
Ensiksi Puolustusministeriö kertoi saaneensa valmiiksi mietinnön ilmavalvonnasta ja tuulivoiman yhteensovittamisesta Suomen itäosissa. ja perjantaina Rajavartiolaitos julkaisi uuden valvointakoneensa toimittajan. Käsittelen asiat samassa järjestyksessä.
Olin yhteydessä Puolustusministeriöön, mutta varsinaisen mietinnön lisäksi kanssani keskutellut miellyttävä-ääninen rouva ei voinut muuta kommentoida. Mietinnön kanta oli, että valvonta on kustannustehokkainta hoitaa maasensoreiden ja tutkakoneiden yhteistoiminnalla. (Tässä käyn läpi laajemmin tutkakonevaihtoehtoa.) Haluan vielä korostaa, että tästä alkaa minun spekulaationi asiasta, asiaanperehtyneenä amatöörinä, mutta että järjestelmät joita kuvailen ovat olemassa maailmalla.
Mietintä siis katsoo kustannustehokkaimmaksi tavaksi hoitaa Itä-Suomen ilmavalvonnan tuulivoimapuistojen reunaehtojen kanssa maajärjestelmien ja ilmatutkien kanssa. Vaikka NATOlla on yhteiset E-3 Sentry AWACSit Geilenkirchenissa Saksassa, ne eivät riitä pitämään yllä Suomen ilmavalvontaa 24/365. Suomi tarvitsee tähän omaa kykyä, joko Ruotsin kanssa yhteisiä SAAB GlobalEye koneita, tai omaa kykyä joltain valmistajalta. Tätä olen pohdiskellut mainitussa Nyt tulee tutkakone pilvistä tekstissä. Seuraavaksi pohdin ja spekuloin hieman olemassaolevia vaihtoehtoja maasensorivalvontaan.
Triviaali vaihtoehto on tottakai hommata lisää Groundmastereita, mutta tämä ei selvästikään ole kustannustehokas saati sitten taistelukestävä vaihtehto. mutta muitakin on, hajautetut sensorijärejestelmät ja geostaattiset järjestelmät.
EU parlamentin jäsen Pekka Toveri keertoi minulle kysyessäni asista, että vaihtoehtona on myös hajautettujen sensorijärjestelmien sijoitus tuulivoimapuistoihin. Tämä on itse asiassa erittäin järkevä tapa sijoittaa sensoreita: Kun ne sijoitetaan tuulimyllyn runkoon kiinni 360 asetta pyörivälle jalustalle saadaan itse sensoritkin jo melko korkealle maanpinnan yläpuolelle. Elektro-optiset sensorit ovat lisäksi keveitä, noin sata kiloa, ja passiivisia. (Esimerkki Kiinalaistesta jäähdytetystä sensorista). Rajoituksia asettaa oikeastaan vain lämpösensorin melko rajallinen kantama, sekä optisten sensoreiden resoluutio.
On oikeastaan aika hyvä veto sijoittaa elektro-optinen torni tuulimyllyyn: Ainakin sähköä pitäisi olla saatavissa aina, sijoituspaikka on melko korkealla, ja koskapa laivastosovellukset ovat jo olemassa, sensorialustan värinä generaattorista johtuen tai huojunta tolpannokassa ei pitäsi olla ylipääsemätön ongelma. Edelleen, edestä pyyhkäisevä lapa on melko säännöllinen tapahtuma, joten se voidaan ennakoida helposti, ja ottaa huomioon valvonnassa.
Elektro-optinen sensori on myös “halpa”, kun sitä verrataan vaikkapa tutkiin, ja sillä saadaan melko hyvä havainnointikyky lähi- ja keski-infrapuna alueille. Käytettävyyttä rajoittaa edelleen kuitenkin ilmankosteus, pilvet ja sade, joka haittaa kaikkia tämänkaltaisia sensoreita. Samoin näkyvän valon puolella normaalit sääolot haittaavat valvontaa.
Jos ilmaan halutaan kuiten tutka, on tarjolla esimerkiksi Israelilainen HAAS Sky Dew. Käytännössä kaasupallo, jonka nostaa tutkan halutulle korkeudelle. Tämä järjestelmä olisi suoraan yhteensopiva Suomeen hankitun Daavidin Lingon kanssa. Israel käyttää järjestelmää Pohjois-Israelin ilmatilan valvontaan. IAIn sivu järjestelmästä. Järjestelmän kantama ulottuu noin 350 kilometriin asti. Järjestelmän tutka toimii L-taajuudella, eli 1-2 GHz ja noin 10-15cm aallonpituuksilla.
L-taajuusalue tarjoa hyvän läpäisykyvyn ja hyvän erottelukyvyn tutkille. Järjestelmän ongelma on sen vaatimat tukirakenteet maassa, mutta ympyrän muotoinen tasainen asfalttiplatta ei ole rakenteista kalleimpia.
Tutkakone sitten olisi se järjestelmän kallis osa, ja kuten olen kertonut niitä on saatavilla maailmalla moninaisina konfiguraatioina. GlobalEye olisi sikälikin helppo järjestelmä, että luultavasti päästäisiin Ruotsin koneisiin mukaan aluksi, ja rakentaa siten omaa kykyä helpolla tavalla. Toki tarjolla on muitakin, mutta koskapa NATO-maille on SAABin rauta kelvannut, ei kokonaisuus liene huono.
Rajavartiolaitoksen valvontakone

Rajavartiolaitoksen uudet valvontakoneet toimittaa Yhdysvaltalainen Sierra Nevada Corporation. Koneen rungot toimittaa Bombadier, ja perustuvat Bombardier’s Challenger 650 business jet– malliin. Kyseessä ei ole GlobalEye kokoisen koneen runko, vaan pienempi. Tässä koneessa ei ole ilmavalvonta- ja ilmataistelun johtokykyä.
Kyseessä on kuitenkin merivalvontaan ja monenlaiseen tiedusteluun sopivat alustat. Varsinaista tarkkailtavaa on toki koko Suomenlahti ja sen kaakkoiskulma täynnä, mutta Pohjanlahden alueella lienee hiljaisempaa. Mitä nyt voi tarkkailla entistä kaumpaa ja useammalla spektrialueella rahtilaivojen öljypäästöjä.
Järjestelmän kyvyistä ei annettu oikeastaan muuta tietoa, kuin että ne ovat vastaavat kuin Dorniereillä, mutta uudemmat ja paremmat. Rajavartiolaitoksen verkkosivu listaa Dorniereiden varustuksesksi :“Lämpökamera, päiväkamera, UV/IR-skanneri, säätutka, merivalvontatutka, SLAR-sivukulmatutka ja AIS-järjestelmä (Automatic Identification System).” Eli lisäksi tulevat ELINT ja COMINT systeemit.
RAPCON-X tuo siis rutkasti tiedustelu- ja maalittamiskykyä koko Puolustusvoimille.