EU:n supervaltapyrkimys: Onnistuuko se, vai ollaanko eväät syöty jo ennen ensimmäistä etappia?

Posted on April 1, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Euroopan unionin käytäviltä on vuosikymmeniä kuulunut kaikuja suuresta unelmasta: yhtenäisestä, vahvasta ja globaalisti dominoivasta supervallasta, joka voisi seistä rinta rinnan Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa. Mutta vuonna 2026 katsottaessa todellisuutta silmiin, tuo unelma näyttää lähinnä kuolinkamppailulta. EU ei ole nouseva supervalta; se on hitaasti kuihtuva sääntelykoneisto, joka on tukehtumassa omiin ideologisiin valintoihinsa, sisäiseen turvattomuuteen ja energiapoliittiseen itsemurhaan.

Taloudellinen ja demografinen itsemurha

Eurooppalainen hyvinvointivaltio vaatii toimiakseen korkeaa tuottavuutta ja kansallista yhtenäisyyttä. EU-eliitti on kuitenkin päättänyt romuttaa molemmat. Vuosien ajan jatkunut hallitsematon maahanmuutto on tuonut maosaan miljoonia ihmisiä, joiden panos yhteiskunnalle on negatiivinen.

Me emme puhu huippuosaajista, vaan kouluttamattomasta väestöstä, jonka elättäminen on sälytetty eurooppalaisen veronmaksajan niskaan. Tämä on kouluttamattoman väestön subventointia, jossa työssäkäyvä kantaväestö näkee ostovoimansa hupenevan, jotta valtio voi ylläpitää sosiaalista rauhaa tukiautomaateilla. Kun pääomaa ei ohjata innovaatioihin vaan kulutukseen, joka ei tuota mitään, talous kuihtuu. EU:n osuus maailman BKT:sta laskee, ja samalla se on menettänyt otteensa teknologiakilpailussa. Emme enää rakenna tulevaisuutta; me maksamme muiden oleskelua menneisyydessä.

On toki totta, että ikääntyvän väestön EUssa täytyy tehdä jotakin. Kantaväestön syntyvyys alkaa olla laitaa lukien alle korvaavan. Maahanmuuttaja väestöllä ei tätä ongelmaa ole, mutta se luo samalla sisäinen jatkuvuuden ongelman. Ennen pitkää se luo itsetietoisille vähemmistöille mahdollisuduen kaapata ulkopolitiikkka panttivangiksi, kuten on ollut Gazan sodan ja Iranin sodan aikana nähtävissä.

Islamilainen separatismi: Sisäinen vihollinen

Supervalta tarvitsee sisäistä vakautta ja vahvan suvereniteetin. EU on kuitenkin sallinut rinnakkaisyhteiskuntien syntymisen omien rajojensa sisäpuolelle. Kyse ei ole enää pelkästä integraation epäonnistumisesta, vaan tietoisesta islamilaisesta separatismista.

Suurkaupungeista on tullut vyöhykkeitä, joissa valtion lait ovat toissijaisia uskonnolliselle radikalismille. Tämä luo jatkuvan terrorismin uhan, joka sitoo valtavia turvallisuusresurssi määriä sisäiseen turvallisuuteen ja valvontaan. Kun valtio menettää väkivaltamonopolinsa lähiöissä, se menettää uskottavuutensa supervaltana. On irvokasta puhua “strategisesta autonomiasta” maailmalla, jos Bryssel tai Pariisi eivät kykene takaamaan turvallisuutta omilla kaduillaan. Tämä turvattomuus karkottaa investointeja ja murentaa yhteiskuntasopimuksen: miksi kansalainen maksaisi veroja valtiolle, joka ei kykene suojelemaan häntä tai hänen kulttuuriaan?

EUn vastaus tähän on ollut täysin järjetön: Ottaa yhtälöstä pois ne aseet, joista ei mitään vaaraa ole. EU pyrkii jatkamaan sosialistien ikuista märkää unta: Aseita saa olla vain valtiolla. Jostakin syystä samalla onnistutaan sivuuttamaan rikkolisuuden ja sisäisten levottomuuksien aiheuttama vaara yksilöille ja perheille. On hämmästyttävää, että Euroopan valtiot, joiden turvallisuus sisäisesti ja ulkoisesti nojaa kuitenkin valtaväestön asevelvollisuuteen ilmoittaa näin että tämän turvallisuuden viimekäden tuottajat eivät ole tarpeeksi luotettavia kansalaisia omistamaan aseita. Perin juurin kummallista.

Energiapoliittinen hirttosilmukka

Ehkä suurin naula EU-arkkuun on sen mielipuolinen energiapolitiikka. Supervalta tarvitsee halpaa, vakaata ja omavaraista energiaa. EU on tehnyt täsmälleen päinvastoin. “Vihreän siirtymän” nimissä on purettu toimivaa perusvoimaa ja korvattu se sääriippuvaisella humpuukilla.

  • Riippuvuus kilpailijoista: Eurooppa on hirttänyt itsensä kiinni muiden tuottamaan energiaan. Kun venäläisestä kaasusta yritettiin irrottautua, tilalle tuli riippuvuus amerikkalaisesta LNG-kaasusta ja ennen kaikkea Kiinan hallitsemasta aurinkopaneeli- ja akkuteknologiasta. Niin, KUKAHAN sen Nord Streamin itse asiassa räjäytti?
  • Teollisuuspako: Energian hinta on Euroopassa moninkertainen verrattuna USA:han tai Kiinaan. Tuloksena on deindustrialisaatio: tehtaat sulkevat ovensa ja siirtyvät sinne, missä energia on halpaa. EU sääntelee itseään hengiltä, kun taas muu maailma tuottaa ja vaurastuu.
  • Strateginen haavoittuvuus: Energia on ase. Koska EU ei kykene tuottamaan omaa energiaansa omavaraisesti ja tehokkaasti (esim. ydinkasvulla ilman ideologisia rajoitteita), se on aina muiden armoilla. Supervalta, joka ei hallitse omaa pistorasiaansa, on pelkkä vasallivaltio.

Ideologinen sokeus ja DEI-propaganda

Samaan aikaan kun maailmanpoliittinen tilanne vaatisi kovaa realismia, EU-koneisto on keskittynyt tuputtamaan inkluusiota ja DEI-agendaa (Diversity, Equity, Inclusion). Tämä ideologinen mädätys on halvaannuttanut päätöksenteon. Pätevyyden sijaan painotetaan kiintiöitä, ja tosiasioiden sijaan keskitytään loukkaantumiseen.

Tämä “pehmeä voima”, jolla EU on yrittänyt brändätä itseään, on osoittautunut täydeksi vitsiksi kovassa geopoliittisessa pelissä. Kiina, Venäjä ja muut nousevat voimat eivät kunnioita sääntöperustaista järjestelmää, joka on keskittynyt omien sukupuolipronominiensa pohtimiseen samalla kun sen teollisuus sulaa ja rajat vuotavat.

Loppupäätelmä: Eväät on syöty

Vastaus kysymykseen on tyly: EU:n eväät on syöty jo ennen ensimmäistä etappia. Supervaltapyrkimys on kaatunut siihen, että unioni on hylännyt ne fundamentit, joille voima rakentuu: taloudellinen dynamismi, sisäinen turvallisuus, kansallinen yhtenäisyys ja energian omavaraisuus. Sen sijaan EU on valinnut tien, jota reunustavat:

  1. Taloudellinen kuihtuminen elättämällä väestöä, joka ei osallistu talkoisiin.
  2. Sisäinen luhistuminen sallimalla vihamielisen radikalismin kasvu.
  3. Energiapoliittinen orjuus tuhoamalla oma tuotantokapasiteetti.

Eurooppa ei ole matkalla supervallaksi, vaan siitä on tulossa globaali ulkomuseo – paikka, jossa on upea historia, mutta jonka nykyisyys on pelkkää hitaasti etenevää rappiota muiden suurvaltojen varjossa. Jos kurssia ei käännetä välittömästi – rajat kiinni, tukiautomaatit seis, energiahalvaksi ja ideologinen hömppä roskakoriin – “Euroopan yhdysvallat” jää historiakirjoihin yhtenä kalleimmista ja ylimielisimmistä epäonnistumisista ihmiskunnan historiassa.

Mites laulussa sanottiin: “Kaikki on ihanasti rempallaan“

Posted in Geopolitiikka, informaatiosota, terrorismi, voimapolitiikka | Tagged , | Leave a comment

Lintukodon loppu: Anjem Choudary ja suomalaisen radikalismin perintö

Posted on March 27, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Vuosi 2013 jää Suomen turvallisuushistoriaan hetkenä, jolloin naiivius kuoli. Kun brittiläinen radikaali-imaami Anjem Choudary saapui Helsinkiin saarnaamaan Sharia-lakia ja kalifaatin ylivertaisuutta, suomalainen yhteiskunta katsoi peiliin ja näki jotain, mitä se ei halunnut tunnustaa: me emme olleet enää suojassa globaalilta jihadismilta. Sivumennen vielä, Eiliseen postaukseen WordPress kuvantuotto AI ei suostunut tekmään kuvaa, ja kun nyt kurkistamme tämänpäiväisessä kuvassa “chaudryä” puhumassa, kuulijat ovat länkkäreiden näköisiä, ja naiset eivät ole tiukasti hiiabeissa. Mistä lienee johtuu?

Nyt, 13 vuotta myöhemmin, voimme todeta, että tuo vierailu ei ollut vain yksittäinen mediasirkus. Se oli alkusoittoa prosessille, joka muutti Suomen lainsäädännön, viranomaistoiminnan ja sisäpoliittisen keskustelun pysyvästi.

Provokaattori ja tyhjiö

Choudary ei tullut Suomeen sattumalta. Hän tiesi, että pohjoismainen sananvapaus ja oikeusjärjestelmä tarjosivat täydellisen suojan hänen retoriikalleen. Suomessa keskustelu jakautui tuolloin kolmeen rintamaan:

  1. Viranomaisten hämmennys: SUPO seurasi vierailua herkeämättä, mutta laki oli tuolloin hampaaton. Pelkkä radikaalin ideologian levittäminen ei ollut rikos, jos se ei suoraan yllyttänyt yksittäiseen väkivaltatekoon.
  2. Islam-yhteisöjen selviytymistaistelu: Valtavirran moskeijat ymmärsivät heti, että Choudary on myrkkyä heidän integraatiopyrkimyksilleen. Hänet eristettiin julkisesti, mutta pinnan alla kyti. Pienet, vieraantuneet nuorten miesten ryhmät löysivät Choudaryn puheista sen “aidon” ja tinkimättömän islamin, jota he kokivat perinteisten imaamien pehmentävän.
  3. Poliittinen herääminen: Kansallismieliset ja konservatiiviset toimijat näkivät vierailussa todisteen siitä, että maahanmuuttopolitiikka oli epäonnistunut luomaan turvallisen ympäristön. Heille Choudary oli elävä varoitusmerkki.

2013–2026: Mitä tapahtui vierailun jälkeen?

Choudaryn kylvämä siemen iti nopeasti. Vain vuosi vierailun jälkeen ISIS julisti kalifaattinsa, ja Suomesta lähti asukaslukuun suhteutettuna poikkeuksellisen suuri määrä vierastaistelijoita Syyriaan ja Irakiin. Monet heistä olivat juuri niitä henkilöitä, jotka olivat pyörineet Choudaryn ja hänen suomalaisten opetuslastensa piireissä.

Tämä pakotti Suomen valtion toimimaan. Lainsäädäntöä on 13 vuoden aikana remontoitu kovalla kädellä:

  • Terrorismilait: Terroristisessa tarkoituksessa matkustaminen kriminalisoitiin. Värvääminen ja kouluttautuminen tulivat rangaistaviksi.
  • Tiedustelulainsäädäntö: Vuonna 2019 voimaan tullut uusi tiedustelulaki antoi SUPOlle ja sotilastiedustelulle valtuudet, joista vuonna 2013 voitiin vain haaveilla. Verkkoviestintää ja tietoliikennettä voidaan nyt seurata kansallisen turvallisuuden nimissä paljon laajemmin.
  • Kansalaisuus: Keskustelu kaksoiskansalaisuuden menettämisestä terrorismiperusteella siirtyi marginaalista lainsäädännön ytimeen.
  • En teidä miten keskustelu on edennyt islamilaisissa moskeijoissa, mutta lienee niin, että paria poikkeusta lukuunottamatta islamismia ei katsota hyvällä.

Tilanne nyt: 13 vuotta myöhemmin

Vuonna 2026 radikalismin kasvot ovat muuttuneet, mutta perusongelma on ennallaan. Anjem Choudary itse on viettänyt vuosia vankilassa Britanniassa, ja hänen suora vaikutusvaltansa on hiipunut, mutta hänen luomansa toimintamalli elää.

1. Digitaalinen kalifaatti: Vuonna 2013 Choudary tarvitsi fyysisen matkan Helsinkiin saadakseen huomiota. Nyt vastaava ideologia leviää salatuissa Telegram-ryhmissä ja tekoälyllä tuotettuina videoina. Radikalisoituminen tapahtuu makuuhuoneissa, ilman että kukaan astuu jalallaankaan moskeijaan.

2. Polarisaatio on syventynyt: Choudaryn tavoite oli luoda kitkaa muslimien ja kantaväestön välille. Tässä hän on osittain onnistunut. Suomalainen yhteiskunta on jakautuneempi kuin koskaan. Luottamus instituutioihin on koetuksella, ja keskustelu on usein huutamista poteroista käsin.

3. Viranomaisten suorituskyky: Positiivista on se, että suomalaiset viranomaiset eivät ole enää “sinisilmisiä”. SUPO on nykyään moderni tiedustelupalvelu, joka kykenee tunnistamaan uhat ennakolta huomattavasti paremmin kuin vuonna 2013. Silti haasteena on ns. “yksinäiset sudet”, joita on lähes mahdotonta pysäyttää pelkällä tekniikalla.

Rehellinen johtopäätös

Choudaryn vierailu oli suomalaiselle itsetunnolle kova isku. Se osoitti, että meillä on ihmisiä, jotka asuvat täällä, mutta vihaavat kaikkea sitä, mitä Suomi edustaa: demokratiaa, tasa-arvoa ja sananvapautta.

13 vuodessa olemme oppineet, että turvallisuus ei ole itsestäänselvyys. Se vaatii kovaa lainsäädäntöä, tehokasta valvontaa ja ennen kaikkea kykyä sanoa asiat suoraan ilman poliittista korrektiutta. Emme voi estää radikaaleja saapumasta tai puhumasta, mutta voimme varmistaa, että heidän viestinsä kohtaa yhteiskunnan, joka on varautunut, tietoinen ja valmis puolustamaan arvojaan tarvittaessa kovin ottein.

Lintukoto on kadonnut, ja ehkä hyvä niin. Vasta kun myönnämme ongelman olemassaolon, voimme alkaa ratkaista sitä.

Tehdäänpä vielä pikkuriikkinen ajatusleikki

Jos sovelletaan vuoden 2026 Suomen terrorismilainsäädäntöä ja valtiopetospykäliä historiallisiin värväysilmiöihin, huomataan nopeasti, että sankaritarinat muuttuisivat nykyhetkessä vakaviksi rikosepäilyiksi. Tässä on suora analyysi siitä, miltä Jääkärivärväys ja SS-vapaaehtoisliike näyttäisivät nykyisen oikeustajun ja pykälien valossa:

1. Jääkärivärväys (1914–1917)

Jääkäriliikkeessä oli kyse sotilaskoulutuksen hakemisesta vihollismaasta (Saksa) emämaata (Venäjä) vastaan.

  • Rikosnimike nykyään: Valtiopetoksen valmistelu ja terroristisessa tarkoituksessa annettava koulutus.
  • Viranomaistoiminta: SUPO ja Keskusrikospoliisi iskivät nykypäivän “Pfadfindereihin” jo suunnitteluvaiheessa. Matkustus Saksaan sotilaskoulutusta varten katsottaisiin “matkustamiseksi terrorismirikoksen tekemistä varten”, koska tavoitteena oli aseellinen toiminta silloista laillista esivaltaa vastaan.
  • Värvärit: Lockstedtin leirille miehiä hankkineet “etappimiehet” syyllistyisivät värväykseen terrorismirikoksen tekemiseen. Nykyisessä kireässä ilmapiirissä heidät pidätettäisiin ja heidän viestintänsä (salaiset kirjeet ja koodikieli) olisi purettu teknisellä seurannalla jo viikkoja ennen ensimmäistäkään värväystä. Tietenkin nykyään Telegram ja Signal ovat melko varmoja viestintäkeinoja, mutta metatieto paljastuisi.
  • Tuomio: Jääkäripataljoona 27:n miehet nähtäisiin nykylain silmissä “vierastaistelijoina”, jotka palaavat kotimaahan horjuttamaan valtion perusrakenteita.

2. SS-panttipataljoonan värväys (1941)

Tämä on juridisesti vielä monimutkaisempi, koska värväys tapahtui valtion hiljaisella hyväksynnällä, mutta virallisesti kyseessä oli “yksityinen hanke”.

  • Rikosnimike nykyään:Osallistuminen terroristiryhmän toimintaan tai sotarikokset.
    • Huom: Vaikka Waffen-SS oli Saksan valtion virallinen koneisto, nykyisessä oikeuskäytännössä organisaatio, joka syyllistyy järjestelmällisiin ihmisoikeusloukkauksiin, rinnastettaisiin rikollisjärjestöön tai terroristiryhmään. (Tätähän ei tietenkään Suomessa tiedetty 1941)
  • Värväystoiminta: Vapaaehtoistoimikunta, joka operoi hotelli Tornissa, syyllistyisi laittomaan sotilaalliseen värväykseen. Koska vapaaehtoiset vannoivat valan vieraalle valtiopäämiehelle (Hitler), kyseessä olisi myös uskollisuusvelvollisuuden rikkominen ja mahdollisesti maanpetoksellinen toiminta, jos se vaarantaisi Suomen ulkopoliittiset suhteet.
  • Paluu Suomeen: Panttipataljoonan paluu vuonna 1943 aiheuttaisi nykylain puitteissa laajat turvallisuusselvitykset. Jokaisen taistelijan sotapolku perattaisiin mahdollisten sotarikosten varalta (kuten nykyään Syyriasta palaavien kohdalla).
Posted in hybridisota, informaatiosota, Mamut, terrorismi, uhka-arvio | Tagged , , | Leave a comment

Epämuodikkaita ajatuksia: Imaami Choudary, arkkipiispa Luoma ja evankelis-luterilaisen kirkon dilemma

Posted on March 26, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Kuljetaanpa aluksi muistojen siltaa…

Suomalainen islamilainen yhdyskunta kutsui Iso-Britanniasta imaami Anjem Choudaryn (Chaudry) vierailemaan. Mies saapui, nousi puhujakorokkeelle Helsingissä kiirastorstaina 28.3.2013 Cafe Viikissä Roihupellossa ja kehotti kuulijoitaan suoraan kapinaan suomalaista yhteiskuntaa vastaan. Ei hienovaraista dialogia, ei “yhteistä tulevaisuutta”. Suora kehotus: nouskaa vastarintaan. Choudary ennusti, että “islamin lippu liehuu jonain päivänä Suomen eduskuntatalon yllä”, kehotti kuulijoita olemaan ylpeitä “terroristin leimasta” ja vaatimaan sharia-lakia demokratian tilalle. Tilaisuus oli salainen, paikalla noin sata kuulijaa – pääosin maahanmuuttajia.

Choudary onnistui Suomessa hyvin. Hänen sanomansa ei uponnut tyhjiöön. Vain muutama vuosi myöhemmin Suomesta lähti Syyriaan ja Irakiin ISISin riveihin arvioiden mukaan noin 80 henkeä – muslimiväestöön suhteutettuna eniten koko Länsi-Euroopassa. Sisäministeriön raportin mukaan 75 prosenttia lähtijöistä halusi taistelijoiksi. Ainoa onnistunut jihadistinen terrori-isku Suomessa tapahtui Turussa 18.8.2017: marokkolainen turvapaikanhakija Abderrahman Bouanane puukotti kaksi kuoliaaksi ja haavoitti kahdeksaa. Iskun motiivi oli jihadistinen, ISIS otti vastuun.

Rikosseuraamuslaitos (RiSe) teki vuonna 2017 peräti 84 havaintoa väkivaltaiseen ekstremismiin ja radikalisoitumiseen liittyen vankiloissa. Tarkempaa julkista erittelyä terrorismituomituista tai radikaaleista vangeista ei enää julkaista turvallisuussyistä, mutta faktat puhuvat karua kieltä: vierastaistelijoiden suhteellinen määrä ja Turun isku osoittavat, että Choudaryn kaltainen viesti löysi Suomessa maaperää.

Silloinen Helsingin Piispa (2012-2018) Tapio Luoma oli hiljaa. Ei lausuntoa Terroristien tappamista kristityistä Irakissa, ei Suomessa. Ei lausuntoa “esivallan miekan tarpeellisuudesta Suomen turvallisuuden takaamisessa”.

Aikaa kului, zuumaillaan vuoteen 2026

Nyt samainen Tapio Luoma on kiivennyt Primus inter Pares pallille Arkkipiispaksi.

Faktat lehdistöstä: Brittiläinen radikaali imaami Anjem Choudary, siis se jamppa joka vieraili Helsingissä kiirastorstaina 28.3.2013. Paikallinen islamilainen verkosto järjesti salaisen tilaisuuden, jossa hän kehotti kuulijoitaan “nousemaan vastarintaan” ja ennusti islamin lipun liehuvan eduskuntatalon yllä. (YLE 1.4.2013, Ilta-Sanomat 2.4.2013). Samaan syssyyn hän halusi perustaa Suomen salafistipiireihin “sharia4Finland” verkoston, joka kuitenkin on kuivunut kokoon toimijoiden siirryttyä ISIS kalifaattiin ja pois maasta.
Samainen mies tuomittiin 23.7.2024 Lontoossa terrorismirikoksesta. Chaudry johti kiellettyä terroristijärjestöä al-Muhajirounia ja sai elinkautisen tuomion (vähintään 28 vuotta). (BBC 30.7.2024). Londonistan on sellainen käärmeiden pesä, että sieltä löytyy edelleen muitakin vihasaarnaajia. Ja Iso-Brittanian pääministeri “Two-Tier Kier” Starmer, ei ole mies jolla on kykyä tai halua ratkaista Britannian terrorismiongelmaa. Tästä taas joskus toiste.

Samaan aikaan evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma asettuu julkisesti islamilaisten yhdyskuntien tueksi taistelussa “islamofobiaa ja rasismia” vastaan. Maaliskuussa 2026 Luoma tuki 19 muslimijärjestön vetoomusta ja vaati konkreettisia toimia islamofobian kitkemiseksi – juuri kun Vantaan tulipalon jälkeisessä keskustelussa nousi esiin vihapuhe ja demonisointi.

Luoman mukaan ongelma on suomalaisessa yhteiskunnassa: vihapuhe, ilkivalta, muslimiyhteisön demonisointi.Vuonna 2013, kun Choudary kehotti kapinaan, silloinen Espoon piispa Tapio Luoma ei julkisesti kommentoinut asiaa lainkaan. Ei tuolloin, eikä myöhemmin. Ei mainintaa Raamatun jakeesta “esivalta ei turhaan miekkaa kanna” (Room. 13:4).

Kun vieras saarnaaja haastoi suomalaisen yhteiskunnan järjestyksen, kirkko vaikeni. Kun taas 2026 Luoma vaatii toimia “islamofobiaa” vastaan, kirkko on äkkiä aktiivinen.Tämä on evankelis-luterilaisen kirkon todellinen dilemma. Vuosikymmeniä on opetettu, että “kaikki uskonnot ovat samanarvoisia”, monikulttuurisuus on rikkaus ja dialogi ratkaisee kaiken. Kun islam ei kuitenkaan pelaa samoilla säännöillä – kun se on sekä uskonto että poliittinen ideologia, jossa Koraani sisältää kehotuksia väkivallalle ja alistamiselle – kirkko kääntää katseen pois ja syyttää kriitikkoja fobiasta. Se valkopesee islamin väkivaltaisia taipumuksia ja tekee itsestään hyödyllisen idiootin.

Kirkon ei pitäisi olla monikulttuurisuuden some-markkinointiosasto. Sen pitäisi puolustaa suomalaisen yhteiskunnan perusarvoja: laki edellä uskoa, rauha edellä pyhää sotaa, totuus edellä kauniita valheita. Kun arkkipiispa Luoma asettuu muslimiyhteisöjen tueksi juuri silloin, kun faktat kapinakehotuksista, vierastaistelijoista ja terrori-iskuista ovat olleet tiedossa vuosia, kirkko pettää sekä omat jäsenensä että ne muslimit, jotka haluavat elää rauhassa Suomen lakien mukaan.

Tämä ei ole vihaa. Tämä on havainto. Jos imaami kehottaa kapinaan ja kirkon arkkipiispa vastaa syyttämällä suomalaisia “islamofobiasta”, jotain on pahasti vialla. Ei fobiassa, vaan siinä, että totuuden sanominen on tehty tabuksi. Fobia näet tarkoittaa “järjetöntä pelkoa”; russofobia ja islamofobia ovat poliittisia lyömäaseita, eivät todellisuutta.

Suomi ei tarvitse enempää dialogia. Se tarvitsee selkärankaa. Ja evankelis-luterilaisen kirkon pitäisi olla ensimmäisenä siinä jonossa – ei viimeisenä kumartamassa vieraan uskonnon edessä.

Toki Luoma on oikeassa siinä, että kovakouraisella rauhallisten muslimien kohtelulla kasvatamme ongelmaa, ja olen siinä mielessä samaa mieltä Arkkipiispan kanssa, mutta kuitenkin: Noin 20% Euroopan muslimeista kannattaa sharia-lakiin siirtymistä maissaan. Monet arabimaat EIVÄT anna opiskelijoiden siirtyä Eurooppaan juuri radikalisoitumisen takia.

Huolestumiseen on siis hyvin syytä. Mietipä, Tapio, sitä.

Lukemistoksi / lähteet:

  • HS.fi 7.4.2013 & IS.fi 6.4.2013: Choudaryn vierailu Helsingissä 28.3.2013
  • Sisäministeriön julkaisu 2019:14 Jihadistinen liikehdintä Suomessa (Juha Saarinen & Leena Malkki) – ISIS-vierastaistelijat ja Turun isku
  • YLE & Sisäministeriö 2019: noin 80 lähtijää Syyriaan/Irakiin
  • Wikipedia / viralliset tiedot: Turun isku 18.8.2017
  • RiSe / STT 8.9.2017: 84 havaintoa väkivaltaisesta ekstremismistä vankiloissa
  • Kirkko ja kaupunki 24.3.2026 + evl.fi 23.3.2026: Arkkipiispa Luoman lausunto islamofobiasta

Posted in Epäselvää ajatustenlentoa, hybridisota, informaatiosota, maahanmuuttajat, Mamut, sisäinen turvallisuus, terrorismi | Tagged , , , , , | Leave a comment

KOIVISTON ISKU: STRATEGINEN KURISTUSOTE JA HILJAINEN SOTA

Posted on March 25, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Maaliskuun 2026 lopulla tapahtunut isku Koiviston (Primorsk) öljyterminaaliin on modernin sodankäynnin oppikirjaesimerkki siitä, kuinka pieni, päättäväinen ja teknisesti orientoitunut toimija voi lamauttaa jättiläisen. Kun virallinen media keskittyy diplomaattisiin koukeroiden pyörittämiseen, me katsomme faktoja: tuhoa, etäisyyksiä ja taktista välttämättömyyttä.

Koivisto liekeissä. Kuva sateliitista. kuvan omistaa ukrinform.net

1. Kohde: Itämeren öljyvaltimo

Koivisto ei ole ihan mikä tahansa satama. Se on Venäjän suurin öljynvientiportti Itämerellä. Primorskin kautta kulkee parhaimmillaan kolmasosa maan meriteitse tapahtuvasta raakaöljyviennistä. Terminaali on varjolaivaston elinehto – se on paikka, jossa pakotteita kiertävä öljy pumpataan tankkereihin ja muutetaan valuutaksi, jolla rahoitetaan hyökkäyssotaa.

  • Taktinen merkitys: Jos haluat pysäyttää tankin rintamalla, tuhoa se. Jos haluat pysäyttää tuhat tankkia takalinjassa, tuhoa niiden rahoitus ja polttoaineen lastauspiste. Koiviston isku teki jälkimmäisen.

2. Modus Operandi: “Massa voittaa laadun”

Iskun toteutustapa osoittaa, että hyökkääjä on ymmärtänyt venäläisen ilmatorjunnan (IT) perusongelman: se on rakennettu torjumaan kalliita ohjuksia, ei satoja halpoja “itsemurhadroneja”.

  • Kyllästystaktiikka: Raporttien mukaan iskuun osallistui aaltoina kymmeniä, mahdollisesti jopa toistasataa droonia. Kun IT-järjestelmät (S-400 ja Pantsir) lukittuvat kymmeneen maaliin kerrallaan, loput kaksikymmentä menevät läpi. Tämä on puhdasta kulutussotaa: yksi Pantsir-ohjus maksaa moninkertaisesti enemmän kuin kymmenen pahvista ja vanerista kyhättyä droonia.
  • Kirurginen tuho: Iskussa ei pyritty tuhoamaan koko satamaa – se on mahdotonta. Sen sijaan kohteiksi valittiin polttoainesäiliöiden lisäksi pumppaamot ja venttiilikentät. Tämä on Defendo-ajattelua puhtaimmillaan: iske hermopisteeseen, älä lihakseen. Kun pumppuasema palaa, koko terminaali on hyödytön, vaikka puolet säiliöistä jäisikin ehjäksi.

3. “Elefantti huoneessa” – Lähtivätkö droonit Suomesta?

Tässä kohtaa mennään “epämuodikkaisiin” ajatuksiin. Puolustusvoimien ja valtionjohdon totaalinen vaitonaisuus on kuvaavaa. Katsotaanpa karttaa:

  • Etäisyys: Ukrainan pohjoisrajalta Koivistolle on yli 1 000 kilometriä. Se on pitkä matka lentää satoja drooneja ilman havaintoja. Suomen rajalta matkaa on alle 70 kilometriä.
  • Taktinen logiikka: Lyhyt etäisyys mahdollistaa sellaisten droonien käytön, joissa ei tarvitse olla kalliita satelliittilinkkejä tai massiivisia polttoainesäiliöitä. Ne voivat lentää matalalla, seurata maastonmuotoja ja iskeä yllättäen.
  • Hiljaisuuden politiikka: Miksi PV on hiljaa? Koska se on ainoa järkevä tapa toimia. Jos myönnämme, että itärajan takana tapahtuvaan tuhoon on käytetty meidän aluettamme (tai että me olemme katsoneet muualle, kun “tuntemattomat toimijat” ovat sieltä operoineet), se on suora eskalaatio. Mutta taktisesti katsottuna: jos vihollinen käyttää rajaamme hyväkseen hybridisodankäynnissä (esim. maahantulijat), miksi me emme käyttäisi rajaa vihollisen kriittisen infran lamauttamiseen? “Suora ja rehellinen” totuus on se, että sota on jo täällä, ja Itämeren rannikko on sen eturintamaa.

4. Ukrainan virallinen narratiivi: Strateginen sumu ja “Pitkä käsi”

Ukrainan virallinen viestintä (SBU ja HUR) noudattaa Koiviston iskun kohdalla tarkasti harkittua kaavaa, jota he kutsuvat “oikeudenmukaiseksi vastaiskuksi”. Virallinen narratiivi rakentuu kolmen pilarin varaan:

  1. “Kotimainen tuotanto”: Ukraina korostaa jokaisessa tiedotteessaan, että iskut toteutetaan heidän omilla, pitkän kantaman Lutyi– ja Bober-drooneillaan. Tämä on viesti länsimaille: “Emme käytä teidän aseitanne Venäjän maaperällä, vaan teemme tämän itse.” Se on taktinen välttämättömyys, jolla pidetään kiinni asetoimituksista samalla kun isketään syvälle vihollisen selustaan.
  2. Taloudellinen oikeutus: Ukrainan talousministeriö ja presidentin kanslia kehystävät iskun “Venäjän sotakassan tyhjentämisenä”. He eivät puhu siviilikohteista, vaan “sotilaallis-taloudellisesta infrastruktuurista”. Narratiivi on selkeä: jos Venäjä tuhoaa Ukrainan sähköverkkoja, Ukraina tuhoaa Venäjän kyvyn myydä öljyä. Tämä on suoraa ja rehellistä vastavuoroisuutta.
  3. Maantieteellinen hämärtäminen: Vaikka taktiset realiteetit viittaavat laukaisuihin lähempää Pietaria tai jopa rajan tuntumasta, Ukraina pitää kiinni “1 000 kilometrin tarinasta”. Se luo kuvan Ukrainan teknisestä kaikkivoipaisuudesta ja pakottaa Venäjän levittämään ilmatorjuntansa valtavalle alueelle. Jos he myöntäisivät operoivansa esimerkiksi Suomenlahden saaristosta tai Baltian suunnalta, he vaarantaisivat liittolaissuhteet. Siksi virallinen totuus on aina se, että drooni lensi koko matkan Kiovasta Koivistoon – uskoi sitä kuka tahansa sotilasasiantuntija tai ei.

Ukrainan narratiivi on siis yhdistelmä moraalista ylivertaisuutta (“meillä on oikeus iskeä takaisin”) ja teknistä pelotevaikutusta. Se on osa informaatiosotaa, jossa totuutta tärkeämpää on se, kuinka monta venäläistä IT-yksikköä saadaan sidottua suojaamaan tyhjiä säiliöitä kaukana rintamalta.

5. Strateginen johtopäätös: Isku on paras puolustus

Koiviston tuho osoittaa, että Venäjän “takapiha” ei ole enää turvassa. Tämä pakottaa vihollisen siirtämään ilmatorjuntaresursseja pois Ukrainan rintamalta Pietarin ja sen ympäristön suojaksi. Jokainen Koivistolle tuotu Pantsir-yksikkö on poissa sieltä, missä se voisi suojata venäläisiä hyökkäysjoukkoja.

Posted in Geopolitiikka, Tilanne päällä, voimapolitiikka, War in Baltic Region | Tagged , , , | Leave a comment

The Fall of Beleriand: The Controlled Demolition of the West

Posted on March 24, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

The parallels between J.R.R. Tolkien’s First Age and the modern Western landscape are becoming impossible to ignore. In the Silmarillion, Beleriand did not fall merely because of Morgoth’s external might; it fell because of pride, kin-slaying, and the slow erosion of trust from within. Today, we are witnessing a similar “Fall of Beleriand,” where the cultural foundations of Europe and North America are being systematically hollowed out.

The Rot Within: Cultural Marxism as the Great Corroder

The primary engine of this decay is the ideological virus often termed Cultural Marxism. For decades, it has functioned as a slow-acting acid, dissolving the traditional pillars of Western civilization: the nuclear family, national identity, and Christian heritage. By prioritizing group identity over individual merit and historical grievance over shared destiny, it has created a “Fifth Column” of citizens who feel no loyalty to the flags they live under. and to top that a sixt column of people who actively hate the West and want to turn Europe into second hand Middle East.

In the UK, France, and Germany, this is no longer a theoretical debate—it is a lived reality of social fragmentation.

  • Great Britain: The cradle of Parliamentary democracy is now a shell where “Britishness” is treated as a colonial sin. The state has effectively lost control over large swaths of its urban centers, where parallel societies operate under their own moral and often legal codes. This dilemma has already hijacked UK foreighn policy under weak guiding hand of Keir Starmer
  • France: The Hexagon is fractured. The military has already warned—in open letters that were hushed up—that the country is heading toward a “civil war” caused by the clash between a secular, hollowed-out Republic and a growing, assertive demographic that rejects French values entirely. Ecomy has the runs, and demographics are in dangerous teeter-tooter.
  • Germany: The industrial heart of Europe is paralyzed. Decades of guilt-driven policy have left Germany unable to define its own interests. The result is a society that cannot defend its borders, its energy security, or its cultural soul, leading to a profound sense of alienation among the silent majority.

The Trump Paradox: Alienating the Natural Allies

While the internal rot continues, the external leadership of the West is equally fractured. President Trump’s “America First” doctrine is, in many ways, a logical response to decades of European freeloading. However, his method of delivery—the constant “tölviminen” or insults directed at allies—has created a strategic catastrophe.

For a European conservative or nationalist, the tragedy is twofold. On one hand, we agree that Europe must stand on its own feet and stop relying on Washington’s welfare. On the other hand, Trump’s rhetoric often fails to distinguish between the globalist elites in Brussels and the sovereign-minded patriots in Warsaw, Helsinki, or Budapest. By treating every ally as a debtor or a nuisance, he risks pushing even the most pro-American European conservatives into a corner where they feel they must choose between national dignity and a crumbling alliance.

The Tragicomedy of “Ass vs. Wool”

The situation has reached a point of peak tragicomedy. For years, the U.S. has signaled—both through Obama’s “Pivot to Asia” and Trump’s blunt isolationism—that Europe is a secondary theater. The message was clear: You are not needed, you are a burden.

Yet, the moment a real crisis emerges—such as the 2026 escalations in the Middle East or the ongoing pressure from the East—the tune changes. Suddenly, the U.S. expects these “irrelevant” European states to provide logistical support, troops, and diplomatic cover.

It is the classic Finnish proverb in action: “Kun perse ei kestä villaa” (When the ass can’t handle the wool). The U.S. wants to shed its responsibilities but cannot handle the consequences of a vacuum. Meanwhile, Europe wants the protection of a superpower it constantly mocks.

The Finnish Dilemma: Exporting Security While the Home Front Erodes

The absurdity of the current geopolitical “kissatappelu” is best illustrated by the demands placed on small, capable nations like Finland. While the U.S. signals a withdrawal from European defense, it simultaneously expects European allies to plug holes in global hotspots.

Imagine the strategic nightmare: Finland, a nation that has spent decades perfecting its own territorial defense, is suddenly pressured to project power thousands of kilometers away. We find ourselves in a position where we would be expected to send Katanpää-class mine countermeasure vessels to the treacherous waters of the Strait of Hormuz to keep global oil flowing—a task that directly serves the interests of a Washington that simultaneously calls us a “burden.”

At the same time, our F/A-18C/D Hornets, the very backbone of our own airspace sovereignty, would be earmarked to support air operations over the Levant, aiding Israel in a grueling campaign against the Ayatollahs’ regime. While our wings are spread thin over foreign sands, the internal threat back home—fueled by the aforementioned “Fifth Column”—would necessitate a massive surge in internal security forces. We would be forced to militarize our own streets to maintain order against subversives, even as our primary combat assets are burned out in a desert war that isn’t ours.

This is the ultimate “perse ei kestä villaa” scenario: trying to act like a global policeman at the behest of an unreliable partner, while the very foundation of our national stability is being eaten away by cultural decay from within. It is a strategic overstretch that threatens to leave the North not just cold, but defenseless.

Conclusion: The Shattered Shield

The West is not being conquered; it is being surrendered. Between the internal subversion of our culture and the external breakdown of our most vital alliances, the “Shield of the West” is cracked. If Europe does not find a way to re-assert its own traditional strength and if the U.S. continues to treat its few remaining brothers-in-arms as transactional enemies, Beleriand will not just fall—it will be erased from the map.

The time for polite diplomacy is over. It is time for a cold, hard look at who is still standing on the line, and who is already working for the other side.

Posted in Geopolitiikka, in English, NATO jäsenyys | Tagged , , , | Leave a comment

RUONAN SILLALTA TORNION RUTTOON: RUOTUSOTAMIES NRO 104 JÖRAN WESTERIN SOTA

Posted on March 23, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Tämä on kertomus miehestä, joka ei suostunut häviämään, vaikka armeijan johto niin päätti. Se on kertomus Kuortaneen Vesterin talon pojasta, joka marssi läpi Suomen sodan helvetin, särki aseensa raivosta kotipeltojensa pientareella ja menehtyi lopulta kaukana pohjoisessa, vaimonsa käsivarsille.

Soldat 104 Wester sotaanlähtö 1808. Historiallisesti uniformun pitäisi olla varusteineen tarkka. Kasvot tietenkin sinnepäin. Nano Bananan tekemä kuva.

1. Kuortaneen poika: Jöran Jöranssonista Jöran Westeriksi

Jöran Westerin tarina alkaa Kuortaneen kirkonkylän Ylijoelta. Hän syntyi 9. huhtikuuta 1778 talollinen Jöran Matssonin ja Valborg Johansdotterin lapseksi. Hänet tunnettiin alkujaan isänsä mukaan nimellä Jöran Jöransson. Nuoruus kului pohjalaisessa talonpoikaisarjessa, ja tapaninpäivänä 1801 hän solmi avioliiton Maria Jöransdotterin (s. 1774) kanssa.

Vuonna 1804 Jöranin elämä muuttui pysyvästi. Vesterin ruotu numero 104 tarvitsi uuden miehen. Jöran otti pestin vastaan 14. joulukuuta 1804 ja muutti vaimonsa kanssa ruotuun kuuluvaan sotilastorppaan. Samalla hetkellä hänestä tuli virallisesti Soldat nro 104 Wester.

Vaikka soldat (ruotusotamies) oli miehistön perusarvo, se erotti Jöranin tavallisesta talonpojasta tai sota-aikana kiireellä kootusta nostoväestä. Jöran oli vakinaisen väen ammattisotilas, joka oli vannonut pyhän valan kuninkaalle ja saanut koulutuksen ajan kovaan sotataitoon.

2. Ruotuväki ja linjataktiikka: Kurinalaisuuden helvetti

1800-luvun alussa Ruotsin valtakunnan puolustus nojasi linjataktiikkaan. Se oli taktiikka, joka vaati sotilaalta lähes epäinhimillistä kuria:

  • Muoto ja liike: Sotilaat seisoivat tiiviissä riveissä, olkapää olkapäätä vasten. Heidät oli koulutettu toimimaan kuin koneen osat. Sotilaan ei kuulunut tähdätä yksittäistä vihollista, vaan koko osaston oli ammuttava yhteislaukaus (salvo) tasan samalla sekunnilla upseerin käskystä.
  • Hermopaine: Mitä lähemmäs vihollista uskallettiin marssia ennen laukausta, sitä tuhovoimaisempi se oli. Jöranin kaltaiset miehet seisoivat suorina ja liikkumatta, kun tykinkuulat niittivät reikiä heidän vierellään oleviin tovereihin. Linja oli paikattava välittömästi, jotta muoto säilyi.

TIETOLAATIKKO: Sotilaan vala Jumalan ja Kuninkaan edessä

Jöran Wester vannoi palvelukseen astuessaan juhlallisen valan, joka sitoi hänet kuolemaan saakka. Valan rikkominen ei ollut vain maanpetos, vaan se oli 1800-luvun uskovaiselle pohjalaiselle sielun kadotus.

Ote valakaavasta (1808): “Minä [Nimi] lupaan ja vannon Jumalan ja Hänen pyhän evankeliuminsa kautta, että tahdon ja että minun tulee olla oikealle Kuninkaalleni… suosiollinen ja uskollinen. Minä tulen viimeiseen voimaani asti hengelläni ja verelläni puolustamaan Hänen Majesteettinsa oikeutta ja kruunua… sekä kaikessa tottelemaan esimiehiäni ja käskyhaltijoitani, niin etten koskaan heitä vastaan nosta mitään vastarintaa tai tottelemattomuutta.”

3. Sotatien alku: Siikajoen ihme ja Revonlahden veri

Ennen kuin rintama vyöryi takaisin Jöranin kotiseudulle Kuortaneelle, Ilmajoen komppania oli jo karaistunut sodan polttopisteessä. Talven nöyryyttävä perääntyminen päättyi huhtikuussa 1808 Siikajoella. Se oli hetki, jolloin “juokseva armeija” muuttui taistelevaksi nyrkiksi. Adlercreutzin johtama vastahyökkäys lumisilla pelloilla osoitti Jöranille, että venäläinen linja murtuu, kun sitä päin rynnätään pelottomasti pistimet ojossa.

Vain viikko Siikajoen jälkeen rykmentti kunnostautui Revonlahden taistelussa, jossa suomalaiset saartoi ja tuhosi vihollisen osaston yöllisen marssin päätteeksi. Nämä varhaiset voitot loivat Pohjanmaan rykmentille pelottavan maineen: he olivat niitä, jotka eivät horjuneet, vaan iskivät kiinni heti tilaisuuden tullen.

Lapuan taistelussa samoin Pohjanmaan Rykmentin pistimet ratkaisivat voiton Ruotsin aseille.

4. Alavuden tulvasta Ruonan raivoon

Kesä 1808 oli suomalaisjoukoille voittojen aikaa. Tunnetun Lapuan taistelun jälkeen seurasi Alavuden taistelu 17. elokuuta. Se oli hetki, jolloin suomalaisten vastahyökkäys saavutti lakipisteensä. Se oli kuin keväinen tulva, joka nousi korkeimmilleen: venäläiset lyötiin hajalleen, ja sotilaiden keskuudessa vallitsi valtava riemu. Uskottiin, että vihollinen oli lopullisesti lyöty ja kotiseutu vapaa.

Vain kaksi viikkoa Alavuden jälkeen sota vyöryi Jöranin kotiovelle. Ruonan ja Salmen taistelut (28.8.–2.9.1808) käytiin Kuortaneella, vain vajaan kymmenen kilometrin päässä Vesterin talosta. Jöran puolusti kirjaimellisesti omia peltojaan. Vaikka suomalaiset torjuivat hyökkäykset ja katsoivat voittaneensa, ylipäällikkö Klingspor määräsi käsittämättömän perääntymisen.

Suvun perimätieto kertoo Jöranin reaktiosta Ruonan sillalla: kun marssikäsky kohti pohjoista tuli, Jöran ei niellyt nöyryytystä. Hän katsoi kotitalonsa suuntaan ja löi raivosta musketinsa perän poikki sillan korvan kivetykseen. Se oli ammattisotilaan äärimmäinen protesti johtoa kohtaan, joka kielsi kunnialliset miehet puolustamasta omia sijojaan.

Ruotsalainen 1791 jalkaväenkivääri. Kuva aidosta yksilöstä.

Musketin m/1791 tekniset ominaisuudet:

  • Tyyppi: Piilukkomusketti (flintlås). Ase laukesi, kun hana iski piikiven teräsvastetta vasten, jolloin syntyneet kipinät sytyttivät sankipannulla olevan ruudin.
  • Kaliiperi: Noin 18,5 mm. Luoti oli raskas lyijypallo, joka teki osuessaan pahaa jälkeä, mutta jonka lentorata oli epätarkka.
  • Pituus: Noin 145–150 cm ilman pistintä. Pistimen kanssa ase oli lähes kaksi metriä pitkä, mikä teki siitä tehokkaan salkoaseen lähitaistelussa.
  • Paino: Noin 4,5–5 kg. Aseen kantaminen pitkillä marsseilla, kuten Jöranin matkalla Tornioon, oli fyysisesti erittäin raskasta.
  • Lataaminen: Musketti ladattiin piipun suusta. Sotilaalla oli paperisia valmiiksi valmistettuja patruunoita, jotka sisälsivät ruudin ja luodin. Kokenut sotilas latasi ja ampui noin 2–3 laukausta minuutissa.

Miten Jöran sai aseen poikki?

Kun Jöran löi musketin perän Ruonan sillan pieleen, hän hyödynsi aseen heikointa kohtaa. Musketti oli rakenteeltaan luja rautainen piippu, ja siinä rautaa ja messinkiä oleva koneisto. Mutta tukki oli puuta (yleensä koivua tai pyökkiä). Kaulan kohdalta, missä tukki ohenee lukon takana, se oli mahdollista saada poikki voimakkaalla iskulla kiveen.

Tämä teko teki aseesta täysin käyttökelvottoman linjataistelussa, sillä ilman tukevaa perää asetta ei voinut tukea olkapäähän laukausta varten eikä pistintä voinut käyttää tehokkaasti. Se oli täydellinen tapa osoittaa, ettei sotilas enää aikonut noudattaa perääntymiskäskyä sillä aseella, jonka kuningas oli hänelle antanut.

5. Matka Tornion helvettiin

Alkoi uusi lohduton perääntyminen. Jöran ei ollut yksin; hänen vaimonsa Maria Jöransdotter seurasi miestään läpi syyssateiden ja nälän. Maria toimi todennäköisesti huollossa, nähden kuinka kerran voitokas rykmentti mureni rasituksen alle.

Talvella 1808–1809 armeija saavutti Tornion, jossa majoitusolot olivat järkyttävät. Pian puhkesi epidemia, jota kansa kutsui “tornionrutoksi” (todellisuudessa pilkkukuume tai punatauti). Jöran Wester menehtyi tähän tautiin 20. helmikuuta 1809. Maria oli hänen vierellään loppuun asti ja toi myöhemmin suruviestin kotiin Kuortaneelle. Jöran kuoli sotilaana, rykmentin ollessa vielä muodollisesti olemassa – vain kuukautta ennen koko armeijan hajoamista.

Todennäköisesti Jöran on haudattuna Ala-Tornion Virkamaan Sankarihautaan muiden Pohjanmaan Rykmentin kuolleiden kanssa. Paikalla on muistomerkki, jos joskus haluaa käydä hiljentymässä Suomen Sodan tasitelijoiden haudoilla.

6. Perintö: Veri ei vapise

Maria palasi yksin Kuortaneelle ja kasvatti Jöranin lapset. Vaikka hän meni myöhemmin uusiin naimisiin Johan Pynnösen kanssa, liitto jäi lapsettomaksi. Jöran Westerin veri jatkoi kuitenkin matkaansa. Sama sisu, joka särki aseen Ruonalla, on jatkunut läpi sukupolvien. Se on näkynyt myöhemmin Vimpelin sotakoulun nuorissa itsenäisyyssotureissa ja 1960-luvun suoraselkäisissä kanta-aliupseereissa.

Jöran Wester nro 104 lepää merkitsemättömässä joukkohaudassa Torniossa, mutta hänen raivonsa ja uskollisuutensa elävät meissä. Hän oli mies, joka ei suostunut häviämään – hän vain lakkasi olemasta, kun maailma ympärillä petti.

LUKEMISTO JA LÄHTEET SUKUTUTKIJOILLE

Tämän historian tiedot on kerätty ja todennettu seuraavista alkuperäislähteistä:

1. Sota-arkisto ja sotilasasiakirjat (Kansallisarkisto / Astia):

  • Pohjanmaan jalkaväkirykmentin (Österbottens regemente) katselmusrullat: Jöran Westerin palvelukseenastuminen (14.12.1804), pituusmittaus (5 jalkaa 9 tuumaa) ja merkinnät fyysisestä kunnosta.
  • Ilmajoen komppanian (Ilmola kompani) poistolista 1809: Virallinen kuolinpäivä 20.2.1809 merkinnällä “sjukdom” (sairaus).
  • Ruotusotilaiden sijoitusluettelot: Vahvistus ruudun nro 104 sijainnista Kuortaneen Vesterin (Wester) talossa.

2. Kirkonkirjat (Kuortaneen seurakunta):

  • Syntyneiden ja kastettujen luettelo 1778: Syntymäaika 9.4.1778, vanhemmat Jöran Matsson ja Valborg Johansdotter.
  • Vihittyjen luettelo 1801: Jöran Jöranssonin ja Maria Jöransdotterin avioliitto 26.12.1801.
  • Rippikirjat (1790–1815): Tiedot asuinpaikoista (Ylijoki) ja lukutaidosta.

3. Sotahistoriallinen kirjallisuus:

  • Generalstabens krigshistoriska avdelning: Sveriges krig åren 1808 och 1809.
  • Kustaa H. J. Vilkuna: Kuninkaan sota. (Seikkaperäinen kuvaus ruotusotilaan elämästä ja Suomen sodan arjesta).
  • Teemu Keskisarja: Viipuri 1808. (Erinomainen kuvaus sodan alkupuolen sekasorrosta ja sairaaloista).
  • Sotilasvala: Vuoden 1683 sotilasartiklat ja Kustaa IV Adolfin aikainen valakaava.
  • Suvun perimätieto: Kertomus Ruonan sillan tapahtumista ja tiedosta “Tornion rutosta”.

Posted in henk.koht, Historia, Historia ja kirjat | Tagged , , | Leave a comment

Steel Rain from the North: Why Finnish Artillery is a Wake-up Call for NATO

Posted on March 20, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

To the civilian reader, this might sound like a relic of a more brutal age. To the modern NATO analyst, it might seem “unrefined.” But to the “Redlegs”—the artillerymen who understand the true weight of a 155mm shell—reading about an 18-gun Battalion Isku landing in a 100m x 100m box might cause some “unexpected physiological reactions.”

Consider this a content warning: This level of concentrated firepower is known to cause extreme professional arousal in anyone who wears the crossed cannons.

Geminis Nano Banana helped me to produce a picture how 18 rounds of the 1st volley look like. For some reason I could not get it to concentrate the fire how it would go: about half of the explosions near the center of the target area, the rest more scattered within the target area or really close to it, and in about 20m in the air. The reddish circle is near instant lethality in the area, the 50m radius is so close that you will not escape without shrapnell hits. (Nano Banana)

When US and NATO troops arrive at the Rovajärvi training grounds in Finnish Lapland, they usually expect a demonstration of modern, surgical strikes. What they get instead is a face-full of “Old School” reality. In an era obsessed with single-target precision drones, Finland has maintained the world’s most efficient machine for delivering massive, coordinated violence: The Artillery.

For the international reader, the scale of Finnish fire use is often a shock. We don’t talk about “sniping” with a single gun. We talk about erasing grid squares.

The Organization of Destruction

To understand the power, you have to understand the math. The Finnish “shooting piece” isn’t an isolated unit; it is a gear in a larger, lethal clockwork.

  • Section (Jaos): 3 guns.
  • Battery (Patteri): 2 sections (6 guns).
  • Battalion (Patteristo): 3 batteries (18 guns).

In the Finnish doctrine, the Battalion is the primary tactical unit for fire missions. When a call for fire comes in, you aren’t usually dealing with one or two guns. You are dealing with 18 barrels of 155mm steel slewing toward the same coordinate.

The logic is simple: Time is the enemy. If you spread your fire over a long duration, the enemy dives into a trench or under armor. If you deliver 18 heavy shells simultaneously, the target is destroyed before they even hear the first whistle.

Tight Grouping, Maximum Lethality

While others might use artillery for harassment, Finland uses it for execution. Our standard target area is remarkably concentrated: 100m x 100m. In defensive operations, this might be stretched to 100m x 300m to cover approach lanes, but the density of fire remains the priority.

When 18 guns drop their payloads into a 100m x 100m box, there is no “safe spot.”

The Physics of the 155mm Kill Zone

Let’s talk about what actually happens on the receiving end of a 155mm shell. It isn’t like the movies. It is a violent displacement of reality.

  1. Overpressure: Within a 30-meter radius of the impact, the pressure wave alone is almost instantly lethal. It crushes lungs and collapses internal organs. If the blast doesn’t get you, the vacuum following it will.
  2. The Shrapnel Cloud: The steel casing of a 155mm shell disintegrates into thousands of high-velocity razor-shards. This “cloud” maintains lethal density out to 150 meters.

When we fire, we don’t just “shoot.” We use specific fire missions (Tulimuoto) designed to saturate the area:

  • 2 to 4 Rounds per gun: Standard saturation.
  • The “Strike” (Isku): 6 Rounds per gun: This is reserved for total destruction.

Do the math: A Battalion “Strike” puts 108 heavy shells into a tiny 100m x 100m area in a matter of seconds. Obviously the “defensive” 300mx100m squre is a bit diluted version oh this, but it defenitely still buys time for the defender.

Conclusion

The Finnish way of war isn’t about being “fancy” or following the latest military fashion trends. It is about the honest application of physics and volume. We understand that in a high-intensity conflict, quantity has a quality of its own. When the sky over the forest starts screaming, it isn’t a warning—it’s the end of the conversation.

The Hard Reality

The world has spent thirty years pretending that war can be clean, managed, and “proportional.” Finland never bought into that fantasy. We know that when the border gets hot, you don’t win by being “fair” or “fashionable.” You win by having more steel in the air than the other guy has dirt to hide under.

In a peer-to-peer conflict, “surgical” is for the hospital. On the Finnish front, we deal in wholesale.

STT: Sitä Tulee Toistuvasti. (It comes repeatedly.)

FeatureFinnish Field Artillery (155mm)US Army Standard (M777/M109)
Primary Tactical UnitBattalion (Patteristo)Battery (Patteri)
Guns per Section32 (Platoon)
Guns per Battery66 to 8
Total Battalion Strength18 Guns18 to 24 Guns
Target Area (Standard)100m x 100mUsually larger/Circular Error Probable
Primary Mission TypeMassed Fire (Area Neutralization)Precision / Suppression
The “Isku” (Strike)108 rounds in < 60 secondsMission-dependent, often sustained

The Philosophical Divide

The US Army often operates in a “Platoon” or “Battery” centric model, focusing on flexibility and rapid displacement. Finland operates in a “Battalion” centric model.

  • US Approach: “Can we hit that specific BMP with a Copperhead or Excalibur?”
  • Finnish Approach: “Is there an enemy Platoon in that 100×100 square? If yes, delete the square.”

The US is built for a global expeditionary force that needs to be careful with its logistics. Finland is built for a territorial defense where the ammo is already in the bunkers, the coordinates are already pre-calculated, and the only goal is to make the ground uninhabitable for an invader.

In short: The US brings a scalpel to a fight. Finland brings a 155mm sledgehammer. So the use of fire is philosophical decision. Special ammunition, like Excalibur or Bonus is recerced for special targets, say armored colun on march: PBI gets discount dose of basic HE with basic fuses.

I do hope you found this interesting.

Posted in in English, Reserviläiset, Sodanajan joukot, Tilanne päällä, Tykistö | Tagged , , , | Leave a comment

Geopolitiikka Keskiviikko: Quo Vadis Europa?

Posted on March 18, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia
Natesin katedraali tulessa 2020. Nyt korjattu ja tuhopoltettu uudelleen tammikuussa 2026. Euroopan on aika herätä puolustamaan omia arvojaan ja monumenttejaan. Kuvan omistaa Le Monde.

Britannian pääministeri ilmoitti, että Iso-Britannia ei lähde mukaan Iranin pommituksiin keväällä 2026. Tämä on tulosta vain siitä, että Iso-Britannian ulkopolitiikan on kaapannut muslimienemmistöiset kaupungit, tai pikemminkin väkivallan uhka mainituissa kaupungeissa.

UK:n Lähi-idän politiikka – Demografian ja painostuksen seuraukset Britannian ulkopolitiikka Lähi-idässä, erityisesti suhteessa Israeliin ja Gazan konfliktiin, on kokenut dramaattisen suunnanmuutoksen. Kyse ei ole enää pelkästä diplomatiasta, vaan sisäpoliittisesta selviytymisestä.

  • Vaalipiirien paine: Tietyillä alueilla muslimiväestön keskittyminen on luonut tilanteen, jossa kansanedustajat pelkäävät menettävänsä paikkansa, jos he eivät myötäile radikaalimpaa linjaa. Tämä on johtanut “yhden asian äänestämiseen”, jossa Lähi-idän tapahtumat ohjaavat Britannian paikallisvaaleja.
  • Kadun parlamentti: Jatkuvat massamielenosoitukset Lontoossa ovat luoneet painostusilmapiirin, jossa poliittinen johto on alkanut rajoittaa asevientiä ja muuttanut äänestyskäyttäytymistään YK:ssa. On rehellistä sanoa, että ulkopolitiikkaa tehdään nyt pelko takaraivossa – pelko levottomuuksista ja pelko äänestäjien menetyksestä.
  • Instituutioiden soluttautuminen: Erilaiset lobbausjärjestöt ja neuvonantajaryhmät ovat onnistuneet viemään agendansa syvälle hallintorakenteisiin, jolloin perinteinen brittiläinen pragmaattisuus on korvautunut ideologisella myötäilyllä.

Miksi iskut kirkkoihin ja juutalaiskohteisiin lisääntyvät EU:ssa?

Eurooppa on tällä hetkellä näyttämö, jossa Lähi-idän konfliktit ja radikaali ideologia purkautuvat väkivaltana kristillisiä ja juutalaisia symboleita vastaan. Syyt ovat selkeät:

  1. Vääränlainen suvaitsevaisuus: Eurooppalainen liberaali heikkous on antanut tilaa radikaaleille elementeille. Kun rajoja ei aseteta ja integraatiota ei vaadita, syntyy rinnakkaisyhteiskuntia, joissa länsimaiset arvot, kirkot ja juutalaisuus nähdään vihollisina.
  2. Maahantuotu antisemitismi: Suuri osa juutalaisvastaisesta väkivallasta on suoraa seurausta hallitsemattomasta maahanmuutosta alueilta, joissa antisemitismi on osa peruskasvatusta. Tämä viha ei katoa rajan ylityksellä, vaan se kohdistuu Euroopan juutalaisiin “koston” nimissä.
  3. Kristinusko vastustajana: Kirkkoihin kohdistuvat iskut ja vandalismi ovat hyökkäys Euroopan perinteistä identiteettiä ja juuria vastaan. Radikaali-islamistiselle ajattelulle kristinusko on historiallinen ja hengellinen vihollinen, joka pyritään nujertamaan pelon avulla.
  4. Valvonnan pettäminen: Turvallisuuspalvelut ovat ylikuormitettuja tuhansien potentiaalisten radikaalien tarkkailussa. Kun poliittinen korrektius estää nimeämästä uhkaa suoraan, iskut pääsevät läpi.

Viisi viimeisintä iskua Euroopassa (2025–2026)

  1. Kirkon polttoyritykset ja evakuointi (Rooma, Italia – tammikuu 2026) Rooman keskustassa sijaitseva kirkko jouduttiin evakuoimaan tammikuussa 2026 kesken tilaisuuden tuhopolttoiskun vuoksi. Tammikuun aikana Italiassa raportoitiin yhteensä 10 kristittyihin kohdistuvaa viharikosta, joista useat olivat alttarien ja pyhien esineiden polttamisia.
  2. Katu-evankelistan kimppuun hyökkäys (Alankomaat – tammikuu 2026) Alankomaissa tammikuussa 2026 kristitty katu-evankelista joutui raa’an fyysisen väkivallan kohteeksi puhuessaan uskostaan julkisella paikalla. Tämä on osa laajempaa trendiä, jossa uskonnollinen näkyvyys provosoi fyysisiä hyökkäyksiä.
  3. Irakilaisen kristityn murha TikTok-liven aikana (Lyon, Ranska – syyskuu 2025) 45-vuotias irakilais-assyrialainen kristitty Ashur Sarnaya puukotettiin kuoliaaksi Lyonissa, kun hän oli suorassa TikTok-lähetyksessä kertomassa kristillisestä koostaan. Hyökkääjä oli radikalisoitunut islamisti, joka kohdisti iskunsun nimenomaan uhrin uskonnollisen vakaumuksen vuoksi.
  4. Notre-Damen katedraaliin kohdistunut terrorisuunnitelma (Pariisi, Ranska – alkuvuosi 2025) Ranskan turvallisuuspalvelu pidätti alkuvuodesta 2025 islamistisen epäillyn, joka suunnitteli ISIS-vaikutteista iskua Notre-Damen katedraaliin. Vaikka isku saatiin estettyä, se osoitti, että Euroopan merkittävimmät kristilliset symbolit ovat jatkuvasti iskulistojen kärjessä.
  5. Munkin surma luostarissa (Gilet, Espanja – marraskuu 2024) 76-vuotias munkki surmattiin väkivaltaisesti hyökkäyksessä Santo Espíritu del Monten luostariin. Hyökkääjä tunkeutui luostariin ja hyökkäsi useiden munkkien kimppuun huutaen herjauksia. Tämä tapaus oli yksi vuoden 2024 vakavimmista uskonnollisista murhista Euroopassa.

Lyhyt analyysi luvuista

Vuoden 2025–2026 tilastot osoittavat, että:

  • Tuhopoltot ovat tuplaantuneet: Kirkkoihin kohdistuvat tuhopolttoyritykset ovat kasvaneet rajusti erityisesti Saksassa (33 tapausta lyhyessä ajassa).
  • Väkivalta on henkilökohtaista: Iskut eivät kohdistu vain rakennuksiin, vaan yhä useammin suoraan yksittäisiin uskoviin kaduilla ja kodeissa.
  • Viranomaisten hiljaisuus: Raportit (kuten OIDAC 2025/2026) korostavat, että media ja viranomaiset usein vähättelevät näitä iskuja välttääkseen “vastakkainasettelua”, vaikka tilastot kertovat karua kieltä kristittyjen turvattomuuden lisääntyisestä.

Nantesin Pyhän Pietarin ja Paavalin katedraali joutui jälleen hyökkäyksen kohteeksi vuoden 2026 tammikuussa. Tämä oli erityisen raivostuttava tapaus, koska katedraali oli juuri saatu kunnostettua vuoden 2020 tuhopolton jäljiltä. Tässä faktoja tästä uusimmasta iskusta:

  • Ajankohta: Tammikuu 2026.
  • Tapahtumien kulku: Hyökkääjä tunkeutui sisään ja sytytti useita palopesäkkeitä historialliseen puuseppiin ja liturgisiin esineisiin. Kyseessä ei ollut vahinko, vaan harkittu isku kristinuskon symbolia vastaan.
  • Tausta: Isku liittyy laajempaan aaltoon, jossa Ranskan kirkkoja on vandalisoitu, poltettu ja häpäisty kiihtyvällä tahdilla. Viranomaiset ovat olleet haluttomia nimeämään motiiveja suoraan, vaikka tekotapa viittaa selkeään vihaan kristillistä perintöä kohtaan.

Tämä Nantesin tapaus on oppikirjaesimerkki siitä, kuinka Euroopan perinteiset arvot ja pyhät paikat ovat avointa riistaa, kun suojelua ei priorisoida ja tekijöitä kohdellaan silkkihansikkain. Se on juuri sitä “Quo vadis, Europa?” -kehitystä, josta aiemmin puhuttiin.

Ranska on nykyään Euroopan vaarallisin maa kristityille ja heidän pyhäköilleen. Iskuja tapahtuu lähes päivittäin, mutta vain suurimmat katedraalit ylittävät uutiskynnyksen.

Yhteenveto

Eurooppa on tilanteessa, jossa se maksaa hintaa vuosikymmenten naiivista politiikasta. Jos kansallista itsemääräämisoikeutta ja perinteisiä arvoja ei aleta puolustaa kovalla kädellä, suunta ei muutu.

Posted in Geopolitiikka, informaatiosota, Jotain aivan muuta, maahanmuuttajat, terrorismi, uhka-arvio | Tagged , , , | Leave a comment

Epämuodikas Ajatus: Onko Suojaliivit Optimaaliset Tykistön ja KRH-joukoille?

Posted on March 17, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Nykyaikainen sotilasvarustus on jämähtänyt jalkaväen taistelijan muottiin. Plate carrierit ja raskaat keraamiset levyt ovat hienoja kaupunkisodassa, mutta tykistön ja kranaatinheittimistön tuliasemissa ne ovat usein pelkkää painolastia, joka suojaa väärästä paikasta ja haittaa varsinaista työtä. On aika puhua suoraan: nykyinen liivistö ei ole optimaalinen tuliasematoimintaan.

Geminin ajatus siitä minkälainen KRH/TAS suojaliivi voisi olla. Edusta pitää olla mahdollisimman sileä ja esiliinamainen, jotta työt tykillä tai heittimellä on helppo hoitaa ilman liivien riisumista. “Viitta” selässä on I-II tasoinen, ja riittää pysäyttämään 90% selkään tulevista sirpaleista. Kurkkusuojakin olisi kuuli, mutta lienee TAS käytössä tarpeeton Kypärän niskasuoja on tässä hassusti kiinni kypärän sisällä, mutta funktio käy selväksi: pään ja niskan suojaus yläviistosta tai takaa tulevilta sirpaleilta. Tässä suojaus saa olla se AIII kypärässä ja II+ niskasuojassa.

Konsepti: “Kilpikonnankuori” ja Esiliina

Ehdotan uutta lähestymistapaa, joka painottaa kattavuutta ja liikkuvuutta massiivisen pysäytysvoiman sijaan.

  • Selkäsuoja (Kilpikonnankuori): Yhtenäinen, viittamainen NIJ Level 1–2 suojaelementti, joka peittää hartiat ja ulottuu polvitaipeisiin asti. Se on leveä, suojaten reidet myös sivulta. Kun sotilas kumartuu tykin ääreen, tämä “kuori” tarjoaa maksimaalisen suojan ylhäältä putoavaa sirpalesadetta vastaan.
  • Kypärän niskasuoja (Kobuto-tyyli): Nykyaikainen kypärä jättää niskan ja kasvot sivulta auki. Konseptissani kypärään kiinnitetään kiinteä niskasuoja, joka suojaa sivulta korvien ja silmien puoliväliin asti. Se antaa suojaa juuri sinne, minne sirpaleet hakeutuvat, kun pää on painettu alas.
  • Etusuojan “Esiliina”: Edessä pidetään perinteinen, kevyt “esiliina”-tyyppinen Level 2 -liivi. Se riittää pysäyttämään pistoolikaliiperit ja sirpaleet, mutta ei estä kranaattien nostamista tai suuntaajan työskentelyä.

Tuliasematoiminta: Suoja on tarpeettoman hyvä, mutta väärässä paikassa

Tuliasemissa (TAS/KRH) ei pelata samaa peliä kuin etulinjassa.

  • Väärä painopiste: Etulinjan sotilas tarvitsee rintapanssaria, koska hän kohtaa suoraa tulta. Tuliasemassa suurin uhka on epäsuora tuli, joka räjähtää ylhäällä puustossa tai etäämmällä maassa.
  • Liikkuvuuden puute: Raskas levy edessä painaa leukaa rintaan ja rajoittaa käsien liikettä. Tuliasemassa pitää pystyä liikkumaan nopeasti, kantamaan raskasta ja kumartumaan toistuvasti.
  • Suojaamattomat alueet: Nykyiset liivit jättävät raajat ja niskan täysin suojattomiksi. Kun kranaatti räjähtää 20 metrin päässä, on huomattavasti todennäköisempää saada tappava sirpale niskaan tai reiteen kuin suora osuma keskelle rintaa.

Ballistiset faktat: Miksi Level 2 riittää?

Voisi luulla, että kevyempi suoja on kuolemantuomio. Fysiikka sanoo toista. NATO-standardin mukainen 1,1 gramman terässirpale (FSP) menettää nopeutensa dramaattisesti ilmanvastuksen vuoksi. Kuten taulukosta näemme, suojaustason II liivi riittää suojelemaan kantajaansa jo 20m päässä räjähdyksestä, ja 40m päässä riittää jo melko kevyt taso I suoja. Tarkastelen painevaikutusta seuraavaksi.

Sirpaleen nopeus eri matkoilla (alkunopeus 800 m/s):

EtäisyysNopeusSuojaustarve
5 m~650 m/sLevel 3A (Jalkaväen standardi)
20 m~380 m/sLevel 2 (Ehdotettu taso)
40 m~220 m/sLevel 1 / Paksu vaate

Puhutaan faktoista ilman kaunistelua. 152–155 mm tykistökranaatti on massiivinen laitos, jossa on tyypillisesti 7–10 kiloa korkeatehoista räjähdysainetta (kuten TNT tai RDX-seokset). Sen tuottama paineaalto on äkillinen ja brutaali. Tappava painevaikutus riippuu täysin ympäristöstä, mutta tässä ovat yleispätevät luvut avoimessa maastossa:

Välitön kuolema (Paineaalto)

  • 0–5 metriä: Täydellinen tuhoutuminen. Paine on niin kova, että se repii kudokset ja murtaa luut välittömästi. Selviytymismahdollisuus on nolla.
  • 5–15 metriä: Erittäin suuri kuolemanriski. Tällä etäisyydellä paineaalto aiheuttaa vakavia sisäelinvaurioita, kuten keuhkojen repeämisiä (blast lung) ja sisäisiä verenvuotoja. Vaikka ulkoisia merkkejä ei olisi, sotilas kuolee usein minuuteissa.

Toissijaiset vaikutukset ja vakavat vammat

  • 15–30 metriä: Paineaalto on edelleen riittävä puhkaisemaan tärykalvot ja aiheuttamaan aivotärähdyksiä tai tajuttomuutta. Suurin vaara tällä etäisyydellä on kuitenkin sirpaleet ja paineaallon lennättämä roskasto (kivet, puunsirut).
  • 30–50 metriä: Paineaalto itsessään harvoin tappaa suoraan, mutta se voi paiskata ihmisen seinää tai muuta kovaa pintaa vasten kohtalokkain seurauksin

Kriittiset muuttujat

Paineen käyttäytyminen ei ole lineaarista. Siihen vaikuttavat:

  • Maaperä: Pehmeä suo tai hanki vaimentaa painetta, kun taas asfaltti tai kova kallio heijastaa ja vahvistaa sitä.
  • Heijastusvaikutus: Jos kranaatti räjähtää juoksuhaudassa tai suljetussa tilassa, paineaalto “kimpoaa” seinämistä, jolloin tappava etäisyys kasvaa moninkertaiseksi avoimeen maastoon verrattuna.
  • Kehon asento: Maassa makaava sotilas altistuu pienemmälle painevaikutukselle kuin pystyssä oleva, mutta vastaavasti maaperän kautta kulkeva shokkiaalto voi vaurioittaa sisäelimiä.

Yhteenveto tuliaseman kannalta

Kuten aiemmin totesin, jos 155 mm kranaatti putoaa suoraan tuliasemaan (alle 10 metrin päähän), mikään liivi ei pelasta paineaallolta. Kuitenkin välillä 15–50 metriä paineaalto heikkenee nopeasti, mutta sirpaleiden määrä on valtava. Tällöin ehdottamani laaja sirpalesuojaus (Level 2) nousee arvoon arvaamattomaan, koska se suojaa ne osat kehosta, joihin sirpaleet tällä “turvallisemmalla” paine-etäisyydellä iskeytyvät.

Niin ja olisihan tuo Kobuto kypärä enenmmän kuin äärettömän kuul!

Lisäys 24.3.2026 Soittelin aamulla SIOEN ballisticsiin asiassa, ja heillä oli epäily kaupallisesta kannattavuudesta. Immostuin siitä laskeskelemaan, matikanopenakin kun toimin:

Markkinointia ja matematiikkaa: Kuka sen raudan oikeasti kantaa?

Kun puhutaan modernista varustehankinnasta, moni valmistaja sokeutuu ”erikoisjoukkopornolle”. Kuvitellaan, että koko armeija koostuu sadoista tiedustelijoista, jotka hiipivät varjoissa. Todellisuus on kuitenkin matematiikkaa, ja matematiikkahan on tykistön kieli.

Jos katsotaan suomalaista prikaatia (M80, M90 tai M05-organisaatiossa tai modernisoituna), meillä on neljä pataljoonaa jalkaväkeä. Mutta katsopa niiden taakse: siellä on Prikaatin tykistöryhmä (PSOTR), jossa on kahdesta neljään patteriston tuliporrasta, yleensä kolme. Kun ynnäät nämä ja lisäät päälle jalkaväkipataljoonien omat KRH-komppaniat, huomaat, että tuliasemissa (TAS) kyykkii massiivinen määrä ukkoja.

Luvut eivät valehtele: Prikaatin alueella operoi noin 900–1070 henkilöä pelkästään tuliasemissa (tykkiryhmät, heitinryhmät ja jaos-elimet). Kun vertaat tätä jalkaväen varsinaiseen ”piikkiin” eli ampuvien jääkärikomppanioiden vahvuuteen, suhdeluku on hätkähdyttävä.

Kaupallinen realiteetti: Jokaista kahta etulinjan rämpijää kohden löytyy vähintään yksi kaveri, joka varmistaa, että taivaalta sataa terästä.

Tämä tarkoittaa, että jos teet varusteita sodan voittamiseen, et voi ohittaa tätä tuhatpäistä joukkoa. Tuliasemamies ei tarvitse kevyttä high-speed-low-drag-lelua, vaan hän tarvitsee FIREPOWER-liivin: varusteen, joka kestää jatkuvaa ammuslaatikoiden nostelua, hylsyjen hankausta ja sirpaleita – eli sitä helvetillistä työtä, jolla sota oikeasti ratkaistaan.

Joten, kun laskemme varustekonfiguraatioita, oletus on selvä: Kahta “SIOEN RESTAC” -liiviä kohden myydään vähintään yksi “RESTAC FIREPOWER” -liivi. Se on se suhde, jolla rauta liikkuu ja vihollinen lakkaa olemasta.

Posted in Aseet ja varusteet, henk.koht, Kangastavara, Reserviläiset, Sodanajan toiminta, Varusteet | Tagged , , , , , | Leave a comment

Epämuodikkaita ajatuksia kotiopetuksesta: Kun valtio pelkää ja vanhemmat väsyvät

Posted on March 12, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Suomalainen peruskoulu on pahassa kriisissä, ja se näkyy kotiopetuksen räjähdysmäisenä kasvuna. Tämä kiteytyy erityisesti hankehumppaan ja digi”loikkaan” kouluissa. Suurin syyllinen Peruskoulun lahoamisessa on Opetushallituksen ideologinen puuttuminen koulutukseen. Esimerkkinä vaikkapa ilmastonmuutos: Se on opetuksen tärkein kappale. Ilmastonmuutos käydään läpi lähes JOKAISESSA aineessa erikseen, eli aihe nousee esiin ainakin kolme kertaa kuudennen luokan aika. Perusasioita ei käydä läpi, mutta ilmastonmuutos ja kulttuurirelavitismi ovat kovassa huudossa, ja temput. Ja tietenkin kasvissyönti ja 67 eri sukupuolta jne. Mutta kuten tavallista, viranomaiset ja media heräävät vasta, kun pelko ”vääristä” ajatuksista hiipii olohuoneisiin.

Mitä virallinen Suomi sanoo?

Suojelupoliisi (Supo) on nostanut kissan pöydälle tuoreimmissa arvioissaan. Supon mukaan kotiopetus ei ole uhka itsessään, mutta se tarjoaa mahdollisuuden eristäytymiseen. Huoli kohdistuu radikalisoitumiseen: jos lapsi kasvaa täysin suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolella, on riski, että tyhjiön täyttää antidemokraattinen ideologia.

YLE ja Helsingin Sanomat ovat käsitelleet aihetta varoen, mutta selkeällä kärjellä. Niiden narratiivissa kotiopetus Itä-Helsingissä nähdään integraation epäonnistumisena. Huomio kiinnittyy segregaatioon ja siihen, miten kotiopetus saattaa evätä lapselta “oikeuden” moniarvoiseen maailmankuvaan. Tämä on tietenkin totta Ei liene yllättävää, että elintason perässä tullut ihminen haluaa vain rahat, ja jatkaa muuten elämäänsä kuin ennenkin. Tämä on islamin uskolle hyvin ominaista. Sosiaaliavustukset nähdään vääräuskoisten maksamana jiziana oikeauskoisille.

Maakuntalehdet, kuten Kaleva tai Keskisuomalainen, taas raportoivat kotiopetuksesta usein käytännönläheisemmin: perheet valitsevat sen, koska lähikoulu on muuttunut levottomaksi taistelukentäksi tai lapsen erityistarpeita ei kohdata.

YmpäristöOpetuksen sisältöRadikalisoitumisriskiOppimistulokset
Itä-Helsingin moskeijakouluWahhabistinen islam, eristäytyminenKorkea (Länsivastaisuus)Heikot (Kielimuuri, kapea-alaisuus)
P-Pohjanmaan kristillinen kotiKonservatiiviset arvot, kotiopetusMatala (Vastakulttuurisuus)Erinomaiset (Yksilöllinen ote)
“Etelän normikoulu” (30% S2)Opetussuunnitelma + integraatioMatala / Keskisuuri (Jengiytyminen)Vaihtelevat (Opettajien resurssipula)
Pohjois-Suomen kyläkouluPerinteinen peruskouluOlematonTasaisen hyvät

Kuten mainittu Entisen maailman parhaan peruskoulun surmansyöksy saa kaikki lapsensa parasta haluavat vanhemmat harrastamaan koulushoppailua. Kotiopetus on tietenkin paras vaihtoehto, mutta pikkukoulu ilman Opetushallituksesta lähtöisin olevaa ideologista wokellusta antaa ainakin lähes yhtä hyvät edellytykset elämään.

Intermezzo: Kriisi on mahdollisuus (Viher-Vasemmiston pelikirjassa)

Tässä välissä on pakko huomauttaa: Never let a good crisis go to waste. Kun Itä-Helsingin islamistiset kotiopetusryhmät alkavat pelottaa, vihervasemmisto rientää paikalle ratkaisunsa kanssa: oppivelvollisuuden muuttaminen koulupakoksi.

Tämä on klassinen “yhteisen hyvän” ja “lasten edun”varjolla tehty isku perheiden itsemääräämisoikeutta vastaan. Islamistien radikalisoitumista käytetään lyömäaseena, jotta kaikki lapset – myös ne Pohjois-Pohjanmaan kristityt – saadaan pakotettua valtion virallisen arvomuotin alle. Kyse ei ole turvallisuudesta, vaan kontrollista.

Miksi vain se moskeijakoulu on ongelma?

Nyt sanotaan se ääneen, mitä mediassa kierrellään: Vain Itä-Helsinkiläinen islamistinen kotiopetus on todellinen turvallisuusongelma.

Miksi? Koska se perustuu aktiiviseen, vihamieliseen eristäytymiseen isäntäyhteiskunnasta. Kun kristitty perhe Pohjois-Suomessa opettaa lapsiaan kotona, he kasvattavat lapsiaan osaksi suomalaista jatkumoa – ehkä konservatiivisempaa sellaista, mutta silti suomalaista. He eivät vihaa Suomea; he rakastavat sitä eri tavalla.

Sen sijaan wahhabistisessa ”varjokoulussa” luodaan pohjaa rinnakkaisyhteiskunnalle, joka ei tunnusta Suomen lakia tai arvoja. Se on radikalisoitumisen hautomo. On älyllistä epärehellisyyttä niputtaa nämä kaksi samaan ”kotiopetuksen valvonta” -kategoriaan. Toisessa on kyse pedagogisesta ja vakaumuksellisesta valinnasta, toisessa kansallisesta turvallisuudesta.

Mutta koska meillä on pakkomielle kohdella kaikkea “yhdenvertaisesti”, valtio mieluummin kahlitsee kaikki perheet kuin nimeää ongelman: radikaali-islamin.

Posted in henk.koht, Jotain aivan muuta | Tagged , , , , , | 1 Comment