Pohjois-Amerikan mantereen geopoliittinen ja taloudellinen voimatasapaino on murenemassa ennennäkemättömällä tavalla. Pintapuolisesti kyse näyttää olevan vain Ottawan liberaali(sosialisti)-eliitin ja Washingtonin valtaryhmittymien välisestä sanasodasta, mutta pintaa syvemmältä paljastuu huomattavasti tylympi todellisuus: Kanada on ajautumassa tilaan, jossa se luovuttaa reaalisen itsemääräämisoikeutensa Kiinan ei-kineettiselle sodankäynnille, Brysselin byrokraattiselle holhoukselle ja omalle sisäiselle hajoamiselleen.
Tämän kehityksen keskiössä ovat pääministeri Mark Carneyn naiivi teknokratia, Kiinan kommunistisen puolueen (KKP) ja huumekartellien symbioosi sekä Albertan provinssin mittaamaton kyllästyminen itäisen Kanadan elitismiin.
Carneyn “föönikuiva” strategia: EU-holhous ja kääntyminen Pekingiin
Pääministeri Mark Carney – Goldman Sachsin, Kanadan keskuspankin ja Bank of Englandin kasvatti – edustaa puhtaimmillaan globaalia teknokraattikoneistoa. Hänen ajattelussaan maailmaa hallitaan direktiiveillä, ESG-kriteereillä ja ilmastokokousten julkilausumilla. Kun Yhdysvalloissa valtaa pitää pragmaattinen ja kansallista etua ajava Trumpin hallinto, Carney valitsi strategiakseen kiukuttelun ja uuden kumppanuuden hakemisen Atlantin takaa ja Tyynenmeren yli.
Carneyn pelikirja on kuitenkin geopoliittinen itsemurha:
- Brysselin holhous: Carney hakee EU:sta uutta strategista turvallisuus- ja talouskumppania tasapainottamaan riippuvuutta Yhdysvalloista. Ajatus on absurdi. EU ei kykene takaamaan edes omaa energiaturvallisuuttaan tai sotilaallista suorituskykyään ilman Washingtonia. Euroopasta Kanada saa vastineeksi vain sääntelyä, ilmastoveroja ja direktiivejä – ei ainakaan USAn veroista sotilaallista pelotevoimaa.
- Naiivius Pekingin edessä: Samalla kun Ottawa saarnaa länsimaisista arvoista, se antaa Kiinan kasvattaa vaikuttavuuttaan Kanadan taloudessa, rahoitussektorilla ja politiikassa. Pekingille Kanada ei ole vertaissubjekti, vaan heikko lenkki ja Pohjois-Amerikan resurssivarasto.
Kiinan triadit, KKP ja ei-kineettinen sodankäynti
Suurin ja vaarallisin sokea piste Ottawan politiikassa liittyy järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Kanadasta on muodostunut Kiinan triadeille – kuten 14K ja Big Circle Boys – turvasatama ja globaalin huumekaupan keskus. Ehkä kyseessä on vain “hiljainen yhteisymmärrys”. Tai sitten kyse on siitä, että suurin triadi – Kiinan kommunistinen puolue – on yksinkertaisesti havainnut, ettei länsimaiden heikentämiseen aina tarvita PLA:n univormua.
Kiinan strategisessa ajattelussa on pitkään käsitelty sodankäyntiä perinteistä kineettistä taistelua laajempana valtapelinä. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on vuonna 1999 julkaistu Unrestricted Warfare. Kyseessä on ei-kineettinen valtapeli, jossa länsimaita vastaan hyökätään ilman suoraa sotilaallista voimankäyttöä:
- Fentanyylisota: Kiina on keskeinen fentanyylin esikemikaalien lähde Pohjois-Amerikkaan. Kiinan viranomaiset ovat vuodesta 2019 lähtien rajoittaneet fentanyyliä ja “luvanneet torjua” myös esikemikaalien laitonta vientiä, mutta käytännössä kemikaaleja päätyy edelleen rikollisverkostojen käyttöön. Kanadan viranomaiset ovat jäljittäneet fentanyylin esikemikaaleja Kiinasta Kanadaan, ja myös Yhdysvaltojen viranomaiset ovat dokumentoineet kiinalaisten kemikaalitoimittajien roolin Meksikon kartellien tuotantoketjuissa. Tässä kohtaa herää väistämättä epämukava kysymys: onko kyse vain Kiinan valvonnan epäonnistumisesta – vai siitä, ettei Pekingillä ole erityistä kiirettä estää toimintaa, jonka seuraukset kohdistuvat sen strategiseen kilpailijaan?
- Rahanpesu ja “Vancouver Model”: Kiinan yhteyksiin liittyvät rikollisverkostot ovat käyttäneet Kanadan talousjärjestelmää rahanpesuun, ja FINTRAC on dokumentoinut Kiinan ja Hongkongin kautta toimivia underground banking -järjestelyjä sekä rikollisen rahan sijoittamista muun muassa kiinteistöihin. Mutta raha ei synny tyhjästä. Jos samaan aikaan Kiinasta tulevat kemikaalit päätyvät rikollisverkostojen käyttöön ja näiden verkostojen toiminta ulottuu Kanadan talouteen, on täysin aiheellista kysyä, missä kulkevat rikollisen rahan, laillisen liiketoiminnan ja todennäköisen valtiollisen vaikuttamisen rajat.
- Valtion rakenteiden murentaminen: Fentanyyli toimii KKP:lle asena, joka tappaa kymmeniä tuhansia työikäisiä amerikkalaisia ja kanadalaisia vuosittain, rasittaa terveydenhuoltoa ja viranomaisia sekä murentaa yhteiskuntamoraalia sisältäpäin.
- Kiinan salaiset poliisiasemat: Triadien toimintaa täydentävät Kanadan maaperällä toimivat Kiinan epäviralliset poliisiasemat (overseas police stations). Kiinan epävirallisiksi poliisiasemiksi kutsutut verkostot ovat toinen osa samaa laajempaa ongelmakenttää. Ne käytännössä hallitsevat Kanadan kiinalaisia uhkaamalla näiden sukulaisia manner-Kiinassa.
Ja tietenkin herää toinen, paljon arkisempi kysymys: kuka maksaa? Vieraan valtion epävirallinen poliisiasema tarvitsee toimitilan, ihmiset, tietoliikenneyhteydet ja rahaa toimiakseen. Jos toiminta todella on Kiinan turvallisuuskoneiston ohjaamaa, myös sen rahoitusketju olisi syytä selvittää. Raha ei nimittäin katoa – se päätyy aina jonnekin Kanadan talouteen.
Washingtonin kärsivällisyyden loppu ja Albertan irtiotto
Kun fentanyyli ja kiinalainen rahanpesu virtaavat Kanadan kautta Yhdysvaltoihin, ei tätä Washingtonissa voida katsa läpi sormien. Käytännössä kyse on kemiallisesta sodankäynnistä. (hauska pikku yksityiskohta: LSD mainittiin muistaakseni hallusinaatioita aiheuttavaksi kemialliseksi aseeksi vuoden 1962 Reservin upseeri ja aliupseeri kirjassa.) Yhdysvaltain hallinnolle kyse on suorasta kansallisen turvallisuuden uhasta. Kun Washington vaatii rajat kiinni ja rikosverkostot kuriin, Carney ja Ottawan liberaalit selittelevät “ihmisoikeuksista” ja hienostuneesta diplomatiasta.
Yhdysvaltojen vastaus tulee olemaan kova: kauppapakotteet, rajatullit ja tiukennetut rajatarkastukset voivat halvaannuttaa Kanadan talouden sangen nopeasti. Ottawa luulee pelaavansa “suurta peliä”, mutta reaalimaailmassa se on täysin riippuvainen eteläisestä naapuristaan.
Koko tämän ideologisen kokeilun laskun maksaa Alberta.
- Öljy vastaan vihreä utopia: Alberta tuottaa ison osan Kanadan öljystä, kaasusta ja merkittävän osan reaalitaloudesta. Ottawa käyttää Albertan verotuloja itäisen Kanadan ja Quebecin hyvinvointivaltion ylläpitoon, mutta samaan aikaan kieltää provinssilta putkihankkeet ja yrittää ajaa energiasektorin alas “ilmastotavoitteiden” nimissä.
- Ero ja uusi liitto: Albertassa on kuitenkin kasvanut todellinen separatistinen liike. Smithin johtama provinssihallitus ei itse aja eroa Kanadasta, mutta Alberta Sovereignty Act ja separatistien kasvava kannatus kertovat siitä, kuinka syväksi konflikti Ottawan kanssa on mennyt. Alberta ei tarvitse Ottawaa – se voi myydä öljynsä ja kaasunsa suoraan Yhdysvalloille, joka ottaa energiainfran vastaan ilman Ottawan vihreää sääntelyä.
Jos Alberta todella irtautuisi, Kanadan taloudellinen ja energiamaantieteellinen tasapaino muuttuisi rajusti. Ja Brittiläisen Kolumbian asema muuttuisi vähintäänkin hankalaksi: Albertan ja muun Kanadan väliin syntyisi uusi kansainvälinen raja keskelle läntistä Kanadaa.
Sivilisaatioiden taistelu kovan realismin aikakaudella
Pohjois-Amerikan tilannetta on turha tarkastella pelkästään talous- tai rajavalvontakysymyksenä – kyseessä on sivilisaatioiden taistelu. Tämän kehityksen keskiössä ovat pääministeri Mark Carneyn naiivi teknokratia, jo Justin Trudeaun aikana voimakkaasti kasvanut Kiinan vaikutusvalta, järjestäytyneen rikollisuuden ja Kiinan valtion instrumenttien toiminta kanadassa, sekä Albertan provinssin mittaamaton kyllästyminen itäisen Kanadan elitismiin.
Kiina ja sen liittolaiset katsovat maailmaa pitkän valtapelin läpi. Ne ymmärtävät, että rauhan aikaa ei ole, vaan käynnissä on jatkuva asymmetrinen kamppailu, jossa huumeet, vakoilu, rahanpesu ja korruptio ovat aseita siinä kuin panssarivaunutkin.
Samaan aikaan Mark Carneyn edustama länsimainen eliitti elää liberaalissa utopiassa. He uskovat “sääntöpohjaiseen kansainväliseen järjestykseen” ja luulevat, että kovaan asymmetriseen sodankäyntiin voi vastata ilmastopolitiikalla ja monimuotoisuusohjelmilla.
Kun Kanada kääntää selkänsä Yhdysvalloille ja avaa ovensa Pekingin maanalaiselle vaikuttamiselle, se ei osoita edistyksellisyyttä, vaan täydellistä geopoliittista sokeutta. Lopputuloksena on maa, jota Yhdysvallat kuristaa etelästä, Kiina murentaa sisältä ja Alberta hylkää lännestä.
