Kristittyjen kevyt-vaino Euroopassa ja Suomessa vuonna 2026

Posted on February 3, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Suomalainen sananvapaus ja uskonnonvapaus ovat ajautuneet tilanteeseen, jota olisi vielä vuosikymmen sitten pidetty huonona vitsinä. Tällä viikolla katseet kääntyvät Washingtoniin, kun kansanedustaja ja entinen sisäministeri Päivi Räsänen astuu Yhdysvaltain kongressin oikeusvaliokunnan eteen todistajaksi. On hätkähdyttävää, että maailman mahtavin valtio kantaa huolta suomalaisesta mielipiteenvapaudesta samalla, kun kotimaassa oikeusprosessit jauhavat kristillisen vakaumuksen perusteita.

Raamattu – valan perusta vai rikollinen teksti?

Suomalaisessa oikeussalissa vallitsee kummallinen ristiriita. Meillä on perinteisesti vannottu valat käsi Raamatulla, ja kirkollisissa juhlissa veisataan luterilaista perintöä kunnioittaen. Silti olemme tilanteessa, jossa saman kirjan tekstien siteeraaminen sosiaalisessa mediassa tai niihin perustuvan pamfletin julkaiseminen voi johtaa vuosia kestäviin rikossyytteisiin.

Valtionsyyttäjä Mikko Männikkö on toiminut keskeisessä roolissa tässä prosessissa, erityisesti tapauksen edettyä korkeimpaan oikeuteen. Syyttäjän puolelta on esitetty, että kyse ei ole uskonnonvapaudesta, vaan loukkaavasta puheesta. Herää kuitenkin kysymys: jos perinteinen kristillinen opetus avioliitosta ja synnistä leimataan “kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan”, onko uskonnonvapaudesta jäljellä enää muuta kuin tyhjä kuori?

Ja miksi ihmeessä yhtään samoin asioista ajattelevaa Imaamia EI OLE syytettyjen penkillä Räsäsen kaverina?

Tässä on terävä ja suorasukainen kappale, jonka voit liittää suoraan blogitekstiisi. Se nostaa kissan pöydälle tästä oikeuslaitoksen ja vasemmiston harrastamasta valikoivasta moraalista.

Yksi laki, kaksi tulkintaa – eli miksi vain kristitty on vapaata riistaa?

Tämän ajojahdin irvokkain piirre on sen täydellinen epäloogisuus. Valtakunnansyyttäjä ja liberaali vasemmisto väittävät suojelevansa vähemmistöjä “loukkaavalta puheelta”, mutta todellisuudessa syynissä on vain yksi viiteryhmä: suomalaiset kristityt. Samaan aikaan kun Päivi Räsästä on juoksutettu poliisikuulusteluissa Raamatun jakeiden takia, suomalaisilla imaameilla on ollut täysi vapaus opettaa tismalleen samoja – ja jopa huomattavasti jyrkempiä – kantoja ilman pelkoa käräjistä.

Muistamme esimerkiksi imaami Abbas Bahmanpourin, joka valtakunnallisessa tv-lähetyksessä 2013 totesi kuolemanrangaistuksen olevan islamilainen seuraus homoseksuaalisista teoista. Seuraus? Ei rikostutkintaa, ei vuosien oikeuspiinaa, ei huolta “kiihottamisesta kansanryhmää vastaan”. Myös Suomen islamilaisen yhdyskunnan viralliset linjaukset avioliitosta ja synnistä ovat identtisiä Räsäsen tekstien kanssa, mutta niihin ei syyttäjänvirasto uskalla koskea pitkällä tikullakaan.

Tämä paljastaa valtakunnansyyttäjän ja vasemmiston todelliset kasvot: kyse ei ole tasa-arvosta, vaan pelkurimaisesta ja tarkoitushakuisesta politikoinnista. Kristinusko koetaan helpoksi ja turvalliseksi maaliksi, jonka kimppuun voi käydä “edistyksellisyyden” nimissä. Islamia taas suojellaan monikulttuurisuuden verholla, vaikka sen opit olisivat kuinka ristiriidassa liberaalien arvojen kanssa. Tämä on puhdasta kaksinaismoralismia ja todistaa, että Räsäsen tapauksessa kyse on ideologisesta puhdistuksesta, jossa perinteinen suomalainen uskonnonvapaus yritetään korvata valtion virkamiehen määrittelemällä “oikealla” tavalla uskoa ja puhua.

Syytteiden nykytilanne: Korkeimman oikeuden ratkaisun kynnyksellä

Päivi Räsäsen oikeustaival on ollut poikkeuksellinen:

  • Käräjäoikeus (2022): Hylkäsi kaikki syytteet.
  • Hovioikeus (2023): Hylkäsi kaikki syytteet yksimielisesti.
  • Korkein oikeus (2026): Tapauksen suullinen kuuleminen pidettiin lokakuussa 2025, ja tällä hetkellä (helmikuussa 2026) odotamme lopullista ratkaisua.

Vaikka kaksi oikeusastetta on jo todennut Räsäsen syyttömäksi, valtakunnansyyttäjän virasto on jatkanut prosessia loppuun saakka. Tämä uuvutustaistelu on juuri sitä “kevyt-vainoa”, jossa valtiovalta käyttää valtavia resursseja yksittäisen kansalaisen hiljentämiseksi tämän vakaumuksen vuoksi.

Eurooppalainen varoitusmerkki

Räsäsen kutsuminen Jim Jordanin johtamaan kongressin kuulemiseen Washingtoniin kertoo siitä, että Suomea pidetään nyt varoittavana esimerkkinä. Jos Suomessa Raamatun siteeraaminen johtaa syytettyjen penkille, missä menee raja seuraavaksi?

Kyse ei ole vain yhdestä twiitistä tai pamfletista. Kyse on siitä, saako Euroopassa ja Suomessa enää olla eri mieltä vallitsevan liberaalin ideologian kanssa ilman pelkoa juridisista seuraamuksista. Jos Raamattu kelpaa valan vannomiseen, sen pitää kelvata myös julkiseen keskusteluun.

Vasemmiston valikoiva sananvapaus

On irvokasta seurata poliittisen vasemmiston ja liberaalien “ihmisoikeuspuolustajien” hiljaisuutta Räsäsen tapauksen kohdalla. Samat tahot, jotka huutavat kurkku suorana sananvapauden perään silloin, kun on kyse uskonnon pilkkaamisesta tai perinteisten arvojen halventamisesta, kääntävät selkänsä, kun kohteena on kristitty.

Heille sananvapaus tuntuu olevan vain työkalu, jolla suojellaan “omia” ja hiljennetään “väärät” mielipiteet. Jos Räsäsen tilalla olisi jokin muu vähemmistöedustaja puolustamassa omaa pyhää kirjaansa, vasemmiston riveistä vaadittaisiin jo hallituksen eroa ja kansainvälistä väliintuloa. Mutta kun kyseessä on konservatiivikristitty, sananvapaudesta tuleekin “vihapuhetta”, joka on kitkettävä oikeuslaitoksen voimin.

Valtakunnansyyttäjän uusi “Case Auer”?

On pakko kyseenalaistaa valtakunnansyyttäjän viraston harkintakyky ja motiivit. Kaksi oikeusastetta on jo antanut täystyrmäyksen syytteille. Miksi prosessia on pitänyt väkisin jatkaa korkeimpaan oikeuteen (KKO) saakka? Virallinen selitys on “ennakkopäätöksen haku”, mutta haiskahtaako tässä jokin muu?

Mieleen nousee väistämättä takavuosien Anneli Auerin tapaus. Onko tästäkin tulossa uusi oikeudellinen farssi, jossa syyttäjäviranomainen kieltäytyy myöntämästä virhettään ja yrittää heittää lokaa seinälle niin kauan, että jotain tarttuisi? Kun faktat ja laki eivät riitä, yritetäänkö vastapuoli nujertaa kymmenen vuotta kestävällä prosessilla ja taloudellisella uuvuttamisella?

Valtakunnansyyttäjä on ottanut asiakseen luoda uutta lakia ohi eduskunnan. Jos KKO taipuu syyttäjän linjalle, Suomeen luodaan vaarallinen ennakkopäätös: Raamatun opettamisesta tulee potentiaalinen rikos. Tämä ei ole oikeusvaltion toimintaa, vaan ideologista ajojahtia, jossa virkakoneisto on valjastettu perinteisen kristinuskon vastaiseen taisteluun.

Loppusanat: Kenen vuoro on seuraavaksi?

Jos Päivi Räsänen todetaan syylliseksi korkeimmassa oikeudessa, se ei ole vain yhden poliitikon tappio. Se on kuolinisku suomalaiselle mielipiteenvapaudelle. Se tarkoittaa, että jatkossa jokainen pappi, opettaja tai tavallinen kansalainen voi joutua poliisikuulusteluihin siteerattuaan “väärää” kohtaa pyhästä kirjastaan.

On aika kysyä: haluammeko todella elää Suomessa, jossa valtakunnansyyttäjä toimii ajatusterrorin ylipappina?

Posted in henk.koht, informaatiosota, Jotain aivan muuta | Tagged , , | 2 Comments

The Invisible Reserve: Why Finland’s “Amateur” Army Is a Professional’s Nightmare

Posted on January 28, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Dont worry, Even though this topic is extremely dear to my Finnish Reserve artillerist cold hard heart, I hope not to succumb to “pale hairy chest thumping” and “my army is better than your army” flamewarring. I hope to explain and maybe expand the horizon how this came about for you my esteemed reader.

USMC fighters parctising skiing. I cannot emphasis enough HOW crucial this one skill is for winter fighting. Granted the snow shoes help you a lot, but they really do not give you the ability to slide across the snow. THAT sliding is the thing that gives you the speed over just yomping along. PhotoCredt to: Marine Corps Lance Cpl. Brian Bolin Jr. and dept. of War.

In the sanitized world of modern international relations, military exercises are often treated like high-stakes diplomatic theater. Everyone wears the right patches, says the right things about “interoperability,” and goes home with a certificate of participation. But reality has a nasty habit of intruding when the blank rounds start firing in the Finnish, or in this case Norwegian, woods.

Recently, a scoop by The Times pulled back the curtain on a a revealing discrepancy within the Alliance. During NATO drills, Finnish troops—a mix of conscripts and reservists—reportedly performed with such lethal efficiency that they were asked to “tone it down.” Why? Because their American counterparts, the world’s most well-funded professional soldiers, were beginning to see morale declinein the ranks. And rest assured guys in USMC you are regarded an A and maybe THE A-team here, so I’m almost certain the “varusmiehet ja reserviläiset” in Northern Wiking EX wanted to play their A-game too.

For those who understand the Finnish defense model, this isn’t a surprise. For the rest of the world, it is an unfashionable truth: a citizen-army fighting for its own soil will almost always overcomes a professional force that relies on a manual and a satellite link. One of my friends who acted as a fires commander for a EX battalion against US Army a year or two back commented along lines: “these guys try to fight like they are back at the “sandbox wars” in Irak or maybe Afganistan.” Meaning that the tactics would be suicidal against peer army, who does not run away, when you start to close in. Not unlike Marine magazine yonder explains.

The Times have written what they have, but I really think a great part of the good performance of the “FDF reservists and conscripts team” is in fact the “home field advantage” in wintery high north, In summer, I’d wager, the bets are off. Not even to mention USMC hometurf in, say, San Diego or Parris Island.

If you allow, I shall discuss this a bit more widely from now on. What I do critize somewhat is the satelite antennas tendency to result in micro managing the field, and not giving the leader-on-ground oppourtunity to do is leading. THIS bleeds the adapting away from junior ranks.

The “Viking” Reality Check

The incident reported by The Times centered on the realization that the U.S. Marines and other NATO professionals were being systematically “hunted” by Finnish reservists. In one scenario, the Finnish “opposing force” (OPFOR) didn’t just challenge the Americans; they “disrupted units tactical cohesion”.

The Americans, accustomed to air superiority and total technological dominance, found themselves in a White cold nothingness where their drones couldn’t see through the canopy and their thermal optics were defeated by something as “low-tech” as a spruce branch and a well-placed tarp. When the Finnish commanders were asked to restrain their men, it wasn’t about safety—it was about ego management. If a professional soldier loses every simulated engagement to a 20-year-old conscript from Oulu, institutional expectations are challenged, and the aura of technological superpower begins to evaporate.

Not to mention cold killing batteries and making electronics malfuntion. FDF has been preparing to fight overwhelming force since 1945, so countering surveillance and dispercing has been the name of the game all along. Like Zun Tzu says “When you are close, pretend to be far away”

The Myth of the Amateur

The West has become obsessed with the idea of the “professional soldier”—a careerist who treats war as a job. Finland, stubbornly conservative in its approach, has stuck to the “Invisible Reserve.” or a “Citizen Soldier”.

So The Pro look at Finnish conscripts or reservist they thing of a maybe like a hobbyist. What they miss is the civilian-soldier synergy. In a Finnish squad, the guy carrying the light machine gun might be a mechanical engineer in civilian life. The radio operator might be a telecommunications specialist. The squad leader might manage a construction site.

When a CV90 infantry fighting vehicle breaks down in the middle of a swamp, the American crew waits for a recovery team and a digital diagnostic tool. The Finnish crew? They fix it with a crowbar, a piece of wire, and sheer “Sisu” because they’ve been fixing tractors in the sub-zero dark since they were twelve. This isn’t “inclusive” military theory; it’s the cold reality of a nation that knows no one is coming to save them if they don’t save themselves. Truly victorious are those who help themselves.

This brings into mind one anecdote from 1989 when I was doing my national service. In Reserve Officer school we had an EX. An all terrain tracked vehicle (Of the articulated kind) slid sideways on big pinetree so that the pine was the in the joint. The resident NCO looked the officer cadets looking at the situation, the said to cadet in charge and uttered “There is nothing you can do. What do you do?” So try to help yourself and and all will be easier.

The “God of War” and the 60-Second Window

While the infantry wins the anecdotes, the artillery wins the war. It is a well-known, if uncomfortable, fact in NATO circles that Finland possesses the most formidable “God of War” (Artillery) in Western Europe.

There is an anecdote often told by NATO observers: In many Western armies, the process of identifying a target, relaying it to headquarters, clearing the “rules of engagement,” and finally firing can take several minutes. In Finland, the system is decentralized and lethal. From the moment a Finnish forward observer (one in every platoon) sees a target to the moment 155mm steel starts raining down is often less than 60 seconds. (Considering flight times obviously.)

During one exercise, a British officer reportedly remarked that the Finnish artillery didn’t seem to follow a “process”—it seemed to respond like a reflex. This is what happens when you don’t waste time on corporate-style management layers in your chain of command. You find the enemy, and you rain “heavenly wrath” upon them.

If you please indulge me while I ramble on a bit about the artillery system in Finland. (As it is my branch) Yes the park is rather large, but so is the amount of artillery battallions in a brigade. Basic Finnish brigade has four infantry battallions, and an Artillery regiment plus an independent artillery battallion. Artillery battallions are called “Patteristo”. It is basically plurar of battery, “patteri”. Thus basically every batallion has a patteristo to support it. This is the brigade commanders personal big hammer. As this bleeds down in inf. batallion the most exposed company gets the right of way to patteristo, the second company has the use of battalions 120mm Mortar company, and the last one has to make do with her integral 82mm mortar platoon.

But if it so happens that intelligence staff assessed wrong and it is the third company that need some heavyhanded assistance, you just give them right of way, and there you go.

Main point in the volume of fire is that FDF arty systems fires patteristo 18 weapons to targets, so there is a big difference from other NATO countries (usually a 8-12 gun battery firing) volumes of fire. The 155mm HE shell is exactly the same as anyone elses.

In forested terrain distances of engagement are quite close, so response times need to be speedy, time to “fire for effect” needs to be minimum. Targets tend to run away.

“They Are Like Ghosts”

Anecdotes from the Cold Response and Viking exercises paint a spooky picture for our allies. One U.S. Marine sergeant described the frustration of “fighting ghosts.” His unit was equipped with the latest night-vision and thermal tech, yet they were ambushed by Finnish scouts who had moved kilometers through deep snow on skis—silent, invisible, and completely off the grid.

This is what “Raate Road” teaches us. With skis you are free to move and even quite a bit faster than on foot during summer, which gives you advantage to choose the place of fight. You can prepare that and inflict high casualties to more road bound adversaries.

The Finnish soldier doesn’t fight the environment; he uses it as a force multiplier. While NATO allies spend 70% of their energy just trying to stay warm and “survive” the Arctic conditions, the Finn is already “at home.” To the Finn, -20°C isn’t a crisis; it’s a tactical advantage. You don’t need a $100,000 sensor if you know how to read the snap of a twig or the way the snow settles.

There is now secret concotion to drink. That is living in high north. I’m sure that given climatization time and guidance almost everybody can do this. I’m quite sure that any Alaskan infantryman, can tell you the same. As a personal note, my wife who is born in Kenya was quite distraught sometimes in her first winter here, but nowadays she just puts a pair of long johns under the jeans like everybody else, and thinks nothing of it.

The Unfashionable Conclusion

Finland’s military isn’t built for “expeditionary warfare” in far-off deserts. It is a grim, focused, and nationalistic machine designed for one thing: making the cost of invasion higher than any rational adversary is willing to pay.

The Finnish Defence Forces are not organised around representational targets or career incentives, but around unit survival and performance. Universal service and the absence of educational exemptions mean that leadership credibility is earned vertically, not imported horizontally.

Officers and NCOs are not socially distinct from their soldiers; they are simply the same cohort, selected earlier and trained longer. This reduces internal friction and makes preferential treatment both visible and corrosive—something units instinctively resist.

The “Invisible Reserve” is a nightmare for professionals because it proves that technology cannot replace cold national will and local mastery. I’m quite sure that those same conscripts and reservist would have had a extremely hard time in, say San Diego because of the oppressive heat, and no spruce branches to mask their passing. So really I think a great part of the good performance is the “home field advantage” in wintery high north, In summer, I’d wager, the bets are off.

Reference & Source Material

  • The Times (London): “The Finnish soldiers who made US troops lose heart” – The primary scoop detailing the disparity in performance during Nordic exercises.
  • Marine Corps Gazette: Various articles on “Lessons from the North,” where USMC officers admit that standard American doctrine fails in the Finnish environment.
  • IISS (International Institute for Strategic Studies): Data confirming Finland’s artillery superiority in Western Europe (The Military Balance).
  • Royal United Services Institute (RUSI): Analyses on the “Finnish Model” of total defense and its effectiveness compared to smaller, professional European armies.
  • Corporal Frisk (Military Blog): A reliable source for deep-dives into Finnish tactical performance and exercise feedback from a Nordic perspective.
Posted in armeija, Armeija 2020, in English, NATO, Reserviläiset, Sodanajan toiminta, Sotapelit, teknologia, Uncategorized | Tagged , , , , | Leave a comment

Geopolitiikan paluu: Miksi Eurooppa pelkää todellisuutta ja USA:ta?

Posted on January 27, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

America First – Valtion itsekunnioituksen paluu

Etelä-Kiinan Meri ja minitut Kiinan aggressiosta kärsivät rantamaat. Kuten kuvasta voi nähdä, Kiinan mielestä esimerkiksi Brunein merenpohja kuuluu Kiinalle. Kuvan omistaa Wikipedia.

Donald Trumpin hallinto vuonna 2026 ei tee muuta kuin sitä, mitä jokaisen terveen kansallisvaltion kuuluisi: se asettaa omien kansalaistensa edun – eli kansallisen edun – kaiken muun edelle. EU-eliitti kutsuu tätä ”eristäytymiseksi”, mutta todellisuudessa kyse on realismista. USA on lopettanut toimimasta globalismin maksumiehenä ja maailmanpolitiikan kynnysmattona. Kun Washington asettaa tullit ja vaatii teollisuuden palauttamista kotiin, se ei ole hyökkäys liittolaisia vastaan, vaan ilmoitus siitä, että ilmainen lounas on ohi. Suvereniteetti ei ole Brysselissä ymmärretty kirosana, vaan elinehto.

USA on aivan syystä sisuuntunut “Wanhalle Euroopalle” NATO-velvoitteiden laiminlyönnistä. Nyt kun USA joutuu keskittymään uusiin uhkiin Tyynellämerellä, ei Euroopasta ole enää todelliseksi liittolaiseksi. Euroopalla ei ole enää kykyä projisoida voimaa kuten vielä 1960-luvulla oli. Viimeaikaisin varoittava esimerkki tästä on Ison-Britannian hallinnoiman Diego Garcian saaren tilanne. Lontoo on antamassa saaren Mauritiukselle, joka on kovaa vauhtia luisumassa Kiinan hallintaan korruption ja “normaalin” Pekingin lainoituspolitiikan kautta. Saarella sijaitsee Intian valtameren tärkein USA:n tukikohta. Tukikohdan asema on ajautunut juridiseen harmaaseen tilaan, kun Britannia taipuu kansainvälisen paineen alla. Vaikka Kiina ei ole virallinen osapuoli, jokainen lännen strateginen epävarmuus palvelee lopulta Pekingin etua.

Venäjän marssi ja sääntöjen illuusio (2008–2026)

Meidän on katsottava totuutta silmiin: ”sääntöpohjainen maailmanjärjestys” kuoli jo vuonna 2008 Georgiassa. Kun Venäjä vyöryi rajan yli, länsi vastasi ”syvällä huolella” ja palasi pian takaisin Nord Stream -bisneksiin. Tämä jatkui Krimin valtauksessa 2014 ja huipentui täysimittaiseen sotaan 2022. Venäjä on osoittanut, että ”säännöt” koskevat vain niitä, jotka ovat liian heikkoja tai naiiveja noudattamaan niitä. EU-eliitti on katsonut tätä vierestä vuosikymmeniä, mutta herää moraaliseen närkästykseen vasta, kun USA alkaa ajaa omia etujaan. Se on raukkamaista ja epärehellistä.

Obaman perintö ja Kiinan varkaudet

Nykyinen sotku Etelä-Kiinan merellä on suoraa perintöä Barack Obaman ”diplomatialle”, jota Euroopan kerma niin hartaasti palvoi. Vuonna 2012 USA vaati Filippiinejä ja Kiinaa perääntymään Scarborough’n matalikolta. Filippiinit totteli – Kiina taas jäi paikoilleen, nauroi päin naamaa ja aloitti aluevarkaudet. Tämä ”etsikkoaika” antoi Pekingille luvan rakentaa saaristaan linnoituksia ja piirtää mielivaltaisen ”yhdeksän viivan linjan” muiden aluevesille.

Asia koskee läheisesti myös Vietnamia. Molemmat maat joutuvat nyt turvautumaan keinotekoisiin saariin, koska “sopimuspohjainen maailmanjärjestys” ja “kansainvälinen oikeus” eivät oikeutta jaa. Scarborough’n miehitys on todettu laittomaksi, mutta Kiina ei ole noudattanut oikeuden päätöstä. Miksi noudattaisi, kun voima on heidän puolellaan? Sama keekoilu jatkuu Intian rajalla (LAC), missä Kiina valloittaa alueita Himalajalla, “maailman katolla”, salamitaktiikalla – siirtelemällä rajakiviä ja rakentamalla kyliä Intian alueelle muutaman sadan metrin siirroilla kerrallaan.

Suomi ja sääntöuskovaisuuden hinta

Suomi on ollut tämän ”sääntöuskovaisuuden” mallioppilas, usein oman turvallisuutemme ja etumme kustannuksella.

  • Itärajan jahkailu: Kun Venäjä alkoi käyttää siirtolaisia aseena, Suomessa debatoitiin kuukausia siitä, salliiko kansainvälinen oikeus rajan sulkemisen. Me huolehdimme ”prosessien oikeellisuudesta” samalla kun naapuri harjoitti hybridisotaa. Vasta veitsi kurkulla uskallettiin valita kansallinen etu.
  • Maatalouden, turpeen ja metsien kuristaminen: Suomi toteuttaa EU-byrokratian aina tiukemmin kuin vaaditaan. Samaan aikaan kun suurmaat joustavat säännöistä tukeakseen omiaan, suomalainen virkamies polkee oman viljelijän suohon direktiivillä. Se on kansallista itsetuhoa paperilla – turve- ja metsäpolitiikasta nyt puhumattakaan.

Sääntöpohjainen järjestys – Eliitin hiekkalaatikko

”Sääntöpohjainen maailmanjärjestys” on termi, jolla liberaali eliitti pakottaa muut omiin ideologisiin normeihinsa. Suurvallat kuten Kiina ja Venäjä eivät ole näitä sääntöjä koskaan kunnioittaneet. Se on järjestys, joka sitoo vain niitä, jotka suostuvat olemaan sen vankeja. Kun USA nyt ilmoittaa toimivansa oman etunsa mukaisesti, se vain riisuu naamion tältä teatterilta. Geopolitiikka on voimapeliä, ei juridiikkaa.

Pullamössösukupolvi ja todellisuuden shokki

Eurooppaa vaivaa syvä rakenteellinen ongelma: vuoden 1990 jälkeen syntynyt polvi on kasvanut poikkeuksellisessa suojeluksessa. Heille on opetettu, että maailma on turvallinen paikka, jossa konfliktit ratkeavat inkluusiolla. Heiltä puuttuu se kovaluonteisuus, jota asioiden ”normaali tila” eli jatkuva eksistentiaalinen uhka vaatii. Kun maailma muuttuu kovaksi, tämä polvi turvautuu terapiaan sen sijaan, että rakentaisi kestävyyttä. Onneksi X-sukupolvea on vielä jäljellä, ehkäpä selviämme tästä.

Sukupolvet, jotka kasvoivat kylmän sodan Euroopassa ja suomettuneisuuden Suomessa, oppivat elämään jatkuvan mutta epämääräisen uhan alla. Tämä rakensi psykologista sietokykyä, jota Euroopassa 1990-luvun jälkeen sosiaalistuneet ikäluokat eivät ole koskaan joutuneet kehittämään. Nyt tuli aika sille.

Eurooppa haaveilee Saksan ja Ranskan johdolla myyvänsä Kiinan markkinoille, vaikka se ei ole onnistunut viimeiseen 20 vuoteen. Kiinalla ei ole intressiä päästää eurooppalaisia tuotteita markkinoilleen; heidän intressinsä on myydä meille halpaa krääsää, kilpailla EU-tuotanto pois ja harjoittaa riistokapitalismia. Samalla he ryöstävät eurooppalaisen henkisen pääoman ja myyvät siitä piraattikopioita. Tämä Kiinan kosiskeleminen on USA:lle käsittämätöntä: MIKSI Eurooppa haluaa tukea Kiinan taloutta, kun Kiina valmistautuu sotaan Taiwanista?

Taiwanin korkeateknologia on Länsimaille nimittäin aikalailla elämän ja kuoleman kysymys.

Johtopäätös: Aika herätä unesta

Katsellessani YLE:n A-studiota tai aamun asiantuntijapaneeleita, en ole voinut olla huomaamatta, kuinka kaukana analyysi on todellisuudesta. Esimerkiksi viehättävä tutkija Maria Lindén edustaa tätä uuden polven asiantuntijakuntaa, jonka analyysi tuntuu usein kumpuavan enemmän “Oranssi setä on paha” -tunnereaktiosta kuin kylmästä geopoliittisesta realiteetista. Kun tutkija keskittyy kauhistelemaan Trumpin tyyliä tai normien rikkomista, häneltä jää huomaamatta se strateginen pakko, joka USA:n toimien taustalla on.

EU-eliitti ja heidän hovianalyytikkonsa vihaavat Trumpia, koska hän pakottaa heidät katsomaan peiliin. Se paljastaa Euroopan heikkouden, sen riippuvuuden muista ja sen henkisen haurauden. Maailma ei ole enää paikka, jossa voi elää muiden siivellä ja moraaliposeerata päälle. On aika lopettaa teeskentely: joko olet suvereeni toimija, joka puolustaa omiaan, tai olet pelkkä reunahuomautus muiden suurvaltojen historiassa.Katsellessani YLE:n A-studiota tai aamun keskusteluja, UPI:n tutkijoiden analyysi alkaa olla tasoa “oranssi setä on paha”. Tutkijat keskittyvät mikroskooppisiin yksityiskohtiin, mutta geopolitiikan suuri kuva jää täysin uupumaan.

Posted in Geopolitiikka | Tagged , , , | Leave a comment

Gunguy’s Problems in high north: Can you trust thermal?

Posted on January 26, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

A Technical Reality Check in the Sub-Zero North

Disclaimer: Before we dive into the data, let’s be clear: the high-end Holosun DRS units mentioned in this article have not been physically on my rail yet. This analysis is a technical projection based on sensor physics and real-world reference data gathered from other thermal systems in extreme Finnish conditions.

Road sight on a cold day.Please note, that the caris about 35 degrees centigrade warmer than the air.

The Illusion of the “All-Seeing Eye”

In the world of modern shooting, the thermal scope is often marketed as the ultimate “God Mode.” We are told that heat signatures cannot hide. However, for those of us living in the “Pyssymiehen Arki” (The Shooter’s Everyday Life) in the Nordics, physics has a way of humbling even the most expensive sensors. Not to mention those, that are available for the average guys.

When the mercury hits -20 C and the wind starts to bite, the battlefield of photons and infrared radiation changes. The question isn’t just about “seeing”; it’s about identification and reliability.

1. The “Harakka” Problem: When Insulation Wins

One of the most striking limitations of thermal imaging is high-efficiency organic insulation. Take a magpie (Harakka) sitting in a tree at -20 C about 10 meters away. A bird’s feathers are a masterpiece of thermal engineering. They trap air so effectively that the surface temperature of the feathers can be nearly identical to the ambient air.

There is a magpie in this tree. Unfortunately it flew away before I got VIS light picture.

In my reference captures with mobile-based thermal sensors, a bird in a tree can practically vanish. If the sensor’s NETD (Noise Equivalent Temperature Difference) isn’t low enough (meaning it isn’t sensitive enough to detect sub-degree differences), you aren’t looking at a bird; you are looking at a grey smudge that looks exactly like a frozen branch.

This is where the argument for Digital Night Vision (NV), like the Holosun DRS-NV, begins. NV doesn’t care about heat; it cares about reflected light. In a scenario where a target is perfectly insulated, a valonvahvistin (light amplifier) will show you the physical shape, the feathers, and the silhouette that the thermal sensor missed.

2. The Baby in the Snow: The Challenge of Modern Gear

It isn’t just animals. Look at the thermal profile of a baby sleeping, (Yes that IS a thing here), in a high-end winter sleeping bag. The sensor might register a hot spot at the face 36.3 C, but the rest of the body—wrapped in technical layers—registers at about -17C. And I’d like to point out without ANY condieration of redusing the thermal signature. So one more layer for isaulation, say snipers weil, that is not in contact with teh body, this would all but disappear.

Here mys charming assistan Snow is having her beauty sleep. As you can see, teh brightest spots are her face and my gloves.

For a hunter or a tactical shooter, this “thermal masking” by clothing is a major hurdle. If a target is wearing heavy wool or modern IRR-treated winter gear, the “glow” that we see in YouTube promo videos disappears. You are left hunting for a “face-only” signature, which is incredibly difficult to spot in dense brush. And if the other guy takes pains of having a balaclava and some mesh, you can hardly see thet either.

3. Refresh Rate (Hz): The Speed of Reality

If you are using a 9Hz or 25Hz thermal “dongle,” you aren’t seeing reality; you are seeing a slideshow of the past. In a dynamic shooting situation, a low refresh rate is a liability.

  • The Lag: If a wild boar or a pest animal moves at 5 m/s, a low-Hz sensor will show the heat signature trailing behind the actual physical location.
  • The 50Hz Standard: High-end units like the Holosun DRS-TH claim a 50Hz refresh rate. This is the “Gold Standard.” It allows for a fluid, real-time lead on moving targets. Without this, you are just guessing where to aim. Yes this is basically the same thing as computergames FPS, frames per second, rate. You don’t want to go below 60. Which transfers quite nicely into Hz numer.

4. The Digital Fusion: Why Holosun’s DRS is Interesting

The reason the Holosun DRS (Digital Reflex Sight) series is currently the talk of the industry—even without us having hands-on time—is the Hybrid Philosophy.

Most thermal scopes are “digital-only.” If the battery dies, the screen goes black. You are blind. The DRS series is a Red Dot first. You have a physical glass window and a permanent reticle. The thermal (TH) or night vision (NV) is an overlay.

  • DRS-TH (Thermal): Best for detecting life. Even if insulated, something usually leaks. It’s your “search” tool.
  • DRS-NV (Night Vision): Best for identifying life. Is it a stray dog or a raccoon dog? Is it a neighbor or a threat? The 1080p digital NV sensor provides the visual detail that heat maps lack.

5. Technical Comparison: Why One Isn’t Enough

FeatureDigital NV (e.g., DRS-NV)Thermal (e.g., DRS-TH)
Glass/WindowsCan see through glass.Blocked by glass.
IdentificationHigh (shows fur/fabric textures).Low (shows heat blobs).
DetectionDepends on IR illumination.Passive (picks up heat at km range).
InsulationNot affected.Heavily affected (the “Harakka” effect).

Final Thoughts: Is Thermal the “Only Right” Gear?

The short answer is: No. Thermal is an incredible tool for detection, but the Finnish winter proves its limits every single day. The “Harakka” in the tree and the “insulated target” are real-world problems that thermal alone struggles to solve.

The future belongs to Fusion. The ability to toggle between a thermal overlay for detection and a high-resolution digital NV for identification—all while having a fail-safe optical red dot—is the holy grail of “Pyssymiehen Arki.”

We hope to get these units on the range soon to see if Holosun’s 50 Hz OLED displays can truly bridge the gap between “detecting a blob” and “making a precise shot” in the freezing dark.

What do you think? Would you trust a thermal sensor alone in -25 c, or do you still want a light amplifier in your kit? Let us know in the comments.

I have added a buyers checklist after the Finnish summary.

Summa Summarum: Lämpö vs. Valonvahvistus Suomen talvessa

Vaikka lämpötähtäintä pidetään usein pimeätoiminnan kuninkaana, tekninen analyysi ja käytännön kokemus pakkasolosuhteista paljastavat merkittäviä rajoitteita:

  • Fysiikan rajat: Lämpökamera ei ole röntgenlaite. Jos kohde on eristetty erinomaisesti (kuten harakan höyhenpeite tai laadukas talvivarustus), sen pintalämpötila sulautuu ympäristöön. Tällöin kohde “katoaa” lämpökamerasta.
  • Tunnistaminen vs. havainnointi: Lämpökamera on ylivertainen kohteen löytämiseen (havaitset lämpöpisteen kilometrien päästä), mutta valonvahvistin tai digitaalinen yönäkö on usein parempi kohteen tarkkaan tunnistamiseen ja yksityiskohtien näkemiseen.
  • Päivitysnopeuden merkitys: 50Hz virkistystaajuus (kuten Holosun DRS-sarjassa) on välttämättömyys liikkuvaan maaliin ammuttaessa. Halvemmat 9–25Hz laitteet jättävät kuvan “laahaamaan”, mikä tekee eettisestä laukauksesta vaikean.
  • Hybriditeknologia (Fusion): Holosunin DRS-sarjan kaltaiset laitteet, jotka yhdistävät perinteisen punapisteen ja digitaalisen overlay-kuvan, tarjoavat parhaan toimintavarmuuden. Jos elektroniikka pettää, optinen punapiste on edelleen käytettävissä.
  • Lasin läpi näkeminen: Digitaalinen yönäkö (NV) näkee lasin läpi, lämpökamera (TH) ei. Tämä on kriittinen tekijä esimerkiksi ajoneuvosta tai kytiskopista havainnoitaessa.

Lopputulema: Optimaalisessa tilanteessa molemmat tekniikat tukevat toisiaan. Lämpökuva löytää elämän, mutta valonvahvistin varmistaa, mitä olet ampumassa.

Ostajan muistilista: Lämpö vai Yönäkö?

  • Metsästätkö pääasiassa kytiskopista tai autosta?
    • Valitse Digitaalinen NV (kuten DRS-NV), sillä lämpökamera ei näe lasin läpi.
  • Onko ensisijainen tavoitteesi löytää kohde nopeasti laajasta maastosta?
    • Valitse Lämpötähtäin (kuten DRS-TH). Se paljastaa elävän kohteen, vaikka se olisi osittain pusikon suojassa.
  • Metsästätkö kovilla pakkasilla (-15°C tai kylmempi)?
    • Varmista, että laitteessa on OLED-näyttö (kuten Holosunissa), joka ei hyydy pakkasessa.
    • Muista, että paksu turkki tai talvivaatetus voi “kadottaa” lämpöjäljen, jolloin NV-tila on välttämätön tunnistamiseen.
  • Aiotko ampua liikkuvaan maaliin?
    • Varmista, että päivitysnopeus on vähintään 50Hz. 9-25Hz laitteilla ampuminen on hakuammuntaa.
  • Haluatko varmistaa kohteen lajin ja sukupuolen tarkasti?
    • Digitaalinen NV tarjoaa luonnollisen kuvan yksityiskohdista, kun taas lämpökuva on usein vain tunnistamaton “lämpöleima”.

Buyer’s Checklist: Thermal or Night Vision?

  • Do you mainly hunt from a blind or a vehicle?
    • Choose Digital NV (like DRS-NV), as thermal sensors cannot see through glass.
  • Is your primary goal to spot targets quickly in vast terrain?
    • Choose a Thermal Scope (like DRS-TH). It reveals living targets even when partially obscured by brush.
  • Do you hunt in extreme cold (-15°C / 5°F or colder)?
    • Ensure the unit has an OLED display (like Holosun), which doesn’t lag or freeze in sub-zero temperatures.
  • Are you engaging moving targets?
    • Verify a refresh rate of at least 50Hz. Engaging moving game with 9-25Hz units leads to significant lag and missed shots.
  • Do you need precise target identification (species/gender)?
    • Digital NV provides natural image details, whereas thermal often only shows an unrecognizable “heat blob” especially at distance.
Posted in elektroniikka, Optiikka | Leave a comment

Itärajan varjosota: Toiveajattelun ja pelkopropagandan välissä

Posted on January 22, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Viime aikoina on kuhistu CIA:n väitetyistä ”black ops” -operaatioista Venäjällä. Samaan aikaan verkkoon ilmestyy Karjalan vapautusrintamia ja muita separatistisia viritelmiä. Moni tarttuu näihin uutisiin joko pelonsekaisella kauhulla tai vahingoniloisella innolla. Molemmat reaktiot ovat vaarallisia, sillä ne sumentavat kyvyn nähdä, mitä pelilaudalla todella tapahtuu.

Meidän on kyettävä pitämään jalat maassa kahden harhan välissä: läntisen toiveajattelun ja venäläisen pelkopropagandan.

1. Läntinen toiveajattelu: Venäjän romahdus on nurkan takana?

Länsimaisessa mediassa ja somessa elää vahva toiveajattelun perinne. Jokainen palava varasto Venäjällä tulkitaan alkusoitoksi suurelle vallankumoukselle, ja jokainen tekoälyllä generoitu separatistiryhmä nähdään merkkinä imperiumin hajoamisesta.

Miksi tämä on toiveajattelua?

  • Vakauden illuusio: Haluamme uskoa, että Venäjän kansa nousee ja vähemmistökansallisuudet marssivat vapauteen, koska se olisi meille helpoin ratkaisu. Todellisuudessa autoritaarinen koneisto on edelleen pelottavan tiukka.
  • Riskiarvioiden puute: Jos Venäjä todella hajoaisi hallitsemattomasti, meillä olisi rajanaapurina useita epävakaita, mahdollisesti ydinasestettuja sotaherrojen hallitsemia alueita. Se ei olisi Suomen etu, Se olisi 2015 pakolaisvyöry moninkertaisesti, ja loisi Suomelle painetta osallistua rajantakaiseen vakauttamiseen tavalla, joka ei olisi välttämättä kansallisen edun mukaista.
  • Laiska analyysi: On helpompaa klikata ”vapautusrintaman” postausta kuin myöntää, että vastustaja on sopeutunut pakotteisiin ja sotaan odotettua paremmin.

2. Venäläinen propaganda: Länsi on kaikkivoipa mörkö

Toisessa ääripäässä on Kremlin masinoima propaganda, joka maalaa CIA:n ja MI6:n kaikkivoiviksi sabotaasikoneistoiksi. Tässä tarinassa Venäjä on uhri, ja jokainen epäonnistunut pultti venäläisessä tehtaassa on Washingtonin masinoima isku.

Miksi Venäjä syöttää tätä?

  • Syyllisen ulkoistaminen: Kun oma talous yskii ja infra lahoaa korruption vuoksi, on hallinnolle elintärkeää löytää ulkoinen syntipukki. ”CIA räjäytti muuntajan” kuulostaa paremmalta kuin “Paikallishallinnon sopimuskorjaaja varasti kunnossapitorahat”.
  • Vastustajan demonisointi: Luomalla kuvan aktiivisista länsimaisista sabotaasiryhmistä Venäjä oikeuttaa omat vastatoimensa ja tiukentuneen sisäisen kontrollin.
  • Ansojen rakentaminen: Kuten ”Karjalan vapautusrintama” -esimerkki osoittaa, Venäjä luo itse näitä ryhmiä. Se on klassinen agent provocateur -taktiikka: luodaan houkutin, jotta aidot toisinajattelijat saadaan kiinni tai jotta länsi saadaan näyttämään hyökkäävältä osapuolelta.

3. Realistin analyysi: Mahorkan tuoksu ja kylmä fakta

Kun suomalainen tiedusteluanalyytikko sanoo, että ”mahorkan tuoksu on vahva”, se on merkki terveestä skeptisismistä. Meidän ei pidä juosta jokaisen uuden provokaation perässä.

On totta, että Yhdysvallat ja Ukraina toimivat Venäjän sisällä – se on sodankäynnin realismia. Mutta on yhtä totta, että suuri osa tästä ”aktivismista” on pelkkää peilipeliä. CIA:n operaatiot (Title 50) ovat todellisia, mutta niistä ei yleensä huudella Instagramissa kornilla grafiikoilla.

No toimiiko CIA/MI6 solut Suomesta tai Norjasta?

Kuolan niemimaan iskut (kuten Olenjan lentotukikohtaan kohdistuneet droonihyökkäykset) ovat taktisia mestarinäytteitä, jotka pakottavat meidät tarkastelemaan juuri tätä kysymystä: mistä ne tulivat?

Kun analysoimme vaihtoehtoja “epämuodikkaan” realismin kautta, vastaus ei ole niin yksinkertainen kuin viralliset tiedotteet antavat ymmärtää.

1. Suomi tai Norja laukaisualustana?

Teoriassa droonien lähettäminen NATO-maan maaperältä olisi mahdollista, mutta poliittisesti ja sotilaallisesti se on äärimmäisen epätodennäköistä:

  • Eskalaatioriski: Jos osoitettaisiin, että isku lähti Suomen tai Norjan alueelta, se antaisi Venäjälle casus bellin eli oikeutetun syyn sodanjulistukseen NATO-maata vastaan. Länsi on varonut tätä viimeiseen asti.
  • Tutkavalvonta: Rajaseutu on molemmin puolin tarkasti valvottua. Droonin laukaiseminen vaatii ryhmän, kalustoa ja aikaa. On vaikea kuvitella, että tällainen operaatio pysyisi salassa paikallisilta tai rajavartioilta.

2. “Autolähetys” eli soluttautuminen (Todennäköisin skenaario)

Tämä on se vaihtoehto, jossa se kuuluisa “mahorkan tuoksu” vaihtuu ammattimaiseen sabotaasiin. On huomattavasti loogisempaa, että iskut toteutetaan Venäjän sisäpuolelta:

  • Paluu “black ops” -perinteeseen: Kuten aiemmin mainittiin, CIA:n ja Ukrainan GUR:n tiedetään operoivan verkostoja Venäjän sisällä. Droonit (usein kaupallisia malleja modifioituna tai osina tuotuja) voidaan kuljettaa rajan yli tavallisissa siviiliajoneuvoissa.
  • Laukaisualusta lähellä kohdetta: Kuolan niemimaa on laaja ja harvaan asuttu. Pienikokoisen droonin laukaiseminen muutaman kymmenen kilometrin päässä Olenjan tukikohdasta on huomattavasti helpompaa kuin sen lennättäminen satoja kilometrejä rajan yli läpi Venäjän ilmapuolustuksen.
  • Venäjän oma reaktio: Venäjä syytti iskuista välittömästi “pohjoisia naapureita” (Suomea ja Norjaa). Tämä on tyypillistä informaatiosotaa: on helpompaa syyttää ulkoista vihollista kuin myöntää, että oma takapiha on täynnä vihamielisiä soluja, joita FSB ei saa kuriin.

3. Ukrainan pitkän kantaman droonit

Ei voida täysin sulkea pois sitäkään, että Ukraina on kehittänyt drooneja, jotka kykenevät lentämään yli 1 500 kilometriä Ukrainasta Kuolaan.

  • Reittisuunnittelu: Tämä vaatisi äärimmäisen tarkkaa tiedustelutietoa Venäjän ilmapuolustuksen aukoista – juuri sellaista tietoa, jota CIA ja NSA videon mukaan toimittavat. Drooni voisi kiertää lännestä kansainvälistä ilmatilaa pitkin tai hyödyntää Venäjän sisäisiä tutkakatveita.

Yhteenveto

Jos pitäisi vedonlyöntiä harrastaa, “autolähetys” tai Venäjän sisällä toimivat solut ovat ykkösvaihtoehto. Se on halvin, tehokkain ja helpoin kiistää (plausible deniability). Väitteet Suomen maaperän käytöstä ovat Venäjän yrityksiä kylvää pelkoa ja epävarmuutta meidän sisäiseen keskusteluumme.

Johtopäätös: Jalat maassa

Suomen kansallinen etu vaatii, että emme sokeudu kummallekaan puolelle. Emme saa vaipua pelkoon Kremlin möröistä, mutta emme myöskään saa rakentaa turvallisuuspolitiikkaamme sen toiveen varaan, että Venäjä hoitaa ongelmamme puolestamme hajoamalla sisältäpäin.

Meidän on varauduttava Venäjään sellaisena kuin se on – ei sellaisena kuin Moskova sen propagandassaan maalaa tai millaisena me sen toiveissamme näemme.

Epämuodikas lukulista: Kun haluat tietää enemmän kuin otsikot kertovat

Jos haluat todella ymmärtää, miksi itärajan molemmin puolin rytisee, jätä kotimaiset iltapäivälehdet hetkeksi sivuun ja syvenny näihin:

1. Anglofoniperintö: CIA:n sielunmessu ja varjosodat

  • Tim Weiner: The Mission: The CIA in the 21st Century (2025). Weiner on Pulitzer-palkittu journalisti, joka ei säästele CIA:ta. Hänen uusin kirjansa perkaa juuri sen, miten tiedustelupalvelu on muuttunut 9/11:n jälkeisestä kidutuskoneistosta takaisin “perinteiseen” vakoiluun ja miten se on onnistunut penetroitumaan Kremliin. Tämä antaa lihaa luiden ympärille videon väitteille.
  • Jack Murphy (Highside): Entinen erikoisjoukkojen sotilas ja journalisti, joka on raportoinut laajasti CIA:n ja NATO-maiden “stay-behind” -verkostoista. Jos haluat ymmärtää, miten sabotaasisoluja rakennetaan vuosikymmeniä etukäteen, lue Murphyn analyyseja.

2. Saksan realpolitik: Hybridisodan polttopisteessä

  • IISS (The International Institute for Strategic Studies) -raportit: Saksassa ja laajemmin Euroopassa seurataan nyt herkeämättä Venäjän sabotaasikampanjaa (polttoiskut, GPS-häirintä). Nämä raportit avaavat sitä, miten Venäjä käyttää “keikkatalouden” menetelmiä – palkkaa rikollisia tekemään likaisen työn Euroopassa, jotta kytkös valtioon säilyy hämäränä.

3. Itänaapurin “mahorkkaosasto”

  • Venäläiset Telegram-kanavat (kuten Rybar): Jos haluat nähdä, miten vastapuoli kehystää samat tapahtumat. Rybar on lähellä Venäjän puolustusministeriötä ja antaa kuvan siitä, mitä Moskova haluaa kansansa (ja meidän) uskovan “läntisistä terroristeista”. Täältä löydät ne “todisteet”, joiden uskottavuus kannattaa kyseenalaistaa heti kättelyssä.

4. Kotimainen katsaus: Karjala-kysymys

  • Puolustusvoimien ja Supon vuosikirjat: Niukkaa tekstiä, mutta rivien välistä lukeva ymmärtää, miksi “Karjalan vapautus” on meille tällä hetkellä enemmän uhka kuin mahdollisuus. Se on se työkalu, jolla Venäjä perustelee rajan sulkemisen ja mahdolliset “suojeluoperaatiot”.

Loppukaneetti: Maailma ei ole mustavalkoinen, vaikka se Twitterissä siltä näyttää. Totuus asuu usein siellä, missä kukaan ei halua myöntää tehneensä mitään, mutta savu nousee silti.

The Mission: The CIA in the 21st Century Tämä video on syväluotaava haastattelu Tim Weinerin kanssa, jossa hän avaa CIA:n kehitystä ja nykyisiä operaatioita Venäjää vastaan, tarjoten vankan taustan blogitekstissä mainituille tiedusteluun liittyville väitteille.

The Mission: The CIA in the 21st Century – YouTube

The Team House · 17 t. katselukertaa

Posted in hybridisota, informaatiosota, uhka-arvio | Tagged , , | Leave a comment

The Gathering Storm: How Middle East Geopolitics and Arctic Rifts Are Reshaping European Security

Posted on January 21, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia
Ai idea of intelligence co-operation between EU and Israel.

As of January 2026, the global security landscape is no longer just “complex”—it is fracturing. For Finland, a nation that recently sought shelter in the Western security architecture, the timing could not be more challenging. From the diplomatic “deep freeze” with Israel to the sudden trade war over Greenland, the old certainties of the transatlantic alliance are under unprecedented strain.

Let’s dissect the three primary fault lines that are currently redefining the safety of the European home front.

1. The Israel-EU Intelligence Rift: A Surgical Cut

The bedrock of counter-terrorism in Europe has long been the proactive sharing of intelligence from Israel. However, following the recognition of a Palestinian state by several European powers, Israel has moved into a “strategic freeze.”

While Finland has officially maintained a more cautious, neutral stance compared to nations like Spain or Ireland, the ripple effects are unavoidable. As European security services become more “reactive” due to decreased Israeli data, Finland finds itself in a delicate balancing act—trying to maintain its own bilateral intelligence channels while the wider EU-Israel relationship deteriorates.

Table 1: Israel-EU Intelligence Cooperation Status (January 2026)

Country / BlocPalestinian RecognitionIsrael’s Security StanceImpact on Intelligence Flow
Ireland / SpainYes (May 2024)Hostile / Recalled EnvoysMajor reduction; restricted to “imminent life-safety” alerts.
UK / FranceYes (Sept 2025)Severely StrainedEnd of joint long-term strategic planning.
FinlandNot officiallyCautiously FunctionalStable but transactional. Bilateral ties remain, but proactive “tips” are fewer.
GermanyNoExcellentDeepening; Germany now acts as the primary “bridge” for EU-Israel intel.
USANoHistoric HeightsEnhanced via “Pax Silica” (AI and tech-centric security).

2. The Greenland Crisis: A NATO Civil War?

Perhaps more shocking is the sudden friction within NATO. President Trump’s re-asserted claim on Greenland has sparked a “trade war among allies.” Following the Danish-led “Operation Arctic Endurance,” the US imposed 10-25% tariffs on eight European nations on January 17, 2026—including Finland.

For Helsinki, this is a strategic nightmare. Greenland represents the fundamental principles of sovereignty and territorial integrity—the very things Finland joined NATO to protect.

Table 2: The Greenland Crisis and Arctic Security Impact

ActorPosition on GreenlandRetaliatory MeasuresImpact on Finland
USA“National Security Necessity”10% Tariffs (rising to 25%)Hits Finnish tech and machinery exports; erodes trust in NATO’s Article 5.
Denmark / EU“Non-Negotiable Sovereignty”Potential “Trade Bazooka” (Anti-Coercion)Finland stands in solidarity with Denmark; risk of economic “downward spiral.”
FinlandSupportive of DenmarkDiplomatic DialoguePresident Stubb warns this is the “greatest challenge” to Finnish interests.

3. Saudi Arabia and the “Post-Wahhabi” Era

Amidst these rifts, a quieter transformation is happening in the Gulf. Saudi Arabia, under Vision 2030, is dismantling the Wahhabi influence that once fueled radicalism in European suburbs. While the Kingdom has recalled many overseas Imams and cut funding for fringe mosques, the “ideological residue” remains a concern for Finnish authorities.

The threat has shifted from state-sponsored radicalization to “home-grown” actors and decentralized networks that are harder to track without the robust Middle Eastern intelligence we are currently losing.

This table reflects a security-services-centric assessment, not a diplomatic consensus.

Table 3: Regional Actors and Global Terror Influence (2026)

StatePrimary MethodCurrent StrategyRisk Level to EU/Finland
IranDirect ControlProxy wars (Hezbollah, Houthis)Critical: High risk of “commissioned” attacks on Western interests.
QatarFacilitationDiplomatic “hub” for Islamist groupsHigh: Shelter for leaders of groups like Hamas.
Saudi ArabiaDe-radicalizationSuppressing Wahhabism for investmentDecreasing: Moving toward “Moderate Islam” and national stability.

The Bottom Line for the Home Front

The combination of a “frozen” intelligence tap from Israel and a trade-driven rift with the US over Greenland leaves Europe—and Finland—more vulnerable than it has been in decades. While jihadi “tourism” to Syria has slowed, the “freezer” cells left behind by ISIS and the rise of “lone wolf” actors radicalized by current Middle East tensions remain a significant threat.

Without the “early warning” systems typically provided by Israeli and US cooperation, the burden falls entirely on domestic services like SUPO. In a world of 25% tariffs and diplomatic recalls, the question is no longer just who the enemy is, but who we can still trust to help us see them coming.

The Global Security Shift

This video provides additional context on how shifting Middle Eastern alliances are affecting European defense policies and the broader geopolitical landscape.

Scope and Limits

This analysis is based on open-source reporting, publicly observable diplomatic signals, and informed assessment of security-service behavior patterns rather than classified intelligence or official policy statements. Where precise confirmation is unavailable, conclusions reflect high-confidence analytical judgment, not formal attribution or declared government positions. The intent is not to predict specific incidents or assert inevitability, but to map structural shifts and emerging constraints that materially affect Finland’s and Europe’s security environment as of early 2026. As with all rapidly evolving geopolitical dynamics, individual elements may change faster than the underlying trends described here

Yhteenveto suomalaiselle lukijalle

Tämä analyysi ei ole spekulaatiota eikä tulevaisuuden ennustamista, vaan tilannearvio perustuen avoimiin lähteisiin, havaittavaan valtioiden käyttäytymiseen ja turvallisuusviranomaisten vakiintuneisiin toimintamalleihin. Keskeinen johtopäätös on yksinkertainen: Suomen ja Euroopan turvallisuusympäristö on heikentynyt samanaikaisesti useasta suunnasta, eikä kyse ole yksittäisestä kriisistä vaan rakenteellisesta muutoksesta.

Israelin ja Euroopan välisen tiedusteluyhteistyön jäätyminen ei tarkoita välitöntä katkoa, mutta se on muuttanut yhteistyön luonteen reaktiiviseksi. Tämä heikentää ennakkovaroitusta erityisesti jihadistiseen terrorismiin liittyen. Suomen kahdenväliset suhteet ovat toistaiseksi säilyneet toimivina, mutta ne eivät voi korvata laajamittaista, ennakoivaa tiedonvaihtoa.

Samaan aikaan Yhdysvaltojen ja Euroopan välinen ristiriita Grönlannista osoittaa, että NATO ei ole immuuni sisäisille valtakamppailuille eikä taloudelliselle painostukselle. Suomelle tämä on strategisesti vakavaa: liittokuntaan liittymisen perusolettama – yhteinen näkemys suvereniteetista ja koskemattomuudesta – on ensimmäistä kertaa avoimesti kyseenalaistettu liittolaisen toimesta.

Lähi-idässä Saudi-Arabian suunnanmuutos on vähentänyt valtiollisesti tuettua radikalismia, mutta uhka ei ole kadonnut. Se on siirtynyt hajautettuihin, paikallisiin ja vaikeammin havaittaviin muotoihin, joiden torjunta edellyttää juuri sitä ennakkotietoa, jota Euroopalla on nyt aiempaa vähemmän käytettävissään.

Yhteisvaikutus on Suomelle epäedullinen. Kun ulkoinen tiedustelutuki heikkenee ja liittolaissuhteisiin syntyy epävarmuutta, vastuu siirtyy yhä selvemmin kotimaisille viranomaisille. Tämä ei ole paniikin aihe, mutta se on realiteetti, joka on tunnistettava. Kysymys ei ole siitä, kuka uhkaa Suomea, vaan siitä, kuinka ajoissa uhkat havaitaan – ja kenen kanssa tieto niistä jaetaan.

Posted in Geopolitiikka, in English, terrorismi, tiedustelu ja vakoilu | Tagged , , | Leave a comment

Geopoliittinen suursiivo: Kun tilastovalheet murenevat

Posted on January 20, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Kansainvälinen politiikka on teatteria, jossa näyttelijät lukevat käsikirjoitusta, jonka muste on kuivunut jo vuosikymmeniä sitten. Meille syötetään tarinaa Kiinan vääjäämättömästä noususta ja lännen ylivallasta, mutta totuus löytyy tyhjistä luokkahuoneista, murenevista rajoista ja väärennetyistä tilastoista.

Kiinan suuri numerohuijaus

Kiinan väestöluvut ovat yksi historian suurimmista tilastollisista valheista, en osaa sanoa onko kyseessä suurempi huijaus kuin “Kiinan vientiluvut”, mutta nämä ovat omassa sarjassaan. Virallinen “1,4 miljardia “ on puhdas fantasia. Kun yhden lapsen politiikka tuhosi sukupolvien jatkumon ja paikallishallinnot paisuttivat asukaslukujaan saadakseen enemmän tukea Pekingiltä, lopputuloksena on kupla, joka on nyt puhkeamassa. Tässä toinen väestöuutinen kiinasta tähän hätään.

Väestöromahdusta tukee myös ns Krematorio narratiivi, eli Pandemian-joka-jääköön-nimeämättä aikana kiinassa kuolleisuus oli niin suurta, että krematoriot eivät pysyneet tahdissa mukana. Toisekseen nyt on tehty melko jyrkkä käännös yhden lapsen politiikkaan: Tähän asti pitkälle kaikkien tilastojen ulkopuolelle jääneet perheiden “muut lapset” ovat voineet saada koulupaikan ja päästä mukaan yhteiskuntaa. Edelleen “kolmen lapsen politiikka”, se tuli aikalailla yhtäkkiä ja puskista. JOS kiinan väestö OLISI OLLUT se noin 1,4 miljardia, olisi yhden lapsen politiikka oikeasti toiminut tulevaisuuteen ja pitänyt väestön vakaana. Hedelmällisyysluvulla ~1 jokainen uusi sukupolvi on noin puolet edellisestä pitkällä aikavälillä, ellei maahanmuutto tai kuolleisuus merkittävästi muuta rakennetta.

Yhden lapsen politiikka on toki toiminut mainiosti: Kiinan väestö on romahtanut. Jos Kiinan väestö olisi ollut aidosti 1,4 miljardia ja ikärakenne terve, yhden lapsen politiikan seuraukset eivät olisi paljastuneet näin nopeasti ja paniikinomaisesti. Nyt on pakko tehdä korjausliike, kolmen lapsen politiikka, tai seuraavaksi Manner-Kiina saa pelätä, että Kansallinen Kiina tulee takaisin, ja parantaa kiinalaisten asemaa kerralla ja paljon.

Erittelen seuraavassa todisteita väestöromahduksesta, joteka osin tihkuvat talouden puolelle.

Koulujen ja päiväkotien massiivinen katoaminen

Tämä on konkreettisin todiste siitä, että uusia sukupolvia ei yksinkertaisesti synny.

  • Päiväkodit: Pelkästään vuosina 2021–2023 Kiinassa suljettiin yli 20 000 päiväkotia. Vuonna 2023 sulkemistahti kiihtyi entisestään – noin 15 000 päiväkotia lopetti toimintansa yhden vuoden aikana.
  • Peruskoulut: Ala-asteiden määrä on pudonnut kymmenessä vuodessa dramaattisesti. Esimerkiksi vuonna 2023 suljettiin yli 5 600 peruskoulua. Joillakin alueilla, kuten Heilongjiangin ja Jilinin provinsseissa, jopa 60 % peruskouluista on lakkautettu.
  • Käyttötarkoituksen muutos: Monet entiset päiväkodit on muutettu vanhainkodeiksi. Tämä kuvaa täydellisesti Kiinan demografista käännettä: leikkikentät vaihtuvat hoitokoteihin.

Tilastojen ristiriidat (Rokotteet ja syntymärekisterit)

Väestötieteilijät, kuten Yi Fuxian, ovat osoittaneet, että viralliset väestöluvut eivät täsmää muiden julkisten tietojen kanssa:

  • Lapsivuoteet ja rokotteet: Vastasyntyneille annettujen BCG-rokotteiden (tuberkuloosi) määrä on ollut huomattavasti pienempi kuin ilmoitettu syntyvyys. Rokotetilastot ovat usein vaikeampia väärentää kuin poliittisesti herkät väestöennusteet.
  • Synnytyssairaalat: Raportit eri puolilta Kiinaa kertovat synnytysosastojen sulkemisista, koska asiakkaita ei ole. Sairaaloita, jotka on rakennettu palvelemaan tuhansia synnytyksiä vuodessa, on jouduttu ajamaan alas.

“Haamukaupungit” ja asuntokupla

Kiinan massiivinen rakentaminen perustui oletukseen jatkuvasta väestönkasvusta ja kaupungistumisesta.

  • Kiinassa on arviolta 65–90 miljoonaa tyhjää asuntoa. Nämä asunnot eivät tule koskaan täyttymään, koska niitä varten ei ole olemassa lapsia, jotka kasvaisivat niiden ostajiksi.
  • Kun asuntokysyntä sakkaa väestön vähenemisen vuoksi, koko Kiinan talousmalli (joka perustuu kiinteistöihin) murenee.

Nuorisotyöttömyys ja “makaaminen” (Tang Ping)

Vaikka työikäinen väestö vähenee, talous on niin huonossa kunnossa, ettei se pysty työllistämään edes niitä harvoja nuoria, joita on jäljellä.

  • Palkkojen maksuvaikeudet: Opettajien, sairaanhoitajien ja jopa virkamiesten palkkoja on jätetty maksamatta monissa provinsseissa. Tämä kertoo siitä, että paikallishallintojen veropohja murenee, kun väestö vanhenee ja kulutus laskee.
  • Sosiaalinen apatia: Nuoret ovat luovuttaneet (ilmiöt kuten Tang Ping eli “makaaminen”). He eivät solmi avioliittoja eivätkä hanki lapsia, koska tulevaisuudenusko on kadonnut.

Kiinan “Virallisen väestöluvun” (1,4 mrd.) mahdottomuus

Kriitikoiden mukaan Kiina on yliarvioinut väestönsä vähintään 100–300 miljoonalla.

  • Väärennetyt tilastot juontavat juurensa siihen, että paikallishallinnot saavat valtionapuja asukasluvun perusteella. Mitä enemmän “haamuasukkaita”, sitä enemmän rahaa Pekingistä.
  • Kun Intia ohitti Kiinan väkiluvussa (virallisesti 2023), se oli monille merkki siitä, että Kiinan todellinen luku on ollut laskussa jo vuosia, mahdollisesti jo vuodesta 2018 lähtien.

Radikaaleimmat arviot sijoittavat Kiinan todellisen väestön jopa 600–900 miljoonan haarukkaan, mutta jo selvästi maltillisempi aliarvio riittää romuttamaan virallisen narratiivin. Erilaisia lukuja on annettu noin 500 miljoonan ja 1,2 miljardin väille, Ehkä paras arvio tällähetkellä on “noin miljardi”.

Venäjä: Kuihtuva karhu

Venäjä ei pärjää yhtään paremmin. Sen väestöpyramidi on katastrofi, jota sota ja parhaan kasvavan aineksen pako ulkomaille vain syventävää. Talous on sinänsä kestänyt sotimisen Ukrainassa hyvin, koska rintamalle on roudattu pääosin ns kolhoosikylien joutoväestöä ja muuten vähemmän tuottavaa. Silti, tämä väestön pieneneminen, erityisesti Isovenäläisen väestön pieneneminen, antaa ns “entisten eteläisten neuvostotasavaltojen” kansoille mahdollisuuden purkaa väestöpainetta pohjoiseen. Tämä on Venäjälle Euroopan väestövaihtoteoriaa pahempi ja todennäköinen katastrofi.

Venäjä on valtio, joka yrittää pelata suurvaltapeliä taloudella, joka on hädin tuskin Italian kokoinen, ja väestöllä, joka hupenee kiihtyvää tahtia. Se on hiipuva voima, joka nojaa enää pelkkään ydinasepelotteeseen ja energiaaseeseen.

Lännen itseaiheutettu tuho: Hallitsematon siirtolaisuus

Samaan aikaan kun itä hupenee luonnollisesti, länsi tekee hidasta itsemurhaa tietoisilla valinnoillaan.

Molemmissa, sekä USAssa että Euroopassa käydään vakain mielin kohti David Betzin tarkoittamaa hidasta sisällissotaa. Esimerkkinä vaikkapa Minnesotan mellakat tammikuussa 2026 ja Euroopan tilanne yleensä.

Talous: Tukia ja tyhjiä taskuja

Luvut näyttävät paperilla suurilta, mutta todellisuus on toinen.

  • USA (31 000 mrd. USD): Kasvu on pitkälti velkarahaa, joka kaatuu seuraavien sukupolvien niskaan.
  • Kiina (19 000 mrd. USD): Tämä on puhdasta korruptiota. Kiina dumppaa tuotteitaan maailmalle valtavien vientitukien avulla, tuhoten muiden maiden teollisuutta. Mutta julkisivu rakoilee: nuorisotyöttömyys on niin rajua, että valtio lakkasi julkaisemasta tilastoja. Kun opettajille ja virkamiehille ei ole varaa maksaa palkkoja, on puhe talousmahdista pelkkää ilmaa.

Kiinalla on vakaa aie kilpailla länsimaat pois kaikesta valmistamisesta. Tämä on toive, johon ainakin Van Der Leyenin Eurooppa iloissaan alistuu olematta laittamalla tuontitulleja Kiinalaisille tuotteille. On huomioitava, että lupauksistaan huolimatta Kiina ei ole koskaan ikinä milloinkaan sallinut EUn tai USAn firmoille vapaata pääsyä Kiinan markkinoille, joten tulliaseen käyttö olisi enemmän kuin perusteltu.

Kiinalaiset ovat VAATINEET saada teknologiasiirron tuotteista vastineeksi Kiinaan pääsystä jonka lisäksi Kiinan häikäilemätön teollisuusvakoilu (poliittisen ja sotilasvakoilun lisäksi) on pitänyt huolen että tutkimuksen hedelmät on saatu kiinalaisfirmojen käyttöön ilman epämukavia R&D kustannuksia.

Johtopäätös

Maailma on siirtymässä vaiheeseen, jossa vain ne kansakunnat pärjäävät, jotka pitävät huolta omasta väestöstään ja rajoistaan. Kiina ja Venäjä ovat väestöllisessä umpikujassa, kun taas Eurooppa ja USA murentavat omaa pohjaansa sisältäpäin. On aika, EUssa ja Suomessa, lopettaa utopioiden jahtaaminen ja kohdata realiteetit sellaisina kuin ne ovat.

Posted in Geopolitiikka, voimapolitiikka | Tagged , , , | 2 Comments

ARKTINEN RINTAMA: Kun jää sulaa, maskit putoavat

Posted on January 15, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Tilannepäivityys: Teheran horjuu, mutta kello käy

Ennen kuin katsomme pohjoiseen, on suunnattava katseet etelään. Iranista tihkuvat tiedot kertovat karua kieltä: se mitä kuulemme valtavirtamediasta, on viikkoja myöhässä. Pappisvalta ei enää vain rakoile, se voi olla jo suorassa vapaapudotuksessa. Basaarikauppiaat – tuo vallankumouksen perinteinen selkäranka – ovat kääntäneet selkänsä, ja katu kuuluu nyt nuorisolle, joka ei enää pelkää hirttolavoja.

Mutta kannattaa muistaa tämä: haavoittunut diktatuuri on vaarallisin. Kun Teheran menettää otteensa sisällä, se hakee ratkaisua ulkoisesta konfliktista tai Venäjän tuesta. Ja tästä pääsemmekin suoraan meidän leveysasteillemme. Geopolitiikka on yksi suuri astia – kun se läikkyy Lähi-idässä, se tuntuu välittömästi Jäämerellä.

Grönlanti – Maailman uusi painopiste

Moni pitää Grönlantia edelleen vain kaukaisena jääkimpaleena. Virhe. Grönlanti on 2020-luvun Gibraltar. Hieman vanhasta Böömistä mukaellen: “Se, joka Grönlantia vallitsee, se Pohjois-Atlanttia ja tulevia arktisia kauppareittejä vallitsee.”

Yhdysvallat ei “vitsillä” väläytellyt saaren ostamista. Se oli raakaa reaalipolitiikkaa. Washingtonissa on laskettu, että jos Kiina saa pystytettyä edes yhden “tutkimusaseman” saaren rannikolle, on USA:n pohjoinen selusta auki. Kyse on toisaalta myös harvinaisista maametalleista, joita ilman nykytekniikka ja aseteollisuus pysähtyvät. Länsi yrittää nyt epätoivoisesti katkaista Kiinan käytännön monopolin, ja Grönlanti on siinä pelissä se suurin pelimerkki. Länsi, erityisesti Eurooppa, on lainsäätänyt itsensä ulos kaivostoiminnasta.

Lapin “PisniXset” ja Kemijärven opetus

Suomessa on pitkään harrastettu sinisilmäisyyttä, jota on kutsuttu “elinkeinoelämän edistämiseksi”. Kemijärven lentokenttäfarssi 2018 oli tästä varoittava esimerkki. Kun Kiinan polaaritutkimuslaitos tuli tarjoamaan kahisevaa paikallisille, monen silmissä kiilui eurot. Onneksi Puolustusvoimissa joku osasi vielä lukea karttaa. Tosin on todettava, että Itä-Lapin ja laajemmin Itä-Suomen kurjistuminen ja -taminen, tekee tämän vaikutusvallan ostamisen melko helpoksi Kiinalaisille, ja aijemmin Venäjän SVR:lle.

Mitä Kiina tekee Kemijärvellä? Tai mitä se teki, kun se yritti ostaa lakkautettuja kaivoksia tai rakentaa “matkailukeskuksia” strategisten kohteiden viereen?

  1. Kaksoiskäyttö: Mikään kiinalainen hanke ei ole vain siviilihanke. Jos se on lentokenttä, se on tiedustelualusta.
  2. Hybridivaikuttaminen: Ostamalla pienen kunnan päättäjät puolelleen investoinneilla, luodaan poliittista painetta valtakunnan tasolle.

Nyt kun olemme Natossa, nämä “pisniXset” katsotaan eri valossa. Mutta muistakaa: Kiina ei luovuta, se vain vaihtaa väriä.

Kiina ja Venäjä: Kätyri ja Isäntä?

Kysymys kuuluu: Onko Kiinalla muskeli pohjoisessa? Vastaus on: Ei vielä yksin. Kiinan laivasto on valtava, mutta se on suunniteltu lämpimiin vesiin. Jäämurtajia heillä on kourallinen. Siksi Kiina käyttää Venäjää “käsikassaranaan”.

Venäjä on tässä suhteessa tragikoomisessa asemassa. Se on pullistellut arktisella mahdillaan vuosikymmeniä, mutta nyt se on joutunut myymään sielunsa Pekingille rahoittaakseen sotansa Ukrainassa. Venäjä tarjoaa jäänmurtajat ja maantieteellisen pääsyn, Kiina tarjoaa rahat ja teknologian.

Mutta älkää erehtykö: Kiina ei luota Venäjään pätkääkään. Se rakentaa parhaillaan omaa kykyään toimia itsenäisesti. Kun Kiina saa tarpeeksi jäänmurtajia ja satelliitteja, se todennäköisesti potkaisee Venäjän syrjään arktisesta pöydästä. Pekingille Venäjä on vain väliaikainen työkalu matkalla kohti “Polar Silk Roadia”. Kiinalla on tarve päästä Siperian resurssialueelle. Väestöpainetta Kiinasta ei todennäköisesti tule, mutta tarve resursseille on huutava. Kiinalaiset tekivät jo 1960-luvulla pieniä painekokeiluita silloisen NL:n suuntaan.

Norja, Huippuvuoret ja Jan Mayenin “näkymätön” dominanssi

Jos Grönlanti on arktisen alueen peruskivi, niin Norjan hallitsemat saaret ovat sen piikkilankaita. Tässä ei puhuta mistään kalastusmatkailusta, vaan rautaisesta strategiasta.

Huippuvuoret (Svalbard) – Geopoliittinen ruutitynnyri: Huippuvuoret on maailman kummallisin paikka. Vuoden 1920 sopimuksen mukaan se kuuluu Norjalle, mutta saarella on demilitarisoitu status ja kaikilla sopimusvaltioilla (mukaan lukien Venäjä ja Kiina) on oikeus taloudelliseen toimintaan siellä.

  • Venäjän tasku: Venäjä pitää kynsin hampain kiinni Barentsburgin kaivoskylästään. Se ei ole taloudellisesti kannattava, mutta se on strateginen jalansija. Venäjä testaa Norjan suvereniteettia siellä jatkuvasti.
  • Kiinan “tiedeyhteisö”: Kiinalla on Yellow River -asema Ny-Ålesundissa. Kuten aiemmin todettiin: kun Kiina sanoo “tutkimus”, se tarkoittaa “valvonta”. He haluavat varmistaa, etteivät länsimaat sulje Jäämerta heiltä.

Jan Mayen – Valtameren yksinäinen valtias: Tämä sumuinen ja asumaton tulivuorisaari keskellä ei-mitään on Norjan salainen ase. Se sijaitsee täsmälleen Grönlannin, Islannin ja Norjan rannikon välissä.

  • Dominanssi: Se, joka hallitsee Jan Mayenia, hallitsee satoja tuhansia neliökilometrejä talousvyöhykettä ja merenpohjan resursseja.
  • Kuuntelukorva: Saarella lienee kriittistä elektronisen tiedustelun infraa. Se on Naton korva keskellä Atlanttia, joka poimii Venäjän sukellusveneiden äänet heti, kun ne poistuvat Kuolan niemimaalta. Virallista tietoa kuunteluasemasta ei ole, mutta MIKSI sellaista ei olisi herkällä alueella?

GIUK-linja: Maailman tärkein meriväylä

Termi GIUK-gap (Greenland-Iceland-UK) on kylmän sodan reliikki, joka on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Kyseessä on leveä merialue Grönlannin, Islannin ja Iso-Britannian välissä.

  1. Pullonkaula: Venäjän pohjoisen laivaston on pakko kulkea tämän linjan läpi päästäkseen Atlantille häiritsemään USA:n ja Euroopan välistä huoltoa tai katkaisemaan vedenalaiset datakaapelit.
  2. Naton sulku: Kylmän sodan aikana täällä oli massiivinen SOSUS-kuuntelujärjestelmä. Nyt linjaa on modernisoitu vauhdilla. Islannin Keflavíkin tukikohta on herätetty horroksesta, ja USA:n P-8 Poseidon -valvontakoneet partioivat aluetta vuorokauden ympäri.
  3. Pelin muutos: Jos Grönlanti lipeää länsihallinnasta (esim. Kiinan investointien kautta), GIUK-linja murtuu pohjoisesta käsin. Siksi Norjan, Islannin ja Tanskan (Grönlannin kautta) yhteistyö on Naton elinehto.
  4. Tähän liittyy myös Salla-Kemijärvi ja Kemi. Tukeakseen Punalippuisen Pohjoisen Laivaston murtautumista ulos vesiväylille, joutuu Venäjä, ihan niinkuin kylmän sodan aikana suunniteltiin, ottamaan haltuunsa Suomen ja Ruotsin Lappia. Pienessä kaaressa Trommaassn Kittilän kautta, tai laajemmalla kaarella Narviikkiin Tornion ja Haparannan kautta.

Arktinen kokonaiskuva: Rengas kiristyy

Kun katsomme tätä kokonaisuutta – Iranin murenevaa teokratiaa, Kiinan aggressiivista “tutkimusmatkailua” Lapissa ja Grönlannissa sekä Norjan saarten strategista painoarvoa – näemme uuden rautaesiripun muodostuvan.

Venäjä on tässä pelissä se äänekäs mutta heikkenevä voima, joka joutuu huutamaan saadakseen huomiota. Kiina on hiljainen, lompakko edellä tuleva imperiumi, joka yrittää ostaa itselleen tietä “Arktiseksi valtioksi”.

Epämuodikas johtopäätös: Suomen paikka tässä palapelissä ei ole enää olla “silta idän ja lännen välillä”. Me olemme osa pohjoista puolustusmuuria, joka ulottuu Norjan vuonoilta Huippuvuorten kautta Grönlannin jäätiköille. Kaikki puhe “arktisesta rauhan alueesta” on vaarallista hurskastelua. Alue on militarisoitunut, ja se joka ei varaudu, menettää pelin.

Iranin tilanne muistuttaa meitä siitä, että diktatuurit voivat kaatua sisältä päin nopeasti. Kun se tapahtuu, niiden ulkoiset aggressiot voivat kiihtyä epätoivon vimmalla. Siksi Lapin lentokentät, Jan Mayenin kuunteluasemat ja GIUK-linjan valvonta on pidettävä tiukkana.

Vapaa maailma ei voi ulkoistaa turvallisuuttaan kiinalaisille “tutkijoille” tai venäläisille “oligarkeille”.

Loppupäätelmä

Me elämme aikaa, jolloin vanhat rajat ja sopimukset ovat vain paperia. Grönlanti, Lappi ja Iranin kadut liittyvät kaikki toisiinsa. Kun totalitaariset järjestelmät – oli se sitten Teheranin pappisvalta tai Pekingin kommunistit – tuntevat olonsa uhatuksi, ne pyrkivät laajentumaan ja varmistamaan resurssit.

Suomen on lopetettava sinisilmäisyys Lapissa. Jokainen kiinalainen “investointitarjous” on katsottava tähtäimen läpi. Me emme ole vain osa Natoa; me olemme etulinjaa taistelussa, jossa panoksena on se, kuka määrittää säännöt maailman huipulla.

Posted in Geopolitiikka, NATO | Tagged , , , , , , | Leave a comment

Miinat takaisin: Kun realismi voitti utopian

Posted on January 14, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Tapani Kansan laulua mukaillen “tulkaa tytöt takaisin ja olkaa niinkuin ennenkin” voisi tytöt korvata kai miinoilla. Tästä päivästä 14.2.2026 Suomessa on taas luvallista käyttää ja kouluttaa miinojen käyttöä. Viher-Vasemmistopoliitikkojen puolukanpoimijoiden joukkokuolemat eivät ainakaan vielä tänä vuonna ole materialisoituneet, ja ulkopoliittinen korvamakia on myös jäänyt äärimäisen vaisuksi. Enemmän voiman vasemmalla laidalla on tietenkin keskitytty hyvposeeraamiseen, johon aina kuuluu maanpuolustuksen alasajo.

Suomen päätös hylätä Ottawan sopimus on paluu sotilaalliseen järkeen. Vuosikausia jatkunut “miinattomuuden” aika oli kallis kokeilu, jossa korvaavia järjestelmiä etsittiin sieltä, missä niitä ei ole: kalliista lennokeista ja sensoriverkoista. Mikään ei kuitenkaan korvaa perinteistä jalkaväkimiinaa alueryhmityksen hidastajana ja vihollisen psykologisena murtajana.

Viuhkamiinojen osalta ero Ottawan sopimuksen aikaan on vain siinä että nyt vihollisen taistelijan OMA toiminta, vaikkapa jalalla laukaisimen päälle astuminen, saa räjäyttää miinan. Enää ei vaadita sitä että joku suomalainen tähysteisesti LAUKAISEE miinan. Tämä on samaa polemiikkiä kuin keskustelua siitä saako AI tappaa ihmisen. Johan tekniikka on vaikkapa ilmatorjunta tai PST ohjusten muodossa on tappanut ihmisiä ainakin sen 50 vuotta.

Nyt kun rajoitteet on purettu, katse kääntyy siihen, mitä moderni miinateknologia tarjoaa. Kyse ei ole vain 1940-luvun “pateista”, vaan älykkäästä ja säälimättömästä estevaikuttamisesta.

Polkumiina ja lankamiina: Puolustuksen peruskivet

Perinteinen polkumiina on edelleen kustannustehokkain tapa tehdä metsästä ja tiestöstä viholliselle helvetti. Moderni polkumiina on vaikeasti raivattava; komposiittirakenteet ja minimaalinen metallipitoisuus tekevät niistä lähes näkymättömiä perinteisille miinaharaville. Niiden tehtävä ei ole vain tuhota, vaan sitoa vihollisen resursseja haavoittuneiden evakuointiin ja raivauksen hitauteen.

Lankamiinat (ansalangat) taas toimivat erityisesti peitteisessä maastossa. Nykyaikaiset herätesytyttimet eivät vaadi fyysistä lankaa, vaan ne voivat perustua tärinään, magneettikentän muutokseen tai infrapunaan. Kun vihollinen luulee etenevänsä suojaisassa metsässä, heräte laukaisee panoksen ennen kuin saappaanpohja edes koskettaa maata.

“Hyppyveikko” – Ilmassa räjähtävä kuolema

Saksalaisen S-miinan perilliset, eli hyppyveikot (bounding mines), ovat jalkaväen kannalta pelottavimpia aseita. Kehitysnäkymät tällä saralla keskittyvät sirpalevaikutuksen optimointiin ja valikoivaan laukaisuun.

  • Tarkkuus: Uudet mallit osaavat tunnistaa kohteen etäisyyden ja laukaista panoksen juuri optimaalisella korkeudella (noin 1–1,5 metriä), jolloin sirpalevaikutus ei huku maahan vaan suuntautuu vaakatasossa suoraan kohti suojaamatonta pehmeää kohdetta.
  • Älykkyys: Tulevaisuuden hyppyveikot voidaan verkottaa. Ne eivät välttämättä räjähdy ensimmäisen tiedustelijan kohdalla, vaan odottavat, että koko ryhmä on vaikutusalueella.

Itseliikkuvat miinat: Seuraava askel

Maailmalla, erityisesti Itä-Euroopan taistelukentiltä saatujen kokemusten perusteella, miina ei enää vain odota – se etsii.

  1. Älykkäät tytärammukset: Tykistöllä tai ohjuksilla levitettävät miinat, jotka osaavat hakeutua panssarin päälle tai jalkaväen keskelle.
  2. Maalla kulkevat itsemurhalennokit (UGV): Pienet, kauko-ohjatut tai autonomiset telavehkeet, jotka on lastattu räjähteillä. Nämä “liikkuvat miinat” voivat ajaa vihollisen poteroon tai ajoneuvon alle.
  3. Akustiset sensorit: Itseliikkuva miina voi maata passiivisena päiviä, kunnes se tunnistaa raskaan ajoneuvon moottorin äänen, käynnistää omat moottorinsa ja siirtyy optimaaliseen iskukohtaan tiellä.

Yhteenveto

Ottawan sopimuksesta irtautuminen ei ole paluuta menneisyyteen, vaan varautumista tulevaisuuteen. Suomen kaltaiselle maalle, jolla on pitkä raja ja rajallinen määrä miehiä, miina on voimankerroin, jota ilman ei tulla toimeen. Teknologia mahdollistaa nyt sen, että miinakenttä on vaarallisempi kuin koskaan, mutta samalla hallittavampi omien joukkojen kannalta.

Epämuodikasta? Ehkä joidenkin mielestä. Välttämätöntä? Ehdottomasti.

Posted in Aseet, Reserviläiset | Tagged , , | 1 Comment

Lännen säröilevä avioliitto: Kun suojeluraha ei enää riitä

Posted on January 8, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Eurooppa elää parhaillaan suuressa valheessa, jonka mukaan ”transatlanttinen yhtenäisyys” on vahvempaa kuin koskaan. Todellisuudessa elämme keskellä massiivista geopoliittista murrosta, jossa Euroopan unioni on jäämässä puristuksiin kahden jättiläisen – aggressiivisen Yhdysvaltojen ja nousevan Aasian – väliin.

Yhdysvaltain suuntaan Eurooppa ei näytä enää tasavertaiselta kumppanilta, vaan pikemminkin ränsistyneeltä ulkomuseolta, joka vaatii jatkuvaa vartiointia, mutta kieltäytyy noudattamasta vartijan ohjeita.

1. Turvallisuus on kauppatavaraa, ei itsestäänselvyys

Vuosikymmenten ajan Eurooppa, ja erityisesti Saksa, rakensi hyvinvointinsa kahden kestämättömän pilarin varaan: halpaan venäläiseen energiaan ja ilmaiseen amerikkalaiseen turvallisuuteen. Nyt molemmat pilarit ovat murtuneet.

Washingtonissa vallitsee nyt uusi, raaka realismi. Olipa Valkoisessa talossa kuka tahansa, amerikkalainen eliitti on saanut tarpeekseen ”vapaamatkustajista”. Euroopan NATO-maiden ryntäys kohti kahden prosentin puolustusmenotavoitetta nähdään Yhdysvalloissa vain minimisuorituksena, joka tulee vuosikymmeniä myöhässä.

Yhdysvaltojen näkökulmasta NATO ei ole enää pelkkä puolustusliitto, vaan suojelurahatyyppinen järjestely. Jos Eurooppa haluaa amerikkalaisen ydinasesuojan, sen on maksettava se ostamalla amerikkalaista aseistusta (F-35-hävittäjät, Patriot-ohjukset) ja mukautumalla Washingtonin Kiina-politiikkaan. Eurooppa on muuttumassa Yhdysvaltojen strategiseksi vasalliksi, jolta vaaditaan uskollisuutta silloinkin, kun se sotii omia taloudellisia etuja vastaan.

2. EU vs. USA: Taloussota verhottuna yhteistyöksi

Pinnan alla kytee verinen kilpailu. Yhdysvaltojen Inflation Reduction Act (IRA) oli suora isku Euroopan teolliseen sydämeen. Se on protektionismia puhtaimmillaan: Washington imee eurooppalaiset investoinnit ja yritykset Atlantin yli valtavilla tuilla ja halvalla energialla.

Eurooppa vastaa tähän tyypillisellä tavallaan: sääntelyllä. Kun USA innovoi ja Kiina kopioi, EU sääntelee. Bryssel yrittää epätoivoisesti pitää kiinni relevanssistaan luomalla digitaalisia esteitä ja hiilitulleja (CBAM), mutta todellisuudessa EU on menettämässä teknologisen kilpailukykynsä.

Kilpailun ydin on energia ja teknologia:

  • Energia: Yhdysvallat on energian viejä, Eurooppa sen kallis tuoja. Tämä ero tarkoittaa, että eurooppalainen raskas teollisuus on tuomittu hitaaseen kuolemaan. USA ei sääli liittolaistaan, vaan käyttää energia-asettaan varmistaakseen oman teollisen johtoasemansa.
  • Tekoäly ja alustat: Eurooppa on täysin riippuvainen amerikkalaisista digitaalisista alustoista. EU:n yritykset yrittää suitsia amerikkalaisia tech-jätteitä sakoilla on vain heikon osapuolen epätoivoista sissisotaa.

3. Konservatiivinen herääminen ja kansallisvaltiot

Geopoliittisesti mielenkiintoisin ilmiö on Euroopan sisäinen kahtiajako. Brysselin ajama federalistinen unelma ja DEI-ideologialla (Diversity, Equity, Inclusion) kyllästetty politiikka törmäävät nyt todellisuuteen. Itäisen Euroopan maat – Puola, Unkari ja Baltia – sekä pohjoiset kansallisvaltiot ymmärtävät, ettei turvallisuutta rakenneta inkluusiokoulutuksilla vaan vahvalla rajavalvonnalla, kansallisella identiteetillä ja kovalla sotilaallisella voimalla.

Yhdysvaltojen konservatiiviset voimat löytävätkin usein paremman yhteyden Varsovaan tai Budapestiin kuin Berliiniin tai Pariisiin. Washingtonissa nähdään, että “vanha Eurooppa” on ideologisesti eksyksissä ja kyvytön puolustamaan itseään, kun taas uudet jäsenmaat ja kansallismieliset liikkeet jakavat realistisemman maailmankuvan. Pahimmillaan Wanhasta Länsi-Euroopasta nähdään tulevan ydinaseilla varustautunut Kalifaatti. Tämä on hyvin realistinen uhkakuva, koska Isobritannia on jo menettämännä maan hallinnan islamisteille, ja maa on luisumassa sisällissotaan tutkija David Betzin mukaan.

4. Liittolainen vai taakka?

Miltä EU näyttää Washingtonin suuntaan juuri nyt? Se näyttää monimutkaiselta ja hitaalta neuvottelukumppanilta, joka puhuu suureen ääneen arvoista, mutta on täysin riippuvainen muiden tarjoamasta suojasta.

USA:n strateginen painopiste on Tyynellämerellä. Eurooppa on Washingtonille ”siivousoperaatio”, joka pitäisi saada ulkoistettua paikallisille, jotta resurssit voidaan siirtää Kiinan patoamiseen. Jos Eurooppa ei kykene rauhoittamaan omaa takapihaansa (Ukraina, Balkan, Välimeri), se muuttuu Yhdysvaltojen silmissä strategisesta omaisuudesta strategiseksi taakaksi.

5. Johtopäätökset: Realismin paluu

Euroopan on kohdattava kolme epämiellyttävää totuutta:

  1. Yksipuolinen riippuvuus: Eurooppa tarvitsee USA:ta enemmän kuin USA tarvitsee Eurooppaa. Tämä epätasapaino tarkoittaa, että EU:n on jatkossa nieleskeltävä monta Washingtonin sanelemaa ehtoa.
  2. Sisäinen mätäneminen: Liberalistinen haavemaailma ilman rajoja ja vahvaa armeijaa on tullut tiensä päähän. Vain ne valtiot, jotka palaavat perinteisiin arvoihin – kotiin, uskontoon ja isänmaahan – säilyttävät toimintakykynsä kriiseissä.
  3. Talouskilpailu on nollasummapeliä: USA ei ole Euroopan ”hyvä ystävä” taloudessa, vaan säälimätön kilpailija. Euroopan on lakattava olemasta maailman sosiaalitoimisto ja sääntelyviranomainen, jos se mielii pärjätä.

Lopulta kyse on tahdosta. Jos Eurooppa jatkaa nykyisellä linjallaan – jossa ideologia menee realismin edelle ja integraatio kansallisen edun edelle – se päätyy historian roskakoriin. Yhdysvallat jatkaa matkaansa, mutta Eurooppa saattaa huomata olevansa vain kaunis, mutta voimaton ulkoilmamuseo mantereen reunalla.

Jos aiemmassa vastauksessa analysoitiin tilannetta Washingtonin silmin, on Euroopan näkökulma tammikuussa 2026 vieläkin jännitteisempi. Eurooppalaisesta vinkkelistä Yhdysvallat ei näyttäydy enää perinteisenä “vapaan maailman johtajana”, vaan pikemminkin ailahtelevana ja vaativana suojelijana, jonka palveluksista on maksettava kova hinta.

1. Luotettavuuden mureneminen ja “Plan B”

Euroopassa suurin muutos on psyykkinen: Euroopassa ei enää uskota, että Yhdysvaltojen tuki on automaattista. Washingtonin tempoileva linja – kuten puheet Grönlannin ostamisesta tai Ukrainan rauhansuunnitelman sanelu Euroopan ohi – on saanut kansalliset pääkaupungit varpailleen.

  • Strateginen autonomia: Ranskan pitkään ajama ajatus Euroopan omasta puolustuskyvystä on muuttunut teoriasta pakoksi. Eurooppalaiset upseerit ja poliitikot puhuvat nyt avoimesti “eurooppalaisesta pilarista” NATO:n sisällä, joka kykenisi toimimaan, vaikka USA vetäytyisi.
  • Epävarmuus artikla 5:stä: Vaikka NATO on virallisesti yhtenäinen, Euroopassa pelätään, että USA:n sitoutuminen kollektiiviseen puolustukseen on ehdollista ja riippuu siitä, kuka kulloinkin istuu Valkoisessa talossa.

Onko USA EUn kannalta Liittolainen vai kilpailija?

Talous- ja turvallisuuspolitiikka ovat sulautuneet yhteen tavalla, joka hiertää välejä. Eurooppalaiset kokevat olevansa “pihtihyökkäyksen” kohteena:

  • Talouspaine: Yhdysvaltojen aggressiivinen teollisuuspolitiikka (kuten tuet ja tullit) nähdään yrityksenä imeä Euroopan investoinnit Atlantin taakse. USA näyttää liittolaiselta, joka on valmis heikentämään kumppaninsa taloutta oman etunsa nimissä.
  • Teknologinen riippuvuus: Eurooppa tiedostaa olevansa vaarallisen riippuvainen amerikkalaisesta teknologiasta (pilvipalvelut, AI, asejärjestelmät). Tämä luo pelon “teknologisesta lukosta”, jossa Euroopalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin seurata Washingtonin linjaa, oli se oman edun mukaista tai ei.

Arvokuilun syveneminen

Vaikka turvallisuusyhteistyö jatkuu, ideologinen etäisyys on kasvanut.

  • Konservatiivinen käänne: USA:n nykyhallinnon (Trump-Vance) avoin tuki Euroopan kansallismielisille ja oikeistopopulistisille liikkeille on shokki Brysselille ja perinteisille valtiojohdoille. Washington ei enää tue “eurooppalaista yhtenäisyyttä”, vaan pikemminkin haastaa EU:n liittovaltiokehitystä ja tukee itsenäisiä kansallisvaltioita.
  • Pragmatismi vs. Ideologia: Itä-Euroopan maat (Puola, Baltia) näkevät USA:n edelleen korvaamattomana suojelijana Venäjää vastaan ja ovat valmiita joustamaan paljosta säilyttääkseen tämän suhteen. Länsi-Euroopassa (Saksa, Ranska) USA näyttäytyy enemmänkin häiriötekijänä, joka sotkee mantereen sisäistä tasapainoa.

Yhteenveto: Pakkoavioliitto vailla rakkautta

Eurooppalaisille Yhdysvallat on tällä hetkellä välttämätön paha. Se on liittolainen, jota ilman ei tulla toimeen, mutta jonka kumppanuus on muuttunut yhä raskaammaksi ja kalliimmaksi.

Pohjoinen rintama vs. Vanha manner: Realismin paluu

Geopoliittinen mannerlaatta on murtunut. Kun perinteiset veturit, Saksa ja Ranska, kompastuvat sisäisiin kiistoihinsa, taloudelliseen pysähtyneisyyteen ja ideologiseen hämmennykseen, Euroopan todellinen valtakeskus on siirtynyt koilliseen. Washingtonissa tätä kehitystä seurataan tyytyväisenä: täältä löytyy vihdoin liittolaisia, jotka eivät selittele vaan suorittavat.

1. Nordic-Baltic-Poland: “The No-Nonsense Bloc”

Tämä yhdeksikkö (tai kymmenikkö, jos lasketaan kaikki pohjoiset ja balttilaiset toimijat Puolan kanssa) on USA:n silmissä NATO:n uusi selkäranka.

  • Rauta ja raha: Toisin kuin Berliinissä, Varsovassa, Tallinnassa ja Helsingissä ymmärretään, että vapaus ei ole ilmainen lounas. Puolan massiivinen varusteluohjelma ja Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyys ovat luoneet Itämerestä “NATO-järven”, joka on strategisesti elintärkeä.
  • Kansallinen resilienssi: Nämä maat eivät ole hukanneet kansallista identiteettiään DEI-hömppään tai ylikansalliseen federalismiin samassa määrin kuin Länsi-Eurooppa. Täällä koti, uskonto ja isänmaa ovat edelleen toimivia mobilisoivia voimia. USA:n konservatiiviselle hallinnolle tämä tekee näistä maista helpommin ymmärrettäviä ja luotettavampia kumppaneita.
  • Suora linja Washingtoniin: Tämä blokki ei odota lupaa Brysselistä. Kun on kyse turvallisuudesta, ne soittavat suoraan Washingtoniin. Tämä ohituskaista turhauttaa Ranskaa, mutta sopii Yhdysvalloille, joka arvostaa suoraviivaista toimintaa.

2. Väsynyt Länsi-Eurooppa: Menetetty vuosikymmen

Länsi-Eurooppa näyttää Washingtonista katsottuna nipulta entisiä suurvaltoja, jotka ovat jääneet jumiin omaan erinomaisuuteensa.

  • Energia-itsemurha: Saksan itsepintainen energiapolitiikka ja teollisuuden alasajo ovat tehneet siitä epäluotettavan kumppanin. USA:lle Saksa on “ongelmalapsi”, joka vaatii jatkuvaa paimentamista.
  • Ideologinen sokeus: Siinä missä Puola rakentaa aitoja ja Suomi varautuu, Länsi-Eurooppa on keskittynyt pehmeään vaikuttamiseen, sääntelyyn ja moraaliposeeraukseen. Washingtonissa katsotaan, että Ranska ja Saksa ovat menettäneet kosketuksensa raakaan todellisuuteen.
  • Sotilaallinen impotenssi: Länsi-Euroopan armeijat ovat edelleen monin paikoin paperitiikereitä. USA on kyllästynyt rahoittamaan rikkaiden maiden puolustusta, kun nämä maat käyttävät rahansa paisuviin sosiaalimenoihin ja tehottomaan hallintoon.

Kilpailuasetelma: USA:n uusi suosikkijärjestelmä

USA käyttää nyt aktiivisesti “hajota ja hallitse” -taktiikkaa Euroopassa:

  • Taloudellinen integraatio: Washington tarjoaa Nordic-Baltic-Poland -akselille investointeja, teknologiaa ja energiaa (LNG). Vastineeksi se odottaa tiukkaa rintamaa Kiinaa vastaan. Länsi-Eurooppa puolestaan haluaisi jatkaa kauppaa Kiinan kanssa, mikä luo syvän railon Atlantin yli.
  • Aseostot: Pohjoinen blokki ostaa amerikkalaista (F-35, HIMARS, Abrams). Länsi-Eurooppa yrittää epätoivoisesti rakentaa omia “eurooppalaisia” ratkaisujaan, jotka valmistuvat liian myöhään ja ovat liian kalliita. USA palkitsee ne, jotka tukevat sen omaa sotilasteollista kompleksia.

Johtopäätös: Suomen valinta

Tässä asetelmassa Suomi on etulinjassa. Olemme osa tätä uutta, dynaamista ja realistista pohjoista blokkia. Meillä on kovat luvut (tykistö, reservi, tahto) ja realistinen maailmankuva.

Suomen – ja muiden pohjoisten maiden – haasteena on välttää valuminen takaisin Länsi-Euroopan väsyneeseen, ylisäänneltyyn ja ideologiseen suohon. USA:n liittolaisena me olemme arvokkaita vain niin kauan kuin olemme sotilaallisesti uskottavia ja taloudellisesti jämäköitä.

Tulevaisuus kuuluu niille, jotka uskaltavat nähdä maailman sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin sen toivottaisiin olevan. Siihen maailmaan ei kuulu DEI-propaganda, vaan rauta, energia ja kansallinen itsekkyys.

Posted in Geopolitiikka, voimapolitiikka | 2 Comments