Turun terrori-isku, ja mitä tämän jälkeen

Kuten tiedetään pääsi viime perjantaina Turku liittymään Eurooppalaisten “wanhojen kaupunkien” joukkoon joissa on tehty terrori iskuja. Tietenkin tavallaan tämä kyseenalainen kunnia kuului Turulle, koska onhan Turku Suomen ainoa Eurooppalainen kaupunki. Niin sanotulla voiman pimeällä puolella tätä iskua on jo odotettu jonkin aikaa ja myös täällä keskilinjalla on odotettu, että koska terrorismi riski laukeaa. Olen lyönyt muutaman ystäväni kanssa vetoa ajankohdista ja nyt täytyy tunnustaa että olin liian optimistinen, ja olin sijoittanut ensimmäisen terrori-iskun Suomessa vasta ensi vuoden puolelle.

Suomessa joukko tapahtumat on jo keväästä asti suojattu kuorma-auto tai pakettiauto iskuja vastaan ja nyt sitten tavallisen kansan riemuksi realisoitui puukonisku. Tekotapa oli sangen tavanomainen: Lähdettiin amok-juoksulle heilutellen isoa keittiöveistä ja iskien kaikkea mitä vastaan tuli. Tuloksena 2 kuollutta ja muutamia haavoittuneita suomalaisia, jostakin kohtalon oikusta tai valinnan takia kaikki naisia.

Olisiko tätä iskua voinut lievittää tai estää? No kyllä vain, estäähän isku olisi voitu sillä tavalla että aina kun MIGRIltä kielteinen päätös tulee, niin kielteisen päätöksen saajat kerätään palautuskeskukseen, sillä että näissä palautuskeskuksissa on enemmän ongelmia, kuin joissakin muissa vastaanottokeskuksissa on täysin merkityksetöntä: on paljon parempi, että järjestyshäiriöt (tappelut ja murhayritykset) tapahtuvat tietyllä rajatulla alueella johon on helppo sijoittaa “riittävä määrä” voimaa, että tilanne pystytään hallitsemaan. Sen sijaan, jos nämä laittomasti maassa olevat hajoitetaan ympäri turkuja ja toreja on tuloksena täysin mahdoton tilanne turvallisuusviranomaisille, elikkä valvomaton tilanne. Tämä realisoitui perjantaina 18.8.2017.

Suomalainen älynväläys, jossa ihmisille kerrotaan että “Hei sä et saa jäädä maahan, hei nyt olis kiva, jos sä lähtisit pois maasta” on suunniteltu lähinnä suomalaisille, ruotsalaisten ja venäläisten hyvin orjiksi opettamalla kansalle. Erityistä lapsellisuutta suomalaisilta ja Suomen viranomaisilta osoittaa se, että todellakin kuvitellaan, että kielteisen päätöksen saanut lampsii poliisiasemalta suoraan lähimmälle rajanylityspaikalle ja lähtee maasta. Tähän ei usko varmaan edes Päivi Nerg. Tästä asiasta kirjoitti blogissaan Alan Salehzadeh ja hänen kirjoituksessaan on monta muutakin hyvää ensimmäistä askelta jotka suomalaiseen antiterrorismin pelikirjaan täytyisi ottaa.

Olisiko Turun iskua voinut lievittää? No kyllä olisi, jos kansalaisilla olisi oikeus puolustusaseiden kantoon. Eli amerikkalaisittain sanottuun CCW-kantoon. Jos nyt vaikka vain prosentti kansalaisista hommaisi/saisi tällaisen CCV luvan olisi tämäkin puukko miehen amok-juoksu päätynyt hyvin nopeasti luotiin jonkin tolkun kansalaisen aseesta. Paljon nopeammin, kuin poliisin ratkaisema kolme minuuttia. Kun muistellaan Lontoon tannoista puukkohippa iskua, poliisilla kesti paikalle tuloon 8 minuuttia. Huomatkaa brittiläisen valtakunnan sydämessä aivan parlamenttitalon kulmilla.

Valitettavasti tämä CCW ei nykylainsäädännön aikana ole mahdollista, Se oli vuodesta 1932-1994, eikä siitä ollut Lapuan Liikkeen tai kommunististen Vaaran Vuosien aikana mitään haittaa. Eikä se aiheuta ongelmia missään missä se on käytössä: Kunnon ihmiset ei vaan ammuskele toisiaan. Mutta nyt vihdoin on Euroopassakin herätty terrorismin aiheuttamiin ongelmiin ja alettu vaatia kansalaisille CCW kantoa Tästä voit käydä lukemassa lisää firearms United sivulta. (CarryNow EU, kolmannella kotimaisella). Jostakin syystä EUn kivoille hillotolpille päässeet eivät tunnusta terrorismia ongelmaksi, eivät he halua myöskään antaa tavallisille kansalaisille samaa suojaa jonka he itse saavat. EUn lähisuojaosastoa kasvatettiin kymmenillä agenteillä tänä vuonna.

Eurosossut yrittävät vain tällä hetkellä kieltää kansalaisilta puoliautomaattiaseet. Tätä kieltoa yrittää tällä hetkellä markkinoida sillä tavalla että eihän siinä olla mitään puoliautomaatti aseita kieltämässä ollaan vain kieltämässä yli 10 patruunan ja puoliautomaattiaseet yhdistelmät (kivääreissä, pistooleissa yli 20 patruunaa vetävät lippaat) tämä on täysin järjetön yritys. Esimerkiksi Suomen poliisi vastusti direktiiviehdotusta ja ilmoitti että Suomessa on myynty vuosikymmenien aikana satoja tuhansia lippaita, joista ei ole mitään kirjanpitoa. On aivan idioottimaista kuvitella, että nyt sitten ihmiset alkavat näitä lippaita kiltisti palautella tai rekisteröidä niitä reserviläisaseikseen. Tämä Euroopan komission älynväläys lähti liikkeelle yli vuoden takaisesta Bataclanin terrori-iskuista, jotka tehtiin laittomasti Eurooppaan Balkanilta tuoduilla aseella. Edelleen komissiolla on vastaamatta miten ihmeessä laittoman täysautomaatti aseen tuojalle 30 patruunan lipas rajoitukset aiheuttaisivat mitään ongelmia. Eurosossu on tyhmä eläin.

Luojan kiitos Tsekkoslovakia on haastanut Euroopan komission oikeuteen tästä ilmeisen huonosta direktiivi esityksestä (kolmannella kotimaisella) ja olen vankasti sitä mieltä että Suomen pitäisi lähteä komppaamaan ja kannattelemaan tätä Tsekin kannetta. Komission direktiiviesitys on Suomelle, suomalaisille ja Suomen puolustusjärjestelmälle äärettömän huono. Olen monta kertaa aikaisemminkin kirjoittanut siitä kuinka sisäinen turvallisuus on ajettu Suomessa alas, Ja kokoomusjohtoinen sisäministeriön eivät ole halunneet tehdä poliisilaitokselle yhtään mitään vaan ovat keskittyneet luomaan yksityistä turvabisnestä Suomeen.

Laskun maksat sinä ja sinun perheesi.

Advertisements
Posted in Mamut, terrorismi, uhka-arvio | 3 Comments

Onnettomuustutkintalautakunta tarkoittamassa taas hyvää, ja perseelleenhän se meni…

YLE teki jutun Reserviläisen kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta. Ei siinä mitään, mutta Onnettomuustutkintalautakunta pisti heti paremmaksi:

Puolustusvoimat ohjeistaa saattuetoiminnan ja -harjoittelun niin, että saattuetta suojaavien jalkamiesten etäisyys ajoneuvosta on riittävä, jalkamiesten ollessa lähellä liikutaan vain kävelyvauhtia ja ajoneuvojen välillä on jatkuvasti käytettävissä oleva viestiyhteys.

NOH ajatellaampa sitten MIKSI moisia temppuja harjoitellaan ja MIKSI ei ole hyvä idea ajaa hiljaa (Joku saattaa ampua singolla/vast.) ja jalkaväki kaukana ajoneuvoista (ajoneuvon panssari antaa suojaa toiselta puolelta tulevaa tulta vastaan.)

Eli pysyköön suutari lestissään, ja jättäköön onnettomuustutkinta lautakunta tämmöiset ohjeistukset jollekulle muulle..

 

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Ilta-Sanomat otsikoivat Venäjän isoista kuplista Suomessa.

Iltasanomat vetäisee pikkuisen mutkia suoriksi 3.8.2017 jutussaan Venäjän A2/AD ohjuskalustosta Suomen lähialueilla. Kyllä, S-300/400 järjestelmän ohjukset ulottuvat noin 400 kilometrin päähän, mutta silloin ohjus on tarkoitettu ballistiseen torjuntaan. Voit lukaista TÄÄLTÄ lisää, jos aihe kiinnostaa.

Se siis ilmatorjuntaohuksista. Meritorjuntaohjus K-300 B eli tuttavallisesti “Bastion B” ja NATO koodilla SS-C-5 “Stooge”  on rannikkotykistön meritorjuntaohjus. Ohjus on aika iso, 8,9m pituutta ja 70cm halkaisija, taistelukärki painaa 250 kiloa, joten se tekee pahaa jälkeä ainakin kauppalaivoissa ja keveimmissä yksiköissä. lentää lähestyessä GPS/GLONASS ohjauksessa 14km korkeuella, ja kun lähestyy maalialuetta kytkee tutkan, aktiivisen komponentin, päälle ja laskeutuu viistämään meren pintaa. Ohjuksen huippunopeus on, korkealla 2,5 mach ja terminaalivaiheessa huomattavasti vähemmän, ehkä noin äänennopeus. Jälleen kannattaa muistaa näistä kantamakuplista että ne eivät kerro koko totuutta. Bastion B järjestelmän kantama riippuu paljon valitusta lento/ja hyökkäysprofiilista. Jos/kun ohjus lähestyy korkealla, on sen torjuntaan kohtuullisesti aikaa. Jos se havaitaan vaikkapa, aika konsenrvatiivisesti, 50km päästä, on sillä lentoaikaa jäljellä vielä reilu minuutti lentoaikaa jäljellä. Eli vastatoimiin on hyvin vielä aikaa. Ja kun ohjus mökeltää tulemaan 800m/s 14:sta kilometristä, voidaan torjuntaohjuksia alkaa laukoa, kunhan ohjus tulee kantamalle. Suomen laivaston Umkhonto IR block 2:sten kanssa 15km ulos, ja 8km korkealle. Eli ohjus on vielä karkeasti 20 sekunnin päässä. Umkhontolla pitäisi olla hyvä saturaatiohyökkäyksen sietokyky, ts se pystyy ohjamaan useita ohjuksia yhtä aikaa, joten meritorjuntaohjusten joukko on harvempi, kun se tulee lähitorjunnan piiriin. Siinä taas Bofors, tai nykyään BAE, 57mm kanuuna on aikalailla omiaan. USAlaisen mainettaniittäneen 20mm Phalanx systeemiä suuremman kaliberin ja 3P ammusten takia lähitorjunta ulottuu kauemmas, noin 8,5 kilometriin, ja pystyy näin torjumaan useampia ohjuksia.

Uuden 2020 Pohjanmaa alusluokkaan tulee, toivottavasti, VLS eli pystysuorat laukaisukuilut, jolloin ohjusmäärää aluksessa voidaan kasvattaa. Hamina veneiden 8 ohjusta on nopeasti ammuttu, jos ne ovat saattamassa kauppalaivoja, jo yhdeksäs ohjus on tulossa läpi, ja jos kauppalaivoja on useita, niin raskaampi saturaatiohyökkäys on hyvin perusteltu. Bofors 57mm tykin 8500m kantama on hyvä, se jättää kuitenkin ohjukselle merenpinnassa noin 15-20 sekuntia lentoaikaa maaliin, jolloin vastatoimille jää jonkinverran aikaa. Jos ohjuksia tulee samaan aikaan sieltä sun täältä, joutuu tykki tietenkin kääntyilemään aina vaarallisinta kohdetta kohti, jolloin kääntymisnopeus 57 astetta sekunnissa alkaa rajoittaa torjuttavien maalien määrää. Mutta 3P ohjelmoitavilla kranaateilla ja 220ls/s tulinopeudella torjuntakyvyn pitäisi olla niin hyvä, että sekuntia pidempää aikaa ei tarvitse yhtä ohjusta tuhota.

Edelleen mainittu Iskander M eli NATOlaisittan SS-26 on ballistinen ohjus. Se voidaan ampua liikkumattomaan kohteeseen, ja se voi myös seurata optisella hakupäällä liikkuvaa kohdetta. Iskanderia voidaan myös johtaa ilmasta tai ihan perinteisesti maasta. taistelukärki on max 700 kiloa konventionaalisia räjähteitä, tytärammuksia tai elektromagneettisen pulssin tekevää kärkeä. Tätä ohjusta ei voi terminaalivaiheessa tuhota Suomen käytössä olevilla keinoilla. Siihen pystyisi jo mainittu S-400/500 systeemi tai USAn THAAD tai Israelin Daavidin linko. Sopivia kohteita Iskanderille sinänsä löytyy, mutta ei sillä kannata yksittäisi siltoja ruveta, kuin korkeintaan erikoistapauksissa, pommittaa. Sitävarten on GPS pommit ja halvemmat aseet.

Sivumennen sanoen, Suomen hajautettuja ilmavoimia kannattaisi ehkä puolustaa asevaikutukselta toisella israelilaisella Iron Dome systeemillä. Kantamaa aina 70 kilomeriin asti, jolloin perinteistä asevaikutusa voidaan torjua suuriarvoisista kohteista.

Posted in informaatiosota, Puolustusvoimat, Sodanajan toiminta, Tilanne päällä, uhka-arvio | Tagged , , , , , , , , | Leave a comment

Vasemman laidan mopo keulii taas pahemman kerran

Vaikka Putinin viides kolonna Suomessa pitääkin asiaa extremistien touhuina. On kuitenkin Suomessa ampuminen ja metsästys aivan tavallisten ihmisten hommaa. Nykyinen Kansan Uutisten kolumnisti Jaana Haapasalo on muun muassa kuvaillut metsästystä ja urheiluammuntaa patologiseksi harrastukseksi. Jaana Haapasalo ei ole dosentti joka mitenkään nostaisi erään toisen dosentin kanssa suomalaisten dosenttien ja dosentuurien arvostusta. Haapasalolla tuntuu olevan niin paljon tarvetta julistaa, ja muun yhteiskunnan arvomaailmaan kuulumattomia ajatuksia, että hänen on hyvin vaikea työllistyä tai pitää työpaikkaansa. Esimerkkinä tästä vankilapsykologin paikan täyttö 2017 talvella. Haapasalo koki tulleensa kaltoinkohdelluksi. Veikkaan että Haapasalo oli niin pätevä, että haastattelukutsussa ei voitu sivuuttaa, mutta että haastattelijat tiesivät että töihin ei kannata ottaa. Loput nillityksestä voi lukea linkin takaa.

SDPn vanha vihainen mies, kansanedustaja Erkki Tuomioja, ihmettelee, sitä minkä takia Puolustusvoimat antaa rynnäkkökivääriä maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ja edelleen maanpuolustajien käsiin. NO, ensinnäkin kun rynnäkkökivääristä RK 62-76 on tehty puoliautomaattikivääri, se lakkaa olemasta rynnäkkökivääri. Tässä Tuomioja johtaa ihmisiä tahallaan harhaan. Toisekseen, kouluttamisen ja harjoittelun kannalta ase täytyy olla mahdollisimman lähellä loppukäyttäjää. Kolmannekseen. 400 asetta ei ole muuta kuin pieni alku, kun reserviläisiä on Suomessa kuitenkin yli miljoona. Tosin Tuomiojan mielestä maanpuolustamiseen tarvittavat aseet piti olla puolustusvoimien hallussa, mutta viime kädessä puolustusvoimat olemme me, sinä ja minä.

Vasemmistolla on vaikea ymmärtää sitä, että aseet pitää olla niiden käyttämistä harjoittelevien käsissä eikä varastossa. Linkittämässäni tekstissä epäillään terroristien saavan reserviläisiltä verraten helposti aseita käsiinsä. Ja saattahan se reserviläinenkin traumatisoitua kokea herätyksen ja radikalisoitua. Siis edelleen kirjoittajan mukaan. Kuitenkin pienten vihreiden veijareiden torjuntaa on syytä kehittää. Täytyy kysyä että miten näissä puitteissa? Aseita ei saa olla, mutta niiden käyttöä on harjoiteltava, ja ne täytyy olla reserviläisten nopeasti saatavilla. Mieleen tulee Sveitsin malli, mutta siellähän aseet, samoin kun Virossa ja Ruotsissa, ovat ilma ongelmia aktiivisten reserviläisten kotona. Jännää että asia, joka on mitä ilmeisemmin OK SDP:lle Ruotsissa on on iso njet-njet SDP:lle Suomessa. Kyseessä lienee vain suomettumisen- ja vallankumoustoiveiden haamu SDPssä.

Edelleen rynnäkkökiväärit on kuulemma suunniteltu ihmisen tappamiseen. Kyllä, kyllä mutta ainahan sitä sodissa Ihmisiä kuolee. Politiikan vasemmilla rannoilla ei saisi unohtaa näitä elämän rujoja pikku totuuksia. Tekeekö se pienien vihreitten miesten maahantunkeutumisen riski reservin aseiden, siis ihan oikeiden rynnäkkökivääreiden, säilyttämisen kotona pienemmäksi pahaksi, vai kremlin takuumiesten mielestä suuremmaksi.

Pitäisi muistaa, että Suomea ei puolusteta puhumalla solidaarisuudesta, tai EUn tyhjästä solidaarisuuslauseesta, vaan tappaamalla niillä tappamiseen tarkoitetuilla rynnäkkökivääreillä “pieniä vihreitä miehiä”, kunnes pienet vihreät miehet loppuvat.

Posted in Uncategorized | 3 Comments

Dunkirk, brittien Talvisota

Kävimme viime viikolla vaimoveitikan kanssa katsomassa Dunkirk- elokuvan. Vaimoni on #noncombatantLovedone joten häntä eivät sotaleffat hirveästi kiinnosta. Niinpä hän torkahtikin elokuvan aikana, joten jos aihe ei kiinnosta, niin elokuva on kohtuu tylsä. Ei elokuva minustakaan mikään maailman paras ollut. Samaa tasoa ehkä Tali-Ihantalan kanssa.

Hienoja elementtejä elokuvassa kyllä on. Spitfiren Merlin moottorin jyrinää, ja ilmataisteluita. Tavallisten ihmisten taistelua selvitä rannalta laivoihin, Upseereiden yrityksiä pitää koko kakka kasassa, ja muutamaa laivanupotuskohtausta. Se että aikajaksot hyppelivät veneestä Spitfireen ilmassa ja edelleen Dunkirkin rantaan, oli pakon sanelema juttu, eiväthän ne olisi muutoin ehtineet samaan aikaan samaan paikkaan. Aikajanat yhtyvät elokuvan lopussa.

En ole 1940-45 brittivarusteiden spesialisti, mutta varusteet ja vaatteet näyttivät oikeilta, ja en huomannut aikakauteen kuulumatonta aseistusta joukoilla. Leffa on ainakin Ranskassa herättänyt jonkinmoista “olimmehan siellä mekin, ja pelastimme teidän armeijan” henkeä. Samoin aika hassua minusta oli se että saksalaiset eivät piirittäneet joukkoja rantaan vaan “viholliset” En muista että saksaa olisi mainittu vihollisena kertaakaan koko leffan aikana, ja saksalaisista koneista oli siivottu “pahat hakaristit” pyrstöstä pois, Balkencrutzit sentään olivat tallella. (Lisää voi katsella TÄÄLTÄ).

Eli Tuomio: Historiallisesti muka ja visuaalisesti mahtava leffa. Kyllä sen ainakin kerran katsoo.

Posted in Elokuvat, Jotain aivan muuta, Uncategorized | Tagged , , , , | Leave a comment

“Rauhanpuolustajat” Venäjän asialla

Satakunnan rauhanpuolustajat olivat tuossa toukokuun alussa repäissyt ja todenneet että Krimin liittäminen Venäjään oli suurvaltapoliittisesti täysin loogista, vaikkakin kansainvälisen oikeuden mielestä laitonta. Minua on aina ihmetyttänyt “rauhanpuolustajien” ja muitten nykysuomen Suomen vasemmistolaisten niin sanottujen “Rauhanyhdistysten” tarve hyväksyä Neuvostoliiton ja Venäjän niin sanotut Raison d’ etat syyt mutta ei hyväksy moisia syitä keneltäkään muulta.

Esimerkiksi Georgian, entisen Gruusian, Ukrainan sekä Baltian maiden liittymistä NATOon pidetään “Venäjän oikeuksien” loukkaamisena. Nämä Kremlin tiukassa ohajuksessa olevat “rauhanliitot” hyväksyvät Venäjän kertomuksen siitä, kuinka NATO oli kuulemman luvannut että se ei leviä Itä-Euroopassa tai syvemmälle Itä-Eurooppaan. Tällaista sopimusta ei ole ollut ja ilmeisesti “rauhan liikkeiden” mielestä Venäjällä on suurempi oikeus uhkailla naapureitaan kuin naapureilla hakea suojaa Venäjän uhkailua vastaan, tämä koskee myös Suomea.

Suomen rauhanpuolustajien mielestä on siis täysin, tai melkein täysin, hyväksyttävää, että Venäjä hyökkää Gerogiaan, lliittää kaasuputken reitillä olevia alueita itseensä, ja siirtelee sitten rajapyykkejä edullisemman reitin saamiseksi.Edelleen Venäjä pyrkii hajoittamaan naapurivaltiotaan, valloittaa niistä osia, ja hajoittaa ja hallitsee säilyttääkseen ylivallan tai hegemoninen alueella. Ilmeisesti tässä jonkinnäköinen ajattelu siitä, että mikä on sopiva Jupiterille ei ole sopivaa härälle. Eli siis ne maat joittenka kimppuun Venäjä on hyökännyt saavat siis syyttää siitä vain itseään ja Venäjällä on näiden harhaisten mielten sisällä aina oikeus toimintansa. “Te olette tehneet syntiä Jumalianne vastaan. Mistä tiedän se? No siitä että jumalanne ovat lähettäneet minut rankaisemaan teitä synneistänne” Näin kertoi, kuulemma Tsingis kaani jumalalliset syyt voittoihinsa.

Jos katselemme tätä touhua hieman laajemmin, niin jos Venäjällä on riittävät syyt elikkä raison d’etat toimia on myös kaikilla muilla samat syyt toimia. Siinä mielessä: Minkä takia Venäjän piti olla niin persaukinen ja heikko että ei pystynyt vastustamaan imperiuminsa hajoamista ja Naton siirtymistä lähialueelle? Venäjä ei vieläkään uskalla uhmata NATOa suoraan, vaan se joutuu toimimaan huomattavasti sodan kynnyksen alapuolella Baltiassa, kun taas Ukrainassa Venäjällä on hyvin vapaat kädet toimia. Toinen hyödyllinen läksy Suomelle ja Ruotsille.

Toinen hullun horina tässä kirjoituksessa oli, että Suomi oli pystynyt säilymään suurvalta kiistojen ulkopuolella kylmän sodan aikoina. Ei nyt niinkään ja Suomihan oli käytännössä miehittämätön Venäjän alusmaa toisesta maailmansodasta vuoteen 1990 asti ja Suomessa tehtiin täsmälleen se mihin venäläiset antoivat luvan. Länsimaat rakensivat Suomeen oman niinsanotun Galdio-verkkonsa hankkiakseen tiedustelutietoa Suomesta sekä sodan sattuessa mahdollistaakseen lentäjien saamisen takaisin ystävällisellä alueelle. Vaikka Suomea kohtaan ei käytetty suorastaan sotilaallista voimaa niin sotilaallisen voiman uhkaa idästä ja lännestä taloudellista mahtia. Suomi oli kyllä hyvin voimakkaasti mukana “suurvalta politiikassa” vaikka kaikkein yksinkertaisimmat sielut asiaa eivät voikaan ymmärtää.

Posted in Baltic situation, Historia, hybridisota, informaatiosota, Suomi ja Ruotsi, Suuri peli, voimapolitiikka | Leave a comment

Ovatko merivoimien hankinnat “vääriä” kuten Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan tuntuu olettavan?

RANDskenaarioKarttaTorstain 20.7.2017 Helsingin Sanomat otti pääkirjoituksessaan kantaa Merivoimien uusien taistelualuksien, Pohjanmaa luokan, hankintaan. Jonkinnäköisenä analogiana tähän tarjotaan panssarilaiva hankintaa 1930-luvulla sekä osin panssarivaunujen ilman aseistusta ostamista Britanniasta ja kolmanneksi kenttätykistön puutteita nimenomaan talvisodan aikana kun kalustoa ei ollut 30-luvulla hommattu. Panssarilaiva hankintaahan on Suomessa totuttu pitämään jonkinnäköisenä virheenä puolustussuunnittelussa: rohkenen kuitenkin olla toista mieltä tästä asiasta: silloin, kuten 1860-luvulla ja nyt, Ahvenanmaa on Pohjois-itämeren lukko. Oli kyllä varmasti hyvin tiedossa, että jää olot talvella eivät välttämättä tule sallimaan panssarilaivojen käyttöä talvella. Kuten oli myös erittäin hyvin tiedossa että talvella kukaan ei Ahvenanmaalle maihinnousua pystyisi tekemään. Silloin, kuten nytkin, on hyvin tiedossa että Venäjä tai Neuvostoliitto ei ole tunnustanut Ahvenanmaan demilitarisointia.

On siis aivan selvää että missä tahansa sodassa Suomi joutuu varmistamaan Ahvenanmaan käytön itselleen. Koskapa 1800-luvulla tehdyt sopimukset ovat jääneet kummittelemaan tähän päivään, kun britit sanelivat Venäjälle ehtoja Ahvenanmaan sotilaallisesta käytöstä Krimin sodan jälkeen, on jostakin syystä jäänyt nykypäiviin asti elämään ajatus, että Ahvenanmaa voisi olla demilitarisoitu alue. Demilitarisoinnilla haetaan yksinomaan hyökkääjän etua. Aina ensimmäisen maailmansodan lopulle asti Iso-Britannia oli Euroopan ja koko maailman, mittapuulla supervalta: Iso-Britannia siis katsoi, että se saattaisi tarvita Ahvenanmaan saaria hyökätäkseen Venäjää, sen silloista pääkaupunkia Pietaria, tai Suomen Suuriruhtinaskuntaa vastaan ja halusin demilitarisoinnilla varmistaa itselleen mahdollisimman helpon pääsyn Suomenlahdelle ja siitä edelleen Venäjän pääkaupunkiin Pietariin.

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välillä nämä realiteetit muuttuivat: Washingtonin laivastosopimuksen takia Iso-Britannia joutui rajoittamaan jonkin verran kuninkaallisten merivoimien kokoa vaikka ne olivatkin edelleen, Euroopan mittakaavalla, erittäin suuret. Ei ollut enää oikein korteissa, että Iso-Britannia Voisi lähteä operoimaan Suomenlahdelle ainakaan vihamielistä saksaa vastaan, vaikkakin ensimmäisen maailmansodan aikana oli näin tehty Helsingin toimiessa RN:n sukellusvenelaivueen kotisatamana.

Bolsevikkien otettua vallan Venäjällä Iso-Britannia ja USA osallistuvat sotatoimiin kommunisteja vastaan Murmanskin alueella sekä muualla Venäjän merialueilla. Kun Suomen itsenäisyydestä tuli fait accompli ja Venäjän Imperiumi hajosi vallankumouksen. Venäjän sisällissodan myllerryksessä poistui Ahvenanmaan merkitys joksikin aikaa. Venäjä ja Saksa olivat heikkoja, Baltian maat ja Puola olivat itsenäisiä ja kaikki oli maailmassa hyvin kahden lyhyen vuosikymmentä ajan.

Siirryttäessä Hitlerin valtaannoususta Saksassa eteenpäin kohti vuotta 1940 myös Venäjä oli saanut sisäiset ongelmansa hoidettua ja alkoi valmistella maailman vallankumousta tai ainakin vanhan Venäjän Imperiumin palauttamista. Ukrainassa tämä onnistuikin, mutta esimerkiksi Puolasta venäläiset joukot oli 20 luvulla ajettu verissäpäin takaisin. Venäjä ei tietenkään pitänyt Suomea ystävällisenä lähiulkomaana vaan vihamielisenä entisenä alusmaanaan. Kronstadtissa majaileva Itämeren laivasto teki luonnollisesti suunnitelmia Ahvenanmaan valloittamisesta ja operaatiosta länteenpäin.

Koskapa Venäjän ja Saksan valtaa pitäjät olivat melkein polaariset vastakohdat toisilleen, itse asiassa niin kaukana toisistaan että olivat melkein sama asia, alkoivat molemmat luonnollisesti suunnitella suursota toistaan vastaan. Venäjän Amiraliteetin kannalta tämä piti luonnollisesti sisällään Pohjois-Itämeren lukon, Ahvenanmaan, valloittamisen. Suomessakin tämä asia ymmärrettiin ja ymmärretään: Täytyi olla suhteellisen vahvoja tykistöaluksia, joilla on mahdollisuudet voitokkaasti taistella Saaristossa menestyksellisesti Itämeren laivastoa vastaan. Siihen asti kun ohjukset tulivat laajempaan käyttöön 50 luvulta eteenpäin Oli meritaistelun tärkein asia isot tykit ja hyvä tulenjohto. Suomen panssarilaivat nämä molemmat olivat melko hyvällä tolalla, vaikkakin 254mm Bofors tykit olivat pienemmät kuin Gangut luokan 305mm kanuunat Itämeren laivastossa. Saariston suojasta ne olisivat pystyneet taistelemaan tiukasti Itämeren laivastoa vastaan, varsinkin kun ne pystyisivät toimimaan kokonaan mantereelta ja Ahvenanmaalta toimivien ilmavoimien tukemana.

Koska Ahvenanmaan valloittamisen skenaario ei loppujen lopuksi toteutunutkaan Suomen sotien aikana, on ollut tapana väittää että Merivoimat eivät tienneet mitä tekivät. Ilmeisesti kristallipallot olivat sitten olleet huonot tai niitä oli luettu väärin, mutta se skenaario, johon oltiin valmistauduttu ei toteutunut, skenaario on sinänsä hyvä, koska se oli pahin mitä Suomelle voi tapahtua, ja sitä kautta jos se pystytään hoitamaan, kaikki pienemmät uhat kyllä pitävät huolen itsestään. kuten jossain määrin kävikin.

Mutta takaisin nykypäivään. Venäjä omistaa Kronstadin lisäksi nykyään vanhan Königsbergin elikkä nykyisen Kaliningradin alueen, jolta toimii edelleen Itämeren laivasto. Baltian maat ovat tehneet järkevän päätöksen ja liittyneet Natoon hyvän sään aikana Mikä Suomessa ja Ruotsissa paineen vähentyessä meni ohi. Välttämättä missä tahansa sodassa Minkä NATO ja Venäjä kävisivät Baltian omistuksesta, Suomen Ahvenanmaa ja Etelärannikko sekä Ruotsin Gotlanti joutuisivat sotatoimialueiksi. Sitä ei voi välttää.

Nato ilmavoimat joutuisivat toimimaan Ruotsista Tukholman alueelta ja osin Tanskan Bornholmilta Venäjän ilmavoimia vastaan Baltiassa. Niiden tehtävät olisivat pääasiassa puolustuksellisia ja hyökkäyksellisiä ilma operaatioita Venäjän Maavoimia, Ilmavoimia ja Laivastoa vastaan. Venäjän kannalta olisi hyvin tärkeää että heillä olisi Gotlannissa ja Ahvenanmaalla käytössään suhteellisen pitkän kantaman ilmatorjuntakompleksi, jolla he pystyisivät kanavoimaan ja häiritsemään Naton ilmavoimien liikennettä Baltiaan ja pois. Eli mitä tahansa isompaa häppeninkiä Baltiassa ennen Itämeren laivasto ja Pihkovan maahanlaskudivisioona tulevat väistämättä iskemään Gotlantiin ja Ahvenanmaalle.

Tästä pääsemmekin uuteen Pohjanmaa luokkaan: Onko Pohjanmaa-luokka virhe hankinta yhdessä ilmavoimien HX hankkeen kanssa? Laissa säädetyt merivoimien (puolustusvoimien) tehtävät ovat kauppamerenkulun turvaamista, alueellisen integriteetin puolustamista ym “normaalia Sälää”. Ahvenanmaa on osa Suomea ja sitä täytyy puolustaa ja samaan aikaan Suomi on, kauppa yhteyksien kannalta katsottuna, saari Euroopan laidalla. Merivoimien täytyy siis pystyä turvaamaan huolto Suomeen myös kriisiaikana. Tämä tarkoittaa sitä että merivoimien täytyy valmistautua tekemään saattueita, joita sen täytyy saattaa vähintään Ruotsin rannikolle, todennäköisemmin osana saattuetta Tanskaan asti. Pienikin saattue vaatii vähintään neljän fregatin suojueen. Ja juuri tähän Merivoimat ovat valmistaneet. Tietenkin on olemassa vielä yksi ohjusvene laivue jolla voidaan, Saariston suojasta varsinkin, melko tehokkaasti uhata ohjuksilla Ahvenanmaan haltuunoton yritystä. Samaan aikaan on todettava, koska ohjusveneet ovat melko pieniä, että kovin laajaa ilmatorjuntaa, ainakaan alueellista sellaista, ei Umkhonto systeemillä niistä voidaan järjestää. Ohjus veneillä on toki omasuoja, mutta pienen koon välttämättä aiheuttama rajallinen ohjusmäärä ei tue alueen käytön estämistä vihollisen ilmavoimilta. Eli Fregatti tai pari tarvittaisiin myös Ahvenanmaan etelärannikolla. Fregatti on jo kertaluokkaa, oikeastaan kahta kertaluokkaa, suurempi alus jossa ilmatorjunta ohjusten määrä riittää jo alue puolustukseenkin.

On tietenkin aiheellinen kysymys mitä Ilmavoimat sitten tässä skenaariossa tekee jos ne eivät pysty suojelemaan Ahvenanmaan ilmatilaa. Toki ne suojelevat Ahvenanmaan ilmatilaa, mutta ainakin jos konemäärä jää hyvin rajalliseksi, noin 60 koneeseen, ilmataistelu partioita ei vain ole riittävästi ilmassa täysin kattavan ja aukottoman puolustamisen järjestämiseksi. Periaatteessa tuolla 60 koneella, ainakin Hornet aikaan, saatiin kaksi 24/7 jatkuvasti ilmassa oleva hävittäjäpartiota. Jos Suomessa hävittäjä määrä nousisi noin sataan ilmassa pystyisi olemaan 3 partiota. Luonnollisesti ohjusten kantama on jälleen hieman kasvamassa Meteorin käyttöönoton jälkeen, mutta raaka fysikaalinen totuus on se, että Suomessa on silti paljon tilaa ja avaruutta, jossa siirtyminen kuluttaa aikaa. Ja ellei Pihkovan 76. Kaart. ML Div. ole kovasti myöhässä on sen, pudotus Baltian sodan ensimmäisiä sotatoimia.

Eli ainoa virhe mitä Suomessa ollaan uusien taistelualus 2020 luokan kanssa tekemässä on se, että ostetaan liian vähän. Kahdeksalle olisi välitöntä tarvetta.

Posted in Baltic situation, HX-ohjelma, hypoteesitilanne, Laivasto, merivoimat, Sodanajan toiminta, Suomi ja Ruotsi, uhka-arvio, War in Baltic Region | Leave a comment