Vapun kaksi väkivaltaa: Miksi vain poliittinen marttyyri kelpaa medialle?

Posted on May 5, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Vappu 2026 jää historiaan päivänä, jolloin suomalaisen median ja poliittisen vasemmiston kaksoisstandardit lyötiin pöytään ehkä selvempinä kuin ikinä ennen. Kun Tampereella mielenosoitusten yhteydessä nujakoitiin, media täyttyi välittömästi huolestuneista pääkirjoituksista ja “äärioikeiston uhan” analyyseistä. Samaan aikaan Helsingissä nuoren naisen kasvot viillettiin auki vappuyön pimeydessä, mutta tästä veriteosta on oltu hiirenhiljaa. Miksi? Koska uhrin kärsimys on arvokasta vain silloin, kun se palvelee oikeaa, tai siis vasenta, narratiivia.

Tampere ja “sananvapauden” irvikuva

Nyt on aika puhua asioista niiden oikeilla nimillä: vasemmistolainen “sananvapaus” on todellisuudessa sanelunvapautta. Se tarkoittaa sitä, että he saavat päättää, kenellä on oikeus puhua ja mitä mieltä saa olla. Jos et mahdu heidän ahtaaseen inkluusio- ja monikulttuurisuusmuottiinsa, olet vapaata riistaa. Kun nämä häiriköt menevät tarkoituksella provosoimaan ja estämään toisten marssia, ja tilanne kärjistyy fyysiseksi, he uhriutuvat välittömästi.

Tampereen “kulkuehyökkäyksestä” tehtiin kansallinen tragedia, koska uhri oli “oikealla, tai siis vasemmalla, puolella”. Media ja poliitikot nostivat barrikadeille ihmisen, jonka koko agenda oli toisten sananvapauden tukahduttaminen. Se on sananvapauden irvikuva, mutta se myy, koska se sopii vallitsevaan valheeseen. Ihmettelen muuten, miksi media puhuu naisesta? Onkohan nyt varmasti varmistettu sukupuoli kyseiseltä rikolliselta?

Antifa Blondiini hyökkäsi sopivan tilaisuuden tullen laillisen mielenosoituksen joukkoon, ja kävi juuri niin kuin AntiFantti leirissä toivottiinkin käyvän. Oikeistokulkue suojeli jäseniään, Antifantti sai mitä pyysi, ja nyt päästään tekemään monenlaista julkkaria “tuhmasta oikeistosta”. Feministit ja tasa-arvoihmiset ovat tietenkin haltioissaan, että AntiFantti Blondiinia kohdeltiin miehenä, ja hän sai turpaansa.

Helsingin vaiettu verityö

Siirrytäänpä sitten Helsinkiin, missä tapahtui vapun todellinen ja brutaalein väkivallanteko. Nuori nainen ja hänen ystävänsä joutuivat silmittömän hyökkäyksen kohteeksi. Hyökkääjä ei tyytynyt huuteluun tai tönimiseen, vaan viilsi naisen kasvot auki teräaseella. Tämän naisen elämä muuttui pysyvästi: arvet kasvoissa muistuttavat vappuyöstä hamaan tappiin asti.

Mistä ovat viipyneet ministerien tuomitsevat tviitit? Missä ovat Ylen syväluotaavat analyysit katuturvallisuuden romuttumisesta ja viattomiin naisiin kohdistuvasta rajusta väkivallasta? Hiljaisuus on korviavihlovaa.

Tämä hiljaisuus kertoo kaiken oleellisen nykyisestä mediakentästä. Helsingin puukotuksen uhri on “vääränlainen” uhri. Hänen kohtalonsa ei edistä Viher-Vasemmistolaista agendaa, eikä tekijän profiili ilmeisesti sovi siihen muottiin, jolla saataisiin lietsottua vihaa konservatiivisia tai kansallismielisiä arvoja kohtaan. Jos tekijä ei ole poliittinen vihollinen, teko kuitataan tavallisena vappuhulinana tai yksittäistapauksena, joka siivotaan uutisvirran pohjalle.

Uhrin arvo on poliittinen valinta

On hyvin paljastavaa seurata, miten ihmissuvun raadollisuutta käytetään poliittisena lyömäaseena. Jos saat iskun mielenosoituksessa, jossa olet häiritsemässä muita, olet sankari. Jos saat puukosta kasvoihin vappuyönä kotimatkallasi, olet mediakentälle pelkkä tilastomerkintä, joka kannattaa vaieta kuoliaaksi.

Tämä on se maailma, jossa elämme: totuus ei kiinnosta, vain tarina merkitsee. On olemassa “parempaa väkivaltaa” ja “parempia uhreja”. Meitä opetetaan kauhistumaan nyrkkihippasilla olleita aktivisteja, mutta katsomaan pois, kun viattomia kansalaisia silvotaan kaduilla.

Meidän on uskallettava kysyä: kuka tässä maassa todella on turvassa ja kenen turvallisuus on poliittisesti merkityksellistä? Niin kauan kuin media valitsee uutisaiheensa ideologisen värin perusteella, meillä ei ole puolueetonta tiedonvälitystä, vaan pelkkää propagandaa. Ja niinkauan kun lehdet täytetään poliittisilla aktivisteillä, niin tulee jatkumaan ikuisesti.

Väkivalta on aina tuomittavaa, mutta niin erityisen tuomittavaa on se limainen tapa, jolla sitä hyödynnetään poliittisesti. Helsingin uhrille ei suotu edes murto-osaa siitä huomiosta, jonka Tampereen AntiFantit saivat. Se on häpeällistä, se on epärehellistä ja se on suora osoitus siitä, mihin suuntaan tämä yhteiskunta on menossa.

On aika lopettaa tämä pelleily ja alkaa puhua faktoista. Sananvapaus kuuluu kaikille – ei vain niille, jotka osaavat huutaa kovimmin ja uhriutua tyylikkäimmin kameroiden edessä.

Posted in henk.koht, informaatiosota | Tagged , | Leave a comment

Kun sateenkaari kohtaa teräksen: Miksi moderni armeija murenee, mutta Legioona kestää?

Posted on April 30, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Länsimainen maanpuolustus on tällä hetkellä eksistentiaalisen kriisin edessä. Kyse ei ole vain rahasta tai ammusten puutteesta, vaan jostain paljon vaarallisemmasta: yksikkökoheesion tietoisesta tuhoamisesta.

Soldiers in camouflage carrying rifles moving through muddy terrain with military vehicles in the background
Tekoälyn ajatus epäkoherentistä yksiköstä.

Kanada: Varoittava esimerkki sosiaalisesta kokeilusta

Kanadan asevoimat (CAF) toimii tällä hetkellä varoittavana laboratoriona. Rekrytointipulan edessä armeija on polvistunut identiteettipolitiikan edessä. Kun sotilaiden ulkonäkövaatimuksista on luovuttu ja tilalle on tuotu DEI-agenda (monimuotoisuus, tasa-arvo ja inkluusio), tulokset ovat olleet päinvastaisia kuin luvattiin.

Rekryytit eivät enää sulaudu yhdeksi taistelevaksi osastoksi, vaan heitä kannustetaan vaalimaan omia erityispiirteitään ja tarkkailemaan toistensa ”mikroaggressioita”. Lopputuloksena on epäluottamuksen ilmapiiri. Jos sotilas pelkää ryhmätoverinsa raportoivan väärästä sanavalinnasta, hän ei tule koskaan luottamaan tähän hengenvaarallisessa tilanteessa. Sinänsä koomista, että senegalilaiset ja Cote de Ivorilaiset (norsunluurannikkolaiset), syyttävät toisiaan rasisimista rankankielisissä yksiköissä. Tätänykyä (04/2026) rekryyttikurssin läpäisyprosentti on alle 50%. Ei hyvältä vaikuta!

Legioona ja Rooma: Identiteetin nollaamisen voima

Historioitsina Guy de la Bédoyère on kuvannut, kuinka Rooman legioonat loivat maailmanmahdin nimenomaan takomalla eri puolilta imperiumia kerätyistä miehistä standardisoituja roomalaisia. (Kirjassaan Gladius The World Of Roman Soldier. EHDOTTOMASTI tutustumisen arvoinen teos) Samaa reseptiä käyttää Ranskan muukalaislegioona.

Miksi Legioona onnistuu siinä, missä Kanada epäonnistuu?

  1. Identiteetin tuhoaminen: Legioona ei kysy, kuka olit siviilissä. Se antaa sinulle uuden nimen ja uuden isänmaan (Legio Patria Nostra). Siviiliminäsi tapetaan, jotta legioonalainen voi syntyä.
  2. Jaettu kärsimys: Koulutus on raakaa ja usein epäreilua. Tämä luo mekaanista solidaarisuutta. Kun kaikki kärsivät samalla tavalla, ulkoiset erot – ihonväri, uskonto tai kieli – muuttuvat merkityksettömiksi.
  3. Yksi kieli, yksi laki: Ranska on ainoa kieli. Meritokratia on ainoa mittari.
  4. Rooman Legioonat toimivat samoin. Virallinen kieli oli tietenkin latina.

On tietenkin tunnettua, että roomalaisten legioonien taso vaihteli ja kansainvaelluasaikoja kohden laski, itseasiassa niin alas, että se mahdollisti keskipitkällä ajalla Rooman tuhon. Bédoyèren analyysi on tässä kohtaa armoton. Hänen mukaansa 300-luvulle tultaessa (myöhäisantiikki) Rooman armeija koki muodonmuutoksen, joka johti lopulta sen tehon murenemiseen. Kyse ei ollut vain resurssipulasta, vaan nimenomaan standardien ja identiteetin rapautumisesta.

Tässä ovat Bédoyèren korostamat keskeiset muutokset:

A. “Barbarisoituminen” ja koheesion katoaminen

Bédoyère huomauttaa, että kun legioonat alkoivat nojata yhä enemmän germaanisiin liittolaisjoukkoihin (foederati), armeijan etninen ja kulttuurinen ydin muuttui.

  • Ennen: Muualta tulleet rekryytit “romanisoitiin” raastavalla koulutuksella. Heistä tuli legioonalaisia.
  • 300-luvulla: Kokonaisia heimoja otettiin palvelukseen omien päällikköjensä alaisuudessa. He eivät enää sulautuneet roomalaiseen kuriin, vaan säilyttivät omat tapansa ja uskollisuutensa johtajilleen, eivät Rooman valtiolle. Tämä tuhosi sen yksikkökoheesion. Aiemmin auxiliaarit, tai apujoukot, koulutettiin roomalaisiin standardeihin, vaikka ne saattoivat aseistukseltaan ja tehtäviltään poiketa roomalaisista huomattavastikin. Viittaa erityisesti liittolaisratsuväkeen ja vaikkapa linkomiehiin.

B. Koulutuksen ja kurin pehmeneminen

Bédoyère viittaa historioitsija Vegetiukseen, joka kirjoitti 300-luvun lopulla nostalgisesti “vanhoista hyvistä ajoista”. Bédoyère nostaa esiin kaksi kriittistä teknistä rappeutumista:

  • Suojavarusteista luopuminen: Sotilaat alkoivat valittaa raskaiden haarniskojen (lorica segmentata) ja kypärien painosta. Koulutuksen tason laskettua fyysinen kunto ei enää riittänyt raskaan varustuksen kantamiseen. Tämä johti siihen, että legioonalaiset olivat alttiimpia vihollisen nuolille ja menettivät psykologisen ylivoimansa.
  • Loputon linnoittautuminen: Kenttätaisteluiden ja hyökkäävän taktiikan sijaan armeija muuttui staattisemmaksi. Koulutus keskittyi linnoittautumiseen ja rajavartiointiin, mikä tylsytti legioonien hyökkäysterän.

C. Varustuksen standardisoinnin loppu

Varhaisen keisarikunnan aikana legioonalainen oli tunnistettavissa kaikkialla imperiumissa samasta varustuksesta. 300-luvulla massatuotetut, valtion pyörittämät asepajat (fabricae) alkoivat tuottaa yksinkertaisempaa ja halvempaa varustusta.

  • Bédoyère korostaa, että kun varustus muuttui geneeriseksi ja muistutti enemmän “barbaarien” varustusta (pyöreät kilvet neliskulmaisten sijaan, pitkät miekat lyhyiden sijaan), katosi myös sotilaan psykologinen side eliittijoukkoon. Sotilas ei enää tuntenut olevansa osa voittamatonta konetta.

D. Strateginen siirtymä: Rajavartijat vs. Kenttäarmeija

Koulutus eriytyi kahteen kastiin:

  1. Limitanei: Rajajoukot, jotka olivat usein osa-aikaisia viljelijöitä. Heidän koulutustasonsa oli surkea.
  2. Comitatenses: Liikkuva kenttäarmeija, joka oli paremmin koulutettu, mutta joutui jatkuvasti paikkaamaan rakoilevaa rajaa.

Bédoyèren johtopäätös on selvä: Kun Rooma lakkasi vaatimasta rekryyteiltään täydellistä mukautumista roomalaiseen standardiin ja antoi periksi varustuksessa ja kurissa, se menetti ainoan todellisen etunsa suhteessa ympäröiviin heimoihin. Armeijasta tuli vain yksi “heimo” muiden joukossa, jolloin pelkkä lukumäärä ja raaka voima ratkaisivat – ja siinä kisassa Rooma jäi lopulta kakkoseksi.

Neuvostoliitto: Pakkoystävyyden varjo

Entinen CCCP joutui hallitsemaan valtavaa etnistä kirjoaan Puna-armeijassa. Heidän metodinsa oli “kansojen ystävyys”, joka oli käytännössä brutaalia venäläistämistä ja pelolla johtamista.

Vaikka Neuvostoarmeija käytti väkivaltaista simputusjärjestelmää (dedovshchina) ja etnistä hajauttamista kapinoiden estämiseksi, se osoitti yhden asian: monietninen armeija vaatii toimiakseen erittäin vahvan, yhteisen ideologisen tai kurillisen ytimen. Kun se ydin mureni, hajosi koko armeija – ja valtio.

Viesti suomalaiselle upseeristolle

Suomi on historiallisesti nauttinut korkeasta maanpuolustustahdosta, koska olemme olleet yhtenäisiä sekä uskonnollisesti, etnisesti, sekä suomalaisessa identiteetissä.. Jos tämä yhtenäisyys rakoilee, upseeriston on ymmärrettävä seuraavat realiteetit:

  • Armeija ei ole terapiahuone: Sen tehtävä on tuottaa väkivaltaa valtion turvaksi. Kaikki toiminta, joka murentaa tätä tarkoitusta “inklusion” nimissä, on sabotaasia.
  • Harmaa on paras väri: Intti on paikka, jossa yksilöllisyys väistyy joukon tieltä. Mitä vähemmän sotilas korostaa siviilitaustaansa, sitä vahvempi joukkueesta tulee.
  • Älä mielistele: Sotilas kunnioittaa rehellisyyttä ja osaamista, ei pehmeitä puheita. Johtajan on oltava oikeudenmukainen, mutta hänen on vaadittava ehdotonta mukautumista sotilaalliseen normiin.

Loppupäätelmä: Sotahistoria ja sosiologia opettavat meille, että taistelukentällä pärjäävät ne, jotka ovat heittäneet erimielisyytensä romukoppaan ja sulautuneet yhdeksi koneeksi. Jos yritämme rakentaa “monimuotoista ja keskustelevaa” armeijaa, rakennamme itse asiassa armeijaa, joka häviää ensimmäisen todellisen testin kohdalla.

Posted in armeija, Historia | Tagged , , | 3 Comments

Reality Check: Finland’s New War Scenario – Beyond the Comfort Zone

Posted on April 29, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

While the chattering classes are busy debating the latest ESG nuances and inclusion metrics, the National Emergency Supply Agency (NESA/HVK) just dropped a cold bucket of water on the collective head of the Finnish public. On April 28, 2026, HVK released its latest strategic assessment: “Military Force Against Finland and Security of Supply.”

This is scenario base for scenario practices, NOT GOSPELL on how next Russian invasion will go down.

Let’s be clear: this isn’t a “what if” for a dusty academic debate. This is a clinical, almost brutal roadmap for a society pushed to its absolute breaking point.

Anatomy of the Attack: The HVK Blueprint

What makes this Finnish assessment chilling for an international audience is the hybrid-to-kinetic progression. HVK doesn’t just see a military front line; it sees a systematic dismantling of a nation’s lifeblood. HVK/NESA is not a miliray organization: her domain is stockpiling and resource management. According to the scenario, the crisis unfolds in waves:

  • The “Gray Zone” Phase: The conflict doesn’t start with a formal declaration. It begins with “unexplained” underwater cable cuts, massive GPS jamming disrupting commercial aviation, and orchestrated migration used as a human weapon to choke border security.
  • Targeting the “Nervous System”: Before the first shot is fired, the scenario anticipates “strategic paralysis.” This means simultaneous cyber and physical sabotage against the power grid and water treatment plants. The goal is maximum internal chaos to break the will to resist.
  • The Maritime Noose: For the international reader, this is the critical takeaway: The Baltic Sea becomes a “No-Go Zone.” HVK describes a reality where long-range missile systems and sea mines effectively sever Finland’s maritime lifeline, cutting off 90% of trade overnight.
  • The High-Intensity Climax: Only after the society is softened by darkness, hunger, and communication breakdowns does the scenario move to large-scale kinetic military force. In 2026, the civilian home front is the primary battlefield.

The Brutal Logistics of Survival

These scenarios aren’t academic exercises; they are an assessment of what breaks first when the “global village” burns down. HVK, HuoltoVarmuusKeskus, is finally admitting what many have feared:

  • Mandatory Rationing: We are looking at a pivot from consumer choice to state-controlled survival. Energy, fuel, and food are no longer “available”—they are allocated. If you didn’t prep, you wait in line.
  • Economic Total War: The scenario anticipates a collapse of the civilian labor market as resources and manpower are forcibly shifted to support national defense. Your “digital nomad” lifestyle doesn’t exist when the priority is keeping the heating plants running. Of course, the preparation for war phase will suck A LOT of able bodied young and youngish men and some women to FDF and for refresment training cycles.
  • Infrastructure Cannibalization: When spare parts stop coming from global markets, existing systems are stripped just to keep the most vital functions alive. It’s a return to a 1940s mindset in a 2020s world.

The End of “Just-in-Time” Illusions

For decades, we’ve operated on the arrogant assumption that global supply chains are a law of nature. They aren’t. HVK’s new scenario admits that the “efficiency” we’ve worshipped is our greatest liability. The era of cheap, easy, and global is over. If you can’t defend the route your grain takes, you don’t have grain. This hasunfortunately affected Lockheed-Martin too and their service center ideology with F-35. Finns however wanted to have spareparts for Lightning IIs In-country

The timing isn’t accidental. With the new Security of Supply Act entering into force this month (April 1, 2026), the state is finally admitting that the “peace dividend” was a fantasy. They are raising strategic stockpile fees because the bill for our past complacency has finally come due.

International Context & Analysis

While Finnish media treats this with stoic calm, the international community is watching. They aren’t looking at our bureaucracy; they are terrified because they’ve forgotten how to do this themselves.

Further Reading on the Shifting Security Landscape:

The Bottom Line

The HVK scenario isn’t “fear-mongering”; it’s a long-overdue return to realism. A nation that cannot feed, heat, or defend itself is not a nation—it’s a target.

In a world where “international law” is increasingly just a suggestion, security of supply is the only currency that matters. It’s time to stop pretending that stickers and slogans will keep the lights on.

Stay prepared. Stay realistic. Forget the fluff. And get a couple extra cans of Hernekeitto home, just in case.

Posted in Buildup to war, hybridisota, hypoteesitilanne, in English, informaatiosota, Skenaariot, Sodanajan toiminta, Tilanne päällä | Tagged , , | Leave a comment

The “Million-Man” Myth and the Reality of the Finnish Staff Ninja

Posted on April 28, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

The international press has recently been captivated by a striking figure: one million. With Finland’s latest legislative shift to raise the reservist age limit to 65, headlines across the globe are painting a picture of a nation arming every citizen from the cradle to the doorstep of retirement. But if you strip away the media hype and the strategic signaling, the truth is far more surgical, professional, and—honestly—more interesting.

Group of Swedish soldiers in camouflage gear walking through snow-covered forest with rifles
No, Quite definitely not like this. AI photo

The Legislative “Hunting License”

To understand the expansion, you have to understand the rigidity of Finnish law. The Defence Forces cannot simply pass a decree that says, “We’re keeping these 500 specific logistical geniuses and elite operational planners.” To be legally sound, the law must apply to the entire cohort.

By raising the age limit for the entire reserve to 65, the military isn’t looking to fill front-line foxholes with grandfathers. Instead, they are securing a legal “hunting license” to retain the “Staff Ninjas”—the men and women with decades of silent knowledge who know exactly how to move a brigade, manage a NATO-integrated supply chain, or read a complex situational map under fire.

The 85–95% Reality

The math of the Finnish defense is unique in the Western world. While our allies often rely on professional “standing armies,” the Finnish local battalion is a reservist machine. Depending on the summoning bracket, a unit is typically staffed 85% to 95% by reservists.

The distribution of professional soldiers (Regulars) follows a sharp gradient:

  • Echelons 1–4 (High Readiness): These units have a higher concentration of professionals to ensure an immediate, high-tech response.
  • Echelons 5–9 (The Mass): As the echelons move toward territorial defense, the professional presence drops.

In these lower brackets, the unit’s effectiveness relies entirely on its “brain”—the leadership and specialized experts. By extending the age limit, Finland ensures that this “brain” doesn’t legally evaporate due to retirement exactly when a crisis hits.

A Beacon of “Total Defence”

Internationally, this move has solidified Finland’s reputation as a “Ready Nation.” While other NATO members are scrambling to reinvent conscription or rebuild gutted reserves, Finland is simply fine-tuning a machine that never stopped running.

The world doesn’t see the bureaucratic nuance of age-bracket adjustments; they see a nation of 5.5 million people capable of surging a force that rivals the largest powers in Europe. It is a pragmatic, cold-blooded insurance policy: we have the rifles, we have the strongest artillery in Western Europe, and now, we have legally ensured we keep the veteran minds needed to lead them.

The Shadow of Runeberg and Topelius: The Romantic Trap of the “Sotavanhus”

In the literature of J.L. Runeberg (The Tales of Ensign Stål) and Zachris Topelius (The Tales of a Barber-Surgeon), the “sotavanhus” is a mythical archetype. He is the grizzled veteran—scarred, stoic, and often impoverished—living in a humble cottage (sotilastorppa) after decades of serving the Swedish Crown.

  • Runeberg’s Perspective: To Runeberg, the sotavanhus (like Ensign Stål himself) is the keeper of national honor. He is the man who outlived the wars of 1808-1809, carrying the “silent knowledge” of defeat and heroism. He represents a tragic, noble end: a soldier who has given everything and now sits by the fire, a living monument to a bygone era.
  • Topelius’s Perspective: In his historical sagas, the sotavanhus is the link between generations. He is the “old fox” of the Thirty Years’ War or the Great Northern War, a man whose body is broken but whose spirit is forged in Prussian-style discipline. He is the grandfather who teaches the next generation that “to live is to serve the Fatherland.”

The Point: Why We Are NOT Creating Runebergian “Sotavanhukset”

While the 65-year age limit expansion sounds like it’s calling back to these old veterans, the strategic intent is the exact opposite of the romanticized “old man by the fire.”

  1. From Monument to Mechanism: Runeberg’s sotavanhus was a historical artifact; he was “retired” from the machine. The modern 65-year-old reservist is a functional gear in the machine. We aren’t keeping them around for the sake of “honor” or “tradition”—we are keeping them because they are operationally indispensable.
  2. Avoiding the “Broken Veteran” Trope: The sotavanhukset of the 1800s were often physically spent and socially discarded. The modern expansion is built on the fact that today’s 60-year-old is often at the peak of their professional and cognitive capability. We aren’t looking for broken men; we are looking for intact expertise.
  3. Active Service vs. Passive Memory: In the Finnish classics, the sotavanhus is someone you go to for a story. In the modern FDF, the “Staff Ninja” is someone you go to for a solution. They aren’t there to reminisce about the past; they are there to engineer the future of the 5th through 9th echelons.
  4. No More “Sotilastorppa”: The old system relied on a warrior class that lived and died by the sword. The modern reserve system relies on the integrated citizen-specialist. By staying in the reserve until 65, the modern expert bridges the gap between high-level civilian professional life (IT, logistics, engineering) and military command.

The Bottom Line

We are reclaiming the sotavanhus from the pages of 19th-century poetry and putting him back into the esikunta (staff) office.

The goal isn’t to create a class of elderly warriors waiting for a heroic death like Sven Dufva. The goal is to ensure that the intellectual capital of the defense force doesn’t have a mandatory expiration date. We are taking the discipline of the “old Prussian” and the loyalty of the “Runebergian veteran,” but we are stripping away the tragedy and replacing it with high-tech, operational utility.

Sources & Further Reading

Posted in hybridisota, in English, Reserviläiset, Sodanajan joukot | Tagged , | Leave a comment

Veteraanipäivä: Perintö, jota ei osteta kaupasta

Posted on April 27, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Kansallinen veteraanipäivä on muuttunut monelle pelkäksi kalenterimerkinnäksi tai juhlapuheiden sarjaksi, jossa kiitellään “itsenäisyydestä” mahdollisimman ympäripyöreästi. Mutta jos puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, veteraanipäivässä ei ole kyse juhlista. Se on muistutus siitä, mitä velvollisuus ja uhrautuminen oikeasti tarkoittavat – käsitteitä, jotka ovat nykyisessä minä-keskeisessä maailmassa muuttuneet lähes kirosanoiksi.

Pyysin Geminiä värittämään kuvan, jota tänään itseasiassa muistetaan. Suomalaiset ovat päässeet viimeiseen paikkaan joka oli vieraan vallan hallussa. Tälläkertaa saksalaisten. Kuvan omistanee puolustusvoimta, värityksen teki tosiaan Gemini. Minunpuolesta käytä isänmaallisessa hengessä niin paljon kun huvittaa.

Nyky-yhteiskunta rakastaa oikeuksia, mutta vihaa velvollisuuksia. Me elämme aikana, jolloin pieninkin mukavuuden menetys koetaan loukkauksena. Samaan aikaan meillä on sukupolvi, joka ei kysynyt, miltä heistä tuntuu tai toteutuuko heidän “yksilöllinen potentiaalinsa” juoksuhaudassa. He menivät, koska oli pakko, ja he pysyivät siellä, koska heillä oli selkärankaa. Vastassa oli muutakin kun mikroaggressioita.

Tämä on se epämuodikas totuus: Itsenäisyys ei ole oletusarvo, vaan verellä maksettu laina.

Uhrimieli vastaan mukavuudenhalu

Kun katsomme veteraanien perintöä, näemme jotain, mikä puuttuu nykyisestä julkisesta keskustelusta: kollektiivinen kestävyys. Defendo-termein voitaisiin puhua henkisestä lujuudesta ja suoraviivaisesta toimintakyvystä paineen alla. Veteraanit eivät analysoineet traumojansa kesken hyökkäysvaiheen; he purivat hammasta ja tekivät sen, mikä oli välttämätöntä selviytymisen ja voiton eteen.

On suorastaan hävytöntä, miten nykyään yritetään vesittää veteraanien perintöä sovittelemalla sitä moderniin, rajattomaan maailmankuvaan. Veteraanit eivät taistelleet jonkin abstraktin “globaalin yhteisön” puolesta. He taistelivat:

  1. Omasta maastaan.
  2. Omasta kodistaan.
  3. Omasta perheestään.

Tämä oli kansallismielisyyttä puhtaimmillaan – halua suojella sitä, mikä on omaa, vieraan vallan edessä. Se on rehellistä ja suoraa toimintaa ilman turhaa hienostelua.

Muistoista tekoihin

Veteraanipäivän kunnioittaminen ei saa jäädä vain seppeleiden laskuun. Se vaatii meiltä kykyä katsoa peiliin ja kysyä: Olenko minä tämän uhrauksen arvoinen? Jos olemme kasvattaneet sukupolven, joka murtuu pienestä vastoinkäymisestä tai joka ei tunnista omaa lippuaan muuna kuin ongelmallisena symbolina, olemme pettäneet veteraanit. Perintö velvoittaa meitä säilyttämään sen saman suomalaisen sisun ja maanpuolustustahdon, jota tarvittiin Kollaalla ja Tali-Ihantalassa. Se tarkoittaa fyysistä kuntoa, henkistä lujuutta ja kykyä asettaa yhteinen etu oman mukavuuden edelle.

Totuus on karu: Maailma ei ole muuttunut miksikään turvapaikaksi. Voimapolitiikka on palannut, ja rajat merkitsevät edelleen jotain. Veteraanien viesti meille on selvä: rauha säilyy vain niin kauan kuin kansa on valmis puolustamaan sitä.

Mitä meiltä vaaditaan?

Meidän on palattava perusasioihin. Tarvitaan vähemmän juhlapuheita inkluusiosta ja enemmän puhetta isänmaallisuudesta, uskosta ja perinteistä. Ne olivat ne pilarit, jotka pitivät miehet ja naiset järjissään sodan kurimuksessa.

  • Suoruus: Älä kiertele totuutta. Vapaus vaatii voimaa.
  • Rehellisyys: Tunnusta historiamme sellaisena kuin se oli, kaunistelematta.
  • Velvollisuus: Tee osasi, äläkä valita.

Veteraanipäivä on muistutus siitä, että olemme osa jatkumoa. Meillä on vastuu kantaa tätä soihtua eteenpäin samalla tinkimättömyydellä kuin ne, jotka sen meille sytyttivät. Kunnia sotiemme veteraaneille – ei vain sanoina, vaan tekoina ja asenteena, joka näkyy jokapäiväisessä elämässämme.

Pysytään lujina, pysytään suomalaisina.

Posted in henk.koht, Historia | Tagged | 2 Comments

Nice Hakaristi and naughty hackencreuz

Posted on April 25, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia
This type I.V.L A 22 HANSA was my grandfathers kite in Kasinhäntä Airforce base near Sortavala in 1920 and 1930ies. The Finnish hakaristi in blue on white circle is quite evident.

I have never met my paternal grandfather, He passed on when my father was in tender age of six, so I have no personal recollections of him. My aunts and uncles have given me some of their recollections and thus I know that he was quite an avid shooter in his day. He was a Lentomestari, which can be roughly translated as Air force Master flight sergeant. So he flew all his career planes adornet with blue swastika or hakaristi.

In fact I my late uncle gave me his fathers .22lr single shot rifle when I turned into age when I could get my own licence. It is a rifle I may pass on to my children eventually. Both my grandfather and my uncle were really avid shooters and particularly my Grandfather had tens of spoonsh and other knicknaks he had won while he was in the military. They all had Airforce Hakaristi, or a swastica.

So I have, to honour him and and maybe educate you, esteemed reader, about subtle but important changes in religious and personal emblems. And I have made it my point of teaching all the schoolkids who come to my class to know the difference between Nice Finnish Hakkaristi and Naughty German Hakenkreuz.

If you look at the history of Finnish military aviation, you will encounter symbols that might shock a modern, international audience. But history is rarely as simple as a first glance suggests. To understand the Finnish “Swastika,” you have to understand the language of colors and the intent of a small nation fighting for its life.

Here an American made Brewster in Finnish regalia. Picture made by Jari Juvonen.

The Color of Intent: White vs. Red

Let’s start with a symbol everyone thinks they know: the Star.

In the history of aerial warfare, the star has been the most common insignia, but its meaning changes completely depending on its color.

  • The “Good” White Star: The United States chose the white star. White represents Peace, sincerity, purity and innocence. In the chaos of the World Wars, that white star was a beacon of the “Free World.” It stands for a system built on individual liberty and the defense of democracy.
  • The “Evil” Red Star: The Soviet Union (and later other totalitarian regimes) chose the Red Star. Red is the color of revolution, class struggle, and the blood of those crushed by the collective machine. It represents a system where the individual is secondary to the state.

The Finnish Logic: Why We Chose Blue and White

The Finnish Air Force was born in March 1918. At that time, Finland was a brand-new nation fighting a bloody civil war to remain independent from the collapsing Russian Empire.

Here is a picture of the very day, when the 1st FAF palne arrived from Umeå sweden to Vaasa in Finland,
A bit bigger picture of the said occasion. Both picture belong to the Ilmavoimat

A Swedish Count, Eric von Rosen, donated our very first aircraft. On its wings, he had painted his personal luck charm: a blue swastika.

This was two years before the Nazi party even existed in Germany. For Finns, the symbol was never about politics; it was about the luck needed to survive in the freezing North. We followed the same “Western” logic as the Americans:

  1. Blue: The color of our thousands of lakes and the clear winter sky.
  2. White: The color of the snow that covers our land.

The “Good” Swastika vs. The “Evil” Hakenkreuz

To a person who doesn’t know history, every swastika looks the same. To a historian, they are opposites. It is like comparing the Star of David (Salomon’s Star) to the Nazi symbol—one is a blue mark of protection on a white field, the other is a tool of terror. Hmm And as a point of note Israeli Airforce uses precisely same colour combination: Blue on white.

FeatureThe Finnish Swastika (Hakaristi)The Nazi Symbol (Hakenkreuz)
OrientationStraight. Stands firmly on its “feet.”Tilted. Set at a 45-degree angle.
ColorsBlue and White. Colors of nature and peace.Black and Red. Colors of aggression and blood.
Inception1918. A symbol of freedom and luck.1920. A symbol of hate and racial superiority.
MeaningIndependence and survival.Conquest and genocide.

Why We Still Talk About It

By 1945, international pressure forced Finland to remove the swastika from the wings of our planes, replacing it with the blue-and-white circle (cocarde) we use today. However, the symbol remained in our unit flags and decorations for decades—not out of defiance, but because it represented the era when we defended our country against the Soviet Red Star.

In online game “War Thunder” the finnish planes have blue Greek crosses as national symbols, I guess not to offend anyone who is meantally too weak to be allowed into internet.

As Finland integrates into NATO and prepares to receive its new F-35 fleet at the Lapland Air Wing in 2026, the last of these historical symbols are being moved to museums to avoid “awkwardness” with allies who lack this context. This really gets my blood boiling. If you don’t stand by your own symbols, WHAT do you stand by then. People who change symbols to appease others are slaves indeed.

But we should not forget: If you can tell the difference between a White Star of Freedom and a Red Star of Oppression, you can tell the difference between the Blue Cross of Finland and the Black Cross of Tyranny.

Oh I almost forgot. Here you can see the naughty Hakenkreuz in the stabilizer of Heinkell HE 111. So now you can see the difference.

Context matters. Colors matter. History matters.

Posted in Historia, ilmavoimat, in English | Tagged , , , | Leave a comment

Loyal Wingman ilmataistelun uudet tuulet.

Posted on April 24, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Rupesi tuossa edellistä postausta tukiessani tulla mieleen, että koska olen huhuja lueskellut eri maiden CCA laitteista, että miltä tilanne näyttää nyt kaiken kaikkiaan Lännessä. Ruotsin “hävittäjän kokoinen salaisuus” on ihan tässä kintaalla, ja SAAB on kaikenkaikkiaan kovasti nostanut profiiliaan Euroopan ilmavoimien hankkijana. Ranskan Global Eye kaupat sekä Saabin ja General Atomicsin yhteistyöprojekti, jossa MQ-9B SkyGuardian -drone muutetaan AEW&C-järjestelmäksi nostaa SAABin tosiaankin ilmavoiman globaaliin eliittiin. MQ-9 AWACS drooni pitäisi lentää vielä kuluvana vuonna.

HX ohjelman aikaista pavilijonkikoristelua Boeingilta Kauhavalta 2021. Oma kuva

Mutta takaisin aiheeseen:

Näistä Loyal Wingman tai Collaboratice Combat Aircraft tuotteista Boeing Australian MQ-28 Ghostbat lienee pisimmällä, mutta muut valmistajat hengittelevät niskaan. Kaikilla CCA tuotteilla on jo aseenkantokyky, toki rajallinen esimerkiksi Dassault Rafalaen 14 tonniin verrattuna.

Laite (Valmistaja / Maa)1. lentoKäyttöönottoAseetSensoripakettiNopeus & Kantama
MQ-28 Ghost Bat (Boeing/AUS)20212025–26KylläModulaarinen (nokka vaihdettavissa)Mach 0.8+ / ~3 700 km
Kizilelma (Baykar/Turkki)20222026 (Q1)KylläAESA (Murad-100) + IRSTMach 1.0+ / ~900 km
KFS / F-Series (Saab/Ruotsi)2027 (arv.)2030+KylläGripen E -pohjainen (split-AI)Mach 0.9+ / (Ei julk.)
Rafale Wingman (Dassault/Ranska)2027*2030–33KyllänEUROn-pohjainen stealth-optiikkaMach 0.85 / ~1 500 km
KF-21 Wingman (KAI/E-Korea)2025 (loppu)2028KylläAESA + MUM-T datalinkkiMach 0.8+ / ~2 000 km
Mitsubishi CCA (Japani)2027*2035KylläVerkotettu “AI-target ID”Supersoninen tavoite

Boeing MQ-28 Ghost Bat & Rheinmetall: “Eurooppalainen aivotärähdys”

Kun Boeing Australia kehitti MQ-28:n, se teki sen nopeasti ja ketterästi. Mutta jotta kone myisi Euroopassa – erityisesti Saksassa ja mahdollisesti Suomessa – se tarvitsi kumppanin, joka ymmärtää vanhan mantereen byrokratian, huoltovarmuuden ja datalinkit. Tässä kohtaa Rheinmetall astuu kuvaan.

MQ-28, Rheinmetall ja US Navyn perintö

Suomen kannalta mielenkiintoisin on Boeingin MQ-28 Ghost Bat. Vaikka se kehitettiin Australiassa, sen Rheinmetall-yhteys (kumppanuus julkistettu 31.3.2026) muuttaa pelin. Se oli mukana Boeingin tarjouksissa ainakin sivulauseissa, koskapa näyttelymateriaaleissa sitä HX-aikaan mainostettiin ahkerasti. Sivumennen F/A-18 G ja nykyinen MQ-28 olivatkin minusta ne syyt, miksi Boeingin tarjous oli vähintäänkin harkinnan arvoinen.

Miksi tämä on kova juttu?

Massa: Ghost Bat on suunniteltu “uhrattavaksi”. Se on suoraa ja rehellistä sotaa: lähetetään robotti tekemään vaarallisin työ, jotta 100 miljoonan euron hävittäjä ja sen lentäjä pysyvät turvassa.

Datalinkit ja US Navy: MQ-28 on alun perin suunniteltu Boeingin “Super Hornet -maailmaan”. Vaikka Suomi luopuu Horneteistaan, US Navy operoi F/A-18E/F Super Hornet ja EA-18G Growler -kalustoa vielä pitkään. Ghost Batin datalinkit on hiottu toimimaan näiden ja F-35:n välillä. Rheinmetall varmistaa nyt, että ne puhuvat saumattomasti myös Eurofighterin kanssa.

Modulaarinen nokka: Rheinmetall toimii järjestelmämanagerina ja tuo saksalaista huippuosaamista sensoripaketteihin. Nokka vaihdetaan kymmenessä minuutissa: yhdessä on tutka, toisessa ELSO-häirintä, kolmannessa sokeuttavat sensorit.

Se on epämuodikasta, koska se tarkoittaa puolustusteollisuuden keskittymistä harvojen jättiläisten käsiin. Mutta se on samalla suoraa ja tehokasta: me saamme valmiin, testatun alustan (Boeing), joka on varustettu eurooppalaisilla silmillä ja nyrkeillä (Rheinmetall).

Ruotsin “F-Series” ja Saabin älypeli

Saab on pelannut korttinsa viisaasti. Sen sijaan, että he olisivat lähteneet rakentamaan valtavaa ja kallista 6. sukupolven hävittäjää yksin, he panostavat F-sarjaan (Future Fighter System).

  • Beef: Saabin “hävittäjän kokoinen salaisuus” on itse asiassa alusta, jolla testataan Gripen E:stä tuttua Split Software -arkkitehtuuria. Se tarkoittaa, että lennonhallinta ja taktiset “aivot” on erotettu toisistaan. Jos tekoälyyn tulee uusi päivitys, se voidaan asentaa ilman, että koko koneen lentoturvallisuutta pitää sertifioida uudelleen.
  • Koko: Kone on todellakin suuri (vrt. kevyet hävittäjät), mikä mahdollistaa oikeiden ohjusten (Meteor, IRIS-T) kantamisen sisäisesti.

Ranska ja Rafale F5:n siipimies

Dassault ja Ranskan valtio tajusivat, että FCAS (yhteiseurooppalainen hävittäjä) on liian kaukana (2040+). Siksi he loivat Rafale F5 -standardin, johon kuuluu erottamattomasti oma Loyal Wingman.

  • Tekninen perusta: Ranska hyödyntää nEUROn-stealth-demonstraattorista saatua oppia (joka lensi jo 2012).
  • Tehtävä: Ranskan siipimies on optimoitu “First Day of War” -tehtäviin: se lentää edellä sokeuttamaan vihollisen tutkat, jotta Rafale pääsee iskemään. Se on painoltaan n. 2–4 tonnia, eli selvästi pienempi kuin Saabin tai Boeingin järkäleet.

Turkki: Bayraktar Kizilelma ja “Drone-natsa”

Turkki on tällä hetkellä ainoa maa, joka on saanut “miehittämättömän hävittäjän” (Kizilelma) ilmaan ja sarjatuotannon kynnykselle näin nopeasti.

  • Suoraa ja rehellistä: Kizilelma on optimoitu ilmataisteluun. Se kykenee aggressiivisiin liikkeisiin, joita ihminen ei kestäisi (G-voimat).
  • Yhteys Saabiin: On mielenkiintoista nähdä, miten Turkki on ohittanut eurooppalaiset jättiläiset ketteryydessä. Siinä missä Saab ja Dassault hifistelevät koodilla, Turkki puskee rautaa taivaalle “fail fast, learn fast” -mentaliteetilla. SAAB toimitti jonkinmoisen kehityspaketin Turkkiin vuosituhannen vaihteen teinoilla, joka käynnisti Turkin omaa lentokonetuotantoa.

Aasian tiikerit: Korea ja Japani

  • Etelä-Korea: Heidän CCA-projektinsa on suora vastaus Pohjois-Korean ja Kiinan uhkaan. Heille tärkeintä on, että yksi KF-21-ohjaaja voi hallita 3–4 lennokkia kuin ne olisivat osa hänen omaa konettaan.
  • Japani: Japanilaiset panostavat kaikkein eniten tekoälyyn. Heidän tavoitteensa on, että lennokki osaa itsenäisesti päättää, mikä maali on prioriteetti, jos yhteys emokoneeseen katkeaa. Japani tuote on vielä raakasti “futuurissa”, mutta aika näyttää mitä tuleman pitää. Kokemusta Japanilla hävittäjäprojekteista toki on.

Yhteenvetona: Rheinmetall-yhteys poistaa Ghost Batista sen suurimman riskin – eli sen, että se jäisi pelkäksi amerikkalaiseksi “mustaksi laatikoksi”, johon emme pääse itse käsiksi. Se tekee siitä osan eurooppalaista puolustusarkkitehtuuria, joka sopii suoraan Rissalan ja Rovaniemen uusiin suojiin.

Summa Summarum: Mitä tämä tarkoittaa Suomelle?

Kun katsot tätä taulukkoa, huomaat, että meillä on valinnanvaraa. Boeing/Rheinmetall tarjoaa vakautta, Saab tarjoaa pohjoismaista älyä ja Turkki tarjoaa taistelussa testattua nopeutta.

On epämuodikasta ajatella, että ostaisimme turkkilaista tai korealaista, mutta jos hinta on puolet länsimaisista ja suorituskyky on jo ilmassa, Ilmavoimien on pakko laskea luvut uudestaan. 64 F-35-konetta on upea alku, mutta nämä “härvelit” ovat se, millä sota oikeasti voitetaan.

Minkä näistä sä laittaisit ensimmäisenä tilaukseen, jos budjetti olisi rajallinen mutta uhkakuva todellinen?

Posted in HX-ohjelma, ilmavoimat, teknologia, Uncategorized | Tagged , , , , , | Leave a comment

Ilmavoimien tulevaisuus: 64 konetta ei riitä – Mikä on seuraava siirto?

Posted on April 23, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Olin maanantaiehtoona Rovaniemellä kuulemassa Maanpuolustustiedotusksen suunnittelukunnan MTS seminaaria, ja pääsin kysymään paikallisen laivuuen nokkamieheltä eversi Saku Joukkaalta. mikä Ilmavoimien seuraava lentohärveli tulee olemaan. Suunnitelmaa ei vielä ole, mutta tähän tullaan menemään: USAF ja sitämyöten NATO ilmasotakonsepti muuttuu seuraavanlaiseksi: Ilmassa on yhtä aikaa näitä F-35 häivehävittäjiä että, esimerkiksi MQ-28 Ghost Bat, Loyal Wingman koneita. Loyal Wingmanit ovat sikäli uhrattavia, että ne ovat huomattavasti hävittäjää halvempia eivätkä sisällä riskiä kalliistikoulutetun lentäjän menettämisestä. Jenkkifutistermein F-35 on pelinrakentaja taaempana, ja edellä lentävät Collaborative Air Teaming Systemit lentävät edellä keräten sensoridataa, ja mahdollistavat pitkänmatkan ohjuslaukaisut vihollisen havainnoitikyvyn tuolta puolen.

Olen jonkinmoisen katsauksen tähän MQ-28 Ghost Bat härveliin tehnyt vuonna 2019, joten kirjoitus on jo ajastaan jäljessä, mutta teenpä päivitetyn katsauksen lähipäivinä. Tärkeinpänä mukaan on tullut aseenkatokyky.

Vanha Boeingin konseptikuva. Muoto on säilynyt: kykyä on tullut lisää. Kuvan omistaa Boeing

Julkisessa keskustelussa on tuudittauduttu siihen, että F-35-hävittäjähankinta on “maali”, jonka jälkeen voimme huokaista helpotuksesta. Totuus on kuitenkin se, että 64 hävittäjää on nykyaikaisessa suursodassa vain alkupala. Jos haluamme pitää ilmatilamme hallussa 2030-luvulla, meidän on puhuttava siitä, mitä tulee seuraavaksi. Ja se keskustelu on epämuodikasta, koska se siirtää fokuksen ihmislentäjästä massatuotettuun robotiikkaan.

F-35 saapuu – Marssijärjestys on selvä

F-35-hanke etenee, ja infraa rakennetaan vauhdilla. Suomen Ilmavoimat ovat saaneet jo ensimäiset koneensa, ja ne ovat koulutuskäytössä. Suomeen koneita alkaa tulla syksyllä.

  • Syksy 2026: Ensimmäiset F-35-koneet laskeutuvat Lapin lennostoon Rovaniemelle. Sinne on louhittu ja rakennettu upouudet, huippusalaiset suojat ja huoltotilat. Pohjoinen saa koneet ensin, koska strateginen painopiste on siellä, missä liittokunnan ja idän rajapinta on kuumimmillaan.
  • 2028: Vasta kun Lapin lennosto on saanut toimintansa rullaamaan, on Karjalan lennoston (Rissala) vuoro. Rissala lentää Horneteilla loppuun asti, kunnes uusi kalusto korvaa ne vuosikymmenen loppuun mennessä. Tämän jälkeen homma on auki Honettien osalta. Joko USA “ostaa” ne takaisin ja myy peruskorjattuina eteenpäin, tai ne menevät museoon tai ne vaan romutetaan. Mahdollisuudet ovat eversti Joukaksen mukaan tässä.

Mutta tässä on se pihvi: Kun viimeinenkin F-35 rullaa Rissalan suojaan, olemme silti numeerisesti alakynnessä. Siksi katseet on käännettävä siihen, mitä tapahtuu hävittäjän siiven kärjessä.

Seuraava “lentohärveli”: Loyal Wingman

Ilmavoimien seuraava suuri askel ei ole uusi miehitetty konetyyppi, vaan Loyal Wingman -konsepti. Kyseessä on tekoälyllä varustettu, miehittämätön suihkukone, joka on suunniteltu toimimaan F-35:n suorana jatkeena.

Suomelle kenties merkittävin teknologinen polku tähän olisi ollut Boeing Australian kehittämä MQ-28 Ghost Bat. Tämä konsepti oli vahvasti esillä, kun Boeing tarjosi Suomelle Super Hornetia ja Growleria. Vaikka valinta kääntyi F-35:een, Ghost Batin kaltainen ajattelu on se, mihin olemme menossa.

Mikä tekee Boeingin konseptista ylivoimaisen?

Ghost Bat ei ole mikään hidas potkuridrone, vaan n. 11 metriä pitkä taistelukone, joka pystyy seuraamaan hävittäjää taistelunopeuksissa. Sen beef on modulaarisuus:

  1. Vaihdettava nokka: Koneen keula voidaan vaihtaa kymmenessä minuutissa. Se voi kantaa tehokasta tutkaa, sähköisen sodankäynnin häirintälaitteita tai pelkkää asekuormaa.
  2. Massa ja hinta: Yksi tällainen kone maksaa murto-osan F-35:n hinnasta. Se on suunniteltu “uhrattavaksi” – ei niin, että se haluttaisiin menettää, vaan niin, että sen pudottaminen ei ole kansallinen katastrofi.
  3. Asealusta: F-35:n suurin heikkous on sen rajallinen määrä sisäisiä asekuiluja (jos se haluaa pysyä näkymättömänä). Loyal Wingman lentää vieressä ja kantaa ne ohjukset, joilla vihollinen tuhotaan.

Epämuodikasta realismia: Sodankäynti on teollista kuluttamista

On epämuodikasta sanoa tämä ääneen, mutta nykyaikainen sota ei ole herrasmiesmäistä kaartotaistelua. Se on raakaa resurssien kuluttamista. F-35 on järjestelmän aivot – se on liian kallis ja liian hieno lähetettäväksi “katsomaan, mitä nurkan takana on”.

Me tarvitsemme massaa. Me tarvitsemme koneita, jotka voivat mennä eteen, houkutella vihollisen avaamaan tutkansa ja ottaa vastaan ensi-iskun. Boeingin ja muiden valmistajien Loyal Wingman -ratkaisut tarjoavat juuri tämän: tavan tuoda satoja uusia “maaleja” ja “laukaisualustoja” taivaalle ilman, että tarvitsemme satoja uusia lentäjiä, joiden koulutus kestää vuosikymmenen.

Loppupäätelmä: Ilmavoimien tulevaisuus ei ole kiinni vain siitä, montako F-35-konetta meillä on Rissalassa tai Rovaniemellä. Se on kiinni siitä, kuinka nopeasti uskallamme integroida miehittämättömät, raskaasti aseistetut robotit osaksi ilmapuolustustamme.

F-35 antaa meille kyvyn nähdä, mutta Loyal Wingman antaa meille kyvyn selviytyä ja voittaa kulutussodassa. On aika lopettaa hifistely ja alkaa rakentaa massaa.

Posted in HX-ohjelma, ilmavoimat | Tagged , , | Leave a comment

Pyssymiehen arki 04/2026: Todellisuus vastaan utopia

Posted on April 22, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Huhtikuu on kääntymässä lopuilleen, ja ilmassa on muutakin kuin kevättä. Samaan aikaan kun maailma palaa ja rajat natisevat, koneisto käyttää aikansa todellisuuden uudelleenkirjoittamiseen. Tänään perataan kaksi asiaa: valtion virallinen harhaoppi ja se, miten todellisuus lopulta pakotti EU-herrat polvillesi lyijykiellon kanssa.

Tasa-arvovaltuutettu ja todellisuuden kieltämisen lakiperusta

Tasa-arvovaltuutettu nojaa toiminnassaan tasa-arvolakiin, jonka “edistämisvelvoite” on valjastettu sateenkaaripolitiikan työkaluksi. Lakiperusta on rakennettu siten, että viranomaisilla ja työnantajilla on velvollisuus aktiivisesti purkaa “normeja”.

Tämä on vastustettavaa ja suoraan sanottuna halveksittavaa siksi, että se korottaa yksilön oikut ja subjektiiviset tuntemukset objektiivisen biologian yläpuolelle. Valtio vaatii sinua valehtelemaan silmillesi: mies ei ole mies, jos hän toisin väittää. Se on hyökkäys totuutta ja tervettä järkeä vastaan.

“Korjaushoidot” – silmänkääntötemppu, joka ei paranna

Sateenkaaripolitiikan vaarallisin valhe on väite, että ihmisen biologiaa voisi “korjata” vastaamaan rikkinäistä mieltä. Totuus on, että kirurgiset silpomiset ja kemialliset kastraatiot eivät poista perusongelmaa. Tämä lääketieteellinen hulluus on pysyvä asiantila niin kauan, kunnes se kohdataan totuudessa: nainen ei muutu mieheksi hormoneilla, eikä mies naiseksi leikkauspöydällä. Kyse on vain siitä kun muutama Marxista ja vasemmistolaisuudesta hurahtanut filosofi uskoi olennsa parempi Jumala.Tässä Tampereen Yliopiston tutkimus sukupuolenkorjaushoitojen menestyksellisyydestä.

Nämä operaatiot eivät paranna sielua tai mieltä, vaan ne lukitsevat ihmisen pysyvään potilassuhteeseen ja elinikäiseen lääkeriippuvuuteen. (Mikä on teitenkin lääkefirmoille ihan OK) Tilastot puhuvat puolestaan, mutta niistä vaietaan: pahoinvointi ja itsetuhoisuus eivät katoa, vaikka ulkokuorta muokattaisiin kuinka paljon. Kyseessä on lääketieteellinen skandaali, jossa potilaan harhaa ruokitaan sen sijaan, että häntä autettaisiin hyväksymään todellisuus. Kun yhteiskunta alkaa kutsua tätä “hoidoksi”, ollaan syvällä pimeydessä.

Helevetti: Isä-vainaa kärsi viimeisinä aikoinaan pahasta dementiasta, ja HÄNELLE tai siis lähinnä äidille, annettiin ohjeeksi että “potilaan harhoihin ei saa lähteä mukaan. Se vain sekoittaa lisää.” Noudatan itse tätä ohjetta sateenkaariväen kanssa.

Juuret mädätyksessä: Rousseausta Frankfurtin koulukuntaan

Tämä pelleily ei syntynyt tyhjiössä. Se periytyy Jean-Jacques Rousseaun ajattelusta, jonka mukaan luonto on korvattava “yhteiskuntasopimuksella”, jossa perinteet ja luonnolliset rakenteet ovat vain kahleita.

Tämän jalosti loppuun Frankfurtin koulukunnan sosiomarxismi. Kun taloudellinen vallankumous epäonnistui, he siirtyivät kulttuuriin. Tavoitteena on hajottaa länsimainen yhteiskunta sisältäpäin hyökkäämällä sen perussoluja – perhettä ja sukupuolta – vastaan, jotta raunioille voidaan rakentaa uusi uljas utopia.

Lyijyraskas todellisuuden paluu: Kun EU joutui alistumaan

Samaan aikaan kun Brysselissä piirrettiin sateenkaaria, todellisuus iski kasvoille raskaalla kädellä. EU:n komissio yritti vuosia ajaa täyskieltoa lyijyn käytölle ammuksissa “ympäristösyihin” vedoten. Mutta huhtikuussa 2026 tilanne on selvä: Euroopan turvallisuustilanne ja ammustuotannon tarve räjäyttivät utopiat pirstaleiksi.

Miksi lyijyä käytetään edelleen?

  • Ballistinen ylivoima: Lyijy on tiheytensä (207,2 g/cm3) ja pehmeytensä (1,5 Mohms) vuoksi edelleen paras materiaali luoteihin. Se takaa tarkkuuden ja pysäytysvoiman, joita korvaavat materiaalit, kuten kupari tai teräs, eivät pysty samalla tavalla tarjoamaan kaikissa olosuhteissa. Kulta (197g/cm3 ja 2,5-3 Mohms) ja Hopea(108 g/cm3 ja 2,5-3 Mohms) olisivat tietenkin lähes yhtä hyviä, mutta EUllakaan ei ole rahaa tähän hullutukseen ilmastonkaan nimessä.
  • Tuotantokapasiteetti: Euroopan puolustusteollisuus ei pysty siirtymään vaihtoehtoisiin materiaaleihin ilman, että tuotantomäärät romahtaisivat ja kustannukset karkaisivat käsistä. Volframi, tai amerikaksi tungsten, (184 g/cm3 ja 7,5 Mohms), olisi painavaa, mutta huomattavan kovaa. Siksi sitä käytetään panssarivaunijen nuoliammuksissa. Ei ole hyvä metsästyksessä.

Ja, niin. Myös kulta, kupari ja hopea ovat raskametalleja. Kuparin tappava kerta annos on 10-20 grammaa, ja pidemmällä ajalla 2,0 mg/l. Hopealla ei niinkään saa itseään helposti tapettua, mutta hauskan harmaanvihreän värin saa aika helposti. Kulta olisi IHAN TUVALLISTA. Mutta hei olisihan se “ihanan kallista”

Pyssymiehen neuvo: Jos vesi maistuu metallilta tai näyttää sinertävältä (kupari), älä juo sitä. Jos iho alkaa sinertää (hopea), lopeta hihhulilitkujen juominen. Ja jos vesi on lyijypitoista, se on ainoa näistä, joka oikeasti tekee sinusta tyhmän ja sairaan ennen kuin edes huomaat sitä. Todellisuus on se, että luonto ei anna anteeksi huolimatonta kemian hallintaa.

Todellisuus – siis sota ja maanpuolustus – pakotti komission perääntymään. He ymmärsivät, ettei ideologisilla “vihreillä ammuksilla” voiteta taisteluita. Luonto ja fysiikka eivät välitä direktiiveistä. Kun pilliin puhalletaan, vain sillä on väliä, mikä toimii.

Pidetään ruuti kuivana ja nimet oikeina. Maailma on edelleen miesten ja naisten paikka, ja luoti lentää parhaiten lyijyllä.

– Pyssymies

Posted in ammunta, hybridisota, informaatiosota, SRA, Suuri peli, uhka-arvio | Tagged , , , | Leave a comment

Lännen kuohitseminen: Kun laki ja historianpesu korvasivat soturin

Posted on April 21, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Tässä AIlla tehty lyhennelmä edellisestä kirjoituksesta (englanniksi), jossa nämä tapahtumat ja kehityskulut on avattu laajemmin.

“Sanguis foederis aqua uteri crassior est.” — Yhdessä vuodatettu veri on kohdun vettä sakeampaa.

Länsimaisten armeijoiden suurin uhka ei ole budjettivaje tai teknologian puute, vaan järjestelmällinen ja laskelmoitu soturikulttuurin alasajo. Kun poliittinen korrektiutta, taannehtivaa juridiikkaa ja hallinnollista puhdistusintoa priorisoidaan taistelutehon sijaan, tuloksena on instituutio, joka on jo hävinnyt. Napoleonin sanoin: “Sodassa henkinen suhde aineelliseen on kolme suhdetta yhteen.” Hyökkäämällä sotilaan moraalia ja identiteettiä vastaan valtio leikkaa oman taisteluvoimansa kolmasosaan.

1. Australia ja UK: Eliittiyksiköiden teurastus oikeussaleissa

Anglosaksisessa maailmassa (SAS-rykmentit) valtio on pettänyt sotilaansa.

  • Taannehtiva moraali: Sotilaita vedetään oikeuteen vuosikymmeniä vanhoista tapahtumista, joita ilmastoiduissa toimistoissa istuvat siviilijuristit analysoivat nykypäivän liberaaleilla laseilla.
  • Psykologisen sopimuksen murtuminen: Kun valtio lakkaa tarjoamasta selustaa eliitilleen, syntyy retentiokriisi. Parhaat voimat lähtevät, koska heitä kohdellaan rikollisina pelkästään siksi, että he tekivät sen likaisen työn, jota poliitikot eivät uskaltaneet edes ajatella.

2. Saksa ja KSK: Anaalirettardi historianpuhdistus

Saksan KSK on varoittava esimerkki siitä, kuinka valtio pelkää omia eliittisotilaitaan enemmän kuin vihollista.

  • Kulttuurinen lobotomia: Kokonaisia komppanioita lakkautetaan ja perinteitä pyyhitään pois “äärioikeistolaisuuden” varjolla, mikä on koodisana perinteiselle soturi-identiteetille.
  • Virkamies-armeija: Historiaa siivotaan niin kauan, ettei jäljelle jää muuta kuin hengetön virastokoneisto, joka pelkää enemmän omia tarkastajiaan kuin vastustajaa.

3. Suomi: Hiipivä mädännäisyys

Suomi ei ole immuuni tälle sairaudelle. Selvisimme suomettumisesta, mutta EU-integraation myötä olemme alkaneet vapaaehtoisesti hävetä historiaamme.

  • Tunnusten siivoaminen: Ilmavoimien hakaristien ja Vapaudenristin käätyjen muuttaminen on merkki itsekunnioituksen puutteesta. Kun armeija alkaa selitellä ja piilotella perinteitään välttääkseen “väärinymmärryksiä”, se viestii heikkoutta.
  • DEI ja inkluusio: Maanpuolustuskoulutukseen tuodaan agendoja, jotka keskittyvät mikroaggressioihin taistelun sijaan. Tämä luo “kyllä-herra” -kulttuuria, joka karsii joukosta ne särmimmät suorittajat.

4. Strateginen ansa: Sota ovella, vartijat kahleissa

Tämä kuohitseminen tapahtuu historian huonoimmalla hetkellä. Samaan aikaan kun Eurooppa liukuu kohti sisäistä epävakautta ja hallitsemattoman maahanmuuton tuomia jännitteitä, valtio ajaa alas erikois yksiköt, jotka pystyisivät toimimaan “harmaalla vyöhykkeellä”.

  • Varautuminen vs. antautuminen: Valtio pelkää provosoivansa tuotua väestönosaa, mutta ei epäröi syrjiä ja jahdata omia veteraanejaan.
  • Tyhjiö: Kun viralliset suojelijat sidotaan byrokratialla ja häpeällä, syntyy tyhjiö. Jos emme anna sotilaiden olla sotilaita, olemme tilanteessa, jossa lain sijaan järjestystä ylläpitää sharia – eikä se ole sitä, mitä me haluamme.

Johtopäätös

Armeija, joka pelkää omaa oikeusosastoaan enemmän kuin vihollista, on jo lyöty. Vanha viisaus Inter arma silent leges (sodan aikana laki vaikenee) on käännetty päälaelleen: nyt laki huutaa kovaa, kun sotilaan pitäisi toimia.

Ei anteeksipyyntöjä. Ei historian vääristelyä. Vain totuus.

Posted in armeija, Epäselvää ajatustenlentoa, hybridisota, informaatiosota, Reserviläiset, Skenaariot | Tagged , , | 2 Comments