Maailma on muuttunut kummalliseksi. Australiassa seurataan parhaillaan näytelmää, joka on kuin suoraan dystopian oppikirjasta. Maan palkituin elossa oleva sotasankari, SAS-mies Ben Roberts-Smith, istuu telkien takana odottamassa tuomiotaan. Syytettynä on mies, joka teki sitä, mitä varten hänet oli koulutettu: eliminoimaan vihollisia olosuhteissa, joita kukaan asfalttiviidakossa elävä ei voi käsittää.
Erityisen irvokasta tilanteesta tekee syyttäjäpuolen toiminta: Lehtiilmoituksilla, rahapalkkioilla ja youtube videoilla on etsitty ihmisiä todistamaan Australialaisten väärinkäytöksistä Afganistanissa, ja ei mitenkään yllättävästi todistajia on löytynyt. Paljon.
Veteraanit palautelevat Canberraan kunniamerkkejään.
“Olisi saanut jäädä tekemättä”
Onko Roberts-Smith tehnyt virheitä? Todennäköisesti. Sodassa tapahtuu asioita, jotka jälkikäteen tarkasteltuna näyttävät rumilta. Kuten kenraalimajuri K.M. Wallenius totesi aikanaan Rovaniemen teloituksista: Tuli tehtyä paljon asioita, jotaka olisivat saaneet jäädä tekemättä erään teloitetun veljelle. Mutta Raappana ymmärsi jotain, mitä nykyiset syyttäjät eivät: sodan raakuus ei poistu pykäliä lukemalla.
Sissisodassa ja korpimailla “maajussin” tai “vangin” henki on halpa. Jos partion on valittava oman selviytymisensä ja taakaksi muodostuvan vangin välillä, valinta on selvä. Se on karua, se on raakaa, mutta se on realiteetti. Tämän realiteetin kieltäminen oikeussaleissa on moraalista poseerausta, jolla ei ole mitään tekemistä oikeudenmukaisuuden kanssa.
Yhteenveto tilanteesta
Roberts-Smithin tapaus on muuttunut rikosoikeudenkäynnistä laajemmaksi kulttuurisodaksi.
- Toisella puolella on asevoimien perinteinen selkänoja, joka murenee takautuvien syytteiden ja “nojatuolijuridiikan” alla.
- Toisella puolella on politisoitunut syyttäjäkoneisto, joka käyttää Bridget Caman kaltaisia nuoria aktivisteja kasvoinaan osoittaakseen, että kukaan – ei edes maan palkituin sankari – ole turvassa uudelta moraaliselta puhdistukselta.
Kuten totesin, kun “isosta kepistä” eli puolustusvoimista tehdään tämänkaltaisten syyttäjien pelikenttä, se halvaantuu. Se ei pysty enää toimimaan sisäisen tai ulkoisen uhan edessä, koska se pelkää enemmän oman hallintonsa kostoa kuin vihollista. Tämä on se tie, josta David Betz varoittaa: valtio, joka tuhoaa omat suojelijansa, kutsuu luokseen tuhon.
Tämä video näyttää Australian sotasankarin romahduksen ja sen, kuinka historialliset instituutiot, kuten Australian War Memorial, joutuvat muuttamaan näyttelyitään poliittisen ja oikeudellisen paineen alla – se on visuaalinen todiste perinteisen kunniakoodin murentumisesta.
Keir Starmer ja “Two-Tier Justice”
Ilmiö ei rajoitu Australiaan. Iso-Britanniassa pääministeri Keir Starmer on ottanut kohteekseen vuosikymmeniä vanhat jutut. Pohjois-Irlannin veteraaneja, nyt jo vanhuksia, raahataan oikeuteen kuulopuheiden ja “uusien tulkintojen” perusteella. Samaan aikaanvastapuoli, IRA terroristit, kävelevät vapaina aiempien sopimusten turvin.
Tämä on sitä kuuluisaa “kaksikerroksista oikeutta” (Two-Tier Justice), jonka Keir Starmer on tehnyt kuuluisaksi Isossa Britanniassa. Se on järjestelmä, jossa perinteisiä arvoja ja kansallista turvallisuutta puolustavat sotilaat ovat lainsuojattomia, mutta ideologisesti sopivat toimijat suojeltuja.
Strateginen halvaannuttaminen
Miksi tätä tehdään? Kyse ei ole vain juridiikasta, vaan asevoimien strategisesta halvaannuttamisesta. Strategian professori David Betz on varoittanut tästä kehityksestä jo vuosia. Kun sotilas tietää, että jokainen liipaisimen veto perataan 20 vuotta myöhemmin DEI-koulutetun syyttäjän toimesta, syntyy “epäröinnin kulttuuri”.
Kun “iso keppi” eli puolustusvoimat halvaannutetaan pelolla, katoaa viimeinen selkänoja väkivallan hallitulle käytölle. Tämä on hengenvaarallista tilanteessa, jossa länsimaiset yhteiskunnat (kuten Ranska ja Ruotsi) oireilevat sisäisesti. Jos poliisilla ja armeijalla ei ole enää oikeutta tai rohkeutta käyttää voimaa järjestystä uhkaavia kohtaan, valta siirtyy kaduille ja vahvimman oikeudelle.
Euroopan sairaat miehet: Saksa, Ranska ja Ruotsi
Tämä moraalinen mädätys ei rajoitu vain anglosaksiseen maailmaan. Manner-Euroopassa tilanne on vähintään yhtä hälyttävä, ja monen asiantuntijan silmissä ollaan ajautumassa pisteeseen, josta ei ole paluuta ilman sisäistä konfliktia.
- Saksa ja “puhdistukset”: Saksassa Bundeswehr on alistettu jatkuville poliittisille puhdistuksille. Eliittijoukko KSK on ollut lakkautusuhan alla “vääränlaisen” ajattelun vuoksi. Kun sotilailta viedään historialliset esikuvat ja perinteet, ja tilalle tarjotaan vain byrokraattista arvohuttua, jäljelle jää lauma virkamiehiä, ei taistelijoita. Saksan poliittinen johto pelkää omaa armeijaansa niin paljon, että se on valmis rampauttamaan sen suorituskyvyn varmistaakseen ideologisen kuuliaisuuden.
- Ranska ja kenraalien huuto: Ranskassa kulissit murtuvat jo. Vuonna 2021 tuhannet sotilaat ja kymmenet kenraalit varoittivat avoimessa kirjeessä maata uhkaavasta perikadosta ja “islamismin aiheuttamasta sisällissodasta”. Hallituksen vastaus? Kurinpitotoimia ja vaientamista. Ranskan katuja partioiva Opération Sentinelle on tästä hyvä esimerkki: sotilaat ovat kohteita vailla oikeutta toimia tehokkaasti. He näkevät päivittäin sen, mistä poliitikot vaikenevat.
- Ruotsi ja realismin shokkihoito: Ruotsi on täydellinen varoittava esimerkki. Vuosia kestänyt “arvopohjainen” maanpuolustus, joka keskittyi kaikkeen muuhun paitsi sodankäyntiin, on jättänyt maan hampaattomaksi jengiväkivallan edessä. Nyt armeijaa huudetaan apuun kaduille, mutta samalla sotilaita pelottaa: jos he toimivat, onko vastassa “DEI-syyttäjä” ja median lynkkausjoukko? Ruotsi on osoitus siitä, että kun “iso keppi” on korvattu sateenkaarilipulla, valtatyhjiön täyttävät ne, jotka eivät sääntöjä kunnioita.
Ei liene yllättävää, että professori Betz listaa mainitut maat todennäköisimmiksi sisällissotaan ajautujiksi. Minulle ei ollut.
Meillä on käsissämme tilanne, jossa länsimaiset turvallisuusviranomaiset on ajettu nurkkaan. Heiltä on viety selkänoja käyttää voimaa silloin, kun se on välttämätöntä yhteiskuntajärjestyksen säilyttämiseksi. Jos David Betzin ja muiden realismin nimeen vannovien ennusteet pitävät paikkansa, olemme luoneet tilanteen, jossa sisällissodan syttyessä niillä, joiden pitäisi meitä suojella, on kädet sidottuna omien lakiemme ja ideologiemme toimesta.
Albanian mafia kuulemma myy hyvään hintaan aseita UKhon “pakolaisille”, ja kuten muistamme tavan kansalta aseet on kerätty siellä pois jo yhdekänkymmentäluvulla. Lopputulos oli että aseet ovat markkinoilla halvempia kuin koskaan.
Poliitikkojen nahka ja DEI-kilpi
Muualla Euroopassa poliitikot suojelevat omaa nahkaansa verhoutumalla DEI-propagandaan (Diversity, Equity, Inclusion). On helpompaa jahdata “toksista maskuliinisuutta” edustavia erikoisjoukkoja kuin kohdata se tosiasia, että omat rajat ja sisäinen turvallisuus vuotavat. Saksan KSK-joukkojen jahtaaminen ja Ranskan kenraalien varoitusten vaimentaminen ovat merkkejä samasta taudista: poliittinen eliitti pelkää omia sotilaitaan enemmän kuin ulkoisia vihollisiaan.
Lopputulos on selvä: Kun sotilaasta tehdään sosiaalityöntekijä, joka kantaa sääntökirjaa rynnäkkökiväärin sijaan, olemme hävinneet. Sota on poikkeustila, ja sen arvioiminen rauhanajan siviilimoraalilla on sivilisaation itsemurha.
On aika lopettaa sotasankarien jahtaaminen ja palauttaa kunnia niille, jotka tekevät paskan työn, jotta syyttäjät voivat nukkua yönsä rauhassa “osallistumismitalit” rinnassaan.
Lukemisto ja lähteet – Syvenny aiheeseen
Tässä on koottu lista artikkeleita, tutkimuksia ja videoita, jotka avaavat tätä “lakisodankäynnin” ja instituutioiden halvaannuttamisen problematiikkaa:
David Betz ja strateginen halvaannuttaminen:
- David Betz: The Virtuous Army and the War of Values – Betzin analyysi siitä, kuinka armeijoiden muuttaminen sosiaalivirastoiksi tuhoaa niiden olemassaolon tarkoituksen.
- King’s College London research: The Legalization of the Battlefield – Akateeminen katsaus siihen, kuinka juridiikka on ottanut vallan taktiikasta.
Ben Roberts-Smith ja Australian tilanne:
- The Age: The fall of Ben Roberts-Smith – Kattava, joskin kriittinen raportti kunnianloukkausoikeudenkäynnin kulusta.
- Sky News Australia: The persecution of our heroes – Puolustuspuheenvuoroja ja analyysiä “poliittisesta ajojahdista”.
Keir Starmer ja “Two-Tier Justice”:
- The Spectator: Why Keir Starmer’s legacy plans are a betrayal of veterans – Analyysi Pohjois-Irlannin veteraanien jahtaamisen poliittisista motiiveista.
- Policy Exchange: The Lawfare Problem – Tutkimusraportti siitä, kuinka aktivistijuristit käyttävät ihmisoikeuslainsäädäntöä armeijaa vastaan.
Ranskan ja Saksan sisäiset jännitteet:
- Le Monde: The ‘Generals’ Letter’ and the French crisis – Analyysi Ranskan armeijan varoituksista ja maan sisäisestä tilasta.
- Deutsche Welle: The KSK and the struggle for Germany’s elite forces – Dokumentaatio Saksan erikoisjoukkojen ympärillä vellovasta poliittisesta taistelusta.
Yleinen analyysi sissisodasta ja realiteeteista:
- Robert D. Kaplan: Warrior Politics – Klassikkoteos siitä, miksi muinaiset hyveet ja karu realismi ovat välttämättömiä myös nykyajassa.
- Sotilasaikakauskirja (Arkisto): Sissisodankäynnin eettiset haasteet – Suomalaisia näkökulmia siitä, miten sota korvessa poikkeaa teorian paperista.
Epämuodikkaita ajatuksia 