Lokit Ahvenamaan Suojana

Tänään maanataina HX challengeen saapuvat Dassaultin Rafale C- ja B-hävittäjät. Tämän takia on sitten Rafale parven vuoro päästä torjumaan laskuvarjopudotusta Maarianhaminaan. Jos haluat katsoa videon ensin, se on alimaisena.

Skenaario on täysin sama kuin Typhooneilla aikaisemmin, mutta nyt kyseessä ovat eri koneet. Rafalen ja Typhoonin pitäisi olla hyvin toistensa kaltaisia alustoja. Erona se, että Rafale on optimoitu ilmasta maahan toimintaa varten. Kone on vähän hitaampi, ja asekuorma on vastaavasti suurempi. Ohjuksia Rafaleilla on 4 Meteoria ja kaksi infrapuna MICAa ja kaksi tutkaohjautuvaa MICAa. (Typhooneilla 6 meteoria ja kaksi ASRAAMia)

Antonovit on helpohko löytää kokonsa ja kaikenlaisten häiveominaisuuksien puutten vuoksi. Antonov 12 Bt ovat vielä keltaisina, koska niitä ei ole tunnistettu. Simulaatio on pyörinyt 25 minuuttia.

MICA ohjusten kantama on lyhyempi kuin Metorilla, mutta pidempi kuin ASRAAMeilla. Se, että infrapuna ja tutkahakuisia ohjuksia voi ampua sekaisin, vaikeuttaa vastapuolen toimintaa. Liikehtiminen auttaa mitä ohjusta vastaan vain, mutta infrapunaohjus saa paremman maalin, jos sille kääntää suoraan selkänsä.

Kaikki idästä lähestyvät koneet havaittu ajassa 36 minuuttia.
Minuuttia myöhemmin etelästä lähestyviä koneita alkaa tulla näkyviin.
37 min Venäläiset eivät ole havainneet vielä mitään.
Sama kuva jumalmoodista. Länsimainen avioniikka vetää jälleen pidemmän korren.
41 minuuttia kulunut MiG-35 tekee viimein havainnon, mutta ei kykene tunnistamaan Rafalea. MiG-35 tunkeutuu Suomen ilmatilaan tunnistamaan, ketä siellä liikkuu. Tässävaiheessa alkaa taistelu.

Koneiden liikkuminen partioalueella on satunnaista, joten koneet eivät välttämättä ole heti ampuma-asemassa. Kuitenkin heti kun vihollisuudet alkavat, alkavat koneet havaintojensa mukaan asettua ampuma-asemaan ja tuikkimaan puikkoja taivaalle.

Vaikka pelatuissa skenaarioissa kolmessa menetettiin yksi Rafale ja yhdessä kaksi, se ei minusta kerro sinänsä, että Rafale olisi “huonompi hävittäjä”. Rafalen SPECTRE omasuojajärjestelmää pidetään, jopa parempana kuin PRETORIAN systeemiä. (MITÄÄN kovaa dataa tästä ei ole saatavilla, mutta “isot pojat kertoi”)

Edelleen kannattaa huomata, että AA-12 ja AA-10 ohjusten osumaprosentti jäi alle kymmeneen yhdeksän simulaatiokierroksen jälkeen. Typhooneja ei vain päästy ampumaan samassa mitassa. (Kun testailin skenaarioita, sai yksi Typhoon osumaa, mutta pääsi palaamaan Pirkkalaan). Tätä selittää minusta se, että Rafaleilla oli kullakin neljä Meteoria, kun meteorit oli ammuttu, oli pakko liikkua lähemmäs, että MICA-ohjusten kantama riittää. Huono puoli on siinä, että silloin R-77-1 kantaa myös perille. Eli on todennäköistä, että kuudella Meteorilla ja kahdella MICAlla tilanne olisi näyttänyt samalta. (Käytän skenaariossa aina kunkin valtion omaa raskainta ilmaherruus pakettia.)

Rafale ja typhoon tekivät havainnot jotakuinkin samaan aikaan, ja koneet havaittiin myös kutakuinkin samaan aikaan, joten tutkan tai häiveominaisuuksien puolesta koneilla ei ole suurta eroa.

Sitten itse videoon. viedo ja ääni omaa tuotantoa.
Kuvassa Rafaleiden huonoin veto. Kolmas pari Pirkkalasta on jo joutunut puuttumaan peliin. Ilmassa on kuitenkin vielä 5 venäläishävittäjää. Keskeytin pelin, koska tarkoitus on katsoa mitä kahdella parilla saa aikaan.
Posted in Buildup to war, HX-ohjelma, ilmavoimat, Jotain aivan muuta, simulaatio, Skenaariot, sotapelit, Sotapelit, War in Baltic Region | Tagged , , , , , , , | Leave a comment

Typhoonit Ahvenanmaan yllä.

Alla lupaamani video Typhoonien taistelusta Su-27 ja 35 E sekä MiG29SMT ja 35 koneita vastaan. Video on tuotettu Command Modern Operations simulaatioympäristöllä. Jos haluat tietää mitä tätä ennen on tapahtunut, niin katso edellinen postaus jossa käydään läpi tapahtumat tähän asti.

Video made by Command modern warfare. Topmost video is narrated in Finnish. English version is upcoming.

Uusi yritys videosta ilman ääniä.
Tässä tilastoituna 9 skenaarion kulkua. Tässä kohtaa alkaa jo jotain ennustavuutta olla. numero 8 oli sikäli erilainen, että asetin ohjusmääräksi aina 1 per lentokone, kun se on normaalisti 4. ja 5. polven koneisiin kaksi.

Losses kohdassa näkyvät pudotetut koneet kahden ensinmäisen typhoon parin jäljiltä. Useimmiten toiselle kierrokselle näyttää selviävän MiG-29 SMT. Tämä luultavasti johtuu siitä, että kyseinen konepari lentää lähinnä Viron rannikkoa. Edelleen Antonoveja näyttää yleensä selviävän keskimäärin yksi kone.

Posted in HX-ohjelma, ilmavoimat | Tagged | 5 Comments

HX siivet Ahvenanmaan yllä VOL 2

Hommasin hiljan pelin/sotasimulaattorin nimeltä “Command Modern operations“, jolla olen nyt ryhtynyt simuloimaan erilaisia HX-hävittäjäohjelmaan kuuluvia skenaarioita. Kuten todettu, ei minulla ole mitään varmaa tietoa siitä, mitä nämä skenaariot pitävät sisällään, mutta jokainen saa arvata.

Liitän valmiit skenaariot Patreon tiliini kunhan olen tapiseerannut ne niin hyviksi, että niitä kehtaa tarjolle laittaa. Lisään myös samaan tiliin muita skeniksiä kun niitä valmiiksi tulee. Videotuotteita tämän asian tiimoilta tulee myös Youtubeen.

Command Modern Operations on, vaikka sitä myydään pelikauppa steamissa, paras simulaatioympäristö nykyaikaiseen sotaan, joka on vapailta markkinoilta saatavilla. Kuitenkin täytyy muistaa, että se on kaupallinen ja julkisiin lähteisiin perustuva simulaatioympäristö. Kouluarvosanana sen tarkkuus on siinä 7-8 luokkaa, eli OK, mutta ei huippuluokkaa.

Laitan skenaariovideot ja kuvat esille sitämukaan kun HX kandidaatteja Pirkkalaan tulee. Koska Typhoon on ensimäisenä, saa se kunnian aloittaa esittelyn. Edelleen kokoan exelsheetin noin kymmenestä kierroksesta, jolloin ennustavuus paranee.

Simulaatio on pyörinyt noin 16 minuuttia. Suomalaiset Typhoonit (siniset lenokoneet) näkevät Pihkovasta ilmaan nousseet kuljetuskoneet (oranssit). Valkoinen kaari on Typhoonien sensoreiden (tässä tapauksessa tutkien) kantama. Punertavat renkaat ovat Meteor ilmataisteluohjusten äärikantama.

Ylläolevassa kuvassa simulaatio on pyörinyt kymmenisen minuuttia. Ensimäisinä koneina nousivat 4 kappaletta kuljetuskoneita Pihkovasta, ja neljä hävittäjää Kaliningradista. Pietarista on nousemassa myös neljä konetta. Jaoin koneet siten että Kaliningradista nousi Mig-35 ja Su-35 E hävittäjiä ilmataisteluvarustuksessa, edelleen Pietarista tulee mukaan parit MiG-29 SMT ja Suhoi-27 hävittäjiä. Kaikki venäläiset koneet ovat mahdollisimman moderneja versioita tyypeistään moderneimmilla ilmataisteluohjuksilla ja avioniikalla. Halusin laittaa pelkästään lentovehkeitä lentovehkeitä vastaan, joten kummallakaan puolella ei ole käytössään maassa olevia tutkia, tai AWACS koneita. Tätä ei tietenkään tapahtuisi oikeasti, mutta halusin tuoda koneiden omien sensoreiden erilaisuuden etualalle.

Kuten kuvasta huomataan, Typhoonien voimakkaat CAPTOR AESA tutkat kantavat kauas, ja tietenkin poimivat suuret kuljetuskoneet helposti näkyviin. AESA, eli elektronisesti ohjatulla tutkalla on perinteisempiin malleihin verrattuna suuri teho, verraton erottelukyky ja loistava häirinnänsieto ja ne ovat lisäksi hyvin vaikeita vastustajan havaita. Koska tilanne on kiristymässä sekä venäläiset että suomalaiset pitävät toisiaan vihamielisinä, mutta eivät vielä vihollisina. Kun Venäläiset saapuvat partioalueilleen muuttuu tilanne tältä osin.

Kuusi minuuttia myöhemmin Typhoonit ovat saaneet näkyviin Pietarista lähestyvät kaksi koneparia. Valkoinen katkoviiva kertoo Su-27 tutkan potentiaalisen kantaman, ja punainen katkoviiva antaa R-77 ohjuksen teooreettisen kantaman.

Kuusi minuuttia myöhemmin Päijänteen päällä oleva Typhoon pari näkee ja tunnistaa Oranienbaumin yläpuolella olevat Suhoit ja MiGit. Jos kyseessä olisi toisenlainen skenaario, voisivat Typhoonit lähteä hiipimään vastustajan takaviistoon parempaan laukaisuasemaan. Nyt kuitenkin seuraillaan vain tilannetta.

Tilanne minuuttia myöhemmin VVS:n puolelta katsottuna. Myös Kaliningradista lähteneet parit näkyvät Gotlannin itäpuolella. Kuva tuo hyvin myös näkyviin erityisesti Su-27 MECH N001 tutkan säteen kapeuden CAPTOReihin verrattuna. SU-35 En tutka on PESA tutka, eli yhtä sukupolvea vanhempi tutka, jolloin erottelukyky ei ole yhtä hyvä ja keila on kapeampi.

Venäläisten puolta ei ole nähtävillä vielä mitään. PESA tutkat ovat sinänsä tehokkaita, mutta erottelukyky on heikompi, kuin AESA tutkassa. Samoin taajuushyppiminen ja aaltomuoto eivät ole yhtä vapaasti valittavissa. Vain Pirkkala hehkuu oranssina Tampereen kyljessä. Suomalaiset ovat partioalueillaan ja seuraavat tilannetta. Polttoainetta on ja koneissa aseistuksena 6 Meteoria ja 4 ASRAAMia.

Viimeisetkin VVS koneet tulevat näkyviin noin viisi minuuttia myöhemmin. Nyt suomalaisilla on kuva siitä mitä ilmassa on, ja mitä tapahtuu. Pienet numerot Pietarista ja Pihkovasta tulevien koneiden vieressä kertovat siitä koska ne havaittiin viimeksi.

Tilanne kehittyy edelleen. Myös Kaliningradista lähteneet Suhoit ja MiGit tulevat näkyviin aivan tutkan äärirajalla. Nykyaikaisilla länsitutkilla on erittäin hyvä erottelukyky, joten ne pystyvät poimimaan ja erottelemaan kaukanakin olevia maaleja. Toinen etu länsihävittäjillä on niiden pienempi tutkapoikkipinta-ala: HX kandidaateilla RCS eli tutkapoikkipinta-ala on muilla noin yhden neliömetrin luokkaa, ja F-35 selvästi alle. Suhoi ja MiG kalustolla poikkipintalalat ovat 15-5 neliön luokkaa. Tämä edelleen länsilähteiden mukaan. CAPTORin tehot riittävät siihen, että kaiku saadaan takaisin, ja se havaittua taustashälystä.

Samaan aikaan venäläisten puolella. Mitään ei näy. Typhoonit voisi havaita, jos ne olisivat sopivasti kylki kohti tutkaa, mutta kapea keila vaikeuttaa havaitsemista.
Kuutta minuuttia myöhemmin “jumalansilmä moodissa” venäläisten puolella. Vaikka läntinen Typhoon pari lentää poispäin Suhoista (taaksepäin kone näkyy paremmin tutkaan) ja ovat noin kolmanneksen IRBIS tutkan kantaman sisällä, ei se kovasta lähetystehosta huolimatta pysty poimimaan suomalaisia näkyville.

Venäläisten parit lähestyvät partioalueitaan. Suomalaiset kiertelevät edelleen rauhallisesti. Simulaatio on pyörinyt tässä vaiheessa 34 minuuttia.

Kuusi minuuttia myöhemmin Venäläiset pääsevät partioalueilleen, ja saavat vidoinkin läntisen Eurofighter Typhoon parin näkyville. Koneet ovat vielä keltaisina, eli Suhois SU-35 E ei ole vielä tunnistanut kohteita, vaan merkinnyt ne tunnistamattomiksi (keltainen).

Kun venäläiskoneet ovat päässeet partioalueilleen, alkavat taistelunjohtajat Pirkkalassa ihmetellä, miksi koneet jäävät Suomen alueen tuntumaan, ja koska tulkitsevat tilanteen hyökkäyksen valmisteluksi, päästävät Myrskyt irti.

Teen lähipäivinä videon tästä ilmataistelusta, ja laitan sen tänne näkyville. Silloin saadaan selkeäö kuva Typhoonin Meteor-ohjusten toiminnasta CAPTORin ohjauksessa.

Posted in HX-ohjelma, simulaatio, Skenaariot, sotapelit | Tagged , , , , , , , , , , , | Leave a comment

USA tappoi Quassim Suleimanin, ja se on vain osa Lähi-Idän suurta peliä.

Pari päivää sitten Iraninlainen kenraalimajuri Quassim Suleiman kohtasi loppunsa autossa Bagadidn kansaivälisellä lentokentällä. Miehellähän on ollut vuodesta 1983 kuolemantuomio päällä Kuwaitista, joten ainakaan “syyttömäksi” ei Kenraalimajuri Suleimania voi kuvailla. Presidentti Trump painoi vielä villaisella Iranin alasampuman tiedustelulennokin tapauksen, joka on ilmeisesti antanut Iranille rohkeutta kokeilla Trumpin hermoja muunmuassa lähetystökaappauksen yrityksellä joulukuussa 2019. Tarkastatelen suoritusta, syitä ja seurauksia seuraavassa kirjoituksessa.

Suoritus

USAn lennokki/drooni ampui Hellfire pst-ohjuksen iranilaista kenraalimajuria Quassim Suleimanin kuljettaneeseen saattueeseen. Varsinaisen iskun suoritti Reaper- lennokki Irakin ilmatilassa. Tai, no, ei MQ-9 Reaper lennokki itse mitään tehnyt, vaan koneen lentäjä jossainpäin USAta ampui ohjuksen, luultavasti CIA miesten seisoessa vieressä ja hyväksyen iskun. (Jos haluaa tutustua lennokkilentäjän tehtävään lähemmin kannattaa katsoa elokuva Good kill vuodelta 2014)

MQ-9 Reaper voi kantaa mukanaan jo mainittuja laserohjautuvia Hellfire-ohjuksia, tai vaihtoehtoisesti GBU-38 JDAM pommeja. Reaperin kantama ja lentoajat ovat huomattavia, mutta sen asekuorma on rajallinen. Ja kuten mainittu koneita lennetään todellakin USAsta kolmessa vuorossa. Lennokit laitetaan ilmaan lähi-idässä lentotukikohdista, ja Predatorit ja Reaperit lentävät suurimman osan aikaa niinkuin Verkkokaupan 50€ drooni autonomisesti jotain reittiä. Kun toiminta alkaa astuvat remmiin lentäjä ja aseupseeri, jotka siis majailevat kontissa jossainpäin USAta.

Kenraalimajuri Suleimanin seurue liikkui kahdella autolla. Toisessa “parempi väki” ja toisessa henkivartijat. Molemmat autot tuhottiin varmuuden vuoksi. Mikä on tässävaiheessa varmaa on se, että ampuminen on tehty laserohjatulla aseella. Suleimanin kannalta on tietenkin yksi lysti mikä ase toi USAn koston autoon, mutta tarkastellaan ongelmaa hieman: Suleiman liikkui autosaattueessa, joka voi muuttaa vauhtia ja kääntyä eri reitillä, joka sulkee tehokkaasti GPS iskun pois: Ellet voi tietää täsmälleen missä auto on jollain hetkellä, ei “täsmäiskusta” ole paljon hyötyä. Laserohjausta tukee se, että auto tuhottiin lentokentälle johtavalle tielle melko avoimeen paikkaan, jolloin lasersäteelle tai Hellfirelle ei ollut esteitä lähestymisen aikana. Hellfiren kantama on noin 8km ja äärietäisyydelle lentoaika on 20 sekunnin luokkaa.

Wikipediasivu väittää, että Suleiman olisi tapettu ns ninja Hellfirellä, jota on kyllä todistetusti käytetty aikaisemmin samantapaisissa iskuissa. Mutta kuvien perusteella (headtopics, Guardianin youtube video) näyttää että autoon on osunut huomattava määrä kemiallista, ei kineettistä energiaa. (ensimäisessä kuvassa on nähtävillä, että autosta on irronnut melko paljon sälää tielle.) “Ninja Hellfiren” iskussa auto jää yleensä melkoisen ehjäksi, koska kyseessä on ohjus josta törröttää kuusi “miekkaa” jotka yli äänennopeudella osuessaan, no arvaatte varmaan. Tietenkin saattaa olla, että auton palaminen johtuu muista syistä, mutta veikkaan vahvasti, että perinteisellä Hellfirellä mentiin. Edelleen se, että Suleimanilla on ilmeisesti ollut suuri osa esikuntaansa mukanaan pikemminkin lisää kuin vähentää halua oheisvahinkoihin.

Syyt

Quassim Suleiman on pitkään Iranin vallankumouskaartissa toiminut upseeri. Hän on, ilmeisesti, vastannut vuodesta 2012 proxy, tai sijaissodankäynnistä, Syyrian, Irakin ja Libanon alueella. Edelleen hän on suoraan vastannut USAn joukkojen vastaisesta toiminnasta Irakissa jo aijemmin. Tämä liittyy ikiaikaiseen shiia-sunni vastakkainasetteluun noilla nurkilla. Iran pyrkii, luonnollisesti, hyödyntämään Irakin ja Syyrian epävakaat olot ja kasvattamaan omaa vaikutusvaltaansa koko alueella muutenkin. Muistanette Saudi-Arabian öljynjalostamoiskun? Josta syytettiin Jemeniläisiä, mutta jonka ohjukset ja droonit tulivat pohjoisen suunnalta? liittyvät samaan kamppailuun. Jemenin kapinalliset ovat Iran myönteisiä, ja koska Saudien ja Iranin välillä on kilpailua, on kilpailuasetelma valmis.

Ei myöskään pidä unohtaa Iranin tekemiä iskuja öljytankkereita vastaan Hormuzin salmessa kesäkuussa. Hyökkäys USAn Bagdadin suurlähetystöön on myös suora seuraus Quassim Suleimanin Bagdadissa olosta. Se on osa epäsymmetristä sodankäyntiä alueella. Kun USA oli ratkaissut tilanteen edukseen, oli komentajan aika poistua paikalta. Kannattaa edelleen muistaa että tapettu herra oli nimenomaan erikoisjoukkojen komentaja, siis toisinsanoen salaisen sodankäynnin erikoismies. Suleimania pidettiin taitavana ja karismaattisena johtajana, ja vaikka Irakissa Syyriassa ja Libanonissa olevat Iranilaiset taistelijat ja verkostot eivät katoa mihinkään, lienee toivoa, että hetkinen menee kun järjestäydytään uudelleen.

Edelleen voidaan toivoa, että tuleva Al Quds kenraali ei ole yhtä pätevä ja karismaattinen johtaja kun edeltäjänsä on ollut, jolloin voidaan saavuttaa myös pidempiaikaista hyötyä suuressa pelissä Irania vastaan Lähi-Idässä. Edelleen Iran pyrkii ydinaseen valmistamiseen, joka on selkeä uhka USAn alueen pitkäaikaisimman liittolaisen Israelin turvallisuudelle. Israel on syyttänyt USAta pitkään toimettomuudesta asian suhteen, joten nyt lienee aika toimia Iranin suhteen. Irani uhkasi Israelia suoraan tiedotustilaisuudessa.

Iran on vannonut kostavansa iskun. – Israelissa on pian suuri suru, kertoi Iranin vallankumouskaartin edustaja kenraali Ramezan Sharif perjantaina televisioidussa puheessaan. – Israel ja Yhdysvallat on tehnyt kansainvälisen lain vastaisen teon ja he voivat olla varmoja siitä, että vastauksemme on väkevä, sanoi Sarif. – Me itse suremme nyt, mutta sen jälkeen kostomme sionisteja ja rikollista Amerikkaa vastaan tulee olemaan entistä vahvempi.

Minulle kyllä jää hyvin epäselväksi, paitsi Iranin retoriikan kannalta, mitä KV lakia vihollisen sotilashenkilön tappaminen rikkoo? Eikös silloin Iranin toimet USAn joukkoja vastaan Lähi-Idässä riko samoja lakeja?

Seuraukset

Myös Suomessa huulipunahallituksen opetusministeri Li Anderson ja ulkomisteri Pekka Haavisto ovat yltyneet lausumaan aiheesta, ja tietenkin enemmän “oranssi setä paha” näkökulmasta kuin reaalipolitiikan mukaan. Samalla varmaan ainakin Haavisto kiittää luojaansa, jos sellaiseen uskoo, saamastaan avusta Al-Holin päätöksentekotapauksen vaijentamiseen.

Arvostamani Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola epäili tilanteen johtavan eskalaatioon, mutta minusta nyt, kun USA on näyttänyt päättäväisyyttä on de-eskalaatio enemmänkin mahdollinen. Iran ei voi toivoa menestyvänsä missään muussa kuin epäsymmetrisessä sodassa USAta ja muita länsiliittoutuneita vastaan. Jotain pientä toki tapahtuu totta kai, täytyyhän Iranin mullahien pystyä säilyttämään kasvonsa, mutta muuten opittiin taas kuinka se iso hevonen pieree.

Sapelinkalistelua on ilmassa, ja se antaa tietenkin öljy-yhtiölle syyn nostaa raakaöljyn hintaa, mutta sen vaikutus on pienempi kuin hallituksen päättämän 10 sentin solidaarisuusverolisä bensiksellä. Muuten todennäköisesti ei tapahdu oikein mitään mainittavaa.

edit 6.1.2020. Presidentti Trumpin twiitti 52 kohteesta Iranissa oli todellinen mestariveto: Se asettaa samaan aikaan selväksi sen “kuka aloitti” ja sen että “täältä pesee ja linkoaa”. Fanaatikot ymmärtävät vain kovaa kättä!

Posted in hybridisota, Jotain aivan muuta, Tilanne päällä | Tagged , , , , , , , , , , | Leave a comment

Lisähuomioita epä(reilusta)suorasta tulesta pyhän Barbaran päivänä tienolla herran vuonna 2019. (vol II kenttätykistöstä)

Tykinjohtajan hommissa. Kuva omalta kännykältä, mutta kuka lienee otti.

Kenttätykistö oli, ja tietenkin edelleen, ensimäinen ns “Force Multiplier” mitä on kunnian kentille roudattu. Tätä kenties heijastelee Kiinan kansan”tasavallan” aikaisempi tapa nimittää strategisia ohjusjoukkoja “Toiseksi tykistöksi”. Tietenkin raketiti ja ohjukset ovat aina kuuluneet tykistön toimialaan. Kuten tuossa aikaisemma vuodatuksessa kirjoittelin, niin Suomen tykistön onglema on a) erikoisampumatarvikkeiden (ja sytyttimien) puute ja b) pienenevät putkimäärät. Sinänsä koulutettua tykäriä on paljon saatavilla, joten tykistön kokoa olisi melko nopea kasvattaa.

130 K 54 tuliasemassa keväällä 2017. Oma kuva.

Suomi tarvitsee paljon tykistöä. Mikään HX kandidaateista ei tule korvaamaan kranaatinheitin- ja tykistötulta suomalaisen jalkaväen tärkeimpänä tukiaseena. Jos ajatellaan meikäläistä prikaatia, jossa on neljä pataljoonaa, niin prikaatin tykistöryhmässä on ainakin 3 patteristoa. (Prikaati 80) Valmiusprikaati 05 on hieman kevyempi rakenne, 3 pataljoonaa, mutta johon kuuluu samoin kenttätykistörykmentti jossa on kaksi patteristoa. Mukaan liitettäneen, kuten ennekin, erillinen patteristo, jotta saavutetaan riittävä tulituen määrä (Eli noin patteristo/pataljoona).

Kalustomäärä

Minimimäärä putkia Suomessa riippuu pääasiassa varustettavien prikaatien/taisteluosastojen määrästä. Wikipedia antaa Maavoimien sodanajan joukoiksi tämmöiset pumput:

Operatiiviset joukot:

Alueelliset joukot:

Eli jos puhutaan putkimääristä, niin 2 valmiusprikaatia vaativat MOLEMMAT vielä toisen patteriston kokoonpanoon. Panssariprikaatista saadaan kaksi taisteluosastoa, jossa molemmissa on oma 122 PSH 74 patteristo (36 putkea). Suomeen on Military Balancen mukaan hankitty 90 venäläistä telatykkiä, joten määrät sopisivat hyvin annettun kokonaismäärään. 2 motorisoitua taisteluosastoa vaatiivat myös 36 122 PSH 74 putkea yhteensä. Telatykit on tässävaiheessa jaettu.

Kajaanissa kaksi vanhaa hyppyheikkiä vahtii tykistökasarmia. Nämä jäykkälavettiset tykit ovat wanhan suoraa ampuvan kenttätykistön ja nykyaikaisen epäsuoraa tulta ampuvan kenttätykistön välimailta. Oma kuva.

Tosin tässä vaiheessa siirrytään hinattavaan kalustoon. Tämä on luultavimmin 122 H 63 kalustoa jota Suomessa on yli 450 kappaletta. Kolme jalkaväkiprikaatia tarvitsee kukin 36 putkea, sekä edelleen 18 putkea yhteen patteriston tuliportaaseen, joka vahventaa prikaatin määrävahvuuteen. 14 erillista tasiteluosastoa huutaa edelleen patteriston kukin. Tässä kohtaa 122 H 63 kalustoa on otettu käyttöön aikalailla kokonaan.

  • JV prikaatit a’ 54 kpl yht. 162 putkea 122 H 63 (yht 198)
  • erilliset taisteluosastot (14kpl) a’ 18 kpl yht 288 putkea 122 H 63 (yht 450)
  • paikallispuolustusyksiköillä on siis aika vähän tykistöä.

Tarvitaan siis ainakin patteristollinen muuta kalustoa. 155 K 83-97 kalustoa on reilu 100 kpl mutta siinä on 2 patteristoa ja varatykkejä. Sama tilanne on 155 K 98 kaluston kohdalla. Eli 130 K 54 kaluston (76 kpl, 2 patteristoa) poisto syksyllä 2019 teki pahan loven tykistön putkimäärään. K9 Moukarit on varattu Suomessa operatiiviseen käyttöön “armeijakunnan tykistöksi” Moukareita on Suomessa kuitenkin vain 48 kappaletta. Määrä on tarpeeksi (A) kahteen 18 putken patteristoon, jolloin varikolla voi olla kerrallaan 12 asetta. Tai jos patteristojen kokoonpanoa organisaatosaa muutetaan, niin (B) neljään 12 tykin patteristoon. Tämä ei vaikuta toimivalta ratkaisulta. Epäilen että mahdollisuus A on oikea. On tietenkin totta että K9 Moukari tuo etuja vedettävään tykistöön verrattuna: MRSI tekniikka on hyvä, ja lisää tulen tehoa. Samoin taistelukestävyys ja taktinen liikkuvuus on parempi.

Ylijohdon aseisiin kuuluvat sitten myös MLRS ja 122 RAKH 89 kalusto. Huomattavaa on, että raketinheittimet ampuvat pattereittain, johtuen suuremmasta tulen tiheydestä, ja nopeudesta. Edelleen ajoneuvoalustaisina ja melko keveinä systeemeinä tuliasemasta päästään irti ennekuin vihollisen vastatykistötoiminnalla on mahdollisuutta vaikuttaa. MLRS alustoja Suomessa on nelisenkymmentä, eli noin kuudelle patterille. 122 RAKH 89 on 72 kappaletta, eli noin 20 patterille.

Puolustusvoimien video raketinheittimistä.

Tykistössä on päästy eroon entisestä kalustokirjavuudesta, ja on vakiinnuttu 122mm-155mm-273mm kalibereihin. Suomessakin kajottiin, 90-luvun jälkeen ikuisen rauhan koittaessa, voimakkaasti prikaatien määriin. Tällöin saatiin säästöjä, kun noin 700 000 miehen kenttäarmeijasta siirryttiin noin 200 000 miehen tynkä-armeijaan. Tällöin tulimahdolliseksi pudottaa pois vanhempaa, toisesta maailmasodasta asti periytyvää kalustoa. Nyt kun uusi kylmä sota kylmenee pohjoisessa, meidänkin olisi aika vahvistaa kenttäarmeijaa, ja sitä kautta myös tykistöä. Koska ajatus siitä että Suomea voitaisiin puolustaa pienemmällä amreijalla, olisi vaatinut huomattavaa liikkuvuuden parantamista. Sellaista ei ole tapahtunut. Liikkuvuutta tarvitaan vähemmän, jos joukkojen peitto on parempi. Samalla tietenkin taistelukestävyys hieman paranee.

Maailmalta olisi toki saatavilla sekä hinattavaa 155mm tykistöä sekä Israelista (M-68 tai M-71) että Etelä-Afrikasta (G-5). Suomessa olisi hinattavilla Soltamin putkille kouluttettu miehistö ja knowhow valmiina; se on sama ase kun 155 K 83. Kuitenkin ehkä kannattaisi harkita pyörätykistöä kuten vaikkapa Etelä-Afrikan G6 tai Soltamin ATMOS, joka toisi taistelusuojan hyvät puolet yhdistettynä pyörä-ajoneuvojen parempaan polttoaine tehokkuuteen.

Kalusto

Prikaatien/taisteluosastojen tuliportaat, jotka siis tukevat pääasiassa jalkaväen taistelua, ovat 122 H 63 aseilla hyvässä kunnossa. Prikaatin tiedustelu ei ulotu kovinkaan syvälle vihollisen selustaan, joten noin 12km ulottuvuus vihollisen syvyyteen on riittävä. Itse ase on “kevyt”, vain noin 3,5 tonnia, ja sentakia huomattavan liikkuva raskaisiin kanuunoihin verrattuna.

122 H 63 tuliasemassa. Oma kuva

Sirpalekranaatti on tärkein ampumatarvike, ja myös savuja ja valaisukranaatteja Suomesta löytyy. Aivan uusimmilla 1D ja 2D sytyttimillä (Tulikomentoja 1./2018 lehden sivulta 14 eteenpäin.) saadaan aseiden pituus- ja poikittaishajontaa supistettua. Perinteinen viisaus antaa pituushajonnaksi maksimikantamilla 15000m*0,03 eli 450m ja poikittaishajonnaksi 0,3v eli 5 metriä. Uusilla sytyttimillä saadaan tuli siis huomattavasti paremmin kasaan, mutta vikana on se, että laukausyhdistelmien hinnat nousevat kovasti. Koska 1D sytyttimet toimivat hidastamalla yli ammuttua kranaattia, syövät ne jonkinverran maksimikantamaa, mutta tulen kokoon saaminen lienee tärkeämpi näkökohta tälläkohtaa.

Edelleämainittujen kranaattien lisäksi 122mm tykkiin on saatavilla myös kuorma-ammuksia (mm Israel), laserohjattuja ammuksia sekä pitkän kantaman ammuksia (Serbia). Myös Kiinasta on saatavilla erikoisampumatarvikkeita. Näillä kaikilla olisi omat käyttökelpoiset kohtansa Suomalaisessa prikaatissa. Erityisesti puolustuksen tukena kuorma-ammukset tai rypäleaseet, olisivat hyödyllisiä. Pitkän kantaman ammukset luonnolisesti lisäisivät kantamaa, mahdollistaen hieman paremmin taistelemisen hajautetussa ryhmityksessä, tai tukemisen vihollisen syvyyteen.

Edelleen käytössä oleva epäsuoran tulen ammuntaohjelmisto AHJO parantaa tulen koossapysymistä huomattavasti, Tässä täytyy kuitenkin huomauttaa, että tuli voi olla liian kasassa. Tykistön maalit eivät ole pistemaaleja. Patteristo ampuu yleensä noin komppanian vahvuista vihollista. Juuri sopivasti sellaista 100mx100m hyökkäyksessä.

Suomessa on 155mm kalustoa valitettavan vähän. Sitä olisi toki saatavilla maiilmalta, ja koska NATOlla on standardi pesä- ja putkimitoitus, maailma on puolillaan sopivaa ampumatarviketta. Erikoisampumtarvikkeita Suomessa on tähän kaliberiin BOFORSIN BONUS kohteeseen hakeutuvia ammuksia. Edelleen kantama on länsikaliberissa vakiintunut noin 40km tasolle, ja ampumatarvikevalikoima pitää sisällään erilaisia kuorma-ammuksia ja sirpalekranaatteja. Kantama on jämähtäny jo 90-luvulta tuttuun 40km kantamaan. Tämä on tosin kaikkien NATO armeijoiden ongelma. Venäläisellä 152mm kalustolla on sama kantama ja samantyyppiset pitkänmatkan erikoisammukset.

Seuraavassa osassa voisi miettiä millainen olisi ultimaattinen tykistösysteemi/ vaikuttamisen järjestelmä Suomessa.

Posted in Aseet, Epäselvää ajatustenlentoa, Sodanajan joukot, Sodanajan toiminta, teknologia | Tagged , , , , , | Leave a comment

Huomioita epä(reilusta)suorasta tulesta pyhän Barbaran päivänä tienolla herran vuonna 2019 vol I

Brittiläinen ajatushautomo RUSI (Royal United Services Institute) on laskeskellut että Armeijalla on selkeä puute tykistöstä taistelukentällä. Samoin tänään (4.12.2019) on ilmestynyt tukimus Brittiarmeijan roolista Virossa. (Linkki varsinaiseen tutkimukseen) Myös USAssa on havahduttu nimeomaan epäsuoran tulen puutteisiin, jotka ovat päässeet muodostumaan 2001 vuoden jälkeen COIN ja terrorin vastaisen sodan aikana. Vaikka ilmavoimaa on käytetty paljon operaatioissa Lähi-Idässä, niin kuitenkin epäsuhta, joka on ollut länsimaissa olemassa ilmatuen käytön ja maalien havaitsemiskyvyn välillä ei ole muuttunut miksikään.

US Army ja Brittiarmeija ovat heränneet tilanteeseen, jossa heidän tykistöaseensa eivät vastaa laadussa, kantamassa tai määrässä Venäjän, Kiinan (ja vaikkapa Pohjois-Korean) asettamaan haasteeseen. Kyse on nimeomaan putkitykistöstä, MLRS tai kotoisemmin 298 RsRakh 06 on soiva peli, mutta NATO käyttää asetta pääosin vastatykistöaseena ja pitkän kantaman sovelluksiin, esimerkiksi SEAD tehtävissä, ei varsinaiseen tulitukeen maajoukoille. Tykistön tarvetta ja hyvää asiaa ei pidä käsittää väärin: Ilmatuki on ihan jees homma kun:

  • Oma jalkaväkiryhmä on partiossa COIN operaatiossa jossakin A-maan takaperukoilla, ja lähimpään tykistöyksikköön on pitkä matka.
  • löydetään vihollisen armeijakunnan huoltotukikohta ja esikunta ja pirrastetaan ne kunnolla
  • hyökkäävän pantsukkiprikaatin tie pitää katkaista ennekuin ne pääsevät levittäytymään hyökkäykseen.

Vaikka ylimmässä kohdassa jalkaväki tuntuu saavan tukea taisteluunsa, niin suuremassa kuvassa, kun niitä jv ryhmiä taistelee vaikkapa 30, maaleja tulee niin paljon ja niin nopeasti, että ilmavoimien kyky tuottaa suoritteita loppuu. Käytännössä hävittäjä ajaa kolme (viimeisessä hädässä ehkä jopa viisi) kiekkaa vuorokaudessa, jolloin voidaan tietää aika tarkkaan kuinka monella pommilla mitäkin ryhmää tuetaan: JOS vaikka prikaatia (3 pataljoonaa tulessa, eli noin 90-100 ryhmää taistelee) tuetaan neljällä hävittäjällä ja jokaisella on jalkaväen tukemiseen tarkoitettuja SBD (eli GBU-39 pommeja a’ 100kg) pommeja paikat täynnä, on yhdellä HX-koneella noin 24 pommia mukana. sen lisäksi kyytiin saadaan kaksi lähi-ilmataistelu ohjusta. Yhteensä siis 96 paukkua. Eli noin yksi per tuettava ryhmä.

Näin tärkeällä suorituksella on paljon hyödyllisempää kolata jotain semmoista pois, jota maavoimien oma tulituki ei voi hoitaa. Esimerkiksi juuri esikunnat, ja huoltokeskukset, jossa on pienellä alueella paljon herkkiä maaleja. Tällöin vaikka tuommoinen sadan pikkupommin rysäys saattaa saada suuria aikaan. Puhumattakaan, jos voidaan puhua ns “interdiction” eli pääsynesto toimista. Tällöin tuhotaan hyökkäävien joukkojen edestä siltoja, ja kulutetaan samalla niitä joukkoja jotka ovat matkalla. Tällöin vaikkapa neljän koneen 72 Brimstone ohjusta saa hyökkäävän panssariprikaatiin (noin 100 vaunua, suunasta ja ajasta riippuen) aika surkeaan kuntoon.

Edelleen VAIKKA ilmatuella on totisesti paikkansa ja aikansa, NATO armeijat kaipaavat nyt juuri kykyä sotaan “near peer” vihollista vastaan. “Near peer” tarkoittaa lähinnä lähes yhtä kyvykästä vastustajaa kun itse ollaan. Britit ja jenkit katsovat siis ongelmakseen juuri maavoimien tulien käytön taistelussa. Kykyjen kehitystä ja miehistön koulutusta on lyöty laimin pitkään, ja nyt pitää pienellä kiireellä rakentaa menetettyä kykyä. Tämä johtuu lähinnä terrorisminvastaisesta sodasta; tykistöyksiköistä on imuroitu kynnellekykeneviä taistelijoita paikkaamaan puutteita jalkaväessä. Lupaavimmat nuoret upseerit ovat lähteneet hakemaan kenraalihissiä erikoisjoukoista, jalkaväestä ja panssarijoukoista, joissa voi saada taistelukokemusta, koska mikään ei näytä CVssä niin hyvältä kuin oikeiden taistelutoimien johtaminen. Edelleen kaluston kehittely on jäänyt aika vähälle.

Suomessa tykistöä on toki koulutettu koko ajan, mutta juuri sopivasti marraskuun lopussa meiltäkin siirtyi 130 K 54 kanuuna historiaan. Sinänsä ase oli aika vanha, ja uudempia vastaavia on käytössä, mutta tässä varsinaisesti ongelmana on putkien menetys: Ollaanko ostamassa korvaavia umpiputkia näiden tilalle? Lännestä toki löytyy hyviä 155mm asejärjestelmiä, jotka täyttävät samaa puutetta kuin poistuvat vedettävät kanuunat. Uudemmat ns panssarihaupitsit, kuten 155 K9 Moukari, (joka ei kylläkään ole haupitsi vaan kanuuna) ovat taktisesti liikkuvampia, ja sekä panssarointinsa että liikkuvuutensa takia huomattavan taistelunkestäviä vedettävään kalustoon verrattuna, mutta sitten vastaavasti operatiivisen liikkumisen kannalta huomattavan paljon kankeampia kuin mainitut 122mm haupitsit. Hinattavan kaluston kanssa taistelukestävyyttä koetetaan saavuttaa hajauttamalla patteristot niin suurelle alueelle, että tykit joudutaan tuhoamaan yksitellen.

Logistisesti putkitykistö on helpompaa kuin rakettitykistö: Ajatellaan vaikka 122mm aseita, vaikka BM-21:n ja 122 H 63:n kranaatit eivät ole ihan samat. 122 H 63 sirpalelaukaus OF-462 painaa 22 kg ja täyspanos ruutia painaa 3,8kg. Ruudin tiheys on noin 1,5 g/cm^3, eli kyseisen laukauksen ruutipanoksen tilavuus on 5,7 litraa. Sinänsä laukauksen pituudella ei ole väliä, koska hylsyn pituus määrää laukausyhdistelmän pituutta tässä tapauksessa. (155 K 83 ja siitä eteenpäin on hieman erilainen juttu.) 122mm raketinheitin taas ampuu 18,4 kilon M-21OF kranaatin, ja laukauksen ruudin paino 42,8 kg. Pituutta kyseisellä rakettiyhdiustelmällä on myös miehekkäät 2,87 metriä (uudemmat ovat “vain” reilun kahden metrin pituisia). Kantama raketinheittimellä on hieman pidempi, 20km, mutta lähikatvealue on 5km. 122 H 63:lla taas ei, periatteessa, lähikatvetta olekaan, vaan ase pystyy myös suora-ammuntaan. Maksimi epäsuoran tulen kantama on kuitenkin vain 14 km. On siis helppo nähdä miksi logististisesti on järkevämpää ampua putkitykistöllä suurinta osaa maaleja, ja varata raketiheitinten iskut erikoismaaleille ja tulivalmisteluihin. Länsikalustolla 155mm putkitykistö ja 160mm raketinheitin tilanne on hyvin samankaltainen.

Vaikka poliittinen johto teki käsittämättön päätöksen olla hankkimatta kuorma-ammuksia ja rypäleaseita MLRS (tai 155mm kalustoon), on näitä kuitenkin maailmalta saatavilla. Nimenomaan vastatykistötoimintaan tarkoitetuilla rypäleaseilla saadaan melko kivasti tuhottua myös ns panssarihaupitsit. Modernejakaan panssarihaupitseja ei ole panssaroitu kestämään onteloräjähdystä vaunun katolla. Vastatykistötoiminnan alla näitä pikku ontelopanoksia saattaa mäjähtää vaunuun useitakin, joten edelleen paras mahdollisuus selvitä tykistön vastatoiminnasta on olematta paikalla kun kranaatti paikalle saapuu. Suomalaisella MLRS raketinheittimellä on tällä hetkellä noin 30km kantama. Samaan ainkaan 155 K 89 kalustolla on 39 kilometrin kantama, joten on hieman vaikea ymmärtää miksikranaatteja joilla saataisiin 45km kantama ja hyvä vastatykistövaikutus ei oteta käyttöön? Suomella on myyntilupa M30A1 kuorma-ammuksille joilla on 70km kantama. (Arto Pulkki ja Suomen Sotilas aiheesta), mutta en nopealla hakemisella löytänyt onko tarvikkeita tilattu/hankittu Suomeen MLRS kalustolle.

Eli noin yleisellä tasolla Suomen tykistön ongelma tuntuu olevan erikoisampumatarvikkeiden vähäisyys ja putkien väheneminen.

Posted in armeija, Aseet, Sodanajan joukot, varusteet | Tagged , , , , | Leave a comment

Finland in Cold War vol I

Youtube treated me for an unexpectedly good generalization of Finland’s position in cold war era. I do realize it is hard to find Finland specific info about these things away from Finland. The video was product of the user/channel “Cold War” (Link HERE) and as noted gave a rather good general picture of Finland’s unenviable position in Cold war era. As it happened Finnish Broadcasting Corporation’s Swedish language (YLE Svenska) side released a spotlight into the Finnish reincarnation of Gladio network: Heroes of Cold War.

One more happening in the soup was daily “Ilta Sanomat” piece of military planning in Finland in 1950’ies onward. “Secret plans reveal how FDF was preparing for Soviet Unions surprise attack” Which discusses broadly preparations done for the soviet threath in military side particulary in eastern command at that time the 3rd Division.

Of course the “cold war” was 45 years of history, so there were different phases in it. For example right after the war before the spy satellites and U2 and SR-71 flights came into being, Norwegians, with MI6 money, recruited former Finnish long range patrol men to make spy excursions into Russia and Kola peninsula in late 1940’ies and early 1950’ies. They had firefights with Russian border guards and some Finns who took the money and went reconnoittering we lost without trace in Kola, and Russian border guards were killed and wounded in these. In one particular case the former LRPG operator was shot in Finnish side. This activity died down when easier ways to get intel from Soviet Union came available as western aerospace engineering advanced by leaps and bounds. There is a bit of this in above in YLE video, but as I said no English text available.

One of the main sources of the period in Finland is Jukka Rislakki’s book “Paha Sektori”. (unfortunately only in Finnish) The book tell the story of nuclear weapon development and how “the great game” in Cold War evolved in Finland. There are stories like how finland got top notch western seismic technology in exchange of the data with Americans, which was of use when calculating the power of Soviet nuclear tests. And also about simple things about getting photo paper and film particularly color photo paper to Finland. (in “olden days pre 1990” you needed the film to get the picture, and special paper to print it out. In fact this technology may still produce somewhat more accurate pictures.)

Sweden and the NATO saw Finland primarily as the forward battle area of the democracy, and Swedish ground attack pilots, for example, did a lot of “tourism” in Lapland and eastern Finland to see the choke points and bridges they would need to bomb on the spot. Also Swedes did mothball some of their old SAAB J-35 F Drakens for Finns to use (for some reason Finns trained more than 120 fighter pilots for our 64 fighters). As the Swedes were transitioning into SAAB J 37 Viggen. It would have been a relatively simple matter to take pilots over to Sweden and fly the fighters over.

CIA did a lot of work with Finnish political parties to stem the Communist 5th column in Finland. particularly with Social Democrats. DIA or SHAPE and MI6 were more involved with “Gladio” in Finland. The use of name “Gladio” is not really accurate, as Finnish organisation was doing more counter spying on KGB residents in Finland and building an organization of getting downed NATO pilots back to the west than active action against leftist parties in Finland. In 1950-60 bomber routes to Northwestern USSR ran over Finland and some of the bomber would have been shot down here.

So summa summarum the “Cold War” made video well worth watching about Finland in Cold War, so do check it out!

Posted in Historia, Historia ja kirjat, in English, informaatiosota | Tagged , , , , , , | 1 Comment