Reblog: Future is Bright for F/A-18 E/F/G Rhino

Via War is Boring from National Interest.

With the U.S. Navy struggling to make up a shortfall in its strike fighter inventory, the future looks bright for Boeing’s F/A-18E/F Super Hornet and EA-18G Growler.

The Navy plans to order at least 80 additional Super Hornets over the next five years including 14 jets in the fiscal year 18 budget request—and there could be more to come.

Moreover, as it is becoming increasingly apparent that the F/A-18E/F will be serving in the fleet until at least 2040, the Navy has requested funding for an advanced Block III version of the venerable Super Hornet in the 2018 budget. Many of those modifications are also likely to be used onboard the EA-18G Growler variant too.

The Navy needs enough aircraft in its inventory to have the capacity to fill out its air wings—particularly if the size of the fleet is increased.

“Boeing thinks they probably need a few more airplanes in order to have the right number of tails to last out into the 2040s given the current force structure,” Dan Gillian, Boeing’s F/A-18 and EA-18G program manager told The National Interest.

“So we weren’t surprised to see the 10 Super Hornets added as the number one item on the FY18 unfunded priorities list.”

Boeing is planning to build the F/A-18 at a rate of two jets per month—slower than it has historically—but the Navy is also purchasing fewer jets per year than during the program’s heyday in the 2000s. But given the projected Navy buy, a total of 80 new Super Hornets should keep the production line open into the mid-2020s.

However, Boeing sees the need for more foreign and domestic F/A-18s, which Gillian said could drive the production rate back up. Indeed, the company projects that the Navy could order as many as 150 additional Super Hornets and 30 Growlers in total over the next several years in order to fill out its air wings.

Moreover, if Trump’s defense expansion materializes, the Navy might need even more aircraft.

An F/A-18E Super Hornet launches from the carrier USS ‘Carl Vinson’ on May 2, 2017. U.S. Navy photo

Meanwhile, Boeing is working with the Navy to extend the life of its existing Super Hornets with the Service Life Modification Program. The SLMP will extend the F/A-18E/F airframe’s life from a projected 6,000 hours out to 9,000 hours.

“That’s another way we can help them have the right capacity for the future,” Gillian said.

The new Super Hornets coming off the production line in fiscal year 2019 could be built in an advanced Block III configuration—should the Navy want to get the ball rolling that quickly.

“We think we can cut Block III into production with the fiscal year ’19 airplanes,” Gillian said.

“We can also take the Block III capabilities and retrofit them into existing Block IIs the Service Life Modification Program. With those two programs, new production and SLM, we can build the fleet inventory of Block IIIs quickly.”

With the Navy officially requesting funding this year for the Block III, an advanced Super Hornet is no longer a notional project. It will—if Congress manages to pass a budget—eventually become a reality if current plans hold.

“We think the Block III nomenclature is significant–we worked with the Navy to get alignment on what those attributes are,” Gillian said.

“Block III, we’re excited to see, is funded in the FY18 budget—just under $265 million to support the development of the Block III capabilities.”

Unlike Boeing’s previous Advanced Super Hornet concept that made its debut in 2013, the new Block III aircraft is a more modest proposition that is designed to support the rest of the air wing including the Lockheed Martin F-35C Joint Strike Fighter, Northrop Grumman E-2D Advanced Hawkeye and the EA-18G Growler under the service Naval Integrated Fire Control Counter Air construct.

An F/A-18E Super Hornet at RIAT 2016. Airwolfhound photo via Flickr

The Block III takes the existing upgrade path for the Super Hornet—including biennial hardware and software upgrades—and expands upon those. Indeed, some of the existing planned upgrades to the jet’s powerful Raytheon AN/APG-79 active electronically scanned array radar, AN/ALQ-214 Integrated Defensive Electronic Countermeasures—or IDECM—Block IV suite and the Lockheed Martin AN/ASG-34 Infrared Search and Track pod are part of the Block III package.

“That IRST sensor is a key capability Super Hornet brings to the carrier air wing that nobody else has,” Gillian said.

“It is a counter-air, counter-stealth targeting capability.”

Boeing and Navy plan to add five additional new features to the Super Hornet to round out the overall Block III package. That includes a set of conformal fuel tanks that will fit atop the F/A-18E/F’s fuselage, which would extend the Super Hornet’s range by roughly 120 nautical miles. The Block III aircraft would also come off the production line with a 9,000-hour life airframe right from the outset. Boeing will also add some improvements to the Super Hornet’s low observables technology—though not as extensively as their 2013 effort that reduced the F/A-18E/F radar cross section by more than half.

“Buying more stealth didn’t make much sense,” Gillian said.

“Buying a networked fighter made a ton of sense.”

The Block III will also have a powerful new computer in the form of the Distributed Targeting Processor- Networked (DTP-N) and powerful high-band connectivity in the guise of the Tactical Targeting Network Technology Internet protocol-based datalink. Additionally, the jet will receive a new advanced cockpit system with a 10-by-19 inch display and new crew interfaces in both cockpits.

An F/A-18E Super Hornet with the Strike Fighter Squadron 2’s ‘Bounty Hunters’ aboard the USS ‘Carl Vinson.’ U.S. Navy photo

“It’s about making the Super Hornet a smart node on the Navy’s network,” Gillian said.

“We think these collection of changes we’ve made in Block III help us to be a networked and survivable fighter in the future fight.”

The Tactical Targeting Network Technology and Distributed Targeting Processor-Networked are already funded Navy programs of record for the EA-18G variant, so integrating those technologies onto the regular strike fighter version of the airframe is a low risk proposition. However, the Navy might eventually consider retrofitting the advanced cockpit and the conformal fuel tanks onto the Growler variant to extend the range of the EA-18G and to ease the enormous crew workload onboard the electronic attack aircraft—particularly as the new Raytheon AN/ALQ-249 Next Generation Jammer comes online in 2021.

“They are all certainly applicable to the Growler, but those discussions with the Navy are ongoing,” Gillian said.

“With Super Hornet being the launch platform, moving them over into the Growler is a pretty straight forward application. They will work the same on both.”

There is also the potential that the Navy might buy additional Growlers. Navy projections beyond the Pentagon’s five-year defense plan call for 24 additional EA-18Gs and the service is already contemplating a life-extension program for the potent electronic attack platform. From Boeing’s perspective, the Navy should consider moving to an eight-aircraft Growler squadron onboard the carrier.

“Getting to eight Growlers per carrier air wing brings great benefit to the carrier air wing because you can have persistent three-ship operations,” Gillian said.

“So we see the need for some additional Growlers out there in the future.”

Thus, the Super Hornet and the Growler have a bright future and will continue to serve with the Navy for decades to come.

This article originally appeared at The National Interest.

Posted in HX-ohjelma, in English | Tagged | Leave a comment

Temppeliaukion kirkon terroriuhka, piispalliset saatanalliset säkeet ja vähän pommittelua Brysselissä.

Saimme maanataina ikäväksemme lukea, että terrorismi on, vihdoin, tullut Suomeen.  Ja on edelleen kovasti voimissaan Brysselissä. Toki olemme nähneet, esimerkiksi Presidentti Mauno Koiviston hautajaisten yhteudessä, kuinka SUOMESSA suojataan ihmisjoukkoa kuorma-auto iskulta. Tähän asti on siis päästy: Kaukki EU uskovaiset voinevat olla onnellisia siitä, että olemme viimein päässeet osaksi Eurooppalaista kaupunkikulttuuria. Odotottelemme vain Helsingin Pormestarin lausuntoa siitä kuinka “terrori-iskut kuuluvat suurkaupungissa elämiseen” ja siitä pitäisi oikesataan olla onnellinen. Tässä Lontoon pormestarin Khanin tyylinäyte aiheesta. Se tässä ON tietenkin totta, että saatuamme kolmekymmentätuhatta potentiaalista syrjäytyjää, on terrori-iskujen todennäköisyys kasvanut moninkertaisesti. Tämä ei ole “razzizimi”, tämä on tilastotiedettä ja matematiikkaa.

Syy miksi ISIS laittoi taistelijoita Eurooppaan on ilmiselvä: Lisäämällä terrori-iskuja Euroopassa poistetaan hieman painetta omilta kotikonnuilta. Osa taistelijoista siirtyi tietenkin omaehtoisesti, kaneetilla “He who fights and runs away, may live and fight another day”. Varsinkin kun Eurooppaan päästiin ilman minkäänlaista tutkintaa tai haastatteluprosessia. Siis taistelijoita on myös saatu turvaan, josta he voivat myös palata alueelle, kun tilanne rauhoittuu. Irak ja Syyria eivät ole rauhoittumassa ainakaan nyt näkyvissä olevassa tulevaisuudessa. Edelleen EUssa onnettomasti järjestetty sisärajojen sulkeminen, tai pikemminkin sen tekemättä jättäminen, varmisti sen, että ongelma saatiin levittymään koko EUn alueelle. Tästä oli/on ollut viitteitä jo heinäkuussa 2015, mutta ongelmaan tarttuminen koettiin hankalaksi, koska rasisimi. Mutta nyt on kakki housussa, ja koko eurooppalaiset joutuvat sitomaan resursseja tänne. Sivumennen sanoen, ranskalaiset, nuo kovakouraiset ja aina tyylikkäästi hommansa hoitavat veijarit, maksavat ranskalaisista jihadistesta tapporahaa Levantin alueella. Ongelmat eivät seuraa kotiin kun ne hoidetaan päättäväisesti ja lopullisesti ongelma-alueella. Ei nyt sillä että Ranskan turvallisuusviranomaiset kavahtaisivat murhata kotimaassakaan.

Suomihan on edelleen EUn mallioppilas, ja ottaa sen mitä EU määrää, vaikkei kukaan muu piittaa EUn taakanjaosta mitään. Kyllä edelleen siintää EU hillotolpat suomalaispolittikkojen märkääkin märemmissä ja kiihkeissä unissa. Kirjoitus on kilpailevan puolueen pää-äänenkannattajalta, mutta minusta noin jaliskenttätarkkuudella oikeaan osunut. Meillä ei ole konservatiivista oikeistopuoluetta, koska kaikkien on pitänyt ahtautua samaan mielipidekäytävään. Siellä taas ekosysteemiä hallitsevat vihreät ja vasemmisto, joten mielipiteenvapautta ei sallita. Tämä taas estää Suomessa tehokkaasti koko turvallisuusratkaisusta puhumisen. Ja haittaa poliisin toimintaa. “Etninen profilointihan” on jostain syystä kielletty, vaikka tyhmimmällekin pitäisi olla selvää, että ISIS terroristiä on aika vaikea löytää kyselemällä Muonion peräkylillä saamelaisilta tietoja. Eikö vain?

Saman terroriasian tiimoilta lähti Helsingin Piispa Irja Askola loihe lausumaan että Terrorismi on globaalin epäoikeudenmukaisuuden hätähuuto: Höpö höpö Irja, se on osoitus siitä, että olemme Suomessa ottaneet myös käärmeitä povellemme. Nämä terroristit totetuttavat saatanallista oppia, jossa tarkoitus on edistää POLIITTISTA agendaa. Se agenda ei ole “köyhyyden poistaminen” se on Kalifaatin luominen koko maailmaan. ISIS kokee käyvänsä uskonsotaa kalifaatin luomisen puolesta, ja meidän ongelmamme on kaksisuuntainen. Kuinka estää moisen ääriajattelun sympatiseeraaminen sekä toimiminen Suomessa, ja kuinka tuhota Kalifaatti Lähi-Idässä. Suomen ongelma keskittyy tähän oman tontin puhtaana pitämiseen, ainakin kunnes Ranska pyytää meiltä joukkoja lähi-itään.

Kehotankin siis Piispa Askolaa keskittymään Luterilaisen kirkon asioihin: Teillä on jokin ongelma asiakkuuskokemuksessa: Kirkko vuotaa kuin seula kaikkialta. Suurin mielenkiinto piispoilla on päästä mukaan siihen “mielipidekäytävään”, Ja siksi kopioidaan kaikki Viher-Vasemmistoa miellyttävät asiat omaan agendaan. MUTTA Vihervasemmisto EI OLE liittymässä Ev.Lut. kirkkoon, puolueessahan naurettaisiin moiselle taantumuksellisuudelle. Ev. Luttien pitäisi saada uskovat konservatiivit takaisin joukkoonsa, mutta se ei nykyisellä kirkon mielipideilmastolla onnistu. Kas siinäpä kirkonisille ja -äideille puuhaa.

Eun komissio on aloittanut hyökkäyksen Eurooppalaisten oikeuksia vastaan: EU komissio katsoo, tutkimuksiin tai vaikutuksiin perehtymättä, että Lainkuuliaiset eurooppalaiset aiheuttavat terrori- ja väkivaltarikollisuus ongelmia. Tämä on ihan luonnollista, koska tutkimuksilla olisi ollut päinvastainen todistusvoima. Vapaammat aselait VÄHENTÄVÄT väkivaltarikollisuutta, kas kun rikollisetkin ymmärtävät, että PUOLUSTUSKYVYTÖN uhri on hyvä uhri, ja toisenlaiset ovat huonoja uhreja. Komission eistyksen tarkoituksena on vain kerätä kansalaisilta aseet pois, ihan niinkuin Natsi Saksassa ja Neuvostoliitossakin toimittiin; oman vallan pönkittämiseksi.

Nyt kuitenkin on niin, että Lontoon iskussa toukokuussa polisiin paikalletulo kesti kahdeksan minuuttia. KAIKKI uhrit 7min ja 55 sek jälkeen olivat täysin tarpeettomia: JOS euroopassa olisi voimassa ns “concealed carry” lainsäädäntö, ja CC olisi vaikkapa prosentilla ihmisistä, olisi ainakin yksi aseistettu ja turvallinen kaveri ollut pistämässä islamistiterroristeille ikävästi kävyn kylkeen. TÄMÄ on ainoa oikea tie rakentaa turvallisuutta Euroopassa tänä Terrorinvastaisen sodan aikana. Siitä ei lainkuuliaisille kansalaisille ole mitään vaaraa. Laitampa linkin tapauksiin jossa concealed carry lainsäädäntö ja ja CC luvallinen” kunnon kaveri”® on hoitanut tilanteen minimi uhreilla.

Edelleen kehotan kaikkia järkeviä ihmisiä osallistumaan Firearms Unitedin aloitteeseen saada aseenkanto kaikkien lainkuuliaisten Eurooppalaisten turvaksi. Kannattaa tutustua sivustoon.

Posted in Aselait, henk.koht, informaatiosota, Jotain aivan muuta, maahanmuuttajat, sisäinen turvallisuus, terrorismi | Tagged , , , , , , , | Leave a comment

EU:n puolustusyhteistyön tiivistäminen, liittovaltiokehitys ja NATO? WTF?

Kuten tiedämme, ei EU:lla ole Lissabonin sopimuksessa keskinäisiä turvatakuita. Tästähän Suomalaiset ihan itse pitivät huolta kyseistä sopimusta neuvoteltaessa. Nyt kuitenkin EU haluaa tiivistää puolustusyhteistyötä, kuten olemmme saaneet luea TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ ja lisäksi EUn oma paperi aiheesta. Tämä vaikuttaa hyvin härskiltä vedättämiseltä, koskapa Komission yksi tärkeimmistä tavoitteista näyttää olevan kaikenlaisen maanpuolustuksen alasajaminen Pohjoismaissa ja Itä-Euroopassa, missä reserviläisarmeijoita vielä on. Lähinnä tämä vaikuttaa Natsi-Saksan ja Kommunisti-Neuvostoliiton tapaiselta “turvallisuuden vahvistamiselta” jolla tavoite on pönkittää omaa valtaa post nauseam. Terrorismin torjunnan kanssa tällä ei ole tekoa. Vasemmisto- ja oikeistoterrorismistä selvittiin Euroopassa ilman komission väliintuloa oikein hyvin koko kylmän sodan aika.

Koko “puolustusyhteistyön tiivistäminen” on nähtävä vain osaksi Palatsimandariinien Euvostoliiton kehittämistä: Täytyy hankkia lihaksia, jotta voidaan kilpailla muiden super- ja suurvaltojen kanssa maailman resursseista. JOS EUsta tehdään liittovaltio, niin tämä on luonnollisesti aivan oikea suunta mennä, mutta miten käy silloin Rauhanprojekti EUn? Kehitys johtaa vääjäämättä siirtomaasotiin Afrikassa ja Aasiassa. Eivät vallat joudu, todennäköisesti, keskenään kahnauksiin, mutta varmasti false flag operaatioita ja proksy- eli sijaissotia päästäisiin käymään. Siis sotia jossa EU tukee yhtä sissiliikettä ja jotkut muut tukisivat toista tai toisia liikkeitä. Siis kuten Afrikan puskasodissa on ruukattu tehdä. Tämä on ihan OK minulle, mutta eipä taida eurosossujen vatsa kestää ensimäisiäkään sinkkiarkkuja omalle äänestysalueelle.

EU tarjoaa siis Kataisen Jyrkin suulla kolmea eri syvyyttä puolustusyhteistyömalliin: 1) toiminta ad hoc, eli etukäteen suunnitelmia tekemättä 2) Yhteisiä operatiivisiä kykyjä sekä hankinta ja tukimusyhteistyötä, ja 3) EU:n yhteiset puolustusvoimat. NATOa ei kuitenkaan ole tarkoitus korvata, hyvä niin, koskapa toista USAn kaltaista supervaltaa ei ole käytettävissä.

Oman hillotolppansa jo EU:sta saanut Komissaari Jyrki Katainen: “Puolustuksen alalla EU:n tuoma lisäarvo on kiistaton. Myös EU-maiden kansalaiset kannattavat yhteistä puolustuspolitiikkaa“. EU on tuottanut HYVIN VÄHÄN puolustuksellista lisäarvoa kenellekään. EUn nopeantoiminnan joukot ovat olleet jatkusaa valmiudessa vuosikausia, mutta niitä EI OLE käytetty koskaan yhtään missään. Samat harjoitukset olisi hyvin voitu harjoitella NATOn puitteissa. Tämä johtuu juuri EUsta: EU on hyvin kyvytön päätöksenteko mekanismi. Lähinnä sopiva adjektiivi olisi “bysanttilainen”. Mutta ilmeisesti Jyrki puhuu mahdollisesta tulevasta lisäarvosta. Itse en ole nähnyt ensimäistäkään tutkimusta, joka tukisi Euro-Jyrkin väitettä. Löysin semmoisen jossa 43% vastanneista HALUAISI, että puolustuspolitiikka määrättäisiin EUsta. Eli pikkuinen vedätys jälleen tuossa.

Epäilen että kyseessä on  Ranskan, Belgian, Italian ja Espanjan yritys vetää pohjoiset EU-maat pitämään huolta EU siirtomaasodista. Itä-Euroopassa tätä ei kaivata: He ovat pystyneet hoitamaan pakolaisryntäykset ja muutkin turvallisuusuhat EUsta huolimatta, eivät sen avulla. Olisiko Välimeren pohjoisrannalla aika ottaa oppia ja kasvattaa vähän rintakarvoja?

Posted in Suuri peli, TurPo, voimapolitiikka | Tagged , | Leave a comment

Boeing ja F/A 18 E/F/G Rhino takaisin taistoon


Jolly Rogersien F/A-18 F juhlaväreissä Seinäjoella

Kesäkuun lentonäytöksissä Helsingissä ja Seinäjoella tuli selväksi, että KAIKKI HX kandidaatit ovat kilvassa mukana ja ajavat pitkillä valoilla. Ihmettelimme kollektiivisesti viime vuonna Kuopiossa Boeingin valitsemaa taktiikkaa HX ohjelmassa, ja muutenkin heikäläisten hiljaisuutta hankkeen ympärillä. Itselläni alkoi versoa ajatus, että Boeingille oli annettu lupa osallistua HX ohjelmaan mutta myös annettu ymmärtää että kilpailijan pitää voittaa se, että saadaan yksikköhintoja alas. Nyt alkaa näyttää enemmän siltä, että Tanskan hävittäjäohjelman kliimaksi vei organisaation mielenkiinnon. Sivumenne kertoen Boeing piti tarjouskilpailua niin epäreiluna ja F-35 hävittää suosimaan suunniteltuna että on aloittanut oikeustoimet asiassa. Saa nähdä kuinka käy.


Rhino edestä.

Viikonloppuna, muuten USN:n F-18 E ampui alas Syyrian hallituksen SU-22 (Suomeksi YLEltä) rynnäkkökoneen. SU-22 on sivulta MiG-21 konetta muistuttava kääntyväsiipinen rynnäkkökone, joka on tehnyt ensilentonsa SU-17 nimellä vuonna 1970. SU-20/22 on 1980 lentänyt modernisoitu versio koneesta. Eli ei nyt vieläkään ihan viimmeistä päälle taistelu pudotus, mutta pudotus siitä huolimatta. Eli Rhino on edelleen “taistelutestatuin” kone HX kandidaateissa ja kuroo etumatkaa edelleen.





Kun yhdysvaltain Merivoimat päätti ostaa lisää F/A-18 E/F/G koneita myös Suomessa usko vahvistui siihen että Rhino, tai Super Hornet, on Suomen Ilmavoimien tarvitseman käyttöiän, noin 30 vuotta, tuettu kone. Kuten muuallakin sanottu: F-35 tulee toimimaan osana ilmavoimien ja laivaston ilmavoimia, mutta se ei tule olemaan ainoa käytössä oleva konetyyppi. F-35 tulee olemaan, todennäköisesti, ikäänkuin tulenjohtaja joka ohjaa kauempana olevien koneiden tulen maaliin.


Jolly Rogers maalaus koko komeudessaan.

Tämä siksi että, optimiolosuhteita lukuunottamatta, ohjuksen kantama tulee useinkin olemaan suurempi kuin sensorien kantama. Oikeassa ilmasodassa on sitten vielä aktiivista häirintää ja runsaasti muuta säteilyä ilmassa, joka vaikeuttaa havaitsemista entisestään.

Koneena Boeingin tuotos on aika suuri, Se on kolme metriä pidempi ja siipiväli on myös noin kolme metriä suurempi kuin kilpailijoilla. (No Gripeniin ero siipivälissä on vielä suurempi, mutta noin keskiarvona). Myös runko on paksumpi. Kuitenkin muotoilulla on voitu pienentää huomattavasti koneen RCS arvoja edestäpäin ensimmäisistä versioista, ja häivekoneita ei nähdä enään ainoina tehokkaaseen ilmasotaan pystyvinä koneina tutka ja sensoritekniikan kehittymisen takia, on F/A-18 E/F/G edelleen hyvin vakavasti otettava kilpailija. Sehän tuo mukanaan myös ns “suuren talon edut”.


Siivenalustaa ja AMRAAM edestä


Runkoa ja konetta sivulta.

Esimerkiksi tuo rungon paksuus kilpailijoihin verrattuna tuo etuja: Rhinon tutkassa on vastaavasti enemmän lähetin/vastaanotin elementtejä kuin kilpailijoilla. Tämä taas tarkoittaa enemmän lähetystehoja ja jossain määrin myös paremman resoluution ja herkkyyden tutkalle. Tässä Raytheonin brösyyri AN/APG-79 tutkasta. Tosin tutkan kehittäminen ei ole ollut ohjelmistollisesti täysin ongelmatonta, mutta tutka on jo tuotannossa ja ohjelmistoja päivitetään.

Vaikka koneen hankintahinta on aika kallis, 95-98 M€ per kone, säästöjä syntyisi siitä, että noin 60% F/A-18 C/D koneen huolto ja testilaitteista käy Rhinolle. Eli varovaisestikin arvioiden noin puolet vanhoista hankinnoista voitaisiin kierrättää eteenpäin. Myös lentäjien koulutus saisi synergiaetuja: aluksi siirrytään vain koneen kehittyneempään versioon. USN mukaan siirtokoulutusta ei liiemmin C/D:stä E/F:ään tarvita. Tietenkin lentäjien ja muun henkilökunnan koulutus jatkuisi edelleen, mutta siirtyminen uuteen koneeseen olisi “helppo”

Boeing on myös ainoa valmistaja joka pystyy tarjoamaan dedikoidun ilmatorjunnan tuhoamiseen ja elektroniseen sodankyntiin tarkoitetun variantin koneestaan. Growlerissa on tämän ajan kuuminta hottia olevat häirintäominaisuudet ja podit koneessa. Tässä on selkeä doktriini ero: Eurooppalaiset tuntuvat luottavan omien tarjokkaidensa omasuojakykyihin sekä mahdollisuuteen käyttää AESA tutkaa sekä häirintälähettimenä että kumoamaan vastustajan tutkien aaltoja. USN halusi oman alustan näille toiminnoille. EN usko kenenkään olevan sen sen fiksumpi tai tyhmempi kuin kenenkään muunkaan. Epäilen vain että Elektronisten aseiden upseeri VOISI olla hyvä lisä siellä takapenkillä, että pilotti voi keskittyä ilmatilanteeseen ja koneeseen ja ELSO upseeri ilmatorjuntaan ja sen häirintään.

Toki muihinkin koneisiin on mahdollista näitä AN/ALQ-99 podeja kiinnittää, mutta F/A-18 G Growler on optimoitu tähän toimintaan. Eurooppalaiset siis suunnittelevat tekevänsä saman ns “lennosta” tietokonevoimaa ja tutkaa apuna käyttäen, mutta jenkit ovat päättäneet rakentaa optimoidun alustan. Kuten sanottu. Menepä sanomaan kumpi on viisaampaa, ennen kuin on se tosi kyseessä. Itse veikkaan, että kyllä tehokas SEAD/DEAD toiminta takapenkkiläisen vaatii.

Brief in ENG

  • It is good that Boeing is full tilt in the HX-game.
  • As USN started to buy more Rhinos, the future of the airframe and thus FAF can rely on spares and upgrades for the foreseeable future.
  • F/A-18 offers good and proven capabilities. It has evolved greatly from block I planes.
  • Plane is a bit pricey, but
    • Also pilots need minimal transition training
    • With the jump from F/A-18 C to E you get synergy as most of the equipment is intercahngable between models
Posted in HX-ohjelma, ilmavoimat | Tagged , , , , | Leave a comment

And Fly she did. SAAB’s Jas Gripen E has performet her maidenflight.

So one can now state that all HX competing planes are airworthy. There has been some concerns about Gripens ability to meet the HX deadlines. But it seems SAAB is keeping her on track.

SAAB press release about the flight.

Posted in HX-ohjelma, in English | Tagged | Leave a comment

Quick recap of the Seinäjoki Airshow 2017

Seinäjoki Air Show in June 2017 was an excellent opportunity to see even more HX program planes at the same time and place. Eurofighter Typhoon the Boeing F/A-18 Super Hornet and SAAB Gripen were all there.

First of all I was thrilled to see the Boeing in the competition, as I said last year in Kuopio airshow they just had a small stand in a place where the “normal people” and the media,  including us bloggers, we’re not able to come. Now Boeing was in competition with Lock Stock & Barrel. Boeing had the greatest presence on site as they had a flight simulation cockpit and both Navy and Boeing personnel to tell people about the F/A-18 Rhino. As I have written before I have been a bit concerned that the US government might want to pressure the Lockheed Martin F-35 to be selected as a “Fighter for Finland” rather than the Boeing products.

But now all is well in the Republic, as the Boeing is firmly in the race. As a funny side note my brothers Son, 10 years old, enjoyed the F-18 most as they were  in take off and air performance the loudest plane around.

Saab how to Pavilion and really cool virtual reality experience with their Gripen game and 360 virtual experience. Saab also had many Swedish Air Force pilots with them from Luleå and 3 JAS-39 C fighters. Gripen’s air performance was slick and smooth and word that springs into mind concerning the movements of the airplane was “graceful and effortless”. Of course the aeroplanes we’re not laden in with armaments but still the JAS Gripen gave an impression of almost ballet dancer like grace in the air. Gripen flew on both days the same excellent performance.

As a side note I’d like to add that the existing F/A-18 Hornet C gave a really good show in the air display. It seemed to convey the word “power” as it flew a very kinematic performance where one often saw air current mustaches around the airplane. (may be hard to see on bad cellphonevideo).

Eurofighter typhoon was outside with 2 seater and single-seater RAF typhoons. They didn’t have a stand or Booth but nevertheless they had three knowledgeable gentleman in site. we had a long good talk about the pros and what might be corns of typhoon in Finnish Air Force service.

Typhoons air performance was also one slick thing. It was apparent that there are power in the droves, there is ample agility, and more where they came from. Unfortunately due timing and schedules the Eurofighter Typhoon only flew on Saturday.

And as I was not just gawking at aeroplanes and had good talks on every HX canditate, I will be getting on with them later. Also I’ll add videos later today or tomorrow.

Posted in ilmavoimat, in English, Jotain aivan muuta | Leave a comment

Tulevat ja olevat tutkat HX koneissa.

Vaikkakin IRST sensori tulee olemaan ehkä tärkein sensori uudessa ilmasodassa, ei tutkan poisjättminen laskuista ole vielä ollenkaan ajankohtaista. Analogiana arkipäivään voisi olla taskulamppu ja ilman: Jos ei näy mitään, ja pelottaa kovasti että mörkö on tullut kaapista ulos, niin  voi olla parempi pistää fikkari päälle ja tarkistaa onko niin. Tosin silloin kaikki muutkin näkevät valon, ainakin kun se heijastuu ja siroaa kohteesta, vaikka itse taskulamppu keskittäisikin hyvin pienen sädekimpun, joka ei sattumalta osuisi kuin siihen aiottuun kohteeseen.

Nyt sitten tulemme itse asiaan: PESA vai AESA tutka. Passive- vai  Active Electronically scanned radar? AESA tutkat ovat kuuminta hottia nykyisessä tutkamaailmassa, ne kehitettiin ensimäisen kerran jo 60-luvulla. Maaasenteisiin jättitutkiin. Siitä ne ovat pienentyneet laivoihin, matkustajakoneisiin ja nyt viimmein hävittäjiin sopiviksi. Kaikki HX ohjelman koneet ovat joko vasta saaneet tai lähivuosina saamassa upouudet AESA tutkat, mutta laitan jäitä hattuun senverran että USN ei havainnut eroja taistelukäytettävyydessä siirtyessään PESA tutkista AESA tutkiin  F/A-18 E/F Super Horneteissa. Miksi siis polttaa hyvää rahaa, jos siitä ei ole saatavilla havaittavia etuja? Tietysti tämä riippuu myös ilmatilanteesta: Jos vihollisella on kerrallaan ylhäällä vain yksi kone, niin on se ja sama pystyykö tutka seuraamaan yhtä, kuutta vai kolmeakymmentä maalia yhtäaikaa.

Kyllä AESA tutkalla ON etuja PESA kalustoon verrattuna, erot eivät vain tule välttämättä näkyviin yksinkertaisimmissa ilmataisteluskenaarioissa. Esimerkiksi kun NATOn LINK 16 pystyy siirtämään noin 1Mb dataa sekunnissa, pystyy F-22 siirtämään AESA tutkaansa apuna käyttäen yli 500 kertaa suuremmalla nopeudella. Ainoa, että kun dataa siirretään datan vastaanottajan täytyy olla ainakin lähettäjän rinnalla että kuso kulkee. LINK 16 säteilee ympärille niin, että vastaanottajan asemalla ei sinänsä ole väliä.

Edelleen  AESA tutkassa tutkan säteilykuviota ja tutkan taajuutta on erittäin helppo muuttaa. Tämän takia tutkaa on huomattavan vaikea havaita normaaleilla tutkavaroittimilla. Koska Aurinko säteilee kaikilla ajateltavissa olevilla taajuuksilla, ei näennäisen satunnaisesti koneeseen törmäävä energia ole sen epäilyttävämpää kuin Auringosta tuleva oikeasti satunnainen energia. AESA tutka voi hyppiä taajuusalueellaan täysin satunnaisesti, jolloin mitattavan kohteen on todella vaikea todeta mitataanko sitä vai onko kyse todellakin satunnaisesta energiasta. Eli AESA tutkaa on, jos ei nyt aivan mahdollista pitää päällä KOKO aikaa, niin ainakin suuri osa ajasta.

Vaikka sinänsä tutkien lähetysteho on pysynyt aikalailla samana 60-luvulta eteenpäin, noin 10 kW tehossa, on vastaanotin elementtien huomattavat herkkyyden parannnukset saaneet tutkien hyötykantaman huomattavan kasvun. Nyt kuitenkinon niin, että JOTAIN energiaa täytyä heijastua takaisin, että se voidaan havaita. Nyt kuitenkin astuu kuvaan jälleen kaksi asiaa: Häiveominaisuudet ja käänteisen neliön laki. Käänteisen neliön laki on jokaiselle peruskoulussa käyneelle tuttu 7lkn fysiikan valo-opin ja ääniopin jaksoista sekä maantiedosta. (Mitä suuremmalle alueelle auringon valo maapallon pinnalla jakautuu, sitä matalampi säteilyn intensiteetti on, eli sitä kylmenpää on.) Tämä laki sanoo että säteilyn intensiteetti x on  riippuvainen etäisyydestä y suhteella X=1/y². Koska tutkan lähettämän energian täytyy palata myös takaisin toimii tutkassa x=(1/y²)/y² eli jaettuna y:n neljännellä potenssilla. (Tämän takia RCS mittauksissa heijastava kappale kuvitellaan täydelliseksi palloksi, jolloin voidaan sanoa paljonko energiaa heijastuu takaisin.) Eli se noin 10kW energia hajoaa melko nopeasti pieneksi. Tästä johtuu myös se, että tutka pystytään normaalitilanteessa havaitsemaan paljon ennen kuin se havaitsee itse mitään.

Edelleen tutkan säteenmuodostus tapahtuu tasaiselta levyltä. Elementit ovat nätisti järjestyksessä ja säteen hallinta tehdään lähettämällä signaalit sopivasti eri aikaan eri lähetin/vastaanotin elementeiltä., niin että signaalit vahvistuvat halutussa suunnassa ja kumoutuvat suunnissa joihin niiden ei haluta menevän. siis ikäänkuin valo-opin linssi, mutta niin, että säteet saadaan kulkemaan levynä, eikä varsinaista polttopistettä ole olemassa, tai ainakaan siis jos niin ei haluta olevan. Koska siroamista ei ole juurikaan säekimpun ulkopuolelle, on käynnissä olevaa AESA tutkaa vaikea havaita muualta kuin tutkan mittaussuunnasta. Jos tutkan käytössä pidetään välillä taukoja, on moderneimpienkin tutkavaroittimien hyvin vaikea havaita AESA ja uusia PESA tutkia taustasäteilystä.

Edelleen tämä taajuksien ja signaalimuotojen vaihtamisen helppous tekee AESA tutkasta erittäin hyvin häirintää sietävän. Ennenvanhaan, kun tunnettiin tutkan taajuus, oli aina halutun tutkan taajuus suhteellisen helppo peittää saman taajuuden säteilyllä ja sopivilla pulsseilla. Samaan tapaan kuin jos tuijaa taskulampulla tai peilillä toista silmiin kun tämä yrittää nähdä sinut. Erittäin tehokasta, jos taajuusalue voidaan tukkia omalla häirintäsignaalilla. Kun AESA tutkat pystyvät käyttämään laajaa taajuusaluetta joka pulssilla, jos niin halutaan, jää häirintä välttämättä pois ainakin joiltain taajuuksilta, joita mittaava tutka haluaa käyttää. Silloin tutka saa kuitenkin mitattua. Ei tietenkään välttämättä kaikkia haluamiaan maaleja, mutta ainakin osan niistä.

Jos koneita on useampia, voidaan useampaa tutkaa käyttää Synteettisen apertuurin tutkana, joka antaa huomattavasti paremman havainnointikyvyn, kuin yksittäinen tutka pystyy.

Oikeastaan ainoa AESAn heikkous on siniaallon ominaisuuksista johtuvasta 60° keilauskulmasta. Esimerkiksi Eurofighter Typhoonissa on säilytetty mekaaninen suuntaus, jolla tutkalevyä voidaan kääntää 40° sivulle jolloin saadaan syntymään koneen eteen noin 200° peitto mittauksella.

Sää, erityisesti sadepisarat antavat kaikua tutkalle, siksi meillä on olemassa säätutkia jotka toimivat gigahertsi taajuuksilla. Samoin linnut antavat kaikua senverran että ne voidaan aika helposti havaita. Se millä linnut ja vesipiskot erotellaan muista lentävistä kohteista on niiden nopeus. Linnut eivät lennä yli 250km/h. Mutta kuitenkin sadealueen takana on mahdollista lymyillä, koska vesipisaroiden antamat heijasteet heikentävät tutkan signaalia.

Kuten olen SAABin JAS-39 Gripenin ja Dassault Rafalen kohdalla kertonut, voidaan tutkalla lähettää myös vastakkaisessa vaiheessa olevaa signaalia kuin mittaav tutka, jolloin saman taajuuden aallot heikentävät toisiaan: -1+1=0. Tällöin voidaan koneeseen rakentaa häiveominaisuuksia ilman aerodynaamisesti haastavaa häivemuotoilua. Edelleen AESA tutkaa voidaan käyttää tutkavaroittimena, siinähän on järjestettynä paljon vastaanottoelementtejä sievästi riviin.

Rafalella on ollut RBE 2 AESA tutka vuodesta 2012, ja otaen huomioon ranskalaisten taidot matematiikassa, ja tarve rakentaa maailmanluokan hävittäjä, en epäile etteikö esitteen hieman ympäripyöreistä sanamuodista huolimatta ole todellinen maailmanluokan tutka. Sveitsin hävittäjävalintaohjelman aikaan RBE 2 oli vielä mekaaninen PESA tutka, joten ilmeisesti nyt uudella tutkalla varustettuna Rafale on loistava ilmataistelija

F/A-18 E/F/G Superhornet on myös oman AESA tutkansa saanut APG-79, joka on Suomessakin tutun AN/APG-73 tutkan edelleenkehitelmä. Uudet materiaalit ja parempi prosessoriteho parantaa luonnolliseti tutkan ominaisuuksia, vaikka USAn merivoimat eivät tasitelutoiminnassa eroja havainneetkaan.

Gripen E ei ole vielä lentänyt, mutta on tiedossa että siihen tulee Italialaisen Leonardon kehittämä Raven ES-05 AESA Raven_ES05_LQ_mm07819_tutka. SAABilla oli aikaisemmin käynissä NORA, “not just radar”, projekti, mutta en teidä onko NORA syvällä piilossa jossain SAABin skunkworkseissä josta se tulee iloksemme tulevaisuudessa, vai onko se kuollut nopean kuoleman, kun Leonardon Raven tutka on tullut Gripeniin mahdolliseksi. Ehkäpä aika kertoo. C/D Gripenit, joita 2017 kesäkuussa Kaivopuistossa ja Seinäjoella nähdään käyttävät vielä GEG-Marconin ja Eriksonin kehittämää PS-05A malli IV tutkaa.PS-05A malli IV on erittäin kehittynyt PESA tutka.

Samainen Leonardo (Leonardon CAPTOR sivu)on tehnyt Eurofighterin kanssa vuonna 2014 sopimuksen CAPTOR E tutkan kehittämiseksi. Perus CAPTOR on erittäin kyvykäs ja hyvä PESA tutka, mutta siitä puuttuvat aivan viimeiset herkut. Eurofighter mainitsee CAPTOR En tulevana hävittäjänsä primäärisensorina, mutta sivut eivät anna aikataulua, koska CAPTOR E on valmiina. Tämä on jonkinmoinen miinus HX ohjelmassa Typhoonin tiliin, mutta se ei välttämättä ole kovin suuri.

AN/APG-81 on, kehittäjänsä mukaan, maailman paras hävittäjätutka. Vaikka lausunnosta ottaa hypetyksen pois, se ei välttämättä ole kaukana totuudesta. Avionikkaa on ollut juuri amerikkalaisten ominta alaa muinaisesta 1950-luvusta lähtien.

Posted in HX-ohjelma, ilmavoimat | Tagged , , , , , | Leave a comment