Moukari ja 6400 piirua: Tykistö kehittyy huimasti!

Posted on April 10, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Suomen tykistö on pitkään elänyt omassa kuplassaan Länsimaissa ja NATOssa. Olemme ylpeilleet ”erityisolosuhteillamme” ja omilla standardeillamme samalla, kun muu maailma on porskuttanut eteenpäin. Nyt kaksi uutista on ravistellut pölyt vanhoista tulenjohtokartoista: Suomeen hankitaan 112 käytettyä K9 Moukari -telatykkiä, ja tykistö siirtyy 6400-piiruiseen ympyrään. (Samalla myös tulikomentoa mulkataan vähän, mutta siitä toiste.)

K9 Moukari tulitoiminnassa. Nitä siis tuli kuusi patteristoa lisää. Kuvan omistaa puolustusvoimat.

Tämä ei ole pelkkää paperinpyörittämistä. Ero tarkkuudessa on sinänsä 6000 piirun ja 6400 piirun välillä on pieni, mutta kun annetaan suuntimia, sanotaan noin 180 asteen, tai 3000 piirun jälkeen, siis kartta etelän kohdilla, virhe on jo 30/32 * 180 eli noin 12 asteen luokkaa. Luoteen suuntaan ja kohti pohjoista virhe alkaa edelleen suhteessa kasvaa.

Matematiikkaa, jota ei voi ohittaa

Kun puhutaan 112 uudesta Moukarista, puhutaan raa’asta massasta. Jos lasketaan puhtaasti patteriston tuliporrasta, jossa on 18 tykkiä, saamme tulokseksi kuusi täyttä patteristoa. Se on sellainen määrä liikkuvaa terästä, että se muuttaa jokaisen armeijakunnan tulenkäytön painopistettä.

Moni saattaa miettiä, mihin tarvitsemme yli sataa uutta telatykkiä, kun meillä on jo entuudestaan ”maailman vahvin tykistö”. Vastaus on rehellinen ja karu: vanha vedettävä kalusto alkaa olla käyttöikänsä päässä nykyaikaisella taistelukentällä. Jos et liiku tulitoiminnan jälkeen, olet vain maali. Tähän pyritään vastaamaan hajoittamalla patteriston tuliporras aika laajalle alueelle, mutta silloin hajontaa alkaa tulla melkeimpä liiaksi: Se on vielä hoidettavissa tietokoneilla, mutta erityisesti 122 H 63 15 km kantama alkaa jäädä silloin turhan vaatimattomaksi.

K9 Moukari ei jää odottelemaan vastatykistötoimintaa. Se ampuu, liikkuu ja on jo seuraavassa asemassa, kun vihollisen tutkat vielä raksuttavat koordinaatteja.

6400 piirua – Loppu kansalliselle kikkailulle

Sitten on se piirukysymys. Suomi on pitänyt kynsin ja hampain kiinni 6000 piirun ympyrästä. Miksi? Koska se oli ”helppoa”. Metri kilometrissä, piiru sinne, toinen tänne. Se sopi hyvin päässälaskuun ja perinteiseen suomalaiseen korpisoturi-estetiikkaan. (Niin ja tietenkin varusteet alkaen sieltä sotasaalis vermeistä.)

Mutta todellisuus tuli vastaan. 6400 piirua on kansainvälinen standardi, ja siirtyminen siihen on tunnustus tosiasioista. Kun ammutaan yhdessä liittolaisten kanssa, ei ole aikaa alkaa kaivaa muuntotaulukoita taskusta. Jos järjestelmät eivät puhu samaa kieltä, kranaatit putoavat omien niskaan.

Matemaattinen ero on pieni – 0,06 astetta vastaan 0,056 astetta – mutta ballistiikassa ja pitkillä etäisyyksillä pienikin kulmavirhe kertautuu. Kuitenkin jokainen ammattilainen, erityisesti tulitoimintaupseeri, tietää, ettei sota ole laboratoriokoetta.

Tämä ei ole pelkkää paperinpyörittämistä. Ero tarkkuudessa on sinänsä 6000 piirun ja 6400 piirun välillä on pieni, mutta kun annetaan suuntimia, sanotaan noin 180 asteen, tai 3000 piirun jälkeen, siis kartta etelän kohdilla, virhe on jo 30/32 * 180 eli noin 12 asteen luokkaa. Luoteen suuntaan 4500 piirua ja 270 astetta ja edelleen kohti pohjoista virhe alkaa edelleen suhteessa kasvaa. Lähellä pohjoista sanotaan nyt vaikka 300 asteen tienoilla ero suuntimassa on jo 45/48 eli alkaa edelleen hiipiä sellaiseen 20 asteen luokkaan.

Huomautan tässä vielä että TULIASEMAT pysyvät edelleen 122 H 63 ja 155 K 83-98 osalta varmaankin 6000 piirun ympyröissä, ja yhtenäiseen 6400 piiruun siirrytään kun vanhempi kalusto ammutaan pikkuhiljaa loppuun, uutta hankitaan. Muutos ympyröiden välillä on vielä helppo tehdä tulitoimintakontissa koneellisesti, ja vaikka pahvitasollakin puolihuolimattomasti viivoittimella, eli mistään ylipääsemättömästä tässä ei olla puhumassa. Itseasiassa luulen, että se tulikomennon muutos vaikuttaa pian enemmän reserviläisiin sekä tulitoiminnassa että tulenjohdossa. Tuliasemassa ei tapahdu oikeastaan muutosta.

Hajonta on tykistön ystävä

Turha luulla, että tykistö olisi mitään kirurgista piipertämistä. Se, mikä tappaa, on hajonta. Kun patteristo lyö 18 putkella rautaa ilmaan, tavoitteena ei ole osua tulitikkuaskiin 30 kilometrin päässä. Tavoitteena on peittää maalihehtaari sirpaleilla niin tiheästi, ettei siellä selviä edes rotta.

Ballistinen valmistelu – sää, putken kuluma, ruudin lämpötila – on toki tehtävä huolella, mutta lopulta kyse on tilastotieteestä. Tulenjohto toimii käytännössä 10 piirun tarkkuudella, ja se riittää, koska kranaattien luonnollinen hajonta hoitaa loput. Tykistö on leka, ei skalpelli. Ja 112 Moukarilla se leka on painavampi kuin koskaan. Toki ohjautuvat ammukset ja lentorataa korjaavat sytyttimet erikseen, mutta ymmärrätte “perus sirpalekranaatilla ja perus aikahidasteisella iskusytyttimellä”.

Pragmaattinen johtopäätös

Suomi on vihdoin lopettanut hienostelun ja palannut juurilleen. Emme tarvitse inkluusio-oppaita tai DEI-propagandaa rintamalle. Tarvitsemme tykkejä, jotka ampuvat kauas ja kovaa, sekä järjestelmiä, jotka toimivat saumattomasti yhteen muun maailman kanssa.

112 Moukaria ja 6400 piirua tarkoittavat sitä, että olemme valmiita. Emme siksi, että haluaisimme sotaa, vaan siksi, että olemme tarpeeksi vahvoja estämään sen. Jos joku haluaa tulla kokeilemaan, niin tervetuloa – meillä on kuusi uutta patteristoa valmiina osoittamaan, missä se kuuluisa maalihehtaari sijaitsee.

Epämiellyttävä totuus on se, että rauha säilyy vain niin kauan kuin tykkien piiput ovat tarpeeksi suuria ja niiden laskentatavat tarpeeksi tarkkoja. Kaikki muu on pelkkää sanahelinää.

Posted in teknologia, Teknologia, Tykistö | Tagged , | Leave a comment

Euroopan vihreä harakiri: Miten Bryssel rakensi Kiinalle punaisen maton

Posted on April 8, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Keskiviikko 8. huhtikuuta 2026. Euroopassa on herätty uuteen todellisuuteen, jossa vuosia jatkunut sinisilmäisyys on vaihtunut teolliseen eloonjäämiskamppailuun. Mutta toisin kuin virallisissa juhlapuheissa annetaan ymmärtää, suurin uhka ei ole pelkästään Kiinan aggressiivinen kauppapolitiikka – suurin uhka on Euroopan unionin oma, ideologisesti sokea sääntelykoneisto. Me teemme parhaillaan geopoliittista itsemurhaa, ja Pekingissä seurataan näytelmää tyytyväisenä myhäillen.

Sähköautot ja teollinen antautuminen

Suurin taistelukenttä on autoteollisuus, eurooppalaisen vaurauden peruskivi. Kiinalaiset sähköautomerkit, jotka nauttivat kommunistisen puolueen massiivisista valtioavustuksista, täyttävät markkinamme polkumyyntihinnoilla.Tarkoituksena tappaa polkumyynnillä kilpailu, ja sitten palauttaa touhu kannattavaksi hintoja nostamalla. CCPn suosiollisella ohjeistuksella. Se, mitä näimme aurinkopaneeliteollisuudelle tapahtuvan kymmenen vuotta sitten – koko sektorin tuhoutuminen Kiinan tieltä – toistuu nyt mittakaavassa, joka uhkaa viedä pohjan koko mantereen taloudelta.

On turha puhua “vapaasta kaupasta”, jos toinen osapuoli pelaa säännöillä, joita rahoittaa kommunistinen diktatuuri. EU:n asettamat tullit ovat välttämättömiä, mutta ne ovat vain laastari avohaavaan, jonka olemme itse aiheuttaneet kieltämällä oman vahvuutemme: polttomoottoriteknologian. Semmingin kun ilmailu ja esimerkiksi laivat kyllä vaativat polttomoottoreita edelleen.

Vihreä siirtymä vai riippuvuusloikka?

Euroopan hinku siirtyä pelkkään sähköön on geopoliittinen virhe, jonka laskua maksetaan sukupolvien ajan. Kiina hallitsee noin 80 % maailman akkukemikaalien jalostuksesta. Pakottamalla kansalaiset sähköautoihin, EU on vapaaehtoisesti siirtynyt öljyriippuvuudesta totaaliriippuvuuteen Kiinan teknologiasta ja raaka-aineista.

Tämä ei ole ympäristöteko, vaan strateginen antautuminen. Olemme rakentaneet “vihreän siirtymän” maaperälle, jota hallitsee järjestelmätason kilpailija. Ilman omaa tuotantokapasiteettia ja raaka-aineketjuja, vihreä siirtymä on vain massiivinen vallansiirto Brysselistä Pekingiin. Siksi Suomenkin akkumetallikaivokset ovat jo hieman myöhässä.

“Hiilidioksidilompakko” ja kansalaisen kuritus

Keskustelut henkilökohtaisista hiilikiintiöistä ja “hiilidioksidilompakoista” paljastavat sääntelyvimman syvimmän olemuksen: se on suora hyökkäys eurooppalaista elämäntapaa ja ostovoimaa vastaan. Kun kotimaisen tuotannon kustannukset nousevat päästökaupan ja byrokratian vuoksi pilviin, kuluttaja pakotetaan valitsemaan halvin vaihtoehto.

Se vaihtoehto on lähes aina kiinalainen tuote. Me ulkoistamme päästömme Aasiaan ja tuhoamme samalla oman taloutemme. Se on hyve poseerausta, jolla ei ole mitään tekemistä globaalin ympäristön tilan kanssa, mutta joka köyhdyttää eurooppalaisen keskiluokan tehokkaasti. No Saattaa olla, että Euroopan houkutteleuvuus maahanmuuttamisen kohteena heikkenee, mutta se on laiha lohtu koko maanosan tuhoamisesta.

Byrokratia vs. Raaka tehokkuus

EU-direktiivien viidakko – ESG-kriteerit, raportointivelvollisuudet ja yritysvastuulait – sitoo eurooppalaisten yritysten kädet selän taakse. Kiinalaiset toimijat puolestaan keskittyvät vain ja ainoastaan markkinaosuuksien valtaamiseen. Lopputuloksena meillä on hienoja raportteja ja puhdas omatunto, mutta heillä on tehtaat, teknologia ja rahat.

Johtopäätös: Aika valita puoli

Geopolitiikka ei tunne sääliä eikä se välitä hyveviestinnästä. Jos Eurooppa ei lopeta tätä ilmasto harakiriä, se päätyy tulevaisuudessa ulkomuseoksi, jonka energian ja elintason säännöstelee joku muu.

On aika hylätä ideologiset utopiat ja palata kovaan realipolitiikkaan. Meidän on suojeltava omaa teollista pohjaamme, omaa energiaomavaraisuuttamme ja ennen kaikkea omien kansalaistemme etua. Järjestelmätason kilpailussa ei jaeta sääliä niille, jotka riisuutuvat aseista kesken taistelun.

Posted in Geopolitiikka | Tagged , , , | Leave a comment

Epämuodikkaita ajatuksia: Soroksen Open Society Foundationsin ja Shanghain miljardööri Singhamin lonkerot Suomessa, Pohjoismaissa ja Euroopassa

Posted on April 6, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Rahalla ei ole kansallisuutta, mutta sillä on agenda. George Sorosin Open Society Foundations (OSF) ja amerikkalais-kiiinalainen miljardööri Neville Roy Singham (joka muutti Shanghaihin) eivät ole samaa verkostoa, mutta molemmat pumppaavat satoja miljoonia – jopa miljardeja – euroja “progressiivisiin” hankkeisiin, jotka heikentävät kansallisvaltion otetta omasta tulevaisuudestaan. Singhamin vaimo Jodie Evans (Code Pink -aktivistien johtohahmo) on ollut keskeinen kanava näille “lahjoituksille” ViherVasemmistoa tukeville projekteille.

Suomessa ja Pohjoismaissa jäljet ovat hienovaraisempia kuin Yhdysvalloissa, mutta ne ovat osa globaalia hybridivaikuttamista. Katsotaan faktoja ilman suodinta.

1. Open Society Foundations: vanha tuttu globaali liberalismi

OSF on vuodesta 1979 pumpannut miljardeja “avoimuuden, ihmisoikeuksien ja demokratian” nimissä. Euroopassa rahaa on mennyt etenkin Itä-Eurooppaan, mutta myös länteen: maahanmuuttoa edistäviin NGO:hin, mediahankkeisiin ja vasemmistolaisiin kampanjoihin. Kriitikot näkevät tässä systemaattisen yrityksen murtaa kansallisvaltioiden rajoja ja arvoja sisältäpäin. Suomessa OSF:n suora jälki on piilossa eurooppalaisten kattojärjestöjen takana, mutta arvomaailma – avoimet rajat, monikulttuurisuus, globaali solidaarisuus – soi yhteen valtion omien ohjelmien kanssa.

George Soroksen motiivi näyttää olevan enempi oma lehmä ojassa: Koska heikot kansallisvaltiot eivät pärjää hänenlaisilleen kun lakejakin pitäisi noudattaa. erilaisissa osake ja muissa vedätyksissä pörsseissä.

2. Neville Roy Singham: Shanghain “sosialistimiljardööri” ja vaimon ViherVasemmisto-projektit

Tässä toimii valtiollinen Kiina; ei suoraan Xi Jinping, vaan hänen “lonkeroidensa” yksi näkyvä kanava – Neville Roy Singham. Thoughtworks-yhtiön perustaja myi firmansa sadoilla miljoonilla, muutti Shanghaihin ja alkoi rahoittaa massiivisesti vasemmistolaisia järjestöjä. Vuosina 2017–2025 hän on pumpannut ainakin 278 miljoonaa dollaria (joidenkin arvioiden mukaan jopa enemmän) yli 2000 järjestölle maailmanlaajuisesti. Rahat kulkevat shell-yhtiöiden, donor-advised fundien ja katto-organisaatioiden kautta.

Vaimo Jodie Evans on ollut avainroolissa: Code Pinkin kaltaisten ryhmien kautta rahoitetaan projekteja, jotka tukevat ViherVasemmistoa tyypillisiä teemoja – anti-imperialismia, ilmastokampanjoita, maahanmuuttoa, anti-kapitalismia ja usein Kiinan etuja palvelevaa narratiivia. Verkosto sisältää mm. The People’s Forumia, Tricontinental Institutea ja lukuisia muita, jotka järjestävät mielenosoituksia ja levittävät sisältöä, joka sattumalta noudattaa KKP:n linjaa: Yhdysvaltojen (ja länsimaiden) mustamaalaus, autoritaaristen valtioiden puolustus ja sisäisen hajaannuksen lietsominen.

Singhamin toimisto Shanghaissa on jaettu ryhmän kanssa, joka propago “Kiinan ihmeitä” ulkomaalaisille. Hän on osallistunut KKP:n propaganda-koulutuksiin ja rahoittaa järjestöjä, jotka edistävät Pekingin puheenvuoroja globaalisti. Tämä ei ole salaliitto – se on avointa suurvaltapeliä, jossa amerikkalainen miljardööri käyttää länsimaista verotusta ja vapautta Kiinan hybridivaikuttamisen hyväksi.

Singhamin globaali koneisto – miten raha liikkuu?Singham on vuodesta 2017 pumpannut satoja miljoonia dollareita (arvioita 100–278 miljoonaa) yli 2000 järjestölle. Rahat kulkevat shell-yhtiöiden, donor-advised fundien (kuten Goldman Sachs Philanthropy Fund) ja katto-organisaatioiden kautta. Keskeiset kanavat ovat:

  • The People’s Forum (yli 20 miljoonaa dollaria Singhamilta ja vaimolta Jodie Evansilta) – “liikeinkubaattori”, joka kouluttaa aktivisteja ja levittää narratiivia.
  • Tricontinental: Institute for Social Research – Singham on kansainvälisen neuvoston puheenjohtaja, poika töissä, miljoonia dollareita suoraan verkostosta. Tuottaa “tutkimusta” globaaliin etelään ja anti-imperialismiin.
  • Code Pink (Evansin perustama) – feministinen aktivismikone, joka puolustaa Kiinan linjaa.
  • Verkosto ulottuu ANSWER Coalitioniin, Party for Socialism and Liberation (PSL) -puolueeseen ja BreakThrough News -mediakoneistoon.

Nämä eivät ole satunnaisia lahjoituksia. Ne muodostavat koordinoitua hybridivaikuttamista: mielenosoituksia, mediaa, koulutusohjelmia ja narratiivia, joka heikentää länsimaista yhtenäisyyttä ja edistää “globaalia oikeudenmukaisuutta” – eli ViherVasemmistoa tyypillisiä teemoja: ilmastokriisi, avoimet rajat, anti-kapitalismi, anti-NATO ja Kiinan mallin puolustus.

Eurooppaan ja Pohjoismaihin: ei Suomi-spesifiä, mutta rahaa virtaa?

Singhamin verkosto ei pysähdy Yhdysvaltoihin. Vuosina 2017–2025 rahaa on mennyt globaalisti, mukaan lukien Eurooppaan. Yksi dokumentoitu virta: Singhamin tukemat järjestöt pumppasivat miljoonia Eurooppaan (sisältäen Grönlantiin ja Islantiin). Esimerkiksi People’s Welfare Association -tyyppiset kanavat lähettivät 9,5 miljoonaa dollaria Eurooppaan. Tricontinental julkaisee raportteja ja järjestää tapahtumia, jotka ulottuvat globaaliin etelään – ja Euroopan vasemmisto ottaa näitä teemoja omakseen.

Suomessa suoria Singhamin nimellä merkittyjä lahjoituksia ei kuitenkaan löydy julkisista lähteistä. Ei vihreiden, vasemmiston, ilmastoliikkeen tai maahanmuutto-NGO:iden tileiltä suoria siirtoja Shanghaista. Tämä ei ole yllätys:

  • Rahoitus on suunniteltu piiloon: Yhdysvaltain verovapaiden statusten, ulkomaisten kattojärjestöjen ja EU-rahoituksen sekoituksena.
  • Suomessa ViherVasemmisto (vihreät + vasemmisto) ajaa samoja agendoja kuin Singhamin rahoittamat ryhmät: energiaturvallisuuden heikentäminen, “rauhanliike” (joka sattumalta palvelee Kiinan geopoliittisia intressejä) ja globaali solidaarisuus.
  • Epäsuora ketju: Singham → Tricontinental/People’s Forum → eurooppalaiset kumppanit → paikalliset aktivistit ja puolueet. Samanlainen malli toimii Saksassa, Ranskassa ja Britanniassa, jossa verkosto on näkyvämpi.

Pohjoismaissa tilanne on kirjava: Ruotsissa ja Norjassa on herätty Kiina-vaikuttamiseen laajemmin, mutta Suomi pysyy varovaisena. Singhamin raha ei tarvitse suoraa jälkeä – se riittää, että ViherVasemmisto omaksuu narratiivin, joka heikentää NATO-jäsenyyttä, arktista turvallisuutta tai taloudellista itsenäisyyttä juuri silloin, kun Kiina katsoo Arktikselle ja teknologiaan.Miksi Suomi on hiljainen kohde – ja miksi se muuttuu?

Suomi on pieni markkina, mutta strateginen: EU:n jäsen, NATO, arktinen naapuri. Singhamin kaltaiset toimijat eivät tule suoraan otsikoihin, koska:

  • Rahoitus kulkee monen kerroksen läpi (US → EU-kattojärjestöt → paikalliset hankkeet).
  • Valtavirta-media ja poliitikot eivät kaiva näitä ketjuja – se olisi “epämuodikasta”.
  • Paikalliset ViherVasemmisto-aktivistit saavat rahaa muualta (valtiolta, EU:lta, Sorosin verkostoilta), mutta ideologia soi yhteen Singhamin globaalin linjan kanssa.

Epämuodikas johtopäätös: kun Singham pumppaa satoja miljoonia maailmalle ja osa menee Eurooppaan, vaikutus tihkuu myös Suomeen ilman nimikylttiä. Se näkyy kaduilla (ilmastomarssit, “rauhan” mielenosoitukset), politiikassa (vihreä siirtymä, joka tekee meistä riippuvaisia Kiinasta) ja mediassa (Kiina-myönteinen narratiivi). Ei salaliittoa, vaan avointa suurvaltapeliä, jossa avoimuuttamme käytetään aseena.

3. Suomi, Pohjoismaat ja Eurooppa: hiljainen mutta kasvava tunkeutuminen

Suomessa Singhamin tai OSF:n suoria “lahjoituksia” ViherVasemmistolle ei ehkä näy otsikoissa, mutta globaali verkosto ulottuu Eurooppaan. Rahaa menee järjestöille, jotka lobbaavat avoimia rajoja, vihreää siirtymää ja “sosiaalista oikeudenmukaisuutta” – teemoja, jotka ViherVasemmisto Suomessa ja muualla Pohjoismaissa on omaksunut.

Ruotsissa ja Saksassa vastaavat verkostot ovat jo näkyvämpiä: mielenosoituksia, mediaa ja poliittisia kampanjoita, jotka heikentävät NATO-yhtenäisyyttä, energiaturvallisuutta tai maahanmuuttopolitiikkaa juuri silloin, kun Kiina hyötyy EU:n hajaannuksesta.

Pohjoismaissa Kiina näkee Arktiksen, teknologian ja satamien kautta ovia – ja Singham-tyylinen raha vahvistaa paikallisia ääniä, jotka vastustavat “länsimaista imperialismia”. OSF puolestaan vahvistaa samaa arvomaailmaa pehmeämmin, EU-rahoituksen varjolla. Tuloksena: yhteiskunta, jossa kansallinen etu jää taka-alalle ja ulkopuoliset agendat saavat tilaa.

Euroopassa kokonaisuus on selvempi: satamat, investoinnit ja NGO-verkostot muodostavat hybridirintaman. Singhamin raha ei tule tyhjästä – se palvelee KKP:n United Front -logiikkaa, jossa diasporaa, yrityksiä ja aktivisteja käytetään vaikutusvaltaan.

Kenen etu toteutuu?

Nämä lonkerot eivät ole sattumaa. Soros edistää globaalia avointa liberalismia, Singham marxilaista aktivismia, joka sattumalta palvelee Kiinan geopoliittisia intressejä. Molemmat käyttävät avoimuuttamme aseenaan: rahaa, järjestöjä ja “ihmisoikeuksia” kansallisvaltion heikentämiseen. Suomessa ja Pohjoismaissa kysymys on yksinkertainen – annammeko Shanghain miljardöörin ja Sorosin kaltaisten verkostojen muokata ViherVasemmisto-projektien kautta yhteiskuntaamme, vai otammeko vastuun omasta suvereniteetistamme?

Valtavirta ei puhu näistä ääneen, koska se olisi epämuodikasta. Mutta rahat virtaavat, järjestöt toimivat ja vaikutus näkyy kaduilla, politiikassa ja mediassa. Tosiasiat eivät katoa – aika katsoa peiliin ilman ideologista naamaria.

Saamelaisten totuuskomissio – Sorosin OSF:n tai Singhamin lonkerot mukana vai puhdas kotimainen prosessi?

Onko nykyinen Saamelaisten totuuskomissio (virallisesti Saamelainen totuus- ja sovintokomissio Suomessa) saanut rahoitusta tai edes ideologista tukea jommastakummasta mainitusta lähteestä – eli George Sorosin Open Society Foundationsista (OSF) vai Shanghain miljardööri Neville Roy Singhamin (ja vaimonsa Jodie Evansin) ViherVasemmistoa tukevasta verkostosta (Tricontinental, People’s Forum, Code Pink ym.)?

Vastaus on yksinkertainen ja faktoihin perustuva: ei rahoitusta eikä dokumentoitua ideologista tukea kummastakaan.

Mitä komissio oikeastaan on?

Komissio perustettiin Suomen hallituksen ja Saamelaiskäräjien päätöksellä vuonna 2021. Se on valtiollinen totuus- ja sovintoprosessi, joka selvittää Suomen valtion ja saamelaisten suhteiden historiaa (assimilaatiopolitiikka, kulttuurin tukahduttaminen, maaoikeudet). Komissaarit nimitettiin osittain Saamelaiskäräjien ja osittain valtion toimesta. Työtä on tukenut valtion rahoittama sihteeristö, ja komissio on jättänyt loppuraporttinsa vuoden 2025 lopussa. Rahoitus on tullut Suomen valtiolta ja Saamelaiskäräjiltä – ei ulkomaisilta säätiöiltä tai miljardöörien verkostoilta.

Prosessissa on ollut sisäisiä haasteita (eroja, resurssipulaa), mutta ne on ratkaistu kotimaisin voimin. Ei viitteitä ulkopuolisesta rahavirrasta.Rahoitusketjut tarkastettu – nolla osumaa

  • Open Society Foundations (Soros): OSF rahoittaa globaalisti ihmisoikeus- ja alkuperäiskansajärjestöjä, mutta Suomen Saamelaisten totuuskomissioon ei löydy yhtään julkista jälkeä rahoituksesta, kumppanuudesta tai edes mainintaa OSF:n raporteissa tai verkkosivuilla. Laajemmat haut alkuperäiskansa-aiheista (indigenous rights, Sámi, totuuskomissio) eivät tuota yhteyttä Suomeen. OSF:n toiminta Pohjoismaissa keskittyy enemmän romaniasioihin tai yleiseen demokratiaan – ei tähän prosessiin.
  • Neville Roy Singhamin verkosto: Tricontinental, People’s Forum tai Code Pink eivät ole tukeneet komissiota millään tavalla. Singhamin raha menee pääosin globaaliin etelään, anti-imperialistisiin ja marxilaisiin kampanjoihin (Palestiina, anti-NATO, ilmastoliike). Arctic-aiheisia mainintoja Tricontinentalissa on (saamelaiset mainitaan ohimennen arktisena alkuperäiskansana), mutta ei yhteyttä Suomen totuuskomissioon. Ei lahjoituksia, ei tapahtumia, ei yhteisiä julkilausumia.

Ideologinen tuki – pehmeämpi kysymys

Vaikka suoraa rahaa tai tukea ei ole, komission teemat (historiallinen vääryys, alkuperäiskansan oikeudet, dekolonisaatio, maaoikeudet) sopivat hyvin ViherVasemmistolle tyypilliseen narratiiviin. Kotimaiset vihreät ja vasemmisto ovat tukeneet prosessia poliittisesti jo valmisteluvaiheessa. Tämä on kuitenkin kotimaista ideologiaa – ei tuontitavaraa Shanghaista tai Sorosin New Yorkista.

OSF:n globaali linja korostaa alkuperäiskansojen oikeuksia, mutta Suomessa komissio ei ole ollut osa heidän ohjelmiaan. Singhamin verkosto puolestaan käyttää alkuperäiskansakysymyksiä osana laajempaa anti-länsimaista agendaa – mutta ei ole käyttänyt tätä suomalaista prosessia hyväkseen.

Epämuodikas johtopäätös: Saamelaisten totuuskomissio on aidosti suomalainen ja saamelainen sisähanke. Se ei ole ulkomaisten miljardöörien hybridivaikuttamisen väline. Jos joku haluaa nähdä siinä “lonkeroita”, se vaatii salaliittoteoriaa – faktoissa ei ole tukea.

No entäpä Venäjä? Siitä varmaan joku toinen kerta.

Summa Summarum

Suomalainen ViherVasemmisto imuroi aatteita itselleen sisarpuolueilta Euroopasta. Tämä tulee erittäin selväksi siitä kuinka “river tuu tö sii” porukkaa alkoi kaivautua esiin kivien alta ja linnoittautua Helsingin Yliopiston kampuksille, kun tuli vähän keväisemmät kelit. Niin ja tietenkin “Oranssi setä paha” tason argumentointi globaaleissa kysymyksissä. JOS he eivät tajua edes ottaa rahaa itsensä myymisestä, niin se on jo surullista.

Lähteet (blogityyliin, ei akateemista jargonia):

Fox News -tutkimukset Singhamin 278 miljoonan dollarin verkostosta, New York Timesin raportit Shanghain toiminnasta, Yhdysvaltain kongressin kuulemiset ulkomaisesta vaikutuksesta, Wikipedia- ja julkiset tilastot OSF:stä sekä Tricontinentalin ja Code Pinkin rahoitusketjut. Jos haluat syventää Suomeen tai tiettyyn projektiin (esim. ilmasto- tai maahanmuutto-NGO:t), anna vihje – muokataan lisää. Tässä ollaan totuuden, ei muodin puolella.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Vähän tuhdimpi mämmituokkonen Vapahtajan ylösnousun kunniaksi: LÄNSIMAIDEN ITSETUHO: MATKA KOHTI VÄÄJÄÄMÄTÖNTÄ SELKKAUSTA

Posted on April 5, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Länsimainen sivilisaatio on tilassa, jota tulevat historioitsijat kutsuvat kollektiiviseksi itsemurhaksi. Se, mikä alkoi hallitsemattomana siirtolaisuutena ja sokeana ”suvaitsevaisuutena”, on muuttumassa polttavaksi sisäiseksi konfliktiksi. Professori David Betzin, europarlamentaarikko Charlie Weimersin ja Glenn Diesenin esiin nostamat faktat piirtävät kuvan Euroopasta, joka on menettänyt kontrollin omista rajoistaan, kaduistaan ja ennen kaikkea moraalisesta selkärangastaan.

Tämä kirjoitus perkaa auki sen mädännäisyyden, joka vallitsee niin Ruotsissa kuin Suomessakin, ja osoittaa ne voimat, jotka häärivät tämän hajottamisen taustalla.

ANALYYSI: VIDEOIDEN TEEMAT JA VAROITUSMERKIT

Linkatut videot eivät ole mitään kevyttä iltapäiväviihdettä, vaan kylmäävää analyysia asiantuntijoilta, jotka uskaltavat sanoa ääneen sen, minkä valtamedia sensuroi.

1. Charlie Weimers: “Civil War? Europe at risk”

Konferenssi on suora isku päin liberaalia valhetta. Weimers isännöi keskustelua, jossa asiantuntijat – kuten Betz ja ranskalainen Metra de Mrial – toteavat, että monikulttuurisuus on epäonnistunut pirstaloimaan yhteiskunnan. Linkki almpana, kannattaa tutustua itse.

  • Anarkotyrania: Tämä on keskeinen termi. Valtio on kova rehellistä kansalaista kohtaan (verotus, sananvapauden rajoittaminen, DEI-propaganda), mutta täysin voimaton etnisten jengien hallitsemilla ”no-go”-alueilla.
  • Demokratian kuolema: Kun eliitti kieltäytyy kuuntelemasta kansaa ja leimaa jokaisen kriitikon ”rasistiksi”, yhteiskunnasta tulee painekattila. Räjähdys ei ole enää “JOS”, vaan “KUN”.

2. Glenn Diesen & David Betz: “Irreversible Path to Civil War”

Haastattelussa Betz menee vielä syvemmälle akateemiseen ja sotilaalliseen analyysiin. Linkki almpana, kannattaa tutustua itse.

  • Polaarinen faktionalismi: Yhteiskunta ei enää kiistele asioista, vaan se on jakautunut heimoihin, jotka eivät ymmärrä toisiaan. Luottamus instituutioihin on haihtunut.
  • Infrastruktuurisota: Betz varoittaa, että tuleva sisällissota ei ole välttämättä rintamalinjoja, vaan piiritystä. Kaupungit (etniset enklaavit) kuristetaan katkaisemalla sähkö, vesi ja ruokahuolto. Nykyaikainen suurkaupunki on täysin riippuvainen ulkopuolisesta energiasta – se on haavoittuvampi kuin mikään keskiaikainen linna.

RUOTSALAINEN KESKUSTELU: KAKSI TODELLISUUTTA

Ruotsissa keskustelu on jakautunut niin jyrkästi, että voidaan puhua kahdesta eri maasta samojen rajojen sisällä.

Valtamedia (DN, SVT, Aftonbladet): Nämä tahot elävät edelleen kieltämisvaiheessa. Heille Weimersin ja Betzin kaltaiset puhujat ovat ”äärioikeistolaisia radikaaleja”. Kun Malmössä räjähtää tai Tukholman lähiöissä ammutaan, syyksi etsitään ”sosioekonomisia tekijöitä” tai ”kotouttamisen epäonnistumista”, ei koskaan itse massamaahanmuuttoa tai vieraiden kulttuurien yhteensopimattomuutta länsimaiseen järjestykseen.

Foorumit ja Vaihtoehtomedia (Flashback, Samnytt, Fria Tider): Täällä todellisuus iskee vasten kasvoja. Flashbackin kaltaisilla foorumeilla ”Svenssonit” keskustelevat jo avoimesti siitä, mihin Ruotsin kolkkaan kannattaa muuttaa turvaan (White Flight). Keskustelufoorumeilla perataan poliisiraportteja, joita valtamedia kaunistelee. Siellä puhutaan vääjäämättömästä romahduksesta: siitä, kuinka Ruotsin valtio on menettänyt väkivaltamonopolinsa.

Ruotsissa on herätty siihen, että anarkotyrania on totta. Jos puolustat kotiasi tunkeutujalta, joudut itse linnaan. Jos jengi ampuu poliisin, valtio järjestää ”halataan lähiössä” -tapahtuman. Tämä on se perintö, jonka liberaali politiikka on Ruotsille jättänyt. Ruotsi on pitkään ollut liberaalin utopian lippulaiva, mutta nyt se on muuttumassa varoittavaksi esimerkiksi. Betzin määrittelemä anarkotyrania on siellä arkipäivää: valtio kyykyttää rehellistä veronmaksajaa tiukalla valvonnalla ja sääntelyllä, mutta on täysin voimaton (tai haluton) puuttumaan etnisten jengien hallitsemiin enklaaveihin.

Ruotsalaisessa mediassa ja foumeilla (kuten Flashback) keskustelu käy kuumana, mutta rintamalinjat ovat syvät. Valtamedia leimaa kriitikot “pelonlietsujiksi”, vaikka todellisuus kukkii kranaatti-iskuina ja rinnakkaisyhteiskuntina.

Linkkejä ja lähteitä syvempään tarkasteluun:

Samnytt & Fria Tider: Ruotsin oikeistokonservatiiviset uutiskanavat, jotka perkaavat “no-go” -alueiden todellisuutta päivittäin.

Charlie Weimers: Civil War? Europe at risk

Glenn Diesen & David Betz: The West on Irreversible Path to Civil War

Flashback Forum: Integration och invandring -keskustelut (Ruotsin suurin sensuroimaton foorumi)

SUOMEN JAKAUTUMINEN: SAMAN POLUN VARJOISSA

Suomi ei ole poikkeus, vaikka olemme tulleet perässä. Meillä yhteiskunnan jakautuminen näkyy syvänä railona Helsingin kuplan ja muun Suomen välillä.

  1. Arvotyhjiö: Perinteiset suomalaiset arvot – koti, uskonto, isänmaa – on korvattu globaalilla kulutusfanaattisuudella ja DEI-agendalla (Diversity, Equity, Inclusion).
  2. Polaarinen faktionalismi Suomessa: Kansallismielinen ja konservatiivinen osa väestöstä on ajettu nurkkaan. Heitä pidetään ”kehityksen jarruna”, vaikka he ovat niitä, jotka pitävät yhteiskunnan rattaat pyörimässä.
  3. Kansallisen yhtenäisyyden mureneminen: Kun kieli, historia ja perinteet kyseenalaistetaan, ei ole enää mitään, mikä yhdistäisi kansaa kriisin hetkellä. Suomalainen ”sisu” on vaihtunut itsetuhoiseen häpeään omasta alkuperästä.

VARJOT TAUSTALLA: SOROS, CCP JA LÄNSIMAIDEN HAJOTTAMINEN

On lapsellista luulla, että tämä kehitys on pelkkää vahinkoa. Länsimaiden sisäistä mädätystä ajavat voimat, joilla on selkeä päämäärä: kansallisvaltioiden tuhoaminen. Niin siis paitsi sosialististen valtioiden.

George Soros ja Open Society -verkostot: Soros on vuosikymmeniä rahoittanut järjestöjä, jotka murentavat rajavalvontaa, edistävät radikaalia liberalismia ja hyökkäävät perinteisiä instituutioita vastaan. Hänen tavoitteenaan on ”avoin yhteiskunta”, joka käytännössä tarkoittaa juuretonta, helposti hallittavaa kuluttajamassaa vailla kansallista identiteettiä. Mies joka on kunnostautunut ryöstämällä kokonaisia valtioita, jatkaa edelleen toimintaansa. Hänelle sopii hyvin se että valtiot ovat hjeikkoja ja hän saa huseerata rahoitusmarkkinoilla rauhassa.

CCP (Kiinan kommunistinen puolue) ja Sighin verkostot: CCP pelaa pitkää peliä. He käyttävät hyväkseen länsimaiden omia ”suvaitsevaisuusmekanismeja”. CCP tukee ja rahoittaa (usein peitellysti) länsimaiden sisäisiä hajottajia. He rohkaisevat meitä hylkäämään fossiiliset polttoaineet, tuhoamaan teollisuutemme ja pirstomaan yhteiskuntamme sisäisillä kiistoilla, samalla kun he itse vahvistavat omaa kansallismielisyyttään, rakentavat hiilivoimaloita ja keskittävät valtaa. Ja ostamaan kiinalaista hinnalla millä hyvällä.

CCP:n tavoite on yksinkertainen: kun länsi tuhoaa itsensä sisältä päin DEI-hömpötyksellä ja sisällissodilla, Kiina nousee ainoaksi globaaliksi valtiaaksi ilman, että sen tarvitsee ampua laukaustakaan.

Huom: Näiden verkostojen syvällisempi, nimiä ja kytköksiä paljastava luotaus on tulossa myöhemmässä kirjoituksessa. Pysykää kuulolla.

SKENAARIO: KUN LÄNSIRAJA PETTÄÄ

Tämä on se osa, josta kukaan ei halua puhua, mutta joka on jo sotilaallisesti ja sosiaalisesti täysin relevantti mahdollisuus.

Kuvitellaan vuosi 2030. Ruotsin suurimmissa kaupungeissa on syttynyt täysimittainen konflikti. Jengien väliset sodat ovat muuttuneet uskonnollis-etnisiksi puhdistuksiksi. Valtio on julistanut poikkeustilan, mutta poliisi ja armeija ovat pirstoutuneet – moni sotilas on valinnut oman heimonsa lipun valtion lipun sijaan. Sähköt on katkaistu, ja Tukholman kaduilla taistellaan kortteli kerrallaan.

Alkaa ennennäkemätön ilmiö: Svenssonien ja Johanssonien pako. Tuhannet ja taas tuhannet kantaruotsalaiset, ne tavalliset työssäkäyvät ihmiset, pakenevat kaaosta. He eivät suuntaa etelään, joka on samassa liekissä, vaan itään. Haaparannan ja Tornion raja täyttyy Volvoista ja sähköautoista. Ihmisistä, jotka kantavat mukanaan salkkujaan ja perhevalokuviaan, rukoillen pääsyä turvaan Suomeen.

Suomi seisoo rajan takana sormi suussa. Mitä teemme?

  • Otammeko vastaan kymmeniätuhansia pakolaisia maasta, jonka olemme aina nähneet ”isonaveljenä”?
  • Miten varmistamme, ettei Ruotsin tuonut kaaos – ne samat jengit ja radikaalit, jotka kaupungeissa taistelevat – seuraa pakoautojen perässä rajan yli?

Länsiraja, jota on pidetty ikuisen rauhan symbolina, muuttuu linnoitukseksi tai kaaoksen portiksi. Ruotsin kaupunkien taistelut heijastuvat välittömästi Suomeen, kun täällä olevat ryhmittymät aktivoituvat tukemaan omiaan rajan takana. Tämä ei ole enää scifiä, vaan looginen seuraus siitä, jos anarkotyrania ja polaarinen fktionalismi viedään päätepisteeseensä.

LOPUKSI

Länsimaiden itsetuho on valinta. Se on valinta, jonka eliittimme on tehnyt puolestamme, mutta jonka seuraukset me kaikki joudumme kantamaan. On aika herätä, ennen kuin piiritystila alkaa. Totuus on kitkerää kuin pääsiäismämmi, mutta se on ainoa asia, joka voi meidät pelastaa.

Lähteet ja videot:

Tämä teksti on osa Epämuodikkaita ajatuksia -sarjaa. Älä usko mitä sinulle syötetään. Katso itse. Ajattele itse.

Posted in maahanmuuttajat, Suomi ja Ruotsi, uhka-arvio, voimapolitiikka | Tagged | Leave a comment

Yhteiskuntasopimus ja Jizya-valtio: Miksi kotoutuminen on mahdotonta kahden eri lain välissä?

Posted on April 2, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Eurooppalainen hyvinvointivaltio on historiallinen anomalia. Se perustuu sille oletukselle, että jokainen kansalainen on allekirjoittanut näkymättömän yhteiskuntasopimuksen: me luovutamme osan vapaudestamme ja tuloistamme valtiolle, ja vastineeksi saamme turvaa, oikeutta ja huolenpitoa. Tämä sopimus on kuitenkin kriisissä, koska olemme tuoneet sen piiriin suuria määriä ihmisiä, joiden moraalinen ja juridinen kompassi osoittaa täysin eri suuntaan.

Kun puhumme islamin ja länsimaailman kohtaamisesta, emme puhu vain uskonnosta, vaan kahdesta kilpailevasta oikeusjärjestyksestä. Eurooppalainen laki on maallinen, muuttuva ja tasa-arvoinen. Sharia taas on seuraajalleen jumalallinen, ikuinen ja hierarkkinen. Näiden kahden välillä ei ole olemassa kompromissia, on vain joko toisen alistuminen tai jatkuva konflikti.

Numerot puhuvat karua kieltä

Ranskassa, joka on toiminut Euroopan koelaboratoriona jo vuosikymmeniä, tilanne on selvä. Ifop-tutkimuslaitoksen (2025/2026) luvut kertovat, että lähes puolet (46 %) maan muslimiväestöstä haluaisi nähdä sharia-lain voimassa asuinmaassaan. Erityisen hälyttävää on se, että nuoremmat sukupolvet ovat vanhempiaan radikaalimpia: uskonnolliset säännöt ajavat tasavallan lakien edelle yhä useammin.

Pohjoismaissa trendi on samankaltainen. Ruotsissa on tunnistettu kymmeniä “erityisen haavoittuvia alueita”, joita kansankielellä kutsutaan no-go-zoneiksi. Näillä alueilla klaanien ja uskonnollisten johtajien sana painaa enemmän kuin Ruotsin rikoslaki. Norjassa taas on huomioitu, että sosiaalinen kontrolli tiivistyy: vaikka integraatioon syydetään miljardeja kruunuja, asenteet naisten tasa-arvoa ja länsimaista vapautta kohtaan pysyvät jyrkän kielteisinä merkittävissä osissa maahanmuuttajayhteisöjä.

Sosiaaliturva modernina verona vääräuskoisille

Yksi vaikeimmista keskusteluaiheista on se, miten islamilainen teologia suhtautuu länsimaiseen sosiaaliturvaan. Perinteisessä islamilaisessa oikeuskäsityksessä jizya on vero, jota ei-muslimit maksavat tunnustaakseen uskovien ylemmyyden ja saadakseen suojelua. Tämä käsitys nousee esiin erityisesti salafisti piireissä. Esimerkkeinä Suomesta Helsingin islamilainen keskus (Pasila), jossa on raportoitu vierailleen radikaaleja saarnaajia, vaikka yhteisö itse usein kiistää ääriajattelun, sekä Roihupellon moskeija (Helsinki): Muutama vuosi sitten julkisuudessa puhuttiin Roihupellossa toimineesta ryhmästä, jolla katsottiin olevan kytköksiä radikaaliin salafismiin.

Radikaaleissa piireissä Euroopan sosiaaliturvajärjestelmä onkin uudelleenbrändätty moderniksi jizyaksi. Jos muslimi kokee olevansa “valloittaja” tai moraalisesti ylempänä, hän ei näe Kelan tukea suomalaisena solidaarisuutena, vaan oikeutettuna sotasaaliina (ghanima) tai verona, jota “kuffarit” (vääräuskoiset) maksavat. Tämä ajattelutapa murentaa vastavuoroisuuden periaatteen. Kun työntekoa vääräuskoisen alaisuudessa pidetään nöyryyttävänä ja valtion tukea itsestäänselvyytenä, integraatiolta putoaa pohja. Valtio rahoittaa silloin oman perusarvojensa tuhoamista.

Miksi buddhalaiset kotoutuvat, mutta muslimit eivät?

Suomessa integraatiokeskustelua leimaa krooninen epärehellisyys. Kaikkia maahanmuuttajia kohdellaan yhtenä massana, vaikka tulokset vaihtelevat radikaalisti.

Verrataanpa muslimien kotoutumista suomalaisiin kristittyihin maahanmuuttajiin (kuten inkeriläiset tai itä-eurooppalaiset) tai kaakkoisaasialaisiin buddhalaisiin (kuten vietnamilaiset ja thaimaalaiset). Kristityt ja buddhalaiset integroituvat Suomeen lähes poikkeuksetta ilman massiivisia yhteiskunnallisia jännitteitä. Syy on yksinkertainen: heidän uskontoonsa tai maailmankuvaansa ei kuulu poliittis-juridista vaatimusta muuttaa isäntäyhteiskunnan lakeja.

  • Buddhalaiset: Korostavat työmoraalia, perheen sisäistä vastuuta ja sopeutumista ympäristöön. He eivät vaadi omia tuomioistuimia tai erityisjärjestelyjä uimahalleihin. Heille uskonto on yksityisasia, joka ei haasta Suomen lakia.
  • Kristityt: Jakavat saman eurooppalaisen arvopohjan ja historian, vaikka tulisivat eri kirkkokunnista. Yhteiskuntasopimus on heille tuttu ja hyväksyttävä.
  • Muslimien kohdalla tilanne on toinen, koska islam on luonteeltaan kokonaisvaltainen järjestelmä. Se säätelee pukeutumista, ruokavaliota, avioliittoa, perintöä ja rikosoikeutta. Kun islamilainen maahanmuuttaja saapuu Suomeen, hän tuo mukanaan valmiin lakijärjestelmän, joka on monilta osin ristiriidassa meidän perustuslakimme kanssa.

Kotouttamisen mahdottomuus Suomessa

Suomessa kotouttaminen on epäonnistunut, koska se on perustunut valheelle. On kuviteltu, että kunhan tarjoamme kieltä, asuntoja ja rahaa, tulija omaksuu liberaalin demokratian arvot. Mutta jos tulijan oma arvomaailma opettaa, että nainen on puolet miehen arvosta (kuten shariassa) tai että uskosta luopuminen on rikos, ei 140 tunnin yhteiskuntatiedon kurssi muuta mitään.

Tuloksena on rinnakkaisyhteiskuntien synty. Suomalaiset kaupunginosat eriytyvät, ja meillä on yhä enemmän ihmisiä, jotka elävät Suomen maaperällä, mutta eivät Suomen säännöillä. He hyödyntävät maallisen valtion turvaa ja taloutta, mutta heidän lojaliteettinsa kuuluu globaalille ummalle ja uskonnollisille dogmeille, jotka pitävät länsimaista elämäntapaa saastaisena.

Tätä asiaa eivät voi selittää olemattomaksi mitkään “Hesan YOn tiedehenkilöoletetut”. Suomalainen järjestyksenpitokoneisto, joka lähinnä pystyy siivoamaan juopot pois katukuvasta, täytyy kehittää sisäisen turvallisuuden epävakauden takia huomattavasti vahvemmaksi. Tätä toki jo tehdään, mutta meillä keskitytään liikaa kivapuhe ja vihapuhe diipadaapailuun, eikä kovaan turvallisuuteen. Vihapuhepykälät toki koskevat vain kantasuomalaisia konservatiivejä. Islamistisaarnaajat saavat toki puhua mitä sylki suuhun tuo.

Johtopäätös

Yhteiskuntasopimus vaatii, että kaikki osapuolet tunnustavat saman sääntökirjan. Jos merkittävä osa väestöstä katsoo, että heillä on oikeus nostaa muiden maksamaa “jizya-veroa” samalla kun he halveksivat maksajien arvoja, sopimus on rauennut.

Meidän on uskallettava sanoa ääneen, että ongelma ei ole resursseissa tai “rasismissa”, vaan perustavanlaatuisessa yhteensopimattomuudessa. Niin kauan kuin uskonnollinen laki, sharia, asetetaan maallisen lain edelle, kotoutuminen on vain kallis ja vaarallinen rahanpolttoautomaatti. Eurooppa, ja sen mukana Suomi, on heräämässä todellisuuteen, jossa suvaitsevaisuus on muuttumassa itsemurhaksi.

Posted in hybridisota, informaatiosota, maahanmuuttajat, terrorismi, uhka-arvio | Tagged , , , | Leave a comment

EU:n supervaltapyrkimys: Onnistuuko se, vai ollaanko eväät syöty jo ennen ensimmäistä etappia?

Posted on April 1, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Euroopan unionin käytäviltä on vuosikymmeniä kuulunut kaikuja suuresta unelmasta: yhtenäisestä, vahvasta ja globaalisti dominoivasta supervallasta, joka voisi seistä rinta rinnan Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa. Mutta vuonna 2026 katsottaessa todellisuutta silmiin, tuo unelma näyttää lähinnä kuolinkamppailulta. EU ei ole nouseva supervalta; se on hitaasti kuihtuva sääntelykoneisto, joka on tukehtumassa omiin ideologisiin valintoihinsa, sisäiseen turvattomuuteen ja energiapoliittiseen itsemurhaan.

Taloudellinen ja demografinen itsemurha

Eurooppalainen hyvinvointivaltio vaatii toimiakseen korkeaa tuottavuutta ja kansallista yhtenäisyyttä. EU-eliitti on kuitenkin päättänyt romuttaa molemmat. Vuosien ajan jatkunut hallitsematon maahanmuutto on tuonut maosaan miljoonia ihmisiä, joiden panos yhteiskunnalle on negatiivinen.

Me emme puhu huippuosaajista, vaan kouluttamattomasta väestöstä, jonka elättäminen on sälytetty eurooppalaisen veronmaksajan niskaan. Tämä on kouluttamattoman väestön subventointia, jossa työssäkäyvä kantaväestö näkee ostovoimansa hupenevan, jotta valtio voi ylläpitää sosiaalista rauhaa tukiautomaateilla. Kun pääomaa ei ohjata innovaatioihin vaan kulutukseen, joka ei tuota mitään, talous kuihtuu. EU:n osuus maailman BKT:sta laskee, ja samalla se on menettänyt otteensa teknologiakilpailussa. Emme enää rakenna tulevaisuutta; me maksamme muiden oleskelua menneisyydessä.

On toki totta, että ikääntyvän väestön EUssa täytyy tehdä jotakin. Kantaväestön syntyvyys alkaa olla laitaa lukien alle korvaavan. Maahanmuuttaja väestöllä ei tätä ongelmaa ole, mutta se luo samalla sisäinen jatkuvuuden ongelman. Ennen pitkää se luo itsetietoisille vähemmistöille mahdollisuduen kaapata ulkopolitiikkka panttivangiksi, kuten on ollut Gazan sodan ja Iranin sodan aikana nähtävissä.

Islamilainen separatismi: Sisäinen vihollinen

Supervalta tarvitsee sisäistä vakautta ja vahvan suvereniteetin. EU on kuitenkin sallinut rinnakkaisyhteiskuntien syntymisen omien rajojensa sisäpuolelle. Kyse ei ole enää pelkästä integraation epäonnistumisesta, vaan tietoisesta islamilaisesta separatismista.

Suurkaupungeista on tullut vyöhykkeitä, joissa valtion lait ovat toissijaisia uskonnolliselle radikalismille. Tämä luo jatkuvan terrorismin uhan, joka sitoo valtavia turvallisuusresurssi määriä sisäiseen turvallisuuteen ja valvontaan. Kun valtio menettää väkivaltamonopolinsa lähiöissä, se menettää uskottavuutensa supervaltana. On irvokasta puhua “strategisesta autonomiasta” maailmalla, jos Bryssel tai Pariisi eivät kykene takaamaan turvallisuutta omilla kaduillaan. Tämä turvattomuus karkottaa investointeja ja murentaa yhteiskuntasopimuksen: miksi kansalainen maksaisi veroja valtiolle, joka ei kykene suojelemaan häntä tai hänen kulttuuriaan?

EUn vastaus tähän on ollut täysin järjetön: Ottaa yhtälöstä pois ne aseet, joista ei mitään vaaraa ole. EU pyrkii jatkamaan sosialistien ikuista märkää unta: Aseita saa olla vain valtiolla. Jostakin syystä samalla onnistutaan sivuuttamaan rikkolisuuden ja sisäisten levottomuuksien aiheuttama vaara yksilöille ja perheille. On hämmästyttävää, että Euroopan valtiot, joiden turvallisuus sisäisesti ja ulkoisesti nojaa kuitenkin valtaväestön asevelvollisuuteen ilmoittaa näin että tämän turvallisuuden viimekäden tuottajat eivät ole tarpeeksi luotettavia kansalaisia omistamaan aseita. Perin juurin kummallista.

Energiapoliittinen hirttosilmukka

Ehkä suurin naula EU-arkkuun on sen mielipuolinen energiapolitiikka. Supervalta tarvitsee halpaa, vakaata ja omavaraista energiaa. EU on tehnyt täsmälleen päinvastoin. “Vihreän siirtymän” nimissä on purettu toimivaa perusvoimaa ja korvattu se sääriippuvaisella humpuukilla.

  • Riippuvuus kilpailijoista: Eurooppa on hirttänyt itsensä kiinni muiden tuottamaan energiaan. Kun venäläisestä kaasusta yritettiin irrottautua, tilalle tuli riippuvuus amerikkalaisesta LNG-kaasusta ja ennen kaikkea Kiinan hallitsemasta aurinkopaneeli- ja akkuteknologiasta. Niin, KUKAHAN sen Nord Streamin itse asiassa räjäytti?
  • Teollisuuspako: Energian hinta on Euroopassa moninkertainen verrattuna USA:han tai Kiinaan. Tuloksena on deindustrialisaatio: tehtaat sulkevat ovensa ja siirtyvät sinne, missä energia on halpaa. EU sääntelee itseään hengiltä, kun taas muu maailma tuottaa ja vaurastuu.
  • Strateginen haavoittuvuus: Energia on ase. Koska EU ei kykene tuottamaan omaa energiaansa omavaraisesti ja tehokkaasti (esim. ydinkasvulla ilman ideologisia rajoitteita), se on aina muiden armoilla. Supervalta, joka ei hallitse omaa pistorasiaansa, on pelkkä vasallivaltio.

Ideologinen sokeus ja DEI-propaganda

Samaan aikaan kun maailmanpoliittinen tilanne vaatisi kovaa realismia, EU-koneisto on keskittynyt tuputtamaan inkluusiota ja DEI-agendaa (Diversity, Equity, Inclusion). Tämä ideologinen mädätys on halvaannuttanut päätöksenteon. Pätevyyden sijaan painotetaan kiintiöitä, ja tosiasioiden sijaan keskitytään loukkaantumiseen.

Tämä “pehmeä voima”, jolla EU on yrittänyt brändätä itseään, on osoittautunut täydeksi vitsiksi kovassa geopoliittisessa pelissä. Kiina, Venäjä ja muut nousevat voimat eivät kunnioita sääntöperustaista järjestelmää, joka on keskittynyt omien sukupuolipronominiensa pohtimiseen samalla kun sen teollisuus sulaa ja rajat vuotavat.

Loppupäätelmä: Eväät on syöty

Vastaus kysymykseen on tyly: EU:n eväät on syöty jo ennen ensimmäistä etappia. Supervaltapyrkimys on kaatunut siihen, että unioni on hylännyt ne fundamentit, joille voima rakentuu: taloudellinen dynamismi, sisäinen turvallisuus, kansallinen yhtenäisyys ja energian omavaraisuus. Sen sijaan EU on valinnut tien, jota reunustavat:

  1. Taloudellinen kuihtuminen elättämällä väestöä, joka ei osallistu talkoisiin.
  2. Sisäinen luhistuminen sallimalla vihamielisen radikalismin kasvu.
  3. Energiapoliittinen orjuus tuhoamalla oma tuotantokapasiteetti.

Eurooppa ei ole matkalla supervallaksi, vaan siitä on tulossa globaali ulkomuseo – paikka, jossa on upea historia, mutta jonka nykyisyys on pelkkää hitaasti etenevää rappiota muiden suurvaltojen varjossa. Jos kurssia ei käännetä välittömästi – rajat kiinni, tukiautomaatit seis, energiahalvaksi ja ideologinen hömppä roskakoriin – “Euroopan yhdysvallat” jää historiakirjoihin yhtenä kalleimmista ja ylimielisimmistä epäonnistumisista ihmiskunnan historiassa.

Mites laulussa sanottiin: “Kaikki on ihanasti rempallaan“

Posted in Geopolitiikka, informaatiosota, terrorismi, voimapolitiikka | Tagged , | Leave a comment

Lintukodon loppu: Anjem Choudary ja suomalaisen radikalismin perintö

Posted on March 27, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Vuosi 2013 jää Suomen turvallisuushistoriaan hetkenä, jolloin naiivius kuoli. Kun brittiläinen radikaali-imaami Anjem Choudary saapui Helsinkiin saarnaamaan Sharia-lakia ja kalifaatin ylivertaisuutta, suomalainen yhteiskunta katsoi peiliin ja näki jotain, mitä se ei halunnut tunnustaa: me emme olleet enää suojassa globaalilta jihadismilta. Sivumennen vielä, Eiliseen postaukseen WordPress kuvantuotto AI ei suostunut tekmään kuvaa, ja kun nyt kurkistamme tämänpäiväisessä kuvassa “chaudryä” puhumassa, kuulijat ovat länkkäreiden näköisiä, ja naiset eivät ole tiukasti hiiabeissa. Mistä lienee johtuu?

Nyt, 13 vuotta myöhemmin, voimme todeta, että tuo vierailu ei ollut vain yksittäinen mediasirkus. Se oli alkusoittoa prosessille, joka muutti Suomen lainsäädännön, viranomaistoiminnan ja sisäpoliittisen keskustelun pysyvästi.

Provokaattori ja tyhjiö

Choudary ei tullut Suomeen sattumalta. Hän tiesi, että pohjoismainen sananvapaus ja oikeusjärjestelmä tarjosivat täydellisen suojan hänen retoriikalleen. Suomessa keskustelu jakautui tuolloin kolmeen rintamaan:

  1. Viranomaisten hämmennys: SUPO seurasi vierailua herkeämättä, mutta laki oli tuolloin hampaaton. Pelkkä radikaalin ideologian levittäminen ei ollut rikos, jos se ei suoraan yllyttänyt yksittäiseen väkivaltatekoon.
  2. Islam-yhteisöjen selviytymistaistelu: Valtavirran moskeijat ymmärsivät heti, että Choudary on myrkkyä heidän integraatiopyrkimyksilleen. Hänet eristettiin julkisesti, mutta pinnan alla kyti. Pienet, vieraantuneet nuorten miesten ryhmät löysivät Choudaryn puheista sen “aidon” ja tinkimättömän islamin, jota he kokivat perinteisten imaamien pehmentävän.
  3. Poliittinen herääminen: Kansallismieliset ja konservatiiviset toimijat näkivät vierailussa todisteen siitä, että maahanmuuttopolitiikka oli epäonnistunut luomaan turvallisen ympäristön. Heille Choudary oli elävä varoitusmerkki.

2013–2026: Mitä tapahtui vierailun jälkeen?

Choudaryn kylvämä siemen iti nopeasti. Vain vuosi vierailun jälkeen ISIS julisti kalifaattinsa, ja Suomesta lähti asukaslukuun suhteutettuna poikkeuksellisen suuri määrä vierastaistelijoita Syyriaan ja Irakiin. Monet heistä olivat juuri niitä henkilöitä, jotka olivat pyörineet Choudaryn ja hänen suomalaisten opetuslastensa piireissä.

Tämä pakotti Suomen valtion toimimaan. Lainsäädäntöä on 13 vuoden aikana remontoitu kovalla kädellä:

  • Terrorismilait: Terroristisessa tarkoituksessa matkustaminen kriminalisoitiin. Värvääminen ja kouluttautuminen tulivat rangaistaviksi.
  • Tiedustelulainsäädäntö: Vuonna 2019 voimaan tullut uusi tiedustelulaki antoi SUPOlle ja sotilastiedustelulle valtuudet, joista vuonna 2013 voitiin vain haaveilla. Verkkoviestintää ja tietoliikennettä voidaan nyt seurata kansallisen turvallisuuden nimissä paljon laajemmin.
  • Kansalaisuus: Keskustelu kaksoiskansalaisuuden menettämisestä terrorismiperusteella siirtyi marginaalista lainsäädännön ytimeen.
  • En teidä miten keskustelu on edennyt islamilaisissa moskeijoissa, mutta lienee niin, että paria poikkeusta lukuunottamatta islamismia ei katsota hyvällä.

Tilanne nyt: 13 vuotta myöhemmin

Vuonna 2026 radikalismin kasvot ovat muuttuneet, mutta perusongelma on ennallaan. Anjem Choudary itse on viettänyt vuosia vankilassa Britanniassa, ja hänen suora vaikutusvaltansa on hiipunut, mutta hänen luomansa toimintamalli elää.

1. Digitaalinen kalifaatti: Vuonna 2013 Choudary tarvitsi fyysisen matkan Helsinkiin saadakseen huomiota. Nyt vastaava ideologia leviää salatuissa Telegram-ryhmissä ja tekoälyllä tuotettuina videoina. Radikalisoituminen tapahtuu makuuhuoneissa, ilman että kukaan astuu jalallaankaan moskeijaan.

2. Polarisaatio on syventynyt: Choudaryn tavoite oli luoda kitkaa muslimien ja kantaväestön välille. Tässä hän on osittain onnistunut. Suomalainen yhteiskunta on jakautuneempi kuin koskaan. Luottamus instituutioihin on koetuksella, ja keskustelu on usein huutamista poteroista käsin.

3. Viranomaisten suorituskyky: Positiivista on se, että suomalaiset viranomaiset eivät ole enää “sinisilmisiä”. SUPO on nykyään moderni tiedustelupalvelu, joka kykenee tunnistamaan uhat ennakolta huomattavasti paremmin kuin vuonna 2013. Silti haasteena on ns. “yksinäiset sudet”, joita on lähes mahdotonta pysäyttää pelkällä tekniikalla.

Rehellinen johtopäätös

Choudaryn vierailu oli suomalaiselle itsetunnolle kova isku. Se osoitti, että meillä on ihmisiä, jotka asuvat täällä, mutta vihaavat kaikkea sitä, mitä Suomi edustaa: demokratiaa, tasa-arvoa ja sananvapautta.

13 vuodessa olemme oppineet, että turvallisuus ei ole itsestäänselvyys. Se vaatii kovaa lainsäädäntöä, tehokasta valvontaa ja ennen kaikkea kykyä sanoa asiat suoraan ilman poliittista korrektiutta. Emme voi estää radikaaleja saapumasta tai puhumasta, mutta voimme varmistaa, että heidän viestinsä kohtaa yhteiskunnan, joka on varautunut, tietoinen ja valmis puolustamaan arvojaan tarvittaessa kovin ottein.

Lintukoto on kadonnut, ja ehkä hyvä niin. Vasta kun myönnämme ongelman olemassaolon, voimme alkaa ratkaista sitä.

Tehdäänpä vielä pikkuriikkinen ajatusleikki

Jos sovelletaan vuoden 2026 Suomen terrorismilainsäädäntöä ja valtiopetospykäliä historiallisiin värväysilmiöihin, huomataan nopeasti, että sankaritarinat muuttuisivat nykyhetkessä vakaviksi rikosepäilyiksi. Tässä on suora analyysi siitä, miltä Jääkärivärväys ja SS-vapaaehtoisliike näyttäisivät nykyisen oikeustajun ja pykälien valossa:

1. Jääkärivärväys (1914–1917)

Jääkäriliikkeessä oli kyse sotilaskoulutuksen hakemisesta vihollismaasta (Saksa) emämaata (Venäjä) vastaan.

  • Rikosnimike nykyään: Valtiopetoksen valmistelu ja terroristisessa tarkoituksessa annettava koulutus.
  • Viranomaistoiminta: SUPO ja Keskusrikospoliisi iskivät nykypäivän “Pfadfindereihin” jo suunnitteluvaiheessa. Matkustus Saksaan sotilaskoulutusta varten katsottaisiin “matkustamiseksi terrorismirikoksen tekemistä varten”, koska tavoitteena oli aseellinen toiminta silloista laillista esivaltaa vastaan.
  • Värvärit: Lockstedtin leirille miehiä hankkineet “etappimiehet” syyllistyisivät värväykseen terrorismirikoksen tekemiseen. Nykyisessä kireässä ilmapiirissä heidät pidätettäisiin ja heidän viestintänsä (salaiset kirjeet ja koodikieli) olisi purettu teknisellä seurannalla jo viikkoja ennen ensimmäistäkään värväystä. Tietenkin nykyään Telegram ja Signal ovat melko varmoja viestintäkeinoja, mutta metatieto paljastuisi.
  • Tuomio: Jääkäripataljoona 27:n miehet nähtäisiin nykylain silmissä “vierastaistelijoina”, jotka palaavat kotimaahan horjuttamaan valtion perusrakenteita.

2. SS-panttipataljoonan värväys (1941)

Tämä on juridisesti vielä monimutkaisempi, koska värväys tapahtui valtion hiljaisella hyväksynnällä, mutta virallisesti kyseessä oli “yksityinen hanke”.

  • Rikosnimike nykyään:Osallistuminen terroristiryhmän toimintaan tai sotarikokset.
    • Huom: Vaikka Waffen-SS oli Saksan valtion virallinen koneisto, nykyisessä oikeuskäytännössä organisaatio, joka syyllistyy järjestelmällisiin ihmisoikeusloukkauksiin, rinnastettaisiin rikollisjärjestöön tai terroristiryhmään. (Tätähän ei tietenkään Suomessa tiedetty 1941)
  • Värväystoiminta: Vapaaehtoistoimikunta, joka operoi hotelli Tornissa, syyllistyisi laittomaan sotilaalliseen värväykseen. Koska vapaaehtoiset vannoivat valan vieraalle valtiopäämiehelle (Hitler), kyseessä olisi myös uskollisuusvelvollisuuden rikkominen ja mahdollisesti maanpetoksellinen toiminta, jos se vaarantaisi Suomen ulkopoliittiset suhteet.
  • Paluu Suomeen: Panttipataljoonan paluu vuonna 1943 aiheuttaisi nykylain puitteissa laajat turvallisuusselvitykset. Jokaisen taistelijan sotapolku perattaisiin mahdollisten sotarikosten varalta (kuten nykyään Syyriasta palaavien kohdalla).
Posted in hybridisota, informaatiosota, Mamut, terrorismi, uhka-arvio | Tagged , , | Leave a comment

Epämuodikkaita ajatuksia: Imaami Choudary, arkkipiispa Luoma ja evankelis-luterilaisen kirkon dilemma

Posted on March 26, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Kuljetaanpa aluksi muistojen siltaa…

Suomalainen islamilainen yhdyskunta kutsui Iso-Britanniasta imaami Anjem Choudaryn (Chaudry) vierailemaan. Mies saapui, nousi puhujakorokkeelle Helsingissä kiirastorstaina 28.3.2013 Cafe Viikissä Roihupellossa ja kehotti kuulijoitaan suoraan kapinaan suomalaista yhteiskuntaa vastaan. Ei hienovaraista dialogia, ei “yhteistä tulevaisuutta”. Suora kehotus: nouskaa vastarintaan. Choudary ennusti, että “islamin lippu liehuu jonain päivänä Suomen eduskuntatalon yllä”, kehotti kuulijoita olemaan ylpeitä “terroristin leimasta” ja vaatimaan sharia-lakia demokratian tilalle. Tilaisuus oli salainen, paikalla noin sata kuulijaa – pääosin maahanmuuttajia.

Choudary onnistui Suomessa hyvin. Hänen sanomansa ei uponnut tyhjiöön. Vain muutama vuosi myöhemmin Suomesta lähti Syyriaan ja Irakiin ISISin riveihin arvioiden mukaan noin 80 henkeä – muslimiväestöön suhteutettuna eniten koko Länsi-Euroopassa. Sisäministeriön raportin mukaan 75 prosenttia lähtijöistä halusi taistelijoiksi. Ainoa onnistunut jihadistinen terrori-isku Suomessa tapahtui Turussa 18.8.2017: marokkolainen turvapaikanhakija Abderrahman Bouanane puukotti kaksi kuoliaaksi ja haavoitti kahdeksaa. Iskun motiivi oli jihadistinen, ISIS otti vastuun.

Rikosseuraamuslaitos (RiSe) teki vuonna 2017 peräti 84 havaintoa väkivaltaiseen ekstremismiin ja radikalisoitumiseen liittyen vankiloissa. Tarkempaa julkista erittelyä terrorismituomituista tai radikaaleista vangeista ei enää julkaista turvallisuussyistä, mutta faktat puhuvat karua kieltä: vierastaistelijoiden suhteellinen määrä ja Turun isku osoittavat, että Choudaryn kaltainen viesti löysi Suomessa maaperää.

Silloinen Helsingin Piispa (2012-2018) Tapio Luoma oli hiljaa. Ei lausuntoa Terroristien tappamista kristityistä Irakissa, ei Suomessa. Ei lausuntoa “esivallan miekan tarpeellisuudesta Suomen turvallisuuden takaamisessa”.

Aikaa kului, zuumaillaan vuoteen 2026

Nyt samainen Tapio Luoma on kiivennyt Primus inter Pares pallille Arkkipiispaksi.

Faktat lehdistöstä: Brittiläinen radikaali imaami Anjem Choudary, siis se jamppa joka vieraili Helsingissä kiirastorstaina 28.3.2013. Paikallinen islamilainen verkosto järjesti salaisen tilaisuuden, jossa hän kehotti kuulijoitaan “nousemaan vastarintaan” ja ennusti islamin lipun liehuvan eduskuntatalon yllä. (YLE 1.4.2013, Ilta-Sanomat 2.4.2013). Samaan syssyyn hän halusi perustaa Suomen salafistipiireihin “sharia4Finland” verkoston, joka kuitenkin on kuivunut kokoon toimijoiden siirryttyä ISIS kalifaattiin ja pois maasta.
Samainen mies tuomittiin 23.7.2024 Lontoossa terrorismirikoksesta. Chaudry johti kiellettyä terroristijärjestöä al-Muhajirounia ja sai elinkautisen tuomion (vähintään 28 vuotta). (BBC 30.7.2024). Londonistan on sellainen käärmeiden pesä, että sieltä löytyy edelleen muitakin vihasaarnaajia. Ja Iso-Brittanian pääministeri “Two-Tier Kier” Starmer, ei ole mies jolla on kykyä tai halua ratkaista Britannian terrorismiongelmaa. Tästä taas joskus toiste.

Samaan aikaan evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma asettuu julkisesti islamilaisten yhdyskuntien tueksi taistelussa “islamofobiaa ja rasismia” vastaan. Maaliskuussa 2026 Luoma tuki 19 muslimijärjestön vetoomusta ja vaati konkreettisia toimia islamofobian kitkemiseksi – juuri kun Vantaan tulipalon jälkeisessä keskustelussa nousi esiin vihapuhe ja demonisointi.

Luoman mukaan ongelma on suomalaisessa yhteiskunnassa: vihapuhe, ilkivalta, muslimiyhteisön demonisointi.Vuonna 2013, kun Choudary kehotti kapinaan, silloinen Espoon piispa Tapio Luoma ei julkisesti kommentoinut asiaa lainkaan. Ei tuolloin, eikä myöhemmin. Ei mainintaa Raamatun jakeesta “esivalta ei turhaan miekkaa kanna” (Room. 13:4).

Kun vieras saarnaaja haastoi suomalaisen yhteiskunnan järjestyksen, kirkko vaikeni. Kun taas 2026 Luoma vaatii toimia “islamofobiaa” vastaan, kirkko on äkkiä aktiivinen.Tämä on evankelis-luterilaisen kirkon todellinen dilemma. Vuosikymmeniä on opetettu, että “kaikki uskonnot ovat samanarvoisia”, monikulttuurisuus on rikkaus ja dialogi ratkaisee kaiken. Kun islam ei kuitenkaan pelaa samoilla säännöillä – kun se on sekä uskonto että poliittinen ideologia, jossa Koraani sisältää kehotuksia väkivallalle ja alistamiselle – kirkko kääntää katseen pois ja syyttää kriitikkoja fobiasta. Se valkopesee islamin väkivaltaisia taipumuksia ja tekee itsestään hyödyllisen idiootin.

Kirkon ei pitäisi olla monikulttuurisuuden some-markkinointiosasto. Sen pitäisi puolustaa suomalaisen yhteiskunnan perusarvoja: laki edellä uskoa, rauha edellä pyhää sotaa, totuus edellä kauniita valheita. Kun arkkipiispa Luoma asettuu muslimiyhteisöjen tueksi juuri silloin, kun faktat kapinakehotuksista, vierastaistelijoista ja terrori-iskuista ovat olleet tiedossa vuosia, kirkko pettää sekä omat jäsenensä että ne muslimit, jotka haluavat elää rauhassa Suomen lakien mukaan.

Tämä ei ole vihaa. Tämä on havainto. Jos imaami kehottaa kapinaan ja kirkon arkkipiispa vastaa syyttämällä suomalaisia “islamofobiasta”, jotain on pahasti vialla. Ei fobiassa, vaan siinä, että totuuden sanominen on tehty tabuksi. Fobia näet tarkoittaa “järjetöntä pelkoa”; russofobia ja islamofobia ovat poliittisia lyömäaseita, eivät todellisuutta.

Suomi ei tarvitse enempää dialogia. Se tarvitsee selkärankaa. Ja evankelis-luterilaisen kirkon pitäisi olla ensimmäisenä siinä jonossa – ei viimeisenä kumartamassa vieraan uskonnon edessä.

Toki Luoma on oikeassa siinä, että kovakouraisella rauhallisten muslimien kohtelulla kasvatamme ongelmaa, ja olen siinä mielessä samaa mieltä Arkkipiispan kanssa, mutta kuitenkin: Noin 20% Euroopan muslimeista kannattaa sharia-lakiin siirtymistä maissaan. Monet arabimaat EIVÄT anna opiskelijoiden siirtyä Eurooppaan juuri radikalisoitumisen takia.

Huolestumiseen on siis hyvin syytä. Mietipä, Tapio, sitä.

Lukemistoksi / lähteet:

  • HS.fi 7.4.2013 & IS.fi 6.4.2013: Choudaryn vierailu Helsingissä 28.3.2013
  • Sisäministeriön julkaisu 2019:14 Jihadistinen liikehdintä Suomessa (Juha Saarinen & Leena Malkki) – ISIS-vierastaistelijat ja Turun isku
  • YLE & Sisäministeriö 2019: noin 80 lähtijää Syyriaan/Irakiin
  • Wikipedia / viralliset tiedot: Turun isku 18.8.2017
  • RiSe / STT 8.9.2017: 84 havaintoa väkivaltaisesta ekstremismistä vankiloissa
  • Kirkko ja kaupunki 24.3.2026 + evl.fi 23.3.2026: Arkkipiispa Luoman lausunto islamofobiasta

Posted in Epäselvää ajatustenlentoa, hybridisota, informaatiosota, maahanmuuttajat, Mamut, sisäinen turvallisuus, terrorismi | Tagged , , , , , | Leave a comment

KOIVISTON ISKU: STRATEGINEN KURISTUSOTE JA HILJAINEN SOTA

Posted on March 25, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

Maaliskuun 2026 lopulla tapahtunut isku Koiviston (Primorsk) öljyterminaaliin on modernin sodankäynnin oppikirjaesimerkki siitä, kuinka pieni, päättäväinen ja teknisesti orientoitunut toimija voi lamauttaa jättiläisen. Kun virallinen media keskittyy diplomaattisiin koukeroiden pyörittämiseen, me katsomme faktoja: tuhoa, etäisyyksiä ja taktista välttämättömyyttä.

Koivisto liekeissä. Kuva sateliitista. kuvan omistaa ukrinform.net

1. Kohde: Itämeren öljyvaltimo

Koivisto ei ole ihan mikä tahansa satama. Se on Venäjän suurin öljynvientiportti Itämerellä. Primorskin kautta kulkee parhaimmillaan kolmasosa maan meriteitse tapahtuvasta raakaöljyviennistä. Terminaali on varjolaivaston elinehto – se on paikka, jossa pakotteita kiertävä öljy pumpataan tankkereihin ja muutetaan valuutaksi, jolla rahoitetaan hyökkäyssotaa.

  • Taktinen merkitys: Jos haluat pysäyttää tankin rintamalla, tuhoa se. Jos haluat pysäyttää tuhat tankkia takalinjassa, tuhoa niiden rahoitus ja polttoaineen lastauspiste. Koiviston isku teki jälkimmäisen.

2. Modus Operandi: “Massa voittaa laadun”

Iskun toteutustapa osoittaa, että hyökkääjä on ymmärtänyt venäläisen ilmatorjunnan (IT) perusongelman: se on rakennettu torjumaan kalliita ohjuksia, ei satoja halpoja “itsemurhadroneja”.

  • Kyllästystaktiikka: Raporttien mukaan iskuun osallistui aaltoina kymmeniä, mahdollisesti jopa toistasataa droonia. Kun IT-järjestelmät (S-400 ja Pantsir) lukittuvat kymmeneen maaliin kerrallaan, loput kaksikymmentä menevät läpi. Tämä on puhdasta kulutussotaa: yksi Pantsir-ohjus maksaa moninkertaisesti enemmän kuin kymmenen pahvista ja vanerista kyhättyä droonia.
  • Kirurginen tuho: Iskussa ei pyritty tuhoamaan koko satamaa – se on mahdotonta. Sen sijaan kohteiksi valittiin polttoainesäiliöiden lisäksi pumppaamot ja venttiilikentät. Tämä on Defendo-ajattelua puhtaimmillaan: iske hermopisteeseen, älä lihakseen. Kun pumppuasema palaa, koko terminaali on hyödytön, vaikka puolet säiliöistä jäisikin ehjäksi.

3. “Elefantti huoneessa” – Lähtivätkö droonit Suomesta?

Tässä kohtaa mennään “epämuodikkaisiin” ajatuksiin. Puolustusvoimien ja valtionjohdon totaalinen vaitonaisuus on kuvaavaa. Katsotaanpa karttaa:

  • Etäisyys: Ukrainan pohjoisrajalta Koivistolle on yli 1 000 kilometriä. Se on pitkä matka lentää satoja drooneja ilman havaintoja. Suomen rajalta matkaa on alle 70 kilometriä.
  • Taktinen logiikka: Lyhyt etäisyys mahdollistaa sellaisten droonien käytön, joissa ei tarvitse olla kalliita satelliittilinkkejä tai massiivisia polttoainesäiliöitä. Ne voivat lentää matalalla, seurata maastonmuotoja ja iskeä yllättäen.
  • Hiljaisuuden politiikka: Miksi PV on hiljaa? Koska se on ainoa järkevä tapa toimia. Jos myönnämme, että itärajan takana tapahtuvaan tuhoon on käytetty meidän aluettamme (tai että me olemme katsoneet muualle, kun “tuntemattomat toimijat” ovat sieltä operoineet), se on suora eskalaatio. Mutta taktisesti katsottuna: jos vihollinen käyttää rajaamme hyväkseen hybridisodankäynnissä (esim. maahantulijat), miksi me emme käyttäisi rajaa vihollisen kriittisen infran lamauttamiseen? “Suora ja rehellinen” totuus on se, että sota on jo täällä, ja Itämeren rannikko on sen eturintamaa.

4. Ukrainan virallinen narratiivi: Strateginen sumu ja “Pitkä käsi”

Ukrainan virallinen viestintä (SBU ja HUR) noudattaa Koiviston iskun kohdalla tarkasti harkittua kaavaa, jota he kutsuvat “oikeudenmukaiseksi vastaiskuksi”. Virallinen narratiivi rakentuu kolmen pilarin varaan:

  1. “Kotimainen tuotanto”: Ukraina korostaa jokaisessa tiedotteessaan, että iskut toteutetaan heidän omilla, pitkän kantaman Lutyi– ja Bober-drooneillaan. Tämä on viesti länsimaille: “Emme käytä teidän aseitanne Venäjän maaperällä, vaan teemme tämän itse.” Se on taktinen välttämättömyys, jolla pidetään kiinni asetoimituksista samalla kun isketään syvälle vihollisen selustaan.
  2. Taloudellinen oikeutus: Ukrainan talousministeriö ja presidentin kanslia kehystävät iskun “Venäjän sotakassan tyhjentämisenä”. He eivät puhu siviilikohteista, vaan “sotilaallis-taloudellisesta infrastruktuurista”. Narratiivi on selkeä: jos Venäjä tuhoaa Ukrainan sähköverkkoja, Ukraina tuhoaa Venäjän kyvyn myydä öljyä. Tämä on suoraa ja rehellistä vastavuoroisuutta.
  3. Maantieteellinen hämärtäminen: Vaikka taktiset realiteetit viittaavat laukaisuihin lähempää Pietaria tai jopa rajan tuntumasta, Ukraina pitää kiinni “1 000 kilometrin tarinasta”. Se luo kuvan Ukrainan teknisestä kaikkivoipaisuudesta ja pakottaa Venäjän levittämään ilmatorjuntansa valtavalle alueelle. Jos he myöntäisivät operoivansa esimerkiksi Suomenlahden saaristosta tai Baltian suunnalta, he vaarantaisivat liittolaissuhteet. Siksi virallinen totuus on aina se, että drooni lensi koko matkan Kiovasta Koivistoon – uskoi sitä kuka tahansa sotilasasiantuntija tai ei.

Ukrainan narratiivi on siis yhdistelmä moraalista ylivertaisuutta (“meillä on oikeus iskeä takaisin”) ja teknistä pelotevaikutusta. Se on osa informaatiosotaa, jossa totuutta tärkeämpää on se, kuinka monta venäläistä IT-yksikköä saadaan sidottua suojaamaan tyhjiä säiliöitä kaukana rintamalta.

5. Strateginen johtopäätös: Isku on paras puolustus

Koiviston tuho osoittaa, että Venäjän “takapiha” ei ole enää turvassa. Tämä pakottaa vihollisen siirtämään ilmatorjuntaresursseja pois Ukrainan rintamalta Pietarin ja sen ympäristön suojaksi. Jokainen Koivistolle tuotu Pantsir-yksikkö on poissa sieltä, missä se voisi suojata venäläisiä hyökkäysjoukkoja.

Posted in Geopolitiikka, Tilanne päällä, voimapolitiikka, War in Baltic Region | Tagged , , , | Leave a comment

The Fall of Beleriand: The Controlled Demolition of the West

Posted on March 24, 2026 by epamuodikkaitaajatuksia

The parallels between J.R.R. Tolkien’s First Age and the modern Western landscape are becoming impossible to ignore. In the Silmarillion, Beleriand did not fall merely because of Morgoth’s external might; it fell because of pride, kin-slaying, and the slow erosion of trust from within. Today, we are witnessing a similar “Fall of Beleriand,” where the cultural foundations of Europe and North America are being systematically hollowed out.

The Rot Within: Cultural Marxism as the Great Corroder

The primary engine of this decay is the ideological virus often termed Cultural Marxism. For decades, it has functioned as a slow-acting acid, dissolving the traditional pillars of Western civilization: the nuclear family, national identity, and Christian heritage. By prioritizing group identity over individual merit and historical grievance over shared destiny, it has created a “Fifth Column” of citizens who feel no loyalty to the flags they live under. and to top that a sixt column of people who actively hate the West and want to turn Europe into second hand Middle East.

In the UK, France, and Germany, this is no longer a theoretical debate—it is a lived reality of social fragmentation.

  • Great Britain: The cradle of Parliamentary democracy is now a shell where “Britishness” is treated as a colonial sin. The state has effectively lost control over large swaths of its urban centers, where parallel societies operate under their own moral and often legal codes. This dilemma has already hijacked UK foreighn policy under weak guiding hand of Keir Starmer
  • France: The Hexagon is fractured. The military has already warned—in open letters that were hushed up—that the country is heading toward a “civil war” caused by the clash between a secular, hollowed-out Republic and a growing, assertive demographic that rejects French values entirely. Ecomy has the runs, and demographics are in dangerous teeter-tooter.
  • Germany: The industrial heart of Europe is paralyzed. Decades of guilt-driven policy have left Germany unable to define its own interests. The result is a society that cannot defend its borders, its energy security, or its cultural soul, leading to a profound sense of alienation among the silent majority.

The Trump Paradox: Alienating the Natural Allies

While the internal rot continues, the external leadership of the West is equally fractured. President Trump’s “America First” doctrine is, in many ways, a logical response to decades of European freeloading. However, his method of delivery—the constant “tölviminen” or insults directed at allies—has created a strategic catastrophe.

For a European conservative or nationalist, the tragedy is twofold. On one hand, we agree that Europe must stand on its own feet and stop relying on Washington’s welfare. On the other hand, Trump’s rhetoric often fails to distinguish between the globalist elites in Brussels and the sovereign-minded patriots in Warsaw, Helsinki, or Budapest. By treating every ally as a debtor or a nuisance, he risks pushing even the most pro-American European conservatives into a corner where they feel they must choose between national dignity and a crumbling alliance.

The Tragicomedy of “Ass vs. Wool”

The situation has reached a point of peak tragicomedy. For years, the U.S. has signaled—both through Obama’s “Pivot to Asia” and Trump’s blunt isolationism—that Europe is a secondary theater. The message was clear: You are not needed, you are a burden.

Yet, the moment a real crisis emerges—such as the 2026 escalations in the Middle East or the ongoing pressure from the East—the tune changes. Suddenly, the U.S. expects these “irrelevant” European states to provide logistical support, troops, and diplomatic cover.

It is the classic Finnish proverb in action: “Kun perse ei kestä villaa” (When the ass can’t handle the wool). The U.S. wants to shed its responsibilities but cannot handle the consequences of a vacuum. Meanwhile, Europe wants the protection of a superpower it constantly mocks.

The Finnish Dilemma: Exporting Security While the Home Front Erodes

The absurdity of the current geopolitical “kissatappelu” is best illustrated by the demands placed on small, capable nations like Finland. While the U.S. signals a withdrawal from European defense, it simultaneously expects European allies to plug holes in global hotspots.

Imagine the strategic nightmare: Finland, a nation that has spent decades perfecting its own territorial defense, is suddenly pressured to project power thousands of kilometers away. We find ourselves in a position where we would be expected to send Katanpää-class mine countermeasure vessels to the treacherous waters of the Strait of Hormuz to keep global oil flowing—a task that directly serves the interests of a Washington that simultaneously calls us a “burden.”

At the same time, our F/A-18C/D Hornets, the very backbone of our own airspace sovereignty, would be earmarked to support air operations over the Levant, aiding Israel in a grueling campaign against the Ayatollahs’ regime. While our wings are spread thin over foreign sands, the internal threat back home—fueled by the aforementioned “Fifth Column”—would necessitate a massive surge in internal security forces. We would be forced to militarize our own streets to maintain order against subversives, even as our primary combat assets are burned out in a desert war that isn’t ours.

This is the ultimate “perse ei kestä villaa” scenario: trying to act like a global policeman at the behest of an unreliable partner, while the very foundation of our national stability is being eaten away by cultural decay from within. It is a strategic overstretch that threatens to leave the North not just cold, but defenseless.

Conclusion: The Shattered Shield

The West is not being conquered; it is being surrendered. Between the internal subversion of our culture and the external breakdown of our most vital alliances, the “Shield of the West” is cracked. If Europe does not find a way to re-assert its own traditional strength and if the U.S. continues to treat its few remaining brothers-in-arms as transactional enemies, Beleriand will not just fall—it will be erased from the map.

The time for polite diplomacy is over. It is time for a cold, hard look at who is still standing on the line, and who is already working for the other side.

Posted in Geopolitiikka, in English, NATO jäsenyys | Tagged , , , | Leave a comment