Typhoons in Archipelago sea

This is fifth and the last installment of  the “Grab of Åland islands scenario”. And the scenario explores the use of Eurofighter Typhoons as the HX fighter. video is of Eurofighter Typhoons performance in Seinäjoki 2017.


Typhoon’s CAPTOR E radar may be the most power full of the HX-class and the platform itself is the premiere Air to Air fighter of the bunch. It has excellent loitering times and range. Also the underside of the fighter might be best described as “roomy” considering hopw cramped the undersides of other HX candidates might be in full load. This is not merely and aesthetic consideration, but practical as well: All stores need minimum clearance to be used, and these differ from store to store. This means that you cannot place certain missiles side by side, as the safety marginals would be too narrow. Typhoon has big wings (51,2 m²) and thus low wing loading that transfers into maneuverability. The EJ 2000 turbofan engines are extremely powerful giving dry thrust of 60 kN each (90 kN with afterburner) This power gives Typhoon supercruise speed of 1,5 mach. The configuration is not specified, so I think the plane needs to be cleanish for that. (Like 4 AMRAAMs in fuselage or so)

Aforementioned CAPTOR E is Leonardo’s AESA radar for Eurofighter. It is believed to have T/R modulecount of over 1000, which would mean a very powerful radar indeed. The disk is not in fixed position, so Typhoon gets 200 degree field of view to front with high probability of intercept in whole field of regard. Typhoon boasts that this I-band radar (8-10 GHz) is more capable than Rafale’s RBE2 and has invariably picked up targets before the RBE2 has been able to do so. But to be fair RBE2 is a PESA radar, but state of the art one. (But being phased out in French service right now)


CAPTOR-E mock up in Jyväskylä 2018. Picture my own.


Because Typhoons are heading for CAP mission in buildup for war times they are loaded in Maritime strike configuration.

Each fighter of the fourship carries following armaments:

  • 2x IRIS T in outer wing pylon (180kg)
  • 2x METEOR in mid wing pylon (380kg)
  • 2x NSM in mid wing pylon (820kg)
  • 4x METEOR missile in outer fuselage pylons (760kg)
  • 1000l fuel pod in centerline (1000kg)

So a bit over 1300 kg of AA missiles and about  800 kg of AS missiles,  all together about 3140 kg of ordnance. This is about 30% of maximum load of the craft. Load is not greatly hampering for the fighters although missiles will create parasitic drag as four Meteorss are semi recessed into the fuselage the parasitic drag is much lower than with most of the competition.

CAPTOR radar is extremely capable and has approximately 1100 T/R modules. As each and every module transmit in more or less same power, is every radar’s power highly dependent on number of transmitter/receiver modules available. As an AESA radar it has “low probability of intercept” meaning the wave forms and frequencies can be adapted and changed in fly, which makes it difficult for enemy to pick up the CAPTOR when it is transmitting. This also makes it more difficult to jam effectively.

Typhoons secondary sensor is the Infra red search and track (IRST) In block Typhoons this is PIRATE IRST system. it operates in low IR and middle IR in 3 to 5 and 8 to 11 micrometers range. IRST has real problems with moisture in the air in the low end of spectrum. so mid IR helps to negate that problem. IRST is also totally passive system so it cannot be detected as active systems can. These primary sensors data is fused with EW and missile warning data to make the “data fusion” ie collected and coherent view of the battlespace.

Russian Suhoi SU-35 fighters have some edge in speed and in altitude, but their IRBIS-E PESA radars might have trouble to pick up the Typhoons’s 1m² RCS in heavy EW environment. So Russians may need to rely on their OLS-35 system to pick the Eurofighters up from background, this will be difficult in extreme ranges against surface. Russians’ big Saturn engines on the other hand give nice visible heat bloom against cold space and are thus quite early picked up by PIRATE. Also CAPTOR E will have no trouble of picking up the SU-35’s RCS of about 5 m² in distances around 150km.

All Russian fighters are coming toward Finnish mainland from S to SW orientation, with other Russian fighters beyond border making moves so that DCA fighters to the east will not be able to help out in Archipelago sea. Finns try to maneuver into position to get launches toward transports, and thus spread their formation to more loose one. Russians on the other hand will try to screen their transports so that para drop can be successfully accomplished. The aerial battle will be over under 10 minutes. Typhoons superb  sensors and missiles are more to par considering (METEOR’s about 200km range, and “official” 60km No-Escape zone at altitude vs 110 km range for R-77-1). The self protection capabilities of Typhoons are top notch with PRETORIAN DASS, towed decoys and AESA radar.


There are radar receivers on both ends to give full coverage around the fighter. There is also room for towed decoys and other components of  PRAETORIAN system. Own photo.


Typhoon’s are able to see the SU-35s at 11.21 pretty much as soon as they get airborne from Pirkkala AFB, at about 150 km, at that range and against ground clutter Suhois should not be able to pick up the four ship because their EW systems deteriorating IRBIS radar performance.  Finns launch first salvo of 8 missiles. Suhois IRBIS radar should be able to pick Typhoons at or about 130 km. This will happen a minute later.  The Finns split into two pairs, with another heading due west and the other due south. Russians pick up the pair in south, and get to launch. As the Russian are preparing to lauch they are hit by first salvo of  Meteors. Four Suhois are destroyed.  Suhois fire a salvo of 5 missiles at the Finns. Finns turn away and do evasive maneuvers, and avoid the Amraamskis. The western pair continues to west and prepares to jump the SU-35s.

At 11:23 after southern pair has evaded the missiles they turn west and shoot two Meteors each at the nearest four-ship of Suhois. Suhois fire another salvo of five at the same time. AS the Finns got a jump on SU-35s and SU-35 have to start maneuvering to avoid the Meteors, R-77 loose guidance from the launching vehicle and are ineffective. Even though Suhois try to avoid the Meteors four of those are just about enough to waste 3 SU-35s. (with Metors’ kill probability of around 75%, 1 missile per plane takes their chances of survival quite low) Some SU-35s drop into forests between Kaarina and Kemiönsaari.

The western pair of Typhoons also get to shoot a bit. Lead of the pair shoots three missiles at the transports and one at the fighters, and the other shoots salvo of five at the four-ship of Suhois in vicinity of Kustavi. The leader takes  control three of his missiles and one of the number two’s missiles. Suhois now get to fire at 100km, but again Meteors give Finns the jump as they get to launch a bit earlier. Three of the fighters are destroyed immediately, and all the transports splash within minute of launch. Last of the fighters is severely damaged and tries to limp away to Kaliningrad.

at 11:24 The SU-35 have a problem: Half of their number is lost, and western most four-ship has just now gotten into range to shoot at westernmost pair. Four-ship over Turku decides to launch salvo of six. Both Finnish pairs launch salvo of six at the nearest four-ships.  Westernmost pair has no trouble with Suhois and they splash all four SU-35s and avoid the R-77s with maneuvering and EW and decoys.

The other pair is not so lucky: R-77s get into their terminal guidance phase and with their extremely good maneuvering splash another of the pair. But as Meteors are also in the terminal phase right now, all Suhois are killed and drop to fields between Turku and Lieto.

The transports are destroyed before they start dropping the paratroops, but Typhoons are seriously behind turn on the afterburners to get a chance on the troop transports at sea, and before they all get to Åland mainland.  Typhoons also get some height and Captors start to pick the fast targets on the surface. Last three Typhoons launch their NSMs at the three hovercraft, and manage to destroy two of them Last gets into the safety of archipelago.

Posted in HX-ohjelma, in English | Tagged , , , | Leave a comment

Parlamentary elections are over

So we are done with parliamentary elections. Results are mixed as leftie-greenie block of Socialists- green party-communists didn’t get enough seats to run things. So it wuld not be bad to have Real Finns-liberals (kokoomus)- and conservatists(keskusta) coalition government. This would do wonders for security situation in Finland!

Now we are waiting for government setup negotiations to go through.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

A bit Deeper Look at the Boeing’s Loyal Wingman


Loyal Wingman Boeing’s near future ace in the hole for F/A-18 E/F/G in Finnish Air Force’s Hornet Replacement (HX) program. Rendering is courtesy of Boeing

I’m going to look a bit of stealth capabilities of Boeing’s Loyal Wingman in general terms, and what would this kind of capability bring to table concerning the HX-program. The sensor and weapon packages for LW are still unknown, but will most likely have an (sidelooking? AESA?) radar and maybe IRST sensor. Networking capabilities will be second to none, and this sensors and networking capabilities will make the Loyal Wingman Drone a force multiplier even in Finnish Air Force scale.

Extremely stealthy drone will facilitate a tactic where drones will act as remote sensors and find targets for the manned fighters behind them. This will enable the fighters to act as shooters with minimum risk to themselves. Risk will be taken by the unmanned drones.


Loyal Wingman from the front. This view gives excellent glimpse of stealth shape of the drone. Rendering by courtesy of Boeing

AS one can see from this rendering Loyal wingman will be very hard to detect from the front, and from approximately same altitude. The nose is triangular and top of the plane is nicely rounded which will scatter radar beams away or up to the sky very handsomely. I think this will make the drone extremely stealthy from the front in 10GHz range. The management of beam reflections is excellent. Wings are in about 20° from flight direction, so that is the approximate direction of scatter. The fuselage and tail fins are in about 50° from vertical so most energy will be reflected downwards. This will of course give a very solid reflection to that direction but this has been mitigated by shaping of the hull in sort of canoe shape. The canoe shape will provide horizontal scatter into the 50° downwards position.


Three quaters view of Boeing’s Loyal Wingman drone, another glimpse of stealth features of the new Australian and Boeing jointly developed drone. Rendering by courtesy of Boeing.

In ¾ view the canoe shape is sort of evident behind the air intakes for the engine. Biggest reflectors will be the tail fins, but there is very little somebody can do about them. Other part nothing really can be done about is the engine: It will give out exhaust plume to the back and the counter turning turbine blades will be visible from behind, so all you can really do is not to turn tail and try to run for it. Also if the LW is going in low any radar will be very luckily positioned if it can pick Loyal Wingman for long enough time to ge a solution against it.


Approximate Stealth characteristics of Loyal Wingman in horizontal plane.  Drone should be extremely stealthy from all other aspects than from dead astern.  In this picture nose is up. 

As the fuselage is sort of triangular shaped there will be quite little of room for weapons within the fuselage. But I do think there will be room to limited selection of (air to ground) missiles, so that saturation attacks from many directions can be facilitated. but as I said the amount will be rather small. I’d wager for 2-4 SDB sized munitions, say like Spear 3 missiles.

Boeing’s Loyal Wingman would indeed be the force multiplier that FAF will be looking in it’s HX program. And as F/A-18 E/F/Gs and Loyal Wingmen are tailor made to work together I see this drone to be a force multiplier in Boening HX bid as well. It will be interesting to see how all this pans out! (And of course, were I anywhere close in my guestimates.)


Posted in HX-ohjelma, ilmavoimat, in English, teknologia | Tagged , , , , , , | Leave a comment

The Green Party Chairman decided to out his HX beliefs

Mr Pekka Haavisto, the acting chair of The green party, outed his HX views in parlamentary interview earlier this week. Mr Haavisto felt that US withdrawal from Paris climate treaty automatically disqualifies US fighters from HX program. This would of course be bad news for Boeing and Lockheed Martin. Mr Haavisto is currently favorite prime minister for the Finns, regardless of party. But the Green Party is so marginal that he will not be a prime minister. (so this translates Mr Haavisto has a good image within the woteing population, but his party does not share this trait.)

Needless to say his outing of idea met heavy flak from other parties and acting minister of defense Mr Jussi Niinistö and Ilkka Kanerva from the liberal right advised mr Haavisto that HX program should go capabilities first in assessment.

Never the less as Green (fighters from Europe) and Communists (only 37 HX fighters) with SDP (fighters only from Sweden) and who are only too happy to appease Kremlin’s kleptocracy, could really spell doom for Finnish Air Forces wartime capabilities. Also this would effectively start a new round of “Finnlandisierung” in the republic and land Finland firmly in the Kremlin’s sphere of influence.

So really Finland’s elections in April 2019 are really about Finland’s independence. I pointed out earlier that this would be good for SAAB Gripens’s bid, but as the Greens and SDP are very EU oriented parties, I would count Dassault Rafale far from being out, as France would be in excellent position to wield a influence against Finland in EU. It is good to remember that politics are really big issue in every fighter bid. And now it seems Gripen and Rafale are going to score big in political sphere in April.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Ja sitten Boeing vetäsi ässän hihasta.


Jolly Rogers (VFA-103) F-mallin Super hornet Seinäjoella kesäkuussa 2017. Kuva oma

Boeingin F/A-18 E/F Rhinoksi, tai Super Hornetiksi, kutsuttu tukialushävittäjä, on edelleen yhtenä mukana HX- kandidaattien joukossa. Konetta on pidetty “vanhana”,  vaikka se on edelleen ja tulee olemaan nähtävissä olevassa tulevaisuudessa, ainakin vuoteen 2050, USN tukialuksien hävittäjälaivueiden (pääasiallisena) koneena. Kristallipalloni ei kertonut kuinka USAn laivaston tapa käydä ilmasotaa muuttuu, mutta jo pelkästään sillä perusteella että Beingin koneperhe tuo mukanaan dedikoidun ELSO/SEAD/DEAD/ELINT hävittäjän sekä, huomattavan suurella todennäköisyydellä, laivaston tärkeimmän erityyppisiä iskuja tekevän koneen, on luultavaa että Rhinot lentävät vielä 2060 luvun sodissa. F/A-18 kantokapasiteetti on huomattavan suuri muihin laivaston hävittäjiin verrattuna, ja sitä ei voida korvata nähtävissä olevilla tekniikoilla kuten esimerkiksi B-21 pommikoneella.

Edelleen Block III hävittäjät ovat häiveominaisuuksiltaan erinomaisia “perinteisten” koneiden sarjassa, vaikkei mistään varsinaisesta häivehävittäjästä puhutakaan. Block III Rhinolla on, julkisten lähteiden mukaan, noin 1 m² tutkapoikkipinta-ala, kun se varsinaisilla häivekoneilla on alle puolet tästä. Samat lähteet rankkaavat kilpailijat noin 2m² kerhoon. Aivan varmaa tietoa on tietenkin mahdotonta antaa, koska tutkapoikkipinta-ala riippuu lentoasennosta suhteessa tutkaan, sekä myös tutkan käyttämästä aalonpituudesta, joten lopullista vastausta ei ole saatavilla, kaikki nykyiset häivekoneet olisivat kyllä havaittavissa toisen maailmansodan aikaisille saksalaisille Würzburg tutkilla, joilla on noin 7,5cm aallonpituus ja megahertsi luokan taajuus. Eri asia sitten mitä ne “toisen maailmansodan saksalaiset” voisivat sitten asialle tehdä. Sama pätee nykyiseen kilpajuoksuun ilmatorjunnan ja häivekoneiden välillä. Venäjällä ja Kiinalla on tutkia, joilla nämä koneet voidaan havaita, mutta edelleen on vaikea saada näille aallonpituuksille tehtyä riittävän pientä tutkaa, joka mahtuisi esimerkiksi ohjuksen hakupäähän. Antennin fyysinen koko kun riippuu käytetystä aallonpituudesta.

Kyselin Boeingilta kaikkea mahdollista HX-ohjelmaan tulevista tuotteista, mutta Boeing ei voinut niitä kovinkaan paljon kommentoida. Kuitenkin vastauksista paistoi läpi se, että takana on varma tieto USN tutkimista parhaista käytänteistä. Joka on tietenkin “wanhan” koneen parhainta antia. Esimerkiksi tuleva pääasiallinen ilmataisteluohjus tulee olemaan hyvin tärkeä osa kauppaa. Vaikka Meteor on suunniteltu yhteensopivaksi AMRAAMin kanssa, en ole nähnyt missään tietoa, että Meteor olisi integroitu F/A-18 E/F/G koneisiin. Tämä on mielestäni tällähetkellä vakavin puute Boeingin tarjouksessa.


Rhino ja AMRAAM. Vaikkakin AMRAAMin kehittyneemmät versiot ovat edelleen se mitä vastaan muita muita ohjuksia mitataan, alkaa peruskonfiguraatio jäädä kehittyneempien ohjusten, erityisesti Meteorin, jälkeen kantamassa. Kyseessä on edelleen muilta ominaisuuksiltaan erinomainen ohjus. Kuva oma

Vaikka AMRAAM D on jälleen parannettu painos AMRAAM Cstä, joka Suomessa on jo käytössä, ja parantaa kaikkea ohjuksessa kantamasta hakupäähän, se jää edelleen ulottuvuudessa Meteorista, ihan vaan jo senkin takia, että ohjuksen moottorijärjestelmä on erilainen, ja kun happea ei tarvitse olla ajoaineeessa mukana, voidaan käyttää tehokkaampaa ajoainetta. [Grammassa jugurttia on enemmän energiaa kuin grammassa TNTtä, koska TNTssä täytyy olla happi mukana, koska sitä ei saada varsinaisen räjähdyksen aikana reaktioon lisää.]

Boeing ei kommetoi tarkemmin jakoa yksi ja kaksipaikkaisten koneiden välillä, mutta siteeraa että “laivaston kanssa tehty analyysi Suomen HX skenaarioista” on pohjana heidän RFQ dokumentissaan. Huomattavaa on että dokumentti sisältää KAIKKIA malleja: yksipaikkaista E-mallin hävittäjää, kaksipaikkaista G-mallin ElSo konetta sekä kaksipaikkaista F-mallin hävittäjää. USN operoi E/F ja G:tä noin suhteessa 4:1, joten tämän tiedon nojalla Suomeen olisi tulossa noin 48-52 E/F Rhinoa ja 14-16 Growleria. Tämä alkaisi olla tappavan tehokas yhdistelmä ajatellen sitä, että Suomen Ilmavoimat joutuvat lähtemään ajatuksesta, että koneet ovat “heti” ilmaan noustuaan vihollisen ilmatorjunnan uhan alla.  Growlerit pystyvät, kun se pää otetaan, estämään ilmatorjunnan käytön laajalla alueella pelkästään ei-kineettisin keinoin, häirinnällä.


Syynä kaksipaikkaisten hävittäjien tarpeeseen on “loyal wingman” Boeingin ja Australian hallituksen kehittämä UAV kone, joita toimii neljästä kuuteen aina yhden emokoneen kanssa. Koneen takapaikalla lentävä aseupseeri saa laittaa huomionsa näiden “loyal wingman” koneiden hanskaamiseen, ja mahdollisesti taktisen tilanteen hoitamiseen. Kuva Boeing

Vahvuuksina Boeingin RFQssa voidaan nähdä edelleen datafuusio, joka on “aitoa 5. sukupolven hävittäjien tasoa”, sekä mahdollisuus neljän ohjuksen laukaisukiskoihin. [Boeingilla on F-15 sivuillaan kuvamateriaalia aiheesta, mutta en tiedä a) ovatko kuvat renderöintejä, ja b) onko moisia Suomen tarjouksessa mukana] Mahdollisuus kantaa mukana (ainakin) neljä AMRAAMia lisää olisi tietenkin verraton etu ilmataistelussa. Uskon että tämä tulee myös F/A-18 E/F laivastoon, koskapa se tukee koneen käyttöä ns arsenaalikoneena. Yksi mahdollinen USN/USAF taistelutapa olnee sensorikoneen ja arsenaalikoneen yhteistoiminta. Edessä lentää häivekone joka maalittaa arsenaalikoneille maaleja, ja arsenaalikoneet sitten vuorostaan hoitavat varsinaisen ampumisen, jota maalittava kone tukee datalla.

Toistaiseksi F/A-18  Block II Essä IRST järjestelmä on integroituna lisäpolttoainesäiliöön, joka tietenkin tuo etuja ja haittoja mukanaan. JOS IRST tarvitaan täytyy myös lisätankki olla mukana, mutta jos lisätankki on mukana joka tapauksessa, saadaan tällä tavalla IRST mukaan tekemättä koneeseen muutoksia. Tämä tekee luonnollisesti myös IRSTn päivityksistä helppoja koska kone ei ole päivityksessä vaan lisäpolttoainetankki.

Erityisinä vahvuuksina Boeingin tarjouksessa voidaan pitää erityisesti Growleria ja edelleen Hornetista Super Hornettiin siirtymisen helppoutta ja halpuutta. kokemusten perusteella siirtyminen C/Dstä E/Fään on helppo vain muutaman perehdytystunnin juttu. Taistelutapa ei myöskään sinällään, kuulemma, muutu. 30%-50% testilaitteista maassa ovat samoja, aseet ovat täsmälleen samoja ja integroituja jo valmiiksi. Vastaavasti tuotantolija Suomessa onnistuu E/F koneiden osalta.

Mainitun F/A-18 G Growlerin tärkeyttä Ilmavoimille ei voi korostaa liikaa. Valaistakseni asian tärkeyttä kerron  anekdootin todisteena. Hupailuryhmä Monty Pythonin teki ravilevyn. Puhumme vielä ajasta ennen CD-levyjä, ja jokaisessa LP vinyylissä on itse asiassa kaksi raitaa, koska näin saadaan musiikin alkaminen hieman nopeammaksi ja vinyyli itsessään paremmin kulutusta kestäväksi.(nuorisolle infoksi: LP levyssä metallineula kulkee pitkin vinyyliin kaiverrettua uraa, ja jokainen kerta kuluttaa silloin vinyylin pintaa pikkiriikkisen.) Montyn kekseliäät sedät tekivät pilaa levynsä ostajien kustannuksella ja kaiverruttivatkin KAKSI eri raitaa jokaiselle LP levylle. Seurauksena tästä oli se että kuuntelijat ihmettelivät omaa muistiaan ja epäilivät mielenterveyttään, koska sketsi päättyi kahdella eri tavalla.


F/A-18 G eli Growler Tikkakoskella 2018. Growler toisi Suomen ilmavoimille erittäin tärkeän kyvyn ElSo kyvyn kansainvälisen kehityksen kärkeen. Growler on tarkoitettu häiritsemään ja tuhoamaan vihollisen ilmatorjuntaa ja suojelemaan omia koneita elektronisia uhkia ja muita hävittäjiä vastaan. Kuva oma

Sama tilanne toistuu nyt integroidun ilmatorjunnan torjuntatasolla ja tutkien näytöillä: tasitelunjohtajat saavat sensoreiltaan, pääasiassa tutkilta, informaatiota. He eivät voi luottaa näyttävätkö tutkat oikeita maaleja, vai Growlerin sisuksistä lähetettyjä valemaaleja. Edelleen he eivät voi tietää näkevätkö he KAIKKIA oikeitakaan maaleja, koskapa Growlerit edelleen voivat harrastaa aktiivista kumoamista radioaalloilla, tai vain raakasti laittaa tutkien käyttämät taajuudet täyteen elektronista melua, jolloin tutka ei näe mitään. Samaan aikaan taistelunjohtajat saavat pelätä, että jostakin, mitä ei ole nähty,  läsähtää AARGM ohjus tutkaan tai komentopaikkaan ja tekee intergroidun ilmatorjunnan johtamisesta mahdotonta.

Mielenkiintoiseksi asian tekee myös se, ONKO Suomi hankkimassa näitä “Loyal Wingman” UAV häivelennokkeja heti vai vasta ensimäisen MLU päivityksen aikana. Veikkaan että menee HX kauppa miten vaan, Suomi ostaa näitä UAV koneita HX koneiden voimakertoimeksi. Loyal Wingmanin pitäisi ehtiä käyttöön 2025 mennessä, eli sopivasti juuri kun HX koneita aletaan saada sisään. Tästä vempaimesta lisää ensiviikolla!

Se on kyllä nähtävissä että HX kilpailusta tulee hyvin mielenkiintoinen!

Posted in HX-ohjelma | Tagged , , , , , , , | 1 Comment

Pohjanmaa-Korvettien kyvykkyydet. Onko niitä tarpeeksi?

Valtioneuvosto tiedotti Pohjanmaa-luokkaan tulevien ilmatorjunta-ohjusten hankkimisesta. Ohjus ja ohjusjärjestelmä on Yhdysvaltailaisen Raytheonin tuote, ja on varmaan hinta/laatu suhteessa kohdallaan. Myös integraatiotoimittajalla SAABilla on kokemusta RIM-162 ESSM integroinnista omaan 9LV taistelunjohtojärjestelmäänsä, muun muassa Australiasta ja Kanadasta.  Rayhteon RIM-162 ESSM on erittäin hyvä ja paremmin kuin Laivaston vanhemmat Umkhonto ohjukset aluetorjuntaan, eli kauppalaivojen suojeluun sopiva järjestelmä. Tämä on selkeä parannus Laivaston lakisääteiseen ulkomaankaupan turvaamistehtävään.

Kuitenkin tuleva 8 soluinen pystylaukaisujärjestelmä VLS-41, vaikkain jokaiseen soluun saadaan yhteensä 4 ESSM ohjusta on alueilmatorjuntaan jonkinverran pieni. Tietenkin neljän korvetin yhteinen 128 ITO ohjuksen määrä on tietenkin kohtuullisen kokoinen, koskapa riittävä saturaatio saadaan vasta 129 ohjuksen jälkeen. Suomi on tosin ostamassa ensihätään maksimissaan 68 ohjusta. Eli kahden ensiksi rakennettavan korvetin siilot täyteen ja kaksi harjoituslaukausta kummalekin. Toisena painona vaakakupissa on tietenkin se kuinka kriittisestä kuljetuksesta Suomeen on kyse.  Venäjälläkään ei ole rajattomasti ohjuksia, ja vaikka (suurin) osa ohjuksista tulossa kohti saattuetta on harha maaleja, täytyy Itämeren laivaston silti sitoa suuri määrä kalustostaan hyökkäykseen. Tämä lisää tietenkin riskejä omille ilmavoimille ja omille pinta yksiköille. Sukellusveneet voivat ampua ohjuksensa melko turvasta: Pintamaali ohjuksen kantama on huomattavasti pidempi, kuin torpedon.

Hyvä puoli on, että IAIn Gabriel järjestelmä ei tule samoihin pystylaukaisusoluihin kuin ESSMt. Niille tulee oma laukaisujärjestelmä aluksen kylkeen. Gabriel antaa Pohjanmaa luokalle hyvän meritorjuntakyvyn sekä kyvyn iskeä maakohteisiin. Tosin ilman satelliitti ja ElSo kykyä Suomen laivaston ja maavoimien kyky maalittaa maakohteita on melko rajoittunut.  Gabriel ei ilmeisesti tule kuulumaan HX arsenaaliin, koska edelleen julkisiin lähteisiin turvautuen Gabriel V on tarkoitettu ainoastaan kontista, eli maalta tai mereltä laukaistavaksi. Varmaa tämä ei kuitenkaan ole.

Torpedo tulee todennäköisesti olemaan juuri Itämeren olosuhteisiin kehitetty SAABin LWT kevyttorpedo. Yleistykkinä 57mm Boforsin kanuuna, ja siinäpä hyökkäyskselliset järjestelmät sitten ovatkin. 9LV ElSo, hämäys ja muista omasuoja kyvyistä ollaankin sitten vaitonaisempia.

Eli lyhyesti: Pohjanmaat tulevat tarjoamaan laivastolle koko liudan uusia kykyjkä, mutta kyvyt eivät poista sitä tosiseikkaa että yksi laiva voi olla vain yhdessä paikassa kerrallaan.


Posted in Aseet, Laivasto, merivoimat, Sodanajan joukot, teknologia | Tagged , , , | Leave a comment

Australian uudet sukellusveneet: Selkeä reagointi Kiinan aiheuttamaan uhkaan Tyynellämerellä

Kuten saimme alku viikosta kuulla, on Australia ostamassa 12 Ranskalaista Barracuda tyyppistä sukellusvenettä. Luokka korvaa ruotsalaisen Kokumsin, australialaiselta nimeltään Collins luokan diesel-sähköiset veneet. upouudella ranskassakin vasta käyttöön tulevalla Barracuda sukellusveneluokalla.

Australian valmistautuminen Kiinan kansatasavallan aiheuttamaan uhkaan näkyy kahdella tavalla: ensinäkin kuusi Collinsia korvataan kahdellatoista Barracudalla. Toisekseen Barracudat (4000t) ovat noin 20% suurempia kuin Collinsit (3400t). Barracudat eivät ole täsmälleen sama luokka kuin Ranskan Barracudat; Sama tekniikka ja sensorit, mutta perinteisellä diesel-sähköisellä koneistolla.

Kolmannekseen Barracudalla on kyky ampua myös ristelyohjuksia (SCALP) torpedoiden (F 21 Artemis) ja normaalien meritorjuntaohjusten (Exocet) lisäksi. Tämä on luonnollisesti hyvä lisä Australian kykyyn pitää puolensa Tyynenmeren alueella, jossa Kiina alkaa tehdä peliliikkeitä varmistaakseen merialueita omaan talousalueeseensa.


Posted in merivoimat, teknologia, Tilanne päällä, voimapolitiikka | Tagged , , , , , , , , | Leave a comment