We does the time go? Minne rientää aika?

Hi all,

I started mechanical engineering studies and those take time. But I’m hoping to get another HX simulation out in easter time!

Aikaa kuluu opinnoissa, mutta toivottavasti saan seuraavan HX skenaarion pihalle pääsiäisen aikaan.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

TiedusteluTiistai maaliskuu 2020 editio: Tiedustelulait ja Suomen tiedustelu. Mitä varsinaisesti on jäämässä käteen?

Ajatus tämän tekstin kirjoittamiseen tuli loistavan signaalitiedustelua koskevan kirjan GCHQ: Centenary Edition (Richard Aldrich, 2019) kuuntelemisesta. Siksi lähestyin SuPoa emailitse, ja sain kohteliaan vastauksen, jossa todettiin käytännössä että “emme kerro”. Tämä koska “operationaaliset syyt” Kysymykseni koskivat SuPon haavien läpi kulkevaa liikennettä ja sen volyymiä.

Uudet tiedustelulait astuivat voimaan 1.6.2019. Niiden myötä Suojelupoliisi ja Puolustuvoimen tiedustelulaitos saivat lainopillisen kehyksen toiminnalleen. Katselin FinLexistä, mitä lainsäätäjä on itseasissa säätänyt, mutta asiassa liikuttiin melko yleisissä sfääreissä. (laki sotilastiedustelusta, laki siviilitiedustelusta). Alla kopioituina tässä suhteessa meitä kiinnostavat pykälät “sotilastiedustelulaista” ja laista “Laki tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa”. Jätän tästä tarkasterlusta pois itsestään selvät seikat, eli salauksen purkamisen viesteistä ja vieraiden maiden signaalitiedustelun, ja keskityn ns jokahenkilöön kohdistuvaan lainsäädäntöön. Seuraavissa kappaleissa on kursivoituna lakitekstit, ja senjälkeen selvitän

37 § Televalvonta

Televalvonnalla tarkoitetaan tunnistamistietojen hankkimista viestistä, joka on lähetetty viestintäverkkoon kytketystä teleosoitteesta tai telepäätelaitteesta taikka vastaanotettu tällaiseen osoitteeseen tai laitteeseen, sekä teleosoitteen tai telepäätelaitteen sijaintitiedon hankkimista.

Sotilastiedusteluviranomaiselle voidaan antaa lupa valtiollisen toimijan hallussa olevaan tai sen muuten käyttämän teleosoitteen tai telepäätelaitteen televalvontaan tiedustelutehtävän suorittamiseksi.

Sotilastiedusteluviranomaiselle voidaan antaa lupa muun kuin valtiollisen toimijan hallussa olevaan tai hänen muuten käyttämän teleosoitteen tai telepäätelaitteen televalvontaan, jos sillä voidaan perustellusti olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys tietojen saamiseksi tiedustelutehtävän kannalta.

38 § Televalvonnasta päättäminen

snip snip snip. Lue laista, jos kiinnostaa miten oikeudesta päätetään.

39 § Tukiasematietojen hankkiminen

Tukiasematietojen hankkimisella tarkoitetaan tiedon hankkimista tietyn tukiaseman kautta telejärjestelmään kirjautuneista tai kirjautuvista telepäätelaitteista ja teleosoitteista.

Sotilastiedusteluviranomaiselle voidaan antaa lupa tiedustelutehtävän kannalta merkittävien tukiasematietojen hankkimiseen.

40 § Tukiasematietojen hankkimisesta päättäminen

snip snip snip. Lue laista, jos kiinnostaa miten oikeudesta päätetään.

41 § Teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkiminen

Sotilastiedusteluviranomainen saa tiedustelutehtävän suorittamiseksi hankkia teknisellä laitteella teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitiedot.

Liikenne- ja viestintävirasto tarkastaa, ettei tekninen laite ominaisuuksiensa vuoksi aiheuttaa haitallista häiriötä yleisen viestintäverkon laitteille tai palveluille. Teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkimisesta päättää tehtävään määrätty tiedustelumenetelmien käyttöön erityisesti perehtynyt sotilaslakimies tai muu virkamies.

42 § Laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentaminen ja poisottaminen

Sotilastiedusteluviranomaisen palveluksessa olevalla virkamiehellä on oikeus sijoittaa telekuunteluun, tietojen hankkimiseen telekuuntelun sijasta, televalvontaan, tekniseen kuunteluun, tekniseen katseluun, tekniseen seurantaan tai tekniseen laitetarkkailuun käytettävä laite, menetelmä tai ohjelmisto toimenpiteen kohteena olevaan esineeseen, aineeseen, omaisuuteen, tilaan tai muuhun paikkaan taikka tietojärjestelmään, jos mainitun tiedustelumenetelmän käyttö sitä edellyttää. Sotilastiedusteluviranomaisen virkamiehellä on tällöin oikeus laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentamiseksi, käyttöön ottamiseksi ja poistamiseksi salaa mennä edellä mainittuihin kohteisiin tai tietojärjestelmään sekä kiertää, purkaa tai muulla vastaavalla tavalla tilapäisesti ohittaa kohteen tai tietojärjestelmän suojaus tai haitata sitä. Laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentaminen tai sen poisottaminen ei saa tapahtua pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa.

Eli edelläolevista lainkohdista käy ilmi, että sotilastiedusteluviranomainen saa kohdistaa teleliikenteeseen kohdistuvia toimenpiteitä myös yksityistä kansalaista kohden, jos voidaan olettaa terrorismi tai maanpetosrikosta. 37 § sanoo siis, että tunnistetiedot saadaan kerätä talteen. Laki ei sano kuinka kauan niitä säilytetään, mutta lähdetään siitä että tunnistiedot pysyvät SUPOn massamuisteissa toistaiseksi. Niillä ei tehdä mitään, vielä, mutta heti kun “joku tekijä”, tunnettu terroristi, akuutti uhka jostainpäin, tai muuten mielenkiintoinen tyyppi nousee listoille, voidaan käden käänteessä repäistä verkosto uhan tai tekijän ympärillä auki.

39 § taas kertoo, että kiinnostavan laitteen paikkatieto voidaan onkia esiin solun, eli käytännössä muutaman kymmenen metrin tarkkuudella. Kiintoisia henkilöitä siis voidaan seurata kännykän liikkeen perusteella myös. Tämä antaa jälleen mahdollisuuksia sosiogrammin piirtoon tarkkailemalla muita seurattavia kännyköitä samalla alueella. 41§ kertoo että teleosoitteen, eli todennäköisesti TCP/IP osoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintiotiedon, eli MAC osoitteen saa hankkia selville. Näillä tiedoilla päästään yksilöimään laitteita ja ihmisiä joihin tietoliikenne kohdistuu. Vaikka Ville soittaa Vallelle. Valle on tuntematon suuruus, pykälän perusteella saa siis etsiä Vallenkin tiedot käsiinsä. 42 § taas antaa tiedustelijoille mahdollisuuden asentaa etänä tai fyysisesti seuranta tai vakoiluohjelmia laitteille. Ei kuitenkaan yksityisasunnoissa.

Ylläolevissa kuvissa kaksi Suomen verkkoliikenteen perusjuttua: Ylemmässä kuinka monta gigabittiä dataa kulkee sekunissa, ja toisessa kuinka monta megapakettia liikennesolmujen läpi kulkee sekunissa. Suomen tietoliikenteen määrä on suhteessa väkimäärään suuri, johtuen maamme kehittyneestä internet ja palvelutarjonnasta.

Suomen ulkomaille suuntautuvan teleliikenteen kunkinhetkisen tilan voi käydä tarkastamassa linkistä FICIX.fi sivustolle. Voitte itse käydä täältä toteamasssa liikenteen laajuuden, jota SuPo ei halunnut kertoa. Kuten mainittu vihreät pylväät kukaavat liikennettä joka sekunti. Keskiarvo vuorokauden yli 33,5 gigabittiä dataa sekunissa. Paketteja kulkee noin 5 miljoonaa sekunnissa. Tämä on tiedustelun kannalta oleellinen tieto.

Analogiana internetin liikenteelle käy muinainen postin liikenne: kirjoitat kirjeen, laitat sen kirjekuoreen, kirjekuori postilaattikkoon. Laatikosta kirjekuori tipahtaa postisäkkiin, joka heitetään pakettiautoon. Pakettiauto ajaa postiin ja sieltä matka jatkui aikoinaan lajittelun jälkeen postiautolla eteenpäin, ja toisen kaupungin posti lähdettiin toisinpäin: säkit postiin, lajittelu, posteljoonin löaukkuun, sieltä postilaatikkoon ja edelleen kirjekuori omiin karvaisiin käsiin. Kuori auki ja viesti oli luettavissa. Helppoa ja ennekaikkea kirjesalaisuus säilyi.

Kun kirjoitat tänäpäivänä emailin, niin vaikka osoite on tietenkin kirjoitettu päälle, lähettää oma koneesi postin eteenpäin IEEE 802.1 standardin mukaan. IEEE määrittää pakettiverkkoratkaisun johonka “internet” perustuu. Email osoite kertoo mihinkä lokeroon posti loppujen lopuksi lupsahtaa, mutta pakettiverkko lähtee toimimaan IP-osoitteen ja MAC osoitteen perusteella. IP osoite on vaihtuva, mutta MAC osoite ei ole. MAC osoitetta ei voi vaihtaa; se on kovakoodattu laitteeseen. Nämä IP ja MAC osoitteet ovat “se asia”, jota tiedusteluviranomaiset nykyään haluavat.

Ylläolevassa kuvassa on toki mukana melko paljon “tyhjää” eli pakettiliikennettä, jossa palvelimet esimerkiksi huhuilevat toisilleen tai kuittaavat saapuneita paketteja. Tämä liikenne ei ole kiinnostavaa tiedustelupalveluiden mielestä, mutta paketit paikasta paikkaan ovat. Suurinta osaa ei ikinä tarvita, mutta kaikki liikenne tallennetaan, jos sitä satutaan tarvitsemaan. Tähän dataan kuuluvat vaikkapa whatsup puhelut, tai videopyynnöt youtube palvelimilta, tai oikeastaan mikä vain ei palvelimia ja niiden välistä liikenteen setvimistä koskeva liikenne.

Koska tällä keinolla voidaan päätelaitteita ja niiden omistajia sovittaa “suureen dataan” josta voidaan sopivilla ohjelmilla lähteä etsimään mitä ihmeellisempiä yhteyksiä päästään varsinaisen halutun tiedon äärelle. Sanotaan vaikka että henkilö AA on saatu kiinni vaikkapa terrorismisympatioista. Nyt päästään piirtämään verkkoa siitä keihin hän on ollut yhteydessä. Samalla voidaan vilkaista läpi vaikkapa tekstitiedostot joita hän on lukenut, tai webbisivut joilla hän on käynyt ja videot joita hän on katsonut. Niistä päästään piirtämään taas hieman tarkempaa kuvaa AAn mielenkiinnosta. Sanotaan että AA on toiminut värvääjänä, nyt päästään katsomaan keihin kaikkiin AA on ollut yhteyksissä, jotka eivät ole lähisukua tai ns kavereita.

Tästä listasta löydetään esimerkiksi yksilöt AB, AC ja AD. Tämän perusteella päästään katsomaan keitä nämä henkilöt ovat, ja keihin he ovat olleet yhteydessä kun AA on päästänyt heidät eteenpäin.Olkoon tämä henkilö vaikkapa BA. BA on rahamies, joka antaa rahaa matkustamista varten. Hän paljastuu siitä, että AA on häneen yhteyksissä harvoin, mutta suuri osa yksilöistä jotak ovat AAn kanssa tekemisissä lopettavat yhteydenpidon AAn kanssa ja ovat kerran tai pari yhteyksissä BBn kanssa. Sen jälkeen ollaan varaamassa lentoja Turkin lomakohteisiin viikoksi, joista jäädään palaamatta.

Tässä mielessä Al-Holin “ISIS mammat” olisi hyvä ottaa Suomeen, koska he paljastaisivat tahtoen tai tahtomattaan moninaita muita sympatiseeraajia ja rahanhankkijoita. Kuten lakitekstistä saatiin lukea kyseessä on sitten hallinnollinen päätös, kun terrorismi tai vakoiluepäily on päällä. Kun epäily on päällä luetaan kaikki tieto mitä ihmisestä on saatavilla. Tämän avulla päästään piirtelemään moniulotteista kuvaa kiinnostuksista ja yhteyksistä ja paljastamaan lisää yhteyksiä joihin mielenkiitoa voidaan kohdistaa. Siis vaikka viestejä ei avata tai ketään ei salakuunnella, pyustytään esimerkiksi organisaatiosta saamaan kuva viestiliikenteen perusteella.

Nämä kaikki siis saadaan työnalle tiedustelussa purkamatta yhtään viestiä. Varsinainen viestien salauksen purku aloitetaan vasta, kun mielenkiintoisia yksilöitä saadaan esille. Tietenkin terroristit pyrkivät väistämään tätä, esimerkiksi Pariisin iskujen tekijät väläittivät viestejä ja keskustelivat playstationin verkossa, jolloin viestiliikenne näytti pelaamiseen liittyvältä liikenteeltä.

Posted in elektroniikka, hybridisota, informaatiosota, sisäinen turvallisuus, teknologia, terrorismi, tiedustelu ja vakoilu | Tagged , , , , , , , , | 1 Comment

Sarvikuonoja Suomenlahdella

Jos Rafale on HX-kisan musta hevonen, on F/A-18E/F/G saman tarinan äänetön kostaja. Siinä on kaikki Hornetin hyvät puolet, mutta enemmän niitä: Massiivinen asekuorma, sille on tai siihen tulee saamaan KAIKKI, siis IHAN KAIKKI, lännessä tulossa olevat ja suunnittelupöydillä vielä kehittyvät aseet. Mikään muu HX-kandidaatti ei voi sanoa samaa, ei edes F-35. F-35 koneessa rajoittavana tekijänä on edelleen asekuilut, ja mitä sinne saa sopimaan. Voi tietenkin olla että kaikkia aseita ei HX koneelle tarvitakaan, mutta tämän koneen kyseessä ollen asia ei ainakaan riippuisi siitä voidaanko se sovittaa. Edelleen, vaikka tässä skenaarioharjoituksessa niitä ei käytetäkään, F/A-18 G Growler on maailman kehittynein vihollisen ilmatorjunnan lamauttamiseen tai tuhoamiseen suunniteltu kone. Mutta tästä lisää myöhemmissä skenaarioissa.

Suhoi Su-35:en L-taajuusalueen (aallonpituus n 30cm ja taajuus 1GHz) siipitutka erottaa Rhinon noin 120 merimailin päästä. AN/ANG-79 X-taajuusalueen (aallonpituus n 3cm ja taajuus noin 10GHz) tutka erottaa Suhoit samaan aikaan. Eroksi tulee se, että L-taajussalueen tutka ei, tietääkseni/julkisten lähteiden mukaan, anna ns “ampuma kelpoista” ratkaisua, vaan maali pitää edelleen löytää normisti X-taajuus tutkalla, jolla aseet saadaan lukittua. [Wikipediasta nopeasti taajuusalueista] L-taajuuden tutkalla siis etsitään koneet, että tiedetään, MISTÄ niitä voisi ammuttavaa X-taajuusalueen tulenjohtotukalla löytyä. Tämä on suora vastaus idästä lännessä kehitettävää häiveteknologiaa vastaan. Kuitenkin Superhornetin pienennetty tutkapoikkipinta antaa sille edun killchainissa. F/A-18 pääsee ampumaan ensin.

Skenaario noudattelee aikalailla samoja pääsuuntia kuin muillakin HX- kandidaateilla: Kun F/A-18E on päässyt partioalueelle alkaa se poimia kohteita, kun ne tulevat tutkan 120nm kantamalle (224 km). Kuten olen muualla maininnut niin AN/APG-79 tutka on joko HX kilpailun voimakkain tai toiseksi voimakkain tutka. Joka tapauksessa se on hyvin kehittynyt sensori ja edustaa USAn 9. polven tutkia. Kun VVS koneet havaitsevat jotakin tai tunnistavat F/A-18 E:t alkaa varsinainen taistelu.

Antonovit ovat vielä Peipsjärven takana. Kaikki 4 Pietarista tulevaa hävittäjää on havaittu ja tunnistettu. etäisyys noin 120nm.

Skenaariossa ei tapahdu tämän jälkeen oikein mitään ennekuin MiG-29 C SMT alaa saada häivähdyksiä läntisestä parista noin 50nm (92 km) päästä. Samaan aikaan alkaa F/A-18 E tutkavaroitin varoitella myös Kaliningradista tulevista koneista.

Venäläisten puolella saadaan kaikua jostakin koneesta. Edelleen huomautan, että Rhinot lentävät melkein poikittain tutkaan nähden, joten kaiku on paras mahdollinen MiGin tutkalle.
Rhinot näkevät kaiken. Kaliningradin pareja ei ole vielä tunnistettu, mutta ne on havaittu. Otin kuvaan mukaan simulaation antamat ilmoitukset havaitsevasta sensorista oikealle.

Kaiken kaikkiaan myös ilmataistelu toistui aikalailla samalla tavalla kuin muillakin 4++ sukupolven koneilla. Ilmaan jäi kuitenkin AMRAAM D (Kp 0,33) ohjuksilla yleensäottaen enemmän venäläisiä kuin Meteoreilla(Kp 0,5). Vaikka AMRAAM D:n hakupää hakee laajemmalta alueelta, sen kantama on hieman lyhyempi ja energia siten myös hieman pienempi. Sama kantaman ongelma asetti myös Rafalet alttiimmaksi venäläisten ohjuksille.

F/A-18 E:t Suomen turvana. Kyseessä erä 7, jos kiinnostaa kulutukset ja menetykset molemmin puolin.
Erä 9 oli aivan karmea Superhornetien kannalta: AMRAAM toisensa jälkeen meni ohi, ja vihulaiset pääsivät lähemmäs ja lähemmäs. Viimeinen alasammuttu Rhino oli vähän huonoonninen: se olisi saattanut selvitä takaisin Pirkkalaan, mutta molemmat moottorit saivat pahoja osumia.

Venäläisten ohjuksien osumaprosentti jäi edelleen vaatimattomaksi, ja F/A-18 kalusto sai 0,67/8.23 eli 6 suhde 33 pudotustilaston. Ei ollenkaan huono. Sanoisin että näissä skenaarioissa Rhinojen ongelma oli AMRAAM ohjukset, ei se että kone häpeäisi ominaisuuksissa HX-ohjelman EuroCanardeille.

Posted in HX-ohjelma, ilmavoimat, simulaatio, Skenaariot, Sotapelit | Tagged , , , , , , , | 4 Comments

Salamointia Lounasirannikolla

F-35 on suunniteltu erilaiseen taisteluun kuin muut HX-kilpailutuksessa olevat hävittäjät: F-35 elää ja kuolee häiveominaisuuksiensa mukana. Pelasin jälleen 9 simulaatioita, mutta pian kävi selväksi, että jos tilanne lähtee samasta tilanteesta kuin muillakin HX koneilla, tekevät huomattavasti liikehtimiskykyisemmät MiGit ja Suhoit saslikkia Lightningeistä: Kolme ensimäistä simulaatiota johti väistämättä läntisen F-35 parin pudotukseen. Kun partioalueita vedettiin hieman taaemmas, tämä ongelma poistui, mutta taistelu alkaa suomalaisten päätöksellä. Edelleen tarkoitus ei ole laittaa mitään HX-kandidaattia muita huonompaan asemaan, vaan olla niin reilu kun voi olla.

Edelleen käytin parissa simulaatiossa USAF F-35 koneita heikäläisittäin raskaimmalla mahdollisella ilmatorjuntavarustuksella. Se oli vaatimaton 4 AIM-120D ohjusta ja kaksi uusinta sidewinderiä. Periaatteessa 100% osumilla ne riittäisivät, mutta harvoin niin pelissä käy. Paras osumaprosentti tuli, kun ammuttiin vain yhtä ohjusta per maali, mutta se johti siihen, että Suhoi-27 SMT pari pääsi ampumaan, ja sai lopulta saaliiksi yhden F-35Bn (Tässä skenaariossa käytin brittien Lightning B versioita, joissa on ilmataistelukuormana 6 meteoria ja 2 ASRAAMia.) Parempi vertailukelpoisuus saman ohjusmäärän ja ohjusten takia.

F-35 Barracuda omasuoja järjestelmä on todella hyvä! Barracuda poimi kaikki käynnistyvät tutkat välittömästi kun ne tulivat tutkahorisontin yli. Tähän lienee paikallaan disclaimeri, Vaikka Barracudan herkkyyttä olisi liioiteltu vaikka puolet, se havaitsi silti ensimäisenä etelästä Kaliningradista tulevat hävittäjät. Tälläkertaa isot Antonovit saatiin viimeksi näkyviin. niillä kun ei aktiivisia tutkia ollut.

Pitkä suorakaide etelässä kertoo, että koneista ei ole vielä tunnistettu (se tapahtui noin 5 sekuntia myöhemmin). Suorakaide kertoo suunnan ja minimi ja maksimi etäisyyden kohteeseen. Vaikuttava sensori tuo Barracuda
Tämä skenaario, numero 3 johti nopeasti F-35 pudotukseen. Kone tuli näkyviin, kun se käänsi kylkensä kohti etelästä porhaltavaa SU-35 konetta. Tämän jälkeen paikka saatiin selville ja SU-27 lähti tutkimaan aluetta, ja ampui nopeasti molemmat F-35 alas. Liikehtimiskyvyltään F-35 on laamoin HX-kandidaateista, mutta jos joudut sillä liikehtimään, niin teit jo jotain väärin.

Kun jonkinmoinen kaiku F-35:ista oli saatu, poimi SU-27 SMT ne ilmasta IRST sensorilla. Tämän jälkeen iso Suhoi pääsi nopeasti ampumaan ja pudotti parin. Edelleen F-35 ei ole suunniteltu samalla tavalla kuin esimerkiksi F-15 ja F-16. Se ei ole erityisen liikkuva kone. Sillä on vaikea väistää ohjuksia. Parempi siis, että niitä ei tule lähelle.

Alla lensin koneet niin lähekkäin toisiaan että tutkakaiku saatiin suoraan edestä. L-taajuudella Su-35:n PESA tutka poimi F-35 parin 61 merimailin päästä. Edelleen kun kone oli kyljittäin tutkaa kohti. Tämä mukana vain kokeena, ei simulaatiossa. F-35 putosivat nopeasti tämän jälkeen.

Edelleen venäläisten puolelta katsotaan. Lightning tuli esiin L-taajuusalueen tutkalla: Juuri ja juuri ohjuskantamalla. Meteor voisi olla jo perillä.

F-35 AN/APG-81 tutkassa on 1200T/R elementtiä, eli se on ainakin elementtien määrällä laskettuna ehkä voimakkain HX tutkista (Mahdollisesti Superhornetin tutka on yhtä voimakas tai voimakkaampi) ja sillä havaintoetäisyydet ovat hyvin kunnioitettavat. Alla myös isot antonovit saadaan esiin välkkeestä.

Aika pitkälle Salaman silmä kantaa. Melkein kaikki mahdoillinen, tavalla tai toisella, näkyvissä

Ensimäinen video Lightningien ilmataistelusta

Kuten sanoin käytin sekä USAF f-35 A versiota sekä Brittien B versiota eri skenaarioissa. Sinänsä suorituksissa ei ollut muita eroja kuin se, että USAF ilmaherruuskuormassa oli vähemmän ohjuksia kuin briteillä. Muuten koneet suorituivat aikalailla samoin skenaariossa: AMRAAM D:llä on laajemmalta alueelta hakeva hakupää loppupelissä, ja Meteorilla on pidempi kantama. Muuten molemmat toimivat samoin.

Kuten sanottu, yritin ensin vetää yhtenäistä linjaa siitä, että vihollisuudet alkavat venäläisten havainnosta, mutta se johti kohtuuttomiin tappioihin. Tässä kuitenkin tulokset.

Kolmas skenaario oli F-35A, ja venäläisten havainnosta. Viimeisessä skenaariossa SU-27 pääsi luiskahtamaan ohjusten läpi lähelle, ja sai pudotuksen. Onnenkantamoisena voi pitää 2. ajoa, jossa neljällä vanhahkolla AA-10 ohjuksella saatiin kaksi pudotusta.

EDIT 10.2.2020 klo 1800 Tuossa viimeisessä kierroksessa tullut pudotus oli siinä mielessä erikoinen, että se oli samanlainen tapaus kun Typhoonilla tapahtunut. F-35 selvisi osumasta, mutta moottori hajosi, jolloin kone oli pakko jättää. Samassa tilanteessa Typhoon pystyi palaamaan yhdellä moottorilla Pirkkalaan. Tämä tapahtui kokeiluvaiheessa, joten se ei näy listoilla.

Posted in HX-ohjelma, simulaatio, Skenaariot, Sotapelit | Tagged , , , , | Leave a comment

Aarnikotkat Turun yllä

Ihan ensimäiseksi on sanottava Command Modern Warfare ympäristöstä, että se ei ole SOTILAS simulaattori, vaan se on kaupallinen simulaattori. Epäilen, että siinä saattaa olla etuja Amerikkalaiselle kalustolle, mutta mitä olen havainnut, se antaa kuitenkin hyvän kuvan siitä miten nykyaikainen ilmataistelu etenee. Kuitenkin CMW nojaa julkisiin lähteisiin joten se ei voi antaa yhtä hyvää ennustetta kuin salattua tietoa käyttöön saavat simulaattorit antavat. Kuitenkin voidaan oletta sen pystyvän ennustamaan tapahtumakulun noin 7,5-8 arvosanalla. Sanoisin siis, että perusasiat ovat kunnossa, mutta nyassit jäävät puuttumaan.

Ensimäinen havainto lentokoneista taivaalla. 30 minuuttia aikaa on kulunut.

Kuten huomataan Gripen huomasi Antonov 12 parven kuusi minuuttia myöhemmin kuin Rafale ja Typhoon. Tämä saattaa johtua osittain sattumasta, siitä miten Gripenit partioalueellaan liikkuvat, mutta enimäkseen se johtuu siitä että Gripen En nokkakartio on pienempi kuin Typhoonin ja Rafalen vastaavat. Silloin kartioon mahtuu kapeampi tutkalevy. Kapeampaan tutkalevyyn mahtuu vähemmän elementtejä. Mitä vähemmän elementtejä, sitä pienempi lähetysteho, ja sitä huonompi resoluutio tutkalla on. Kuitenkin kannattaa muistaa että samainen Leonardo tekee sekä Gripen että Typhoonin tutkat. Osaamisen kannalta sinänsä ei siis eroja ole.

Sama hetki jumalmoodissa. Muutakin on tutkan keilassa, mutta ei tule näkyville asti.
Pari minuuttia myöhemmin myös Su-27 pari on tutkalla.
Sama jumalmoodissa

Tutkan lähetysteho ja resoluutio ovat tärkeitä ominaisuuksia silloin, kun halutaan tietää, mitä se tutka oikeasti näkee. Tämä riippuu paljon siitä, minkälainen määrä T/R elementtejä tutkissa on. Tästä enemmän TÄÄLLÄ. Voi tietenkin olla myös, että Command Modern warfaren tietokannan ylläpitäjät eivät aivan viimeistä päälle ylläpidä/päivitä jonkun pohjoismaan tutkia.

Nyt alkaa näkyä kaikki. Huomattavaa on, että Gripeneiden havainnut sensori oli BOW-21 tutkavaroitinjärjestelmä. Tämän takia keltainen neliö on aika iso. Kulmavirhettä on paljon, ja etäisyyden arvioiminen vaikeaa.
Su-35 havaitsi Gripenit samaan aikaan siivissä olevilla L-taajuuden (1-2 GHz taajuuden) tutkalla.

Toisaalta epäilen, että SAABilla on hyvin tiedossa koneen koon aiheuttamat rajoitukset sähköteholle ja tilalle. Kannattaa muistaa että SAAB tarjoaa mukaan GlobalEye miniAWACS konetta kaksi kappalein mukaan Suomeen. Golbal Eye onkin sitten jo peli, joka olisi nähnyt kaikki koneet tässä skenaariossa heti kun ne tulisivat tutkahorisontin yläpuolelle.

Gripenit Saaristomerellä.

Kuten nähdään, ei Gripenillä huonosti mennyt, jostain syystä halusivat ottaa enemmän ylipitkiä yrityksiä kuljetuskoneisiin Suomenlahdella. Jonkinmoinen onnenkantamoinen oli VVS puolella peli 7, jossa neljällä ohjuksella saatiin kaksi Gripeniä alas, kun välillä kymmenellä ei saatu yhtään. Paljon riippui siitä pystyivätkö Gripenit pysymään ulkokantamalla SU-35 ja MiG-35 koneista. Mig 29 ja SU-27 eivät yleensä päässeet edes ampumaan.

Joskus kaikki menee hienosti putkeen. Meteorien osumatodennäköisyys 75% Tuplanopeudella.
Posted in HX-ohjelma, hypoteesitilanne, simulaatio, sotapelit, Sotapelit, Tilanne päällä | Tagged , , , | 3 Comments

Lokit Ahvenamaan Suojana

Tänään maanataina HX challengeen saapuvat Dassaultin Rafale C- ja B-hävittäjät. Tämän takia on sitten Rafale parven vuoro päästä torjumaan laskuvarjopudotusta Maarianhaminaan. Jos haluat katsoa videon ensin, se on alimaisena.

Skenaario on täysin sama kuin Typhooneilla aikaisemmin, mutta nyt kyseessä ovat eri koneet. Rafalen ja Typhoonin pitäisi olla hyvin toistensa kaltaisia alustoja. Erona se, että Rafale on optimoitu ilmasta maahan toimintaa varten. Kone on vähän hitaampi, ja asekuorma on vastaavasti suurempi. Ohjuksia Rafaleilla on 4 Meteoria ja kaksi infrapuna MICAa ja kaksi tutkaohjautuvaa MICAa. (Typhooneilla 6 meteoria ja kaksi ASRAAMia)

Antonovit on helpohko löytää kokonsa ja kaikenlaisten häiveominaisuuksien puutten vuoksi. Antonov 12 Bt ovat vielä keltaisina, koska niitä ei ole tunnistettu. Simulaatio on pyörinyt 25 minuuttia.

MICA ohjusten kantama on lyhyempi kuin Metorilla, mutta pidempi kuin ASRAAMeilla. Se, että infrapuna ja tutkahakuisia ohjuksia voi ampua sekaisin, vaikeuttaa vastapuolen toimintaa. Liikehtiminen auttaa mitä ohjusta vastaan vain, mutta infrapunaohjus saa paremman maalin, jos sille kääntää suoraan selkänsä.

Kaikki idästä lähestyvät koneet havaittu ajassa 36 minuuttia.
Minuuttia myöhemmin etelästä lähestyviä koneita alkaa tulla näkyviin.
37 min Venäläiset eivät ole havainneet vielä mitään.
Sama kuva jumalmoodista. Länsimainen avioniikka vetää jälleen pidemmän korren.
41 minuuttia kulunut MiG-35 tekee viimein havainnon, mutta ei kykene tunnistamaan Rafalea. MiG-35 tunkeutuu Suomen ilmatilaan tunnistamaan, ketä siellä liikkuu. Tässävaiheessa alkaa taistelu.

Koneiden liikkuminen partioalueella on satunnaista, joten koneet eivät välttämättä ole heti ampuma-asemassa. Kuitenkin heti kun vihollisuudet alkavat, alkavat koneet havaintojensa mukaan asettua ampuma-asemaan ja tuikkimaan puikkoja taivaalle.

Vaikka pelatuissa skenaarioissa kolmessa menetettiin yksi Rafale ja yhdessä kaksi, se ei minusta kerro sinänsä, että Rafale olisi “huonompi hävittäjä”. Rafalen SPECTRE omasuojajärjestelmää pidetään, jopa parempana kuin PRETORIAN systeemiä. (MITÄÄN kovaa dataa tästä ei ole saatavilla, mutta “isot pojat kertoi”)

Edelleen kannattaa huomata, että AA-12 ja AA-10 ohjusten osumaprosentti jäi alle kymmeneen yhdeksän simulaatiokierroksen jälkeen. Typhooneja ei vain päästy ampumaan samassa mitassa. (Kun testailin skenaarioita, sai yksi Typhoon osumaa, mutta pääsi palaamaan Pirkkalaan). Tätä selittää minusta se, että Rafaleilla oli kullakin neljä Meteoria, kun meteorit oli ammuttu, oli pakko liikkua lähemmäs, että MICA-ohjusten kantama riittää. Huono puoli on siinä, että silloin R-77-1 kantaa myös perille. Eli on todennäköistä, että kuudella Meteorilla ja kahdella MICAlla tilanne olisi näyttänyt samalta. (Käytän skenaariossa aina kunkin valtion omaa raskainta ilmaherruus pakettia.)

Rafale ja typhoon tekivät havainnot jotakuinkin samaan aikaan, ja koneet havaittiin myös kutakuinkin samaan aikaan, joten tutkan tai häiveominaisuuksien puolesta koneilla ei ole suurta eroa.

Sitten itse videoon. viedo ja ääni omaa tuotantoa.
Kuvassa Rafaleiden huonoin veto. Kolmas pari Pirkkalasta on jo joutunut puuttumaan peliin. Ilmassa on kuitenkin vielä 5 venäläishävittäjää. Keskeytin pelin, koska tarkoitus on katsoa mitä kahdella parilla saa aikaan.
Posted in Buildup to war, HX-ohjelma, ilmavoimat, Jotain aivan muuta, simulaatio, Skenaariot, sotapelit, Sotapelit, War in Baltic Region | Tagged , , , , , , , | Leave a comment

Typhoonit Ahvenanmaan yllä.

Alla lupaamani video Typhoonien taistelusta Su-27 ja 35 E sekä MiG29SMT ja 35 koneita vastaan. Video on tuotettu Command Modern Operations simulaatioympäristöllä. Jos haluat tietää mitä tätä ennen on tapahtunut, niin katso edellinen postaus jossa käydään läpi tapahtumat tähän asti.

Video made by Command modern warfare. Topmost video is narrated in Finnish. English version is upcoming.

Uusi yritys videosta ilman ääniä.
Tässä tilastoituna 9 skenaarion kulkua. Tässä kohtaa alkaa jo jotain ennustavuutta olla. numero 8 oli sikäli erilainen, että asetin ohjusmääräksi aina 1 per lentokone, kun se on normaalisti 4. ja 5. polven koneisiin kaksi.

Losses kohdassa näkyvät pudotetut koneet kahden ensinmäisen typhoon parin jäljiltä. Useimmiten toiselle kierrokselle näyttää selviävän MiG-29 SMT. Tämä luultavasti johtuu siitä, että kyseinen konepari lentää lähinnä Viron rannikkoa. Edelleen Antonoveja näyttää yleensä selviävän keskimäärin yksi kone.

Posted in HX-ohjelma, ilmavoimat | Tagged | 5 Comments

HX siivet Ahvenanmaan yllä VOL 2

Hommasin hiljan pelin/sotasimulaattorin nimeltä “Command Modern operations“, jolla olen nyt ryhtynyt simuloimaan erilaisia HX-hävittäjäohjelmaan kuuluvia skenaarioita. Kuten todettu, ei minulla ole mitään varmaa tietoa siitä, mitä nämä skenaariot pitävät sisällään, mutta jokainen saa arvata.

Liitän valmiit skenaariot Patreon tiliini kunhan olen tapiseerannut ne niin hyviksi, että niitä kehtaa tarjolle laittaa. Lisään myös samaan tiliin muita skeniksiä kun niitä valmiiksi tulee. Videotuotteita tämän asian tiimoilta tulee myös Youtubeen.

Command Modern Operations on, vaikka sitä myydään pelikauppa steamissa, paras simulaatioympäristö nykyaikaiseen sotaan, joka on vapailta markkinoilta saatavilla. Kuitenkin täytyy muistaa, että se on kaupallinen ja julkisiin lähteisiin perustuva simulaatioympäristö. Kouluarvosanana sen tarkkuus on siinä 7-8 luokkaa, eli OK, mutta ei huippuluokkaa.

Laitan skenaariovideot ja kuvat esille sitämukaan kun HX kandidaatteja Pirkkalaan tulee. Koska Typhoon on ensimäisenä, saa se kunnian aloittaa esittelyn. Edelleen kokoan exelsheetin noin kymmenestä kierroksesta, jolloin ennustavuus paranee.

Simulaatio on pyörinyt noin 16 minuuttia. Suomalaiset Typhoonit (siniset lenokoneet) näkevät Pihkovasta ilmaan nousseet kuljetuskoneet (oranssit). Valkoinen kaari on Typhoonien sensoreiden (tässä tapauksessa tutkien) kantama. Punertavat renkaat ovat Meteor ilmataisteluohjusten äärikantama.

Ylläolevassa kuvassa simulaatio on pyörinyt kymmenisen minuuttia. Ensimäisinä koneina nousivat 4 kappaletta kuljetuskoneita Pihkovasta, ja neljä hävittäjää Kaliningradista. Pietarista on nousemassa myös neljä konetta. Jaoin koneet siten että Kaliningradista nousi Mig-35 ja Su-35 E hävittäjiä ilmataisteluvarustuksessa, edelleen Pietarista tulee mukaan parit MiG-29 SMT ja Suhoi-27 hävittäjiä. Kaikki venäläiset koneet ovat mahdollisimman moderneja versioita tyypeistään moderneimmilla ilmataisteluohjuksilla ja avioniikalla. Halusin laittaa pelkästään lentovehkeitä lentovehkeitä vastaan, joten kummallakaan puolella ei ole käytössään maassa olevia tutkia, tai AWACS koneita. Tätä ei tietenkään tapahtuisi oikeasti, mutta halusin tuoda koneiden omien sensoreiden erilaisuuden etualalle.

Kuten kuvasta huomataan, Typhoonien voimakkaat CAPTOR AESA tutkat kantavat kauas, ja tietenkin poimivat suuret kuljetuskoneet helposti näkyviin. AESA, eli elektronisesti ohjatulla tutkalla on perinteisempiin malleihin verrattuna suuri teho, verraton erottelukyky ja loistava häirinnänsieto ja ne ovat lisäksi hyvin vaikeita vastustajan havaita. Koska tilanne on kiristymässä sekä venäläiset että suomalaiset pitävät toisiaan vihamielisinä, mutta eivät vielä vihollisina. Kun Venäläiset saapuvat partioalueilleen muuttuu tilanne tältä osin.

Kuusi minuuttia myöhemmin Typhoonit ovat saaneet näkyviin Pietarista lähestyvät kaksi koneparia. Valkoinen katkoviiva kertoo Su-27 tutkan potentiaalisen kantaman, ja punainen katkoviiva antaa R-77 ohjuksen teooreettisen kantaman.

Kuusi minuuttia myöhemmin Päijänteen päällä oleva Typhoon pari näkee ja tunnistaa Oranienbaumin yläpuolella olevat Suhoit ja MiGit. Jos kyseessä olisi toisenlainen skenaario, voisivat Typhoonit lähteä hiipimään vastustajan takaviistoon parempaan laukaisuasemaan. Nyt kuitenkin seuraillaan vain tilannetta.

Tilanne minuuttia myöhemmin VVS:n puolelta katsottuna. Myös Kaliningradista lähteneet parit näkyvät Gotlannin itäpuolella. Kuva tuo hyvin myös näkyviin erityisesti Su-27 MECH N001 tutkan säteen kapeuden CAPTOReihin verrattuna. SU-35 En tutka on PESA tutka, eli yhtä sukupolvea vanhempi tutka, jolloin erottelukyky ei ole yhtä hyvä ja keila on kapeampi.

Venäläisten puolta ei ole nähtävillä vielä mitään. PESA tutkat ovat sinänsä tehokkaita, mutta erottelukyky on heikompi, kuin AESA tutkassa. Samoin taajuushyppiminen ja aaltomuoto eivät ole yhtä vapaasti valittavissa. Vain Pirkkala hehkuu oranssina Tampereen kyljessä. Suomalaiset ovat partioalueillaan ja seuraavat tilannetta. Polttoainetta on ja koneissa aseistuksena 6 Meteoria ja 4 ASRAAMia.

Viimeisetkin VVS koneet tulevat näkyviin noin viisi minuuttia myöhemmin. Nyt suomalaisilla on kuva siitä mitä ilmassa on, ja mitä tapahtuu. Pienet numerot Pietarista ja Pihkovasta tulevien koneiden vieressä kertovat siitä koska ne havaittiin viimeksi.

Tilanne kehittyy edelleen. Myös Kaliningradista lähteneet Suhoit ja MiGit tulevat näkyviin aivan tutkan äärirajalla. Nykyaikaisilla länsitutkilla on erittäin hyvä erottelukyky, joten ne pystyvät poimimaan ja erottelemaan kaukanakin olevia maaleja. Toinen etu länsihävittäjillä on niiden pienempi tutkapoikkipinta-ala: HX kandidaateilla RCS eli tutkapoikkipinta-ala on muilla noin yhden neliömetrin luokkaa, ja F-35 selvästi alle. Suhoi ja MiG kalustolla poikkipintalalat ovat 15-5 neliön luokkaa. Tämä edelleen länsilähteiden mukaan. CAPTORin tehot riittävät siihen, että kaiku saadaan takaisin, ja se havaittua taustashälystä.

Samaan aikaan venäläisten puolella. Mitään ei näy. Typhoonit voisi havaita, jos ne olisivat sopivasti kylki kohti tutkaa, mutta kapea keila vaikeuttaa havaitsemista.
Kuutta minuuttia myöhemmin “jumalansilmä moodissa” venäläisten puolella. Vaikka läntinen Typhoon pari lentää poispäin Suhoista (taaksepäin kone näkyy paremmin tutkaan) ja ovat noin kolmanneksen IRBIS tutkan kantaman sisällä, ei se kovasta lähetystehosta huolimatta pysty poimimaan suomalaisia näkyville.

Venäläisten parit lähestyvät partioalueitaan. Suomalaiset kiertelevät edelleen rauhallisesti. Simulaatio on pyörinyt tässä vaiheessa 34 minuuttia.

Kuusi minuuttia myöhemmin Venäläiset pääsevät partioalueilleen, ja saavat vidoinkin läntisen Eurofighter Typhoon parin näkyville. Koneet ovat vielä keltaisina, eli Suhois SU-35 E ei ole vielä tunnistanut kohteita, vaan merkinnyt ne tunnistamattomiksi (keltainen).

Kun venäläiskoneet ovat päässeet partioalueilleen, alkavat taistelunjohtajat Pirkkalassa ihmetellä, miksi koneet jäävät Suomen alueen tuntumaan, ja koska tulkitsevat tilanteen hyökkäyksen valmisteluksi, päästävät Myrskyt irti.

Teen lähipäivinä videon tästä ilmataistelusta, ja laitan sen tänne näkyville. Silloin saadaan selkeäö kuva Typhoonin Meteor-ohjusten toiminnasta CAPTORin ohjauksessa.

Posted in HX-ohjelma, simulaatio, Skenaariot, sotapelit | Tagged , , , , , , , , , , , | Leave a comment

USA tappoi Quassim Suleimanin, ja se on vain osa Lähi-Idän suurta peliä.

Pari päivää sitten Iraninlainen kenraalimajuri Quassim Suleiman kohtasi loppunsa autossa Bagadidn kansaivälisellä lentokentällä. Miehellähän on ollut vuodesta 1983 kuolemantuomio päällä Kuwaitista, joten ainakaan “syyttömäksi” ei Kenraalimajuri Suleimania voi kuvailla. Presidentti Trump painoi vielä villaisella Iranin alasampuman tiedustelulennokin tapauksen, joka on ilmeisesti antanut Iranille rohkeutta kokeilla Trumpin hermoja muunmuassa lähetystökaappauksen yrityksellä joulukuussa 2019. Tarkastatelen suoritusta, syitä ja seurauksia seuraavassa kirjoituksessa.

Suoritus

USAn lennokki/drooni ampui Hellfire pst-ohjuksen iranilaista kenraalimajuria Quassim Suleimanin kuljettaneeseen saattueeseen. Varsinaisen iskun suoritti Reaper- lennokki Irakin ilmatilassa. Tai, no, ei MQ-9 Reaper lennokki itse mitään tehnyt, vaan koneen lentäjä jossainpäin USAta ampui ohjuksen, luultavasti CIA miesten seisoessa vieressä ja hyväksyen iskun. (Jos haluaa tutustua lennokkilentäjän tehtävään lähemmin kannattaa katsoa elokuva Good kill vuodelta 2014)

MQ-9 Reaper voi kantaa mukanaan jo mainittuja laserohjautuvia Hellfire-ohjuksia, tai vaihtoehtoisesti GBU-38 JDAM pommeja. Reaperin kantama ja lentoajat ovat huomattavia, mutta sen asekuorma on rajallinen. Ja kuten mainittu koneita lennetään todellakin USAsta kolmessa vuorossa. Lennokit laitetaan ilmaan lähi-idässä lentotukikohdista, ja Predatorit ja Reaperit lentävät suurimman osan aikaa niinkuin Verkkokaupan 50€ drooni autonomisesti jotain reittiä. Kun toiminta alkaa astuvat remmiin lentäjä ja aseupseeri, jotka siis majailevat kontissa jossainpäin USAta.

Kenraalimajuri Suleimanin seurue liikkui kahdella autolla. Toisessa “parempi väki” ja toisessa henkivartijat. Molemmat autot tuhottiin varmuuden vuoksi. Mikä on tässävaiheessa varmaa on se, että ampuminen on tehty laserohjatulla aseella. Suleimanin kannalta on tietenkin yksi lysti mikä ase toi USAn koston autoon, mutta tarkastellaan ongelmaa hieman: Suleiman liikkui autosaattueessa, joka voi muuttaa vauhtia ja kääntyä eri reitillä, joka sulkee tehokkaasti GPS iskun pois: Ellet voi tietää täsmälleen missä auto on jollain hetkellä, ei “täsmäiskusta” ole paljon hyötyä. Laserohjausta tukee se, että auto tuhottiin lentokentälle johtavalle tielle melko avoimeen paikkaan, jolloin lasersäteelle tai Hellfirelle ei ollut esteitä lähestymisen aikana. Hellfiren kantama on noin 8km ja äärietäisyydelle lentoaika on 20 sekunnin luokkaa.

Wikipediasivu väittää, että Suleiman olisi tapettu ns ninja Hellfirellä, jota on kyllä todistetusti käytetty aikaisemmin samantapaisissa iskuissa. Mutta kuvien perusteella (headtopics, Guardianin youtube video) näyttää että autoon on osunut huomattava määrä kemiallista, ei kineettistä energiaa. (ensimäisessä kuvassa on nähtävillä, että autosta on irronnut melko paljon sälää tielle.) “Ninja Hellfiren” iskussa auto jää yleensä melkoisen ehjäksi, koska kyseessä on ohjus josta törröttää kuusi “miekkaa” jotka yli äänennopeudella osuessaan, no arvaatte varmaan. Tietenkin saattaa olla, että auton palaminen johtuu muista syistä, mutta veikkaan vahvasti, että perinteisellä Hellfirellä mentiin. Edelleen se, että Suleimanilla on ilmeisesti ollut suuri osa esikuntaansa mukanaan pikemminkin lisää kuin vähentää halua oheisvahinkoihin.

Syyt

Quassim Suleiman on pitkään Iranin vallankumouskaartissa toiminut upseeri. Hän on, ilmeisesti, vastannut vuodesta 2012 proxy, tai sijaissodankäynnistä, Syyrian, Irakin ja Libanon alueella. Edelleen hän on suoraan vastannut USAn joukkojen vastaisesta toiminnasta Irakissa jo aijemmin. Tämä liittyy ikiaikaiseen shiia-sunni vastakkainasetteluun noilla nurkilla. Iran pyrkii, luonnollisesti, hyödyntämään Irakin ja Syyrian epävakaat olot ja kasvattamaan omaa vaikutusvaltaansa koko alueella muutenkin. Muistanette Saudi-Arabian öljynjalostamoiskun? Josta syytettiin Jemeniläisiä, mutta jonka ohjukset ja droonit tulivat pohjoisen suunnalta? liittyvät samaan kamppailuun. Jemenin kapinalliset ovat Iran myönteisiä, ja koska Saudien ja Iranin välillä on kilpailua, on kilpailuasetelma valmis.

Ei myöskään pidä unohtaa Iranin tekemiä iskuja öljytankkereita vastaan Hormuzin salmessa kesäkuussa. Hyökkäys USAn Bagdadin suurlähetystöön on myös suora seuraus Quassim Suleimanin Bagdadissa olosta. Se on osa epäsymmetristä sodankäyntiä alueella. Kun USA oli ratkaissut tilanteen edukseen, oli komentajan aika poistua paikalta. Kannattaa edelleen muistaa että tapettu herra oli nimenomaan erikoisjoukkojen komentaja, siis toisinsanoen salaisen sodankäynnin erikoismies. Suleimania pidettiin taitavana ja karismaattisena johtajana, ja vaikka Irakissa Syyriassa ja Libanonissa olevat Iranilaiset taistelijat ja verkostot eivät katoa mihinkään, lienee toivoa, että hetkinen menee kun järjestäydytään uudelleen.

Edelleen voidaan toivoa, että tuleva Al Quds kenraali ei ole yhtä pätevä ja karismaattinen johtaja kun edeltäjänsä on ollut, jolloin voidaan saavuttaa myös pidempiaikaista hyötyä suuressa pelissä Irania vastaan Lähi-Idässä. Edelleen Iran pyrkii ydinaseen valmistamiseen, joka on selkeä uhka USAn alueen pitkäaikaisimman liittolaisen Israelin turvallisuudelle. Israel on syyttänyt USAta pitkään toimettomuudesta asian suhteen, joten nyt lienee aika toimia Iranin suhteen. Irani uhkasi Israelia suoraan tiedotustilaisuudessa.

Iran on vannonut kostavansa iskun. – Israelissa on pian suuri suru, kertoi Iranin vallankumouskaartin edustaja kenraali Ramezan Sharif perjantaina televisioidussa puheessaan. – Israel ja Yhdysvallat on tehnyt kansainvälisen lain vastaisen teon ja he voivat olla varmoja siitä, että vastauksemme on väkevä, sanoi Sarif. – Me itse suremme nyt, mutta sen jälkeen kostomme sionisteja ja rikollista Amerikkaa vastaan tulee olemaan entistä vahvempi.

Minulle kyllä jää hyvin epäselväksi, paitsi Iranin retoriikan kannalta, mitä KV lakia vihollisen sotilashenkilön tappaminen rikkoo? Eikös silloin Iranin toimet USAn joukkoja vastaan Lähi-Idässä riko samoja lakeja?

Seuraukset

Myös Suomessa huulipunahallituksen opetusministeri Li Anderson ja ulkomisteri Pekka Haavisto ovat yltyneet lausumaan aiheesta, ja tietenkin enemmän “oranssi setä paha” näkökulmasta kuin reaalipolitiikan mukaan. Samalla varmaan ainakin Haavisto kiittää luojaansa, jos sellaiseen uskoo, saamastaan avusta Al-Holin päätöksentekotapauksen vaijentamiseen.

Arvostamani Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola epäili tilanteen johtavan eskalaatioon, mutta minusta nyt, kun USA on näyttänyt päättäväisyyttä on de-eskalaatio enemmänkin mahdollinen. Iran ei voi toivoa menestyvänsä missään muussa kuin epäsymmetrisessä sodassa USAta ja muita länsiliittoutuneita vastaan. Jotain pientä toki tapahtuu totta kai, täytyyhän Iranin mullahien pystyä säilyttämään kasvonsa, mutta muuten opittiin taas kuinka se iso hevonen pieree.

Sapelinkalistelua on ilmassa, ja se antaa tietenkin öljy-yhtiölle syyn nostaa raakaöljyn hintaa, mutta sen vaikutus on pienempi kuin hallituksen päättämän 10 sentin solidaarisuusverolisä bensiksellä. Muuten todennäköisesti ei tapahdu oikein mitään mainittavaa.

edit 6.1.2020. Presidentti Trumpin twiitti 52 kohteesta Iranissa oli todellinen mestariveto: Se asettaa samaan aikaan selväksi sen “kuka aloitti” ja sen että “täältä pesee ja linkoaa”. Fanaatikot ymmärtävät vain kovaa kättä!

Posted in hybridisota, Jotain aivan muuta, Tilanne päällä | Tagged , , , , , , , , , , | Leave a comment

Lisähuomioita epä(reilusta)suorasta tulesta pyhän Barbaran päivänä tienolla herran vuonna 2019. (vol II kenttätykistöstä)

Tykinjohtajan hommissa. Kuva omalta kännykältä, mutta kuka lienee otti.

Kenttätykistö oli, ja tietenkin edelleen, ensimäinen ns “Force Multiplier” mitä on kunnian kentille roudattu. Tätä kenties heijastelee Kiinan kansan”tasavallan” aikaisempi tapa nimittää strategisia ohjusjoukkoja “Toiseksi tykistöksi”. Tietenkin raketiti ja ohjukset ovat aina kuuluneet tykistön toimialaan. Kuten tuossa aikaisemma vuodatuksessa kirjoittelin, niin Suomen tykistön onglema on a) erikoisampumatarvikkeiden (ja sytyttimien) puute ja b) pienenevät putkimäärät. Sinänsä koulutettua tykäriä on paljon saatavilla, joten tykistön kokoa olisi melko nopea kasvattaa.

130 K 54 tuliasemassa keväällä 2017. Oma kuva.

Suomi tarvitsee paljon tykistöä. Mikään HX kandidaateista ei tule korvaamaan kranaatinheitin- ja tykistötulta suomalaisen jalkaväen tärkeimpänä tukiaseena. Jos ajatellaan meikäläistä prikaatia, jossa on neljä pataljoonaa, niin prikaatin tykistöryhmässä on ainakin 3 patteristoa. (Prikaati 80) Valmiusprikaati 05 on hieman kevyempi rakenne, 3 pataljoonaa, mutta johon kuuluu samoin kenttätykistörykmentti jossa on kaksi patteristoa. Mukaan liitettäneen, kuten ennekin, erillinen patteristo, jotta saavutetaan riittävä tulituen määrä (Eli noin patteristo/pataljoona).

Kalustomäärä

Minimimäärä putkia Suomessa riippuu pääasiassa varustettavien prikaatien/taisteluosastojen määrästä. Wikipedia antaa Maavoimien sodanajan joukoiksi tämmöiset pumput:

Operatiiviset joukot:

Alueelliset joukot:

Eli jos puhutaan putkimääristä, niin 2 valmiusprikaatia vaativat MOLEMMAT vielä toisen patteriston kokoonpanoon. Panssariprikaatista saadaan kaksi taisteluosastoa, jossa molemmissa on oma 122 PSH 74 patteristo (36 putkea). Suomeen on Military Balancen mukaan hankitty 90 venäläistä telatykkiä, joten määrät sopisivat hyvin annettun kokonaismäärään. 2 motorisoitua taisteluosastoa vaatiivat myös 36 122 PSH 74 putkea yhteensä. Telatykit on tässävaiheessa jaettu.

Kajaanissa kaksi vanhaa hyppyheikkiä vahtii tykistökasarmia. Nämä jäykkälavettiset tykit ovat wanhan suoraa ampuvan kenttätykistön ja nykyaikaisen epäsuoraa tulta ampuvan kenttätykistön välimailta. Oma kuva.

Tosin tässä vaiheessa siirrytään hinattavaan kalustoon. Tämä on luultavimmin 122 H 63 kalustoa jota Suomessa on yli 450 kappaletta. Kolme jalkaväkiprikaatia tarvitsee kukin 36 putkea, sekä edelleen 18 putkea yhteen patteriston tuliportaaseen, joka vahventaa prikaatin määrävahvuuteen. 14 erillista tasiteluosastoa huutaa edelleen patteriston kukin. Tässä kohtaa 122 H 63 kalustoa on otettu käyttöön aikalailla kokonaan.

  • JV prikaatit a’ 54 kpl yht. 162 putkea 122 H 63 (yht 198)
  • erilliset taisteluosastot (14kpl) a’ 18 kpl yht 288 putkea 122 H 63 (yht 450)
  • paikallispuolustusyksiköillä on siis aika vähän tykistöä.

Tarvitaan siis ainakin patteristollinen muuta kalustoa. 155 K 83-97 kalustoa on reilu 100 kpl mutta siinä on 2 patteristoa ja varatykkejä. Sama tilanne on 155 K 98 kaluston kohdalla. Eli 130 K 54 kaluston (76 kpl, 2 patteristoa) poisto syksyllä 2019 teki pahan loven tykistön putkimäärään. K9 Moukarit on varattu Suomessa operatiiviseen käyttöön “armeijakunnan tykistöksi” Moukareita on Suomessa kuitenkin vain 48 kappaletta. Määrä on tarpeeksi (A) kahteen 18 putken patteristoon, jolloin varikolla voi olla kerrallaan 12 asetta. Tai jos patteristojen kokoonpanoa organisaatosaa muutetaan, niin (B) neljään 12 tykin patteristoon. Tämä ei vaikuta toimivalta ratkaisulta. Epäilen että mahdollisuus A on oikea. On tietenkin totta että K9 Moukari tuo etuja vedettävään tykistöön verrattuna: MRSI tekniikka on hyvä, ja lisää tulen tehoa. Samoin taistelukestävyys ja taktinen liikkuvuus on parempi.

Ylijohdon aseisiin kuuluvat sitten myös MLRS ja 122 RAKH 89 kalusto. Huomattavaa on, että raketinheittimet ampuvat pattereittain, johtuen suuremmasta tulen tiheydestä, ja nopeudesta. Edelleen ajoneuvoalustaisina ja melko keveinä systeemeinä tuliasemasta päästään irti ennekuin vihollisen vastatykistötoiminnalla on mahdollisuutta vaikuttaa. MLRS alustoja Suomessa on nelisenkymmentä, eli noin kuudelle patterille. 122 RAKH 89 on 72 kappaletta, eli noin 20 patterille.

Puolustusvoimien video raketinheittimistä.

Tykistössä on päästy eroon entisestä kalustokirjavuudesta, ja on vakiinnuttu 122mm-155mm-273mm kalibereihin. Suomessakin kajottiin, 90-luvun jälkeen ikuisen rauhan koittaessa, voimakkaasti prikaatien määriin. Tällöin saatiin säästöjä, kun noin 700 000 miehen kenttäarmeijasta siirryttiin noin 200 000 miehen tynkä-armeijaan. Tällöin tulimahdolliseksi pudottaa pois vanhempaa, toisesta maailmasodasta asti periytyvää kalustoa. Nyt kun uusi kylmä sota kylmenee pohjoisessa, meidänkin olisi aika vahvistaa kenttäarmeijaa, ja sitä kautta myös tykistöä. Koska ajatus siitä että Suomea voitaisiin puolustaa pienemmällä amreijalla, olisi vaatinut huomattavaa liikkuvuuden parantamista. Sellaista ei ole tapahtunut. Liikkuvuutta tarvitaan vähemmän, jos joukkojen peitto on parempi. Samalla tietenkin taistelukestävyys hieman paranee.

Maailmalta olisi toki saatavilla sekä hinattavaa 155mm tykistöä sekä Israelista (M-68 tai M-71) että Etelä-Afrikasta (G-5). Suomessa olisi hinattavilla Soltamin putkille kouluttettu miehistö ja knowhow valmiina; se on sama ase kun 155 K 83. Kuitenkin ehkä kannattaisi harkita pyörätykistöä kuten vaikkapa Etelä-Afrikan G6 tai Soltamin ATMOS, joka toisi taistelusuojan hyvät puolet yhdistettynä pyörä-ajoneuvojen parempaan polttoaine tehokkuuteen.

Kalusto

Prikaatien/taisteluosastojen tuliportaat, jotka siis tukevat pääasiassa jalkaväen taistelua, ovat 122 H 63 aseilla hyvässä kunnossa. Prikaatin tiedustelu ei ulotu kovinkaan syvälle vihollisen selustaan, joten noin 12km ulottuvuus vihollisen syvyyteen on riittävä. Itse ase on “kevyt”, vain noin 3,5 tonnia, ja sentakia huomattavan liikkuva raskaisiin kanuunoihin verrattuna.

122 H 63 tuliasemassa. Oma kuva

Sirpalekranaatti on tärkein ampumatarvike, ja myös savuja ja valaisukranaatteja Suomesta löytyy. Aivan uusimmilla 1D ja 2D sytyttimillä (Tulikomentoja 1./2018 lehden sivulta 14 eteenpäin.) saadaan aseiden pituus- ja poikittaishajontaa supistettua. Perinteinen viisaus antaa pituushajonnaksi maksimikantamilla 15000m*0,03 eli 450m ja poikittaishajonnaksi 0,3v eli 5 metriä. Uusilla sytyttimillä saadaan tuli siis huomattavasti paremmin kasaan, mutta vikana on se, että laukausyhdistelmien hinnat nousevat kovasti. Koska 1D sytyttimet toimivat hidastamalla yli ammuttua kranaattia, syövät ne jonkinverran maksimikantamaa, mutta tulen kokoon saaminen lienee tärkeämpi näkökohta tälläkohtaa.

Edelleämainittujen kranaattien lisäksi 122mm tykkiin on saatavilla myös kuorma-ammuksia (mm Israel), laserohjattuja ammuksia sekä pitkän kantaman ammuksia (Serbia). Myös Kiinasta on saatavilla erikoisampumatarvikkeita. Näillä kaikilla olisi omat käyttökelpoiset kohtansa Suomalaisessa prikaatissa. Erityisesti puolustuksen tukena kuorma-ammukset tai rypäleaseet, olisivat hyödyllisiä. Pitkän kantaman ammukset luonnolisesti lisäisivät kantamaa, mahdollistaen hieman paremmin taistelemisen hajautetussa ryhmityksessä, tai tukemisen vihollisen syvyyteen.

Edelleen käytössä oleva epäsuoran tulen ammuntaohjelmisto AHJO parantaa tulen koossapysymistä huomattavasti, Tässä täytyy kuitenkin huomauttaa, että tuli voi olla liian kasassa. Tykistön maalit eivät ole pistemaaleja. Patteristo ampuu yleensä noin komppanian vahvuista vihollista. Juuri sopivasti sellaista 100mx100m hyökkäyksessä.

Suomessa on 155mm kalustoa valitettavan vähän. Sitä olisi toki saatavilla maiilmalta, ja koska NATOlla on standardi pesä- ja putkimitoitus, maailma on puolillaan sopivaa ampumatarviketta. Erikoisampumtarvikkeita Suomessa on tähän kaliberiin BOFORSIN BONUS kohteeseen hakeutuvia ammuksia. Edelleen kantama on länsikaliberissa vakiintunut noin 40km tasolle, ja ampumatarvikevalikoima pitää sisällään erilaisia kuorma-ammuksia ja sirpalekranaatteja. Kantama on jämähtäny jo 90-luvulta tuttuun 40km kantamaan. Tämä on tosin kaikkien NATO armeijoiden ongelma. Venäläisellä 152mm kalustolla on sama kantama ja samantyyppiset pitkänmatkan erikoisammukset.

Seuraavassa osassa voisi miettiä millainen olisi ultimaattinen tykistösysteemi/ vaikuttamisen järjestelmä Suomessa.

Posted in Aseet, Epäselvää ajatustenlentoa, Sodanajan joukot, Sodanajan toiminta, teknologia | Tagged , , , , , | Leave a comment