Olemme käsitelleet Pohjanmaa korvetista sen torpedovarustuksen ja pitamaaliohjuksen. Tässä kirjoituksessa keskitymme Pohjanmaa luokan ilmasuojaan ja siihen onko se riittävä saattuetoimintaan.

Vertical launch System mk 41

VLS, eli Vertical launch system, tai suomeksi pystylaukaisusysteemi, on Pohjanmaiden ilmatorjunnan ydin. Nimensä mukaisesti VLS tarkoittaa kuilua, josta ohjus voidaan laukaista suoraan ilmaan, jossa se pääsee kääntymään tarvittavaan suuntaan yhtä hyvin tai huonosti joka kantille. Laukaisujärjestelmä on Lockheed Martin Mk 41, tai siis VLS, joka on käytössä myös USN aluksissa. Havainnekuvat Pohjanmaa luokasta ovat jättäneet hieman auki sen, monikosoluinen Pohjanmaan VLS on. Se on 8 soluinen, ksoak DOD on antanut myyntiluvat neljälle mk41 VLS järjestelmälle. ESSM Sea Sparrow block 2 tai RIM-162 kalustolla varsinainen ohjusmäärä on neljä kertaa tuo, koskapa yhteen soluun mahtuu neljä ohjusta. Ohjuksia on siis maksimissaan 32. Pidän määrää ainakin saattuepalvelussa melko pienenä.

VLS on kehitetty vastaamaan ns saturaatiohyökkäyksiin, koska kaikki VLSään ladatut ohjukset ovat välittömästi käyttövalmiina. Toisaalta tämän jälkeen lataus on hyvin hidas toimenpide, koskapa vanhat kanisterit joudutaan nostamaan moduleista ja uudet kanisterit joudutaan lastaamaan nosturilla ja parhaiten satamassa. VLSään voidaan toki ladata muutakin, mutta Pohjanmaa luokassa solut on varattu todennäköisesti pelkästään omasuojan käyttöön.

Evolved Sea Sparrow Missile, eli ESSM

Vanha AIM-7 Sparrow oli laajasti käytetty tutkaohjattu ilmataisteluohjus Yhdysvalloissa. Kun AMRAAM korvasi Sparrowit päätettiin ohjus uudistaa laajasti. Oikeastaan vain nimi säilyi. Ensinäkin ohjus kasvatettiin 8 tuumaisesta 9 tuumaiseksi, jolloin mukaan saatiin suurempi rakettimoottori, joka toi lisää kantamaa ohjukselle. BLOCK 2 ohjuksen kantama on 50+ kilometriä meren pinnalta ammuttuna. Ohjuksen nopeus on myös yli 4 Mach, mikä tarkoittaa, että myös pystykantama on huomattava.

Ohjuksen hakupäätä parannettiin lisäämällä inertiapaikannuskyky ja datalinkki. Tämä helpottaa Pohjanmaan tutkan työtä ohjattaessa ohjuksia maaliin. Vanha AIM-7 Sparrow oli puoliaktiivinen ja vaati siis tulenjohtotutkan valaisemaan maalia osuakseen kohteeseen. Nykyinen ESSM hakupää on aktiivinen vaikka pystyykin edelleen toimimaan myös puoliaktiivisesti. Laivalla on kuitenkin tutkalle lähes rajattomasti sähkötehoa tarjolla tutkille, joten erilaisten hämäysten läpi näkeminen onnistunee tällä yhdistelmällä paremmin. ESSMn tanssiparina tälläkohtaa on jälleen yksi SAABin parempi tuote CEROS 200 optro-elektroninen tulenjohtojärjestelmä. Todennäköisesti puoliaktiivisten ohjusten ohjaamiseen sopivalla palikalla. Tarkkuutta on luvassa tyynen sään 0,2 milliradiaanista parempaan kuin 0,4 mradiin kovassa merenkäynnissä. Järjestelmä kykenee ohjaamaan kahta ESSM ohjusta yhtä aikaa. Kahdella CEROS järjestelmällä voidaan siis hoitaa yhteensä vähintään kahta torjuntaa samanaikaisesti. Olettaen, että torjuntaan ammutaan aina kaksi ohjusta.

Kun muistamme, että Evolved Sea Sparrow Missilellä on myös inertiaohjaus, voidaan ESSM-ohjuksia ampua matkaan ensin joltinenkin sarja, ja loppuvaiheessa ruveta ohjaamaan ohjuksia maaliin neljää kerrallaan. Saturaatio on toki edelleen hyvinkin mahdollinen, mutta varsinkin avomerellä vaikea suorittaa. Saaristossa reaktioajat jäävät välttämättä peitteisyyden takia lyhyemmiksi. Toki aktiivinen hakupää antaa mahdollisuuden myös itsenäiseen torjuntaan. En usko että ESSM hakupää on huono, väitän vain että laivan koneista saadaan enemmän lähetys ja prosessointitehoa tutkalle, kuin ohjuksen mukana tulevasta akusta.

Omasuojaan liittyy edelleen Hamina ohjusveneistä kierrätetyt Bofors 57mm mk3 yleistykki, joka monipuolisilla ohjelmoitavilla kranaateilla pystyy hoitamaan lähitorjunnan kuudesta kilometristä sisäänpäin. Asejärjestelmä hyödyntää samaa CEROS 200 maalinosoitinta.