Venäjän tiedustelupalveluiden toiminta Euroopan unionissa, muussa Euroopassa ja Pohjoismaissa on viime aikoina ollut aktiivista ja monimuotoista, keskittyen erityisesti tiedusteluun, kyberoperaatioihin ja vaikuttamiseen. Toiminta on kytkeytynyt erityisesti Venäjän strategisiin intresseihin, kuten Naton vastustamiseen, Ukrainan sodan tukemiseen ja länsimaiden yhtenäisyyden heikentämiseen. Alla on yhteenveto keskeisistä havainnoista:

Tiedustelu ja vakoilu:

Venäjä kohdistaa tiedustelutoimintaansa erityisesti EU-maiden ja Pohjoismaiden ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, mukaan lukien Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys sekä niiden puolustusyhteistyö. Suomessa Venäjän kiinnostus keskittyy esimerkiksi Nato-politiikan toimeenpanoon, kansainvälisten joukkojen toimintaan ja kriittiseen infrastruktuuriin.

Perinteinen henkilötiedustelu on vaikeutunut länsimaiden karkotettua venäläisiä diplomaatteja, jotka usein toimivat tiedustelu-upseereina. Suomi karkoitti kesällä 2023 9 diplomaattipassin turvissa toiminutta illegaalia. Tämän vuoksi Venäjä on siirtynyt yhä enemmän käyttämään sijaistoimijoita, kuten rikollisia tai taloudellisista palkkioista kiinnostuneita henkilöitä.

Viitteitä Venäjän käyttämästä rikollisesta toiminnasta Suomessa on useita, ja ne liittyvät pääasiassa hybridivaikuttamiseen ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Venäjä hyödyntää rikollisryhmiä usein osana laajempaa toimintaansa, jolla pyritään heikentämään Suomen yhteiskunnallista vakautta ja turvallisuutta.

Välineellistetty maahantulo

Yksi selkeä esimerkki on välineellistetty maahantulo, jossa Venäjän viranomaiset ovat ohjanneet kolmansien maiden kansalaisia Suomen itärajalle ilman asianmukaisia matkustusasiakirjoja. Tämän ilmiön ympärille on muodostunut rikollista toimintaa, kuten ihmiskauppaa ja laittoman maahantulon järjestämistä. Kyseessä on hybridivaikuttamisen muoto, jossa valtion viralliset toimet yhdistyvät järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Tämä painostus johti itärajan rajanylityspaikkojen sulkemiseen loppuvuodesta 2023.

Venäjän järjestäytyneen rikollisuuden, eli Venäjän mafian, toiminta Suomessa on keskittynyt muun muassa huume- ja ihmiskauppaan. Tärkeä nyanssi on, että Venäjän rikollisryhmät harvoin toimivat suoraan Suomen kaduilla, vaan ne tekevät yhteistyötä suomalaisten rikollisten kanssa, jotka hoitavat “likaisen katutyön”. Tämä tekee toiminnasta vaikeammin havaittavaa ja torjuttavaa. Venäjän valtion on arvioitu käyttävän rikollisryhmiä myös esimerkiksi rahanpesuun.

Kybertoiminta

Venäjän kybertiedustelu on erityisen aktiivista Pohjoismaissa, erityisesti Suomessa, missä se on lisääntynyt ja tarkentunut viime vuosina. Toiminta kohdistuu valtionhallintoon, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä kriittiseen infrastruktuuriin. Suomi toimii myös kyberkauttakulkumaana, eli Venäjä käyttää Suomen tietoverkkoinfrastruktuuria kolmansien maiden kohteiden tiedusteluun.

Kyberoperaatiot ovat kustannustehokkaita ja tarjoavat Venäjälle mahdollisuuden hankkia tietoa ajasta ja paikasta riippumatta.

Sabotaasi ja aktiiviset toimenpiteet:

Venäjän sotilastiedustelupalvelu GRU on ollut aktiivinen sabotaasitoiminnassa eri puolilla Eurooppaa, erityisesti viimeisen kahden vuoden aikana. Tuhotyöt, kuten tuhopoltot ja infrastruktuurin häirintä, ovat kohdistuneet symbolisiin tai Ukrainan tukemiseen liittyviin kohteisiin, esimerkiksi sotilaallisen tuen logistiikkaan. Toiminta on muuttunut aiempaa aggressiivisemmaksi ja vähemmän tarkasti kohdennetuksi, hyödyntäen sijaistoimijoita, jotka rekrytoidaan usein sosiaalisessa mediassa.

Tässä esimerkkejä merkittävimmistä tapauksista Suomessa:

Eduskunnan verkkosivuihin kohdistunut hyökkäys 2022. Elokuussa 2022 eduskunnan verkkosivuihin kohdistui palvelunestohyökkäys (DDoS), joka teki sivustosta hetkellisesti käyttökelvottoman. Vaikka tällaiset hyökkäykset eivät yleensä aiheuta pysyviä vahinkoja, ne ovat osa laajempaa häirintätoimintaa. Hyökkäyksen suoritti Venäjä-mielinen hakkeriryhmä. Venäjä käyttää operaatioissa mielellään myös sijaistoimijoita.

Vuonna 2022 Suomen ulkoministeriön tietojärjestelmiin kohdistui vakava tietomurto. Vaikka syyllisestä ei ole annettu julkista vahvistusta, on yleisesti tiedossa, että kybervakoiluun kyvykkäitä valtiollisia toimijoita, kuten Venäjää, on epäilty. Tällaiset hyökkäykset pyrkivät keräämään arkaluonteista tietoa ja ovat osa valtiollista tiedustelua. Tosin myös Kiinan nimi oli tapetilla, ja saattaahan kyseessä olla myös yhteisoperaatio, koska saatavilla on molempia osapuolia kiinnostavaa materiaalia.

Suojelupoliisin mukaan Venäjän henkilötiedustelu on vaikeutunut Suomessa edellämainittujen diplomaattikarkotusten myötä. Tämän seurauksena Venäjä on lisännyt kybervakoilua, joka kohdistuu erityisesti valtionhallintoon, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviin kohteisiin. Tavoitteena on kerätä tietoa päätöksenteosta ja strategioista. Tässä yhteydessä on käytetty erilaisia haittaohjelmia ja tietojenkalastelua.

Vaikka kyseessä ei ollut suora kyberhyökkäys, Suomen ja Viron välisen tietoliikennekaapelin vaurioituminen lokakuussa 2023 on liitetty Venäjän hybridioperaatioihin. Vaikka Venäjän valtion suoraa osallisuutta on vaikea todistaa, tapaus on nähty osana laajempaa pyrkimystä häiritä Suomen ja muiden maiden kriittistä infrastruktuuria.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Suomessa on tapahtunut useita tapauksia, joissa on selkeitä viitteitä Venäjän valtiollisista kyberoperaatioista. Ne ovat monipuolisia ja vaihtelevat yksinkertaisista häirintähyökkäyksistä (kuten palvelunestohyökkäykset) aina kehittyneempään kybervakoiluun. Venäjä hyödyntää usein myös sijaistoimijoita eli ns. Venäjä-mielisiä hakkeriryhmiä, jotta se voi kiistää oman osallisuutensa ja luoda epävarmuutta.

Suomessa sabotaasitoimintaa ei ole raportoitu yhtä laajasti kuin muualla Euroopassa, mutta varautuminen on tarpeen Venäjän suhtautuessa Suomeen “epäystävällisenä maana”.

Erityisen halveksittavana GRUn toimintana voitaneen pitää Pariisin Olympialaisten 2024 Pariisin vuoden 2024 olympialaisten häirintään liittyen on raportoitu erityisesti Venäjän tiedustelupalveluiden, erityisesti GRU:n, toimintaa. Vaikka suoria todisteita ei aina ole julkistettu, seuraavat seikat ovat nousseet esiin:

Ranskan viranomaiset pidättivät elokuussa 2024 40-vuotiaan Venäjän kansalaisen, jota epäillään yhteyksistä GRU:hun ja sabotaasisuunnitelmista olympialaisten aikana. Häntä epäiltiin räjähteiden hallussapidosta ja suunnitelmista destabilisoida tapahtumaa. Tämä tapaus liitettiin laajempaan Venäjän hybridisodankäynnin kampanjaan, joka kohdistui Ranskaan ja erityisesti olympialaisiin.

Venäjän epäillään organisoineen sabotaasi-iskuja, kuten tuhopolttoja ja infrastruktuurin häirintää, eri puolilla Eurooppaa, mukaan lukien Ranska. Näiden toimien tarkoituksena oli häiritä olympialaisten logistiikkaa ja turvallisuutta, erityisesti Ukrainan tukemiseen liittyviä kohteita.

Kyberhäirintä ja disinformaatiokampanjat:

Venäjä on toteuttanut kyberhyökkäyksiä ja disinformaatiokampanjoita olympialaisia vastaan. Esimerkiksi KOK raportoi, että Pariisin olympialaisten aikana tekoälyä hyödyntävä seulonta paljasti lähes 2,5 miljoonasta somepostauksesta yli 10 200 loukkaavaa kommenttia, jotka tulivat 8 900 eri tililtä. Osa näistä on liitetty Venäjän masinoimiin kampanjoihin, joilla pyrittiin levittämään negatiivisia narratiiveja ja heikentämään kisojen mainetta.

Venäjän tiedustelupalveluiden tiedetään käyttäneen sosiaalista mediaa ja pikaviestimiä propagandansa levittämiseen, esimerkiksi vääristelemällä historiallisia tapahtumia tai tukemalla länsivastaisia viestejä. Esimerkkinä vaikkapa Ukrainan De-natsifikaatio, ja NATOn esittäminen aggressiivisena toimijana Venäjää vastaan.

Informaatiovaikuttaminen:

Venäjä harjoittaa informaatiovaikuttamista levittämällä disinformaatiota ja tukemalla Venäjän narratiiveja, esimerkiksi historian vääristelyä ja länsivastaisia viestejä. Tämä tapahtuu perinteisen ja sosiaalisen median sekä pikaviestinten kautta, erityisesti venäjänkielisiin yhteisöihin kohdistuen. Suomessa vaikutusmahdollisuudet venäjänkieliseen väestöön ovat kuitenkin rajalliset.

Aktiiviset toimenpiteet, kuten maanmies- ja historiapolitiikka, poliittinen vaikuttaminen ja propaganda, ovat osa Venäjän tiedustelupalveluiden toimintaa erityisesti Suomessa, Ruotsissa ja Baltiassa. Venäjän historiapolitiikka Baltiassa on paljon voimakkaampaa ja aggressiivisempaa kuin Suomessa tai Ruotsissa, koska Venäjä kokee entiset neuvostotasavallat “lähialueekseen” ja pyrkii kontrolloimaan niiden historiankirjoitusta ja identiteettiä.

Historiapolitiikka Baltiassa

Venäjän historiapolitiikka Baltiassa pyrkii pääasiassa vähättelemään Neuvostoliiton suorittamaa miehitystä ja esittämään sen “vapauttamisena” fasismista. Tällä politiikalla on useita ilmenemismuotoja:

Toisen maailmansodan tulkinta: Venäjä korostaa Neuvostoliiton roolia “natsismista vapauttajana” ja pyrkii kumoamaan Baltian maiden virallisen historiankirjoituksen, joka tunnustaa Neuvostoliiton miehitysvallaksi. Venäjä on toistuvasti kutsunut Baltian maita “natsivaltioiksi”, mikä on olennainen osa sen propagandaa.

“Kansainvälisen natsismin vastaisen” liikkeen hyödyntäminen: Venäjä käyttää järjestöjä ja kampanjoita, jotka ovat nimellisesti “natsismin vastaisia”, mutta todellisuudessa niiden tarkoituksena on leimata Baltian maat ja niiden hallitukset fasismimyönteisiksi.

Muistomerkkien käyttö: Venäjä pyrkii vaikuttamaan Neuvostoliiton sotilaille pystytettyjen muistomerkkien suojeluun. Kun Baltian maat ovat halunneet siirtää näitä muistomerkkejä, Venäjä on reagoinut rajusti. Esimerkiksi vuonna 2007 Viron “Pronssisotilaan” siirto aiheutti suuria kyberhyökkäyksiä Viroa vastaan.

Maanmiespolitiikka Suomessa ja Ruotsissa

Suomessa ja Ruotsissa Venäjän vaikutus ei ole saavuttanut samanlaista tasoa kuin Baltiassa, mutta myös täällä on havaittu pyrkimyksiä vaikuttaa venäläistaustaisiin yhteisöihin:

Historian vääristely: Venäjä on yrittänyt levittää narratiiveja, jotka esittävät Neuvostoliiton Suomelle toisen maailmansodan aikana tekemiä tekoja “oikeutettuina” tai joilla yritetään luoda kuva siitä, että Suomi oli itse vastuussa talvisodan syttymisestä. Tämä on kuitenkin Suomen historiatietämyksessä marginalisoitu näkemys.

Kansallisten vähemmistöjen hyödyntäminen: Venäjän on pyrkinyt aktivoimaan Suomen ja Ruotsin venäjänkielisiä vähemmistöjä. Tavoitteena on luoda mielikuva siitä, että venäjänkielisten ihmisten oikeudet olisivat uhattuna, jotta heitä voitaisiin käyttää painostusvälineenä. Toisin kuin Baltiassa, jossa venäläinen vähemmistö on suurempi ja historiallisesti poliittisesti jakautuneempi, Suomessa ja Ruotsissa tämä toiminta on ollut vähemmän tehokasta.

Kulttuuriyhteistyön varjolla tehtävä propaganda: Venäjä on yrittänyt levittää omaa maailmankuvaansa kulttuuriyhteistyön ja erilaisten kansalaisjärjestöjen kautta, jotka ovat todellisuudessa Venäjän valtion kontrolloimia. Tämän toiminnan tavoitteena on pehmentää länsimaiden asenteita Venäjää kohtaan ja luoda narratiivi, jonka mukaan Venäjä on “normaali” toimija.

Strategiset intressit ja uhkakuvat:

Venäjä pitää Natoa ja sen rajanaapureita, kuten Suomea ja Ruotsia, keskeisinä tiedustelukohteinaan. Ukrainan sodan jatkuessa Venäjän resurssit ovat keskittyneet sinne, mutta sodan päätyttyä sen odotetaan kohdistavan entistä enemmän huomiota Pohjoismaihin ja Itämeren alueeseen.

Venäjän toimet heijastavat sen halua heikentää länsimaiden tukea Ukrainalle ja lisätä epävakautta EU:ssa. Tämä näkyy esimerkiksi pakotteiden kiertämiseen tähtäävässä tiedustelussa.

Yhteenveto:

Venäjän tiedustelupalvelut (erityisesti GRU, SVR ja FSB) jatkavat aktiivista toimintaa EU:ssa ja Pohjoismaissa, vaikka niiden toimintakykyä ovat rajoittaneet diplomaattikarkotukset ja Ukrainan sota. Toiminta keskittyy kybertiedusteluun, sabotaasiin ja informaatiovaikuttamiseen, ja se hyödyntää yhä enemmän sijaistoimijoita peittääkseen jälkensä. Suomessa Venäjän toiminta on erityisen aktiivista kyberympäristössä, mutta myös perinteiset vaikuttamiskeinot, kuten propaganda, ovat käytössä. Ukrainan sodan päättyminen voi lisätä Venäjän aktiivisuutta Pohjoismaissa, erityisesti Naton suhteen, joten varautuminen on tärkeää.