Venäjän sotilaallinen kapasiteetti Pohjoiskalotilla ja Huippuvuorilla (Svalbard) on merkittävä, mutta Ukrainan sodan (2022–) aiheuttamat resurssipaineet ja kansainväliset sanktiot rajoittavat sotilaallisen kyvyn kasvua seuraavien viiden vuoden aikana. Arktinen alue on Venäjälle strateginen prioriteetti, jossa se pyrkii turvaamaan taloudellisia etujaan, kuten Pohjoisen meritien (NSR) hallintaa ja luonnonvaroja, samalla kun se estää NATOn laajentumista. Jäistä avautuva Pohjoinen Jäämeri mahdollistaa monenlaiset luonnonvarojen hyödyntämiset suhteellisen matalan merenpohjansa ansiosta, ja myös muuta arktiset maat kuten tanska, Norja Kanada ja USA haluavat tähän mukaan. Jopa Kiina on lanseerannut termin “melkein arktinen maa” päästäkseen mukaan buumiin.

Tässä analyysissa arvioidaan Venäjän kykyä kasvattaa ja varustaa yksiköitä sekä Pohjoismaiden (Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska) varustautumista, joka tasapainottaa tilannetta.

Venäjän nykyinen ja tuleva kapasiteetti Pohjoiskalotilla

Venäjän Arktinen sotilaallinen läsnäolo on vahvin alueella: yli 100 000 sotilasta, 40 jäänmurtajaa ja ydinsukellusveneitä Kuolan niemimaalla. Pohjoinen laivasto (Severomorsk päätukikohtanaan) mahdollistaa nopean liikkeellepanon, ja Venäjä on päivittänyt tukikohtia, kuten laajentanut kiitoteitä Nagurskojen-tukikohdassa.

Seuraavien vuosien aikana (2025–2030) Venäjä suunnittelee lisäyksiä, kuten uusien ilmatorjuntayksiköiden sijoittamista ja harjoitusten lisäämistä, tavoitteenaan sotilaallinen dominanssi. Yksiköiden kasvattaminen on kuitenkin haastavaa. Ukrainan sota on kuluttanut resursseja: Venäjä on menettänyt tuhansia ajoneuvoja ja sotilaita, mikä hidastaa Arktisten joukkojen vahvistamista.

Rekrytointi perustuu osin pakko-ottoihin, mutta sanktiot rajoittavat varusteiden tuotantoa – esimerkiksi panssarivaunujen ja ohjusten valmistusta. Yhteistyö Kiinan kanssa (esim. yhteiset harjoitukset) auttaa teknologian hankinnassa, mutta ei korvaa täysin menetyksiä.

Arktiset olosuhteet (kylmyys, logistiikka) vaativat erikoisvarusteita, joiden saatavuus heikkenee sanktioiden myötä. Vuoteen 2030 mennessä Venäjä voi kasvattaa joukkoja 10–20 %:lla, mutta hyökkäyskyky rajoittuu hybriditoimiin (esim. sabotaasi) ennemmin kuin laajaan invaasioon.

Huippuvuorten erityistilanne

Huippuvuorilla Venäjän toiminta on rajoitettua vuoden 1920 sopimuksen nojalla, joka kieltää sotilaallisen käytön. Venäjä ylläpitää kuitenkin siviilioperaatioita, kuten Barentsburgin kaivostoimintaa, joka voi peittää tiedustelua.

Vuonna 2025 Venäjä saattaa lisätä läsnäoloaan “taloudellisilla” perusteilla, mutta suora hyökkäys on epätodennäköinen NATOn läsnäolon vuoksi. Hybridiuhat, kuten kaapelivauriot (kuten 2022 tapauksessa), ovat todennäköisempiä. Kasvattaminen täällä riippuu Norjan reaktiosta; Venäjä voi lisätä “turisteja” tai laivoja, mutta varsinainen sotilaallinen eskalaatio vaatisi suurempia resursseja, joita Ukraina sitoo.

Pohjoismaiden varustautuminen tasapainottaa uhkaa

Pohjoismaat vastaavat Venäjän uhkaan vahvistamalla puolustusta. NATO-jäsenyys (Suomi 2023, Ruotsi 2024) mahdollistaa yhteisen koordinaation.

Norja perustaa NATO-ilmatoimintakeskuksen lokakuussa 2025, vastuualueenaan Pohjoismaat ja Arktis, integroiden 200–450 henkeä ja 250 hävittäjää.

Ruotsi lisää puolustusmenoja 50 %:lla vuosina 2025–2030, keskittyen maavoimiin ja siviilipuolustukseen. Ruotsilla on ollut perinteisesti vahvat ilmavoimat, ja uuden sukupolven Gripenin tuleminen enenevässä määrin palveluskäyttöön vaikuttaa kykyyn positiivisesti.

Suomi vastaanottaa ensimmäiset F-35-hävittäjät 2026, parantaen Suomen ilmakykyä. Myös maavoimat ovat saamassa laajat tilausvaltuudet. Edelleen reservin yläikää nostetaan, jolloin pitkälle koulutettuja yksilöitä voidaan käyttää maanpuolustustehtävissä pidempään.

Kolme Pohjoismaata (Norja, Ruotsi, Suomi) luovat Arktisen sotilaallisen kuljetuskäytävän joukkojen siirtoon.

Tanska (Grönlanti) vahvistaa läsnäoloa Yhdysvaltain tuella, vastaten salaisiin vaikuttamisyrityksiin.

Yhteensä Pohjoismaiden joukot kasvavat 20–30 %:lla, tuettuna Yhdysvaltain ja Britannian harjoituksilla.

Tämä tasapainottaa Venäjän etua, erityisesti kun NATO:n Arktinen strategia korostaa Suomea, Norjaa ja Ruotsia.

Johtopäätös

Venäjän hyökkäyskyky Pohjoiskalotilla säilyy vahvana, mutta ei lyivoimaisena. Venäjän sotilaallisen kyvyn kasvua rajoittavat sanktiot ja Ukrainan sota – täysimittainen invaasio on epätodennäköinen 2030 mennessä. Huippuvuorilla painopiste on hybridissä. Pohjoismaiden nopea varustautuminen ja NATO-yhteistyö luovat tehokkaan vastapainon, vähentäen eskalaation riskiä mutta lisäten jännitteitä.

Alueen militarisaatio vaikuttaa ympäristöön ja talouteen, korostaen diplomatian tarvetta.