Puolustusvoimat (PV) pisti vihdoin pisteen ikuisuuskysymykselle yhteisestä kaliberista Wenäjän/Neuvostoliiton kanssa. Puolustusvoimat ilmoitti siirtyvänsä uusissa käsiasehankinnoissa NATO-standardin kaliipereihin. Uusi kaliiperijako on selvä: 5.56×45 mm rynnäkkökivääriin, 7.62×51 mm ja 12.7×99 mm ryhmäaseisiin, ja 9×19 mm pysyy pistoolinakaliberina. Se perinteinen, iänikuinen 7.62×39 mm, on nyt virallisesti saattohoidossa ja kuopattu uusien hankintojen osalta.

Tämä on hyvä uutinen logistiikan, yhteensopivuuden ja painonhallinnan kannalta. PV itse mainostaa, että uusi kaliiperi keventää taistelijan kuormaa jopa 3,5 kg. Kolme ja puoli kiloa! Se on käytännössä kaksi litraa vettä tai kuusi lisälipasta. Kentällä se on merkittävä parannus, josta ei voi valittaa. Mutta niinhän se menee: liittoutuminen, logistiikka ja varma saatavuus (Ukrainan sodan opetukset!) ajoivat perinteisen kaliiperivalinnan ohi. Se on pragmatismia parhaimmillaan, ei tunteella tehty päätös. Eipä silti, ihan varustuksen keveneminen olisi myös aivan hyvä asia, mutta, kumma kyllä, niin ei koskaan käy.

Mitä 5.56×45 oikeasti tekee? – Hylkää myytit, tartu faktoihin.

Nyt päästään siihen meitä kiinnostavaan asiaan: ballistiikkaan. Ikuinen vääntö 7.62x39mm (7,62 soviet) vs. 5.56x45mm (tai 5.56 NATO) on aina herättänyt tunteita. RK-käyttäjät vannovat vanhan 7.62:n “risuvakauden” puolesta – se kun ei hevillä muuta suuntaansa oksan osuessa. 5.56 taas on maineeltaan “kevyt ja nopea”.

PV:n tiedotteen mukaan lyhyillä etäisyyksillä, alle 200 metrissä, 5.56:n parempi läpäisykyky eri materiaaleja vastaan ja osumatodennäköisyys suuremman lentonopeuden ansiosta olivat ratkaisevia. Ja syystä.

Otetaan esimerkiksi tyypillinen 5.56 mm M855/SS109 luoti (n. 4g / 62 gr). Uudesta modernista rynnäkkökivääristä (esim. Sako) sen lähtönopeus on arviolta ~880 m/s. Tällä nopeudella luodin suuenergia (E0) on noin 1550 Joulea.

• 100 metrin päässä energia on vielä vahva, noin 1200–1300 J.
• 200 metrin päässä nopeus on laskenut noin 700 m/s ja energia on noin 980 J.

Tärkein tekninen pointti on fragmentoitumiskynnys (terminal ballistics). 5.56 mm luoti on suunniteltu hajoamaan osuessaan kohteeseen (soft tissue) suurella nopeudella (tyypillisesti yli 760 m/s), jolloin se tekee pahan, räjähdystyyppisen, haavan. Lyhyestä piipusta ammuttaessa tämä maaginen kynnys saavutetaan usein vain 100–150 metrin etäisyydelle asti. Tämän takia PV:n maininta alle 100 metrin tyypillisistä ampumaetäisyyksistä on asiassa kriittinen: siellä 5.56 on tehoiltaan tappavan tehokas. 200 metrissä se on edelleen tarkka ja suoraviivainen, mutta hajoaminen ei ole enää taattua.

Läpäisy vs. venäläiset suojaliivit: Tarvitaanko AP?

Ukrainan sota on näyttänyt meille, taas, että venäjällä ei muutamaa nu**imalla tehtyä musikkaa surra. Vaikka uusien suojavarusteiden piti olla ihan länsimaiden tasoisia, niin onkin käynyt ilmi, että varastot on otettu täyteen halpaa airsoftsuojaa, ja oikeat on myyty länteen. Luonnollisesti emme voi luottaa siihen että asioiden tila säilyy tällaisena. Pikemminkin se saattaa auttaa jossain aikaikkunassa, mutta ei kokoaikaa.

Jollain ajankohdalla venäjä tulee saamaan kakkansa kasaan, ja silloin mitataan läpäiseekö 5.56mm patruuna oikeasti vastustajan suojat. JOS eivät läpäise, muutos 5,56mm patruunaan oli turha.Jos se riittää niin kaikki meni hyvin. Tosin IDF käyttää edelleen sitkeästi kolmossuojaustason liivejä, vaikka heillä, jos joillakuilla on kyky ja tahto suojella sotilaitaan. se on kuitenkin kevyt liikkua, suojelee sirpaleilta tehokkaasti, ja hidastaa myös luoteja merkittävästi, tehden siten vammoista helpompia hoitaa.

Suurin kysymys siis liittyy läpäisyyn modernia suojavarustusta vastaan. Venäjän joukkojen 6B45-liivi käyttää nykyaikaisia keramiikkalevyjä (Granit 5A/6A), jotka ovat usein GOST-luokka 5 tai 6 (vastaa karkeasti NATO Level IV).

Rehellisesti sanottuna: perus 5.56 mm M855/SS109 ei läpäise nykyaikaista Level IV-keraamista levyä luotettavasti. Vaikka se saattaa läpäistä vanhempia teräslevyjä (noin Level III tai vanhempi 6B23-1), keraami pysäyttää sen. Keraamien moniosumakestävyys on sitten taas sangen huono, mutta se on sitten eri asia.

Tämä tarkoittaa sitä, että siirtyminen 5.56:een edellyttää NATO-yhteensopivuuden hyödyntämistä toden teolla: erityisten panssaria läpäisevien (AP) patruunoiden hankkimista. Patruunat kuten Yhdysvaltojen M855A1 (EPR) tai varsinaiset AP-patruunat kuten M995 on suunniteltu juuri tätä varten – keraamin nujertamiseen. M855A1 käyttää teräskärkiä ja on huomattavasti tehokkaampi kovien kohteiden läpäisyssä.

Jollei PV ole sitoutunut hankkimaan tehokkaita 5.56 AP-ammuksia uuden kaliiperin rinnalla, olemme vain vaihtaneet ihan hyvän yleiskaliperin (7.62×39) toiseen (5.56), jolla on samat ongelmat modernia suojavarustusta vastaan, mutta parempi logistiikka. Logistiikka on on toki sodankäynnissä elintärkeää, mutta se ei läpäise keraamia. Tässä on se epämuodikas ajatus: kaliiperinvaihto on vasta puolikas ratkaisu – toinen puolisko on huippumoderni AP-ammus.

Ei sillä, 7,62x51mm eli 7,62 NATOa vaivaisi sama aneemisuus. Kas kun Level IV pitää kestää .30-06, eli 7,62x63mm panssarialäpäisevän patruunan osuma. Saattaa olla että joudumme nopeasti siirtymään uuteen NATO standardipatruunaan.

Siirtymä on väistämätön ja järkevä askel, mutta sen todellinen taisteluteho riippuu siitä, mitä patruunan sisällä on. Toivotaan, että Sako-kivääreiden mukana tulee M855A1-tasoa vastaava kotimainen tai NATO-kumppanilta hankittu läpäisevä luoti. Muuten olemme vain hieman kevyempiä ja kansainvälisempiä, mutta emme välttämättä tehokkaampia.