NATOn uusi standardipatruuna. Kuinkahan sen kanssa käy?
Epämuodikkaita Ajatuksia asejärjestelmien vallankumouksesta
Vuonna 1987 käyttöönotettu brittiarmeijan SA80-rynnäkkökivääri on ollut sotilaiden käsissä yhtä kauan kuin moni meistä on ehtinyt juoda aamukahvinsa. Nyt se on vihdoin pääsemässä eläkkeelle, ja tilalle etsitään uutta tappovehjetta Project Grayburn -hankkeessa. Samaan aikaan Atlantin toisella puolella Yhdysvaltain armeija pakottaa uutta kaliiperia läpi massiivisen NGSW-ohjelman (Next Generation Squad Weapon) myötä.
Molemmat projektit jakavat saman peruslähtökohdan: nykyaikainen vihollinen on panssaroitu. Kun vastustajat, olivatpa ne sitten Venäjän tai Kiinan erikoisjoukkoja tai modernia suojavarustusta käyttäviä proxy-joukkoja, pukeutuvat Taso IV -luokan keraamisiin levyihin, vanha kunnon 5.56×45 mm NATO -patruuna on parhaimmillaan ärsyke yli 300 metrin etäisyyksillä.
Tämä on sotilaallisen teknologian syklin toistuva teema: parempi suoja luo tarpeen paremmalle läpäisykyvylle. Mutta kuten lähes aina, ratkaisu tuo mukanaan omat epämukavat totuutensa.
Itseäni vähän mietitytti että onko Garyburnissa TODELLAKIN Sako M23 mukana, ja kyllä on. Kyseessä on Berettan ns “Suuren Talon Etu”. Berettalla on Italian asevoimille tulossa ihka uusi NARP (New Assault Rifle Platform) joka on pienellä tulevaisuus ja kehitysriskillä oleva uusinta uutta oleva ase, jossa on mukana jo artikuloitu tarve siirtyä 6,8x51mm patruunaan. Toinen Berettan tarjoma järjestelmä on SAKOn juuri käyttöön tullut asejärjestelmä, jossa on myös valmistauduttu ottamaan käyttöön mainittu 6,8mm patruuna, jos siitä NATO standardipatruuna tulee. (Tämä luonnollisesti tarkoittaa VAIN ns pitkärunkoisia niinsanottuja AR-10 pohjaisia alustoja. AR-15 pohjainen ase on liian lyhyt käyttämään tulevaa 6,8mm patruunaa.)
Eli jos halutaan luotettavuutta ja testattua järjestelmää joka on jo käytössä valinta on SAKO M23, jos halutaan ase uusimmilla materiaali- ja kehitysratkaisuilla niin NARP. Beretta saa rahansa joka tapauksessa. Kolmantena mukana on SIG Sauerin XM-7 ase ja neljäntenä Heckler & Koch 416 tai 433 aseillaan. H&K sivumennen sanoen on ollut vastuussa SA-80 modernisoinneista, jolloin rehellisesti aika huonosta aseesta on kuitenkin saatu about toimiva.
Kolmen Kaliiperin Dilemma: There can be only one!!!
Patruuna on aina kompromissi. Et voi saada pientä rekyyliä, kevyttä painoa ja valtavaa kineettistä energiaa ja läpäisykykyä samaan aikaan. Grayburn ja NGSW pakottavat valitsemaan: logistiikka vai tappavuus?
Tässä ovat kolme keskeistä kaliiperia, jotka dominoivat keskustelua:
1. 5.56×45 mm NATO (Se wanha hywä tawara)
Tämä on ollut standardi vuodesta 1964. Se on kevyt, sotilaat voivat kantaa suuria määriä (esim. 210–240 patruunaa on tyypillinen peruskuorma). Sen rekyyli on matala, mikä tekee automaattitulesta hallittavaa ja mahdollistaa nopean tarkan ammunnan.
Ongelma: Sen tehokkuus loppuu, kun etäisyys kasvaa ja vastassa on kova panssari. Se ei yksinkertaisesti kykene läpäisemään nykyaikaisia Taso IV -levyjä luotettavasti edes lyhyillä etäisyyksillä.
2. 6.5 mm Creedmoor (Siviilimarkkinoiden Vastaus)
6.5 Creedmoor on siviilimarkkinoiden kehittämä tarkkuuspatruuna, joka on saanut huomiota sotilaskäytössä. Se tarjoaa huomattavasti paremman ulkoballistiikan kuin 5.56 mm tai edes 7.62 mm NATO. Tämä tarkoittaa litteämpää lentorataa ja vähemmän tuulen vaikutusta, mikä parantaa osumatarkkuutta 600–1000 metrin etäisyyksillä.
6,5x48mm on fiksu, “keskivälin” ratkaisu, joka parantaa tarkkuutta ja kantamaa ilman 7.62 mm:n täyttä rekyyliä. Läpäisykyky on parempi kuin 5.56 mm, mutta se ei välttämättä ole lopullinen vastaus Taso IV liivit ongelmaan.
kannattaa huomata, että jo 6,5mm Creedmoor on jo melko kovapainen ratkaisu. Patruuna on SAAMIttu / CIPattu 430-435 megapascalin paineelle (noin 63 000 psi). Verrattuna 7,62x51mm NATOn 415 Mpa tai 60 200 psi. 5,56mm vastaavat arvot ovat 430 Mpa tai 62 336 psi.
3. 6.8×51 mm (NGSW:n Ääriratkaisu)
Yhdysvaltain Sig Sauerin kehittämä .277 Fury kaupallisen nimen alla. Tämä ei ole pelkkä uusi patruuna, vaan teknologinen hirviö. Se hyödyntää hybridihylsyä (teräskanta ja messinkirunko) pystyäkseen tuottamaan äärimmäisen korkean paineen 550 Mpa (yli 80 000 psi).
Tavoite oli nimenomaan murtaa Taso IV -suoja yli 600 metrin etäisyydellä.
Hinta: Kuten olemme nähneet, patruunavaihdon hinta on tuskallinen. Aseen (XM7) kestävyysongelmat (piipun kuluminen, osien rikkoutuminen), massiivinen rekyyli ja patruunan korkea paino/koko tekevät siitä käytännössä epämukavan ja epäkäytännöllisen perusjalkaväen aseen. Sotilaan käytössä oleva patruunamäärä puolittuu, ja ase muuttuu haasteeksi hallita.
Patruunoiden Edut ja Haitat (Epämuodikkaita Taulukoituja Totuuksia)
Tässä on tiivistelmä patruunavalinnoista, jotka Grayburn-ohjelmalla on edessään:
| Kaliiperi | Keskeinen Etu (Tappavuus/Läpäisy) | Suurin Haitta (Logistiikka/Ergonomia) | Soveltuvuus Grayburniin |
| 5.56×45 mm NATO | Kevyt, hallittava rekyyli, hyvä liittoutuneiden yhteensopivuus. | Ei riittävä läpäisykyky Taso IV-suojia vastaan pitkillä etäisyyksillä. | Helppo logistinen valinta, mutta epäonnistuu päätehtävässään. |
| 6.5 mm Creedmoor | Erinomainen tarkkuus ja ballistiikka, hyvä kantama (yli 800m). | Raskaampi kuin 5.56 mm, puolittainen läpäisykyvyn parannus. | Hyvä kompromissi; parantaa kantamaa ja tarkkuutta. |
| 6.8×51 mm (Hybrid) | Mullistava läpäisykyky Taso IV-suojia vastaan pitkillä etäisyyksillä. | Äärimmäinen rekyyli, painava patruuna, vakavat kestävyysongelmat XM7-aseessa, kallis valmistus. | Teknologisesti houkutteleva, mutta taisteluvalmiuden uhka sen epäluotettavuuden vuoksi. |
Pikkuisen vielä läpäisystä mainituilla kalibereilla.
Otetaampa jonkinmoinen analogia taso III LuSusta. Semmoisena saa tässä kohtaa toimia 5mm plootu AR 500 terästä. Vaikka tarkkaa etäisyyttä ei voida antaa, tämä ajatusleikki tarjoaa summittaisen arvion patruunoiden suhteellisesta läpäisykyvystä, joka perustuu yleisesti hyväksyttyyn ballistiseen tietoon ja mainituista patruunoista saatavaan kineettiseen energiaan.
AR500-teräs on nimensä mukaisesti Brinell-kovuudeltaan (BHN) noin 500 oleva erittäin kova kulutusteräs, jota käytetään usein luotisuojauksessa (esim. ampumaratojen taustalevyissä). Se vastaa suorituskyvyltään noin tason III (Level III) luotisuojaa (kestää 7,62×51 mm FMJ-luoteja) ja on erittäin haastava 5,56 mm -luodeille jopa lähietäisyydeltä.
5,56×45 mm NATO
| Tyyppi | Arvioitu Tilanne |
| Tavallinen FMJ | Epätodennäköinen läpäisy. Luoti todennäköisesti hajoaa teräslevyn pintaan tai aiheuttaa pinnallisen halkeaman. |
| Panssaria läpäisevä (esim. M995/M855A1) | Hyvin lähellä (alle 100 m) läpäisy on mahdollista, mutta riippuu iskulman suoruudesta. Etäisyyden kasvaessa läpäisykyky heikkenee nopeasti. |
| Yhteenveto | Vaatii erikoisluodin ja lähietäisyyden läpäistäkseen luotettavasti. |
6,5 mm Creedmoor
| Tyyppi | Arvioitu Tilanne |
| Tavallinen FMJ / Match-luoti | Alle 300 m läpäisy on todennäköisempää kuin 5.56 mm:llä suuremman massan ja kineettisen energian vuoksi. Kauempana ei enää 100% varmaa |
| Kovat luodit | Voi läpäistä luotettavammin jopa 300-400 metrin etäisyyksiltä. |
| Yhteenveto | Parempien ballististen ominaisuuksien ja suuremman massan ansiosta se säilyttää energiansa paremmin ja läpäisee todennäköisemmin kuin 5,56 mm ja kauempaa myös |
6,8×51 mm (Hybridihylsy)
| Tyyppi | Arvioitu Tilanne |
| Sotilas AP-luoti (esim. M118 LR -tyyppinen suorituskyky) | Tämän patruunan on nimenomaan suunniteltu säilyttämään erittäin suuri kineettinen energia yli 600 metrin etäisyydelle. |
| Läpäisyetäisyys | On todennäköistä, että se läpäisee 5 mm AR500-teräksen yli 500 metrin etäisyyksiltä, riippuen luodin tyypistä. Se on täysin eri suorituskykyluokkaa kahteen muuhun nähden. |
| Yhteenveto | Ylivoimaisesti tehokkain kaliiperi läpäisykyvyssä. Suunnittelunsa (korkea paine) ansiosta se pitää nopeutensa, mikä on ratkaisevaa kovan panssarin läpäisyssä. |
Yhteenveto: Valinta on Sotilaan Kuormasta
Grayburn-projekti on risteyksessä. Mahdollista on valita:
- 6,8 mm: He saavat tappavimman aseen paperilla, mutta joutuvat kantamaan Yhdysvaltain armeijan luotettavuus- ja ergonomiaongelmat sekä logistisen painajaisen. Jalkaväkisoluista tulee tappavampia, mutta samalla ne ovat kömpelömpiä ja kantavat huomattavasti vähemmän ammuksia.
- 6,5 mm tai Kehitetty 5,56 mm: He säilyttävät käytettävyyden ja logistiikan edun, mutta joutuvat edelleen myöntämään, että Taso IV -suoja on haastava pitkällä kantamalla.
Tämä on koko kaliiperisodan ydin: Haluammeko, että sotilas pystyy kantamaan tarpeeksi ammuksia voittaakseen tulitaistelun, vai haluammeko, että jokainen laukaus, jonka hän kantaa, läpäisee parhaan mahdollisen panssarin?
Epämuodikas ajatukseni on, että 6.8×51 mm NGSW-ratkaisu on ylisuunniteltu ratkaisu, joka tuo enemmän ongelmia kuin se ratkaisee. Sen sijaan modulaarisemmat AR-alustat (kuten Beretta NARP tai Sako M23) yhdistettynä esimerkiksi paranneltuun 6.5 Creedmoor -patruunaan voisivat tarjota joustavamman ja kestävän ratkaisun Grayburnille.
Asejärjestelmät eivät voi olla vain tappavia, niiden on oltava toimivia myös kun sotilas on kuormitettu ja väsynyt. Nähtäväksi jää, uskaltaako Iso-Britannia astua Yhdysvaltain jalanjäljissä vai valitseeko se nöyremmän, mutta käytännöllisemmän tien.
Epämuodikkaita ajatuksia 