Länsimaisessa sotilasjärjestelmässä ei koskaan järjestetä desensitisaatiota naisten tai lasten ampumiseen. Tämä olisi vastoin kaikkia kansainvälisiä lakeja, etiikkaa ja länsimaisen yhteiskunnan arvoja. Koulutuksen ydin on päinvastoin siviilien suojeleminen ja voimankäytön tiukka rajoittaminen.

Mutta tämä on se epämuodikas ajatus: Länsimaiden sotilaiden on silti oltava valmiita ampumaan, jos nainen tai lapsi on välitön tappava uhka (esim. itsemurhapommittaja). Koulutuksen tavoite on muuntaa tunteellinen reaktio (vastenmielisyys ampua siviiliä) automaattiseksi, lailliseksi ja taktiseksi toiminnaksi. Taistelijan on kyettävä ohittamaan moraalinen trauma sekunnin murto-osassa pelastaakseen omat ja toveriensa henget. Vaikka sotilaat, minä muiden mukana, ampuvatkin lapsi- ja naistauluja, ei AMMUN-EN AMMU reaktio perustu sukupuoleen tai ikään vaan nähtävillä olevaan vaaralliseen esineeseen. Siis jotakuinkin “En näe asetta –> en ammu”, “Näen aseen–> ammun.”

Tämä luo sotilaalle melkoisen dilemman: jos hän ampuu, hän traumatisoituu. Jos hän epäröi ja hänet ammutaan tai hän antaa pommin räjähtää, hän on epäonnistunut tehtävässään ja tapattanut tovereitaan. Terroristijärjestöt hyödyntävät tätä moraalista dilemmaa tarkoituksellisesti käyttämällä naisia ja lapsia (joita on arvioitu olevan joissain ryhmissä jopa 20–40 % itsemurhapommittajista) juuri siksi, että tietävät länsimaiden sääntöjen hidastavan reaktiota.

Esimerkit Suomesta ja Euroopasta osoittavat kuinka laajasta ongelmasta tulee olemaan kysymys. Nythän joudutaan suojautumaan lähinnä ajoneuvoiskuilta, Kuorma-autot ja Betoniporsaat riittävä eristämään alueet riittävästi, jotta terrori-iskuilta on pitkälti vältytty..

Israelin sota ja Euroopan kaaos – ennakoimaton dominovaikutus

Israelin ja Hamasin välinen sota (Gazan konflikti) ei ole vain alueellinen kriisi, vaan se toimii moottorina Euroopan sisäisille jännitteille ja turvallisuushaasteille – myös Suomessa. Konfliktin vaikutus leviää useita teitä, jotka haastavat Euroopan vakauden perusteita.

1. Sisäinen polarisaatio ja turvallisuusuhka

Kyseinen konflikti on repinyt Euroopan yhteiskuntia entistä jyrkemmin kahtia.

• Antisemitismi ja Islamofobia: Molempien lisääntyminen on räjähdysmäistä. Juutalaisyhteisöt joutuvat pelkäämään avoimesti (synagogien ja koulujen turvatoimia on kiristetty, Myös meillä Suomeessa), samalla kun muslimivähemmistö kokee yleistyvää epäluuloa ja syrjintää. Tämä ei ole enää vain Lähi-idän ongelma, vaan Euroopan sisäinen turvallisuusongelma.
• Väkivaltaiset mielenosoitukset: Etenkin suurkaupungeissa mielenosoitukset ovat kärjistyneet, ja niitä on käytetty alustana radikalisoitumiselle ja väkivaltaisille yhteenotoille. Poliittinen järjestelmä on kyvytön hallitsemaan vihapuhetta ja ulkomaisen konfliktin tunkeutumista sisäpolitiikkaan. Suomalainen SUMUD verkosto kehottaa avoimesti aseelliseen vastarintaan.

Koko euroopassa on voimakasta nousu juurikin viharikoksissa juutalaisia vastaan, ja rikollisuus jakautuu kolmeen lähteeseen. Juutalaisvastaisuuden tilastoinnissa ja tutkimuksissa (esim. EU:n perusoikeusvirasto FRA:n tai eri maiden kansallisten turvallisuusviranomaisten raporteissa) tekijöiden taustat luokitellaan usein kolmeen pääryhmään:

1. Islamilainen/Muslimiekstremismi: Liittyy usein Lähi-idän konfliktiin ja Israeliin kohdistuvaan vihaan.
2. Äärioikeisto/Valkoinen Ekstremismi: Liittyy perinteisiin rotuoppeihin, salaliittoteorioihin ja holokaustin kieltämiseen.
3. Äärivasemmisto: Liittyy pääasiassa Israel-vastaisuuteen ja antisionismiin, jotka tietyissä tapauksissa muuttuvat antisemitismiksi.

Äärivasemmiston Osuus peristeisellä äärioikeiston ja islamistien markkina-alueella.

Vaikka äärioikeisto ja islamilainen ekstremismi ovat yleensä hallitsevia tekijöitä fyysisissä juutalaisvastaisissa hyökkäyksissä ja omaisuusrikoksissa Euroopassa, äärivasemmiston osuus näkyy erityisesti seuraavasti:

• Poliittiset Mielenosoitukset: Äärivasemmisto on usein näkyvässä roolissa mielenosoituksissa, joissa Israelin toimia kritisoidaan. Näissä yhteyksissä kritiikin raja Israelin politiikan ja kaikkien juutalaisten välillä hämärtyy usein. Tämä ilmenee esimerkiksi Israelin lippujen polttamisena tai sellaisten iskulauseiden huutamisena, jotka koetaan uhkaavina juutalaisyhteisöä kohtaan.
• Antisionismi vs. Antisemitismi: Äärivasemmiston motiivit luokitellaan usein antisionistisiksi, mutta tutkijat ja juutalaisyhteisöt näkevät usein sen muuttuvan antisemitismiksi (esim. Israelin rinnastaminen Natsi-Saksaan tai “globaalin sionistisen salaliiton” syyttäminen).
• Välillinen Väkivalta: Äärivasemmiston osuus näkyy usein järjestelmän vastaisena tai kapitalismin vastaisena sabotaasina tai ilkivaltana, joka kohdistuu juutalaisiin yrityksiin tai instituutioihin, joita he pitävät “sionistisina” tai osana “sortokoneistoa”.

Määrällisesti:

Useimmissa Euroopan maissa poliisitilastojen mukaan äärioikeiston ja/tai muslimiekstremistien osuus on huomattavasti suurempi kuin äärivasemmiston silloin, kun puhutaan fyysisistä hyökkäyksistä ja omaisuusrikoksista (esim. Saksassa äärioikeistolaiset ovat perinteisesti vastanneet suurimmasta osasta tapauksia, mutta Lähi-idän konfliktit ovat lisänneet islamilaiseen taustaan kytkeytyvien tapausten määrää). Vaikutus: Äärivasemmistolaisen antisemitismin vaikutus on silti merkittävä, koska se normalisoi antisionistisen retoriikan, joka voi toimia siltana suoralle juutalaisvastaisuudelle.

Kolmen Rintaman Hyökkäys: Miten Ääriliikkeet Repivät Eurooppaa

Juutalaisvastaisuus Euroopassa ei ole enää yhden ääriliikkeen ongelma. Se on myrkyllinen kolmio, jossa vastakkaiset ideologiat ruokkivat toisiaan ja kohdistavat paineensa samaan väestöryhmään. Tämä moninapainen uhka on juuri se, mikä saa juutalaisyhteisön tuntemaan olonsa erityisen turvattomaksi ja joka hajottaa laajempaa yhteiskuntaa.

1. Äärioikeiston Perinteinen Vihollinen

Motiivi: Perinteiset salaliittoteoriat, rotuoppi ja valkoinen nationalismi. Toiminta: Vandalismia hautausmailla, Holokaustin kieltämistä, iskuja juutalaisille tarkoitettuja julkisia tiloja vastaan, sekä uusnatsistisen ja fasistisen symboliikan levittämistä. Hajottava Vaikutus: Äärioikeisto pyrkii palauttamaan yhteiskuntaan hierarkian, jossa juutalaiset nähdään “ulkopuolisina” ja valkoisen Euroopan uhkana. Heidän toimintansa normalisoi avoimen vihan ja rasismin.

2. Islamilaisen Ekstremismin Välitön Väkivalta

Motiivi: Israelin valtion ja länsimaisten arvojen vastaisuus, usein kytkeytynyt ääri-islamistiseen ideologiaan ja jihadismiin. Toiminta: Fyysinen väkivalta, uhkailu, ja spontaanit hyökkäykset kaduilla Lähi-idän konfliktien kärjistyessä. Tekijät ovat usein nuoria miehiä, jotka ovat radikalisoituneet internetissä. Hajottava Vaikutus: Tämä väkivalta ajaa juutalaiset piilottamaan identiteettinsä (niin sanottu kipa-ongelma) ja lisää yhteiskunnallista polarisaatiota. Se luo pelon ilmapiirin, jossa fyysinen turvallisuus ei ole itsestäänselvyys.

3. Äärivasemmiston Ideologinen Silmukka

Motiivi: Antisionismi, imperialismin vastustus ja Israelin toimien leimaaminen kolonialistiseksi sorroksi. Toiminta: Antisemitismi naamioidaan poliittiseksi aktivismiksi. Ilmenee Israelin lippujen polttamisena, juutalaisten järjestöjen boikotoimisena (BDS-liike) ja usein sellaisten iskulauseiden käyttämisenä, jotka rinnastavat juutalaiset kollektiivisesti “sortajiin”. Hajottava Vaikutus: Äärivasemmisto tekee antisemitismin hyväksyttäväksi tietyissä akateemisissa ja poliittisissa piireissä. Se vaikeuttaa juutalaisten osallistumista vasemmistolaiseen politiikkaan, koska he joutuvat valitsemaan identiteettinsä ja poliittisten arvojensa välillä, näin syventäen kuilua liberaalin yhteiskunnan sisällä.

Johtopäätös: Yhteiskunnan Haurastuminen

Kun juutalaiset joutuvat piilottamaan identiteettinsä fyysisen turvallisuuden vuoksi, se on selkeä signaali siitä, että länsimaisen yhteiskunnan lupaus vapaudesta ja yhdenvertaisuudesta on murtunut. Hajottava vaikutus ei kohdistu ainoastaan juutalaisiin, vaan koko yhteiskunnan kykyyn sietää erimielisyyttä ja ylläpitää rauhaa.

Kuten edellisessä vastauksessa mainittiin, Gazan konfliktin kaltaiset tapahtumat toimivat katalyyttinä, joka aktivoi nämä kolme ääriliikettä samanaikaisesti, saaden koko yhteiskunnan tuntemaan olonsa epävakaaksi ja jakautuneeksi.

2. Maahanmuutto ja pakolaiskriisit

Israelin sota, ja erityisesti Gazan humanitaarinen katastrofi (jonka syvyydestä ja aiheuttajasta on esitetty jopa sotarikossyytteitä kansainvälisissä keskusteluissa), luo potentiaalisesti uuden massiivisen pakolaiskriisin.

• Epävakaus leviää: Mikäli konflikti laajenee Libanoniin (Hizbollah) tai Iraniin, nähdään uusi, nykyistäkin suurempi pakolaisvirta, joka kohdistuu erityisesti Etelä-Eurooppaan ja Turkin kautta Euroopan unioniin.
• Paine Suomeen: Vaikka Suomi ei ole ensisijainen kohdemaa, kaikki suuret muuttoliikkeet rasittavat EU:n turvapaikkajärjestelmää. Lisäksi Venäjä voi hyödyntää Lähi-idän kriisiä hybridivaikuttamisen keinona suuntaamalla ihmisiä itärajan yli, kuten on jo nähty.

3. Taloudellinen ja geopoliittinen heilahtelu

Sodan vaikutukset näkyvät välittömästi energiamarkkinoilla ja merenkulussa.

• Öljyn hinta ja huoltoketjut: Lähi-itä on edelleen globaalin energiansaannin kannalta kriittinen. Pienikin häiriö (esim. Hormuzinsalmi tai Punaisenmeren merenkulun uhkailu huthien toimesta, kuten hakutuloksetkin viittaavat) nostaa energian hintaa ja vauhdittaa Euroopan inflaatiota.
• EU:n ulkopolitiikan lamaannus: Sota on paljastanut EU:n kyvyttömyyden puhua yhdellä äänellä. Jäsenmaiden erilaiset kannat Israeliin ja Palestiinaan heikentävät EU:n uskottavuutta globaalina toimijana ja tekevät ulkopolitiikasta tehottoman.

Johtopäätökset Suomelle

Suomen näkökulmasta Lähi-idän sota merkitsee turvallisuuden kokonaiskuvan heikentymistä hetkellä, jolloin katse pitäisi olla idässä.

1. Sisäinen eheys koetuksella: Suomen on varauduttava polarisaation ja ääriliikkeiden kasvuun. Vaikka konflikti on maantieteellisesti kaukana, sen ideologiset sivuvaikutukset (antisemitismi ja vihanlietsonta) rantautuvat sosiaalisen median kautta.
2. Hybridivaikuttaminen: Venäjä käyttää tilannetta hyväkseen lisätäkseen painetta Suomen itärajalla. Humanitaaristen kriisien lisäksi Lähi-idän tilanne tarjoaa Venäjälle uuden narratiivin, jolla syventää epäluottamusta länteen.
3. Resurssien jakaminen: Globaalien kriisien kiihtyessä Suomen on pakko allokoida resursseja sekä Venäjän muodostamaan turvallisuusuhkaan että epävakaiden alueiden pakolais- ja avustustoimiin, samalla kun se osallistuu EU:n sisäisten jännitteiden hallintaan.

Israelin sota on vedenjakaja, joka muistuttaa, ettei mikään konflikti ole enää “paikallinen”. Se on sytytyslanka, joka testaa Euroopan yhteiskuntien haurautta ja kykyä ylläpitää rauhaa omilla kaduillaan.

🔗 Linkkejä Käsiteltyihin Aiheisiin

• Gaza, Hamasin ja Israelin Toimet sekä Humanitaarinen Tilanne: Gaza – Globalis (Käsittelee Hamasin väkivaltaa ja Gazan humanitaarista katastrofia.)
• EU:n Kanta Lähi-idän Kriisiin: Lähi-idän kriisi – Euroopan komissio (EU:n tavoite pitkän aikavälin ratkaisuun ja kahden valtion malliin.)
• Laaja Toimintaympäristöanalyysi ja Venäjän Vaikutus (sisältää viitteitä hybridivaikuttamiseen): Tulevaisuusselonteko: toimintaympäristöanalyysi – Valtioneuvosto (Vaikka ei suoraan Gazasta, käsittelee yleistä turvallisuustilannetta ja hybridivaikuttamista.)