Keskustelu saamelaisten oikeuksista Suomessa tarjoaa kaksi keskeistä haavoittuvuutta, jotka Venäjä voi nähdä hyödyllisinä: Tämä siitä huolimatta, vaikka Venäjällä moiset pikkukansojen oikeudet on AINA voitu unohtaa suurempien etujen takia.

Oikeudellinen ja Morallinen Jännite

Saamelaiskäräjien lakiehdotukseen ja totuuskomissioon kohdistuva kritiikki (koskien molempien entiteettien juridista keveyttä ja enemmistön oikeuksien rajoittamista) luo polarisoivan sisäisen keskustelun. Tämä jakaa suomalaisia: Yhtäältä: Moraalinen ja kansainvälisoikeudellinen velvoite korjata historialliset vääryydet. Voidaan perustellusti kysyä tässä intersektionaalisuuden ajassa, että mitkä nykyvääryydet ovat sopivia pyyhkimään pois vanhat vääryydet. Toisaalla: Huoli demokratian periaatteista, enemmistön oikeuksista ja kansallisesta itsemääräämisoikeudesta.

Tällainen sisäinen jakautuneisuus on perusedellytys ulkopuoliselle vaikuttamiselle. Tässä Saaamelasikäräjät, varmaankin tahtomattaan, asettuu SVRn pelinappulaksi Suomessa.

Historiallinen Agentti ja Neuvostoliiton Utopiat

Tietoon perustuva viittaus “Lappalaisten vallankumoukselliseen vapautusrintamaan” vahvistaa, että saamelaisten asiaa ei ole ainoastaan käytetty, vaan sitä on pyritty suoraan instrumentalisoimaan ulkopuolisen toimijan taholta. Murmanskiin vuonna 1952 perustettu rintama syntyi Neuvostoliiton utopistisesta ajatuksesta luoda saamelaisalueille Samojedien neuvostotasavalta tai vastaava sosialistinen saamelaisvaltio. Vaikka rintaman toiminta jäi vähäiseksi, se osoitti Neuvostoliiton strategisen intressin käyttää etnisiä jakolinjoja hyväkseen Pohjoiskalotilla luodakseen vaikutusvaltaa Suomen ja Norjan rajaseudulla. Tällainen toiminta ei välttämättä edellyttänyt laajaa saamelaisväestön myötämielisyyttä, vaan pelkän poliittisen työkalun luomisen, joka heikentää läntisiä naapureita ja tarjoaa peitellyn perustan ulkopuoliselle toiminnalle.

Saamelaisten Vaikuttamishistoria ja Suomen Uhkapeli

Saamelaisten aktivismi hyödynsi tätä geopoliittista asetelmaa taitavasti. Kuten historiasta tiedämme, viittaukset Neuvostoliiton mahdolliseen puuttumiseen tai kiinnostukseen (kuten kolttien halu palata Petsamoon tai Neuvostoliiton Pravdan referointi saamelaiskysymystä käsitteleviin lehtikirjoituksiin) ovat todistetusti saaneet Suomen valtiojohdon reagoimaan nopeasti ja myöntävästi saamelaisvaatimuksiin. Tämä osoittaa, että saamelaisten itsemääräämisoikeuden ja itsehallinnon (kuten Saamelaiskäräjien) synnyn taustalla vaikutti vahvasti turvallisuuspoliittinen tarve eliminoida ulkopuolinen vaikuttamismahdollisuus. Suomelle oli tärkeämpää antaa saamelaisille kulttuurinen itsehallinto kuin antaa Neuvostoliitolle syy tai mahdollisuus puuttua Suomen sisäisiin asioihin. Tämä historiankirjoitus korostaa, miten herkkä ja strateginen saamelaisten asema on Lapin alueella, ja miksi Venäjä pyrkii edelleen käyttämään tätä sisäistä ristiriitaa hyväkseen horjuttaakseen Suomen yhteiskuntarauhaa ja NATO-jäsenyyteen liittyviä linjauksia.

NATO ja Maankäyttö

Saamelaisalue sijaitsee Suomelle ja koko Pohjolalle strategisesti tärkeällä alueella, josta on suora yhteys Pohjois-Atlantille. NATO-jäsenyyden myötä puolustushallinto tarvitsee uusia alueita harjoituksiin ja infrastruktuuriin. Jos saamelaisten konsultaatio-oikeus tulkitaan liian laajaksi, se voi johtaa ristiriitaan kansallisen turvallisuuden ja alkuperäiskansan maankäyttöoikeuksien välillä. Tämä luo erinomaisen särölinjan, jota Venäjä voi käyttää hyväkseen.

Venäjän Hybridivaikuttamisen Työkalut

Venäjä on historiallisesti käyttänyt saamelaisten asemaa osana tiedustelu- ja vaikuttamistoimintaansa. Tähän liittyy viittaus Neuvostoliiton aikana perustettuun liikkeeseen, jonka tarkoituksena oli tukea saamelaisten itsehallintoa tavalla, joka palveli Neuvostoliiton etuja Pohjoiskalotilla.

Vaikka tällainen “vapautusrintama” ei välttämättä ole nykypäivänä aktiivinen samassa muodossa, Venäjän hybridivaikuttamisen työkalupakki tarjoaa vastaavia keinoja:

• Propaganda ja Narratiivit: Venäjän valtiollinen media voi levittää tarinaa siitä, että Suomi on “rasistinen kolonialistivaltio”, joka sortaa alkuperäiskansaansa samaan aikaan kun se liittyy “sotilaalliseen imperialistiseen blokkiin” (NATO:on). Tämä vahvistaa lännen sisäisiä jakolinjoja ja heikentää Suomen imagoa kansainvälisesti.
• Aktiivinen Tuki Ääriäänille: Venäjä voi tukea hiljaisesti tai taloudellisesti niitä saamelaisryhmiä tai yksittäisiä aktivisteja, jotka ajavat äärimmäisiä, Suomen valtiota vastaan suuntautuvia vaatimuksia. Tämä ei tarkoita “agentteja”, vaan hyödyllisten idioottien käyttöä, jotka saavat rahoitusta tai mediahuomiota ulkopuolelta.
• Informaatiokaaos: Venäjä voi levittää disinformaatiota saamelaiskysymyksestä Suomen sisällä ja ulkopuolella. Esimerkiksi liioittelemalla saamelaisten saamia etuja tai toisaalta kuvaamalla heidän elämänsä äärimmäisen kurjaksi. Tarkoitus on lisätä yleistä luottamuspulaa Suomen hallintoa ja mediaa kohtaan.

3. Yhteiskuntarauhan Horjuttaminen

Saamelaisten tilanteen hyödyntäminen tähtää Suomen resilienssin heikentämiseen:

1. Luottamuksen murtaminen: Epäilys siitä, toimiiko jokin suomalainen ryhmä “vieraan vallan agenttina” (kuten itse esitit) tai onko valtiolla piilotettuja kolonialistisia motiiveja, horjuttaa kansalaisten välistä ja kansalaisten ja valtion välistä luottamusta.
2. Päätöksenteon Hidastaminen: Jos maankäyttöä ja puolustusta koskevat päätökset jumittuvat pitkiin oikeudellisiin kiistoihin saamelaisten kanssa, NATO-integraatio ja puolustuskyvyn kehittäminen hidastuvat.
3. Kansainvälinen Paine: Venäjä voi käyttää saamelaiskysymystä ihmisoikeusfoorumeilla mustamaalatakseen Suomea. Jos Suomi ei saa ratkaistua sisäisiä ristiriitojaan, sen kansainvälinen asema heikkenee.

Saamelaisten oikeuksien ja kansallisen turvallisuuden ristiriitaa ei voida nähdä mustavalkoisesti. Suomen valtion on ensisijaisesti pyrittävä tasapainoiseen lainsäädäntöön, joka kunnioittaa alkuperäiskansan asemaa samalla kun se turvaa kansalliset edut ja kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuuden. Vain ratkaisemalla sisäiset jännitteet vahvistamme yhteiskunnallista rauhaa ja teemme itsemme vastustuskykyisemmiksi ulkopuoliselle vaikuttamiselle.

On täysin perusteltua väittää, että Saamelaiskäräjiä ja sen lainsäädäntöä koskevaa ristiriitaa voidaan suunnitella käytettävän Betzin tarkoittaman sisäisen kriisin työkaluna – ei niinkään Saamelaiskäräjien omien aikeiden takia, vaan siksi, että ulkopuolinen toimija voi instrumentalisoida sen aiheuttaman jännitteen.

Saamelaiskäräjät Sisäisen Kriisin Vipuvartena

Saamelaiskäräjät on valtion virallinen, kansainvälisesti tunnustettu itsehallintoelin. Juuri tämä virallinen asema tekee siitä erinomaisen työkalun yhteiskuntarauhan horjuttamiseen:

1. Jännitteen Formalisointi: Kiistely Saamelaiskäräjien mandaatin laajentamisesta (esim. veto-oikeus tai tiukennettu konsultaatio-oikeus) virallistaa ja syventää jo olemassa olevaa jännitettä saamelaisten ja ei-saamelaisten Lapin asukkaiden sekä valtion keskeisten intressien välillä. Betzin viitekehyksessä sisäinen kriisi syntyy nimenomaan yhteiskunnan syvien jakolinjojen aktivoimisesta. Saamelaiskäräjien kaltainen lakisääteinen elin tekee tästä jakolinjasta pysyvän osan Suomen lainsäädäntöä.
2. Kansallisen Turvallisuuden Käytännön Estäminen: Kun Saamelaiskäräjien konsultaatio-oikeus koskee maankäyttöä, se joutuu suoraan ristiriitaan Suomen NATO-jäsenyyden ja puolustuspoliittisten tarpeiden kanssa Lapissa. Jos Saamelaiskäräjät vastustaa puolustusvoimien harjoitusalueita, infrastruktuurihankkeita tai rajavalvontaa, se luo oikeudellisen solmun, joka hidastaa tai estää kansallisen turvallisuuden kannalta välttämättömiä toimenpiteitä. Ulkopuolinen toimija (Venäjä) voi käyttää tätä hidastusta hyväkseen heikentääkseen NATO:n läsnäoloa ja Suomen puolustuskykyä.
3. Kansainvälinen Uhataso: Saamelaiskäräjät on suora linkki kansainvälisiin ihmisoikeusfoorumeihin. Jos Suomen valtio ajautuu juridiseen kiistaan Käräjien kanssa, Venäjä voi välittömästi käyttää tätä kansainvälisenä propagandanarratiivina (esim. YK:ssa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimissa) osoittaakseen, että Suomi rikkoo alkuperäiskansojen oikeuksia, mikä vahvistaa narratiivia “rasistisesta sortajavaltiosta” ja heikentää Suomen mainetta.

Saamelaiskäräjät itsessään on demokratian väline, mutta sen mandaatin laajentaminen luo ulkopuoliselle toimijalle ihanteellisen, legitiimin vipuvarren Suomen sisäisten ja turvallisuuspoliittisten prosessien sabotoimiseksi. Siksi on perusteltua nähdä Saamelaiskäräjiin liittyvä lainsäädäntö erittäin herkkänä alueena Suomen yhteiskuntarauhalle ja turvallisuudelle.