Geopolitiika Tammikuu vain jatkuu. Sain kavereilta pikku vinkin Venäjän siirtomaakeppostelusta Intian Valtamerellä.

Afrikan mantereen reunalla, Intian valtameren lempeässä syleilyssä, on käynnissä näytelmä, joka toistaa tuttua kaavaa: vanha siirtomaavalta vetäytyy ja uusi itäinen voima marssii sisään. Madagaskarin lokakuun 2025 vallankaappaus ei ollut vain paikallinen kapina sähkökatkoja vastaan; se oli alkusoitto laajemmalle geopoliittiselle muutokselle, jossa Venäjä ja Ranska ottavat mittaa toisistaan. Sama on ollut käynnissä jo Sahelin ja Tsadin alueella

Kun kansa sai tarpeeksi – ja armeija vaihtoi puolta

Kriisi alkoi syyskuun lopulla, kun pääkaupunki Antananarivon asukkaat totesivat, ettei vesi ja sähkö enää kulje, mutta korruptio kukoistaa. Nuoren polven johtamat protestit pakottivat presidentti Andry Rajoelinan ahtaalle. Käännekohta nähtiin 11. lokakuuta, kun armeijan eliittiyksikkö CAPSAT teki sen, mitä se osaa parhaiten: vaihtoi puolta. Tämä muistuttaa Rooman Pretoriaanikaartin toimintaa, jossa Rooman keisarius parhaimmillaan huutokaupattiin Pretoriaanien toimesta Roomassa. Ei siis lupaa hyvää Madagaskarille.

Sama yksikkö, joka nosti Rajoelinan valtaan vuonna 2009, ilmoitti nyt, ettei se enää tue häntä. Rajoelina, jolla on myös Ranskan kansalaisuus, evakuoitiin maasta Ranskan ilmavoimien avustuksella 12. lokakuuta. Tämä “pelastusoperaatio” jätti paikallisten suuhun pahan maun: Ranska suojeli jälleen kerran omaa miestään, kun kansa vaati tilintekoa.

Vaikka Ranskan nimellin osallistuminen on saarella luokkaa :”Entinen siirtomaa isäntä” ovat kuitenkin kytkökset melko vahvat: Taloudellista ja muuta intressiä alueella on. Saattaa olla, että Ranska ei tyydy tälläkertaa “Fait accompliin” Venäjälle, vaan alkaa toimia.

Venäjä ja Africa Korps: Uusi järjestys saarella

Heti kun eversti Michael Randrianirina julistautui väliaikaiseksi presidentiksi, Moskova näki tilaisuutensa. Joulukuussa 2025 raportoitiin ensimmäisistä venäläisistä asetoimituksista ja “sotilasneuvonantajien” saapumisesta. Kyseessä on Venäjän puolustusministeriön alainen Africa Korps – Wagnerin virallinen perillinen. Hieman Afrika Korpsin menneistä operaatioista. Ja Kolmannella Kotimaisella: Grey Dynamics Intelligence tied Paramilitary

Venäjän strategia on selkeä:

1. Turvallisuustakuut hallinnolle: Africa Korps tarjoaa Randrianirinalle suojaa vastavallankaappauksia vastaan.
2. Luonnonvarat: Vastineeksi tuesta Venäjä hamuaa Madagaskarin valtavia grafiitti-, nikkeli- ja harvinaisten maametallien esiintymiä.
3. Strateginen sijainti: Tukikohta Madagaskarilla antaisi Venäjälle jalansijan Intian valtameren merireiteille, mikä on suora haaste länsimaille.

Ranskan vastaisku: Diplomaattista kiristystä ja “hiljaista häirintää”

Ranska ei katso hyvällä perinteisen takapihansa murenemista. Presidentti Emmanuel Macron on jo ilmaissut “suuren huolensa”, mutta kulissien takana peli on kovempaa. On todennäköistä, että Ranska vastaa Venäjän operaatioon seuraavilla tavoilla:

• Taloudellinen kuristus: Ranska on Madagaskarin tärkeimpiä kauppakumppaneita ja avunantajia. Pariisi voi käyttää EU:n kautta kulkevia tukia aseena: jos venäläiset jäävät, rahat loppuvat. Tämä on riskialtista, sillä se voi ajaa saaren entistä syvemmälle Moskovan ja Pekingin syliin.
• Alueellinen eristäminen: Ranska painostaa Afrikan unionia (AU) ja alueellista SADC-järjestöä pitämään Madagaskarin eristettynä. Tavoitteena on osoittaa, että ilman läntistä hyväksyntää sotilasjuntta ei voi hallita kestävästi.
• Informaatiosota: Ranska yrittää vastata Venäjän massiiviseen trollikampanjaan muistuttamalla paikallisia siitä, mitä tapahtui Malissa ja Keski-Afrikan tasavallassa: Venäjän “apu” toi mukanaan vain enemmän väkivaltaa ja ryöstökalastusta.
• Erikoisoperaatiot: Ranskan sotilastukikohta läheisellä Réunionin saarella antaa sille kyvyn seurata ja tarvittaessa häiritä venäläisten logistiikkaa. Emme välttämättä näe avointa sotaa, mutta sabotaasit ja “mystiset onnettomuudet” venäläisten hallinnoimilla alueilla ovat mahdollisia.

Kiinan “hiljainen voitto”: Talous on paras ase

Kun Venäjän Africa Korps marssii Antananarivon kaduilla ja Ranska uhkailee pakotteilla, Pekingissä seurataan tilannetta tyynesti. Kiinalle Madagaskarin vallankaappaus ei ole kriisi, vaan markkinarako. Kiinan strategia saarella eroaa radikaalisti eurooppalaisten toimijoiden lähestymistavasta:

1. “Ei puutu sisäisiin asioihin” – mutta omistaa infrastruktuurin, ja määrää poliitikot keistä kansa saa äänestää.

Kiina on jo Madagaskarin suurin kauppakumppani. Pekingin reaktio vallankaappaukseen on ollut “pragmatismi ennen kaikkea”. Samalla kun länsimaat jäädyttävät tukiaan demokratiavaatimusten vuoksi, Kiina on jatkanut keskusteluja infrastruktuurihankkeista, kuten rautateistä ja satamista. Pekingille on samantekevää, kuka maata johtaa, kunhan sopimukset pidetään. Eversti Randrianirinan hallinto näkee Kiinan elintärkeänä “hengityskoneena”, joka pitää talouden pystyssä Ranskan vetäytyessä.

2. Helmiäisnauha ja Intian valtameren hallinta

Madagaskar on keskeinen osa Kiinan “String of Pearls” (helmiäisnauha) -strategiaa. Saari sijaitsee kriittisten kauppareittien varrella, jotka yhdistävät Aasian ja Afrikan.

• Satamat: Kiina on ilmaissut kiinnostuksensa kehittää Madagaskarin syvämerisatamia. Mikäli uusi sotilashallinto tarvitsee rahoitusta, Peking on valmis antamaan “velka-apua”, joka saattaa tulevaisuudessa tarkoittaa strategisten satamien päätymistä Kiinan hallintaan (kuten Sri Lankan Hambantotassa).
• Logistiikka: Madagaskar toimii Kiinalle porttina Itä-Afrikan markkinoille ja resurssien luo.

3. Venäjä hoitaa likaisen työn, Kiina käärii voitot

Kiinan ja Venäjän välillä vallitsee Madagaskarilla mielenkiintoinen työnjako:

• Venäjä ottaa kantaakseen maineriskit tarjoamalla aseita ja palkkasotureita, mikä pitää juntan vallassa ja Ranskan loitolla.
• Kiina taas keskittyy rakentamaan pitkäaikaista taloudellista riippuvuutta. Se antaa Venäjän hoitaa “turvallisuuspalvelut”, mutta pitää itse hallussaan maan todellista taloudellista selkärankaa.

4. Resurssien nälkä

Venäjän tapaan Kiina on kiinnostunut Madagaskarin maaperän rikkauksista, mutta sen mittakaava on eri tasolla. Kiinalaiset yritykset hallitsevat jo nyt merkittävää osaa saaren kaivossektorista. Vallankaappauksen tuoma epävarmuus on laskenut monien paikallisten yritysten arvoa, mikä mahdollistaa sen, että valtion tukemat kiinalaisyhtiöt voivat ostaa strategisia omistuksia entistä halvemmalla.

Reunion – Ranskan viimeinen linnoitus Intian valtamerellä

Madagaskarin tapahtumat ovat nostaneet Reunionin saaren merkityksen strategiseen keskiöön. Reunion ei ole Ranskalle vain kaukainen lomakohde, vaan se on Ranskan puolustusvoimien (FAZSOI – Forces armées dans la zone sud de l’océan Indien) hermokeskus. Kun valta Antananarivossa vaihtui ja venäläiset saapuivat, Reunionista tuli Ranskan ensisijainen “vahtitorni” ja mahdollinen iskukykyinen nyrkki.

Reunionin strateginen rooli:

• Tiedustelu ja valvonta: Ranskan tiedustelupalvelu (DGSE) ja sotilastiedustelu käyttävät Reunionia tukikohtana, josta käsin ne valvovat Madagaskarin radioliikennettä, nettiyhteyksiä ja Venäjän Africa Korpsin liikkeitä. Saarella on huippumodernit signaalitiedustelun laitteistot, joilla seurataan kaikkea Mosambikin kanavan ja Intian valtameren välillä liikkuvaa.
• Sotilaallinen valmius: Reunionilla sijaitsee pysyvästi noin 1 700 ranskalaissotilasta, käytännössä Merijalkaväen laskuvarjojääkäri Rykmentti 2. (2e RPIMa) ja ranskalaista laivastokalustoa. Mikäli Madagaskarin tilanne eskaloituu sellaiseksi, että Ranskan kansalaisten turvallisuus vaarantuu tai strategiset intressit vaativat suoraa väliintuloa, joukot ovat vain tunnin lentomatkan päässä.
• Logistinen sulku: Ranska kykenee Reunionilta käsin häiritsemään Venäjän logistiikkaa. Jos Moskova yrittää toimittaa raskasta kalustoa Madagaskarille meriteitse, Ranskan laivasto voi harjoittaa “valvovaa läsnäoloa” ja tarkastuksia kansainvälisillä vesillä vedoten pakotteisiin tai meriturvallisuuteen.

Johtopäätös: Uusi status quo

Madagaskar on nyt geopoliittinen polttopiste, jossa kolme erilaista maailmanvaltaa ottaa mittaa toisistaan:

1. Venäjä tarjoaa “likaisen työn” eli turvallisuustakuut sotilasjuntalle, jotta se pysyy vallassa.
2. Kiina rakentaa pitkäaikaista taloudellista riippuvuutta hallitsemalla infrastruktuuria ja kaivoksia, odottaen kärsivällisesti muiden väsymistä.
3. Ranska yrittää Reunionin kautta säilyttää viimeiset rippeet uskottavuudestaan alueellisena suurvaltana.

Ranskan asema on vaikein. Se ei voi hyökätä Madagaskarille ilman valtavaa kansainvälistä tuomiota, mutta se ei voi myöskään katsoa sivusta, kun sen historiallinen etupiiri muuttuu Venäjän ja Kiinan temmellyskentäksi. Reunion toimii tällä hetkellä Ranskan “turvalukkona”: se estää Madagaskaria luisumasta täysin lännen kontrollin ulkopuolelle, mutta samalla se on muistutus siitä, kuinka kapeaksi Ranskan liikkumavara on käynyt.

Pelin lopputulos riippuu siitä, kumpi murtuu ensin: Venäjän resurssit ylläpitää kalliita palkkasotilasoperaatioita vai Ranskan poliittinen tahto sietää vihamielistä hallintoa naapurustossaan. Samaan aikaan Kiina hymyilee ja jatkaa satamien rakentamista – se tietää, että lopulta kaikki tiet vievät Pekingiin, olipa saarella kenen tahansa sotilaita.

Mutta ei tässä vielä kaikki: Tämä kytkeytyy Suureen Peliin USAN ja Kiinan välillä Intian Valtamerellä.

Diego Garcia: USA:n uhattuna oleva “uppoamaton tukialus”

Samaan aikaan kun Venäjä vahvistaa asemiaan Madagaskarilla, USA painii omien ongelmiensa kanssa vain parin tuhannen kilometrin päässä koillisessa. Diego Garcia, Chagos-saarten suurin atolli, on ollut vuosikymmeniä Yhdysvaltojen tärkein sotilaallinen solmukohta Intian valtamerellä. Sieltä käsin valvotaan Persianlahden öljyreittejä ja rajoitetaan Kiinan laajentumista.

Nyt tämä tukikohta on uhattuna – ja syyllinen löytyy yllättävästä suunnasta: diplomatiasta.

1. Sovereeniteetti ja Mauritiuksen rooli

Britannia allekirjoitti toukokuussa 2025 historiallisen sopimuksen, jolla se luovuttaa Chagos-saarten suvereniteetin Mauritiukselle. Vaikka sopimus takaa USA:lle oikeuden pitää Diego Garcian tukikohta seuraavat 99 vuotta, se on avannut vaarallisen oven Kiinalle.

Washingtonissa pelätään, että Mauritius – joka on taloudellisesti erittäin läheisissä väleissä Kiinan kanssa – voi tulevaisuudessa antaa Pekingille luvan rakentaa “siviilihankkeita” tai jopa valvonta-asemia muille Chagos-saarille, aivan Diego Garcian kylkeen.

2. Kiinan saartorengas tiivistyy

USA:n Pentagon on ilmaissut vakavan huolensa siitä, että Kiina käyttää “isännänvaihdosta” hyväkseen. Jos Kiina saa jalansijan Chagos-saaristossa esimerkiksi matkailun tai kalastustukikohtien varjolla, se voi:

• Vakoilla suoraan: Tarkkailla Diego Garcialta lähteviä B-52-pommikoneita ja ydinsukellusveneitä.
• Häiritä viestintää: Rakentaa elektronisen sodankäynnin asemia, jotka sokeuttavat USA:n sensorit kriittisellä hetkellä.

3. Madagaskar ja Diego Garcia – kaksi puolta samasta kolikosta

USA:n ongelmat Diego Garcialla ja Venäjän operaatio Madagaskarilla muodostavat yhdessä Kiinalle ja Venäjälle suotuisan tilanteen. Jos USA:n toimintakyky Diego Garcialla heikkenee Mauritiuksen ja Kiinan välisen liiton myötä, ja samalla Madagaskar siirtyy itäisen akselin hallintaan, lännen perinteinen valta-asema koko Intian valtamerellä on murtumassa.

Tämä ei ole enää pelkkää alueellista vääntöä, vaan suoraa kamppailua siitä, kuka kontrolloi maailman tärkeimpiä kauppareittejä. Länsi on ajautunut puolustuskannalle, ja jokainen myönnytys – olipa se suvereniteetin luovutus tai vallankaappauksen hiljainen hyväksyminen – sataa suoraan Pekingin ja Moskovan laariin.

Syvennä tietojasi – Linkit ja lähteet

Hätäisille (Video ja tiivistelmä):

• YouTube: France’s Crumbling Influence in Africa – Taustoitusta sille, miksi Ranska on vaikeuksissa entisissä siirtomaissaan.
• YouTube: What is Russia’s Africa Corps? – Selitys Wagnerin perillisen toimintatavoista.

Syventyville (Artikkelit ja analyysit):

• The Africa Report: Madagascar’s Political Crisis – Luotettava lähde mantereen poliittisista käänteistä.
• Le Monde diplomatique (English edition) – Syvällisiä analyyseja Ranskan ja Afrikan suhteista.
• Asia Times: US, China and Diego Garcia’s suddenly uncertain future – Syvällinen analyysi siitä, miten saarten hallinnan siirto vaikuttaa USA:n sotilaalliseen läsnäoloon.