Tilannepäivityys: Teheran horjuu, mutta kello käy

Ennen kuin katsomme pohjoiseen, on suunnattava katseet etelään. Iranista tihkuvat tiedot kertovat karua kieltä: se mitä kuulemme valtavirtamediasta, on viikkoja myöhässä. Pappisvalta ei enää vain rakoile, se voi olla jo suorassa vapaapudotuksessa. Basaarikauppiaat – tuo vallankumouksen perinteinen selkäranka – ovat kääntäneet selkänsä, ja katu kuuluu nyt nuorisolle, joka ei enää pelkää hirttolavoja.

Mutta kannattaa muistaa tämä: haavoittunut diktatuuri on vaarallisin. Kun Teheran menettää otteensa sisällä, se hakee ratkaisua ulkoisesta konfliktista tai Venäjän tuesta. Ja tästä pääsemmekin suoraan meidän leveysasteillemme. Geopolitiikka on yksi suuri astia – kun se läikkyy Lähi-idässä, se tuntuu välittömästi Jäämerellä.

Grönlanti – Maailman uusi painopiste

Moni pitää Grönlantia edelleen vain kaukaisena jääkimpaleena. Virhe. Grönlanti on 2020-luvun Gibraltar. Hieman vanhasta Böömistä mukaellen: “Se, joka Grönlantia vallitsee, se Pohjois-Atlanttia ja tulevia arktisia kauppareittejä vallitsee.”

Yhdysvallat ei “vitsillä” väläytellyt saaren ostamista. Se oli raakaa reaalipolitiikkaa. Washingtonissa on laskettu, että jos Kiina saa pystytettyä edes yhden “tutkimusaseman” saaren rannikolle, on USA:n pohjoinen selusta auki. Kyse on toisaalta myös harvinaisista maametalleista, joita ilman nykytekniikka ja aseteollisuus pysähtyvät. Länsi yrittää nyt epätoivoisesti katkaista Kiinan käytännön monopolin, ja Grönlanti on siinä pelissä se suurin pelimerkki. Länsi, erityisesti Eurooppa, on lainsäätänyt itsensä ulos kaivostoiminnasta.

Lapin “PisniXset” ja Kemijärven opetus

Suomessa on pitkään harrastettu sinisilmäisyyttä, jota on kutsuttu “elinkeinoelämän edistämiseksi”. Kemijärven lentokenttäfarssi 2018 oli tästä varoittava esimerkki. Kun Kiinan polaaritutkimuslaitos tuli tarjoamaan kahisevaa paikallisille, monen silmissä kiilui eurot. Onneksi Puolustusvoimissa joku osasi vielä lukea karttaa. Tosin on todettava, että Itä-Lapin ja laajemmin Itä-Suomen kurjistuminen ja -taminen, tekee tämän vaikutusvallan ostamisen melko helpoksi Kiinalaisille, ja aijemmin Venäjän SVR:lle.

Mitä Kiina tekee Kemijärvellä? Tai mitä se teki, kun se yritti ostaa lakkautettuja kaivoksia tai rakentaa “matkailukeskuksia” strategisten kohteiden viereen?

1. Kaksoiskäyttö: Mikään kiinalainen hanke ei ole vain siviilihanke. Jos se on lentokenttä, se on tiedustelualusta.
2. Hybridivaikuttaminen: Ostamalla pienen kunnan päättäjät puolelleen investoinneilla, luodaan poliittista painetta valtakunnan tasolle.

Nyt kun olemme Natossa, nämä “pisniXset” katsotaan eri valossa. Mutta muistakaa: Kiina ei luovuta, se vain vaihtaa väriä.

Kiina ja Venäjä: Kätyri ja Isäntä?

Kysymys kuuluu: Onko Kiinalla muskeli pohjoisessa? Vastaus on: Ei vielä yksin. Kiinan laivasto on valtava, mutta se on suunniteltu lämpimiin vesiin. Jäämurtajia heillä on kourallinen. Siksi Kiina käyttää Venäjää “käsikassaranaan”.

Venäjä on tässä suhteessa tragikoomisessa asemassa. Se on pullistellut arktisella mahdillaan vuosikymmeniä, mutta nyt se on joutunut myymään sielunsa Pekingille rahoittaakseen sotansa Ukrainassa. Venäjä tarjoaa jäänmurtajat ja maantieteellisen pääsyn, Kiina tarjoaa rahat ja teknologian.

Mutta älkää erehtykö: Kiina ei luota Venäjään pätkääkään. Se rakentaa parhaillaan omaa kykyään toimia itsenäisesti. Kun Kiina saa tarpeeksi jäänmurtajia ja satelliitteja, se todennäköisesti potkaisee Venäjän syrjään arktisesta pöydästä. Pekingille Venäjä on vain väliaikainen työkalu matkalla kohti “Polar Silk Roadia”. Kiinalla on tarve päästä Siperian resurssialueelle. Väestöpainetta Kiinasta ei todennäköisesti tule, mutta tarve resursseille on huutava. Kiinalaiset tekivät jo 1960-luvulla pieniä painekokeiluita silloisen NL:n suuntaan.

Norja, Huippuvuoret ja Jan Mayenin “näkymätön” dominanssi

Jos Grönlanti on arktisen alueen peruskivi, niin Norjan hallitsemat saaret ovat sen piikkilankaita. Tässä ei puhuta mistään kalastusmatkailusta, vaan rautaisesta strategiasta.

Huippuvuoret (Svalbard) – Geopoliittinen ruutitynnyri: Huippuvuoret on maailman kummallisin paikka. Vuoden 1920 sopimuksen mukaan se kuuluu Norjalle, mutta saarella on demilitarisoitu status ja kaikilla sopimusvaltioilla (mukaan lukien Venäjä ja Kiina) on oikeus taloudelliseen toimintaan siellä.

• Venäjän tasku: Venäjä pitää kynsin hampain kiinni Barentsburgin kaivoskylästään. Se ei ole taloudellisesti kannattava, mutta se on strateginen jalansija. Venäjä testaa Norjan suvereniteettia siellä jatkuvasti.
• Kiinan “tiedeyhteisö”: Kiinalla on Yellow River -asema Ny-Ålesundissa. Kuten aiemmin todettiin: kun Kiina sanoo “tutkimus”, se tarkoittaa “valvonta”. He haluavat varmistaa, etteivät länsimaat sulje Jäämerta heiltä.

Jan Mayen – Valtameren yksinäinen valtias: Tämä sumuinen ja asumaton tulivuorisaari keskellä ei-mitään on Norjan salainen ase. Se sijaitsee täsmälleen Grönlannin, Islannin ja Norjan rannikon välissä.

• Dominanssi: Se, joka hallitsee Jan Mayenia, hallitsee satoja tuhansia neliökilometrejä talousvyöhykettä ja merenpohjan resursseja.
• Kuuntelukorva: Saarella lienee kriittistä elektronisen tiedustelun infraa. Se on Naton korva keskellä Atlanttia, joka poimii Venäjän sukellusveneiden äänet heti, kun ne poistuvat Kuolan niemimaalta. Virallista tietoa kuunteluasemasta ei ole, mutta MIKSI sellaista ei olisi herkällä alueella?

GIUK-linja: Maailman tärkein meriväylä

Termi GIUK-gap (Greenland-Iceland-UK) on kylmän sodan reliikki, joka on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Kyseessä on leveä merialue Grönlannin, Islannin ja Iso-Britannian välissä.

1. Pullonkaula: Venäjän pohjoisen laivaston on pakko kulkea tämän linjan läpi päästäkseen Atlantille häiritsemään USA:n ja Euroopan välistä huoltoa tai katkaisemaan vedenalaiset datakaapelit.
2. Naton sulku: Kylmän sodan aikana täällä oli massiivinen SOSUS-kuuntelujärjestelmä. Nyt linjaa on modernisoitu vauhdilla. Islannin Keflavíkin tukikohta on herätetty horroksesta, ja USA:n P-8 Poseidon -valvontakoneet partioivat aluetta vuorokauden ympäri.
3. Pelin muutos: Jos Grönlanti lipeää länsihallinnasta (esim. Kiinan investointien kautta), GIUK-linja murtuu pohjoisesta käsin. Siksi Norjan, Islannin ja Tanskan (Grönlannin kautta) yhteistyö on Naton elinehto.
4. Tähän liittyy myös Salla-Kemijärvi ja Kemi. Tukeakseen Punalippuisen Pohjoisen Laivaston murtautumista ulos vesiväylille, joutuu Venäjä, ihan niinkuin kylmän sodan aikana suunniteltiin, ottamaan haltuunsa Suomen ja Ruotsin Lappia. Pienessä kaaressa Trommaassn Kittilän kautta, tai laajemmalla kaarella Narviikkiin Tornion ja Haparannan kautta.

Arktinen kokonaiskuva: Rengas kiristyy

Kun katsomme tätä kokonaisuutta – Iranin murenevaa teokratiaa, Kiinan aggressiivista “tutkimusmatkailua” Lapissa ja Grönlannissa sekä Norjan saarten strategista painoarvoa – näemme uuden rautaesiripun muodostuvan.

Venäjä on tässä pelissä se äänekäs mutta heikkenevä voima, joka joutuu huutamaan saadakseen huomiota. Kiina on hiljainen, lompakko edellä tuleva imperiumi, joka yrittää ostaa itselleen tietä “Arktiseksi valtioksi”.

Epämuodikas johtopäätös: Suomen paikka tässä palapelissä ei ole enää olla “silta idän ja lännen välillä”. Me olemme osa pohjoista puolustusmuuria, joka ulottuu Norjan vuonoilta Huippuvuorten kautta Grönlannin jäätiköille. Kaikki puhe “arktisesta rauhan alueesta” on vaarallista hurskastelua. Alue on militarisoitunut, ja se joka ei varaudu, menettää pelin.

Iranin tilanne muistuttaa meitä siitä, että diktatuurit voivat kaatua sisältä päin nopeasti. Kun se tapahtuu, niiden ulkoiset aggressiot voivat kiihtyä epätoivon vimmalla. Siksi Lapin lentokentät, Jan Mayenin kuunteluasemat ja GIUK-linjan valvonta on pidettävä tiukkana.

Vapaa maailma ei voi ulkoistaa turvallisuuttaan kiinalaisille “tutkijoille” tai venäläisille “oligarkeille”.

Loppupäätelmä

Me elämme aikaa, jolloin vanhat rajat ja sopimukset ovat vain paperia. Grönlanti, Lappi ja Iranin kadut liittyvät kaikki toisiinsa. Kun totalitaariset järjestelmät – oli se sitten Teheranin pappisvalta tai Pekingin kommunistit – tuntevat olonsa uhatuksi, ne pyrkivät laajentumaan ja varmistamaan resurssit.

Suomen on lopetettava sinisilmäisyys Lapissa. Jokainen kiinalainen “investointitarjous” on katsottava tähtäimen läpi. Me emme ole vain osa Natoa; me olemme etulinjaa taistelussa, jossa panoksena on se, kuka määrittää säännöt maailman huipulla.