Viime aikoina on kuhistu CIA:n väitetyistä ”black ops” -operaatioista Venäjällä. Samaan aikaan verkkoon ilmestyy Karjalan vapautusrintamia ja muita separatistisia viritelmiä. Moni tarttuu näihin uutisiin joko pelonsekaisella kauhulla tai vahingoniloisella innolla. Molemmat reaktiot ovat vaarallisia, sillä ne sumentavat kyvyn nähdä, mitä pelilaudalla todella tapahtuu.

Meidän on kyettävä pitämään jalat maassa kahden harhan välissä: läntisen toiveajattelun ja venäläisen pelkopropagandan.

1. Läntinen toiveajattelu: Venäjän romahdus on nurkan takana?

Länsimaisessa mediassa ja somessa elää vahva toiveajattelun perinne. Jokainen palava varasto Venäjällä tulkitaan alkusoitoksi suurelle vallankumoukselle, ja jokainen tekoälyllä generoitu separatistiryhmä nähdään merkkinä imperiumin hajoamisesta.

Miksi tämä on toiveajattelua?

• Vakauden illuusio: Haluamme uskoa, että Venäjän kansa nousee ja vähemmistökansallisuudet marssivat vapauteen, koska se olisi meille helpoin ratkaisu. Todellisuudessa autoritaarinen koneisto on edelleen pelottavan tiukka.
• Riskiarvioiden puute: Jos Venäjä todella hajoaisi hallitsemattomasti, meillä olisi rajanaapurina useita epävakaita, mahdollisesti ydinasestettuja sotaherrojen hallitsemia alueita. Se ei olisi Suomen etu, Se olisi 2015 pakolaisvyöry moninkertaisesti, ja loisi Suomelle painetta osallistua rajantakaiseen vakauttamiseen tavalla, joka ei olisi välttämättä kansallisen edun mukaista.
• Laiska analyysi: On helpompaa klikata ”vapautusrintaman” postausta kuin myöntää, että vastustaja on sopeutunut pakotteisiin ja sotaan odotettua paremmin.

2. Venäläinen propaganda: Länsi on kaikkivoipa mörkö

Toisessa ääripäässä on Kremlin masinoima propaganda, joka maalaa CIA:n ja MI6:n kaikkivoiviksi sabotaasikoneistoiksi. Tässä tarinassa Venäjä on uhri, ja jokainen epäonnistunut pultti venäläisessä tehtaassa on Washingtonin masinoima isku.

Miksi Venäjä syöttää tätä?

• Syyllisen ulkoistaminen: Kun oma talous yskii ja infra lahoaa korruption vuoksi, on hallinnolle elintärkeää löytää ulkoinen syntipukki. ”CIA räjäytti muuntajan” kuulostaa paremmalta kuin “Paikallishallinnon sopimuskorjaaja varasti kunnossapitorahat”.
• Vastustajan demonisointi: Luomalla kuvan aktiivisista länsimaisista sabotaasiryhmistä Venäjä oikeuttaa omat vastatoimensa ja tiukentuneen sisäisen kontrollin.
• Ansojen rakentaminen: Kuten ”Karjalan vapautusrintama” -esimerkki osoittaa, Venäjä luo itse näitä ryhmiä. Se on klassinen agent provocateur -taktiikka: luodaan houkutin, jotta aidot toisinajattelijat saadaan kiinni tai jotta länsi saadaan näyttämään hyökkäävältä osapuolelta.

3. Realistin analyysi: Mahorkan tuoksu ja kylmä fakta

Kun suomalainen tiedusteluanalyytikko sanoo, että ”mahorkan tuoksu on vahva”, se on merkki terveestä skeptisismistä. Meidän ei pidä juosta jokaisen uuden provokaation perässä.

On totta, että Yhdysvallat ja Ukraina toimivat Venäjän sisällä – se on sodankäynnin realismia. Mutta on yhtä totta, että suuri osa tästä ”aktivismista” on pelkkää peilipeliä. CIA:n operaatiot (Title 50) ovat todellisia, mutta niistä ei yleensä huudella Instagramissa kornilla grafiikoilla.

No toimiiko CIA/MI6 solut Suomesta tai Norjasta?

Kuolan niemimaan iskut (kuten Olenjan lentotukikohtaan kohdistuneet droonihyökkäykset) ovat taktisia mestarinäytteitä, jotka pakottavat meidät tarkastelemaan juuri tätä kysymystä: mistä ne tulivat?

Kun analysoimme vaihtoehtoja “epämuodikkaan” realismin kautta, vastaus ei ole niin yksinkertainen kuin viralliset tiedotteet antavat ymmärtää.

1. Suomi tai Norja laukaisualustana?

Teoriassa droonien lähettäminen NATO-maan maaperältä olisi mahdollista, mutta poliittisesti ja sotilaallisesti se on äärimmäisen epätodennäköistä:

• Eskalaatioriski: Jos osoitettaisiin, että isku lähti Suomen tai Norjan alueelta, se antaisi Venäjälle casus bellin eli oikeutetun syyn sodanjulistukseen NATO-maata vastaan. Länsi on varonut tätä viimeiseen asti.
• Tutkavalvonta: Rajaseutu on molemmin puolin tarkasti valvottua. Droonin laukaiseminen vaatii ryhmän, kalustoa ja aikaa. On vaikea kuvitella, että tällainen operaatio pysyisi salassa paikallisilta tai rajavartioilta.

2. “Autolähetys” eli soluttautuminen (Todennäköisin skenaario)

Tämä on se vaihtoehto, jossa se kuuluisa “mahorkan tuoksu” vaihtuu ammattimaiseen sabotaasiin. On huomattavasti loogisempaa, että iskut toteutetaan Venäjän sisäpuolelta:

• Paluu “black ops” -perinteeseen: Kuten aiemmin mainittiin, CIA:n ja Ukrainan GUR:n tiedetään operoivan verkostoja Venäjän sisällä. Droonit (usein kaupallisia malleja modifioituna tai osina tuotuja) voidaan kuljettaa rajan yli tavallisissa siviiliajoneuvoissa.
• Laukaisualusta lähellä kohdetta: Kuolan niemimaa on laaja ja harvaan asuttu. Pienikokoisen droonin laukaiseminen muutaman kymmenen kilometrin päässä Olenjan tukikohdasta on huomattavasti helpompaa kuin sen lennättäminen satoja kilometrejä rajan yli läpi Venäjän ilmapuolustuksen.
• Venäjän oma reaktio: Venäjä syytti iskuista välittömästi “pohjoisia naapureita” (Suomea ja Norjaa). Tämä on tyypillistä informaatiosotaa: on helpompaa syyttää ulkoista vihollista kuin myöntää, että oma takapiha on täynnä vihamielisiä soluja, joita FSB ei saa kuriin.

3. Ukrainan pitkän kantaman droonit

Ei voida täysin sulkea pois sitäkään, että Ukraina on kehittänyt drooneja, jotka kykenevät lentämään yli 1 500 kilometriä Ukrainasta Kuolaan.

• Reittisuunnittelu: Tämä vaatisi äärimmäisen tarkkaa tiedustelutietoa Venäjän ilmapuolustuksen aukoista – juuri sellaista tietoa, jota CIA ja NSA videon mukaan toimittavat. Drooni voisi kiertää lännestä kansainvälistä ilmatilaa pitkin tai hyödyntää Venäjän sisäisiä tutkakatveita.

Yhteenveto

Jos pitäisi vedonlyöntiä harrastaa, “autolähetys” tai Venäjän sisällä toimivat solut ovat ykkösvaihtoehto. Se on halvin, tehokkain ja helpoin kiistää (plausible deniability). Väitteet Suomen maaperän käytöstä ovat Venäjän yrityksiä kylvää pelkoa ja epävarmuutta meidän sisäiseen keskusteluumme.

Johtopäätös: Jalat maassa

Suomen kansallinen etu vaatii, että emme sokeudu kummallekaan puolelle. Emme saa vaipua pelkoon Kremlin möröistä, mutta emme myöskään saa rakentaa turvallisuuspolitiikkaamme sen toiveen varaan, että Venäjä hoitaa ongelmamme puolestamme hajoamalla sisältäpäin.

Meidän on varauduttava Venäjään sellaisena kuin se on – ei sellaisena kuin Moskova sen propagandassaan maalaa tai millaisena me sen toiveissamme näemme.

Epämuodikas lukulista: Kun haluat tietää enemmän kuin otsikot kertovat

Jos haluat todella ymmärtää, miksi itärajan molemmin puolin rytisee, jätä kotimaiset iltapäivälehdet hetkeksi sivuun ja syvenny näihin:

1. Anglofoniperintö: CIA:n sielunmessu ja varjosodat

• Tim Weiner: The Mission: The CIA in the 21st Century (2025). Weiner on Pulitzer-palkittu journalisti, joka ei säästele CIA:ta. Hänen uusin kirjansa perkaa juuri sen, miten tiedustelupalvelu on muuttunut 9/11:n jälkeisestä kidutuskoneistosta takaisin “perinteiseen” vakoiluun ja miten se on onnistunut penetroitumaan Kremliin. Tämä antaa lihaa luiden ympärille videon väitteille.
• Jack Murphy (Highside): Entinen erikoisjoukkojen sotilas ja journalisti, joka on raportoinut laajasti CIA:n ja NATO-maiden “stay-behind” -verkostoista. Jos haluat ymmärtää, miten sabotaasisoluja rakennetaan vuosikymmeniä etukäteen, lue Murphyn analyyseja.

2. Saksan realpolitik: Hybridisodan polttopisteessä

• IISS (The International Institute for Strategic Studies) -raportit: Saksassa ja laajemmin Euroopassa seurataan nyt herkeämättä Venäjän sabotaasikampanjaa (polttoiskut, GPS-häirintä). Nämä raportit avaavat sitä, miten Venäjä käyttää “keikkatalouden” menetelmiä – palkkaa rikollisia tekemään likaisen työn Euroopassa, jotta kytkös valtioon säilyy hämäränä.

3. Itänaapurin “mahorkkaosasto”

• Venäläiset Telegram-kanavat (kuten Rybar): Jos haluat nähdä, miten vastapuoli kehystää samat tapahtumat. Rybar on lähellä Venäjän puolustusministeriötä ja antaa kuvan siitä, mitä Moskova haluaa kansansa (ja meidän) uskovan “läntisistä terroristeista”. Täältä löydät ne “todisteet”, joiden uskottavuus kannattaa kyseenalaistaa heti kättelyssä.

4. Kotimainen katsaus: Karjala-kysymys

• Puolustusvoimien ja Supon vuosikirjat: Niukkaa tekstiä, mutta rivien välistä lukeva ymmärtää, miksi “Karjalan vapautus” on meille tällä hetkellä enemmän uhka kuin mahdollisuus. Se on se työkalu, jolla Venäjä perustelee rajan sulkemisen ja mahdolliset “suojeluoperaatiot”.

Loppukaneetti: Maailma ei ole mustavalkoinen, vaikka se Twitterissä siltä näyttää. Totuus asuu usein siellä, missä kukaan ei halua myöntää tehneensä mitään, mutta savu nousee silti.

The Mission: The CIA in the 21st Century Tämä video on syväluotaava haastattelu Tim Weinerin kanssa, jossa hän avaa CIA:n kehitystä ja nykyisiä operaatioita Venäjää vastaan, tarjoten vankan taustan blogitekstissä mainituille tiedusteluun liittyville väitteille.

The Mission: The CIA in the 21st Century – YouTube

The Team House · 17 t. katselukertaa