Euroopan unioni rakastaa sääntöjä. Se rakastaa niitä niin paljon, että se on luonut byrokraattisen himmelin nimeltä Digital Services Act (DSA) ja sen kylkeen koko joukon muuta sääntelyä, joiden tarkoituksena on kuulemma “suojella käyttäjää”. Todellisuudessa olemme rakentamassa digitaalista lasitaloa, jossa jokainen nurkka on pehmustettu, mutta ovet on lukittu ulkopuolelta.

Turvallisuuden varjolla tehty kontrolli

On älyvapaata, että samalla kun puhutaan “digitaalisesta suvereniteetista”, luodaan EUssa mekanismeja, jotka pakottavat alustat moderoimaan sisältöä entistä tiukemmin. Se, mikä alkaa “vihapuheen” suitsimisena, päätyy poikkeuksetta poliittiseksi vainoksi. Kun sääntely antaa viranomaisille vallan määritellä, mikä on “haitallista” (ei välttämättä laitonta, vaan vain haitallista), ollaan vaarallisella tiellä.

• Algoritmien läpinäkyvyys: Kuulostaa hyvältä paperilla, mutta käytännössä se tarkoittaa valtiollista valvontaa siitä, mitä tietoa kansalaisille saa syöttää.
• Vastuullisuus: Alustat pelästytetään valtavilla sakoilla, jolloin ne mieluummin sensuroivat liikaa kuin liian vähän. Varmuuden vuoksi.

Innovaatiot kuolevat pykäläviidakkoon

Samalla kun Yhdysvalloissa ja Aasiassa kehitetään uutta tekniikkaa, Euroopassa mietitään, mihin kohtaan evästeilmoitus pitää sijoittaa ja miten monimutkaisen valitusprosessin käyttäjä tarvitsee. Me emme luo uusia teknologiajätteitä; me luomme uusia tapoja säädellä muiden luomia innovaatioita. Mutta hei mitä sitten: Meilläpä on pulloihin kiinnitetyt pullonkorkit Jii-HAA!!

Tämä on se kuuluisa “Bryssel-efekti”: jos et voi kilpailla osaamisella, kilpaile kieltämisellä.

Kenen etua tässä ajetaan?

On vaikea uskoa, että tavallinen suomalainen käyttäjä on pyytänyt lisää ponnahdusikkunoita tai tiukempaa seulaa sille, mitä sosiaalisessa mediassa saa sanoa. Digitaalinen sääntely onkin usein enemmän vallankäytön väline kuin kansalaisen suojakilpi. Se on yritys pitää kiinni vanhoista valtarakenteista maailmassa, joka liikkuu byrokratiaa nopeammin.

“Vapaus ei ole sitä, että joku muu valitsee puolestasi, mikä on sinulle turvallista tietoa.”

Luotetut ilmiantajat: Digitaaliset kaikukopat

Tämä kategoria on käytännössä “valtion hyväksymien totuuspoliisien” virka. Ideana on, että kun tällainen taho tekee ilmiannon, alustan on käsiteltävä se ensisijaisena ja välittömästi.

Tässä on muutama syy, miksi tämä on ongelmallista:

• Poliittinen värittyneisyys: On naiivia kuvitella, että nämä toimijat olisivat puolueettomia. Usein ne ovat valtiorahoitteisia kansalaisjärjestöjä tai intressiryhmiä, joilla on selkeä ideologinen agenda.
• Vastuun ulkoistaminen: Viranomaiset pesevät kätensä sensuurista antamalla “valtuudet” kolmansille osapuolille. Se on sensuurin ulkoistamista, jotta vältytään suoralta juridiselta vastuulta.
• Mielivallan työkalu: Jos jokin mielipide ei miellytä, se leimataan “disinformaatioksi” luotetun tahon toimesta, ja alusta poistaa sen välttyäkseen sakoilta.

Mistä listan näkee?

EU:n säädösten mukaan luotettujen ilmiantajien aseman myöntää kunkin jäsenmaan digitaalisten palvelujen koordinaattori. Suomessa tästä vastaa Liikenne- ja viestintävirasto Traficom.

Voit seurata tilannetta täältä:

1. Euroopan komission tietokanta: Komissio ylläpitää virallista listaa kaikista EU:n alueella hyväksytyistä luotetuista ilmiantajista. Tällä hetkellä lista on vasta muodostumassa, sillä hakuprosessit ja kansalliset nimeämiset ovat vielä kesken tai tuoreita.
2. Traficomin sivut: Suomalaisten toimijoiden osalta Traficom on velvollinen pitämään kirjaa niistä tahoista, joille se on myöntänyt tämän aseman.

Totuus on kuitenkin tämä: Suurin osa näistä toimijoista on juuri niitä “faktantarkistajia” ja DEI-agendaa ajavia järjestöjä, joita verovaroilla tuetaan. On hyvä pitää silmällä, milloin ensimmäiset suomalaiset järjestöt saavat tämän leiman – se on virallinen vahvistus sille, kuka saa määritellä keskustelun rajat.

DSA:n ja muiden digitaalisten säädösten kauneus (tai kauheus) piilee siinä, että ne on kuorrutettu ylevillä termeillä, mutta käytännössä ne sementoivat tiettyjen aihepiirien koskemattomuuden. Kun puhutaan “suojelluista kategorioista”, liikutaan tyypillisesti syrjinnän ja vihapuheen määritelmien sateenvarjon alla.

Nämä kategoriat periytyvät usein suoraan EU:n perusoikeuskirjasta, mutta DSA antaa koneiston niiden “suojelemiseksi” digitaalisessa ympäristössä.

“Koskemattomat” – eli mitä ei saa kyseenalaistaa

Virallisesti näitä kutsutaan “suojelluiksi ominaisuuksiksi”. Käytännössä näiden ympärillä käytävä kriittinen keskustelu tulkitaan herkästi “haitalliseksi sisällöksi”, jonka luotetut ilmiantajat poimivat talteen:

• Seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti: Tämä on se alue, jossa DEI-agenda ja sateenkaariteemat asuvat. Kriittiset huomiot esimerkiksi sukupuoli-ideologiasta tai trans-politiikasta liukuvat algoritmien silmissä helposti “vihapuheen” puolelle.
• Etninen alkuperä ja rotu: Kansallismielinen retoriikka tai maahanmuuttopolitiikan kova kritiikki osuu suoraan tähän kategoriaan. Rajat ylittävää keskustelua pidetään automaattisesti “syrjivänä”.
• Uskonto ja vakaumus: Tämä on kaksiteräinen miekka, mutta sääntelyllä pyritään usein suojelemaan erityisesti tiettyjä vähemmistöuskontoja kritiikiltä, vaikka se verhotaankin yleiseksi uskonnonvapaudeksi.
• Vammaisuus ja ikä: Nämä ovat listalla mukana tuomassa sääntelylle eettistä hyväksyttävyyttä.

Nämä asiat eivät tietenkään tule DSA apparaatista, vaan ne on siististi määritelty syrjintää ja perusoikeuksia koskevaan säännöstöön. Vaikka EU säännöstö on sinänsä aika neutraali, tulevat DEI ja WOKE ideologian läpitunkemat “viralliset vasikat” tekemään konservatiivien ja kritittyjen elämän mahdollisimman vaikeaksi. Vaikka sama sopimus suojelee, nimellisesti mutta ei aikuisten oikeasti, myös kristittyjen mielipiteitä ja uskontoa.

Miten tämä toimii käytännössä?

DSA velvoittaa suuret alustat (kuten X, Facebook ja Google) tekemään riskiarvioita. Jos alusta havaitsee, että sen palvelussa esiintyy “negatiivisia vaikutuksia” näitä suojeltuja ryhmiä kohtaan, sen on ryhdyttävä “lieventäviin toimenpiteisiin”.

“Lieventävä toimenpide” on byrokraattinen kiertoilmaisu seuraaville:

1. Varjobännit (Shadowbanning): Tekstisi näkyvyyttä rajoitetaan ilman, että sinulle kerrotaan siitä.
2. Faktantarkistus-leimat: Tekstisi kylkeen lyödään “luotettavan lähteen” vastine.
3. Algoritminen syrjintä: Sisältösi ei nouse suosituksiin, koska se katsotaan “epävakaaksi”.

Epämuodikas loppupäätelmä

Tämä järjestelmä luo tilanteen, jossa yhteiskunnan peruspilareista – kuten perheestä, kansakunnasta tai perinteisistä arvoista – puhuminen muuttuu riskialttiiksi. Jos puheesi voidaan tulkita hyökkäykseksi jotakin näistä suojelluista kategorioista kohtaan, olet lainsäätäjän silmissä ongelma, joka pitää siivota pois feedistä.

Tämä ei ole enää pelkkää moderointeja; se on digitaalista arkkitehtuuria, jolla ohjataan ihmiset ajattelemaan “oikein”. Epäilenpä, että “Epämuodikkalilla ajatuksilla” tulee olemaan vaikeuksia tulevaisuudessa DSAn kanssa. Niin, JOS haluat päästä “Virallisen Vasikan” halveksittavaan joukkoon tai muuten tutustua tuleviin “kantelijoihin”, niin käy tutustumassa Trafi.Com in asiaa koskevaan sivuun.