Vuosi 2026 tullaan muistamaan historiankirjoissa hetkenä, jolloin läntisen maailman yhtenäisyys rakoili tavalla, jota harva osasi ennustaa. Kyse ei ole pelkästään kauppasodasta tai tullimaksuista, vaan jostain paljon syvemmästä: taistelusta tiedon hallinnasta, kansallisesta suvereniteetista ja siitä, kuka saa määritellä totuuden globaalissa verkossa.

Yhdysvaltojen nykyinen hallinto on ottanut historiallisen askeleen syyttämällä Euroopan unionia suorasta vaalimanipulaatiosta ja poliittisesta sabotaasista. Syytös on raju, mutta tarkemmassa tarkastelussa sen taustalta paljastuu järjestelmällinen ja teknokraattinen koneisto, joka on herättänyt huolta konservatiivisten ja kansallismielisten toimijoiden keskuudessa molemmin puolin Atlanttia.

Brysselin näkymätön sensuuri: DSA lyömäaseena

Kiistan ytimessä on EU:n digipalvelusäädös (Digital Services Act, DSA). Pinnalta katsottuna säädös markkinoitiin kansalaisille keinona suitsia laitonta sisältöä ja suojella kuluttajia. Todellisuudessa siitä on muodostunut EU-komissiolle ennennäkemätön valtatyökalu, jolla se voi, ja on selvästi osoittanbut myös halua, painostaa suuria amerikkalaisia teknologia-alustoja poistamaan “haitallista” sisältöä jättimäisten sakkojen uhalla.

Kriitikoiden, ja minun, mukaan termi “haitallinen” on äärimäisen venyvä käsite, jota on käytetty systemaattisesti vaalien alla. Kun EU määrittelee maahanmuuttokritiikin, perinteisten arvojen puolustamisen tai EU-kriittisen uutisoinnin “disinformaatioksi”, se puuttuu suoraan jäsenmaiden sisäiseen poliittiseen kilpailuun. Kyseessä on pehmeä sensuuri: alustat, peläten miljardisakoja, poistavat mieluummin liikaa kuin liian vähän. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa hallitseva liberaali-globalistinen narratiivi dominoi vaalikenttää, ja vaihtoehtoiset, kansallismieliset äänet hiljennetään algoritmien avulla.

USA:n vastaisku: Freedom.gov ja digitaalinen vapautus

Yhdysvallat ei ole jäänyt toimettomaksi. Washingtonissa EU:n toiminta nähdään suorana hyökkäyksenä amerikkalaista sananvapausperinnettä (First Amendment) vastaan. Vastauksena tälle kehitykselle USA on lanseerannut freedom.gov-portaalin – digitaalisen “vapausradion”, joka on suunnattu suoraan EU-kansalaisille.

Portaalin tarkoitus on provokatiivinen mutta selkeä: tarjota eurooppalaisille sensuroimatonta tietoa ja pääsy sisältöihin, jotka Brysselin sääntelykoneisto on yrittänyt piilottaa. Sisäänrakennetun VPN-teknologian avulla portaali murentaa EU:n digitaalisia raja-aitoja ja kohtelee Euroopan unionia samalla tavalla kuin USA on perinteisesti kohdellut autoritäärisiä valtioita, kuten Kiinaa tai Irania. Tämä on selkeä viesti: USA ei hyväksy ylikansallisen organisaation pyrkimyksiä rajoittaa vapaata mielipiteenvaihtoa läntisellä pallonpuoliskolla.

Monroe-oppi 2.0 ja suvereniteetin paluu

Samalla kun digitaalinen sota kiihtyy, Yhdysvallat on palannut vahvasti perinteiseen geopoliittiseen linjaansa, jota voisi kutsua Monroe-opin päivitykseksi. Viesti on kirkas: Amerikat kuuluvat amerikkalaisille, ja ulkopuolisten toimijoiden – olivatpa ne Kiinan talousmahteja tai EU:n arvoimperialisteja – vaikutusvaltaa tullaan rajoittamaan kovalla kädellä.

Tämä uusi linja korostaa kansallisvaltion merkitystä. USA:n johtajuus vuonna 2026 ei enää perustu sokeaan “länsimaiseen arvoyhteisöön”, vaan selkeään kansalliseen etuun ja diileihin perustuvaan yhteistyöhön. Tämä on jyrkässä ristiriidassa EU:n pyrkimysten kanssa, jossa valta siirtyy yhä enemmän kansallisilta parlamenteilta valitsemattomille virkamiehille Brysseliin.

Mitä tämä tarkoittaa kansallisvaltioille?

Suomen kaltaisille valtioille tämä suurvaltojen välinen jännite on kriittinen. Toisella puolella on Yhdysvallat, joka vaatii konkreettista vastuunkantoa (kuten NATO-maiden 5 % puolustusmenotavoite) ja kunnioittaa kansallista suvereniteettia. Toisella puolella on EU, joka pyrkii yhtenäistämään jäsenmaidensa ajattelua sääntelyn ja taloudellisen painostuksen kautta.

Kysymys vaalien manipulaatiosta ei ole vain akateeminen väittely. Jos ylikansallinen elin voi päättää, mikä on sallittua poliittista puhetta, onko kansallinen demokratia enää aitoa? USA:n hallinnon syytökset osuvat naulan kantaan: EU:n tapa käyttää “oikeusvaltioperiaatetta” ja “disinformaation torjuntaa” poliittisina lyömäaseina on vakava uhka itsenäisten kansallisvaltioiden vapaudelle.

Johtopäätös

Vuoden 2026 keskiviikkoiset geopoliittiset analyysit osoittavat, että maailma on jakautumassa uudella tavalla. Vastakkain eivät ole enää pelkästään Itä ja Länsi, vaan kaksi näkemystä vapaudesta. Toinen luottaa kansallisvaltioon, vapaaseen sanaan ja suvereniteettiin, kun taas toinen uskoo ylikansalliseen kontrolliin ja hallittuun mielipideilmastoon.

USA:n aktiivinen rooli sensuurin murtajana antaa toivoa siitä, että kansallisvaltioiden ääntä ei voida loputtomiin vaimentaa. Tulevaisuus kuuluu niille, jotka uskaltavat puolustaa omaa suvereniteettiaan ja totuutta, silloinkin kun se on vastoin ylikansallisten instituutioiden tahtoa.