Suomalainen peruskoulu on pahassa kriisissä, ja se näkyy kotiopetuksen räjähdysmäisenä kasvuna. Tämä kiteytyy erityisesti hankehumppaan ja digi”loikkaan” kouluissa. Suurin syyllinen Peruskoulun lahoamisessa on Opetushallituksen ideologinen puuttuminen koulutukseen. Esimerkkinä vaikkapa ilmastonmuutos: Se on opetuksen tärkein kappale. Ilmastonmuutos käydään läpi lähes JOKAISESSA aineessa erikseen, eli aihe nousee esiin ainakin kolme kertaa kuudennen luokan aika. Perusasioita ei käydä läpi, mutta ilmastonmuutos ja kulttuurirelavitismi ovat kovassa huudossa, ja temput. Ja tietenkin kasvissyönti ja 67 eri sukupuolta jne. Mutta kuten tavallista, viranomaiset ja media heräävät vasta, kun pelko ”vääristä” ajatuksista hiipii olohuoneisiin.

Mitä virallinen Suomi sanoo?

Suojelupoliisi (Supo) on nostanut kissan pöydälle tuoreimmissa arvioissaan. Supon mukaan kotiopetus ei ole uhka itsessään, mutta se tarjoaa mahdollisuuden eristäytymiseen. Huoli kohdistuu radikalisoitumiseen: jos lapsi kasvaa täysin suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolella, on riski, että tyhjiön täyttää antidemokraattinen ideologia.

YLE ja Helsingin Sanomat ovat käsitelleet aihetta varoen, mutta selkeällä kärjellä. Niiden narratiivissa kotiopetus Itä-Helsingissä nähdään integraation epäonnistumisena. Huomio kiinnittyy segregaatioon ja siihen, miten kotiopetus saattaa evätä lapselta “oikeuden” moniarvoiseen maailmankuvaan. Tämä on tietenkin totta Ei liene yllättävää, että elintason perässä tullut ihminen haluaa vain rahat, ja jatkaa muuten elämäänsä kuin ennenkin. Tämä on islamin uskolle hyvin ominaista. Sosiaaliavustukset nähdään vääräuskoisten maksamana jiziana oikeauskoisille.

Maakuntalehdet, kuten Kaleva tai Keskisuomalainen, taas raportoivat kotiopetuksesta usein käytännönläheisemmin: perheet valitsevat sen, koska lähikoulu on muuttunut levottomaksi taistelukentäksi tai lapsen erityistarpeita ei kohdata.

Kuten mainittu Entisen maailman parhaan peruskoulun surmansyöksy saa kaikki lapsensa parasta haluavat vanhemmat harrastamaan koulushoppailua. Kotiopetus on tietenkin paras vaihtoehto, mutta pikkukoulu ilman Opetushallituksesta lähtöisin olevaa ideologista wokellusta antaa ainakin lähes yhtä hyvät edellytykset elämään.

Intermezzo: Kriisi on mahdollisuus (Viher-Vasemmiston pelikirjassa)

Tässä välissä on pakko huomauttaa: Never let a good crisis go to waste. Kun Itä-Helsingin islamistiset kotiopetusryhmät alkavat pelottaa, vihervasemmisto rientää paikalle ratkaisunsa kanssa: oppivelvollisuuden muuttaminen koulupakoksi.

Tämä on klassinen “yhteisen hyvän” ja “lasten edun”varjolla tehty isku perheiden itsemääräämisoikeutta vastaan. Islamistien radikalisoitumista käytetään lyömäaseena, jotta kaikki lapset – myös ne Pohjois-Pohjanmaan kristityt – saadaan pakotettua valtion virallisen arvomuotin alle. Kyse ei ole turvallisuudesta, vaan kontrollista.

Miksi vain se moskeijakoulu on ongelma?

Nyt sanotaan se ääneen, mitä mediassa kierrellään: Vain Itä-Helsinkiläinen islamistinen kotiopetus on todellinen turvallisuusongelma.

Miksi? Koska se perustuu aktiiviseen, vihamieliseen eristäytymiseen isäntäyhteiskunnasta. Kun kristitty perhe Pohjois-Suomessa opettaa lapsiaan kotona, he kasvattavat lapsiaan osaksi suomalaista jatkumoa – ehkä konservatiivisempaa sellaista, mutta silti suomalaista. He eivät vihaa Suomea; he rakastavat sitä eri tavalla.

Sen sijaan wahhabistisessa ”varjokoulussa” luodaan pohjaa rinnakkaisyhteiskunnalle, joka ei tunnusta Suomen lakia tai arvoja. Se on radikalisoitumisen hautomo. On älyllistä epärehellisyyttä niputtaa nämä kaksi samaan ”kotiopetuksen valvonta” -kategoriaan. Toisessa on kyse pedagogisesta ja vakaumuksellisesta valinnasta, toisessa kansallisesta turvallisuudesta.

Mutta koska meillä on pakkomielle kohdella kaikkea “yhdenvertaisesti”, valtio mieluummin kahlitsee kaikki perheet kuin nimeää ongelman: radikaali-islamin.