Rahalla ei ole kansallisuutta, mutta sillä on agenda. George Sorosin Open Society Foundations (OSF) ja amerikkalais-kiiinalainen miljardööri Neville Roy Singham (joka muutti Shanghaihin) eivät ole samaa verkostoa, mutta molemmat pumppaavat satoja miljoonia – jopa miljardeja – euroja “progressiivisiin” hankkeisiin, jotka heikentävät kansallisvaltion otetta omasta tulevaisuudestaan. Singhamin vaimo Jodie Evans (Code Pink -aktivistien johtohahmo) on ollut keskeinen kanava näille “lahjoituksille” ViherVasemmistoa tukeville projekteille.

Suomessa ja Pohjoismaissa jäljet ovat hienovaraisempia kuin Yhdysvalloissa, mutta ne ovat osa globaalia hybridivaikuttamista. Katsotaan faktoja ilman suodinta.

1. Open Society Foundations: vanha tuttu globaali liberalismi

OSF on vuodesta 1979 pumpannut miljardeja “avoimuuden, ihmisoikeuksien ja demokratian” nimissä. Euroopassa rahaa on mennyt etenkin Itä-Eurooppaan, mutta myös länteen: maahanmuuttoa edistäviin NGO:hin, mediahankkeisiin ja vasemmistolaisiin kampanjoihin. Kriitikot näkevät tässä systemaattisen yrityksen murtaa kansallisvaltioiden rajoja ja arvoja sisältäpäin. Suomessa OSF:n suora jälki on piilossa eurooppalaisten kattojärjestöjen takana, mutta arvomaailma – avoimet rajat, monikulttuurisuus, globaali solidaarisuus – soi yhteen valtion omien ohjelmien kanssa.

George Soroksen motiivi näyttää olevan enempi oma lehmä ojassa: Koska heikot kansallisvaltiot eivät pärjää hänenlaisilleen kun lakejakin pitäisi noudattaa. erilaisissa osake ja muissa vedätyksissä pörsseissä.

2. Neville Roy Singham: Shanghain “sosialistimiljardööri” ja vaimon ViherVasemmisto-projektit

Tässä toimii valtiollinen Kiina; ei suoraan Xi Jinping, vaan hänen “lonkeroidensa” yksi näkyvä kanava – Neville Roy Singham. Thoughtworks-yhtiön perustaja myi firmansa sadoilla miljoonilla, muutti Shanghaihin ja alkoi rahoittaa massiivisesti vasemmistolaisia järjestöjä. Vuosina 2017–2025 hän on pumpannut ainakin 278 miljoonaa dollaria (joidenkin arvioiden mukaan jopa enemmän) yli 2000 järjestölle maailmanlaajuisesti. Rahat kulkevat shell-yhtiöiden, donor-advised fundien ja katto-organisaatioiden kautta.

Vaimo Jodie Evans on ollut avainroolissa: Code Pinkin kaltaisten ryhmien kautta rahoitetaan projekteja, jotka tukevat ViherVasemmistoa tyypillisiä teemoja – anti-imperialismia, ilmastokampanjoita, maahanmuuttoa, anti-kapitalismia ja usein Kiinan etuja palvelevaa narratiivia. Verkosto sisältää mm. The People’s Forumia, Tricontinental Institutea ja lukuisia muita, jotka järjestävät mielenosoituksia ja levittävät sisältöä, joka sattumalta noudattaa KKP:n linjaa: Yhdysvaltojen (ja länsimaiden) mustamaalaus, autoritaaristen valtioiden puolustus ja sisäisen hajaannuksen lietsominen.

Singhamin toimisto Shanghaissa on jaettu ryhmän kanssa, joka propago “Kiinan ihmeitä” ulkomaalaisille. Hän on osallistunut KKP:n propaganda-koulutuksiin ja rahoittaa järjestöjä, jotka edistävät Pekingin puheenvuoroja globaalisti. Tämä ei ole salaliitto – se on avointa suurvaltapeliä, jossa amerikkalainen miljardööri käyttää länsimaista verotusta ja vapautta Kiinan hybridivaikuttamisen hyväksi.

Singhamin globaali koneisto – miten raha liikkuu?Singham on vuodesta 2017 pumpannut satoja miljoonia dollareita (arvioita 100–278 miljoonaa) yli 2000 järjestölle. Rahat kulkevat shell-yhtiöiden, donor-advised fundien (kuten Goldman Sachs Philanthropy Fund) ja katto-organisaatioiden kautta. Keskeiset kanavat ovat:

• The People’s Forum (yli 20 miljoonaa dollaria Singhamilta ja vaimolta Jodie Evansilta) – “liikeinkubaattori”, joka kouluttaa aktivisteja ja levittää narratiivia.
• Tricontinental: Institute for Social Research – Singham on kansainvälisen neuvoston puheenjohtaja, poika töissä, miljoonia dollareita suoraan verkostosta. Tuottaa “tutkimusta” globaaliin etelään ja anti-imperialismiin.
• Code Pink (Evansin perustama) – feministinen aktivismikone, joka puolustaa Kiinan linjaa.
• Verkosto ulottuu ANSWER Coalitioniin, Party for Socialism and Liberation (PSL) -puolueeseen ja BreakThrough News -mediakoneistoon.

Nämä eivät ole satunnaisia lahjoituksia. Ne muodostavat koordinoitua hybridivaikuttamista: mielenosoituksia, mediaa, koulutusohjelmia ja narratiivia, joka heikentää länsimaista yhtenäisyyttä ja edistää “globaalia oikeudenmukaisuutta” – eli ViherVasemmistoa tyypillisiä teemoja: ilmastokriisi, avoimet rajat, anti-kapitalismi, anti-NATO ja Kiinan mallin puolustus.

Eurooppaan ja Pohjoismaihin: ei Suomi-spesifiä, mutta rahaa virtaa?

Singhamin verkosto ei pysähdy Yhdysvaltoihin. Vuosina 2017–2025 rahaa on mennyt globaalisti, mukaan lukien Eurooppaan. Yksi dokumentoitu virta: Singhamin tukemat järjestöt pumppasivat miljoonia Eurooppaan (sisältäen Grönlantiin ja Islantiin). Esimerkiksi People’s Welfare Association -tyyppiset kanavat lähettivät 9,5 miljoonaa dollaria Eurooppaan. Tricontinental julkaisee raportteja ja järjestää tapahtumia, jotka ulottuvat globaaliin etelään – ja Euroopan vasemmisto ottaa näitä teemoja omakseen.

Suomessa suoria Singhamin nimellä merkittyjä lahjoituksia ei kuitenkaan löydy julkisista lähteistä. Ei vihreiden, vasemmiston, ilmastoliikkeen tai maahanmuutto-NGO:iden tileiltä suoria siirtoja Shanghaista. Tämä ei ole yllätys:

• Rahoitus on suunniteltu piiloon: Yhdysvaltain verovapaiden statusten, ulkomaisten kattojärjestöjen ja EU-rahoituksen sekoituksena.
• Suomessa ViherVasemmisto (vihreät + vasemmisto) ajaa samoja agendoja kuin Singhamin rahoittamat ryhmät: energiaturvallisuuden heikentäminen, “rauhanliike” (joka sattumalta palvelee Kiinan geopoliittisia intressejä) ja globaali solidaarisuus.
• Epäsuora ketju: Singham → Tricontinental/People’s Forum → eurooppalaiset kumppanit → paikalliset aktivistit ja puolueet. Samanlainen malli toimii Saksassa, Ranskassa ja Britanniassa, jossa verkosto on näkyvämpi.

Pohjoismaissa tilanne on kirjava: Ruotsissa ja Norjassa on herätty Kiina-vaikuttamiseen laajemmin, mutta Suomi pysyy varovaisena. Singhamin raha ei tarvitse suoraa jälkeä – se riittää, että ViherVasemmisto omaksuu narratiivin, joka heikentää NATO-jäsenyyttä, arktista turvallisuutta tai taloudellista itsenäisyyttä juuri silloin, kun Kiina katsoo Arktikselle ja teknologiaan.Miksi Suomi on hiljainen kohde – ja miksi se muuttuu?

Suomi on pieni markkina, mutta strateginen: EU:n jäsen, NATO, arktinen naapuri. Singhamin kaltaiset toimijat eivät tule suoraan otsikoihin, koska:

• Rahoitus kulkee monen kerroksen läpi (US → EU-kattojärjestöt → paikalliset hankkeet).
• Valtavirta-media ja poliitikot eivät kaiva näitä ketjuja – se olisi “epämuodikasta”.
• Paikalliset ViherVasemmisto-aktivistit saavat rahaa muualta (valtiolta, EU:lta, Sorosin verkostoilta), mutta ideologia soi yhteen Singhamin globaalin linjan kanssa.

Epämuodikas johtopäätös: kun Singham pumppaa satoja miljoonia maailmalle ja osa menee Eurooppaan, vaikutus tihkuu myös Suomeen ilman nimikylttiä. Se näkyy kaduilla (ilmastomarssit, “rauhan” mielenosoitukset), politiikassa (vihreä siirtymä, joka tekee meistä riippuvaisia Kiinasta) ja mediassa (Kiina-myönteinen narratiivi). Ei salaliittoa, vaan avointa suurvaltapeliä, jossa avoimuuttamme käytetään aseena.

3. Suomi, Pohjoismaat ja Eurooppa: hiljainen mutta kasvava tunkeutuminen

Suomessa Singhamin tai OSF:n suoria “lahjoituksia” ViherVasemmistolle ei ehkä näy otsikoissa, mutta globaali verkosto ulottuu Eurooppaan. Rahaa menee järjestöille, jotka lobbaavat avoimia rajoja, vihreää siirtymää ja “sosiaalista oikeudenmukaisuutta” – teemoja, jotka ViherVasemmisto Suomessa ja muualla Pohjoismaissa on omaksunut.

Ruotsissa ja Saksassa vastaavat verkostot ovat jo näkyvämpiä: mielenosoituksia, mediaa ja poliittisia kampanjoita, jotka heikentävät NATO-yhtenäisyyttä, energiaturvallisuutta tai maahanmuuttopolitiikkaa juuri silloin, kun Kiina hyötyy EU:n hajaannuksesta.

Pohjoismaissa Kiina näkee Arktiksen, teknologian ja satamien kautta ovia – ja Singham-tyylinen raha vahvistaa paikallisia ääniä, jotka vastustavat “länsimaista imperialismia”. OSF puolestaan vahvistaa samaa arvomaailmaa pehmeämmin, EU-rahoituksen varjolla. Tuloksena: yhteiskunta, jossa kansallinen etu jää taka-alalle ja ulkopuoliset agendat saavat tilaa.

Euroopassa kokonaisuus on selvempi: satamat, investoinnit ja NGO-verkostot muodostavat hybridirintaman. Singhamin raha ei tule tyhjästä – se palvelee KKP:n United Front -logiikkaa, jossa diasporaa, yrityksiä ja aktivisteja käytetään vaikutusvaltaan.

Kenen etu toteutuu?

Nämä lonkerot eivät ole sattumaa. Soros edistää globaalia avointa liberalismia, Singham marxilaista aktivismia, joka sattumalta palvelee Kiinan geopoliittisia intressejä. Molemmat käyttävät avoimuuttamme aseenaan: rahaa, järjestöjä ja “ihmisoikeuksia” kansallisvaltion heikentämiseen. Suomessa ja Pohjoismaissa kysymys on yksinkertainen – annammeko Shanghain miljardöörin ja Sorosin kaltaisten verkostojen muokata ViherVasemmisto-projektien kautta yhteiskuntaamme, vai otammeko vastuun omasta suvereniteetistamme?

Valtavirta ei puhu näistä ääneen, koska se olisi epämuodikasta. Mutta rahat virtaavat, järjestöt toimivat ja vaikutus näkyy kaduilla, politiikassa ja mediassa. Tosiasiat eivät katoa – aika katsoa peiliin ilman ideologista naamaria.

Saamelaisten totuuskomissio – Sorosin OSF:n tai Singhamin lonkerot mukana vai puhdas kotimainen prosessi?

Onko nykyinen Saamelaisten totuuskomissio (virallisesti Saamelainen totuus- ja sovintokomissio Suomessa) saanut rahoitusta tai edes ideologista tukea jommastakummasta mainitusta lähteestä – eli George Sorosin Open Society Foundationsista (OSF) vai Shanghain miljardööri Neville Roy Singhamin (ja vaimonsa Jodie Evansin) ViherVasemmistoa tukevasta verkostosta (Tricontinental, People’s Forum, Code Pink ym.)?

Vastaus on yksinkertainen ja faktoihin perustuva: ei rahoitusta eikä dokumentoitua ideologista tukea kummastakaan.

Mitä komissio oikeastaan on?

Komissio perustettiin Suomen hallituksen ja Saamelaiskäräjien päätöksellä vuonna 2021. Se on valtiollinen totuus- ja sovintoprosessi, joka selvittää Suomen valtion ja saamelaisten suhteiden historiaa (assimilaatiopolitiikka, kulttuurin tukahduttaminen, maaoikeudet). Komissaarit nimitettiin osittain Saamelaiskäräjien ja osittain valtion toimesta. Työtä on tukenut valtion rahoittama sihteeristö, ja komissio on jättänyt loppuraporttinsa vuoden 2025 lopussa. Rahoitus on tullut Suomen valtiolta ja Saamelaiskäräjiltä – ei ulkomaisilta säätiöiltä tai miljardöörien verkostoilta.

Prosessissa on ollut sisäisiä haasteita (eroja, resurssipulaa), mutta ne on ratkaistu kotimaisin voimin. Ei viitteitä ulkopuolisesta rahavirrasta.Rahoitusketjut tarkastettu – nolla osumaa

• Open Society Foundations (Soros): OSF rahoittaa globaalisti ihmisoikeus- ja alkuperäiskansajärjestöjä, mutta Suomen Saamelaisten totuuskomissioon ei löydy yhtään julkista jälkeä rahoituksesta, kumppanuudesta tai edes mainintaa OSF:n raporteissa tai verkkosivuilla. Laajemmat haut alkuperäiskansa-aiheista (indigenous rights, Sámi, totuuskomissio) eivät tuota yhteyttä Suomeen. OSF:n toiminta Pohjoismaissa keskittyy enemmän romaniasioihin tai yleiseen demokratiaan – ei tähän prosessiin.
• Neville Roy Singhamin verkosto: Tricontinental, People’s Forum tai Code Pink eivät ole tukeneet komissiota millään tavalla. Singhamin raha menee pääosin globaaliin etelään, anti-imperialistisiin ja marxilaisiin kampanjoihin (Palestiina, anti-NATO, ilmastoliike). Arctic-aiheisia mainintoja Tricontinentalissa on (saamelaiset mainitaan ohimennen arktisena alkuperäiskansana), mutta ei yhteyttä Suomen totuuskomissioon. Ei lahjoituksia, ei tapahtumia, ei yhteisiä julkilausumia.

Ideologinen tuki – pehmeämpi kysymys

Vaikka suoraa rahaa tai tukea ei ole, komission teemat (historiallinen vääryys, alkuperäiskansan oikeudet, dekolonisaatio, maaoikeudet) sopivat hyvin ViherVasemmistolle tyypilliseen narratiiviin. Kotimaiset vihreät ja vasemmisto ovat tukeneet prosessia poliittisesti jo valmisteluvaiheessa. Tämä on kuitenkin kotimaista ideologiaa – ei tuontitavaraa Shanghaista tai Sorosin New Yorkista.

OSF:n globaali linja korostaa alkuperäiskansojen oikeuksia, mutta Suomessa komissio ei ole ollut osa heidän ohjelmiaan. Singhamin verkosto puolestaan käyttää alkuperäiskansakysymyksiä osana laajempaa anti-länsimaista agendaa – mutta ei ole käyttänyt tätä suomalaista prosessia hyväkseen.

Epämuodikas johtopäätös: Saamelaisten totuuskomissio on aidosti suomalainen ja saamelainen sisähanke. Se ei ole ulkomaisten miljardöörien hybridivaikuttamisen väline. Jos joku haluaa nähdä siinä “lonkeroita”, se vaatii salaliittoteoriaa – faktoissa ei ole tukea.

No entäpä Venäjä? Siitä varmaan joku toinen kerta.

Summa Summarum

Suomalainen ViherVasemmisto imuroi aatteita itselleen sisarpuolueilta Euroopasta. Tämä tulee erittäin selväksi siitä kuinka “river tuu tö sii” porukkaa alkoi kaivautua esiin kivien alta ja linnoittautua Helsingin Yliopiston kampuksille, kun tuli vähän keväisemmät kelit. Niin ja tietenkin “Oranssi setä paha” tason argumentointi globaaleissa kysymyksissä. JOS he eivät tajua edes ottaa rahaa itsensä myymisestä, niin se on jo surullista.

Lähteet (blogityyliin, ei akateemista jargonia):

Fox News -tutkimukset Singhamin 278 miljoonan dollarin verkostosta, New York Timesin raportit Shanghain toiminnasta, Yhdysvaltain kongressin kuulemiset ulkomaisesta vaikutuksesta, Wikipedia- ja julkiset tilastot OSF:stä sekä Tricontinentalin ja Code Pinkin rahoitusketjut. Jos haluat syventää Suomeen tai tiettyyn projektiin (esim. ilmasto- tai maahanmuutto-NGO:t), anna vihje – muokataan lisää. Tässä ollaan totuuden, ei muodin puolella.