Epämuodikkaita ajatuksia

Sisällissodan merkit David Betzin mukaan: Analyysi Lännen yhtenäisyydestä ja tulevaisuuden konflikteista

Posted on August 8, 2025 by epamuodikkaitaajatuksia

Tämä kirjoitus on ensimäinen osa Euroopan tulevaisuuden sisällissotia käsittelevästä kirjoituskokonaisuudesta. Ensimäisessä osassa tarkastelen professori David Betzin näkemystä tulevasta, seuraavassa Länsi-Euroopan tilannetta ja sisällissotien dominoefektiä, ja kolmannessa Ruotsin tilannetta ja sen vaikutusta Suomeen.

Törmäsin David Betziin ja hänen sisällisota tutkimukseensa britannialaisessa konservatiivisessa youtubessa. Hänen kirjoituksiaan ja muuta materiaalia löytyy nimellä guuglettamalla.

1. Johdanto: Professori David Betzin teesi Länsimaiden sisällissodasta

Professori David Betz, arvostettu nykysodankäynnin professori King’s College Londonissa, on kapinallisuuden ja kapinallisuuden torjunnan, informaatiosodankäynnin, kybersodankäynnin ja propagandan sekä siviili-sotilas-suhteiden asiantuntija. Tämä laaja tausta antaa vankan pohjan hänen analyyseilleen nykyaikaisista konfliktidynamiikoista.

Betzin keskeinen teesi vuoden 2023 artikkelissa “Civil War Comes to the West” ja esseessä “The Future of War Is Civil War”, on, että sisällissota ei ole vain etäinen mahdollisuus, vaan erittäin todennäköinen ja määrittävä piirre Lännen strategisessa tilanteessassa tulevina vuosina. Betz ei “näe tästä uloskäyntiä”, mikä korostaa hänen uskoaan tällaisen konfliktin väistämättömyyteen. Hänen analyysinsä haastaa tulevaisuuden sodankäyntiä käsittelevän kirjallisuuden tavanomaiset odotukset, jotka usein keskittyvät valtioiden välisiin konflikteihin, ja ohjaa huomion sisäiseen yhteiskunnalliseen hajoamiseen ensisijaisena uhkana. Tämä on nähtävillä selvästi Britanniassa ja Ranskassa.

Tämä näkökulma edustaa merkittävää muutosta uhkakuvien arvioinnissa. Perinteisesti kansalliset turvallisuusdoktriinit ja sotilaalliset valmiusstrategiat on suunnattu ulkoisiin uhkiin. Betzin painotus sisäisiin konflikteihin viittaa siihen, että nykyiset lähestymistavat saattavat olla perustavanlaatuisesti ristiriidassa tulevan konfliktin todellisen luonteen kanssa. Jatkuva toimiminen “normaaliusvinouman” – taipumuksen olettaa nykyisten olosuhteiden jatkuvan – mukaan voi jättää kansakunnat vakavasti valmistautumattomiksi hajautettuun, sisäiseen ja mahdollisesti erittäin raakaan sodankäynnin muotoon. Keskittyminen perinteisistä armeijoista yhteiskunnalliseen sietokykyyn ja sisäiseen koheesioon nousee siten ensisijaisen tärkeäksi.

Betzin synkkä ennuste ei perustu klikkiotsikoiden hakemiseen, vaan tiukkaan akateemiseen lähestymistapaan, joka hyödyntää julkisesti saatavilla olevaa tietoa ja yleisesti hyväksyttyjä sisällissotateorian periaatteita.Hänen asiantuntemuksensa kapinallisuuden ja vastakapinallisuuden parissa antaa hänen varoituksilleen merkittävän painoarvon. Tämä yhdistelmä asiantuntemusta ja ennusteen kiireellisyyttä

2. Yhteiskunnallisen koheesion ja luottamuksen eroosio

Betz tunnistaa yhteiskunnallisen luottamuksen laajan ja hälyttävän laskun perustavana edellytyksenä siviilikonfliktille. Hän viittaa vuoden 2022 Edelman Trust Barometriin, joka totesi jyrkästi, että “epäluottamus on nyt yhteiskunnan oletusarvoinen tunne”. Lisätodisteita löytyy Pew Researchin tutkimuksesta, joka osoitti, että 68 % amerikkalaisista piti hallitukseen kohdistuvan luottamuksen palauttamista kiireellisenä, ja puolet heistä syytti epäluottamusta ja kulttuurisotaa.

Sosiologisesti Betz näkee tämän “sosiaalisen pääoman romahtamisena”. Robert Putnamin työhön viitaten hän korostaa, että sosiaalinen pääoma toimii sekä liimana yhteiskunnalliselle koheesiolle että voiteluaineena, joka mahdollistaa erilaisten ryhmien rinnakkaiselon ja toiminnan. Tämän kudoksen repeytyminen viestii syvästä epävakaudesta. Luottamuksen heikkeneminen instituutioihin, hallitukseen ja kanssaihmisiin johtaa sosiaalisen pääoman vähenemiseen, mikä puolestaan heikentää yhteiskunnan koheesiota ja synnyttää hallituksen legitimiteetin kriisin. Tämä edesauttaa lisääntyvää ryhmäytymistä ja sisäisiä heimosotia. Tällainen kehitys viittaa siihen, että nykyinen yhteiskunnallinen pahoinvointi ei ole vain joukko erillisiä ongelmia, vaan pikemminkin järjestelmällinen romahdus, jossa kansakuntaa koossa pitävät siteet ovat hajoamassa, mikä luo kypsän tilanteen sisäiselle konfliktille.

Merkittävä tekijä on Betzin mukaan monikulttuurisuuden epäonnistuminen. Hän huomauttaa, että tämä tunne oli julkisesti esillä merkittävien eurooppalaisten johtajien, kuten Angela Merkelin ja David Cameronin, puheissa noin vuonna 2010. Cameronin erityinen huoli siitä, että jotkut ryhmät eivät noudattaneet “liberaaleja brittiläisiä arvoja”, korostuu Betzin mukaan ennakoivana. Tämä viittaa yhteisten arvojen murtumiseen, jotka ovat välttämättömiä yhtenäiselle kansalliselle identiteetille. Vaikka äärimmäisen heterogeeniset yhteiskunnat eivät ole alttiimpia sisällissodalle kuin hyvin homogeeniset korkeiden “koordinaatiokustannusten” vuoksi ⁷, vaara piilee kohtalaisen homogeenisissa yhteiskunnissa, jotka kokevat enemmistön aseman koetun muutoksen, erityisesti kun monikulttuurisuuden nähdään epäonnistuneen. Tämä viittaa siihen, että ongelma ei ole itse monimuotoisuus, vaan pikemminkin kyvyttömyys integroida erilaisia väestöryhmiä yhteiseen kansalliseen identiteettiin. Kun etnisten ryhmien moraaliset näkemykset ovat sidoksissa ryhmäidentiteetteihin, politiikka rappeutuu valtataisteluksi yhteisen hallinnon sijaan. Tämä integraation epäonnistuminen luo kilpailevien identiteettipohjaisten heimojen palapelin, jossa sympatia kanssaihmisiä kohtaan vähenee, mikä tasoittaa tietä konfliktille identiteettirajojen yli.

Yhtenäisen kansallisen identiteetin puuttuessa yksilöt samastuvat yhä enemmän etnisten, uskonnollisten tai kulttuuristen ryhmiensä jäseniksi pikemminkin kuin jaetun kansakunnan kansalaisiksi. Betz kuvaa nykyaikaisia länsimaita epäyhtenäisiksi poliittisiksi kokonaisuuksiksi, kilpailevien identiteettipohjaisten heimojen palapeleiksi, jotka elävät suurelta osin virtuaalisesti eristyneissä ‘yhteisöissä’ kilpaillen vähenevistä yhteiskunnallisista resursseista yhä ilmeisemmin ja väkivaltaisemmin. Tämä pirstoutuminen edistää sisäistä kilpailua ja konfliktia.

Poliittisen polarisaation dynamiikka vahvistuu merkittävästi identiteettipolitiikan ja sosiaalisen median läpitunkevan vaikutuksen vuoksi. Sosiaalisen median alustat helpottavat kaikukammioiden tai somekuplien syntyä, joissa yksilöt saavat ensisijaisesti tietoja, joka vahvistaa heidän olemassa olevia uskomuksiaan ja ryhmälojaliteettejaan. Tämä puolestaan lujittaa heimoidentiteettejä ja edistää syvää epäluottamusta niitä kohtaan, jotka ovat erilaisia. Betz antaa konkreettisen esimerkin viitaten tapauksiin, joissa hindut ja muslimit taistelivat kaduilla vuonna 2022 Etelä-Aasiaan liittyvien konfliktien vuoksi. Suomessa ja Euroopassa tämä on hyvin nähtävillä vaikkapa siinä, että Gazan sodassa konservatiivit ja perinteisesti keskusta oikeistolaiset kannnattavat Israelia, ja viher-vasemmisto HAMAS-terroristijärjestöä.

Betz tulkitsee tämän selkeäksi merkiksi siitä, että kulttuurinen ryhmäidentiteetti on syrjäyttänyt brittiläisen kansallisuuden. Digitaalisten alustojen kautta tapahtuva polarisaation kiihtyminen ja kaikukammioiden synty osoittavat, että digitaalinen ympäristö ei ole neutraali tila, vaan aktiivinen toimija yhteiskunnan pirstoutumisprosessissa. Tämä muuntaa verkkoristiriidat todellisiksi fyysisiksi taisteluiksi. Ottaen huomioon Betzin asiantuntemuksen informaatiosodankäynnissä ja propagandassa, viittaa tämä siihen, että tulevaa sisällissotaa käydään paitsi fyysisissä tiloissa, myös intensiivisesti informaatiotilassa. Taistelu narratiiveista, ryhmäidentiteettien manipulointi ja tiedon aseistaminen ovat keskeisiä tekijöitä jakautumisen pahentamisessa ja ryhmittymien mobilisoinnissa, mikä tekee yhteiskunnan sietokyvystä disinformaatiota kohtaan kriittisen, mutta usein unohdetun puolustuksen.

Seuraava taulukko tiivistää Betzin tunnistamat keskeiset merkit sisällissotaan johtavasta tiestä:

Kategoria	Keskeinen indikaattori	Betzin havainto/todiste
Yhteiskunnallinen koheesio	Luottamuksen eroosio	“Epäluottamus on nyt yhteiskunnan oletusarvoinen tunne”; 68 % amerikkalaisista haluaa palauttaa luottamuksen hallitukseen; “sosiaalisen pääoman romahdus”
Yhteiskunnallinen koheesio	Monikulttuurisuuden epäonnistuminen	Merkel ja Cameron kutsuivat sitä epäonnistumiseksi; ryhmät eivät hyväksy “liberaaleja brittiläisiä arvoja”
Yhteiskunnallinen koheesio	Identiteettipolitiikka ja sosiaalinen media	“Poliittinen polarisaatio” vahvistunut; “kaikukammiot” lujittavat heimoidentiteettejä; hindujen ja muslimien katutappelut
Taloudellinen vakaus	Laajeneva “odotuskuilu”	Ero odotusten ja todellisuuden välillä; nuorten kyvyttömyys omistaa koteja
Taloudellinen vakaus	Taloudellinen pysähtyneisyys	De-dollarisaatio, inflaatio; “taloudellisen finansialisaation, velkaantumisen ja kulutuksen tien päässä”; “järjestelmällinen romahdus”
Valtion hallinto	Hallituksen legitimiteetin kriisi	“Legitimiteetti kuin taikaloitsu”; 45 % briteistä ei luota hallitukseen; “ei luottamusta tarkoittaa ei legitimiteettiä”
Valtion hallinto	Järjestyksen hajoaminen	Jatkuva matalan tason rikollisuus; “neuvoteltu poliisitoiminta”; “no-go-alueiden” synty
Konfliktidynamiikka	Infrastruktuurin haavoittuvuus	Hyökkäykset kaasu-, sähkö- ja tietoliikennekaapeleihin; “suojattu vain lukitulla ovella ja symbolisella aidalla”
Konfliktidynamiikka	Kulttuurin kohteeksi ottaminen	Uskonnollisten/kansallisten symbolien tuhoaminen (esim. Espanja 1936); “kulttuuri” kohteena ensin

3. Taloudelliset paineet ja “odotuskuilu”

Betzin mukaan vallankumouksellisten tunteiden kriittinen ajuri on laajeneva odotuskuilu. Sosiologi James Chowning Daviesiin viitaten Betz määrittelee tämän kuilun yksilöiden ja ryhmien odotusten ja heidän todellisten taloudellisten ja sosiaalisten olosuhteidensa väliseksi kasvavaksi eroksi. Tämä kuilu ruokkii syvää kaunaa ja apatiaa sukupolvien ajan. Tämä ei koske vain absoluuttista köyhyyttä, vaan pikemminkin suhteellista puutetta – eroa sen välillä, mitä ihmiset uskovat oikeutetusti ansaitsevansa, ja sen välillä, mitä he todella saavat. Kun tämä kuilu laajenee taloudellisen pysähtyneisyyden, de-dollarisaation ja inflaation vuoksi, se luo hedelmällisen maaperän laajalle kaunalle ja apatialle koko sukupolvien ajan. Tämä viittaa siihen, että länsimaisten yhteiskuntien taloudelliset perustukset murtuvat, ja tämä taloudellinen hauraus kiihdyttää sosiaalista levottomuutta, ruokkien suoraan valtion legitimiteetin hajoamista ja ryhmäytymisen nousua.

Tätä kuilua pahentaa useiden vakavien taloudellisten paineiden yhteisvaikutus, mukaan lukien pitkittynyt taloudellinen pysähtyneisyys lännessä, globaalin kaupan asteittainen de-dollarisaatio ja jatkuva inflaatio. Betz väittää, että Länsi on saavuttanut tiensä pään taloudellisen finansialisaation, velkaantumisen ja kulutuksen osalta. Tämä rakenteellinen pahoinvointi johtaa hänen näkemyksensä mukaan väistämättä järjestelmälliseen romahdukseen. Erityisesti tämä näkyy EUn taloudellisessa suunassa, ja yrityksillä lainsäädännöllä määrittää kehitystä, sen sijaan että yritettäisiin poistaa taloudellisen kehittymisen esteitä.

Historiallisesti hallitsevat vallat ovat hallinneet sosiaalista tyytymättömyyttä tarjoamalla leipää ja sirkushuveja – perustarpeita ja halpaa viihdettä. Betz kuitenkin huomauttaa, että näiden perinteisten sosiaalisen kontrollin keinojen tehokkuus heikkenee nopeasti nykypäivänä, mikä osoittaa valtion vähenevän kyvyn rauhoitella väestöään. Havainto, että perinteiset leipä ja sirkushuvit menettävät nopeasti tehokkuuttaan, viittaa siihen, että valtio on menettämässä kykyään hallita yhteiskunnallista tyytymättömyyttä ei-pakottavin keinoin. World economic forumin Yuval Harari tarjoaa lisäksi “huumeita ja tietokonepelejä” hallinnan keinoksi.

Tämä on kriittinen muutos, sillä se pakottaa valtion turvautumaan yhä enemmän suoraan kontrolliin tai sortoon. Kuten Britanniassa ja Länsi-Euroopassa alkaa tapahtua Britanniassa on suunnitteilla virallistettu kahden kerroksen oikeusjärjestelmä, jossa valkoiset saavat kovempia rangaistuksia kuin “sorretussa asemassa olevat” ja Saksassa raiskattu nainen sai kovemman tuomion SoMe kirjoituksestaan kuin raiskaajansa itse teosta. Erityisesti Britanniassa on alettu “vihapuhelainsäädännön” perusteella jakamaan äärimmäisen ylimitoitettuja tuomioita kirjoittajille. Samaa himoa on vihervasemmisto osoittanut myös Suomessa.

Taloudellisten olosuhteiden pahentuessa ja “odotuskuilun” laajentuessa valtion legitimiteetti ⁴ heikkenee entisestään. Tämä voi johtaa noidankehään, jossa taloudelliset vaikeudet ruokkivat kansalaisten vihaa, valtion kyvyttömyys tarjota helpotusta heikentää sen legitimiteettiä entisestään, ja tämä puolestaan lisää avoimen haasteen todennäköisyyttä sen auktoriteetille. Valtio menettää pehmeän valtansa, jättäen jäljelle vain kovan vallan, mikä usein kärjistää konflikteja.

Konkreettinen esimerkki tästä odotuskuilusta on nuorten laajalle levinnyt turhautuminen ja viha heidän kyvyttömyytensä vuoksi omistaa koteja, mikä liittyy kiinteästi heidän kykyynsä perustaa perheitä. Tämä korostaa, kuinka laajat taloudelliset trendit muuttuvat akuuteiksi henkilökohtaisiksi valituksiksi, jotka voivat mobilisoida tyytymättömyyttä.

4. Valtion legitimiteetin ja järjestyksen hajoaminen

Betz tunnistaa “hallituksen legitimiteetin nousevan kriisin” ensisijaisena merkkinä lähestyvästä sisällissodasta. Hän käsitteellistää legitimiteetin “taijaksi”, joka sitoo yhteiskunnan hallitusvaltaansa; jos tämä loitsu murtuu, hallinnon perusta murenee. Todisteita tästä hajoamisesta löytyy yleisestä mielipiteestä, sillä ennätykselliset 45 % briteistä ilmoittaa “melkein koskaan” luottavansa hallituksensa asettavan kansakunnan edun etusijalle. Betz toteaa yksiselitteisesti: “Ei luottamusta tarkoittaa ei legitimiteettiä. Ja silloin kaikki alkaa purkautua”. Betzin voimakas metafora legitimiteetistä taikana korostaa sen aineetonta mutta ehdottoman kriittistä roolia hallinnossa. Se on hallittujen suostumus, usko valtion oikeuteen hallita, joka tukee järjestystä. Kun tämä usko murtuu, kuten laajaa epäluottamusta osoittavat kyselyt osoittavat, valtion pakkovalta koetaan laittomana voimana, mikä kutsuu vastarintaa. Tämä tarkoittaa, että luottamuksen menettäminen hallitukseen johtaa valtion legitimiteetin hajoamiseen (eli loitsu murtuu), mikä puolestaan johtaa keskushallituksen vaikutusvallan heikkenemiseen. Tämän seurauksena väestö alkaa hajota osikseen ja etsiä omaa puolustustaan sekä vaihtoehtoisia järjestyksen muotoja, mikä johtaa paikalliseen kaaokseen, no-go- tai ZUS-alueiden syntyyn ja riippuvuuteen yksityisestä turvallisuudesta. Tämä viittaa siihen, että sisällissota alkaa pikkuhiljaa – valtion moraalisen auktoriteetin asteittaisella, salakavalalla eroosiolla, mikä tekee siitä haavoittuvan suoralle haasteelle.

Legitimiteetin heiketessä keskushallitus menettää vaikutusvaltansa väestöön, mikä johtaa pirstoutumiseen, jossa väestö jakautuu pienimmän yhteisen nimittäjänsä mukaan. Tässä skenaariossa, jos valtio ei pysty tarjoamaan vakautta ja oikeutta, yksilöt, kuten roomalais-britit aikoinaan, “etsivät omaa turvallisuuttaan”, mikä viestii paluusta paikallisempiin, omavaraisempiin järjestyksen muotoihin., eli jengiytymiseen, mikä on Suomessakin jo nähtävillä.

Betz kuvaa skenaarion, joka muistuttaa Hobbesin luonnontilaa, jolle on ominaista julkisen järjestyksen laaja hajoaminen. Tämä sisältää jatkuvan matalan tason rikollisuuden, neuvoteltavan poliisitoiminnan (jossa lainvalvonnan auktoriteetti on kiistanalainen tai rajallinen) ja “no-go-alueiden” muodostumisen kaupunkeihin. Nämä eivät ole vain oireita, vaan aktiivisia prosesseja, jotka heikentävät valtion legitimiteettiä ja monopolia voimankäyttöön. Nämä yksityiskohtaiset kuvaukset jatkuvasta matalan tason rikollisuudesta, neuvoteltavasta poliisitoiminnasta, ‘no-go-alueiden’ syntymisestä ja yksityisen turvallisuuden lisääntymisestä” ovat ratkaisevan tärkeitä. Nämä eivät ole vain tulevan konfliktin indikaattoreita, vaan aktiivisia prosesseja, jotka edustavat jo ilmenevää sisällissotaa edeltävää luonnontilaa. Ne merkitsevät valtion asteittaista kontrollin menetystä alueestaan ja sen ydintehtävästä tarjota turvallisuutta ja oikeutta. Tämä viittaa siihen, että sisällissota ei ole äkillinen, yksittäinen tapahtuma, vaan pitkittyneen, hajautetun valtion toimintojen ja sosiaalisen järjestyksen rappeutumisen huipentuma. “Sota” saattaa olla jo käynnissä matalan intensiteetin, pirstaleisessa muodossa, mikä tekee sen tunnistamisesta vaikeampaa “normaaliusvinouman” vuoksi. Valtion kyvyttömyys ylläpitää järjestystä näissä mikrokonflikteissa luo pohjan laajemmalle, avoimemmalle hajoamiselle.

Valtion vähenevän auktoriteetin suora seuraus on yksityisen turvallisuusjärjestelmän, vartiointiliikkeiden ja suljettujen asuntoalueiden ennakoitu lisääntyminen.Kun julkiset instituutiot eivät pysty takaamaan turvallisuutta ja järjestystä, yksilöt ja yhteisöt turvautuvat yhä enemmän yksityisiin tahoihin suojelun saamiseksi, mikä pirstoo entisestään julkisenvallan auktoriteetiä ja oikeutta.

5. Infrastruktuurin ja kulttuurikohteiden haavoittuvuus

Betz ennustaa, että hyökkäykset kriittistä infrastruktuuria vastaan ovat tulevan sisällissodan tunnusmerkki Lännessä. Hän nimeää kohteiksi erityisesti kaasukompressoriasemat, sähköasemat ja tietoliikennekaapelit.⁴Keskeinen haavoittuvuus, jonka hän korostaa, on se, että suuri osa tästä elintärkeästä infrastruktuurista on “suojattu vain lukitulla ovella ja symbolisella aidalla”, mikä tekee siitä erittäin alttiin hajautettujen toimijoiden sabotaasille. Infrastruktuurin sabotaasin korostaminen paljastaa tulevan sisällissodan keskeisen piirteen: se on asymmetrinen konflikti. Valtiottomat toimijat tai pirstoutuneet ryhmät hyödyntävät erittäin toisiinsa kytkettyjen, kaupungistuneiden yhteiskuntien luontaisia haavoittuvuuksia. Globaalien kaupunkien luontainen epävakaus muuttuu strategiseksi heikkoudeksi, joka on helposti häirittävissä matalan teknologian, hajautetuilla hyökkäyksillä. Tämä tarkoittaa, että perinteiset sotilaalliset vastaukset, jotka on suunniteltu tavanomaiseen valtioiden väliseen sodankäyntiin, ovat suurelta osin tehottomia. Konfliktia ei käydä määritellyillä taistelukentillä, vaan jokapäiväisen elämän kudoksessa, muuttaen kaupunkikeskukset kaaoksen ja selviytymisen alueiksi. “Blade-runners”-esimerkki toimii hyytävänä prototyyppinä sille, kuinka näennäisesti vähäiset vastarintatoimet voivat laajeta järjestelmälliseksi häiriöksi, korostaen haastetta hajautettujen, kriittisten omaisuuksien suojelemisessa.

Tällaiset hyökkäykset on suunniteltu “tuhoamaan kaupunkeja ja estämään hallituksen yritykset palauttaa järjestys” Betz maalaa karun kuvan seurauksista: elämä kylmissä ja pimeissä kaupungeissa muuttuisi epätoivoiseksi, heijastaen paluuta aikaisempiin aikakausiin, mutta ilman tarvittavaa tietoa tai materiaaleja, jotka tekisivät tällaisista olosuhteista siedettäviä. Tämä osoittaa, että kaupunkiympäristö on ensisijainen taistelukenttä ja uhri.

Olemassa olevana esimerkkinä tällaisesta häiriöstä Betz mainitsee Lontoon “blade-runnersit”, ryhmän aktivistejä, jotka ovat sabotoineet tuhansia kameroita, joita käytetään Ultra Low Emission Zone (ULEZ) -alueen valvontaan. Tämä esimerkki havainnollistaa, kuinka matalan tason, hajautetut vastarintatoimet voivat kehittyä julkisten palvelujen ja infrastruktuurin järjestelmälliseksi häiriöksi.

Betz huomauttaa, että sisällissodat alkavat usein uskonnollisten tai kansallisten symbolien tuhoamisella niiden toimesta, jotka pyrkivät purkamaan vanhan järjestyksen, vetäen yhtäläisyyksiä Espanjan vuoteen 1936. Hän olettaa, että tulevassa konfliktissa kulttuuri olisi ensimmäisten kohteiden joukossa. (Ei mikään rohkea veto: Kuinka paljon patsaita on kaadettu kultuurisodassa maailmassa) Tämä ei ole pelkkää vandalismia, vaan strateginen pyrkimys pyyhkiä pois kansakunnan yhteinen perintö ja identiteetti, joka sitoo sitä yhteen.

Kulttuurin ja “uskonnollisten tai kansallisten symbolien” kohteeksi ottaminen ei ole sattumanvaraista tuhoa; se on strategiaa, jonka tarkoituksena on delegitimoida ja purkaa olemassa oleva moraalinen ja poliittinen järjestys. Hyökkäämällä yhteisiin symboleihin ryhmittymät pyrkivät pyyhkimään pois kansakuntaa sitovan yhteisen identiteetin ja perinnön, mikä nopeuttaa sen pirstoutumista. Tämä ennakoi konfliktia, jossa taistelu merkityksestä ja identiteetistä on yhtä ratkaisevaa kuin fyysinen kamppailu. Symbolien tuhoaminen edistää “vaistomaisen sympatian” ohenemista ja vahvistaa “heimojen välistä konfliktia”, mikä tekee sovinnosta uskomattoman vaikeaa. Se merkitsee sotaa, joka ei käy vain resursseista tai vallasta, vaan kansakunnan sielusta ja identiteetistä, ennen fyysistä väkivaltaa tai sen rinnalla.

6. Tulevan sisällissodan luonne ja todennäköisyys

Betz toteaa selkeästi, että tuleva sisällissota ei muistuta historiallisia konflikteja järjestäytyneine joukkoineen, ei Edgehilliä tai Gettysburgia, tai Tamperetta. Sen sijaan hän ennakoi jotain “sotkuisempaa, ehkä jopa tuskallisempaa, kuin mätä hammas murtumassa suussa”. Hän luonnehtii sitä hajautetuksi, villiksi, heimopohjaiseksi, veriseksi ja pitkäksi konfliktiksi, jolle on ominaista “raaka julmuus ja fanaattisuus”. Betzin erottelu perinteisten sisällissotien ja hänen ennustamansa “sotkuisemman”, “villimmän, heimopohjaisemman, verisemmän ja pidemmän” konfliktin välillä on kriittinen. Tämä viittaa kaiken järjestäytyneen taistelun hajoamiseen, mikä johtaa laajaan, intiimiin väkivaltaan (“naapuri-naapuria vastaan -taistelu”), jossa kärsimystä aiheutetaan “ei siitä, mitä he ovat tehneet, vaan siitä, mitä he ovat”. Tämä viittaa paluuseen primitiivisempään, identiteettipohjaiseen julmuuteen, joka hämärtää taistelijoiden ja siviilien välisiä rajoja ja tekee konfliktin hallinnasta tai tavanomaisesta ratkaisusta uskomattoman vaikeaa. Konfliktille on ominaista läpitunkeva turvattomuus ja oikeusvaltion romahtaminen, mikä tekee selviytymisestä päivittäisen kamppailun strategisen tavoitteen sijaan.

Konflikti on vakavin kaupungeissa, keskittyen “globaalien kaupunkien tuhoamiseen niiden luontaisen epävakauden hyödyntämisen kautta”. Tämä korostaa kaupunkiympäristöä sekä ensisijaisena taistelukenttänä että konfliktin pääuhrina. Maaseutu on pitkälti turvassa tältä kehitykseltä, kunnes nälkäiset laumat lähtevät liikkeelle.

Betz antaa konkreettisia tilastollisia todennäköisyyksiä sisällissodan puhkeamiselle:

Sisällissodan puhkeamiselle on 4 %:n vuosittainen todennäköisyys valtiossa, jossa olosuhteet ovat tiedossa.
Viiden vuoden aikana tämä todennäköisyys nousee 18,5 %:iin.
Jos 10–15 Euroopan maata on vastaavassa haavoittuvassa tilanteessa, on 87–95 %:n todennäköisyys, että jossakin niistä puhkeaa sisällissota seuraavan viiden vuoden aikana.
Mikä tärkeintä, jos sisällissota puhkeaa yhdessä maassa, sen leviämisen todennäköisyys muihin on 60–72 %.

Betzin esittämät tilastolliset todennäköisyydet muuttavat hänen varoituksensa laadullisesta arviosta kvantifioitavaksi riskiksi. Suuri todennäköisyys sisällissodan puhkeamiselle Euroopassa viiden vuoden sisällä (87–95 %) ja merkittävä leviämisen mahdollisuus (60–72 %) korostavat “tartuntavaikutusta” länsimaiden välillä. Nämä luvut korostavat länsimaisten yhteiskuntien keskinäistä riippuvuutta ja viittaavat siihen, että sisällissota yhdessä maassa voisi laukaista dominoefektin epävakauden koko alueella. Tämä nostaa asian erillisestä kotimaisesta huolenaiheesta kollektiiviseksi turvallisuushaasteeksi, joka vaatii koordinoitua, joskin tällä hetkellä puuttuvaa, vastausta. “Normaaliusvinouman” jatkuminen tällaisten selkeiden tilastollisten varoitusten edessä on syvä yhteiskunnallinen haavoittuvuus.

Seuraava taulukko esittää Betzin arvioimat tilastolliset todennäköisyydet sisällissodan puhkeamiselle:

Skenaario	Todennäköisyys
Vuosittainen todennäköisyys tunnetuissa olosuhteissa olevassa valtiossa	4 %
Viiden vuoden todennäköisyys tunnetuissa olosuhteissa olevassa valtiossa	18,5 %
Viiden vuoden todennäköisyys, jos 10–15 Euroopan maata on haavoittuvassa tilanteessa	87–95 %
Leviämisen todennäköisyys, jos sisällissota puhkeaa yhdessä maassa	60–72 %

Merkittävä este tämän konfliktin tunnistamiselle ja siihen valmistautumiselle on “normaaliusvinouma”, ihmisen taipumus uskoa, että asiat pysyvät ennallaan. Betz huomauttaa, että tämä vinouma “pitää ihmiset kodeissaan, kun heitä varoitetaan hurrikaanin 5. luokan lähestymisestä”, mikä havainnollistaa kollektiivista yhteiskunnallista kieltäytymistä lähestyvästä katastrofista. Tämän seurauksena yhteiskunta on suurelta osin valmistautumaton lähestyvään konfliktiin.

Betz ehdottaa, että “kapinan välineet nykyaikaisen elämän erilaisten apuvälineiden muodossa ovat vain lojumassa”, mikä tarkoittaa, että häiriöiden ja väkivallan keinot ovat helposti saatavilla tyytymättömille ryhmille.

Synkässä ennusteessaan välittömästä jälkiseurauksesta Betz ennustaa, että “varautujat” (ne, jotka valmistautuvat yhteiskunnan romahtamiseen) pärjäisivät vain “jonkin aikaa, kunnes kylmät ja nälkäiset ihmiset löytäisivät, mitä heillä oli, ja ottaisivat sen heiltä”. Hän varoittaa myös, että epätoivoiset yritykset lämmittää koteja kylmissä, pimeissä kaupungeissa johtaisivat laajoihin tulipaloihin. Betzin yksityiskohtaiset kuvaukset elämästä “kylmissä ja pimeissä kaupungeissa” ⁴, “varautujien” kohtalosta ja laajalle levinneistä tulipaloista maalaavat elävän kuvan syvästä yhteiskunnallisesta romahduksesta. Kyse ei ole vain konfliktista, vaan myös modernin sivilisaation taantumisesta, jossa perustarpeet käyvät vähiin ja sosiaalinen järjestys hajoaa täysin. Tämä korostaa modernin kaupunkielämän äärimmäistä haurautta, joka perustuu voimakkaasti monimutkaiseen, keskitettyyn infrastruktuuriin. Ennustettu sisällissota, kohdistamalla näihin haavoittuvuuksiin, purkaisi tehokkaasti nyky-yhteiskunnan mukavuudet ja turvaverkot, pakottaen väestöt epätoivoiseen selviytymistaisteluun ja palaamaan alkeellisempiin elämänmuotoihin.

7. Johtopäätökset: Merkkien keskinäinen yhteys ja tie eteenpäin

Professori David Betzin analyysi esittää monimutkaisen, monipuolisen ja syvästi toisiinsa liittyvän tekijäverkoston, joka ajaa länsimaisia yhteiskuntia kohti siviilikonfliktia. Luottamuksen ja sosiaalisen pääoman eroosio, monikulttuurisuuden koettu epäonnistuminen, joka johtaa identiteettipohjaiseen pirstoutumiseen, laajeneva taloudellinen “odotuskuilu” ja syvä valtion legitimiteetin kriisi eivät ole erillisiä ongelmia, vaan toisiaan vahvistavia elementtejä vaarallisessa palautesilmukassa. Tämä tarkoittaa, että yksittäisten oireiden käsitteleminen erikseen ei riitä ennustetun konfliktin estämiseen. Kriisi vaatii kokonaisvaltaista, järjestelmällistä ymmärrystä ja vastausta. Betzin “ei uloskäyntiä” -arvio kuitenkin viittaa siihen, että näiden toisiinsa liittyvien tekijöiden kriittinen massa on saattanut jo saavuttaa, mikä tekee ehkäisystä erittäin vaikeaa ja siirtää ehkä painopisteen lieventämiseen ja sopeutumiseen.

Johtopäätöksissä korostetaan uudelleen Betzin jyrkkää arviota konfliktin väistämättömyydestä, erityisesti hänen lausuntoaan: “En näe tästä uloskäyntiä”. Niissä tiivistetään hänen visionsa epäperinteisestä, hajautetusta, villistä, heimopohjaisesta ja urbaanista konfliktista, joka eroaa tavanomaisesta sodankäynnistä, ja korostetaan hänen esittämiään tilastollisia todennäköisyyksiä tämän lähestyvän todellisuuden todisteena.

Lopuksi johtopäätöksissä korostetaan “normaaliusvinouman” ⁴ asettamaa kriittistä haastetta, joka estää yhteiskuntaa tunnistamasta ja valmistautumasta tällaiseen syvään muutokseen. Niissä kehotetaan epäsuorasti strategisen ajattelun ja julkisen keskustelun radikaaliin uudelleenorientointiin näiden epämiellyttävien totuuksien kohtaamiseksi, vaikka tie eteenpäin olisikin epäselvä. Betz korostaa toistuvasti “normaaliusvinoumaa” ⁴ merkittävänä esteenä uhan tunnistamiselle ja siihen vastaamiselle. Tämä viittaa siihen, että välittömin ja syvin vaara ei ole yksinomaan sisällissodan kertyvät merkit, vaan kollektiivinen yhteiskunnallinen ja poliittinen kyvyttömyys tai haluttomuus tunnustaa niiden vakavuus ja niiden toisiinsa liittyvät seuraukset. Itse tämän raportin tarkoitus on pyrkiä torjumaan tätä normaaliusvinoumaa. Sen tavoitteena on pakottaa tietoinen lukija kohtaamaan syvän yhteiskunnallisen häiriön mahdollisuus ja harkitsemaan kiireellisiä vaikutuksia politiikkaan, hallintoon ja yksilölliseen varautumiseen, jopa Betzin synkän väistämättömyyden ennusteen edessä. Raportista itsestään tulee siten puuttuminen kieltäytymistä vastaan.

Posted in hybridisota, informaatiosota, Jotain aivan muuta, maahanmuuttajat, Mamut, sisäinen turvallisuus, Skenaariot, terrorismi, TurPo, uhka-arvio | Tagged terrorismi, "David Betz", sisällissota, yhteiskunnan hajoaminen, poliittinen polarisaatio | 1 Comment

Maasensoreiden ja ilmatutkien yhteistoiminta: Kustannustehokas ilmavalvontaratkaisu

Posted on July 9, 2024 by epamuodikkaitaajatuksia

Ensiksi Puolustusministeriö kertoi saaneensa valmiiksi mietinnön ilmavalvonnasta ja tuulivoiman yhteensovittamisesta Suomen itäosissa. ja perjantaina Rajavartiolaitos julkaisi uuden valvointakoneensa toimittajan. Käsittelen asiat samassa järjestyksessä.

Olin yhteydessä Puolustusministeriöön, mutta varsinaisen mietinnön lisäksi kanssani keskutellut miellyttävä-ääninen rouva ei voinut muuta kommentoida. Mietinnön kanta oli, että valvonta on kustannustehokkainta hoitaa maasensoreiden ja tutkakoneiden yhteistoiminnalla. (Tässä käyn läpi laajemmin tutkakonevaihtoehtoa.) Haluan vielä korostaa, että tästä alkaa minun spekulaationi asiasta, asiaanperehtyneenä amatöörinä, mutta että järjestelmät joita kuvailen ovat olemassa maailmalla.

Mietintä siis katsoo kustannustehokkaimmaksi tavaksi hoitaa Itä-Suomen ilmavalvonnan tuulivoimapuistojen reunaehtojen kanssa maajärjestelmien ja ilmatutkien kanssa. Vaikka NATOlla on yhteiset E-3 Sentry AWACSit Geilenkirchenissa Saksassa, ne eivät riitä pitämään yllä Suomen ilmavalvontaa 24/365. Suomi tarvitsee tähän omaa kykyä, joko Ruotsin kanssa yhteisiä SAAB GlobalEye koneita, tai omaa kykyä joltain valmistajalta. Tätä olen pohdiskellut mainitussa Nyt tulee tutkakone pilvistä tekstissä. Seuraavaksi pohdin ja spekuloin hieman olemassaolevia vaihtoehtoja maasensorivalvontaan.

Triviaali vaihtoehto on tottakai hommata lisää Groundmastereita, mutta tämä ei selvästikään ole kustannustehokas saati sitten taistelukestävä vaihtehto. mutta muitakin on, hajautetut sensorijärejestelmät ja geostaattiset järjestelmät.

EU parlamentin jäsen Pekka Toveri keertoi minulle kysyessäni asista, että vaihtoehtona on myös hajautettujen sensorijärjestelmien sijoitus tuulivoimapuistoihin. Tämä on itse asiassa erittäin järkevä tapa sijoittaa sensoreita: Kun ne sijoitetaan tuulimyllyn runkoon kiinni 360 asetta pyörivälle jalustalle saadaan itse sensoritkin jo melko korkealle maanpinnan yläpuolelle. Elektro-optiset sensorit ovat lisäksi keveitä, noin sata kiloa, ja passiivisia. (Esimerkki Kiinalaistesta jäähdytetystä sensorista). Rajoituksia asettaa oikeastaan vain lämpösensorin melko rajallinen kantama, sekä optisten sensoreiden resoluutio.

On oikeastaan aika hyvä veto sijoittaa elektro-optinen torni tuulimyllyyn: Ainakin sähköä pitäisi olla saatavissa aina, sijoituspaikka on melko korkealla, ja koskapa laivastosovellukset ovat jo olemassa, sensorialustan värinä generaattorista johtuen tai huojunta tolpannokassa ei pitäsi olla ylipääsemätön ongelma. Edelleen, edestä pyyhkäisevä lapa on melko säännöllinen tapahtuma, joten se voidaan ennakoida helposti, ja ottaa huomioon valvonnassa.

Elektro-optinen sensori on myös “halpa”, kun sitä verrataan vaikkapa tutkiin, ja sillä saadaan melko hyvä havainnointikyky lähi- ja keski-infrapuna alueille. Käytettävyyttä rajoittaa edelleen kuitenkin ilmankosteus, pilvet ja sade, joka haittaa kaikkia tämänkaltaisia sensoreita. Samoin näkyvän valon puolella normaalit sääolot haittaavat valvontaa.

Jos ilmaan halutaan kuiten tutka, on tarjolla esimerkiksi Israelilainen HAAS Sky Dew. Käytännössä kaasupallo, jonka nostaa tutkan halutulle korkeudelle. Tämä järjestelmä olisi suoraan yhteensopiva Suomeen hankitun Daavidin Lingon kanssa. Israel käyttää järjestelmää Pohjois-Israelin ilmatilan valvontaan. IAIn sivu järjestelmästä. Järjestelmän kantama ulottuu noin 350 kilometriin asti. Järjestelmän tutka toimii L-taajuudella, eli 1-2 GHz ja noin 10-15cm aallonpituuksilla.

L-taajuusalue tarjoa hyvän läpäisykyvyn ja hyvän erottelukyvyn tutkille. Järjestelmän ongelma on sen vaatimat tukirakenteet maassa, mutta ympyrän muotoinen tasainen asfalttiplatta ei ole rakenteista kalleimpia.

Tutkakone sitten olisi se järjestelmän kallis osa, ja kuten olen kertonut niitä on saatavilla maailmalla moninaisina konfiguraatioina. GlobalEye olisi sikälikin helppo järjestelmä, että luultavasti päästäisiin Ruotsin koneisiin mukaan aluksi, ja rakentaa siten omaa kykyä helpolla tavalla. Toki tarjolla on muitakin, mutta koskapa NATO-maille on SAABin rauta kelvannut, ei kokonaisuus liene huono.

Rajavartiolaitoksen valvontakone

Rajavartiolaitoksen uudet valvontakoneet toimittaa Yhdysvaltalainen Sierra Nevada Corporation. Koneen rungot toimittaa Bombadier, ja perustuvat Bombardier’s Challenger 650 business jet– malliin. Kyseessä ei ole GlobalEye kokoisen koneen runko, vaan pienempi. Tässä koneessa ei ole ilmavalvonta- ja ilmataistelun johtokykyä.

Kyseessä on kuitenkin merivalvontaan ja monenlaiseen tiedusteluun sopivat alustat. Varsinaista tarkkailtavaa on toki koko Suomenlahti ja sen kaakkoiskulma täynnä, mutta Pohjanlahden alueella lienee hiljaisempaa. Mitä nyt voi tarkkailla entistä kaumpaa ja useammalla spektrialueella rahtilaivojen öljypäästöjä.

Järjestelmän kyvyistä ei annettu oikeastaan muuta tietoa, kuin että ne ovat vastaavat kuin Dorniereillä, mutta uudemmat ja paremmat. Rajavartiolaitoksen verkkosivu listaa Dorniereiden varustuksesksi :“Lämpökamera, päiväkamera, UV/IR-skanneri, säätutka, merivalvontatutka, SLAR-sivukulmatutka ja AIS-järjestelmä (Automatic Identification System).” Eli lisäksi tulevat ELINT ja COMINT systeemit.

RAPCON-X tuo siis rutkasti tiedustelu- ja maalittamiskykyä koko Puolustusvoimille.

Posted in Baltic situation, ilmavoimat, tiedustelu ja vakoilu, TurPo, varusteet | Tagged Daavidin linko, Ilmavalvonta, RAPCON-x, tuulivoima | Leave a comment

Nyt tulee sitten tutkalentokone pilvistä.

Posted on November 1, 2023 by epamuodikkaitaajatuksia

SAABin kolmas Global Eye nousee testilennolle huhtikuun alussa 2023. Kone olisi takuulla kustannustehokas ja uudenaikanen ns mini-AWACS Ilmavoimien käyttöön. SAABin kuva

Suomi on liittynyt NATOon ja lienee siis hyvä puuttua huhtikuussa 2023 esiin tulleeseen uutiseen tuulivoimatuotannon ja aluevalvonnan yhteensovittamisesta. Mietintö puhuu “tutkakoneen hankkimisesta ilmavalvonnan tarpeisiin”. Ilmaan heitettiin SAABin HX tarjouksesta tuttu komponentti Global Eye . Tässä aiheesta Wikipediassa kolmannella kotimaisella. Muitakin vastaavia maailmalla on, vaikkapa USAn laivaston E-2D Advanced Hawkeye tai Israeli Aircraft Industiresin EL/M-2075 Phalcon.

Itselleni GLOBALEYE oli SAABin HX-tarjouksen vahvin osa: se olisi tuonut Suomen ilmavoimat vihdoin osaksi länsimaista ilma-asetta ja ilmataistelufilosofiaa. Toki nykyäänhän Venäjänkin ilma- ja avaruusjoukot käyttävät AEW koneita, mutta Länsimaissa niiden hyödyllisyys on huomattu jo Kamikaze lentokoneiden torjunnassa. Itse asiassa Lentävästä linnoituksesta tehtiin PB-1W versio, jossa oli rungon alapuolella AN/APS-20 tutka ja “air combat info center” eli käytännössä taistelunjohtaja ja hänen radiomiehensä. (Lisää informaatiota aiheesta TÄÄLTÄ) Konsepti oli “aika hyvä” ja niin USAlla on ollut sittemmin katkeamaton jatkumo AWACS koneita, joista seuraavaa E-7 Wedgetailia ollaan ottamassa juuri käyttöön.

AD-4W Skyraider (Kuvassa ilmeisesti AD-3W) oli E-2 Hawkeyen edeltäjä USAn laivaston tukialuksilla. Tutka sijaitsee mollukassa rungon alla, ja kaksi operaattoria istuu lentäjän takana ja hieman alapuolella rungossa. Tyyppi palveli Korean sodasta 60-luvulle. Kuva US Naval Institute

Tilanne Suomen naapurustossa

Ruotsin ja Puolan ilmavoimat ovat tilanneet jo SAABin Airbourne Early Warning and Controll koneita, Ruotsi korvaamaan vanhat Argusit ja Puola uusina hankintoina. Itse asiassa Puola on pitänyt asiaa niinkin kiireellisenä, että he ottavat käyttöön Ruotsista ostettavia kunnostettuja SAAB 340 Arguseja uusilla tutkilla. (Juttu luovutuksesta 29.9.2023) Ruotsin puolustusvoimat itse asiassa nappasivat kaksi Suomeen HX-tarjouksessa varattua GLOBALEYEtä, kahden itse tilaamansa tilalle. NATO on myös prosessissa korvamaan E-3 Sentryt uusilla koneilla SAAB on mukana tarjousprosessissa, samoin kuin mainittu USAN E-7. Prosessi on melko huomattava, siinä korvataan 16-18 konetta.

Venäjäkin on, kuten mainittu, konstruoinut oman Beriev A-50 AEW koneensa, josta ollaan ottamassa uusi A-100 versio käyttöön tällä vuosikymmenellä. Samoin Kiinalla on ollut yritystä saada oma konstruktionsa jaloilleen, muunmuassa ostamalla israelilaista tekniikkaa, mutta projekti kaatui USAn vientirajoituksiin. Venäjänkin osoittaa siis halua päästä pois perinteisistä kiviluola taistelunjohto keskuksista ja maatutkista liikkuvampiin tutkiin.

Kiinalainen KJ-2000 AEW kone. Tekniikka on noin sukupolven jäljessä länsikoneita ja -tutkia. Kuvan omista AUS Airpower/Carlo Kopp

Suomi on siis tilanteessa, jossa VOI olla vaikea saada AEW koneita nopeassa tahdissa, kun tilanne kiristyy Venäjän kanssa, joten joudumme luottamaan tässä Ruotsin apuun. Suomella ja ruotsilla on yhteiset meri- ja ilmavalvonta kuvat, joten ainakin jonkinmoinen lisätuki ilmavalvontaan on jokatapauksessa saatavilla. Edelleen Suomi NATO maana on saamassa tukea tilanteessa NATOlta, mutta peitto ei ole Suomessa 24/7.

Edelleen on kuitenkin ilmeistä, että Rajavartiolaitoksen valvontakoneiden tehtävät ja sensorit ovat sen verran erilaiset, että MVX hanketta ei kannata/voi ympätä ilmavalvonta-asiaan kiinni. Joskin uusien MVX koneiden varusteet ainakin jollain tasolla pystyvät samaan, niillä ei ole kaikkia AEW koneen kykyjä. Toisinpäin AEW kone kyllä lisää Rajavartiolaitoksen mahdollisuuksia merivalvontaan

Kun HX ohjelma oli vielä vauhdissa, SAAB esitteli Kauhavan ilmailumessuilla myös GlobalEye koneen. Huomio kiinnitty vääjäämättömästi koneen päällä matkustavaan AESA tutkaan. Oma kuva.

Miten Suomi on nyt päätymässä AEW kaluston hankintaan?

Koskapa Itä-Suomen ja -Lapin tuulivoimahankkeet tekevät ilmavalvontaan suuria katve-alueita ja tähän asiaan on kantaa ottanut selvitysmies, kenraali evp. Arto Rädyn tuulivoimaselvitys 15.3.2023. Täällä hieman kryptisesti kehoitetaan turvaamaan aluevalvonnan edellytykset ja parantamaan sensorien kattavuutta. Ongelmaksi muodostuvat suurimpien tuulivoimaloiden jopa 250 metriin ulottuvat lavat: Nämä tekevät välkkeellään suuria katve-alueita valvontaan, kuten puolustusvoimat ovat usein huomauttaneet. Tiivistettynä tuulivoimapuistot siis avaavat käytäviä ilmavalvontaan ja sitä kautta ilmapuolustukseen.

Kuva Olokselta Kemiötunturilta nähtynä. On helppoa kuvitella putki kaukaisuuteen tuulivoimaloiden kohdalle. Kuva “päiväretkillä”-nimisestä blokista. Kirjoittaja anonyymi

Ongelma on periaatteessa hyvin yksinkertainen: Meillä on olemassa keskivalvontatutka Thales-Raytheon Systemsin Ground Master 403 jonkin vaaran päällä. Läheisellä vaaralla, kilometrin päässä, täsmälleen samalla korkeudella on tuulivoimapuisto, jonka 10 generaattorin lavat huitelevat mainittua 250 metriä tutkaa ylempänä. Tutkan vaakakantama on 500km ja pystykantama 30km. Tuulivoimapuiston suuntaan syntyy katvealue, jonka korkeus on 15km kohdalla jo 3,2km. Kuvitellaan, että kaikki tapahtuu lineaarisesti eli noin 75km kohdalla korkeuspeitto on jo 16km eli enemmän kuin oli HX hävittäjien lakikorkeus. Maahan kaareutuu kylläkin alta pois, joten itse asiassa katve on huomattavasti suurempi. Kuitenkin jo 75 kilometriäkin on jo reippaasti tutkaan hakeutuvien ohjusten kantamalla. (Esimerkkinä vaikkapa itäisestä arsenaalista Kh-31 Krypton, kantama noin 110km). Groundmaster tutka on kuorma-auto lavetilla, joten kovin taistelukestävä se ei ole, mutta se voi liikkua ja väistää vastatutkatoimintaa ainakin jonkin verran. Tutka on kuitenkin niin suuri, ettei sillä voida mitata liikkeessä.

Toinen tapa, jolla maassa olevien tutkien taistelukestävyyttä voidaan lisätä, olisivat erilaiset CIWS/ lähi-ilmapuolustus järjestelmät, mutta niiden torjuntakyky on mahdollista kyllästää. Vaikka sinänsä torjunnan kyllästäminen ei ole taloudellisin tai elegantein tapa hoitaa tehtävää, on se kuitenkin sangen tehokas tapa hoitaa ongelmallinen tutka pois päiväjärjestyksestä. Tähän suuntaa ei Suomessa ole ilmeisesti menossa.

AEW koneiden yleiset ominaisuudet

AEW-C /AWACS koneiden tärkein ominaisuus on niiden tutka. Aikaisemmin suuressa ovaalissa pyörivä PESA tutka, mutta nykyään elektronisesti ohjattava AESA tutka. Uudemmissa koneissa jo Gallium elektroniikalla toteutettuna. Tutkana on yleensä noin 2-3 GHz alueella, NATO E-taajuusalue, toimiva voimakas lähetin. Tällä taajuudella tutkan aallonpituus on 10-15 cm, joka antaa säteille erittäin hyvän kulmaerittelyn, mutta toisaalta ei läpäise ilmakehän kosteutta kovin hyvin. Tutkilla on siis hyvä erottelukyky, mutta ne eivät näe kovin hyvin hyvin vaikkapa sateen läpi. Edelleen tutkan aallonpituus vaikuttaa ratkaisevasti antennin kokoon. Karkeasti mitä suuremmat aallonpituudet ja läpäisy, sitä suurempi antenni.

Länsimaissa ei ole ollut toistaiseksi suurta tarvetta panostaa häivekoneiden havainnointikykyyn, mutta, yleensä, koneiden häiveominaisuudet on optimoitu noin 7-11 GHz taajuutta, X-taajuus, ja noin 2,5-3,8 cm aallonpituutta vastaan. Samasta syystä uudemmilla Venäjä ja Kiina panostavat multistaattisiin ja pitkien aallonpituuden tutkiin.

Tässä jutun juurena olevat AEW/C koneet havaitsevat häivekoneet tutkiensa pidemmän aallonpituuden takia jo “kohtuullisen hyvin”. Lisäksi GLOBALEYE ja HAWKEYE pystyvät ohjaamaan muiden ampumia ohjuksia maaliin. Esimerkiksi siis AEW kone havaitsee vihollisen häivehävittäjän, jota esimerkiksi ohjusilmatorjuntapatteriston tulenjohtotutka ei voi havaita, mutta AEW kone ottaa ammutut ohjukset ohjaukseensa laukaisun jälkeen ja hoitaa maalinosoituksen ja tuhoamisen “kill chainissa” Kysyin tätä asiaa SAABilta, ja he kertoivat että GLOBALEYEllä on tämä kyky. Tietenkin tämä kill-chain vaatii että ketjun muilla palikoilla on sama kyky, mutta minun on vaikea kuvitella että uudenkarheilla “Daavidin lingoilla” tätä kykyä ei olisi. (Juttu hankinnasta). Edelleen samantyyppinen killchain saadaan syntymään myös F-35 ampuvana osana, jolloin “salamoiden” on helppo hiipiä hyvään ampuma-asemaan ilman paljastavia elektronisia emissioita.

GLOBALEYE on tarjolla myös NATOn E-3 AWACS korvaajaksi E-7 Wedgetailin lisäksi. Täytyy toivoa, että Ruotsi ehtiin NATOon enne hankintapäätöstä, että säästytään poliittisilta lehmänkaupoilta siihen tyyliin että ei-NATO maa ei voi tarjota. Operaattoripaikkoja GlOBALEYEssä on 5, joten se pystyy ohjaamaan periaatteessa viittä eri tehtävää yhtä aikaa. Toki nykyisillä datalinkeillä 5 operaattoria ilmassa ei ole rajoite, vaan operaattoreita voi ola luolissa maassa lisää, ihan niin monta kuin tarvitaan.

GLOBALEYE siis pystyy jakamaan ilma-ja pintavalvontatukiensa kuvan suoraan puolustusvoimen tilannekuvaan, joten sen tuottama data, näkyy heti kaikille, ja on siten heti käytössä ainakin operationaalisella tasolla. Tämä on tärkeää siksi, että maalit tuppaavat ilmestymään ja katoamaan nopeasti, jolloin järjestelmän täytyy reagoida nopeasti viholliselle tappioiden tuottamiseksi. Vaikkapa niin, että GLOBALEYE havaitsee Iskender laukaisun Kannakselta. Data näkyy reaaliajassa operaatiokeskukselle, joka tekee päätöksen torjunnasta. Daavidin linko alkaa saada maalidataa, ja laskee kohdan, jonne ohjus ohjataan. laukaisu tapahtuu, ja kun Iskender saapuu kantamalle se tuhotaan.

Kuten mainitsin, Suomi saa NATO maana osansa NATOn yhteisestä AWACS katteesta, mutta se ei ole välttämättä paikalla kun sitä tarvittaisiin. Koko NATOn koko ajatellen Turkista ja Kreikasta Nordkapille, matka on niin pitkä, että maan kaarevuus alkaa vaikuttaa jo tutkakoneen korkeudellakin. NATOlla on 17 koneen AWACS laivasto, mutta aluettakin on melko paljon, joten Suomelle pyrkiminen mukaan Ruotsin hankintaan olisi hyvin järkevää.

GLOBALEYE pystyy seuraamaan yht’aikaa 3000 kohdetta, joten aivan nopeasti järjestelmä ei saturoidu kiivaassakaan ammunnassa. SAAB kuvailee GLOBALEYEn maa-, ilma- ja meritilanne kuvaa “verrattomaksi”. On myös tiedossa, että koneen tutkajärjestelmä on toteutettu gallium elektroniikalla, joka on tehon läpimenoltaan noin 10% kuparia parempaa.

SAABin koneen SEASPRITE merivalvontatutka toimii myös X-taajuusalueella, ja pystyy poimimaan vesijetin kokoiset kohteet merenpinnalta. Tämä on luonnollisesti erittäin kova erottelyky, semmingin kun meri ei koskaan ole peilityyni. Tietenkään vesijeteillä ei pääsääntöisesti myöskään myrkyissä ajella, mutta kyky on tärkeä esimerkiksi erikoisjoukkojen soluttautumisten havaitsemin kannalta. Pienellä matemaattisella taituruudella ja laskentateholla merivalvontatutka antaa synteettisen apertuurin käyttömahdollisuuden.

Lisäksi koneessa on eteenpäin katsova EOS, electro-optinen sensori, jolla nähdään sekä infrapuna että näkyvänvalon alueelle. Järjestelmään on integroitu myös laser-etäisyysmittari. Järjestelmä auttaa myös lentäjiä, ja tuottaa kuvadataa koko koneen tiedustelujärjestelmälle.

SAABin koneen mukana tulee huomattava tiedusteluohjelmisto, ja kone kerää tiedustelutietoa koko ajan sekä koneessa oman järjestelmän sisällä käytettäväksi, että maahan toimitettavaksi. Olen käsittänyt, että datalinkki ei kuitenkaan riitä raakadatan siirtämiseen koneesta muihin järjestelmiin, joten raakadata saadaan käyttöön vasta koneen laskeuduttua, tai sitten hitaammin lennon aikana, kun datalinkki on vähemmällä käytöllä. Mutta järjestelmä tuottaa suuret määrät tiedusteludataa lennon aikana.

Näin BalticLink kaasuputkitapahtumien aikoihin on epäselvää, olisiko GLOBALEYE tuonut Suomenlahden valvontaan lisäarvoa merialueen kapeuden takia, mutta suuremmassa kaavassa koko Suomen ja Baltian alueelle tuota lisäarvoa tulisi sangen paljon.

Miten Suomi on toimimassa asiassa?

Tiedustelin asiaa Puolustusministeriöstä, ja sieltä vastattiin että asiaa ei kommentoida. Tämä on luonnollisesti ymmärrettävää siltä kannalta, että JOS asia on valmistelussa, se on kaiken kaikkiaan salainen. Pallo on nyt kuitenkin ensin Puolustusvoimilla ja toissijaisesti hallituksella. Vaikka NATOlla tämä kyky onkin, ja tulevaisuudessa parempi, se ei silti tee tyhjäksi sitä, että AEW kone, vaikkapa Ruotsin kanssa yhdessä omistettuna, olisi tärkeä osa ilmatilan valvontaa ja ilmakuvan luomista lähialueillamme. Dedikoituna välineenä se pysyisi tässä omassa hallinnassa ja tuottaisi myös Baltian maille niiden tarvitsemaa ilmatilannekuvaa.

Mahdollisia AEW koneita on muitakin kuin Ruotsalainen vaihtoehto, esim Israelista Phalcon eri iteraatioissa ja vaikkapa USAn Laivaston E-2D Hawkeye. Joitain järjestelmiä on mahdollista asettaa myös kaasupalloihin geostaattisesti, jolloin tutka voidaan nostaa korkeammalle kuin pyörivät tuulimyllyn lavat. Katvealueongelmat tulevat vähintään helpommiksi, kunhan tutka on korkeammalla kuin tuulimyllyn siivet, mutta kokonaan ongelmat eivät poistu tälläkään.

Nyt vain odotellaan mitä hallitus tekee asian osalta.

Posted in tiedustelu ja vakoilu | Tagged AEW/C, airbourne early warning, AWACS, Global Eye, SAAB, valvontakone | 1 Comment

The Nordic, well at least FIN-SWE, battle-/assault rifle unveiled.

Posted on March 28, 2023 by epamuodikkaitaajatuksia

SAKO TRG in “lämäri” or .338 Lapua Magnum is of known quality in recent procurement decision with Swedish and Finnish defence forces. New Battle/assault rifle is still of unknown quality as Swedish side favors the 7,62x51mm NATO and Finnish side is rooting for 5,56mmx45 NATO. Time will tell which is going to be picked.

Yesterday SAKO Ltd and Swedish Defence Material command and their Finnish counterparts decided to switch into common rifle system. The thought is not without some serious merit, and is in in a way step back into good old days of Swedish power in the late seventeeth century.

The Finnish favorite is the 5,56mm rifle.

We can learn from the picture presented, that SAKO rifle is going to have ambidextrous controls all the way. MagPull MOE or CTR stock (As picture is a rendering of design, I cannot definitely say which. If you made me I’d wager for CRT). There will be STANAG 4694 rail and M-lock slots in fore end. Barrel length seems to be (27 times 10mm gives fore end length of 270mm and muzzle device and a bit extra say 30mm which would give approximate barell lengt of 300mm or 12 inches). So in effect the already weakish 5,56mm round will be bled out to near impotence due the lack of muzzle velocity. Difference with 55 grain or 3,56 gram in velocity is (between M-16 20 inch, or 500mm barrel and 12 inch or 300mm barrel) 3071 to 2646 feet per second, or 936 m/s to 806m/s. so difference of 130 meters per second. Weapon seems to be short stroke rifle. (Again based on study of the rendering)

Where this will really hurt the rifle is in kinetic energy and wounding. Muzzle energy from 500mm barrel is ½*0,00356kg*(936m/s)² or 1559 joules where as ½*0,00356kg*(806m/s)² gives out 1156 joules of energy. Difference of 400 joules. The 5,56mm round fragments upon impact, and this is it’s primary wounding method. Out of 20 inch or 500mm barrel the fragmentation will take place to aproximately 150m out. The 14,5 inch barrel (v0 of 856m/s) will achieve this to about 75meters, so looking at the 12inch barrel fragmentation effect might only take place out to 40m or so. This is a serious flaw in wounding capability of the weapon.

US Army and the British Army were disapointed in 5,56 mm’s lackluster performance in Sandbox wars in Afganistan and Iraq, and Brits brought out LMT’s L129A1 7,62 NATO rifle to supplement their SA-80 stocks, and to gain fire supremacy in firefights. So SAKO AR clone is a good weapon for wehicle or heavy weapons’ crews and of course all kinds of snake-eaters in respective forces, but is lacking as basic infantry fighting weapon. It sure is handy in 600mm or so lenght.

I wish to point out that we DON’T KNOW what will the use case of these weapons be. I’m sure we will know in a year or so.

A wiev from the opposite side. So far it is not known what optic will be coming into use with the rifle.

Swedish side favours heavier “battle rifle” configuration in 7,62 NATO. Barrel lenght seems to be around 17 inch. And one can see that there is something on the gasblock, which seems to indicate short stroke mechanism on the rifle. As the standard 10 gram M80 ball round of 7,62 NATO works differently on enemy flesh compared to 5,56 NATO the barrel lenght is not that much of an issue here.

Certainly the fighter will carry less ammo, and we cannot really talk of any kind of controllability of burst fire here. Magazines will be standard 20 and with decent optick we can expect pretty serious accurate fire out to 500 m. Against circa Ukraine war Russian infantry with their Chinese Airsoft bodyarmour, this weapon will be a utter overmatch. Again we do not know about the optic, but I’d wager either something along lines Trijicon 3,5x or variable 1-6 power optic to really take advantage of the ballistic edge M80 and 7,62 NATO gives compared to 5,45 and 7,62 Soviet.

As my 0,02 cents worth I venture to question the wisdom of staying in legacy rifle calibers and not moving into 6,8 mm Fury. I do concur the Ukraine war has showed us that Russian army is pretty much the same it was in 1975 in weapons, armor and in tactics, so the near peer rifle round of 6,8 mm might not be needed in the end. Also only a barrel swap could be required on migrating from 7,62 NATO to new and smoking hot 6,8 mm Fury. Or say 6,5 mm Creedmore if you fancy that. But as of the “new common Nordic rifle and rifle round” I really really don’t know.

Both armies are moving into SAKO M10 in .338 Lapua Magnum time in marksman rifles. Solid choise and not much new there. Great rifle and Great round.

Posted in Aseet, Aseet ja varusteet, in English, Puolustusvoimat, Suomi ja Ruotsi | Tagged 5, 5.56 NATO, 7.62 NATO, ar-10, common Nordic rifle, FIN-SWE rifle, new AR-15, SAKO, sako M10, TRG | 1 Comment

Niin, KUKA ne Nordstreamit siis loppujen lopuksi tuhosi?

Posted on March 2, 2023 by epamuodikkaitaajatuksia

Monilla mailla, mukaanlukien Suomella, oli loppuvuodesta 2022 intressiä tuhota Nordstream kaasuputket. Syyt liittyivät lähinnä Ukrainan sotaan, ja siitä johtuvaan energian hinnannousuun. USAn presidentti Joe Biden tote jo 22.2.2022 “Jos Venäjä hyökkää Ukrainaan Nordstream 2 putkea ei ole”. Tällä oli tarkoitus asettaa Venäjän jodolle korkeampaa hintaa hyökkäykselle. Toki moinen putkien tuhoaminen on jo, niiden massiivisen hinnan takia, sotatoimi jo itsessään. Siksi asian ympärillä on haluttu pitää ns “plausable deniability” eli suomeksi lähinnä “uskottava kiistäminen”, jotta eskalaatio hallitaan. Venäjän Putin päätti kuitenkin katsoa USAn kortit, ja kävi juuri niinkuin USA oli ilmoittanut käyvän. “Sattumasta” ei ole kyse, koskapa putket sijaitsevat noin meripeninkulman, noin puolentoista kilometrin, päässä toisistaan ja putkia on yhteensä neljä, joista kolme on nyt poikki.

ESAn sateliittikuva Nordstream kaasuvuodosta.

Jos NordStream asiaa analysoi PESTEL (Political, Economic, Social, Tecnical, Enviroment, Legal) pohjalta, kuva alkaa muodostua hyvin loogiseksi, ja tukee toimittaja Seymour Hershin skuuppia asiasta. LINKKI juttuun. Käyn seuraavassa läpi miltä teko näyttä tiedusteluanalyysin keinoilla tarkasteltuna. Kaikille joilla mitään järkeä on on ilmiselvää, että Venäjällä ei ole ollut kunnollista motiivia putken räjäyttämiseen, ja vaikka kykykin olisi, niin olisi ollut äärimmäisen vaikeaa pystyä toimimaan alueella tanskalaisten ja ruotsalaisten sitä huomaamatta. Jos venäjällä on tarve lopettaa kaasuntoimitukset Saksaan voidaan turvautua syihin Venälää tyyliin “meni pelikaani turbiiniin”. Tätä keinoahan Venäjä jo käytti, syyttäessään kaasutoimitusten vaikeudesta rikkoutunutta Kanadassa valmistettua turbiinia. Eli olen äärimmäisen skeptinen valtanarratiiville “ryssät rikkoi putken, koska syyt”

Poliittisesti juttu on aika selkeä: USA halusi näyttää Venäjälle mistä kana pissii. Tämä oli tarpeen, koska Venäjä epäili että USA bluffaa. ja jos bluffi olisi katsottu ja todettu että kantti ei riitä, olisi Venäjä rohkaistunut toimimaan seuraavaksi esimerkiksi Suomea vastaan NATO prosessin ollessa käynnissä. Toinen hyvä syy oli vähentää Venäjän vaikutusvaltaa Euroopassa. Saksa on Euroopan vahvin talous, ja EU politiikka menee pitkälle niinkuin Saksa (ja Ranska) määrää.

Koska kaasuputki Norjan kaasukentiltä Puolaan oli juuri valmistumassa, saatiin vauriot rajattua ajallisesti melko lyhyiksi. Tästä syystä mukaan oli, ilmeisesti, lähtenyt Norja, vanhan liittolaisuuden perusteella.

Suomellakin olisi ollut aikaisemmin melko hyvä syy pistää putket poikki ja pelastaa Fortum “force majore” syyn perusteella, mutta tämä olisi tietenkin ollut helpointa toteuttaa vaikkapa Suomenlahdella.

Taloudelliset syyt: Norjalle syyt lähteä mukaan olivat varmaankin taloudelliset: He saavat myydä kohta kaasua myös Saksaan minkä sielu sietää. Myös EUn taloudelle vahinko oli jo tapahtunut suurimmilta osin, joten lisävahingot jäivät suhteellisen pieniksi. USAlle on myös toki mahdollista myydä kaasua nyt Eurooppaan, mutta LNGn voittomarginaali jää pienemmäksi kuin Norjalaisilla. Saattaa olla, että USA voi nostaa omia asemiaan esimerkiksi teräksen tuotannossa Euroopan kustannuksella, mutta kun markkina-alue on Eurooppa, saattavat haitat koitua hyötyjä suuremmiksi.

Sosiaaliset syyt ovat hyvinkin painavat toimia päättäväisesti. länsimaat USAn johdolla ovat näyttäneet hyvinkin vässyköiltä. Sekä länsimaissa että muissa maissa on ollut suuri tarve tehdä jotakin konkreettista Ukrainan hyväksi. Tämä isku oli varmaankin sellainen.

Tosin myös lännessä on ihmisiä, jotka pelkäävät yli kaiken vastakkainasettelua USAn ja Venäjän välillä, joten isku täytyi toteuttaa epäsuorasti. Torpedohyökkäys tai syvyyspommi tai muu räjähde olisi varmasti katkaissut putken yhtä hyvin, mutta iskun tekijä olisi ollut ilmiselvä. Toimimalla epäsuorasti ja säilyttäen vakuuttavan tavan kiistää asia, saatiin tyydytettyä kaikki sosiaaliset näkökohdat.

Teknisesti isku oli näemmä hyvinkin toteutettavissa, mutta kesti jonkin aikaa, ennenkuin tarvittavat miehet ja varusteet oli saatu piilossa paikalle. Venäjän hyvän vedenalaisen valvontakyvyn takia peitteeksi oli tarvittu merisotaharjoitus räjäytyksineen ja sinne tänne ajavine laivoineen.

Ympäristösyyt olivat yksinomaan iskua vastaan. ilmakehään vapautui suuret määrät metaania. ja metaani on hiilidioksidiin verrattuna hyvin paljon voimakkaampi ilmastoa muuttava kaasu.

ESAn etävalvontakuvaa purkautuneesta metaanipilvestä.

Lakitarkastelu on myös yksimielinen siitä, että 20 miljardin euron maakaasuputkiston muuttaminen romuraudaksi merenpohjaa on itsessään sotatoimi. Siksi salaisuuden säilyttäminen asiassa on äärimmäisen tärkeää, koska yksiselitteinen länsivalötojen syyllisyys olisi causus belli. Se pystyykö nyky-Venäjä edes kuvittelemaan sotatoimia länsivaltoja vastaan on eri asia, mutta teko aukaisee kuitenkin Venäjälle ikkunan toimia samaan tapaan muiden merikaapeleita tai kaasuputkia vastaan. Kuten he ovat tietenkin jo Norjassa tehneetkin.

Ruotsi on tehnyt tutkimuksen asiasta, mutta vaikee. YK tekee parhaillaan tutkimusta asiassa Venäjän pyynnöstä.

Loppujen lopuksi Venäjällä ei ole ollut syytä tuhota omia kaasuputkiaan. Vain Länsivalloilla ja lähinnä USAlla on ollut tarve niiden katkaisemiseen yllämainituista syistä. Edelle esitetty syyluettelo on tuskin kaikenkattava, joten kuulen mielelläni, jos lukijoilla on ajatuksia/tietoa siitä miten putken katkaisu vaikuttaa Euroopassa ja Venäjällä. Pohdin tätä osana tiedusteluanalyysikurssia, jonka huvikseni tein.

Posted in Baltic situation, Buildup to war, hybridisota, informaatiosota, Skenaariot, Sodanajan toiminta, Suuri peli, Tilanne päällä, uhka-arvio, voimapolitiikka | Tagged baltic pipeline, baltic stream, kaasuputket, Nordstream 1, Nordstream 2, räjäytys, ukrainan sota, war in Ukraine | 3 Comments

US Army decided the FIN/SWE armie’s next gen assault rifle caliber.

Posted on April 20, 2022 by epamuodikkaitaajatuksia

SIG Spear, joka tulee olemaan ko aseen siviiliversio. SIG kuva

We heard today that SIG Sauer has been given the nod for the US army next generation squad automatic weapon. So congratulations are in order for SIG! The round that Next gen squad automatic weapon will cycle is 6,8x51mm catridge, or 6,5mm Creedmoor or good ole 7,62mm NATO. The new .277 FURY round will be known as 6.8mm Common Catridge Family, or 6.8mm CCF. The development means replacement for M-16/M-4 series of assault rifles and M249 Squad Automatic Weapons.

This makes the choice for FIN/SWE next caliber a rather easy one: It will/should be 51mm case. What will top it is a bit different matter: Either 6.5mm 6.8mm or 7,62mm. IMHO 7,62 NATO is over the hill, (And I cannot really fathom WHY it was chosen for the common support shooter platform: It just doesn’t have the stats needed for 2020’ies battlefield), so real choice is between 6,5mm Creedmoor or the 6,8mm SIG FURY. Both are ballistically advantageous modern bullets, that retain energy well. This is needed as the 5,56mm NATO and 7,62 NATO have trouble punching through modern Russian protective gear. As a historical note last time there was common caliber for Swedish and Finnish regimets of foot it was whopping 20,44mm ball weighting 1,4 uns (39,9 grams).

US Next generation squad weapon will be made with option to change muzzles thus the three different toppings for the said 51mm brass. The 6,8mm bullet chosen for SIG FURY is Nosler Accubond at 150grains. It is not as I write this commercially available, but 6,8mm accubonds at 110 and 110 grains give ballistic co-efficients of 0.323 and 0.37 respectively. With introduction of 140 grain bullet the ballistics will get significantly better, to the neighborhood of 0.5 Respective Nosler accubond 140 grain 6.5mm and 150 grain 7,62mm bullets give G1 BC’s of 0.509 and 0.435 respectively. So the oldie is found ballistically lacking. So the choise between the 6,5mm and 6,8mm variant really comes into their performance against bodyarmour.

So As both nations are joining NATO in 2023, it makes perfect sense to pick either 6,5mm Creedmoor or 6,8 FURY for SAKOs next assault rifles. Changing from 5,56 NATO to 7,62×39 Soviet doesn’t make sence for the Swedes, nor does it make sense for the Finns make the change other way around. 5,56 NATO is at the end of its run, so it really doesn’t make sense to cling into it. The way forward seems to be with the Sig-Sauer Spear rifle and what ever calibers it will feed.

Posted in ammattiarmeija, armeija, Aseet, in English | Tagged caliber wars, US army new gen weapons | Leave a comment

Suomi tulee rakentamaan uutta korkeatorjuntakykyä israelilaisohjuksin

Posted on March 6, 2022 by epamuodikkaitaajatuksia

Perjantaina Puolustusministeriö antoi tiedotteen, jossa kerrottiin, että Israeli Aerospace Industries ja Rafael Advanced systems on valittu jatkoon ilmatorjunnan korkeatorjuntakyvyn kehittämisessä. Rafael Advanced systemsin tapauksessa sopivaksi tuotteeksi on ilmeisesti ajatelty Spyder tai Spyder ER ohjus systeemi.joka tarjoaa eri ohjuskonfiguraatioilla 40km vaaka- ja noin 12km pystykantamaa tai 80km vaaka- ja 20km pystykantamaa. Israeli Aerospace Industriesin tuote kansiosta löytyy monenlaista ilmapuolustusvempainta, mutta jos olemme tiukasti sitoutuneet ItO järjestelmiin kyseeseen tulee BARAK ohjusjärjestelmä. Perusohjus BARAK MRAD antaa vaakakantamaa 35kilometria, mutta lisä buustereilla vaakakantama kasvaa aina 150 kilometriin ja pystykantama 30 kilometriin.

Molemmilla ohjussysteemeillä siis puolustaa melko henkilökkään alan Suomea. Vaikkapa Seinäjolle sijoitettu Spyder peittäisi suojansa alla periaatteessa koko entisen Vaasan läänin Ähtäristä Vaasaan ja Kokkolasta Pirkanmaan pohjoisiin pitäjiin asti. BARAK antaisi myös kyvyn torjua taktisia ballistisia ohjuksia, kuten Venäjän Iskanderia. Tällä systeemillä suoja ulottuisi Seinäjoelta Uumajaan asti, joten puhutaan vieläkin suuremmista, ainakin teoriassa, puolustusaloista.

Spyder Systeemi

Kaappasin **Rafaelin Spyder** brösyyristä mielenkiintoisen kuvan: Tässä näkyy sievästi miltä eri konfiguraatioilla näyttää Spyderin torjuntavolyymi. Samoin näkyy kuinka perusohjuksen kantamaa kasvatellaan lisäämällä buustereita ohjuksen perään. (Kuva Rafael , Spyder perheen tuotevihko)

SPYDER järjestelmässä on kaksi hakupäätä: Lyhyemmän kantaman ohjukset perustuvat PYTHON 5, ehkä maailman edistyneimmän, ilmataisteluohjuksen käyttöön varsinaisena taistelukärkenä, ja pitemmän matkan ohjuksissa pohjana on DERBY aktiivisen tutka hakupään ohjus. Tämä hakupään kahtalaisuus vaikeuttaa lähinnä lentokoneiden vastatoimia. Ohjuksissa ja lennokeissa ei yleensä ole soihtuja tai silppua hakupäätä häiritsemään.

Systeemi on kuorma-auto laveteilla, ja sillä pystytään ampumaan pystyasennosta koko ympyrän alueelle, mikä nopeuttaa toimintaa vähän maalirikkaammassa ympäristössä. Patteriin kuuluu komentoajoneuvon (CCU jossa pitkänmatkan tutka ohjaamaan ER ohjusten toimintaa) lisäksi erillinen tutkaajoneuvo ja kolmesta kuuteen ampuvaa ajoneuvoa (Missile Firing Unit, MFU). MFUissa on lisäksi oma elekto-optinen sensorinsa, joten ilmeisesti itsenäinen toiminta on jossain rajoissa mahdollista. Parhaan suojan saamiseksi samassa patterissa on eri ohjuksia, niin että torjuntaan pystytään optimaalisella aseella ja ohjuksen terminaaliliikehtimiskyvyllä.

Yllä olevasta kuvasta näkyy myös hienosti, kuinka ohjuksen kantama on huonompi lähellä maata kuin keskikorkeuksissa. Tällä on merkitystä, kun mietitään SPYDER patterin omasuojaa matalalla ja hiljaa tulevia vihulaisia vastaan. Samoin maan lähellä olevat kohteet on huomattavsti vaikeampi saada piikille, kuin korkeammalla lentävät. Brösyyrin perusteella vaikuttaa, että PYTHON 5 pohjainen ohjus on tarkoitettu patterin omasuojaan(vihreä alue), ja muut, siis DERBY pohjaiset on tarkoitettu suojaamaan muita.

Pythonilla on 11 kilon taistelukärki, ja Derbyllä 23 kilon. NASAMS systeemin AMRAAM ohjuksella kärki on myös noin 23 kiloa, joten samankaltaisissa suuruusluokissa liikutaan.

Israeli Aerospace Industries BARAK systeemi

BARAK syteemillä on tarjolla kuorma autoilla siirrettävä systeemi, mutta ampuu “kiinteistä asemista”. Toisin sanoen BARAK tuodaan tuliasema-alueelle kuorma-autoilla, jonka jälkeen kuormista lasketaan jalat ja ne jäävät jököttämään omille jaloilleen. Tarkoitus on todennäköisesti saada tukevampi lavetti, mutta asemiin ajoja tämä tietenkin hidastaa jonkin verran. Toinen mahdollisuus on kuorma-autoihin asennettu systeemi.Vaikka en usko että kuorma-auto asenteisenakaan lähtö olisi mitenkään haukimaisen nopea asemista. Brösyyri lupaa myös liikeestä ampumisen kykyä, mutta en usko sen tarkoittavan muuta kuin kykyä ampua lyhyimmän kantaman ohjuksia (MRAD) omasuojaksi.

BARAK tarjoaa ATBM kykyä, Sillä voidaan torjua taktisia ballistisia ohjuksia kuten Iskander. Tämä olisi toki hyödyllinen ominaisuus. Tämä ominaisuus on tarjolla tietenkin kaikkiin BARAK ohjuksiin, mutta vain pisimmän kataman ER ohjuksilla ominaisuudella lienee käytännön merkitystä. Vaikka BARAK ohjus liikkuu liukkaasti ja pystyy liikehtimään 50g rajuudella, syö jokainen ylimääräionen liike ohjuksen kineettistä eenergiaa, ja lyhentää siten kantamaa. Edelleen Iskender liikkuu 6-7 Machin nopeudella ja käy kääntymässä ylhäällä noin 50km korkeudessa. Taistelukärjellä, joka on liikehtimiskykyinen, on runsaasti kineettistä energiaa polttaa liikehtimiseen tilassa. Ohjuksella joka on tulossa torjumaan alhaaltapäin ei ole samaa kineettisen energia säilöä, vaan se joutuu taistelemaan joka metristä ylöspäin, ja kun ohjuksen kineettinen energia on syöty, sitä ei enää mistään tule.

Varsinainen ohjus on BARAK systeemillä koko ajan sama, mutta liittämällä siihen erikokoisia buustereista, saadaan kantama halutunlaiseksi. Taistelukärki on hyvin suuri, 60 kiloa. Suurempi taistelukärki (joka on tietenkin räjähdysainetta ja esisirpaloitua terästä) tuo paremman tuhoamistodsennäköisyyden kuin pienempi kärki, koska ilmassa lentää enemmän romua joka suuntaan kuin pienemmällä kärjellä. Tällöin se ei ole niin nöpön nuukaa nopeammankaan maalin kohdalla missäkohtaa lataus räjähtää. Ideana on tietenkin aina, että torjuttava kohde joutuu lentämään ohjuksen räjähdyksen aiheuttaman painen ja metallipilven läpi.

Liikenopeudet torjuttavilla kohteilla ovat kuitenkin niin suuria, että pienikin reikä kohteen pinnassa aiheuttaa sen, että ilmavirta repii kohteen kappaleiksi.

IAI kehyy systeemiään hyvin modulaariseksi, johon on helppo liittää erilaisia sensoreita, joiden atama tieto yhdistetaan taistelunjohdossa, Itseäni alkoi heti kiinnostamaan ilmapallokannatetut sensorit IAIn repertuaarissa. Tämä toisi asejärjestelmällä ainakin jonkilaista look down kykyä.

Yhteenvetoa

Pyysin molemmilta valmistajilta lisätietoja järjestelmistä, mutta näin 6.3.2022 minusta näyttää että BARAKin vahvuudet ovat erityisesti kantama ja taistelukärki ja SPYDERIN joustavammat ohjusvalikoimat. Odotan mielenkiinnolla mitä uutta tietoa järjestelmistä tulee.

Posted in Aseet, teknologia | Tagged BARAK, IAI, Israeli aerospace industries, Korkeatorjunnan ohjelma, Rafael advanced systems, SPYDER | Leave a comment

A bit of pillow talk about of HX-program part II

Posted on February 16, 2022 by epamuodikkaitaajatuksia

Minister of defense Antti Kaikkonen‘s statement along the lines that “industry co-operation, war time security of supply, and foreign policy aspects were gateway to capabilities evaluation”, and “we went military capabilities forward” never rang well to my ears and after reviewing DCA and OCA scenarios I had run I never quite could believe that in those cases (comprising 50% of evaluation points, I wish to point out) F-35 could clearly be the winner.

After this had been nagging me, I decided to contact Mr Lauri Puranen, the point man of the HX-fighter replacement program. Mr Puranen was kind enough to get back to me and gave me a few pointers about the matter I will discuss here. I will first put the points he made in here for quick reference:

1.) Dassault and Eurofighter did not disclose how many fighters their bid included for the public, unlike SAAB Boeing and Lockheed-Martin. Nor did Mr Puranen tell me now.

2.) All other HX hopefulls did include at least some of the sensors or countermeasures in pods, F-35 has them all built in.

3.) and considering simulations: commercial contra government simulations and using simulation for long runs contra single scenario runs

4.) There was not a “users choise” in HX campaing, but rather there was much different opinios on what would be “the bestest Finnish Air Force next gen fighter” in squadrons

About previous post Mr Puranen mentioned that “well yes you could make that kind of conclusion”. This was about was the best plane REALLY picked? If you needed to pass the industry/security of supply gateway to enter into the evaluation. This is quite reassuring, as mentioned, as I could not see how F-35 beat Eurofighter Typhoon in OCA/DCA scenarios.

Here facts end and speculation begins:

So as the simulations ran for about a week of air warfare, so it would be inevitable that there will be casualities during the run. (As it happened in my simulations too, but inRL these would accumulate). The simulation may be better than the Command modern warfare (likely) or not, but the fact remains that with modern air warfare tempo of 3-5 missions a day for 7 days per fighter would eat into available fighter force quite fast. Lets say with “sustainable” casualty rate of 1,5%-2% /mission at 50 fighters, you would be loosing 3-4 fighters a day, so by the end of the week you would be down at 20-25 fighters. In reality attrition could well be higher. (50 fighters * 7 days * 4 sorties*0,02.) This is the reality of modern war. you will need to fight the war through with the assets you have in beginning. There will not be, in all likely hood, time to drive up production and start outproducing the other side like in WW II.

This in turn would imply with the fact n:o 1 and that the were not found to be supply secure enough to get out from the gate, that Dassault and Eurofighter offerings were less than 64 fighters. While 64 is not a magic number. (Right number for area size and shape of Finland right number is around 100 fighters) So my guess is that Eurofighter and Dassault offered quite significantly lower numbers of fighters. Say in the neighbourhood of 48 planes, four western squadrons.

As FAF is doomed to fight at it alone, the attrition rates and secure of supply are really a big things to consider. Even nations with their own aeroplane production capability will mostly need to see the war through with the fighters they have at the beginning rather than ramp up the production and start outproducing the enemy. But when you are at the far end of the supply chain boy do you need to take that into conclusion.

The presence of sensors and ECM equipment in pods is both boon and hindrance: On one hand, when you hang something outside of your fighter it creates right angles and extra surface to bounce off radar radiation. On the second hand it is much easier to upgrade pods than it is upgrade complete fighters. Also they create parasitic drag. So even when fighter, which maybe on paper can do about mach 2 when clean or in light A2A mission, will not be able to do so when loaded up with fuel, missiles and different sets of pods. Same time F-35 does 1,6 mach clean and still able to do the same in A2A mission as all weapons are stored internally.

considering simulations I’m still not 100% convinced that Finnish non-commercial simulations would wipe the floor with CMANO. CMANO also has restricted use simulation environments for govts and official use, so I am willing to go as far as “data might not be as accurate, and the simulation may be more streamlined for the sake of faster running.” In calculating RCS this is of course a big point of importance, The RCS of fighter is not a neat square but rather a spagetti thrown to the wall type of picture. So I concur that their simulation may be 75-90% accurate compred to CMANO’s 50-65%

Now it is time to move on to other things…

Posted in Epäselvää ajatustenlentoa, HX-ohjelma, in English | Tagged Boeing F/A-18 Advanced Super Hornet, Dassault Rafale, Eurofighter Typhoon, HX-FRP, HX-ohjelma, HX-program, JAS-39 E/F Gripen, Lockheed Martin F-35 | 1 Comment

Last thoughts about the HX-program

Posted on December 23, 2021 by epamuodikkaitaajatuksia

23.12.2021 I’m sorry this post was long in making but I was hospitalized for a week, and unabvle to acces my computer.

The winner F-35 A. This time as a mock up in Jyväskylä. Own photo

So dust is settling and F-35A has gotten the nod to be the next combat edge of Ilmavoimat. I’m going to go over the last funny developements of the said HX program, and discuss my impressions of it. This in not to say Lockheed-Martin F-35A shouldn’t have been chosen, but just “funny things” around the program.

Here is the Gov’t announcement of the HX winner. in finnish.

Here is link to the Valtioneuvosto (government) communique about the HX fighter. In Finnish naturally. there is a trove of materials behind that link, so it might be interesting to go through.

One funny thing is that MD Antti Kaikkonen said “we go the military capability forward”. Ie the the military capabilities matter the most. but THEN in the HX briefer he said that Dassault Rafale and Eurofighter Typhoon “didn’t qualify through the industrial co-operation phase of the program.” REALLY? So it would seem that FAF went Industrial co-operation forward rather than military capability forward.

MD Kaikkonen says in video on about 28min that: “Into military evaluation got, JAS Gripen, Lockheed Martin F-35 A and Boeing F/A-18E/F/G Super Hornet.” Ok SO to get into the military evaluation, you had to push through the economical evaluation. SO HOW can Mr Kaikkonen justify that Finnish Air Force cababilities were the primary concentration? So if for example Typhoon beat F-35 in eval, but was not up to snug in industrial co-operation part, it would not really mean that the most capable won. So I’m wondering this for quite a bit.

Military capabilities weight in evaluation were as follows: DCA/OCA 30%, Ground support, Army 20%, Ground support, Navy 10%, Deep strike 20%, ISTAR 20%, According to General Timo Kivinen. This seemed to be pretty much right. although Army can and will produce much more targets that FAF can strike. So in that way I think ground support Army is overrated. They will not be able to pull it off. This might of course be my bias as an artilleryman.

Swedish Broadcasting corporation had gotten the scoop that SAABs JAS-Gripen E was the third in competition. Which would put Boeing’s F/A-18 E/F/G trinity as the second. This was a bit surprising in the sense that Boeing offered the Loyal Wingman capabilities in near future. It does however put keen edge on the need to have stealth approach for Finnish Air Force.

I thought in my hearth of hearts that the 60% Rhino/Growler dynamic duo would get the nod or 40% SAAB Jas Gripen E and Global Eye would: This is not that I saying that F-35 is inferior pick, but as I fear that 10 GHz stealth will not be very effective means of protecting the aeroplane in mid to long future. My ex wives told I’m wrong sometimes, so maybe I overestimated the future radar capabilities of Russia and China. Time will tell.

Even thoug the JATM AIM-260 will be in near future, Finnish F-35s will tart by carrying the AMRAAM D as main BVR missile. Own photo

As I did the simulations for the fighters in different scenarios it seemed that F-35 was hard pressed especially in OCA/DCA scenarios. This is partly because in simulation F-35 only has four BVR missiles. The block 4 fighters Finnish Air Force is going to get are going to be carry 6, which seems to be the industry standard. (Well Rafale could do 4 METEOR plus 4 near BVR MICAs so that sort of took the gold.) Also Command Modern Warfare seems to use quite simplified model of RCS (it is sort of rhombus, instead of the real spaghetti splash type of pattern.) so that might have hurt the F-35 in simulations.

Merciful and merry birthday of our Redeemer to all readers and Happy new year!

Posted in HX-ohjelma, ilmavoimat, in English, simulaatio, Sotapelit | Tagged F-35 A, HX tender, HX-Challenge, HX-FRP, HX-ohjelma, HX-program, Lockheed Martin F-35 | Leave a comment

Gripens’ “cold boys polka” in Kannas

Posted on December 4, 2021 by epamuodikkaitaajatuksia

First a couple of disclaimers and or notifications on subject: I do not have any knowledge what the HX scenarios used in evaluation might be. Thus this scenario is just my personal view what HX scenario OCA/Deep Penetration scenario might be. This scenario is called Walz in Carelia

Second I have used commercial simulation program Command Modern Opertaions to run these scenarios, so there is problems with accuracy of the software. I suspect it gets things about 50-65% right. So you would get around 2-3 out of six level of performance in school. So OK, but not good.

Third: I do not have NATO weaponeering manual, so there might be cases of wrong kind of ordnance used to targets, so without further ado to business at hand:

Fourth: This post is one I loathe to make: it is not really fair to Gripens. This is because Command Modern Operations database does not carry all the equipment necessary to run this scenario: For example SAAB Gripen E is missing AREXIS pods and stand in or missile jammers, the LAMD. Thus I have stooped of using the Eurofighter Typhoons with SPEAR EWs to provide stand in jamming for the named fighters. This of course degrades the reliability of the simulation further.

Gripen E mockup in Kauhava 2020. While some disrespect the JAS 39 E/F Gripen and american DIY buildup. it IS a very potent fighter tailored to take down Suchois. Own photo

Another note is that while Rafale and Typhoon with Spectra and Pretorian seem to be pretty immune to S-400 system, Gripen seemed to be quite vulnerable to it. which might be bias against AREXIS self protection system, or it might just be that CMANO has not yet gotten around of updating the database from 2019 new generation Gripen.

Also: We know that FAF is getting for example BLU-109 2000lb (or 1000kg) bombs that are meant for bunker and hard target and structures busting as per DSCA papers. So putting JAS-39 E Gripens away with 500 lb mk 82 bombs is not really fair. The difference in destructive capability is considerable. run of the mill mk 82 500lb bomb has 87kg os explosive matter where BLU-109 has 240kgs (BLU-117 has 202kg, so it might offer the best combo. It is also included in DCSA permit)

So enough of the gripes in into the business:

SAAB JAS-39 E/F Gripen and GlobalEye

GlobalEye is not a great asset in this scenario, and in fact was lost to S-400 system in bit under half of the runs I did. It did reveal all the VVS air assets from Kola peninsula to Carelian Isthmus in one sweep, so it is helpful. As mentioned even though I kept Global Eye quite a ways back, namely on the line from Pirkkala to west shores of Oulujärvi, but S-400 still managed to shoot it down. S-400 has been named AWACS killer for a reason.

As mentioned AREXIS system in CMANO had hard time protecting the Gripen E’s against S-400 system. I may be alone in this, but I think it is undervalued system by CMANO currently and more likely than not just Gripen C/D system exported to E/F. Thus relatively old system. Neither did SAAB Gripen E sport company’s own AREXIS jammer pods nor their stand in Jammer/expendaple decoy missile EAJP. Without these kinds of tools it is a fools errand to go against most integrated air defense /area denial system of the world, namely Russian S-500/400/350 on their home turf. Thus I included some Typhoons for SPEAR EW shooting.

JAS-39 Gripen has frontal RCS of about 0,5m² so it should be able to stay hidden from S-400 to about 100km out (depending external stores and actual angle to radar of course). But as mentioned, besides SDBs there is no stand off range SEAD armaments. (SPEAR 3 is included in HX proposal, which would be usable, but it is not in CMANO database Gripen loadouts) This brings us to Gripens major problem in this respect: Pylon room. IF you want to take apart integrated AA/AD system, you have to resort to saturation attacks for some degree. In this scenario where number of flights is limited it is questionable are you able to carry enough ordnance to field to be able to achieve your goals. So greater portion of platforms is tied to SEAD/DEAD missions.

Gripen is quite capable of carrying a pair of, say, BLU-109s in inner wing wet/heavy pylons, so as an weapons platform Gripen is quite capable of carrying out strikes as described for this scenario. 2000 pounder will usually destroy a bridge without a fail. One might argue that 1000 lb BLU-117 will do the same, and would be right. And what sketches I have seen, there is room for BRU-33/55 type twin pylon underneath the inner wing hard point. So it would be quite feasible to have Gripen E’s with 4 BLU-117 units.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 5M7OYxle-mKrweqaPK8cGOojBKCzjhlh5BgL9m_qWdA.jpg — Gripen E pylon in detail. Gripen Es pylons are produced by RUAG Photo courtesy of Reddit user known unto God.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on fjas39_p_05_l.jpg — JAS Gripen C in PAVEWAY loadout. Photo courtesy of SAAB

Gripen E can carry 8-16 SBU-39B units depending of A2A missile load, so saturation attacks against S-400 are on option if done with support of stand in jammer missiles. AREXIS jammerpods or EAJPs and LADM missiles would be really handy here.

Global eye is somewhat useful in this scenario, as it can show you all the baddies lurking in the space, but it is not going to drop bombs. In fact S-400 did manage to shoot down the Globalö eye when it was flying the support route between west parts of Oulujärvi and Tampere. So S-400 has to be recognized as a threat for Global eye as well.

So, Because of this, I have decided not to do walz in Karelia for JAS-39 Gripen E. Not because I feel that it cannot compete in RL, but rather that the value of simulation would be zero or close to it.

But I will give out the winner of mys simulations on Independence day (6th December, for non Finns.)

Posted in HX-ohjelma, in English, simulaatio, Skenaariot, Sotapelit | Tagged Global Eye, SAAB, SAAB AREXIS, SAAB Gripen, SAAB JAS-39 Gripen | Leave a comment