Miksi Suomi nostaa poliisivahvuutta? Asia on ollut esillä jo vuosia, ja me, jotka tarkastelemme yhteiskunnan repeämäkohtia objektiivisesti, olemme tienneet vastauksen kauan. Se ei johdu Lapin tunturipolulta kadonneesta kännykästä tai mökkivarkaudesta. Se johtuu siitä, että yhteiskuntasopimus rakoilee siellä, missä ihmiset asuvat tiheimmässä: suurissa kaupungeissa. Linkkejä aikaisempiin aiheen kirjoituksiin: 2014 Poliisien määrä. 2015 Airiston Helmi ja sisäinen turvallisuus.

Olen blogissani nostanut esiin näitä epämukavia tilastoja jo vuosina 2016–2018. Nyt, kun katuväkivalta, seksuaalirikokset ja jengiytyminen nousevat otsikoihin, on aika kaivaa esiin Kig’s Collegen professori David Betzin synkät teesit.

Betz varoittaa “hiipivästä sisällissodasta” (guerre civile rampante), jota voisi kutsua myös kevytsisällissodaksi. Tässä ei ole kyse rintamalinjoista ja panssarivaunuista, vaan sosiaalisten instituutioiden romahtamisesta ja ryhmäkohtaisen vihamielisyyden kriminalisoitumisesta.

Katsotaan, miten Betzin tunnusmerkit täyttyvät Suomessa.

Helsinki, Turku, Tampere: Kevytsisällissodan Tunnusmerkit?

1. Faktionalismi ja Rikollisuuden Etnistyminen

Tilastot puhuvat puolestaan, vaikka valtavirta haluaa ne vaieta. Keskustelimme aiemmin seksuaalirikosten dramaattisesta kasvusta Helsingissä. Kun merkittävä osa epäillyistä edustaa ulkomaalaistaustaa, puhutaan väistämättä sosiaalisesta repeämästä.

• Väkivallan Luonteen Muutos: Suomessa perinteinen väkivalta on ollut usein alkoholin ja sisäisten riitojen värittämää. Nyt kasvaa nuorten tekemä katu- ja ryöstöväkivalta, jossa teräaseiden käyttö ja jengiytyminen on arkipäivää. Tämä on Betzin mainitsema “klaanien” välinen kitka, joka purkautuu rikollisuutena.

2. Luottamuksen Heikkeneminen (Legitimiteetin Romahdus)

Kun kansalaiset näkevät toistuvasti uutisissa uusia ryöstöjä tai raiskauksia, ja kun koettu turvallisuus heikkenee, he alkavat, hyvin perustellusti, epäillä valtion kykyä pitää yllä perusjärjestystä.

• Poliisin Tehtävien Priorisointi: Järjestyksenvalvonnan (eli kadulla näkymisen) siirtäminen monimutkaiseen kyberrikollisuuteen ja massiivisiin paperitöihin heikentää nimenomaan kansalaisten kokemaa turvallisuutta.
• Seuraukset: Jos valtion järjestysvalta ei pysty takaamaan turvallisuutta julkisilla paikoilla, se johtaa oikeusjärjestelmän legitimiteetin heikkenemiseen ja pahimmillaan omankädenoikeuden syntyyn. Nuorisojoukot aseistautuvat jo toisiaan vastaan. Jengit käyvät ampumassa toisiaan.

Poliisin Vetäytyminen ja Rikollisuus “Maalla”

Poliisin resurssipula on pakottanut tekemään vaikeita ja poliittisesti epämuodikkaita valintoja. Koska suurimmat uhat (jengit, katuväkivalta, monimutkaiset petokset) ovat kasvukeskuksissa, resursseja on siirretty sieltä, missä rikollisuus on ennustettavinta ja pienimuotoisinta – eli maaseudulta ja pikkukaupungeista. Tämä on johtanut selvään turvallisuustyhjiöön maaseudulla.

Tämä on luonut kaksivaiheisen turvallisuusalueen Suomeen.

Rikosilmoitusten Muutos Suurkaupunkien Ulkopuolella

Tarkastellaan kehitystä pienemmissä poliisipiireissä suhteessa väestöön (esim. Lapin, Sisä-Suomen ja Kaakkois-Suomen poliisilaitosten alueet):

Onko tämä linjassa ikärakenteen ja asukasmäärän kanssa?

Ei, nousu ei selity pelkällä asukasmäärän tai ikärakenteen muutoksella.

• Asukasmäärä ja ikä: Vaikka suurkaupungit kasvavat ja niissä on enemmän nuorta väestöä, tämä ei voi selittää rikoslajin muuttumista (katuväkivalta) tai tietyn demografisen ryhmän yliedustusta seksuaalirikoksissa.
• Petokset ja Kyberrikollisuus: Petosten räjähdysmäinen kasvu on rikos, joka leviää riippumatta alueen väestötiheydestä. Lapissa ja pikkukaupungeissa digitaalinen rikoskuorma on kasvanut nopeammin kuin väestön väheneminen tai ikärakenteen muutos voisi selittää.

Lopullinen ajatus: Kun poliisi joutuu keskittämään voimansa “kuumiin pisteisiin” (kasvukeskuksiin), ja muualla Suomessa kansalaiset joutuvat kamppailemaan uusien, digitaalisten rikosten kanssa ilman riittävää poliisin läsnäoloa, olemme siirtymässä kahden nopeuden yhteiskuntaan. Turvallisuuspalvelut ovat yhä keskittyneempiä, ja jopa rikollisuuden luonne on eri.

Betz on ehkä liioitellut sisällissodan käsitteellä, mutta yhteiskunnallisen koheesion romahtamisen merkit ovat näkyvissä jokaisessa tilastorivissä.

Mitä ajatuksia sinulla on Betzin teorioiden soveltamisesta Suomen turvallisuustilanteeseen? Jätä kommentti!