Blood on the Sand – When the Illusion of Control Shatters

This past weekend irrevocably altered the national self-image of Australia. Bondi Beach, that global symbol of carefree hedonism and sun-worship, is now synonymous with slaughter. On Sunday evening, December 14th, two men dressed in black opened fire with long-barreled weapons into a crowd gathered to celebrate Hanukkah. Sixteen dead. Dozens wounded. This was not an “isolated incident” or a “mental health crisis,” but a brutal act of terror that struck directly at the heart of the multicultural dream.

The situation report from Bondi is chilling. It is not merely a story of violence, but a story of the total failure of the security apparatus. For decades, Australia has prided itself on having the world’s strictest gun laws—the “Gold Standard” of 1996 that was supposed to make such events impossible. And yet, in 2025, in the middle of one of the most surveilled cities on earth, two perpetrators managed to acquire heavy weaponry and execute a mass murder. The authorities were powerless until it was too late. The blood on the sand is concrete proof that the promise of a “disarmed and safe society” was a lie. And again PM Albanese gov’t’s only knee-jerk solution was “moh gunrestrictions” I find it extremely hard to believe, that ISIS terrorists would be hampered by these measures. “Five eyes” will help solving the incident, which is all and good considering they did nothing to prevent the act of terror.

Germany: The Land of Ruler-Wielding Bureaucrats

In Europe, the picture is equally bleak, though the shade of incompetence differs. The aftermath of the Solingen terror attack in 2024 remains a towering monument to bureaucratic cowardice. When a “festival of diversity” ended in a knife attack, German Interior Minister Nancy Faeser and the political elite did not discuss border control or ideological radicalization; they discussed the length of knife blades. The proposed solution was a six-centimeter limit on blades in public places—as if a terrorist measures their weapon with a ruler before committing an atrocity.

Now, in December 2025, we received another reminder of how thin the thread of our safety truly is. German police managed, at the last moment, to foil a planned terror attack on a Christmas market in Bavaria. Five arrested, including an Imam, who planned to drive a vehicle into the crowd. This time, intelligence services worked, and a catastrophe was averted. But this “success” does not remove the fundamental problem: the threat is permanent. A society that is forced to turn its Christmas markets into zones fortified by concrete bollards, relying blindly on the police getting lucky every single time, is not free. It is an open-air prison where the guards just happened to be awake this time. A foiled attack is not proof that the system works; it is a symptom of how much hatred we have allowed inside the gates.

The Prohibition Paradox: The British Black Market Bazaar

To understand the futility of the Australian government’s inevitable clampdown, one need only study the economic reality of the United Kingdom post-1997. After the Dunblane massacre, Britain banned handguns completely. The establishment cheered, believing they had “solved” gun crime. The reality, however, was a masterclass in the law of unintended consequences.  

Far from disappearing, gun crime in the UK actually rose by 40% in the two years following the ban. The legislation succeeded only in disarming Olympic athletes and law-abiding hobbyists. For the criminal underworld, the ban acted as a form of deregulation. A bifurcated market emerged, driven by pure capitalism.

At the top end, “clean” and reliable firearms like Glocks or Sig Sauers became status symbols for organized crime bosses. Their scarcity drove prices up—a pristine Glock can now command between £3,000 and £5,000 on the black market. But at the bottom end, the ban created a terrifying flood of cheap, dangerous alternatives. Street gangs turned to reactivated antique weapons and, more alarmingly, converted blank-firing pistols smuggled from Eastern Europe. Reports from the mid-2000s and 2020s revealed that a lethal, albeit unreliable, firearm could be purchased in British cities for as little as £50 to £200—less than the price of a decent pair of sneakers.  

Furthermore, the high cost of quality weapons gave birth to the “rent-a-gun” economy. Since a good pistol is too valuable to discard, it is now leased out by “armourers” to foot soldiers for specific hits, then returned. A single ballistic signature now links dozens of shootings across different postcodes. The government’s ban didn’t remove guns; it simply forced criminals to share them, while flooding the streets with cheap, converted junk that is harder to trace and just as deadly at close range.

The Prohibition Paradox: The British Black Market Bazaar

To understand the futility of the Australian government’s inevitable clampdown, one need only study the economic reality of the United Kingdom post-1997. After the Dunblane massacre, Britain banned handguns completely. The establishment cheered, believing they had “solved” gun crime. The reality, however, was a masterclass in the law of unintended consequences.  

Far from disappearing, gun crime in the UK actually rose by 40% in the two years following the ban. The legislation succeeded only in disarming Olympic athletes and law-abiding hobbyists. For the criminal underworld, the ban acted as a form of deregulation. A bifurcated market emerged, driven by pure capitalism.

At the top end, “clean” and reliable firearms like Glocks or Sig Sauers became status symbols for organized crime bosses. Their scarcity drove prices up—a pristine Glock can now command between £3,000 and £5,000 on the black market. But at the bottom end, the ban created a terrifying flood of cheap, dangerous alternatives. Street gangs turned to reactivated antique weapons and, more alarmingly, converted blank-firing pistols smuggled from Eastern Europe. Reports from the mid-2000s and 2020s revealed that a lethal, albeit unreliable, firearm could be purchased in British cities for as little as £50 to £200—less than the price of a decent pair of sneakers.  

Furthermore, the high cost of quality weapons gave birth to the “rent-a-gun” economy. Since a good pistol is too valuable to discard, it is now leased out by “armourers” to foot soldiers for specific hits, then returned. A single ballistic signature now links dozens of shootings across different postcodes. The government’s ban didn’t remove guns; it simply forced criminals to share them, while flooding the streets with cheap, converted junk that is harder to trace and just as deadly at close range.

The Australian Government’s Logical Somersault

The reaction from the Australian government following the Bondi massacre has been predictable, performative, and intellectually dishonest. Immediately following the attacks, a chorus began demanding even stricter gun laws. There lies a fallacy so obvious that ignoring it requires willful blindness.

How does tightening laws deter criminals who have just demonstrated total disregard for one of the strictest prohibition regimes in the world? The perpetrators possessed weapons that were likely illegal or acquired on the black market. When the government now floats ideas of tightening the national registry or freezing licensing processes for hobbyists, it is punishing sport shooters and hunters for the actions of terrorists. It is collective punishment directed at the wrong demographic. The government’s logic is circular: because prohibitions didn’t work, we need more prohibitions. It is akin to trying to extinguish a fire by throwing gasoline on it, hoping that this time it will suffocate the flames.

This reveals the state’s deep insecurity. It cannot prevent evil, so it seeks to control those who are controllable—the law-abiding citizens.

Britain: A Cautionary Tale of a Disarmed Dystopia

If the Australian government wishes to see where total civilian disarmament and “safety rhetoric” leads, it need only look to Britain. The island nation has served as a laboratory for a policy where handguns were banned first, followed by the tightening of every other weapon law. Once the firearms were “eradicated,” violence did not disappear; it simply changed shape.

London is now a metropolis of stabbing crime, where teenagers wage gang wars with “zombie knives” and machetes in broad daylight. Britain’s answer? Ban the knives, ban their postage, and finally, have the police proudly tweet about confiscating screwdrivers and bicycle spokes as “dangerous weapons.” Britain is a warning that when the state strips citizens of the capacity for defense, it does not create peace; it creates a society of victims. Criminals will always find a tool—be it an illegal pistol, acid, or a car—but the ordinary citizen is left completely defenseless.

The Anglo-Saxon Silence: Free Speech is More Dangerous than Guns

Perhaps the most disturbing feature of this trend in the Anglo-Saxon world (Australia, UK, Canada) is not just the physical insecurity, but the psychological climate. Governments appear to fear the reactions of their citizens and open debate more than they fear the terrorists themselves.

In Britain, and now in Australia, a doctrine prevails where, following a terror attack, the authorities’ primary concern is the combatting of “misinformation” and the policing of social media. While the bodies at Bondi were still being counted, the political machine was already worrying about whether the event would “incite hate.” It is easier and politically safer to arrest a citizen for an “incorrect” Facebook post or to suppress discussion about the link between migration policy and security, than to admit that the state has failed in its primary duty: the protection of its people.

In the modern Anglo-Saxon worldview, the desire of individuals to protect themselves—whether with arms or even with words—is seen as a threat to state authority. If you carry a weapon to protect your family, you are signaling that you do not trust the police to arrive in time. The events at Bondi Beach demonstrated in the harshest possible way that such mistrust is entirely justified. But rather than admitting this, the state prefers to silence the conversation and tighten the screws on those who would never shoot anyone.

We live in an era where the ultimate “unfashionable thought” is to state the obvious: Evil is not stopped by laws, hashtags, or blade measurements. It is stopped by force. And when the state monopolizes force but fails utterly to use it effectively—whether on the sands of Australia or the markets of Germany—all that remains is grief, anger, and a paper-flavored bureaucracy preparing the next prohibition.

How did it go? On your own opinion?

Posted in Aseet, Aselait, in English | Tagged , , , | Leave a comment

Jenkkifutista ja kollektiivista syyllisyyttä – Miksi kaverini ei saa vain pelata?

Viime viikonlopun uutisvirta Australiasta ja Saksasta on ollut raskasta seurattavaa. Bondi Beachin veriteot ja Saksan estetyt joulutorisuunnitelmat ovat muistuttaneet meitä jälleen siitä pimeydestä, joka vaanii sivilisaation reunamilla. Mutta kun otsikot kirkuvat ja sosiaalinen media täyttyy raivosta, minun ajatukseni harhailevat hieman epämuodikkaaseen suuntaan: jenkkifutiskentälle.

Mietin paria todellista olemassa olevaa tuttuani. Kutsutaan heitä vaikka Amiriksi ja Ibrahimiksi. Amir on iso kaveri, joka rakastaa amerikkalaista jalkapalloa. Kun hän vetää kypärän päähänsä ja asettuu puolustuslinjaan, hän ei mieti teologiaa, geopolitiikkaa tai sivilisaatioiden kamppailua. Hän miettii pelikirjaa, vastustajan pelinrakentajaa ja seuraavaa taklausta. Hän on joukkuekaveri, isä ja veronmaksaja. Ibrahim taas kulkee tuomitsemassa pelejä, että kaikkia saavat pelata.

Mutta kun joku sekopää toisella puolella maapalloa päättää tappaa viattomia “oikean uskon” nimissä, Amirin ja Ibrahimin pelikenttä muuttuu.

Se on julma ja absurdi mekanismi. Kun valkoinen mies tekee joukkomurhan, keskustelemme mielenterveydestä, syrjäytymisestä ja yksilön pahuudesta. Kukaan ei vaadi minua irtisanoutumaan teosta ruokakaupan kassajonossa. Mutta kun tekijän nimi on Akram tai Ahmed, kollektiivisen syyllisyyden viitta heitetään automaattisesti jokaisen samannimisen hartioille – myös sen jenkkifutista pelaavan Amirin ja tuomitsevaan Ibrahimiin.

Tämä on juuri se tavoite, johon terroristit pyrkivät. On epämuodikasta myöntää tätä, mutta ISIS-sympatisoija ja kiihkein maahanmuuttovastustaja jakavat itse asiassa saman maailmankuvan: he molemmat vihaavat harmaata aluetta. He vihaavat sitä tilaa, jossa muslimit ja ei-muslimit elävät rauhassa, pelaavat palloa, käyvät töissä ja nauravat samoille vitseille.

Terroristi vihaa Amiria, koska Amir pelaa “vääräuskoisten” peliä ja elää sovussa lännen kanssa. Terroristi haluaa tuhota Amirin rauhan pakottaakseen hänet valitsemaan puolen. Ja surullista kyllä, jokainen meistä, joka alkaa katsella Amiria epäilevästi Australian uutisten jälkeen, tekee juuri sen, mitä terroristi haluaa. Me työnnämme häntä pois meidän tiimistämme.

Amir joutuu elämään kahden tulen välissä. Hänen täytyy pelätä terroristia (joka ei epäröi tappaa myös “vääränlaista” muslimia, kuten Australian sankaritarina osoitti) ja samalla pelätä naapurin katseita, jotka muuttuvat yhtäkkiä kylmiksi. Hänen oletetaan kantavan moraalista vastuuta ihmisistä, joita hän ei tunne ja joiden ideologiaa hän inhoaa.

Se on uuvuttavaa. Se vie ilon pelistä.

Olisi aika palata perusasioihin. Yksilönvastuuseen. Amir ei ole vastuussa saksalaisen imaamin harhoista. Hän on vastuussa vain omasta tontistaan kentällä. Ja juuri nyt se on ainoa asia, jonka hän haluaisi tehdä: pelata, käydä suihkussa ja mennä kotiin perheensä luo ilman, että hänen täytyy toimia globaalin terrorismin vastentahtoisena lehdistöedustajana.

Ehkä suurin vastarinnan teko, jonka voimme tehdä terroristeille, on antaa Amirin olla vain jenkkifutispelaaja. Ei symboli, ei uhka, ei edustaja. Vain kaveri, joka tykkää taklata.

Posted in henk.koht, Jotain aivan muuta | Tagged | Leave a comment

is Clipping the Wings of Stealth – A Finnish F-35A Perspective

Hey folks, welcome back to Unfashionable Thoughts, where we ditch the trendy narratives and dig into the gritty realities that mainstream media loves to ignore. Today, we’re zeroing in on something that’s got defense wonks buzzing but leaves the average Joe scratching their head: how advancing detection technologies are eroding the value of stealth features in modern jets. And let’s make it personal for us Finns – we’ll evaluate this through the lens of our shiny new F-35A Lightning II, especially against Russia’s beefy air defenses. With tensions simmering on our eastern border, this isn’t just theory; it’s about survival in a potential scrap. Buckle up – this’ll be around 3500 characters of straight talk, no fluff.

First off, a quick nod to the basics. Stealth tech, or “häiveominaisuudet” as we say in Finnish, isn’t about invisibility cloaks from Harry Potter. It’s about reducing radar cross-section (RCS), infrared signatures, and other giveaways so you can sneak past enemy sensors. The F-35A, which Finland’s snagging 64 of under the HX program, boasts an RCS as tiny as a marble – about 0.001 m². That’s great for slipping through old-school radars. But here’s the unfashionable truth: detection tech is evolving faster than stealth can keep up, turning that edge into a dull blade over the next 20 years (2025–2045).

The Detection Revolution: From Radar Blips to AI-Powered Nets

Picture this: Russia’s got S-400 and the incoming S-500 systems parked along our border, from Kaliningrad to Murmansk. These aren’t your grandpa’s SAMs; they’re layered networks with low-frequency radars (VHF/UHF) that laugh at traditional stealth shapes. Right now, in 2025, systems like Russia’s Nebo-M can spot an F-35A at 300 km on those long wavelengths, even if the resolution’s fuzzy. But give it a decade – by 2035, multi-static radars (multiple transmitters/receivers scattered around) and quantum sensors will sharpen that up, detecting anomalies in gravity or magnetic fields from satellites.

Finland’s basing its F-35s at Rovaniemi in Lapland and Rissala in Karelia – both a stone’s throw from Russian airspace. That’s strategic for NATO ops, but it puts our birds right in the crosshairs of integrated air defense systems (IADS). Russia’s blending IR sensors, passive radars (using ambient signals like TV waves), and AI fusion to create a “see-everything” bubble. For the F-35A, this means its IR-hiding tricks (cooled exhausts) get busted by hypersensitive detectors spotting engine heat through clouds at 50–100 km.Let’s break it down in a table, because who doesn’t love cold, hard facts over hype?

Detection TechCurrent (2025) Impact on F-35A2025–2035 Evolution2035–2045 OutlookFinnish Ops Challenge vs. Russia
Low-Freq Radars (VHF/UHF)Spots at 300 km but poor lock-on; F-35 flies low to evade.AESA arrays + drone networks boost resolution; 500 km range.Satellite-integrated; 600+ km with missile guidance.Forces F-35s into risky low-altitude runs over Baltic approaches, exposing to MANPADS.
Quantum & Photonic SensorsPrototypes detect stealth at 100 km; hard to jam.Ship/airborne integration; pierces absorbing materials.Full quantum suites; senses stealth “shadows”.Neutralizes F-35’s RCS edge in Arctic patrols; Russia could track from Kola Peninsula.
IR & Passive SensorsIRST picks heat at BVR; 89% success vs. drones.Hybrid missiles with AI; cloud-penetrating thermal analysis.Autonomous swarms fuse data in real-time.Hits F-35’s afterburner ops; limits strikes on Kaliningrad without standoff weapons.
AI Sensor Fusion78% of defenses merge radar/IR; spots weak signals.Real-time sharing via C2 nets; IDs stealth from noise.Quantum algos; global sat coverage.Turns Russia’s IADS into a no-fly zone for solo F-35 missions; demands NATO swarm tactics.

By 2035, stealth’s value drops 20–40% for ops like suppressing enemy air defenses (SEAD) over Russian territory. Fast-forward to 2045, and it’s halved – quantum radars could make the F-35A “low-observable” at best, not invisible. In Finnish context, this means our jets, operational from 2026, might shine like beacons to S-500’s multi-spectral eyes during a Taiwan-style crisis spillover.

Finnish F-35A Ops: Strengths, Weaknesses, and the Russian Bear

Unfashionable idea #1: The F-35A isn’t a silver bullet for Finland. Sure, its sensor fusion and datalink make it a flying command center, sharing intel with NATO allies. In a Baltic defense scenario, it could jam Russian radars while launching standoff munitions from Finnish airspace. But Russia’s hyping its hypersonics (Kinzhal) and anti-stealth upgrades – think passive coherent location (PCL) that uses no emissions, making it jammer-proof.

Challenge: Our northern terrain helps with low-level hiding, but Russia’s got eyes in space and drones swarming the border. Recent steps like beefing up anti-drone jammers are smart, but they don’t fix the core issue – detection tech’s democratizing air superiority. By 2040, even budget players could field AI nets that erode stealth’s premium price tag (each F-35 costs us a cool €80M+).

Unfashionable idea #2: Adapt or die. Finland should pivot to “multi-domain” ops: pair F-35s with drone swarms for decoys, electronic warfare pods to blind S-400s, and hypersonic counters. NATO integration helps, but relying on U.S. tech means we’re vulnerable to export quirks – remember Turkey’s S-400 fiasco?

In sum, detection advances won’t kill stealth outright, but they’ll force the F-35A into supporting roles rather than solo heroics. For Finland, staring down Russia’s IADS, it’s a wake-up call: invest in fusion and counters, or watch that häive glow fade.

What do you think, readers? Drop your unfashionable takes below.

Stay vigilant – the skies aren’t as empty as they seem.

Posted in HX-ohjelma, ilmavoimat, Sodanajan toiminta, teknologia, Teknologia, uhka-arvio | Tagged , , | Leave a comment

AIM-120D-3: mitä seuraavan sukupolven AMRAAM oikeasti merkitsee ilmapuolustukselle

Suomeen tulee käyttöön AIM-120 AMRAAMIN uusin versio. Helppo, koska lienee välittömästi käyttökelpoinen myös F/A-18 C/D koneissa. Oma kuva

Puolustusminiteriö tiedotti tänään, että suomi hankkii uusimman sukupolven AMRAAM D-3 ohjuksia F-35 koneisiinsa. Kovaa faktaa uudesta nuolesta ei ole saatavilla, mutta nopealla tekoälyetsinnällä löytyi tämmöiset spekulaatiot. Osa on varmaan ihan tottakin.

Asejärjestelmien kehityksessä on viime vuosina ollut nähtävissä ilmiö, josta harvoin puhutaan ääneen: todelliset läpimurrot piilotetaan pienten yksityiskohtien sisään. Niitä ei julisteta presseissä, eikä niistä yleensä tehdä värikkäitä animaatioita. Ne tulevat esiin rivien välistä – “hardware refresh”, “software baseline”, “system improvement program”. Nämä ovat termejä, joiden tarkoitus on rauhoittaa poliitikkoja, mutta herättää sotilasammattilaisten mielenkiinto. AIM-120D-3 on tästä erinomainen esimerkki.

Vaikka Puolustuministeriö mainitsee aseen tulevan käyttöön F-35 koneissa, niin ei liene mitään syytä, miksi niitä ei voida käyttää jo F/A-18C/D kalustolla. Tällöin kyvynnosto on heti kerralla melkoinen, eikä joudu odottamaan sitä, kun merkittävä määrä uusia koneita saadaan käyttöön todellisen edun saamiseksi. Tätä ei taustamateriaalini varmasti kerro, mutta perinteisesti US Navy on toiminut näin.

Jos perinteinen AMRAAM-sukupolvi nojasi jatkuvaan hiomiseen, niin D-3 edustaa jo askelta, jossa rakenteellinen kehitys ja ohjelmistopohjainen kyvykkyys sulautuvat yhteen. Yhdysvaltain teollisuus ei väitä, että D-3 olisi kokonaan uusi ohjus; sen sijaan se on aiempien AIM-120D-sarjojen “virkistys”. Mutta juuri tässä piilee asian ydin: moderni ilmasota ei enää synny “uusista ohjuksista”, joita toki on kiikarissa myös Yhdysvalloista, vaan siitä, miten nopeasti ja ketterästi olemassa olevaan runkoon voidaan ruuvata täysin uusi ajattelutapa.

D-3:n näkyvin uudistus on Form-Fit-Function Refresh. Kuulostaa tylsältä, mutta todellisuudessa se on massiivinen elektroniikkauudistus: viisitoista uutta piirilevyä, enemmän laskentatehoa ja rakenteellinen pohja, joka kestää tulevien vuosien ohjelmistopäivitykset. Kun runko ja moottori pysyvät suunnilleen samoina, todellinen etu syntyy ohjelmistosta – ja juuri sitä varten uusi rauta on rakennettu.

Tämä näkyy jo testeissä. Kyse ei ole “pari prosenttia lisää” -tyyppisestä parannuksesta, vaan kyvystä lentää pidemmälle, optimoida lentoratoja ja hyödyntää ulkopuolisia sensoreita, erityisesti F-35:n ja F-22:n datavirtoja. Siinä missä vanha AMRAAM luotti laukaisijan omaan sensoriin ja muutamiin päivityksiin, D-3 kykenee operoimaan osana verkkoa, jossa ohjus ei ole enää pelkkä ammus vaan autonominen päätöksentekoalusta.

Elektroninen sodankäynti on toinen alue, jossa kehitys on alkanut muuttaa koko BVR-taistelun logiikkaa. häirintä ei enää ole ohjuksia vastaan yksinkertainen “kaukaa häirintää, läheltä pakoon” -peli. D-3:n parannettu ECCM, kehittynyt signaalinkäsittely ja todennäköinen home-on-jam-kyvykkyys tekevät aktiivisesta häirinnästä riskialttiimpaa kuin koskaan. Mikä ennen oli suoja, muuttuu nyt potentiaaliseksi majakaksi.

Lopulta kyse ei kuitenkaan ole vain yhdestä ohjuksesta. D-3 on merkki kokonaisesta trendistä: asejärjestelmät muuttuvat ohjelmistokeskeisiksi aivan kuten autot, puhelimet ja lentokoneet. Kysymys ei ole enää siitä, kuka valmistaa voimakkaimman moottorin, vaan siitä, kuka kykenee rakentamaan arkkitehtuurin, johon voidaan ajaa uusia kyvykkyyksiä vuosittain – ei vuosikymmenittäin.

Ja juuri siksi AIM-120D-3 on tärkeä. Ei siksi, että se on maailman pisimmälle kantava ilmataisteluohjus. Ei siksi, että se on teknisesti lähes täydellinen. Vaan siksi, että se on ensimmäinen AMRAAM-sukupolvi, joka todella siirtyy ohjelmiston aikakauteen. Se antaa Yhdysvalloille ja liittolaisille mahdollisuuden päivittää ilmatilan hallintaa samaan tahtiin kuin vastustajien taktiikat kehittyvät.

Ilmasota ei tulevaisuudessa ratkea suurilla otsikoilla. Se ratkeaa 15 piirilevyn päivityksellä, joka muuttaa koko pelin. AIM-120D-3 näyttää meille, miten se tehdään.

Posted in Aseet, elektroniikka, HX-ohjelma, ilmavoimat, Teknologia | Leave a comment

Edelleen lisääntyvä kristittyjen sorto Euroopassa 1970-2025

Hei vaan, hyvät lukijat täällä epamuodikkaiden ajatusten äärellä. Tänään pureudutaan aiheeseen, joka saa valtamedian hiljaiseksi kuin pohjoismaisen tapaluterilaisen kirkon päälaivan arki-iltana: kristittyjen sorto Euroopassa ei ole mikään historian reliikki, vaan se paisuu kuin hiiva taikinassa. Vuodesta 1970 nykypäivään olemme nähneet, miten kommunistinen valtioterrori vaihtui hiljaiseen, mutta yhä raaempaan kulttuurisotaan – kirkkojen polttamiseen, häpäisyyn ja siihen, että joulumarkkinatkin ovat nyt terrorin varjossa. Unohdetaan ne poliittisesti korrektit selitykset “yksittäistapauksista” ja katsotaan faktoja suoraan silmiin. Tämä ei ole sattumaa, vaan järjestelmällistä hyökkäystä Euroopan kristillistä perintöä vastaan.

Tänäkin jouluna noin kymmenen kirkkoa vandalisoidaan tai poltetaan Euroopassa. Tämä tuskin on mikää yhteiskuntarauhaa lisäävä trendi. Kuva AIsta.

Kommunistisen Itä-Euroopan valtioterrorismi kristittyjä kohtaan oli brutaalia ja systemaattista aina Neuvostoliiton romahtamiseen asti vuonna 1991. 1970-luvulla Albanian kommunistijohtaja Enver Hoxha julisti maan maailman ensimmäiseksi ateistiseksi valtioksi vuonna 1967, ja sorto jatkui vuoteen 1991: tuhansia kirkkoja ja myös moskeijoita tuhottiin, pappeja ja uskovia pidätettiin, kidutettiin tai teloitettiin pelkästään uskonnonharjoittamisen takia. Romaniassa Nicolae Ceaușescun hallinto 1960-luvulta 1989 asti sulki kirkkoja, pakotti papit vakoilemaan seurakuntiaan ja käytti Securitatea-salaista poliisiaan- terrorisoimaan kristittyjä, jotka nähtiin uhkana kommunistiselle yksinvallalle. Näissä maissa kirkot muutettiin varastoiksi tai tuhottiin kokonaan, ja uskovat, muita kuin tosiuskovia ei ollut, joutuivat undergroundiin – tämä oli valtion sponsoroimaa ateismia, jossa kristinusko leimattiin “takapajuiseksi taikauskoksi”.

Itä-Euroopan kommunistiblokissa, kuten Puolassa ja Tšekkoslovakiassa, sorto oli hienovaraisempaa mutta yhtä myrkyllistä: kirkkoja valvottiin, pappeja vainottiin, ja uskonnonopetus kiellettiin kouluissa. Vuonna 1984 Puolassa kommunistihallinto murhautti isä Jerzy Popiełuszkon, solidaarisuusliikkeen papin, joka uskalsi puhua vapaudesta. Tämä valtioterrori ei ollut vain uskonnonvastaisuutta, vaan yritys kitkeä kaikki, mikä haastaisi marxilaisen materialismin. Kun muuri murtui 1989-1991, luultiin että sorto loppui – mutta ei, se vain muutti muotoaan ja levisi länteen, missä nyt “edistyksellinen” eliitti jatkaa samaa agendaa pehmeämmillä keinoilla.Yhä edelleen Viher-Vasemmistolle kaikista pahinta ovat uskovat konservatiivit.

Nyt päästään asiaan: korkea terroriuhka Euroopassa (loppuvuonna 2025) ei ole pelkkää joulumarkkinoiden vartiointia, vaan se on osa laajempaa hyökkäystä kristittyjä vastaan. Vuodesta 2010 lähtien kirkkojen vandalisointi, tuhopoltot ja häpäisyt ovat räjähtäneet käsiin – OIDAC:n raportit näyttävät, että anti-kristilliset viharikokset nousivat 44% vuodessa 2022-2023, ja Saksassa yli 2000 tapausta vuodessa, nousu jopa 105%. Ranskassa poltetaan tai vandaloidaan lähes 1000 kirkkoa vuodessa, ja Yhdistyneessä Kuningaskunnassa tai Britanniassa yli 9000 rikosta kirkoissa vuosina 2022-2024. Tämä ei ole “nuorisojengien” satunnaista keppostelua, vaan yhä intensiivisempää ja tuhoavampaa: tuhopoltto-tapaukset kasvoivat 75% 2021-2022, ja nyt puhutaan patsaiden silpomisesta, alttareiden häpäisystä ja jopa murhista. Eurooppa, joka ylpeilee “toleranssillaan”, on todellisuudessa kristittyjen vainon pesä – ja Vasemmistolainen valtamedia vaikenee, koska syylliset, ja uhritkaan, eivät sovi narratiiviin. Joulumarkkinoita perustaan taloudellisesti kannattamattomina Kannattaa panna merkille että mainittu “taloudellinen kannattamattomuus” Saksassa johtuu juurikin ekspotentiaalisesti kasvavista turvallisuuskuluista joulutorien suojelemisessa. Ranskassa perumisia ei ole tapahtunut, koska Ranskan valtio, ei järjestävä taho, maksaa turvallisuuden viulut.

Terroriuhka kytkeytyy suoraan tähän: joulumarkkinat perutaan Saksassa ja Ranskassa “turvallisuussyistä”, mutta taustalla on islamistinen radikalismi ja kulttuurinen viha kristillisiä symboleita kohtaan. Magdeburgin 2024 hyökkäys, Strasbourgin 2018 – nämä eivät ole irrallisia, vaan osa patternia, jossa kirkot ja juhlat ovat kohteina. Vandalismi on 62% tapauksista, mutta syylliset? Usein tuntemattomia, mutta raportit viittaavat radikaaliin vasemmistoon (aborttioikeusprotestit), islamisteihin (kirkkojen “epäjumalien” tuho), satanisteihin ja jopa maahanmuuttajataustaisiin ryhmiin. Pew Researchin mukaan vuonna 2020 uskontoon liittyviä omaisuuden tuhoja oli 76% Euroopan maista, ja nousu jatkuu.

Tämä ei ole laskussa, vaan on yltynyt kohti vuotta 2025 – ja kukaan ei tee mitään, koska “inklusiivisuus” vaatii hiljaisuutta ja Viher-Vasemmistomedia mieluummin on mainostamatta asiaa. Data syyllisistä on hajanaista, koska monet tapaukset jäävät selvittämättä, mutta OIDAC:n ja FRC:n raportit antavat viitteitä. Alla taulukko vuosittain saatavilla olevista tilastoista Euroopassa (keskittyen vandalismiin, tuhopolttoihin ja hyökkäyksiin kristittyjä vastaan; syylliset luokiteltu yleisesti raporttien perusteella – tuntematon enemmistö, mutta mainitut ryhmät esiin).

VuosiHyökkäysten määrä (arvio Euroopassa)Yleisimmät tyypitTunnetut syylliset (jos saatavilla)
1970-1980Ei systemaattista dataa; kommunistinen sorto Itä-Euroopassa (satoja kirkkoja tuhottu)Valtioterrori, sulkemisetKommunistihallinnot (esim. Albania, Romania)
1980-1990Samoin, matala raportointi lännessä; Itä-Euroopassa tuhansia pidätyksiäPidätykset, tuhotValtio ja salaispoliisit
2000-2010~500-1000/vuosi (nousu alkaa)Vandalismi (graffiti)Nuorisojengit, tuntemattomat
2017~1045 (Ranska yksin)Vandalismi, murrotTuntemattomat; vasemmistoaktivistit
2019~3000Vandalismi 62%Radikaali vasemmisto, satanistit
2020Omaisuuden tuhot 76% maistatuhopoltto, vahingotIslamistit, antikristilliset ryhmät
2021-2022Tuhopoltot +75%TuhopoltotTuntemattomat; maahanmuuttajaryhmät
2023>2400; Saksassa >2000 (+105%)Vandalismi, uhkauksetVasemmisto, islamistit
2024tuhopoltot lähes tupla; UK >9000 (2022-2024)Poltot, häpäisytSatanistit, radikaalit
2025 (osittainen)Jatkuva nousu; Saksassa uhkataso korkeaTerroriuhat, vandalismitTuntemattomat, mutta liitetty maahanmuuttoon

Lopuksi, pohditaan tätä David Betzin sisällissotateoriaan nojaten – mieshän on King’s Collegen professori ja Iso Britannian hallituksen neuvonantaja, joka varoittaa, että länsi on sisällissodan partaalla. Betzin mukaan kolme avaintekijää ajavat konfliktia: polarisaatio (polar factionalisation), “downgrading” eli isäntäväestön todellinen tai koettu aleneminen (kuten kulttuurin ja identiteetin menetys maahanmuuton myötä), sekä luottamuksen menetys instituutioihin (loss of faith).

Soveltaen tähän: Euroopan kristittyjen sorto on juuri tätä – polarisaatio, jossa “edistykselliset” eliitit ja radikaalit ryhmät näkevät kristinuskon vanhanaikaisena sortona, downgrading kun alkuperäisväestö tuntee perinteidensä tallottavan (kirkot poltetaan, joulu perutaan), ja loss of faith kun hallitukset eivät suojele valtaväestöä vaan selittelevät “inklusiivisuudella” ja mieluummin antavat kovemmat rangaistukset uhreille kuin syyllisille, jos uhri erehtyy kirjoittamaan kuohuksissaan jotain tuhmaa SoMeen. Betz arvioi 18,5% todennäköisyyden sisällissodalle viidessä vuodessa – ja kun katsotaan näitä hyökkäyksiä, se ei ole kaukaa haettua. Jos emme herää, Eurooppa palaa, ei vain kirkoissa vaan kaduilla. Viher-Vasemmisto saa iloita hetken voitostaan konservatiiveista palavien kirkkojen loisteessa, ennekuin heidät alistetaan dhimmiyden ikeen alle: ihka uuteen kolmannen maailman maahan kolmannen luokan kansalaisiksi.

Mitä mieltä olette, lukijat? Kommentoikaa alle!

Posted in Uncategorized | Tagged , , | 1 Comment

Minkälaista suojaa ballistisesti Suomalainen rakennuskanta karkeasti tarjoaa?

Edellinen kirjoitus kirvoitti itselleni ajatusleikin siitä, kuinka suomalaislähiössä kävisi, kun jengiläiset tai jihadistit ja palestiinaaktivistit alkavat ammuskella kadulla. Suomessa ei juuri ns “safe roomeja” harrasteta, joten joudumme pohtimaan tilannetta rakennuskannan puolesta. Tässä on “rakennusinsinöörin ja reserviläisen” analyysi eri talotyypeistä.


1. Kerrostalot: Betonibunkkerit vs. Lasitornit

Kerrostalo on lähtökohtaisesti turvallisin asuinmuoto ballistisesti, mutta sisäiset erot ovat valtavia.

A) Vanhat kivitalot (–1950-luku)

Nämä ovat kaupunkien keskustojen arvotaloja (esim. Helsingin Töölö tai Eira).

  • Rakenne: Massiivitiili. Seinät voivat olla 40–60 cm paksua täystiiltä (“kiven sisässä”).
  • Suoja: Erinomainen. Massiivinen tiiliseinä pysäyttää käytännössä kaiken jalkaväkiaseistuksen rynnäkkökivääristä konekivääriin.
  • Heikko kohta: Isot ikkunat. Mutta jos olet seinän takana, olet turvassa. Väliseinätkin ovat usein tiiltä (“kanankakka”-tiili), joka pysäyttää pistoolinluodit.

B) Betonilähiöt (1960–1980-luku)

Suurin osa suomalaisista asuu näissä “elementtikuutioissa”.

  • Rakenne: BES-järjestelmä (Betonielementtistandardi).
    • Ulkoseinät: “Sandwich-elementti”. Uloin kerros on n. 6–8 cm betonia, välissä villat, sisällä kantava betonikuori (8–15 cm).
    • Välipohjat: Ontelolaatta tai umpipetoni.
  • Suoja:Hyvä (mutta petollinen).
    • Ulkoseinän “sandwich” on erittäin vahva. Kiväärikaliiperi (7.62 / 5.56) saattaa läpäistä ulkokuoren, mutta pysähtyy useimmiten sisäkuoreen tai vähintään menettää tappavan energiansa.
    • Vaara: Asunnon sisäiset kevyet väliseinät ovat usein lastulevyä tai kipsiä. Jos naapuri ampuu seinän läpi, se tulee läpi, ellei kyseessä ole huoneistojen välinen kantava betoniseinä.
  • Taktinen huomio: Kantavat seinät (yleensä ne, jotka ovat kohtisuorassa julkisivua vastaan) ovat betonia. Ne ovat suoja. Muut ovat vain näkösuojaa.

C) Modernit kerrostalot (2000–)

  • Rakenne: Usein pilarilaattarunko, jossa julkisivu on kevyempi (rankarakenne + levy/lasi) tai sandwich-elementti suurilla aukoilla.
  • Suoja:Kohtalainen/Heikko.
    • Energiatehokkuus on tuonut mukanaan valtavat ikkunapinnat ja kevyemmät julkisivumateriaalit. Lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat ovat ballistinen painajainen.
    • Vaikka runko on betonia, “pehmeää” pinta-alaa on enemmän.

2. Omakotitalot ja Rivitalot: Puu on vain hidaste

Pientaloissa tilanne muuttuu radikaalisti. Suomalainen pientalo on perinteisesti puurunkoinen. Puu ei ole suoja nykyaikaisille aseille.

A) Rintamamiestalo (1940–1950-luku)

  • Rakenne: Puurunko, lautaverhous, eristeenä sahanpuru (n. 10–15 cm). Sisäseinät huokolevyä (“pinkopahvi”).
  • Ballistiikka:Olematon.
    • Rynnäkkökiväärin luoti (esim. AK-47:n 7.62×39) menee tällaisesta talosta läpi “sisään ja ulos”. Se läpäisee ulkoseinän, väliseinät ja takaseinän, jos ei osu matkalla kantavaan pystypuuhun tai piippuun.
    • Pistoolin luoti (9mm) läpäisee ulkoseinän helposti.
  • Pelastus: Kellari (Sokkeli). Rintamamiestalon betoninen kivijalka on usein ainoa paikka, joka tarjoaa suojaa. Jos taloon ammutaan, ainoa oikea liike on mennä lattian läpi kellariin tai muurin/piipun taakse.

B) Tiiliverhoiltu talo (1970–1980-luku)

Tämä on yleisin harhaluulo. “Asun kivitalossa, koska seinässä on tiilet.”

  • Rakenne: Puurunko + villa, jonka pinnassa on tiilimuuraus. Tiili ei kanna taloa, se on vain sääsuoja.
  • Ballistiikka:Heikko.
    • Julkisivutiili on usein reikätiiltä. Se saattaa pysäyttää pistoolinluodin tai haulikon haulit, ja se varmasti sirpaloi kiväärinluodin. Mutta se ei ole luotettava suoja kivääritulelta. Luoti usein murtuu, mutta jatkaa matkaa tappavana sirpaleparvena villan ja kipsilevyn läpi sisään.
    • Parempi kuin pelkkä lauta, mutta ei “bunkkeri”.

C) Siporex / Kevytbetonitalo

  • Rakenne: Höyrykarkaistu kevytbetoni. Aine on kuin “kivimäistä vaahtokarkkia”.
  • Ballistiikka:Kohtalainen.
    • Siporex on pehmeää. Se “syö” luodin energiaa hyvin, mutta murenee. Paksu (300+ mm) Siporex-seinä pysäyttää todennäköisesti yksittäiset kiväärinluodit, mutta sarjatuli syö siihen reiän nopeasti. Pistoolitulelta se suojaa hyvin.

D) Moderni “Pakettitalo” (Gyproc-talo)

  • Rakenne: Puurunko, tuulensuojalevy, paksu kivivilla, höyrynsulkumuovi, kipsilevy (Gyproc).
  • Ballistiikka:Paperia.
    • Kipsilevy ei pysäytä mitään. Villa ei pysäytä mitään.
    • Tässä talotyypissä luoti käyttäytyy arvaamattomasti villan sisällä, mutta läpäisy on varma.
    • Huomio: Modernit talot ovat tiiviitä. Jos sisällä ammutaan, paine ja ääni ovat korviahuumaavia, ja kipsipöly sokaisee tilan sekunneissa.

E) Hirsitalo (Moderni tai perinteinen)

Tässä on jokerikortti.

  • Rakenne: Massiivipuu (lamellihirsi tai pyöröhirsi), paksuus usein 200 mm+.
  • Ballistiikka:Yllättävän hyvä.
    • Tuore tai tiheä puu on sitkeää. 20 senttimetriä mäntyä pysäyttää useimmat käsiaseet (9mm, .45, .357) täysin.
    • Rynnäkkökiväärin luoti (7.62) uppoaa syvälle, mutta paksu hirsi saattaa pysäyttää sen tai vähintään poistaa sen tappavan energian.
    • USA:n armeijan testien mukaan n. 30–50 cm puuta vaaditaan varmaan pysäyttämiseen kivääreillä, mutta 20 cm hirsi tarjoaa jo merkittävän suojan verrattuna “tikku-ja-villa” -taloon.

Yhteenveto: Missä olet turvassa?

Jos “Case 3” (jengiammuskelu) tai “Case 2” (vihollisen partio) toteutuu kotikadullasi, toimi talotyyppisi mukaan:

TalotyyppiSeinärakenneTurvallisin paikka (Suoja/Cover)Vaaranpaikka (Näkösuoja/Concealment)
Kerrostalo (Betoni)BetonielementtiPorraskäytävä, kylpyhuone (jos elementti), kantava betoniseinä.Ikkunan alusta, kevyet väliseinät.
Kerrostalo (Tiili)MassiivitiiliLattialla ikkunalinjan alla (seinä on paksu), huoneiden väliset tiiliseinät.Ikkunat.
RintamamiestaloPuu/PuruKellari, muurin/takan/piipun takana.Koko asuinkerros. Seinät eivät suojaa.
Moderni omakotitaloPuu/Villa/LevyTakan tausta. Mahdollinen tekninen tila (jos harkkoseinä).Koko talo. Kipsilevy on vain visuaalinen este.
HirsitaloMassiivihirsiLattianrajassa seinän vieressä (hirsi on paksuin nurkissa).Ikkunat ja ovet.

Entäpä patterit, Suojaako vesikiertoinen paremmin kuin sähköinen lämpöjärjestelmä?

1. Lämpöpatterit: Petollinen suoja

Lämpöpatteri on klassinen elokuvien suojapaikka. Todellisuudessa sen antama suoja riippuu täysin siitä, milloin talosi on rakennettu.

A) Vanha valurautapatteri (1920–1970 -luku)

Nämä ovat niitä painavia, lohkeilevalla maalilla päällystettyjä hirviöitä, joita löytyy vanhoista kerrostaloista ja rintamamiestaloista.

  • Materiaali: Paksu valurauta ja sisällä oleva vesi.
  • Suoja: Tämä on todellinen suoja. Valurauta on kovaa ja haurasta. Se pysäyttää käytännössä kaikki käsiasekaliiperit (9mm, .45 ACP, jne.) ja haulikon haulit täysin.
  • Kiväärikaliiperit (5.56 / 7.62): Valurauta saattaa pysäyttää tai ainakin pirstoa luodin niin pahasti, että sen tappava vaikutus lakkaa. Se on kuitenkin haurasta, joten sarjatulella se murenee.
  • Vaara: Osuessaan valurautaan kiväärinluoti voi aiheuttaa “spalling”-ilmiön, eli patterista irtoaa sisäpuolelle tappavia metallinsirpaleita. Mutta se on silti parempi kuin ottaa luoti suoraan rintaan.

B) Moderni levy- / peltipatteri (1980-luku – nykypäivä)

Nämä ovat niitä ohuita, valkoisia paneeleja, joita on lähes kaikissa uusissa asunnoissa.

  • Materiaali: Ohut teräspelti (usein alle 1,5 mm) ja vesi.
  • Suoja: Olematon. Tämä on “näkösuoja”, ei tulisuoja.
  • Fysiikka: Vaikka vesi hidastaa luotia, moderni patteri on liian ohut. 9mm pistoolin luoti menee todennäköisesti läpi molemmista pelleistä, jos kulma on suora. Kiväärin luoti (AK-47 tai AR-15) ei edes huomaa patteria; se saattaa hieman epävakautua (alkaa pyöriä), mikä tekee haavasta entistä rumemman osuessaan takana olevaan ihmiseen.
  • Lisäriski: Kun luoti osuu vedellä täytettyyn ohueen säiliöön, hydrostaattinen paineisku repii patterin auki. Saatat saada osuman lisäksi päällesi kiehuvaa vettä ja paineistettua höyryä.

Tuomio: Jos asuntosi patterissa on terävät kulmat ja se painaa tonnin, kyyristy sen taakse. Jos se on sileä ja siro, se on vain hidaste.

2. Kirjahylly: Köyhän miehen hiekkasäkki

Kirjahylly on yllättävän tehokas ballistinen suoja, mutta vain jos ymmärrät paperin fysiikan. Paperi on puukuitua. Tiukasti puristettu paperi (kuten kirja) on käytännössä komposiittimateriaalia.

Avainkysymys on, miten päin kirja on suhteessa luodin lentorataan.

Skenaario A: Luoti osuu sivujen suuntaisesti (Spine hit)

Tämä on tilanne, jossa kirjat ovat hyllyssä pystyssä normaalisti, ja luoti ammutaan huoneen poikki kohti hyllyä. Luoti osuu kirjan selkämykseen (spine).

  • Fysiikka: Luoti pyrkii kulkemaan pienimmän vastuksen tietä. Kun se osuu selkämykseen, se tunkeutuu sivujen väliin. Luoti toimii kuin kiila, joka työntää sivuja erilleen sen sijaan, että se joutuisi läpäisemään kuituja.
  • Suoja: Heikompi. 9mm pistooli saattaa pysähtyä paksuun (yli 500 sivuiseen) kirjaan, mutta kiväärikaliiperi sujahtaa läpi useammasta peräkkäisestä kirjasta, jos ne eivät ole äärimmäisen tiukkaan pakattuja.
  • Lievittävä tekijä: Jos hylly on pakattu niin täyteen, että kirjoja on vaikea vetää ulos, puristusvoima tekee niistä yhtenäisen “puupalikan”. Silloin suoja paranee huomattavasti.

Skenaario B: Luoti osuu kohtisuoraan sivuja vasten (Face hit)

Tämä on tilanne, jossa kirjat on pinottu lappeelleen (esimerkiksi lattialle kasaksi) ja luoti tulee ylhäältä, tai luoti osuu kirjan kanteen.

  • Fysiikka: Tämä on paperin “supervoima”. Luodin täytyy repiä ja katkaista jokainen tuhansista paperikuiduista erikseen. Kitka on valtava. Lisäksi paperikerrokset alkavat “sienettyä” luodin edessä.
  • Suoja: Erinomainen.
    • Noin 30–40 cm tiukkaa paperia (kaksi isoa tietosanakirjaa peräkkäin) pysäyttää useimmat käsiaseet.
    • Noin 60–80 cm paperia pysäyttää useimmat rynnäkkökiväärin luodit.
  • Materiaalin merkitys: Kiiltäväpaperiset aikakauslehdet (esim. National Geographic) ovat parhaita. Niiden paperissa on korkea savipitoisuus (clay coating), mikä tekee niistä raskaampia ja tiheämpiä kuin huokoinen romaanipaperi.

Skenaario C: Hylly itsessään (Lastulevy)

  • Ikea-hylly: Useimmat modernit hyllyt ovat lastulevyä tai pahvikennoa. Ne eivät pysäytä mitään. Luoti menee läpi, ottaa mukaansa liimapuun sirpaleita ja jatkaa matkaa.
  • Massiivipuuhylly: 5 cm paksu massiivitammi alkaa jo suojata pistoolikaliiperilta, mutta kivääri menee siitäkin läpi.

Yhteenveto: Kuinka rakennat “kirjabunkkerin”

Jos Ruotsin jengisodan skenaario tai “Isäntä B” -tilanne toteutuu, ja sinun täytyy suojata esimerkiksi lasten sänky luodeilta, älä luota kipsilevyseinään.

  1. Kirjat ovat halpaa panssaria. Jos sinulla on paljon kirjoja, älä heitä niitä pois.
  2. Sijoittelu: Kirjahylly, joka on täytetty ääriään myöten tiukkaan pakatuilla kirjoilla (mielellään tietosanakirjat ja aikakauslehdet), on yksi harvoista kodin huonekaluista, joka voi oikeasti pysäyttää luodin.
  3. Maksimoi tiheys: Jos joudut improvisoimaan suojan, älä jätä kirjoja hyllyyn pystyyn.inoa ne lappeelleen päällekkäin tiiviiksi muuriksi. “Lappeellaan” oleva paperi on 50 % tehokkaampaa kuin “pystyssä” oleva, koska luoti joutuu tekemään työtä kuitujen läpäisemiseksi eikä vain liu’u sivujen välissä.

Kotisi turvallisin paikka ei ole sängyn alla (lattia ei pysäytä mitään), vaan vanhan, täyteen ahdetun kirjahyllyn tai valurautapatterin takana – ja mieluiten niin, että välissä on vielä se kantava betoniseinä.

Entäpä jos tuliluikku laulaa kadulla ja julkisivu alkaa ottaa osumaa. Miten kerros jossa asut vaikuttaa vaaraan?

Tämä on puhtaasti geometrinen ja materiaalifysikaalinen kysymys, joka muuttaa tilannearviota merkittävästi. Kaupunkiympäristössä korkeus on suojaa, mutta ei pelkästään etäisyyden vuoksi, vaan kulman vuoksi. Kun ampuja on kadulla ja kohde on ylempänä, syntyy niin sanottu “ballistinen varjo” (ballistic shadow) tai katvealue. Mitä ylemmäs mennään, sitä pienemmällä tulokulmalla luodit osuvat julkisivuun.

Tässä analyysi 6-kerroksisesta talosta, kun ampuja on kadulla n. 10–20 metrin päässä julkisivusta (tyypillinen kadun leveys). kuudennesta kerroksesta eteenpäin on suojaarvo vain kasvaa kasvamistaan.

1. Geometria: Miten kulma pelastaa?

Luoti lentää suoraan (lyhyillä etäisyyksillä kaareutuminen on merkityksetöntä). Mitä jyrkemmässä kulmassa luoti joutuu nousemaan ylöspäin, sitä lyhyemmän matkan se kulkee asunnon sisällä ennen kuin se osuu kattoon.

Kerrokset 1–2 (The Kill Zone)

  • Tulokulma: Lähes vaakasuora (0–15 astetta).
  • Vaikutus: Tämä on vaarallisin alue. Luoti tulee ikkunasta sisään ja kulkee koko huoneiston halki lantion tai rinnan korkeudella.
  • Välikatto: Ei suojaa, koska luoti ei osu siihen, vaan takaseinään tai asukkaisiin.
  • Kimmoke: Pieni todennäköisyys. Luoti pureutuu seinään kohtisuoraan.

Kerrokset 3–4 (Harmaa alue)

  • Tulokulma: Nouseva (n. 20–35 astetta).
  • Vaikutus: Luoti tulee ikkunasta sisään, mutta nouseva rata pakottaa sen osumaan huoneen kattoon (välipohjaan) melko nopeasti.
  • Turva-alue: Jos seisot syvällä huoneessa (kaukana ikkunasta), olet turvassa, koska luoti on jo iskeytynyt kattoon ennen kuin se ehtii takaseinälle. Vaara on ikkunan välittömässä läheisyydessä.

Kerrokset 5–6 (Katvealue)

  • Tulokulma: Jyrkkä (yli 45 astetta).
  • Vaikutus: Jos ampuja on lähellä taloa, hän ei edes näe 6. kerroksen lattiatasoa, ainoastaan katonrajan.
  • Sisätiladynamiikka: Jos luoti tulee ikkunasta, se osuu asunnon kattoon lähes välittömästi (usein alle metrin päässä ikkunasta). Koko loppuosa huoneesta on turvallista “varjoaluetta”.
  • Poikkeus: Jos talosi on rinteessä tai ampuja on kauempana (esim. puistossa 100m päässä), kulma loivenee ja vaara kasvaa.

2. Välikaton läpäisy (Ontelolaatta vs. Luoti)

Suomalaisessa kerrostalossa välikatto (välipohja) on yleensä esijännitetty ontelolaatta. Tämä on ballistisesti luodille erittäin kova vastus.

  • Rakenne: Betonia, jonka sisällä kulkee teräspunoksia. Paksuus tyypillisesti 265 mm tai 320 mm (onteloineen).
  • Osumakulma: Kun luoti osuu 6. kerroksen kattoon kadulta ammuttuna, se osuu siihen viistosti.
  • Läpäisykyky:
    • Kivääri (AK-47 / AR-15): Ei mene läpi. Ontelolaatta pysäyttää luodin varmasti, varsinkin viistosta osumasta. Luoti pirstoutuu betoniin ja saattaa tiputtaa sementtipölyä ja siruja alakerran (tai tässä tapauksessa yläkerran) lattialle, mutta se ei tule läpi tappavana.
    • Betonin suoja: Jopa ontelolaatan ohuin kohta (ontelon kohdalla) on yleensä riittävä pysäyttämään viistosti tulevan luodin, koska betonin tehollinen paksuus kasvaa kulman jyrkentyessä.

Johtopäätös: Ylemmissä kerroksissa oma kattosi toimii kilpenä, joka “syö” kadulta tulevat luodit heti ikkunan jälkeen.

3. Kimmokkeet (Ricochet) julkisivusta

Tämä on usein unohdettu fysiikan ilmiö: Critical Angle of Incidence.

Kun luoti osuu kovaan pintaan (betonielementti tai tiili), se joko uppoaa (penetration) tai kimpoaa (ricochet). Ratkaisevaa on kulma.

  • Kohtisuora osuma (90°): Luoti uppoaa ja murtuu. (Alakerrokset).
  • Viisto osuma (alle 30° pinnasta mitattuna):
    • Jos ammut kadulta jyrkästi ylöspäin kohti 6. kerroksen betoniseinää, osumakulma pintaan nähden on hyvin loiva.
    • Tulos: Luoti todennäköisesti kimpoaa ylöspäin julkisivua pitkin tai hajoaa sirpaleiksi pintaan. Se ei läpäise edes ulkoseinää.
  • Lasi ja kimmoke: Tavallinen ikkunalasi ei kimmota kiväärinluotia edes jyrkässä kulmassa, luoti menee läpi mutta saattaa muuttaa suuntaansa (keyholing/tumbling). Kuitenkin, jos kulma on erittäin jyrkkä, luoti voi osua ikkunan karmiin tai smyygiin (ikkuna-aukon sivu), joka on usein betonia -> kimmoke pois asunnosta.

silleen. Toivottavasti tästä ei ole koskaan sinulle apua.

Posted in henk.koht, Jotain aivan muuta, terrorismi, uhka-arvio | Tagged , , , , | Leave a comment

Kun illuusio turvallisuudesta särkyy – Ihmiskokeita Ukrainassa, Israelissa ja Seinäjoella

Länsimainen ihminen rakastaa turvallisuudentunnetta. Me rakastamme sertifikaatteja, turvallisuusselvityksiä, ISO-standardeja ja sitä lohdullista ajatusta, että jos jotain pahaa tapahtuu, viranomainen tulee ja hoitaa. Olemme ulkoistaneet väkivallan monopolin valtiolle niin täydellisesti, että olemme unohtaneet perusasian: valtio on hidas, mutta paha on nopea.

Viimeiset kolme vuotta ovat tarjonneet meille kaksi valtavaa “ihmiskoetta” siitä, mitä tapahtuu, kun tuo monopolisoitu suoja pettää. Tulokset ovat rumia, eivätkä ne tue nykyistä turvallisuusbyrokratiaamme. Erityisen suuri kunnia kuuluu molemmissa maissa, Ukrainassa ja Israelissa, miehille ja naisille jotka ovat täyttäneet velvollisuutensa usein viimeisensä antaen.

Oppitunti 1: Miehittäjä ei leiki säännöillä

Katsotaan ensin Ukrainaan. Kun venäläiset joukot vyöryivät rajan yli, moni siviili luotti Geneven sopimukseen tai siihen harhaluuloon, että “siviileihin ei kosketa”. Todellisuus miehitetyillä alueilla on ollut jotain aivan muuta. Suomessa tämä uskomus on erityisen suurta siellä vihervasemmistolaisella laidalla. Venäjä on toiminut samalla tavalla Tsetseniassa, Gruusiassa ja Ukrainassa. Se toimisi AIVAN VUOREN VARMASTI samoin täällä. Venäläinen termi tölle on “harjaus”.

Kyse ei ole vain lipun vaihtumisesta kunnantalon katolla. Kyse on suodatusleireistä, joissa väärä tatuointi tai puhelimesta löytynyt väärä Telegram-kanava johtaa katoamiseen. Kyse on järjestelmällisestä identiteetin tuhoamisesta: ilman Venäjän passia et saa insuliinia, eläkettä etkä ruokaa. Siviili-infraa ei ole suojeltu, se on kohde. Sähkö, vesi ja lämpö katkaistaan, jotta väestö murtuisi.

Kaikkein kylmäävin havainto on tämä: kun vihollinen tulee taloon, hän ei etsi “sotilaskohteita”. Hän etsii alistettavia. Butša osoitti, että kädet sidotaan selän taakse siviileiltä. Jos sinulla ei ole keinoa puolustaa itseäsi sillä hetkellä kun ovi potkaistaan sisään, olet täysin hyökkääjän moraalin varassa. Ja se moraali on osoittautunut olemattomaksi.

Oppitunti 2: Älyaita on tyhmä ja turvahuone on ansa

Siirrytään Israeliin, lokakuun 7. päivään. “Start-up nation” luotti teknologiaan. Heillä oli maailman kehittynein raja-aita, sensorit ja automaattiset konekivääritornit. Siviileillä oli kodeissaan Mamad-turvahuoneet.

Mikä meni pieleen? Kaikki.

Hamasin puskutraktori ei välittänyt sensoreista. Kun “linja” murtui, siviilit jäivät yksin tuntikausiksi. Ja tässä tullaan siviiliyhteiskunnan haavoittuvimpaan kohtaan: Israelilainen turvahuone oli suunniteltu ohjuksia, ei murhaajia varten.

Monissa turvahuoneiden ovissa ei ollut lukkomekanismia sisäpuolella, jotta pelastajat pääsisivät sisään raketin iskettyä. Tämän seurauksena perheet joutuivat pitämään ovenkahvasta kiinni tuntikausia, kun toisella puolella terroristit yrittivät vääntää sitä auki. Ne, jotka eivät jaksaneet pitää, kuolivat.

Koko yhteiskuntasopimus – “minä maksan verot ja toimin kunnolla, valtio suojelee minua” – oli katkolla yli 10 tuntia. Sinä aikana ainoa laki oli fysiikan laki: kummalla on enemmän lyijyä ilmassa.

Tapaus 3: Ruotsin “Folkhemmet” ja luoti olohuoneen seinässä

Jos Ukraina ja Israel tuntuvat etäisiltä, käännetään katse länsirajalle. Ruotsi – tuo sosiaalidemokratian, turvallisuuden ja Ikea-pallomerien luvattu maa – tarjoaa kolmannen, kylmäävän oppitunnin.

Siellä ei sodita valtiollista vihollista vastaan. Siellä soditaan “vain” jengisotia. Mutta virallinen narratiivi siitä, että “rikolliset tappavat vain toisiaan”, on osoittautunut valheeksi.

Skenaario: Väärä ovi, väärä aika

Kuvitellaan kerrostalo Uppsalassa tai Tukholman lähiössä. Asukas on 70-vuotias eläkeläinen tai lapsiperheen isä, jolla ei ole mitään tekemistä rikollisuuden kanssa. Hän istuu sohvalla katsomassa televisiota.

Yhtäkkiä ikkunan läpi tai kerrostalon ovesta tulee sarja rynnäkkökiväärin luoteja. Tai rappukäytävään heitetään käsikranaatti (Ruotsissa räjähtää nykyään lähes viikoittain).

Miksi sivullinen kuolee kotonaan?

  1. “Spray and Pray” -taktiikka: Palkkamurhaajat ovat nykyään usein 14–16-vuotiaita lapsia, jotka ovat “kamoissa” tai adrenaliinipsykoosissa. Heille on annettu Kalashnikov, jota he eivät osaa käyttää. He eivät tähtää. He vetävät liipaisimen pohjaan ja toivovat osuvansa johonkin. Luoti, joka menee jengiläisestä ohi, jatkaa matkaansa naapurin olohuoneeseen.
  2. Tietokantojen hitaus: Jengit käyttävät avoimia osoitetietopalveluita (kuten Eniro tai Hitta.se) kohteiden etsimiseen. Kohde on saattanut muuttaa pois kaksi viikkoa sitten. Sinä muutit tilalle. Tappaja ei tarkista, kuka avaa oven. Hän ampuu osoitetta, ei ihmistä.
  3. Kosto sukulaisille: Uusi ilmiö “Ruotsin mallissa” on se, että kun velallista ei löydetä, mennään tappamaan hänen isänsä, serkkunsa tai tyttöystävänsä. Koti ei ole turvapaikka, se on maalitaulu.

Arkkitehtuurin petos

Tässä palataan jälleen fysiikkaan. Pohjoismainen koti on rakennettu energiatehokkaaksi, ei luodinkestäväksi.

  • Moderni ulkoseinä on usein puuta, villaa ja kipsilevyä.
  • Väliovet ovat pahvia.
  • Ikkunat ovat lämpölasia, eivät polykarbonaattia.

Sotilaskiväärin luoti (7.62mm tai 5.56mm) menee “Folkhemmetin” seinistä läpi kuin voista. Ruotsissa on tapauksia, joissa ihminen on kuollut sänkyynsä naapuriasunnon läpi tulleeseen luotiin.

Mitä tämä tarkoittaa reserviläiselle?

Ruotsin tilanne opettaa, että passiivinen turvallisuus on illuusio.

Jos Isäntä B (se pragmaatikko) asuisi tässä talossa, aseistautuminen ei häntä pelastaisi, ellei hän nuku luotiliivit päällä. Tässä korostuu tilannetietoisuus ja varautuminen, jota ei ole kirjoitettu aselakeihin.

  • Tiedätkö, kuka on naapurisi? Jos naapurissa asuu tunnettu “Foxtrot”-jengin jäsen, sinun kipsilevyseinäsi on hengenvaarallinen.
  • Rakenteellinen suoja: Ukrainassa ihmiset oppivat noudattamaan “kahden seinän sääntöä” (two-wall rule) nukkuessaan. Ensimmäinen seinä ottaa sirpaleet, toinen pysäyttää. Pohjoismaissa nukumme usein pää kiinni ulkoseinässä ikkunan alla. Se on taktisesti itsemurha, jos asuinalue muuttuu konfliktialueeksi.

Yhteenveto: Valtio ei ehdi

Kaikkia näitä kolmea tapausta – Ukrainaa, Israelia ja Ruotsia – yhdistää yksi lanka: Kun väkivalta alkaa, olet yksin.

Ruotsissa poliisi saapuu kyllä paikalle, mutta vasta kun joku on jo kuollut. Tutkinta on hidasta, tekijät ovat alaikäisiä, eikä oikeuslaitos pysty pysäyttämään kierrettä.

Lainkuuliainen kansalainen on puristuksissa. Hän ei saa puolustaa itseään (aseet kerätään pois pienimmästäkin rikkeestä), mutta valtio ei pysty takaamaan, ettei häntä ammuttaisi omaan olohuoneeseensa erehdyksessä.

Turvallisuusyhteiskunta on rikki. Me vain teeskentelemme, että teippi pitää sen vielä kasassa.

Oppitunti 4: “Turvallinen” aseen säilytys tappaa

Israelin reserviläiset ja aseenomistajat oppivat kantapään kautta, mitä rauhanajan byrokratia tarkoittaa sodan syttyessä.

Ennen hyökkäystä Israelissa oli kiristetty aselakeja varkauksien ja onnettomuuksien estämiseksi. Monissa kibbutseissa valmiusryhmien (Kitot Konenut) rynnäkkökiväärit oli kerätty keskitettyihin asevarastoihin. Siviiliaseiden omistajilla oli usein 50 patruunan kattoraja ja aseet purettuna kaapeissa.

Kun hyökkäys alkoi:

  1. Asevarastot olivat saavuttamattomissa. Tiet olivat tulituksen alla. Valmiusryhmät tapettiin koteihinsa, koska he eivät päässeet hakemaan niitä välineitä, joilla heidän olisi pitänyt puolustaa kylää.
  2. 50 patruunaa loppuu minuutissa. Kun taloasi piirittää ryhmä rynnäkkökiväärein ja singoin varustautuneita hyökkääjiä, 50 patruunalla et pidä yllä minkäänlaista suojatulta.
  3. Hienomotoriikka katoaa. Yritäpä koota purettu pistooli ja ladata lipas pimeässä huoneessa, kun lapset itkevät ja ulko-ovea ammutaan soroksi.

Israelin reaktio oli välitön: lakia muutettiin päivissä. Nyt kiväärit ovat kotona, patruunarajoja nostettiin ja lupaprosessia kevennettiin. He ymmärsivät, että ase kaapissa on yhtä tyhjän kanssa.

Hypoteesi: Lokakuun 7. päivä Etelä-Pohjanmaalla

Tuodaanpa tämä skenaario Suomeen. Kuvitellaan perinteinen eteläpohjalainen omakotitalo lakeuksilla. Isäntä on aktiivinen reserviläinen ja SRA-harrastaja. Talossa on aseita, mutta miten käy, jos pihaan ajaa “tunnukseton pakettiauto” ja ryhmä vihreisiin pukeutuneita miehiä alkaa pyrkiä sisään?

Skenaario etenee näin:

  1. Hälytys: Isäntä soittaa hätäkeskukseen. Lähin partio on 40 kilometrin päässä, toisella tehtävällä. Vasteaika on optimistisesti 45 minuuttia. Todellisuudessa, jos kyseessä on laajempi isku, poliisi ei tule lainkaan.
  2. Aseet: Isännän AR-15 on hyväksytyssä, 150 kiloa painavassa asekaapissa makuuhuoneen nurkassa. Avain on piilotettu “varmaan paikkaan” (koska laki vaatii huolellisuutta). Patruunat ovat erillisessä lukitussa tilassa tai ylähyllyllä.
  3. Toiminta: Kun lasit helisevät alakerrassa, isännän pitäisi ehtiä:
    • Hakea avain.
    • Avata kaappi (toivottavasti sormet eivät vapise).
    • Hakea lippaat eri paikasta.
    • Ladata ase.
  4. Lainsäädännöllinen epäröinti: Tässä kohtaa suomalainen lainkuuliainen reserviläinen tekee suurimman virheensä. Hän miettii: “Onko tämä hätävarjelun liioittelua? Joudunko käräjille jos ammun? Pitäisikö ensin varoittaa?”
    • Samaan aikaan hyökkääjä, jota ei kiinnosta Suomen rikoslaki pätkääkään, laskee sarjan AK-12:sta läpi kipsilevyseinien.

Lopputulos: Meidän nykyinen aselainsäädäntömme on suunniteltu estämään sitä, että isäntä ei kännispäissään ammu vaimoaan tai että murtovaras ei vie asetta. Se on suunniteltu rauhan aikaan. Se ei ota huomioon tilannetta, jossa vastassa on organisoitu, sotilaallinen voima, tai edes jengiläisen voima.

Etelä-Pohjanmaalla olisi teoriassa kykyä puolustautua – aseita on paljon. Mutta ne ovat “turvallisesti” lukkojen takana, ja niiden käyttäjät on koulutettu pelkäämään enemmän syyttäjää kuin vihollista.

Suomalainen varautuminen perustuu oletukseen, että meillä on aikaa. Aikaa nostaa valmiutta, aikaa jakaa varusteet, aikaa perustaa joukot. Lokakuun 7. päivä opetti, että aikaa ei ehkä ole. Silloin ainoa turva on se, mitä sinulla on kädessäsi ja miten nopeasti uskallat sitä käyttää.

Vaihtoehto B: “Parempi että kaksitoista tuomitsee, kuin että kuusi kantaa”

Kelataan nauhaa taaksepäin. Palataan sinne samalle eteläpohjalaiselle aukealle.

Talossa asuu “Isäntä B”. Hän on myös reserviläinen, mutta hän on tehnyt hiljaisen päätöksen: Suomen aselaki on kirjoitettu rauhan aikaan, mutta maailma on siirtynyt sota-aikaan. Hän on se tyyppi, joka lukee uutiset Ukrainasta ja Israelista “rivien välistä” eikä luota sokeasti siihen, että viranomainen ehtii.

Hän ei ole mallikansalainen lupahallinnon silmissä. Hän on pragmaatikko.

Skenaario etenee näin:

  1. Valmiustila: Kun “tunnukseton pakettiauto” kääntyy pihatielle ja koira alkaa rähistä oudolla tavalla, isäntä ei etsi avaimia.
    • Hänen kiväärinsä ei ole purettuna kaapissa. Se on makuuhuoneen vieressä vaatehuoneessa, “ladattuna ja varmistettuna” (condition 1), vaikka laki huutaa hoosiannaa.
    • Hänellä ei ole lipasta, jossa on 3 patruunaa “koska laki sanoo niin metsästyksessä”. Hänellä on 30 patruunan lipas kiinni aseessa ja toinen teipattuna siihen kylkeen.
  2. Havainto ja päätös: Kun ensimmäinen lasi helähtää rikki alakerrassa ja vieraat äänet huutavat käskyjä, Isäntä B ei soita hätäkeskukseen kysyäkseen lupaa. Hän ymmärtää tilanteen luonteen välittömästi: tämä ei ole murtovarkaus, tämä on invaasio.
    • Hän ei mieti hätävarjelun liioittelua. Hän ei mieti varoituslaukauksia ilmaan.
    • Hänen OODA-loopinsa (Observe, Orient, Decide, Act) on lyhyt: Vihollinen sisällä -> uhka perheelle -> tuhoa uhka.
  3. Toiminta:
    • Ennen kuin hyökkääjät ehtivät eteistä pidemmälle, portaikon yläpäästä alkaa sataa lyijyä.
    • Isäntä B ei käytä “suojatulta”. Hän ampuu kohti. Hän tuntee talonsa kulmat ja tietää, mistä 5.56mm menee läpi ja mistä ei.
    • Hyökkääjät, jotka odottivat löytävänsä lampaita, kohtaavat suden. Ensimmäinen hyökkääjä putoaa eteisen matolle. Muut perääntyvät paniikissa, koska heidän helppo keikkansa muuttui juuri tulitaisteluksi.
  4. Jälkipeli:
    • Kun poliisin Karhu-ryhmä tai Puolustusvoimien valmiusyksikkö lopulta saapuu paikalle tuntia myöhemmin, he eivät löydä teurastettua perhettä.
    • He löytävät vapisevan, mutta elossa olevan perheen ja pihalta pari ruumispussia vaativat hyökkääjää.

Ristiriita ja opetus

Tässä piilee modernin länsimaisen yhteiskunnan suurin paradoksi.

Lain mukaan Isäntä B oli rikollinen ennen hyökkäystä. Hän rikkoi ampuma-aselakia säilyttämällä asetta ladattuna ja väärässä paikassa. Jos poliisi olisi tehnyt yllätystarkastuksen edellisenä päivänä, aseet olisi viety ja luvat peruttu. Hänet olisi leimattu “epävakaaksi” ja “yhteiskuntakelvottomaksi”.

Mutta hyökkäyksen hetkellä juuri tuo “rikollinen” toiminta pelasti hänet ja hänen perheensä.

Isäntä A (se lainkuuliainen) kuoli, koska hän noudatti sääntöjä pelissä, jossa vastustaja rikkoi kaikkia sääntöjä. Isäntä B selvisi, koska hän ymmärsi, että äärimmäisessä hädässä laki on vain paperia, mutta ballistiikka on totta.

Tämä on se epämukava totuus, jota yksikään sisäministeriön virkamies ei halua myöntää ääneen: Yhteiskunnan turvallisuusmääräykset on optimoitu tilastollista turvallisuutta (vahingonlaukaukset, varkaudet) varten, ei eksistentiaalista uhkaa varten.

Kun sivilisaation ohut kuori repeää – kuten Israelissa 7.10. tai Ukrainan kylissä – eloonjääneet ovat usein niitä, jotka olivat valmiita olemaan hieman “tuhmia” rauhan aikana ollakseen valmiita, kun helvetti pääsee irti.

Kysymys kuuluu: Haluatko olla oikeassa ja kuollut, vai “vastuuton” ja elossa?

Olisiko aika päivittää meidänkin “turvallisuus” vastaamaan 2020-luvun realiteetteja, ennen kuin on myöhäistä?

Hyvää Itsenäisyyspäivää joka päivä!

Posted in ammunta, Aseet, Aselait, henk.koht, hybridisota, Reserviläiset, uhka-arvio | 2 Comments

Saamelaiskysymyksen Kaksoisristiriita

Keskustelu saamelaisten oikeuksista Suomessa tarjoaa kaksi keskeistä haavoittuvuutta, jotka Venäjä voi nähdä hyödyllisinä: Tämä siitä huolimatta, vaikka Venäjällä moiset pikkukansojen oikeudet on AINA voitu unohtaa suurempien etujen takia.

Oikeudellinen ja Morallinen Jännite

Saamelaiskäräjien lakiehdotukseen ja totuuskomissioon kohdistuva kritiikki (koskien molempien entiteettien juridista keveyttä ja enemmistön oikeuksien rajoittamista) luo polarisoivan sisäisen keskustelun. Tämä jakaa suomalaisia: Yhtäältä: Moraalinen ja kansainvälisoikeudellinen velvoite korjata historialliset vääryydet. Voidaan perustellusti kysyä tässä intersektionaalisuuden ajassa, että mitkä nykyvääryydet ovat sopivia pyyhkimään pois vanhat vääryydet. Toisaalla: Huoli demokratian periaatteista, enemmistön oikeuksista ja kansallisesta itsemääräämisoikeudesta.

Tällainen sisäinen jakautuneisuus on perusedellytys ulkopuoliselle vaikuttamiselle. Tässä Saaamelasikäräjät, varmaankin tahtomattaan, asettuu SVRn pelinappulaksi Suomessa.

Historiallinen Agentti ja Neuvostoliiton Utopiat

Tietoon perustuva viittaus “Lappalaisten vallankumoukselliseen vapautusrintamaan” vahvistaa, että saamelaisten asiaa ei ole ainoastaan käytetty, vaan sitä on pyritty suoraan instrumentalisoimaan ulkopuolisen toimijan taholta. Murmanskiin vuonna 1952 perustettu rintama syntyi Neuvostoliiton utopistisesta ajatuksesta luoda saamelaisalueille Samojedien neuvostotasavalta tai vastaava sosialistinen saamelaisvaltio. Vaikka rintaman toiminta jäi vähäiseksi, se osoitti Neuvostoliiton strategisen intressin käyttää etnisiä jakolinjoja hyväkseen Pohjoiskalotilla luodakseen vaikutusvaltaa Suomen ja Norjan rajaseudulla. Tällainen toiminta ei välttämättä edellyttänyt laajaa saamelaisväestön myötämielisyyttä, vaan pelkän poliittisen työkalun luomisen, joka heikentää läntisiä naapureita ja tarjoaa peitellyn perustan ulkopuoliselle toiminnalle.

Saamelaisten Vaikuttamishistoria ja Suomen Uhkapeli

Saamelaisten aktivismi hyödynsi tätä geopoliittista asetelmaa taitavasti. Kuten historiasta tiedämme, viittaukset Neuvostoliiton mahdolliseen puuttumiseen tai kiinnostukseen (kuten kolttien halu palata Petsamoon tai Neuvostoliiton Pravdan referointi saamelaiskysymystä käsitteleviin lehtikirjoituksiin) ovat todistetusti saaneet Suomen valtiojohdon reagoimaan nopeasti ja myöntävästi saamelaisvaatimuksiin. Tämä osoittaa, että saamelaisten itsemääräämisoikeuden ja itsehallinnon (kuten Saamelaiskäräjien) synnyn taustalla vaikutti vahvasti turvallisuuspoliittinen tarve eliminoida ulkopuolinen vaikuttamismahdollisuus. Suomelle oli tärkeämpää antaa saamelaisille kulttuurinen itsehallinto kuin antaa Neuvostoliitolle syy tai mahdollisuus puuttua Suomen sisäisiin asioihin. Tämä historiankirjoitus korostaa, miten herkkä ja strateginen saamelaisten asema on Lapin alueella, ja miksi Venäjä pyrkii edelleen käyttämään tätä sisäistä ristiriitaa hyväkseen horjuttaakseen Suomen yhteiskuntarauhaa ja NATO-jäsenyyteen liittyviä linjauksia.

NATO ja Maankäyttö

Saamelaisalue sijaitsee Suomelle ja koko Pohjolalle strategisesti tärkeällä alueella, josta on suora yhteys Pohjois-Atlantille. NATO-jäsenyyden myötä puolustushallinto tarvitsee uusia alueita harjoituksiin ja infrastruktuuriin. Jos saamelaisten konsultaatio-oikeus tulkitaan liian laajaksi, se voi johtaa ristiriitaan kansallisen turvallisuuden ja alkuperäiskansan maankäyttöoikeuksien välillä. Tämä luo erinomaisen särölinjan, jota Venäjä voi käyttää hyväkseen.

Venäjän Hybridivaikuttamisen Työkalut

Venäjä on historiallisesti käyttänyt saamelaisten asemaa osana tiedustelu- ja vaikuttamistoimintaansa. Tähän liittyy viittaus Neuvostoliiton aikana perustettuun liikkeeseen, jonka tarkoituksena oli tukea saamelaisten itsehallintoa tavalla, joka palveli Neuvostoliiton etuja Pohjoiskalotilla.

Vaikka tällainen “vapautusrintama” ei välttämättä ole nykypäivänä aktiivinen samassa muodossa, Venäjän hybridivaikuttamisen työkalupakki tarjoaa vastaavia keinoja:

  • Propaganda ja Narratiivit: Venäjän valtiollinen media voi levittää tarinaa siitä, että Suomi on “rasistinen kolonialistivaltio”, joka sortaa alkuperäiskansaansa samaan aikaan kun se liittyy “sotilaalliseen imperialistiseen blokkiin” (NATO:on). Tämä vahvistaa lännen sisäisiä jakolinjoja ja heikentää Suomen imagoa kansainvälisesti.
  • Aktiivinen Tuki Ääriäänille: Venäjä voi tukea hiljaisesti tai taloudellisesti niitä saamelaisryhmiä tai yksittäisiä aktivisteja, jotka ajavat äärimmäisiä, Suomen valtiota vastaan suuntautuvia vaatimuksia. Tämä ei tarkoita “agentteja”, vaan hyödyllisten idioottien käyttöä, jotka saavat rahoitusta tai mediahuomiota ulkopuolelta.
  • Informaatiokaaos: Venäjä voi levittää disinformaatiota saamelaiskysymyksestä Suomen sisällä ja ulkopuolella. Esimerkiksi liioittelemalla saamelaisten saamia etuja tai toisaalta kuvaamalla heidän elämänsä äärimmäisen kurjaksi. Tarkoitus on lisätä yleistä luottamuspulaa Suomen hallintoa ja mediaa kohtaan.

3. Yhteiskuntarauhan Horjuttaminen

Saamelaisten tilanteen hyödyntäminen tähtää Suomen resilienssin heikentämiseen:

  1. Luottamuksen murtaminen: Epäilys siitä, toimiiko jokin suomalainen ryhmä “vieraan vallan agenttina” (kuten itse esitit) tai onko valtiolla piilotettuja kolonialistisia motiiveja, horjuttaa kansalaisten välistä ja kansalaisten ja valtion välistä luottamusta.
  2. Päätöksenteon Hidastaminen: Jos maankäyttöä ja puolustusta koskevat päätökset jumittuvat pitkiin oikeudellisiin kiistoihin saamelaisten kanssa, NATO-integraatio ja puolustuskyvyn kehittäminen hidastuvat.
  3. Kansainvälinen Paine: Venäjä voi käyttää saamelaiskysymystä ihmisoikeusfoorumeilla mustamaalatakseen Suomea. Jos Suomi ei saa ratkaistua sisäisiä ristiriitojaan, sen kansainvälinen asema heikkenee.

Saamelaisten oikeuksien ja kansallisen turvallisuuden ristiriitaa ei voida nähdä mustavalkoisesti. Suomen valtion on ensisijaisesti pyrittävä tasapainoiseen lainsäädäntöön, joka kunnioittaa alkuperäiskansan asemaa samalla kun se turvaa kansalliset edut ja kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuuden. Vain ratkaisemalla sisäiset jännitteet vahvistamme yhteiskunnallista rauhaa ja teemme itsemme vastustuskykyisemmiksi ulkopuoliselle vaikuttamiselle.

On täysin perusteltua väittää, että Saamelaiskäräjiä ja sen lainsäädäntöä koskevaa ristiriitaa voidaan suunnitella käytettävän Betzin tarkoittaman sisäisen kriisin työkaluna – ei niinkään Saamelaiskäräjien omien aikeiden takia, vaan siksi, että ulkopuolinen toimija voi instrumentalisoida sen aiheuttaman jännitteen.

Saamelaiskäräjät Sisäisen Kriisin Vipuvartena

Saamelaiskäräjät on valtion virallinen, kansainvälisesti tunnustettu itsehallintoelin. Juuri tämä virallinen asema tekee siitä erinomaisen työkalun yhteiskuntarauhan horjuttamiseen:

  1. Jännitteen Formalisointi: Kiistely Saamelaiskäräjien mandaatin laajentamisesta (esim. veto-oikeus tai tiukennettu konsultaatio-oikeus) virallistaa ja syventää jo olemassa olevaa jännitettä saamelaisten ja ei-saamelaisten Lapin asukkaiden sekä valtion keskeisten intressien välillä. Betzin viitekehyksessä sisäinen kriisi syntyy nimenomaan yhteiskunnan syvien jakolinjojen aktivoimisesta. Saamelaiskäräjien kaltainen lakisääteinen elin tekee tästä jakolinjasta pysyvän osan Suomen lainsäädäntöä.
  2. Kansallisen Turvallisuuden Käytännön Estäminen: Kun Saamelaiskäräjien konsultaatio-oikeus koskee maankäyttöä, se joutuu suoraan ristiriitaan Suomen NATO-jäsenyyden ja puolustuspoliittisten tarpeiden kanssa Lapissa. Jos Saamelaiskäräjät vastustaa puolustusvoimien harjoitusalueita, infrastruktuurihankkeita tai rajavalvontaa, se luo oikeudellisen solmun, joka hidastaa tai estää kansallisen turvallisuuden kannalta välttämättömiä toimenpiteitä. Ulkopuolinen toimija (Venäjä) voi käyttää tätä hidastusta hyväkseen heikentääkseen NATO:n läsnäoloa ja Suomen puolustuskykyä.
  3. Kansainvälinen Uhataso: Saamelaiskäräjät on suora linkki kansainvälisiin ihmisoikeusfoorumeihin. Jos Suomen valtio ajautuu juridiseen kiistaan Käräjien kanssa, Venäjä voi välittömästi käyttää tätä kansainvälisenä propagandanarratiivina (esim. YK:ssa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimissa) osoittaakseen, että Suomi rikkoo alkuperäiskansojen oikeuksia, mikä vahvistaa narratiivia “rasistisesta sortajavaltiosta” ja heikentää Suomen mainetta.

Saamelaiskäräjät itsessään on demokratian väline, mutta sen mandaatin laajentaminen luo ulkopuoliselle toimijalle ihanteellisen, legitiimin vipuvarren Suomen sisäisten ja turvallisuuspoliittisten prosessien sabotoimiseksi. Siksi on perusteltua nähdä Saamelaiskäräjiin liittyvä lainsäädäntö erittäin herkkänä alueena Suomen yhteiskuntarauhalle ja turvallisuudelle.

Posted in hybridisota, sisäinen turvallisuus, Suomi ja Ruotsi, Suuri peli, uhka-arvio | Tagged , , | Leave a comment

Länsimainen Sotilasetiikka, Valta ja Itsemurhapommittajat – Epämukava Totuus

Länsimaisessa sotilasjärjestelmässä ei koskaan järjestetä desensitisaatiota naisten tai lasten ampumiseen. Tämä olisi vastoin kaikkia kansainvälisiä lakeja, etiikkaa ja länsimaisen yhteiskunnan arvoja. Koulutuksen ydin on päinvastoin siviilien suojeleminen ja voimankäytön tiukka rajoittaminen.

Mutta tämä on se epämuodikas ajatus: Länsimaiden sotilaiden on silti oltava valmiita ampumaan, jos nainen tai lapsi on välitön tappava uhka (esim. itsemurhapommittaja). Koulutuksen tavoite on muuntaa tunteellinen reaktio (vastenmielisyys ampua siviiliä) automaattiseksi, lailliseksi ja taktiseksi toiminnaksi. Taistelijan on kyettävä ohittamaan moraalinen trauma sekunnin murto-osassa pelastaakseen omat ja toveriensa henget. Vaikka sotilaat, minä muiden mukana, ampuvatkin lapsi- ja naistauluja, ei AMMUN-EN AMMU reaktio perustu sukupuoleen tai ikään vaan nähtävillä olevaan vaaralliseen esineeseen. Siis jotakuinkin “En näe asetta –> en ammu”, “Näen aseen–> ammun.”

Tämä luo sotilaalle melkoisen dilemman: jos hän ampuu, hän traumatisoituu. Jos hän epäröi ja hänet ammutaan tai hän antaa pommin räjähtää, hän on epäonnistunut tehtävässään ja tapattanut tovereitaan. Terroristijärjestöt hyödyntävät tätä moraalista dilemmaa tarkoituksellisesti käyttämällä naisia ja lapsia (joita on arvioitu olevan joissain ryhmissä jopa 20–40 % itsemurhapommittajista) juuri siksi, että tietävät länsimaiden sääntöjen hidastavan reaktiota.

Esimerkit Suomesta ja Euroopasta osoittavat kuinka laajasta ongelmasta tulee olemaan kysymys. Nythän joudutaan suojautumaan lähinnä ajoneuvoiskuilta, Kuorma-autot ja Betoniporsaat riittävä eristämään alueet riittävästi, jotta terrori-iskuilta on pitkälti vältytty..

Israelin sota ja Euroopan kaaos – ennakoimaton dominovaikutus

Israelin ja Hamasin välinen sota (Gazan konflikti) ei ole vain alueellinen kriisi, vaan se toimii moottorina Euroopan sisäisille jännitteille ja turvallisuushaasteille – myös Suomessa. Konfliktin vaikutus leviää useita teitä, jotka haastavat Euroopan vakauden perusteita.

1. Sisäinen polarisaatio ja turvallisuusuhka

Kyseinen konflikti on repinyt Euroopan yhteiskuntia entistä jyrkemmin kahtia.

  • Antisemitismi ja Islamofobia: Molempien lisääntyminen on räjähdysmäistä. Juutalaisyhteisöt joutuvat pelkäämään avoimesti (synagogien ja koulujen turvatoimia on kiristetty, Myös meillä Suomeessa), samalla kun muslimivähemmistö kokee yleistyvää epäluuloa ja syrjintää. Tämä ei ole enää vain Lähi-idän ongelma, vaan Euroopan sisäinen turvallisuusongelma.
  • Väkivaltaiset mielenosoitukset: Etenkin suurkaupungeissa mielenosoitukset ovat kärjistyneet, ja niitä on käytetty alustana radikalisoitumiselle ja väkivaltaisille yhteenotoille. Poliittinen järjestelmä on kyvytön hallitsemaan vihapuhetta ja ulkomaisen konfliktin tunkeutumista sisäpolitiikkaan. Suomalainen SUMUD verkosto kehottaa avoimesti aseelliseen vastarintaan.

Koko euroopassa on voimakasta nousu juurikin viharikoksissa juutalaisia vastaan, ja rikollisuus jakautuu kolmeen lähteeseen. Juutalaisvastaisuuden tilastoinnissa ja tutkimuksissa (esim. EU:n perusoikeusvirasto FRA:n tai eri maiden kansallisten turvallisuusviranomaisten raporteissa) tekijöiden taustat luokitellaan usein kolmeen pääryhmään:

  1. Islamilainen/Muslimiekstremismi: Liittyy usein Lähi-idän konfliktiin ja Israeliin kohdistuvaan vihaan.
  2. Äärioikeisto/Valkoinen Ekstremismi: Liittyy perinteisiin rotuoppeihin, salaliittoteorioihin ja holokaustin kieltämiseen.
  3. Äärivasemmisto: Liittyy pääasiassa Israel-vastaisuuteen ja antisionismiin, jotka tietyissä tapauksissa muuttuvat antisemitismiksi.

Äärivasemmiston Osuus peristeisellä äärioikeiston ja islamistien markkina-alueella.

Vaikka äärioikeisto ja islamilainen ekstremismi ovat yleensä hallitsevia tekijöitä fyysisissä juutalaisvastaisissa hyökkäyksissä ja omaisuusrikoksissa Euroopassa, äärivasemmiston osuus näkyy erityisesti seuraavasti:

  • Poliittiset Mielenosoitukset: Äärivasemmisto on usein näkyvässä roolissa mielenosoituksissa, joissa Israelin toimia kritisoidaan. Näissä yhteyksissä kritiikin raja Israelin politiikan ja kaikkien juutalaisten välillä hämärtyy usein. Tämä ilmenee esimerkiksi Israelin lippujen polttamisena tai sellaisten iskulauseiden huutamisena, jotka koetaan uhkaavina juutalaisyhteisöä kohtaan.
  • Antisionismi vs. Antisemitismi: Äärivasemmiston motiivit luokitellaan usein antisionistisiksi, mutta tutkijat ja juutalaisyhteisöt näkevät usein sen muuttuvan antisemitismiksi (esim. Israelin rinnastaminen Natsi-Saksaan tai “globaalin sionistisen salaliiton” syyttäminen).
  • Välillinen Väkivalta: Äärivasemmiston osuus näkyy usein järjestelmän vastaisena tai kapitalismin vastaisena sabotaasina tai ilkivaltana, joka kohdistuu juutalaisiin yrityksiin tai instituutioihin, joita he pitävät “sionistisina” tai osana “sortokoneistoa”.

Määrällisesti:

Useimmissa Euroopan maissa poliisitilastojen mukaan äärioikeiston ja/tai muslimiekstremistien osuus on huomattavasti suurempi kuin äärivasemmiston silloin, kun puhutaan fyysisistä hyökkäyksistä ja omaisuusrikoksista (esim. Saksassa äärioikeistolaiset ovat perinteisesti vastanneet suurimmasta osasta tapauksia, mutta Lähi-idän konfliktit ovat lisänneet islamilaiseen taustaan kytkeytyvien tapausten määrää). Vaikutus: Äärivasemmistolaisen antisemitismin vaikutus on silti merkittävä, koska se normalisoi antisionistisen retoriikan, joka voi toimia siltana suoralle juutalaisvastaisuudelle.

Kolmen Rintaman Hyökkäys: Miten Ääriliikkeet Repivät Eurooppaa

Juutalaisvastaisuus Euroopassa ei ole enää yhden ääriliikkeen ongelma. Se on myrkyllinen kolmio, jossa vastakkaiset ideologiat ruokkivat toisiaan ja kohdistavat paineensa samaan väestöryhmään. Tämä moninapainen uhka on juuri se, mikä saa juutalaisyhteisön tuntemaan olonsa erityisen turvattomaksi ja joka hajottaa laajempaa yhteiskuntaa.

1. Äärioikeiston Perinteinen Vihollinen

Motiivi: Perinteiset salaliittoteoriat, rotuoppi ja valkoinen nationalismi. Toiminta: Vandalismia hautausmailla, Holokaustin kieltämistä, iskuja juutalaisille tarkoitettuja julkisia tiloja vastaan, sekä uusnatsistisen ja fasistisen symboliikan levittämistä. Hajottava Vaikutus: Äärioikeisto pyrkii palauttamaan yhteiskuntaan hierarkian, jossa juutalaiset nähdään “ulkopuolisina” ja valkoisen Euroopan uhkana. Heidän toimintansa normalisoi avoimen vihan ja rasismin.

2. Islamilaisen Ekstremismin Välitön Väkivalta

Motiivi: Israelin valtion ja länsimaisten arvojen vastaisuus, usein kytkeytynyt ääri-islamistiseen ideologiaan ja jihadismiin. Toiminta: Fyysinen väkivalta, uhkailu, ja spontaanit hyökkäykset kaduilla Lähi-idän konfliktien kärjistyessä. Tekijät ovat usein nuoria miehiä, jotka ovat radikalisoituneet internetissä. Hajottava Vaikutus: Tämä väkivalta ajaa juutalaiset piilottamaan identiteettinsä (niin sanottu kipa-ongelma) ja lisää yhteiskunnallista polarisaatiota. Se luo pelon ilmapiirin, jossa fyysinen turvallisuus ei ole itsestäänselvyys.

3. Äärivasemmiston Ideologinen Silmukka

Motiivi: Antisionismi, imperialismin vastustus ja Israelin toimien leimaaminen kolonialistiseksi sorroksi. Toiminta: Antisemitismi naamioidaan poliittiseksi aktivismiksi. Ilmenee Israelin lippujen polttamisena, juutalaisten järjestöjen boikotoimisena (BDS-liike) ja usein sellaisten iskulauseiden käyttämisenä, jotka rinnastavat juutalaiset kollektiivisesti “sortajiin”. Hajottava Vaikutus: Äärivasemmisto tekee antisemitismin hyväksyttäväksi tietyissä akateemisissa ja poliittisissa piireissä. Se vaikeuttaa juutalaisten osallistumista vasemmistolaiseen politiikkaan, koska he joutuvat valitsemaan identiteettinsä ja poliittisten arvojensa välillä, näin syventäen kuilua liberaalin yhteiskunnan sisällä.

Johtopäätös: Yhteiskunnan Haurastuminen

Kun juutalaiset joutuvat piilottamaan identiteettinsä fyysisen turvallisuuden vuoksi, se on selkeä signaali siitä, että länsimaisen yhteiskunnan lupaus vapaudesta ja yhdenvertaisuudesta on murtunut. Hajottava vaikutus ei kohdistu ainoastaan juutalaisiin, vaan koko yhteiskunnan kykyyn sietää erimielisyyttä ja ylläpitää rauhaa.

Kuten edellisessä vastauksessa mainittiin, Gazan konfliktin kaltaiset tapahtumat toimivat katalyyttinä, joka aktivoi nämä kolme ääriliikettä samanaikaisesti, saaden koko yhteiskunnan tuntemaan olonsa epävakaaksi ja jakautuneeksi.

2. Maahanmuutto ja pakolaiskriisit

Israelin sota, ja erityisesti Gazan humanitaarinen katastrofi (jonka syvyydestä ja aiheuttajasta on esitetty jopa sotarikossyytteitä kansainvälisissä keskusteluissa), luo potentiaalisesti uuden massiivisen pakolaiskriisin.

  • Epävakaus leviää: Mikäli konflikti laajenee Libanoniin (Hizbollah) tai Iraniin, nähdään uusi, nykyistäkin suurempi pakolaisvirta, joka kohdistuu erityisesti Etelä-Eurooppaan ja Turkin kautta Euroopan unioniin.
  • Paine Suomeen: Vaikka Suomi ei ole ensisijainen kohdemaa, kaikki suuret muuttoliikkeet rasittavat EU:n turvapaikkajärjestelmää. Lisäksi Venäjä voi hyödyntää Lähi-idän kriisiä hybridivaikuttamisen keinona suuntaamalla ihmisiä itärajan yli, kuten on jo nähty.

3. Taloudellinen ja geopoliittinen heilahtelu

Sodan vaikutukset näkyvät välittömästi energiamarkkinoilla ja merenkulussa.

  • Öljyn hinta ja huoltoketjut: Lähi-itä on edelleen globaalin energiansaannin kannalta kriittinen. Pienikin häiriö (esim. Hormuzinsalmi tai Punaisenmeren merenkulun uhkailu huthien toimesta, kuten hakutuloksetkin viittaavat) nostaa energian hintaa ja vauhdittaa Euroopan inflaatiota.
  • EU:n ulkopolitiikan lamaannus: Sota on paljastanut EU:n kyvyttömyyden puhua yhdellä äänellä. Jäsenmaiden erilaiset kannat Israeliin ja Palestiinaan heikentävät EU:n uskottavuutta globaalina toimijana ja tekevät ulkopolitiikasta tehottoman.

Johtopäätökset Suomelle

Suomen näkökulmasta Lähi-idän sota merkitsee turvallisuuden kokonaiskuvan heikentymistä hetkellä, jolloin katse pitäisi olla idässä.

  1. Sisäinen eheys koetuksella: Suomen on varauduttava polarisaation ja ääriliikkeiden kasvuun. Vaikka konflikti on maantieteellisesti kaukana, sen ideologiset sivuvaikutukset (antisemitismi ja vihanlietsonta) rantautuvat sosiaalisen median kautta.
  2. Hybridivaikuttaminen: Venäjä käyttää tilannetta hyväkseen lisätäkseen painetta Suomen itärajalla. Humanitaaristen kriisien lisäksi Lähi-idän tilanne tarjoaa Venäjälle uuden narratiivin, jolla syventää epäluottamusta länteen.
  3. Resurssien jakaminen: Globaalien kriisien kiihtyessä Suomen on pakko allokoida resursseja sekä Venäjän muodostamaan turvallisuusuhkaan että epävakaiden alueiden pakolais- ja avustustoimiin, samalla kun se osallistuu EU:n sisäisten jännitteiden hallintaan.

Israelin sota on vedenjakaja, joka muistuttaa, ettei mikään konflikti ole enää “paikallinen”. Se on sytytyslanka, joka testaa Euroopan yhteiskuntien haurautta ja kykyä ylläpitää rauhaa omilla kaduillaan.


🔗 Linkkejä Käsiteltyihin Aiheisiin

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Epämuodikkaita Ajatuksia: Onko “Kevytsisällissota” jo Ovensuussa?

Miksi Suomi nostaa poliisivahvuutta? Asia on ollut esillä jo vuosia, ja me, jotka tarkastelemme yhteiskunnan repeämäkohtia objektiivisesti, olemme tienneet vastauksen kauan. Se ei johdu Lapin tunturipolulta kadonneesta kännykästä tai mökkivarkaudesta. Se johtuu siitä, että yhteiskuntasopimus rakoilee siellä, missä ihmiset asuvat tiheimmässä: suurissa kaupungeissa. Linkkejä aikaisempiin aiheen kirjoituksiin: 2014 Poliisien määrä. 2015 Airiston Helmi ja sisäinen turvallisuus.

Olen blogissani nostanut esiin näitä epämukavia tilastoja jo vuosina 2016–2018. Nyt, kun katuväkivalta, seksuaalirikokset ja jengiytyminen nousevat otsikoihin, on aika kaivaa esiin Kig’s Collegen professori David Betzin synkät teesit.

Betz varoittaa “hiipivästä sisällissodasta” (guerre civile rampante), jota voisi kutsua myös kevytsisällissodaksi. Tässä ei ole kyse rintamalinjoista ja panssarivaunuista, vaan sosiaalisten instituutioiden romahtamisesta ja ryhmäkohtaisen vihamielisyyden kriminalisoitumisesta.

Katsotaan, miten Betzin tunnusmerkit täyttyvät Suomessa.

Helsinki, Turku, Tampere: Kevytsisällissodan Tunnusmerkit?

1. Faktionalismi ja Rikollisuuden Etnistyminen

Tilastot puhuvat puolestaan, vaikka valtavirta haluaa ne vaieta. Keskustelimme aiemmin seksuaalirikosten dramaattisesta kasvusta Helsingissä. Kun merkittävä osa epäillyistä edustaa ulkomaalaistaustaa, puhutaan väistämättä sosiaalisesta repeämästä.

  • Väkivallan Luonteen Muutos: Suomessa perinteinen väkivalta on ollut usein alkoholin ja sisäisten riitojen värittämää. Nyt kasvaa nuorten tekemä katu- ja ryöstöväkivalta, jossa teräaseiden käyttö ja jengiytyminen on arkipäivää. Tämä on Betzin mainitsema “klaanien” välinen kitka, joka purkautuu rikollisuutena.

2. Luottamuksen Heikkeneminen (Legitimiteetin Romahdus)

Kun kansalaiset näkevät toistuvasti uutisissa uusia ryöstöjä tai raiskauksia, ja kun koettu turvallisuus heikkenee, he alkavat, hyvin perustellusti, epäillä valtion kykyä pitää yllä perusjärjestystä.

  • Poliisin Tehtävien Priorisointi: Järjestyksenvalvonnan (eli kadulla näkymisen) siirtäminen monimutkaiseen kyberrikollisuuteen ja massiivisiin paperitöihin heikentää nimenomaan kansalaisten kokemaa turvallisuutta.
  • Seuraukset: Jos valtion järjestysvalta ei pysty takaamaan turvallisuutta julkisilla paikoilla, se johtaa oikeusjärjestelmän legitimiteetin heikkenemiseen ja pahimmillaan omankädenoikeuden syntyyn. Nuorisojoukot aseistautuvat jo toisiaan vastaan. Jengit käyvät ampumassa toisiaan.

Poliisin Vetäytyminen ja Rikollisuus “Maalla”

Poliisin resurssipula on pakottanut tekemään vaikeita ja poliittisesti epämuodikkaita valintoja. Koska suurimmat uhat (jengit, katuväkivalta, monimutkaiset petokset) ovat kasvukeskuksissa, resursseja on siirretty sieltä, missä rikollisuus on ennustettavinta ja pienimuotoisinta – eli maaseudulta ja pikkukaupungeista. Tämä on johtanut selvään turvallisuustyhjiöön maaseudulla.

Tämä on luonut kaksivaiheisen turvallisuusalueen Suomeen.

Rikosilmoitusten Muutos Suurkaupunkien Ulkopuolella

Tarkastellaan kehitystä pienemmissä poliisipiireissä suhteessa väestöön (esim. Lapin, Sisä-Suomen ja Kaakkois-Suomen poliisilaitosten alueet):

Rikoslaji / AlueSuurkaupungit (Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Turku, Oulu)Muu Suomi (Pienemmät kaupungit ja maaseutu)
Väkivaltarikokset (absoluuttinen luku)Voimakas kasvu (erityisesti nuorten katu- ja ryöstöväkivalta)Hitaampi/Vakaampi kasvu (usein asuntopahoinpitelyt, pubitappelut)
Raiskaukset ja SeksuaalirikoksetJyrkkä kasvu (etenkin ulkona ja yleisillä paikoilla)Kasvu, mutta pienet absoluuttiset luvut (kasvu usein digitaalisissa rikoksissa)
Henkilöön Kohdistuneet Petokset (Kyber)Räjähdysmäinen kasvu (väestön tiheys ja ikäjakauma ei selitä eroa)Räjähdysmäinen kasvu (rikokset eivät tunne maantiedettä, teknologia iskee kaikkialle)
Rikokset / AsukasKorkeaKeskimääräinen tai nouseva

Onko tämä linjassa ikärakenteen ja asukasmäärän kanssa?

Ei, nousu ei selity pelkällä asukasmäärän tai ikärakenteen muutoksella.

  • Asukasmäärä ja ikä: Vaikka suurkaupungit kasvavat ja niissä on enemmän nuorta väestöä, tämä ei voi selittää rikoslajin muuttumista (katuväkivalta) tai tietyn demografisen ryhmän yliedustusta seksuaalirikoksissa.
  • Petokset ja Kyberrikollisuus: Petosten räjähdysmäinen kasvu on rikos, joka leviää riippumatta alueen väestötiheydestä. Lapissa ja pikkukaupungeissa digitaalinen rikoskuorma on kasvanut nopeammin kuin väestön väheneminen tai ikärakenteen muutos voisi selittää.

Lopullinen ajatus: Kun poliisi joutuu keskittämään voimansa “kuumiin pisteisiin” (kasvukeskuksiin), ja muualla Suomessa kansalaiset joutuvat kamppailemaan uusien, digitaalisten rikosten kanssa ilman riittävää poliisin läsnäoloa, olemme siirtymässä kahden nopeuden yhteiskuntaan. Turvallisuuspalvelut ovat yhä keskittyneempiä, ja jopa rikollisuuden luonne on eri.

Betz on ehkä liioitellut sisällissodan käsitteellä, mutta yhteiskunnallisen koheesion romahtamisen merkit ovat näkyvissä jokaisessa tilastorivissä.

Mitä ajatuksia sinulla on Betzin teorioiden soveltamisesta Suomen turvallisuustilanteeseen? Jätä kommentti!

Posted in Jotain aivan muuta, maahanmuuttajat, sisäinen turvallisuus, uhka-arvio | Leave a comment