Kaksoisstandardien Kenttä: Kun Kristittyjen Vaino on Muotia, Mutta Islamia Ei Saa Koskea Pitkällä Tikullakaan

Posted on November 21, 2025 by epamuodikkaitaajatuksia

Tervetuloa takaisin, epämuodikkaat ajattelijat. Tänään pureudumme aiheeseen, joka saa nykyajan liberaali-intellektuellit kakomaan soijalatteensa: kristittyihin kohdistuvaan vainoon Euroopassa ja siihen, miksi se on ainoa viharikos, joka on yhteiskunnallisesti lähes hyväksyttyä. Me emme puhu maailman ääristä – puhumme Länsi-Euroopasta, sivistysvaltion kulissien takaa.

OIDAC:n Karut Lukemat – Vainottu Vainon Keskellä

Itävaltalainen Observatory on Intolerance and Discrimination Against Christians (OIDAC) julkaisi juuri vuoden 2025 raporttinsa, ja luvut ovat tylyä luettavaa. Euroopassa kirjattiin vuoden 2024 aikana yli 2 200 kristittyihin kohdistunutta viharikosta.

Nämä eivät ole vain graffiteja. Luvut sisältävät 274 henkilökohtaista hyökkäystä – fyysistä väkivaltaa, uhkailuja ja häirintää. Ranska, Iso-Britannia ja Saksa ovat tässä tilastossa karmeimpia esimerkkejä, joissa hyökkäykset kirkkoja ja kristillisiä symboleja kohtaan ovat arkipäivää.

Raportin mukaan vainoa ilmenee kolmella tasolla:

  1. Väkivalta: Kirkkojen polttaminen (esim. Ranskassa), hautausmaiden turmeleminen ja fyysiset hyökkäykset papistoa tai tavallisia uskovaisia kohtaan.
  2. Syrjintä ja Laki: OIDAC nostaa esiin tapauksia, joissa kristittyjä erotetaan työpaikoilta tai heitä rangaistaan rauhanomaisesta uskon ilmaisusta (esim. rukoilusta aborttiklinikoiden ulkopuolella). Tähän luokkaan kuuluu myös Suomen tunnettu tapaus, jossa kansanedustaja Päivi Räsänen joutui oikeuteen Raamatun sitaatin siteeraamisesta.
  3. Sosiaalinen Paine: Jatkuva leimaaminen, pilkkaaminen ja negatiivinen stereotyyppisyys tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa, joka pyrkii kieltämään kristinuskon legitimiteetin historiallisesti ja sosiaalisesti.

Kristityt ovat Euroopassa nimenomaan epämuodikas uhri. Heitä ei juuri puolusteta, koska heidät nähdään “enemmistönä” ja heidän uskonsa “ahdasmielisenä ja sortavana” voimana.

Kunnioituksen Kaksoisstandardi: Kun Sananvapaus Valikoi Kohteensa

On tullut sosiaalisesti sallittua, jopa suotavaa, kritisoida ja vähätellä kristillisten ryhmien uskomuksia, oppeja ja arvoja. Kirkon vanhat opetukset (sukupuolirooleista, perheestä, tai uskosta henkimaailmaan) revitään riekaleiksi, pilakuvat ovat arkipäivää ja Raamatun kirjaimellinen siteeraaminen voi johtaa kuulusteluihin.

Samaan aikaan, jos joku uskaltaa kritisoida islamia samalla intensiteetillä tai tyylillä, seuraa välitön leimaaminen rasistiksi tai islamofobiksi. Tämä tapahtuu huolimatta siitä, että monet islamin tiukimmat opit ovat yhtä lailla ristiriidassa modernin länsimaisen liberalismin kanssa kuin perinteinen kristinusko.

Miksi näin? Pelon Mekanismi

Tämä kaksoisstandardi ei johdu loogisesta eettisestä säännöstä, vaan pragmatismin ja pelon epäpyhästä liitosta:

Kristinusko: Läntisessä Euroopassa kristinusko (erityisesti perinteiset kirkot) nähdään kesynä, väsyneenä ja aseistariisuttuna voimana. Sen edustajien tiedetään reagoivan kritiikkiin pääasiassa lakiteitse (kuten Räsäsen tapauksessa) tai hiljaisella paheksunnalla. Kritiikistä ei seuraa henkilökohtaista, välitöntä fyysistä vaaraa.

Islam: Tilanne on radikaalisti toinen. Esimerkkitapaukset osoittavat, että muslimimaahanmuuttajien tai radikaalien keskuudessa uskonnon loukkaaminen on johtanut välittömään väkivaltaan, tappouhkauksiin ja jopa terrorismiin.

    Esimerkkejä Euroopasta, joissa pelko luo kaksoisstandardin:

    • Pariisin Charlie Hebdo -iskut (2015): Pilalehti julkaisi profeetta Muhammedia esittäviä pilakuvia, minkä seurauksena terroristit hyökkäsivät lehden toimitukseen ja tappoivat 12 ihmistä.
    • Ruotsin ja Tanskan Koraanin Poltot (Viime vuodet): Koraanin polttaminen on toistuvasti laukaissut laajamittaisia väkivaltaisia mellakoita Ruotsissa ja saanut useiden maiden hallitukset esittämään virallisia vastalauseita. Tapausten turvaaminen vaatii massiivisia poliisioperaatioita.
    • Opettaja Samuel Paty (Ranska, 2020): Historianopettaja mestattiin, koska hän näytti oppilailleen pilakuvia Muhammedista sananvapauskeskustelun yhteydessä.

    Nämä tapaukset luovat kollektiivisen, alitajuisen pelon kriitikoille ja media-instituutioille: islamia saa kritisoida vain omalla vastuulla.

    Suomi: OIDAC-tapaus ja Hiljainen Syrjintä

    Vaikka Suomi ei ole OIDAC-raportin kärkimaissa väkivallan osalta, olemme sen sijaan esimerkkimaa lakiin ja sosiaaliseen paineeseen liittyvässä vainossa.

    Päivi Räsäsen oikeudenkäynti on tästä paras todiste. Tapauksessa ei ollut kyse fyysisestä väkivallasta, vaan pyrkimyksestä kriminalisoida perinteinen kristillinen oppi “vihapuheena”. Sen viesti oli selkeä: Perinteisten kristillisten uskomusten julkinen pitäminen tai esittäminen on riski. Jos osoittaa kristillistä vakaumusta, oikeuslaitos katsoo parhaaksi tukahduttaa ilmaisunvapauden.

    Tämä luo ilmapiirin, jossa kristinuskon kriitikot tuntevat olevansa viranomaisten hiljaisella hyväksynnällä liikkeellä, kun taas uskonsa julkisesti tunnustavat kristityt asetetaan välittömästi puolustuskannalle. Tämä tulee laajenemaan myös kaikkiin konservatiivisesti ajatteleviin yksilöihin. Johan Suomessakin valmistellaan “vihapuhe” lainsäädäntöä, jossa jonkun loukkaantuminen on riittävä syys tukahduttaa ilmaisunvapaus. Paitsi tietenkin silloin, jos se loukkaa kristittyjä tai konservatiivisia arvoja.

    Johtopäätös:

    Kun näitä kahta asetetaan vastakkain, syntyy äärimmäinen epätasapaino: toista uskontoa kohtaan (kristinusko) vaaditaan täydellinen julkinen sallivuus ja avoimuus myös loukkaavalle kritiikille, kun taas toista uskontoa (islam) kohtaan tunnettu pelko väkivaltaisesta vastareaktiosta johtaa usein itsesensuuriin ja kritiikin vaimentamiseen.

    Eurooppa on tullut paikkaan, jossa sanavapaus on menettänyt periaatteellisen pohjansa ja on taipunut pelon ja sosiaalisen muodin edessä. Tässä kaksoisstandardissa kristittyjen vaino on surullinen ja todenmukainen sivutuote.

    Betzin Painajainen: Kun Kristittyjen Vaino Merkitsee Euroopan Hajoamista

    Tervetuloa takaisin, epämuodikkaat ajattelijat. Edellisessä osassa käsittelimme OIDAC:n karuja lukuja kristittyihin kohdistuvasta vainosta ja paljastimme kaksoisstandardin, jossa läntistä kristinuskoa saa vapaasti pilkata, mutta islamin arvosteluun liittyy pelko. Nyt otamme askeleen taaksepäin ja asetamme nämä havainnot brittiläisen strategian professorin David Betzin synkkään viitekehykseen.

    Betz on puhunut pitkään länsimaiden hiljaisesta siirtymisestä kohti “sisällissodan kaltaista” tilaa, jossa yhteiskunnan kudelma alkaa repeillä. Hän ei puhu tankeista kaduilla (ainakaan aluksi), vaan luottamuksen ja legitimiteetin systemaattisesta romahduksesta.

    Luottamus oikeusjärjestelmän tasapuolisuuteen romuttuu: Kun Valtio Ei Suojele Kaikkia

    Betzin perusväite on, että ei luottamusta tarkoittaa ei legitimiteettiä. Yhteiskunta pysyy koossa vain, jos sen kansalaiset luottavat instituutioiden puolueettomuuteen ja kykyyn tarjota turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta kaikille.

    • OIDAC:n todisteet: Kun OIDAC raportoi sadoista kirkoihin kohdistuneista hyökkäyksistä (Ranska, Saksa) ja fyysisestä väkivallasta kristittyjä kohtaan, mutta samalla kristityt kokevat, että heidän huolensa jätetään vähälle huomiolle tai heidät leimataan “rasisteiksi” tai “islamofobeiksi” nostaessaan asioita esiin, tapahtuu Betzin kuvaama murtuma.
    • Vaikutus: Kristittyjen kokemus siitä, että heidän uskonnollinen ryhmänsä on sallittu kohde vihamielisyydelle, murentaa luottamusta poliisin, oikeuslaitoksen ja poliittisen eliitin puolueettomuuteen. Tämä johtaa tunteeseen yhteiskunnan ulkopuolisuudesta.

    Kansanryhmien Välinen Kyräily: Fragmentoitunut Identiteetti

    Betzin mukaan toinen avaintekijä on yhteiskunnan fragmentoituminen. Kun kansallinen identiteetti menettää merkityksensä, ihmiset vetäytyvät pienempiin, vahvempiin identiteetteihin – uskontoon, etnisyyteen, ideologiaan. Tämä johtaa ryhmäkohtaiseen kyräilyyn.

    • Vainon Keskittäminen: Kristittyihin kohdistuva vaino on usein peräisin joko sekulaarilta ja radikaalivasemmistolaiselta taholta (uskonnon julkisen ilmaisun tukahduttaminen, kuten Suomessa) tai islamilaisilta radikaaleilta (väkivalta ja kirkkojen tuhopoltot).
    • Vaikutus Betzin Teoriassa: Tämä ei ole enää pelkkää yksilöiden välistä konfliktia, vaan se vahvistaa ryhmien välistä rajaa. Jos kristityt kokevat olevansa uhattuja tiettyjen maahanmuuttajaryhmien tai aggressiivisen sekularismin taholta, heidän uskonnollinen ja kulttuurinen identiteettinsä vahvistuu suhteessa näihin “muihin”.
      • Syntyy “me vastaan he” -ajattelu, jossa omaa ryhmää pidetään luotettavana ja ulkopuolisia epäilyttävinä. Tämä on suoraan Betzin kuvaama sisällissodan esiaste.

    Väkivaltakierre ja Kaksoisstandardin Rooli

    Tämä vie meidät takaisin kaksoisstandardiin. Miksi kristittyjen pilkka on sallittua, mutta muslimien ei? Koska kristityt Euroopassa eivät reagoi väkivallalla.

    • Pelon Mekanismi: Kuten näimme Charlie Hebdon ja Samuel Patyn tapauksissa, islamistinen väkivalta on onnistunut luomaan itsesensuurin. Kunnioitus on saavutettu pelolla.
    • Kristinuskon Heikentyminen: Kristinuskoa vastaan suunnattu kritiikki ja aggressio, johon tiedotusvälineet osallistuvat ilman pelkoa vastareaktiosta, heikentää sen asemaa julkisessa tilassa. Se poistaa yhteiskunnan yhden historiallisen ankkurin ja arvopohjan.

    Betzin näkökulma: Kun yhteiskunta antaa periksi väkivallan uhkalle ja käyttää kahta eri mittapuuta (kunnioitus toista kohtaan pelon vuoksi, pilkka toista kohtaan väkivallan puuttumisen vuoksi), se lähettää signaalin: järjestysvalta ei olekaan puolueeton. Se osoittaa, että jokainen ryhmä on vastuussa omasta puolustuksestaan.

    Johtopäätös: Koheesio Kriisissä

    OIDAC:n raportti kristittyjen kokemasta vainosta ei ole pelkkä tilasto uskonnollisista jännitteistä. Se on oire Betzin kuvaamasta eurooppalaisen yhteiskunnan säröstä.

    Jos Eurooppa ei kykene suojelemaan yhtä sen historiallista ja kulttuurista kulmakiveä –kristillistä väestöään – samalla tasolla kuin se suojelee muita, se:

    1. Murtaa Legitimiteetin (luottamus instituutioihin heikkenee).
    2. Syventää sirpaloitumista (kristityt vahvistavat ryhmäidentiteettiään ulkoisen uhan edessä).
    3. Rohkaisee Kyräilyyn (yhteiskunta muuttuu ryhmien väliseksi kilpailuksi ja vastakkainasetteluksi, missä heikkoa potkitaan ja vahvaa varotaan).

    Tämä kehitys on Betzin mukaan juuri se tie, joka johtaa sisällissodan kaltaiseen, pysyvään matalan tason konfliktiin ja lopulta sivilisaation romahdukseen. Aika näyttää, onko Euroopalla enää halua tai kykyä paikata näitä repeämiä, vai jatkaako se ajautumista kohti kyräilevien, toisistaan erillisten kansanryhmien yhteiskuntaa.

    Onko Betz vain pessimisti, vai näemmekö todella merkit yhteiskunnan loppuvaiheesta? Mitä mieltä sinä olet? Onko meillä varaa tähän pelon ohjaamaan sananvapauteen?

    Posted in Jotain aivan muuta | Tagged , , | Leave a comment

    🇬🇧 Projektin Grayburn & 🇺🇸 NGSW: Kaliiperisota on Totta – Mutta Kestääkö Se?

    Posted on November 6, 2025 by epamuodikkaitaajatuksia

    NATOn uusi standardipatruuna. Kuinkahan sen kanssa käy?

    SA80 brittitaistelijalla. Kuvan omistaa SOFREP lehti

    Epämuodikkaita Ajatuksia asejärjestelmien vallankumouksesta

    Vuonna 1987 käyttöönotettu brittiarmeijan SA80-rynnäkkökivääri on ollut sotilaiden käsissä yhtä kauan kuin moni meistä on ehtinyt juoda aamukahvinsa. Nyt se on vihdoin pääsemässä eläkkeelle, ja tilalle etsitään uutta tappovehjetta Project Grayburn -hankkeessa. Samaan aikaan Atlantin toisella puolella Yhdysvaltain armeija pakottaa uutta kaliiperia läpi massiivisen NGSW-ohjelman (Next Generation Squad Weapon) myötä.

    Molemmat projektit jakavat saman peruslähtökohdan: nykyaikainen vihollinen on panssaroitu. Kun vastustajat, olivatpa ne sitten Venäjän tai Kiinan erikoisjoukkoja tai modernia suojavarustusta käyttäviä proxy-joukkoja, pukeutuvat Taso IV -luokan keraamisiin levyihin, vanha kunnon 5.56×45 mm NATO -patruuna on parhaimmillaan ärsyke yli 300 metrin etäisyyksillä.

    Tämä on sotilaallisen teknologian syklin toistuva teema: parempi suoja luo tarpeen paremmalle läpäisykyvylle. Mutta kuten lähes aina, ratkaisu tuo mukanaan omat epämukavat totuutensa.

    Itseäni vähän mietitytti että onko Garyburnissa TODELLAKIN Sako M23 mukana, ja kyllä on. Kyseessä on Berettan ns “Suuren Talon Etu”. Berettalla on Italian asevoimille tulossa ihka uusi NARP (New Assault Rifle Platform) joka on pienellä tulevaisuus ja kehitysriskillä oleva uusinta uutta oleva ase, jossa on mukana jo artikuloitu tarve siirtyä 6,8x51mm patruunaan. Toinen Berettan tarjoma järjestelmä on SAKOn juuri käyttöön tullut asejärjestelmä, jossa on myös valmistauduttu ottamaan käyttöön mainittu 6,8mm patruuna, jos siitä NATO standardipatruuna tulee. (Tämä luonnollisesti tarkoittaa VAIN ns pitkärunkoisia niinsanottuja AR-10 pohjaisia alustoja. AR-15 pohjainen ase on liian lyhyt käyttämään tulevaa 6,8mm patruunaa.)

    Eli jos halutaan luotettavuutta ja testattua järjestelmää joka on jo käytössä valinta on SAKO M23, jos halutaan ase uusimmilla materiaali- ja kehitysratkaisuilla niin NARP. Beretta saa rahansa joka tapauksessa. Kolmantena mukana on SIG Sauerin XM-7 ase ja neljäntenä Heckler & Koch 416 tai 433 aseillaan. H&K sivumennen sanoen on ollut vastuussa SA-80 modernisoinneista, jolloin rehellisesti aika huonosta aseesta on kuitenkin saatu about toimiva.

    Kolmen Kaliiperin Dilemma: There can be only one!!!

    Patruuna on aina kompromissi. Et voi saada pientä rekyyliä, kevyttä painoa ja valtavaa kineettistä energiaa ja läpäisykykyä samaan aikaan. Grayburn ja NGSW pakottavat valitsemaan: logistiikka vai tappavuus?

    Tässä ovat kolme keskeistä kaliiperia, jotka dominoivat keskustelua:

    1. 5.56×45 mm NATO (Se wanha hywä tawara)

    Tämä on ollut standardi vuodesta 1964. Se on kevyt, sotilaat voivat kantaa suuria määriä (esim. 210–240 patruunaa on tyypillinen peruskuorma). Sen rekyyli on matala, mikä tekee automaattitulesta hallittavaa ja mahdollistaa nopean tarkan ammunnan.

    Ongelma: Sen tehokkuus loppuu, kun etäisyys kasvaa ja vastassa on kova panssari. Se ei yksinkertaisesti kykene läpäisemään nykyaikaisia Taso IV -levyjä luotettavasti edes lyhyillä etäisyyksillä.

    2. 6.5 mm Creedmoor (Siviilimarkkinoiden Vastaus)

    6.5 Creedmoor on siviilimarkkinoiden kehittämä tarkkuuspatruuna, joka on saanut huomiota sotilaskäytössä. Se tarjoaa huomattavasti paremman ulkoballistiikan kuin 5.56 mm tai edes 7.62 mm NATO. Tämä tarkoittaa litteämpää lentorataa ja vähemmän tuulen vaikutusta, mikä parantaa osumatarkkuutta 600–1000 metrin etäisyyksillä.

    6,5x48mm on fiksu, “keskivälin” ratkaisu, joka parantaa tarkkuutta ja kantamaa ilman 7.62 mm:n täyttä rekyyliä. Läpäisykyky on parempi kuin 5.56 mm, mutta se ei välttämättä ole lopullinen vastaus Taso IV liivit ongelmaan.

    kannattaa huomata, että jo 6,5mm Creedmoor on jo melko kovapainen ratkaisu. Patruuna on SAAMIttu / CIPattu 430-435 megapascalin paineelle (noin 63 000 psi). Verrattuna 7,62x51mm NATOn 415 Mpa tai 60 200 psi. 5,56mm vastaavat arvot ovat 430 Mpa tai 62 336 psi.

    3. 6.8×51 mm (NGSW:n Ääriratkaisu)

    Yhdysvaltain Sig Sauerin kehittämä .277 Fury kaupallisen nimen alla. Tämä ei ole pelkkä uusi patruuna, vaan teknologinen hirviö. Se hyödyntää hybridihylsyä (teräskanta ja messinkirunko) pystyäkseen tuottamaan äärimmäisen korkean paineen 550 Mpa (yli 80 000 psi).

    Tavoite oli nimenomaan murtaa Taso IV -suoja yli 600 metrin etäisyydellä.

    Hinta: Kuten olemme nähneet, patruunavaihdon hinta on tuskallinen. Aseen (XM7) kestävyysongelmat (piipun kuluminen, osien rikkoutuminen), massiivinen rekyyli ja patruunan korkea paino/koko tekevät siitä käytännössä epämukavan ja epäkäytännöllisen perusjalkaväen aseen. Sotilaan käytössä oleva patruunamäärä puolittuu, ja ase muuttuu haasteeksi hallita.

    Patruunoiden Edut ja Haitat (Epämuodikkaita Taulukoituja Totuuksia)

    Tässä on tiivistelmä patruunavalinnoista, jotka Grayburn-ohjelmalla on edessään:

    KaliiperiKeskeinen Etu (Tappavuus/Läpäisy)Suurin Haitta (Logistiikka/Ergonomia)Soveltuvuus Grayburniin
    5.56×45 mm NATOKevyt, hallittava rekyyli, hyvä liittoutuneiden yhteensopivuus.Ei riittävä läpäisykyky Taso IV-suojia vastaan pitkillä etäisyyksillä.Helppo logistinen valinta, mutta epäonnistuu päätehtävässään.
    6.5 mm CreedmoorErinomainen tarkkuus ja ballistiikka, hyvä kantama (yli 800m).Raskaampi kuin 5.56 mm, puolittainen läpäisykyvyn parannus.Hyvä kompromissi; parantaa kantamaa ja tarkkuutta.
    6.8×51 mm (Hybrid)Mullistava läpäisykyky Taso IV-suojia vastaan pitkillä etäisyyksillä.Äärimmäinen rekyyli, painava patruuna, vakavat kestävyysongelmat XM7-aseessa, kallis valmistus.Teknologisesti houkutteleva, mutta taisteluvalmiuden uhka sen epäluotettavuuden vuoksi.

    Pikkuisen vielä läpäisystä mainituilla kalibereilla.

    Otetaampa jonkinmoinen analogia taso III LuSusta. Semmoisena saa tässä kohtaa toimia 5mm plootu AR 500 terästä. Vaikka tarkkaa etäisyyttä ei voida antaa, tämä ajatusleikki tarjoaa summittaisen arvion patruunoiden suhteellisesta läpäisykyvystä, joka perustuu yleisesti hyväksyttyyn ballistiseen tietoon ja mainituista patruunoista saatavaan kineettiseen energiaan.

    AR500-teräs on nimensä mukaisesti Brinell-kovuudeltaan (BHN) noin 500 oleva erittäin kova kulutusteräs, jota käytetään usein luotisuojauksessa (esim. ampumaratojen taustalevyissä). Se vastaa suorituskyvyltään noin tason III (Level III) luotisuojaa (kestää 7,62×51 mm FMJ-luoteja) ja on erittäin haastava 5,56 mm -luodeille jopa lähietäisyydeltä.

    5,56×45 mm NATO

    TyyppiArvioitu Tilanne
    Tavallinen FMJEpätodennäköinen läpäisy. Luoti todennäköisesti hajoaa teräslevyn pintaan tai aiheuttaa pinnallisen halkeaman.
    Panssaria läpäisevä (esim. M995/M855A1)Hyvin lähellä (alle 100 m) läpäisy on mahdollista, mutta riippuu iskulman suoruudesta. Etäisyyden kasvaessa läpäisykyky heikkenee nopeasti.
    YhteenvetoVaatii erikoisluodin ja lähietäisyyden läpäistäkseen luotettavasti.

    6,5 mm Creedmoor

    TyyppiArvioitu Tilanne
    Tavallinen FMJ / Match-luotiAlle 300 m läpäisy on todennäköisempää kuin 5.56 mm:llä suuremman massan ja kineettisen energian vuoksi. Kauempana ei enää 100% varmaa
    Kovat luoditVoi läpäistä luotettavammin jopa 300-400 metrin etäisyyksiltä.
    YhteenvetoParempien ballististen ominaisuuksien ja suuremman massan ansiosta se säilyttää energiansa paremmin ja läpäisee todennäköisemmin kuin 5,56 mm ja kauempaa myös

    6,8×51 mm (Hybridihylsy)

    TyyppiArvioitu Tilanne
    Sotilas AP-luoti (esim. M118 LR -tyyppinen suorituskyky)Tämän patruunan on nimenomaan suunniteltu säilyttämään erittäin suuri kineettinen energia yli 600 metrin etäisyydelle.
    LäpäisyetäisyysOn todennäköistä, että se läpäisee 5 mm AR500-teräksen yli 500 metrin etäisyyksiltä, riippuen luodin tyypistä. Se on täysin eri suorituskykyluokkaa kahteen muuhun nähden.
    YhteenvetoYlivoimaisesti tehokkain kaliiperi läpäisykyvyssä. Suunnittelunsa (korkea paine) ansiosta se pitää nopeutensa, mikä on ratkaisevaa kovan panssarin läpäisyssä.

    Yhteenveto: Valinta on Sotilaan Kuormasta

    Grayburn-projekti on risteyksessä. Mahdollista on valita:

    1. 6,8 mm: He saavat tappavimman aseen paperilla, mutta joutuvat kantamaan Yhdysvaltain armeijan luotettavuus- ja ergonomiaongelmat sekä logistisen painajaisen. Jalkaväkisoluista tulee tappavampia, mutta samalla ne ovat kömpelömpiä ja kantavat huomattavasti vähemmän ammuksia.
    2. 6,5 mm tai Kehitetty 5,56 mm: He säilyttävät käytettävyyden ja logistiikan edun, mutta joutuvat edelleen myöntämään, että Taso IV -suoja on haastava pitkällä kantamalla.

    Tämä on koko kaliiperisodan ydin: Haluammeko, että sotilas pystyy kantamaan tarpeeksi ammuksia voittaakseen tulitaistelun, vai haluammeko, että jokainen laukaus, jonka hän kantaa, läpäisee parhaan mahdollisen panssarin?

    Epämuodikas ajatukseni on, että 6.8×51 mm NGSW-ratkaisu on ylisuunniteltu ratkaisu, joka tuo enemmän ongelmia kuin se ratkaisee. Sen sijaan modulaarisemmat AR-alustat (kuten Beretta NARP tai Sako M23) yhdistettynä esimerkiksi paranneltuun 6.5 Creedmoor -patruunaan voisivat tarjota joustavamman ja kestävän ratkaisun Grayburnille.

    Asejärjestelmät eivät voi olla vain tappavia, niiden on oltava toimivia myös kun sotilas on kuormitettu ja väsynyt. Nähtäväksi jää, uskaltaako Iso-Britannia astua Yhdysvaltain jalanjäljissä vai valitseeko se nöyremmän, mutta käytännöllisemmän tien.

    Posted in Uncategorized | Tagged , , , , , | Leave a comment

    RK-62:n ruumiinvalvojaiset – Eihän tässä mennyt kuin puoli vuosisataa

    Posted on October 28, 2025 by epamuodikkaitaajatuksia

    Puolustusvoimat (PV) pisti vihdoin pisteen ikuisuuskysymykselle yhteisestä kaliberista Wenäjän/Neuvostoliiton kanssa. Puolustusvoimat ilmoitti siirtyvänsä uusissa käsiasehankinnoissa NATO-standardin kaliipereihin. Uusi kaliiperijako on selvä: 5.56×45 mm rynnäkkökivääriin, 7.62×51 mm ja 12.7×99 mm ryhmäaseisiin, ja 9×19 mm pysyy pistoolinakaliberina. Se perinteinen, iänikuinen 7.62×39 mm, on nyt virallisesti saattohoidossa ja kuopattu uusien hankintojen osalta.

    Tämä on hyvä uutinen logistiikan, yhteensopivuuden ja painonhallinnan kannalta. PV itse mainostaa, että uusi kaliiperi keventää taistelijan kuormaa jopa 3,5 kg. Kolme ja puoli kiloa! Se on käytännössä kaksi litraa vettä tai kuusi lisälipasta. Kentällä se on merkittävä parannus, josta ei voi valittaa. Mutta niinhän se menee: liittoutuminen, logistiikka ja varma saatavuus (Ukrainan sodan opetukset!) ajoivat perinteisen kaliiperivalinnan ohi. Se on pragmatismia parhaimmillaan, ei tunteella tehty päätös. Eipä silti, ihan varustuksen keveneminen olisi myös aivan hyvä asia, mutta, kumma kyllä, niin ei koskaan käy.

    Mitä 5.56×45 oikeasti tekee? – Hylkää myytit, tartu faktoihin.

    Nyt päästään siihen meitä kiinnostavaan asiaan: ballistiikkaan. Ikuinen vääntö 7.62x39mm (7,62 soviet) vs. 5.56x45mm (tai 5.56 NATO) on aina herättänyt tunteita. RK-käyttäjät vannovat vanhan 7.62:n “risuvakauden” puolesta – se kun ei hevillä muuta suuntaansa oksan osuessa. 5.56 taas on maineeltaan “kevyt ja nopea”.

    PV:n tiedotteen mukaan lyhyillä etäisyyksillä, alle 200 metrissä, 5.56:n parempi läpäisykyky eri materiaaleja vastaan ja osumatodennäköisyys suuremman lentonopeuden ansiosta olivat ratkaisevia. Ja syystä.

    Otetaan esimerkiksi tyypillinen 5.56 mm M855/SS109 luoti (n. 4g / 62 gr). Uudesta modernista rynnäkkökivääristä (esim. Sako) sen lähtönopeus on arviolta ~880 m/s. Tällä nopeudella luodin suuenergia (E0) on noin 1550 Joulea.

    • 100 metrin päässä energia on vielä vahva, noin 1200–1300 J.
    • 200 metrin päässä nopeus on laskenut noin 700 m/s ja energia on noin 980 J.

    Tärkein tekninen pointti on fragmentoitumiskynnys (terminal ballistics). 5.56 mm luoti on suunniteltu hajoamaan osuessaan kohteeseen (soft tissue) suurella nopeudella (tyypillisesti yli 760 m/s), jolloin se tekee pahan, räjähdystyyppisen, haavan. Lyhyestä piipusta ammuttaessa tämä maaginen kynnys saavutetaan usein vain 100–150 metrin etäisyydelle asti. Tämän takia PV:n maininta alle 100 metrin tyypillisistä ampumaetäisyyksistä on asiassa kriittinen: siellä 5.56 on tehoiltaan tappavan tehokas. 200 metrissä se on edelleen tarkka ja suoraviivainen, mutta hajoaminen ei ole enää taattua.

    Läpäisy vs. venäläiset suojaliivit: Tarvitaanko AP?

    Ukrainan sota on näyttänyt meille, taas, että venäjällä ei muutamaa nu**imalla tehtyä musikkaa surra. Vaikka uusien suojavarusteiden piti olla ihan länsimaiden tasoisia, niin onkin käynyt ilmi, että varastot on otettu täyteen halpaa airsoftsuojaa, ja oikeat on myyty länteen. Luonnollisesti emme voi luottaa siihen että asioiden tila säilyy tällaisena. Pikemminkin se saattaa auttaa jossain aikaikkunassa, mutta ei kokoaikaa.

    Jollain ajankohdalla venäjä tulee saamaan kakkansa kasaan, ja silloin mitataan läpäiseekö 5.56mm patruuna oikeasti vastustajan suojat. JOS eivät läpäise, muutos 5,56mm patruunaan oli turha.Jos se riittää niin kaikki meni hyvin. Tosin IDF käyttää edelleen sitkeästi kolmossuojaustason liivejä, vaikka heillä, jos joillakuilla on kyky ja tahto suojella sotilaitaan. se on kuitenkin kevyt liikkua, suojelee sirpaleilta tehokkaasti, ja hidastaa myös luoteja merkittävästi, tehden siten vammoista helpompia hoitaa.

    Suurin kysymys siis liittyy läpäisyyn modernia suojavarustusta vastaan. Venäjän joukkojen 6B45-liivi käyttää nykyaikaisia keramiikkalevyjä (Granit 5A/6A), jotka ovat usein GOST-luokka 5 tai 6 (vastaa karkeasti NATO Level IV).

    Rehellisesti sanottuna: perus 5.56 mm M855/SS109 ei läpäise nykyaikaista Level IV-keraamista levyä luotettavasti. Vaikka se saattaa läpäistä vanhempia teräslevyjä (noin Level III tai vanhempi 6B23-1), keraami pysäyttää sen. Keraamien moniosumakestävyys on sitten taas sangen huono, mutta se on sitten eri asia.

    Tämä tarkoittaa sitä, että siirtyminen 5.56:een edellyttää NATO-yhteensopivuuden hyödyntämistä toden teolla: erityisten panssaria läpäisevien (AP) patruunoiden hankkimista. Patruunat kuten Yhdysvaltojen M855A1 (EPR) tai varsinaiset AP-patruunat kuten M995 on suunniteltu juuri tätä varten – keraamin nujertamiseen. M855A1 käyttää teräskärkiä ja on huomattavasti tehokkaampi kovien kohteiden läpäisyssä.

    Jollei PV ole sitoutunut hankkimaan tehokkaita 5.56 AP-ammuksia uuden kaliiperin rinnalla, olemme vain vaihtaneet ihan hyvän yleiskaliperin (7.62×39) toiseen (5.56), jolla on samat ongelmat modernia suojavarustusta vastaan, mutta parempi logistiikka. Logistiikka on on toki sodankäynnissä elintärkeää, mutta se ei läpäise keraamia. Tässä on se epämuodikas ajatus: kaliiperinvaihto on vasta puolikas ratkaisu – toinen puolisko on huippumoderni AP-ammus.

    Ei sillä, 7,62x51mm eli 7,62 NATOa vaivaisi sama aneemisuus. Kas kun Level IV pitää kestää .30-06, eli 7,62x63mm panssarialäpäisevän patruunan osuma. Saattaa olla että joudumme nopeasti siirtymään uuteen NATO standardipatruunaan.

    Siirtymä on väistämätön ja järkevä askel, mutta sen todellinen taisteluteho riippuu siitä, mitä patruunan sisällä on. Toivotaan, että Sako-kivääreiden mukana tulee M855A1-tasoa vastaava kotimainen tai NATO-kumppanilta hankittu läpäisevä luoti. Muuten olemme vain hieman kevyempiä ja kansainvälisempiä, mutta emme välttämättä tehokkaampia.

    Posted in ammunta, armeija, Aseet, Sodanajan toiminta, varusteet | Tagged | Leave a comment

    David’s Slingin kyvykkyys: Miksi juuri se oli Suomen valinta.

    Posted on October 23, 2025 by epamuodikkaitaajatuksia

    Kirjoitan tämän analyysin osittain vastauksena Timo R. Stewartin kolumni: Suomi osti ”Daavidin lingon” ja työnsi päänsä luukkuun, josta on vaikea päästä irti. tekstiin. En usko että Stewart on tutustunut minun kirjoituksiina asiasta, mutta ehkäpä joitakuita muita kiinnostaa asian vertailu. Tässä siis hieman dataa pureskeltuna käyttöön.

    Millainen David’s sling on suhteutettuna muihin läntisiin järjestelmiin?

    David’s Sling -järjestelmä on osoittautunut tehokkaaksi keskikerroksen ilmapuolustajaksi: se on suunniteltu torjumaan lentokoneita, droneja, risteily- ja taktisia ballistisia ohjuksia noin ~40–300 km:n alueella käyttäen Rafael–Raytheonin kehittämää “Stunner”-interceptoria ja integroitua tutka-/sensorifusiota. Tässä blokissa tiivistän järjestelmän hypersonisten uhkien näkökulmasta sekä vertailen sitä merkittävimpiin vastaaviin järjestelmiin (Patriot, THAAD ja keskeiset eurooppalaiset ratkaisut kuten SAMP/T, Aster, NASAMS ja niiden sukulaiset).

    Davids sling ASTER 30 ja Patriot ovat kolme läntistä kilpailijaa yli 15km korkeuteen ja alueilmatorjuntajärjestelmien sarjassa. Olen ottanut erikseen kyvyn ballistisiin kohteisiin sekä toisaalta kyvyn hypersoonisiin kohteisiin. Kaikki mainitut järjestelmät on suunniteltu toimimaan osina kerrostetussa ilmatorjuntajärjestelmässä, jossa erilaiset aseet ja sensorit tukevat toisiaan torjunnassa. Olen liittänyt mukaan myös joitain tietoja kehityskuluista erityisesti hypersoonisten aseiden torjunnan kehityksessä.

    Ballististen kohteiden ja hypersoonisten kohteiden kyvykkyyksien vertailu

    David’s Sling, ASTER (erityisesti Aster 30 -perhe) ja Patriot (PAC-3 MSE -variantti) ovat kehittyneitä ilmatorjunta- ja ohjuspuolustusjärjestelmiä, jotka on suunniteltu torjumaan ballistisia ohjuksia (kuten taktisia ballistisia ohjuksia, TBM) ja yhä useammin myös hypersoonisia uhkia (nopeudeltaan yli Mach 5, liikehtimiskykyisiä, käytännössä terminaalivaiheessa jonkinverran ohjattavia kohteita). David’s Sling on Israelin ja Yhdysvaltojen yhteiskehitys, ASTER (tai SAMP/T) Euroopan (Ranska ja Italia) järjestelmä, ja Patriot Yhdysvaltojen ikoninen ratkaisu. Kaikki käyttävät hit-to-kill -tekniikkaa (suora törmäys) ballistisia uhkia vastaan, mutta eroja on kantamissa, nopeuksissa ja kehitysvaiheissa.Vertailussa keskityn keskeisiin kyvykkyyksiin: kantama, nopeus, torjuntakorkeus, menestysprosentit ja operatiivinen kokemus. Tiedot perustuvat julkisiin lähteisiin, kuten valmistajien tietoihin ja testeihin vuodelta 2025. Hypersooniset kyvykkyydet ovat vielä kehitysvaiheessa kaikille, mutta ne paranevat päivityksillä.

    Ballististen kohteiden (TBM, SRBM) kyvykkyydet

    Kaikki järjestelmät torjuvat lyhyt- ja keskipitkäkantoisia ballistisia ohjuksia (esim. Iskander, Scud, Fateh-110) terminalivaiheessa (kohde laskeutuu). David’s Sling ja Patriot ovat hit-to-kill -painotteisia, ASTER käyttää räjähdysräjähteitä (blast fragmentation) kovaa osumaa täydentäen.

    JärjestelmäKantama ballistisiin kohteisiinNopeus (Mach)TorjuntakorkeusMenestysprosentti (testit/operatiivinen)Operatiivinen kokemus
    David’s Sling (Stunner-ohjus)40–300 km>7.5 (Mach 15 max)Jopa 15 km92–94% (testit); 100% ensimmäinen operatiivinen laukaus (2025, Iran)Ensimmäinen ballistinen torjunta kesällä 2025 Iranin hyökkäyksessä; torjunut Iskander-tyyppisiä ohjuksia.
    ASTER (Aster 30 Block 1/1NT)3–100 km (Block 1NT: jopa 150 km)4.5Jopa 25 km92–95% (testit); 80%+ operatiivinenTorjunut Houthien ballistisia ohjuksia Punaisessa meressä (2025); Ukrainassa SAMP/T-variantti torjunut SRBM:ää.
    Patriot (PAC-3 MSE)20–60 km (laajempi aerodynaamisiin)>5Jopa 30 km90%+ (testit); 16–22 torjuntaa Ukrainassa (2025)Laaja kokemus: Torjunut Kinzhal (ballistinen) Ukrainassa; Gulf War -perinne, mutta vanhemmat versiot heikompia.

    David’s Sling erottuu pisimmällä kantamalla ja suurimmalla nopeudella, sopien alueelliseen puolustukseen (esim. Hezbollahin ohjukset). ASTER on monipuolinen NATO-integraatioon, mutta kolme kertaa lyhyempi kantama rajoittaa; tarvitaan useampia laukaisualustoja. Patriot on luotettavin operatiivisesti (laaja käyttö Ukrainassa), mutta MSE-variantti tarvitaan ballistisiin – vanhemmat PAC-2:t ohjukset heikompia.

    Hypersoonisten kohteiden kyvykkyydet

    Hypersooniset uhat (esim. Kinzhal, Fattah-1) vaativat äärimmäistä liikehtimiskykyä ja nopeaa havaintokykyä. Mikään järjestelmä ei ole täysin “hypersooninen-spesifi” (kuten THAAD tai SM-6), mutta päivitykset mahdollistavat terminalivaiheen torjunnan. Kaikki käyttävät paranneltuja sensoreita (IR/radar) ja AI:ta ennustamaan radan.

    JärjestelmäHypersooninen kyvykkyysTestit/operatiivinenRajoituksetKehitys (2025)
    David’s SlingTerminalivaihe; torjuu Mach 7.5+ kohteita hit-to-killillä. Päivitykset keskipitkille ja hypersoonisille.94% menestys Mach 7.5+ testeissä (2023–2025); ei operatiivisia hypersoonisia torjuntoja.Rajoitettu yläilmakehään; ei täyttä liikehtimiskykyä glide vehicleille.Block 2 -päivitys: AI-ennusteet ja 400 km kantama; testattu Ukrainassa simulaatioissa.
    ASTER (Aster 30 B1NT)Ka-taajuusalueen tutka- nopeille kohteille; torjuu hypersonisia ja ASBM (anti-ship ballistisia ohjuksia).Ensimmäinen kvalifiointilaukaus 2024; 95% testimenestys; Punainenmeri-torjunnat (2025).Lyhyempi kantama; riippuu SAMP/T NG -alustasta.NG-versio (2025+): Hypersooninen vastus; integroituu NATOon; tuotanto kasvaa 200+ ohjusta/vuosi.
    Patriot (PAC-3 MSE)Korkea ketteruus hypersonisiin ja ballistisiin; torjuu Kinzhal-tyyppisiä.10 simuloitua hypersoonista torjuntaa (2025); Ukrainassa torjunut Kinzhal (Mach 10).Korkeat kustannukset (yksi ohjus ~3–4 M USD); rajallinen kantama.LTAMDS-radar päivitys: 360° kattavuus; testattu Iskander-hypersonisiin (2025).

    Yhteenveto hypersoonisista: Patriot johtaa operatiivisesti (todistetut torjunnat Ukrainassa), mutta David’s Sling ja ASTER B1NT ovat lupaavampia päivityksillä – David’s Sling nopeimmillaan, ASTER NATO-yhteensopivimmillaan. Kaikki kohtaavat haasteita liikehtimiskykyisiin glide vehicleihin (esim. Fattah-1), ja todellinen tehokkuus riippuu kerroksellisesta puolustuksesta (esim. integroituna Arrowiin tai Aegis:iin).

    Todettakoon tässä, että hypersoonisia aseita kehitetään juuri niiden torjunnan vaikeuden takia: 5 mach nopeudella liikkuva ohjus tekee reagointiajan lyhyeksi, ohjuksen jonkinmoinen liikuntakyky tekee kohteen ja liikeradan arvioinnin vaikeaksi, ja suurten ohjusten liikenopeuksia pakottamat suuret torjuntaohjusten/interceptorien kulmanopeudet tekevät torjunnasta melko vaikean suorituksen. Sinänsä kärki punaisena kohtilentävän ohjuksen havaitseminen ei ole erityisen vaikeaa. Se näkyy kyllä melko kaukaa jo paljaallakin silmällä valkohehkuisen .

    David’s Slingin vahvuudet ja rajoitteet
    David’s Sling on rakennettu toimimaan osana kerroksellista puolustusta: se täydentää Iron Domea ja Arrow-perhettä, ja sen Stunner-interseptori on erittäin liikehtimiskykyinen sekä käyttää dual-mode-seeker-tekniikkaa kohteiden erotukseen ja terminaalivaiheen torjuntaan. Näin se soveltuu hyvin taktisten ballististen ohjusten ja raskaampien rakettien torjuntaan lähellä loppuvaihetta. Käytännössä DS on osoittanut operatiivista käyttöarvoa ja se on osa Israelin reaaliaikaista sensoriverkkoa.

    Hypersoniset uhkat muodostavat erityisen haasteen sekä sensoroinnillisesti että interceptorin suorituskyvyn kannalta: hypersoniset glide-vehiclet (HGV) ja erittäin nopeat manööveröivät kappaleet lentävät yli Mach 5, niiden lentorata voi olla matalampi ja epälineaarinen ja reaktioaika puolustajalle lyhyt. Tämän takia ratkaisu vaatii ensinnäkin varhaisen, laajakantaman sensoroinnin (maasta, ilmasta ja avaruudesta), toisekseen erittäin korkean kiihtyvyyden ja manööveröintikyvyn interceptoreita sekä kolmanneksi sujuvaa C2-integraatiota. David’s Slingin nykyinen, julkisesti kuvattu konfiguraatio tarjoaa osan tarvittavista ominaisuuksista (terminaali- ja keskikerroskyky), mutta julkisten lähteiden perusteella se ei yksinään kata luotettaisesti kaikkia hypersonisia HGV-uhkia ilman lisäkehitystä tai erityisiä hypersonisia interceptoreita. Rafael on kuitenkin julkistanut oman hypersonisen vastaehdotuksensa “Sky Sonic” -projektin, jonka tehtävänä on laajentaa kykyjä juuri tätä uhkaluokkaa vastaan.

    Patriot (PAC-3 / PAC-3 MSE)
    Patriot on pitkään ollut monikansallinen työjuhta taktisten ja strategisten ballististen uhkien torjunnassa. Nykyiset PAC-3- ja PAC-3 MSE -versiot perustuvat hit-to-kill -periaatteeseen (suora osuma) ja ovat kehittyneet ilmapuolustuksen monikäyttöjärjestelmiksi. Patriotit pystyvät torjumaan SRBM-tyyppisiä uhkia ja tietyissä olosuhteissa myös manööveröiviä kohteita; viimeaikaiset havainnot ja raportit kertovat, että PAC-3 MSE:llä on jonkinasteinen kyky käsitellä nopeampia, manööveröiviä kohteita, mikä on herättänyt kiinnostusta käyttää PAC-3-interceptoreita myös laivastoympäristössä. Kuitenkin Patriot on ennen kaikkea taktinen/strateginen lähellä maanpintaa liikkuvien ohjusten SRBM-terminaalivaiheen torjuntaan, ei erityisesti hypersonisten glide-vehicleiden kattava ratkaisu.

    Patriot on suunniteltu toimimaan yhdessä THAAD järjestelmän kanssa. THAAD on tarkoitettu torjumaan lyhyen ja keskipitkän kantaman ballistisia ohjuksia niiden loppuvaiheessa sekä osin keskivaiheessa; se operoi huomattavasti korkeammalla (exo-/endo-rajalla) kuin David’s Sling ja Patriot. THAADin hit-to-kill-perustainen interceptor kykenee toimimaan sisä- ja ulkoatmosfäärissä ja tarjoaa erityisesti korkean korkeuden suojan laajemmalla vaikutusalueella. Tämä tekee siitä sopivan ratkaisun torjumaan joitain ballistisia uhkia ennen niiden terminaalivaihetta, ja se on siksi toiminnallisesti erilainen mutta komplementaarinen David’s Slingiin nähden. THAAD on suunniteltu nimenomaan ekso/terminaleihin ja sillä on alentuneempi reagointirajoite hypersonisiin glide-kohtauksiin riippuen sensoroinnista.

    Eurooppalaiset järjestelmät (SAMP/T, Aster, NASAMS, IRIS-T SLM ym.)
    Euroopassa SAMP/T (Aster 30) edustaa kenttätason, alueellista ABM-kykyä: se pystyy jäljittämään ja torjumaan useita kohteita samanaikaisesti, mukaan lukien tietyt ballistiset ohjukset, ja järjestelmää on toimitettu Ukrainaan asti. Aster-perheen modernit versiot ja SAMP/T NG -kehitykset pyrkivät laajentamaan kykyä käsitellä korkean nopeuden ja korkean kulman uhkia. NASAMS ja IRIS-T SLM edustavat lyhyemmän ja keskikantaman modulaarisia eurooppalaisia ratkaisuja; ne tarjoavat erinomaista lähisuojan ja risteilyohjusten torjuntaa ja integroituvat hyvin verkkoihin, mutta eivät yksinään korvaa korkean tason ABM/ekso-ratkaisuja. Eurooppalaisissa hankkeissa korostuu verkottuneisuus ja modulaarisuus — tavoitteena on monikerroksinen suojajärjestelmä, jossa eri järjestelmät kattavat eri vaiheita uhkaketjussa.

    Yhteenveto ja operatiivinen ero: kuka tekee mitä?

    • THAAD kattaa korkean korkeuden terminaali-/near-midcourse-alueen (exo/endo-rajat) — hyvä puolustuslaajalla alueella mutta ei korvaa matalaprofiilisia terminaalitorjuntoja.
    • Patriot (modernit PAC-3/MSE) tarjoaa vahvan taktisen/strategisen terminaalitorjunnan SRBM:ille ja risteilyohjuksille; PAC-3 MSE:n ketteryys antaa jonkin kyvyn vastata manööveröiviin nopeisiin uhkiin, mutta se ei ole täydellinen hypersonisten HGV:iden kattaja.
    • David’s Sling operoi keskikerroksessa: erinomainen SRBM- ja risteilyuhkien torjuja terminaali- ja keskivaiheissa, mutta hypersonisten glide-uhkien laaja-alainen torjunta vaatii lisäinterceptoreita ja parannettua sensoriverkkoa; Rafaelin SkySonic on suunnattu tällaiseen tarpeeseen.
    • Eurooppalaiset SAMP/T (Aster) ja modernit NG-kehitykset pyrkivät täyttämään aukkoja, mutta kokonaiskuva on edelleen, että hypersonisten uhkien kattava torjunta on järjestelmätason haaste: se vaatii sensorien, interceptoreiden ja C2:n samanaikaista kehitystä.

    David’s Sling on vahva osa kerroksellista puolustusta ja hyvin soveltuva taktisiin ja keskikantaman ballistisiin uhkiin, mutta hypersonisten HGV-uhkien ratkaiseminen edellyttää järjestelmäkattavia lisäpanostuksia — joko erikoisinterseptimeita (kuten SkySonic/PAC-3 MSE-tyyppiset kehitykset), parempaa avaruus- ja pitkän kantaman sensorointia tai THAAD/Arrow-tyyppistä yläkerroskykyä integroituna toimintaan.

    Erityisesti ballististen aseiden uhkaa vastaan David’s Sling on tosiaankin näillä tiedoilla vähintään ballististen kohteiden torjuntaan PARAS mahdollinen järjestelmä. Hypersooniset uhkat ovat toki tuloillaan, ja niihin voidaan joutua vastaamaan uusilla palikoilla vanhoihin järjestelmiin tai kokonaan uusin järjestelmin.

    Eli minusta Suomen ei kannata alkaa kiemurella irti David’s Sling sopimuksesta. Jättää vain eheroon taharoon suututtamasta Israelilaisia, jotka ymmärtävät kyllä että Moses is Moses, busines is busines, niin kaikki menee ihan hyvin. Me emme ole kuitenkaan kokonaan yksinomaan Netanjahun hallituksen mielisuosion varassa.

    Posted in Aseet, Teknologia, voimapolitiikka | Tagged , , , , | Leave a comment

    Vähän lisää ajatuksia droonitorjunnasta haulikolla.

    Posted on October 10, 2025 by epamuodikkaitaajatuksia

    Hekumoin tuossa työpäivän lomassa Holosunin sivuilla valopistetähtäimiä. ja silmiini sattui tämmöinen Holosun HS507COMP tähtäin. Kyseisessä vempeleessä on tähtäinkuviona piste, ja 8, 20 ja 32 kulmaminuutin ympyrät. KOska mielestäni toinen Holosunin käyttämä ympyrän koko 65 MOA on selvästi “aika iso” normaalia kranaattia kantavaa droonia ajatellen (Drooni peittää ympyrän noin 27m päässä) HS507COMP-tähtäimen teknisiä ominaisuuksia (tuotenumero 70156980) ja niiden soveltuvuutta teoreettiseen droonin torjuntasimulaatioon haulikolla, erityisesti etäisyyden arvioinnin kannalta.

    Holosun HE507COMP-GR tähtäin. Kuvan omistaa Holosun

    Tähtäimessä on Multiple Reticle System (CRS), joka tarjoaa vaihdettavat tähtäinkuviot: 2 MOA piste ja 8/20/32 MOA ympyrät.

    1. Vaihdettavien retikkelien hyödyllisyys droonin torjunnassa (Haulikko)

    Tähtäimen vaihdettavat kuviot ovat erittäin hyödyllisiä:

    1. Nopea kohdistus ja ennakon arviointi: Haulikkokäytössä nopea kohteen haltuunotto on ensisijaista. Suuret ympyrät (erityisesti 20 MOA ja 32 MOA) auttavat silmää tarttumaan liikkuvaan kohteeseen nopeasti. Lisäksi ne tarjoavat hyvät referenssipisteet tarvittavan ennakon arviointiin nopeasti liikkuvaa droonia vastaan.
    2. Etäisyyden arviointi (Stadiametric Rangefinding): Tämä on tärkein tekninen hyöty. Koska retikkelien kulmakoko (MOA) on tunnettu, niitä voi käyttää etäisyyden arviointiin, kun kohteen todellinen koko (droonin halkaisija/siipiväli) on tiedossa.
    3. Monipuolisuus: Pienempi 2 MOA piste on hyödyllinen, jos käytetään slug-tyyppisiä ammuksia pidemmillä etäisyyksillä, joissa tarkempi tähtäys on tarpeen.

    2. Ympyrän koon soveltuvuus etäisyyden arviointiin

    Arvioidaksesi soveltuvaa etäisyyttä, tarvitsemme oletuksen droonin koosta. Oletetaan, että käsikranaatin kantoon soveltuva drooni vastaa halkaisijaltaan tai siipiväliltään noin 0,5 metriä (50 cm).

    Tähtäinkuvion (MOA) avulla etäisyys (R) voidaan laskea kaavalla:

    R(metriä)≈Kohteen koko (cm)/MOA ​× 100/ 2.91​

    (missä 1 MOA on noin 2,91 cm 100 metrin etäisyydellä)

    Kun kohteen koko on 50 cm, saadaan seuraavat etäisyydet, joilla drooni peittää koko ympyrän:

    Retikkelin koko (A)Lasku: R≈A MOA50 cm​×2.91 cm/MOA100 m​Etäisyys (R) (jolla 50 cm kohde peittää ympyrän)Soveltuvuus haulikko torjuntaan
    32 MOA≈3250​×34.36~54 metriäHyvin soveltuva. Tämä on useimpien haulikoiden (esim. haulipanokset) maksimi tehollisen kantaman ulkorajaa. Tähtäinkuvio toimii erinomaisena “Stop/Go”-mittarina: Jos drooni on ympyrää pienempi, se on kauempana kuin 54 metriä.
    20 MOA≈2050​×34.36~86 metriäSoveltuu erikoisammuksille (esim. slug) tai pidemmille etäisyyksille, jossa haulipanoksen teho alkaa olla riittämätön.
    8 MOA≈850​×34.36~215 metriäLiian pitkä etäisyys haulikolle. Käytännössä hyödytön haulikolla torjunnassa, ellei kyseessä ole erittäin tarkka slug-ampuja pitkällä matkalla.

    Yhteenveto etäisyyksistä:

    32 MOA ympyrä on käytännöllisin valinta haulikon tehollisen torjuntaetäisyyden (tyypillisesti alle 50–60 metriä) arviointiin. Kun 0,5 metrin kokoinen drooni mahtuu juuri 32 MOA ympyrään, kohde on noin 54 metrin etäisyydellä. Tämä etäisyys toimii hyvänä indikaattorina sille, onko haulipanos enää tehokas.

    • Jos drooni peittää alle puolet (esim. 16 MOA) 32 MOA ympyrän koosta, etäisyys on kaksinkertainen eli noin 108 metriä.
    • Jos drooni on suurempi kuin 32 MOA ympyrä, etäisyys on lähempänä kuin 54 metriä.

    Elikkä Holosunin valikoimasta ajatellen löytyy kamppeita, vaikkapa HE508T-GR-X2, jossa on vakio 32 MOA ympyrä. Näyttää olevan kirjoitushetkellä(10.10.2025) 25% alennuksessakin. Jos olet laittamassa, niin muista katsoa semmoinen jalusta että se sopii haulikkoosi kiinni.

    Niin semmosta vaan.

    Posted in ammunta, Aseet ja varusteet, Optiikka | Tagged , , | Leave a comment

    Palestiinan Tunnustaminen: Ei Kyse Moraalista, Vaan Kalliista AsehankinnoistaMiksi

    Posted on October 9, 2025 by epamuodikkaitaajatuksia
    Daavidin lingon STUNNER vauhdissa. Kuvan omistaa Defense industry EU.

    Otsikko kuulostaa provosoivalta, tiedän. Hienostuneessa ulkopoliittisessa keskustelussa Suomessa tunnutaan aina palaavan siihen samaan: arvopohjaiseen ulkopolitiikkaan. Ikään kuin Suomi voisi pelastaa maailman liputtamalla “oikeiden” arvojen puolesta.

    Keskustelu Palestiinan valtion tunnustamisesta on tästä täydellinen esimerkki. Vasemmistosta oikeaan huudetaan kansainvälistä oikeutta ja itsemääräämisoikeutta. Kaikki kaunista ja ylevää. Mutta kun katsotaan asiaa reaalipoliittisista silmälaseista, paljastuu karu, kallis totuus: Kysymys ei ole ensisijaisesti Gazan lapsista, vaan Suomen puolustuskyvystä ja asetoimituksista.

    Realiteetti 1: Israel on Puolustuksen Tärkeä Kumppani

    Sanotaampa asia suoraan: Israel on Suomelle – pienenä, nopeasti aseistautuvana NATO-jäsenmaana – kriittinen puolustusteknologian lähde. Vaikka NATO jäsenyyden jälkeen toki myös USA ja NATO ovat sitoutuneita auttamaan Suomen puolustuksessa, täytyy ensimäisten kriittisten asejärjestelmien olla maassa ja käyttövalmiina. Siksi MTO 2025 ja David’s Sling ovat kriittiset asejärjestelmät: toisella puolustetaan suurta lohkoa Etelä-Suomessa ja toiseen perustuu suurin osa Pohjanmaa korvettien iskukyvystä.

    Huomautan, että Raytheon on israelilaisen Rafaelin kanssa asejärjestelmän toimittaja, joten emme ole täysin tässä asiassa Israelin hallituksen tahdon varassa. Edelleen on tärkeä huomata, että KAUPAT yhdestä patterista on tehty 11/2023 mutta itse patteri ei liene vielä Suomessa, operatiivisestä käytöstä puhumattakaan. Ja juu, kysyin Pääesikunnasta. Tiedot on senverran salaisia, että niitä ei satunnaisille bloggareille anneta.

    Suomi on viime vuosina sitoutunut merkittäviin asehankintoihin Israelista. Kaikista puhutuin esimerkki on “Daavidin linko” -ilmatorjuntajärjestelmä. mutta Merivoimien pintatorjuntaohjus 2025 on kuviossa mukana myös. Kyseessä eivät ole leikkikalut, vaan miljardiluokan strategiset hankinnat, jotka muodostaa tulevaisuudessa Suomen ilmapuolustuksen selkärangan ja Merivoimien pääiskukyvyn.

    Mitä tapahtuisi, jos Suomi tunnustaisi Palestiinan?

    1. Välitön Asekaupan Riski: Israel pitäisi tunnustamista vihamielisenä tekona. Suoraviivainen, nopea seuraus olisi toimitusketjujen vaarantuminen tai jopa katkeaminen. Tällainen toiminta voisi olla paitsi poliittista, myös teknologista kiristystä. Ainakin vastakaupat ja tieteellinen yhteistyö tuleviasuudessa olisivat liipasimella; Miksi Israel tukisi epäystävällisen maan aseteollisuuta? Saisimmeko tilanteen kriisiytyessäDaavidin lingon osia, päivityksiä tai varaosia kriisitilanteessa? Emme voi tietää. Riippuvuutemme Israelin puolustusteollisuudesta on ihan todellinen.
    2. Hankintojen Monimutkaisuus: Jos Israelin hanat sulkeutuvat, Suomen on etsittävä vastaavia korkean teknologian ratkaisuja muualta – USA:sta tai muista NATO-maista. Tämä tarkoittaisi viivästyksiä, lisäkustannuksia ja teknisiä haasteita jo päätettyihin hankkeisiin. Kansainvälistä oikeutta tuetaan, mutta omasta puolustuskyvystä maksetaan kova hinta.

    Jos Suomen hallitus – riippumatta sen poliittisesta väristä – jättää Palestiinan tunnustamatta, syynä ei ole moraalinen sokeus, vaan kylmä, rationaalinen päätös varmistaa valtion turvallisuus. Reaalipolitiikka ajaa idealismin edelle.

    Kokonaan toinen asia on Vasemmistonuorten ajatus Daavidin lingon luovuttamisesta Palestiinalaishallinnon käyttöön. Todennäköisesti kyseessä on poliittinen provo, eikä edes tarkoitettu vakavasti otettavaksi, tai sitten kyseessä on täydellinen vasemmistolainen aivopieru tai pahimmillaan viidennen kolonnan yritys rapauttaa Suomen puolustusta. Toivottavasti kyse on keissi ykkösestä.

    Realiteetti 2: Taiwan-kortti – Kahdet säännöt Paljastavat Pelin

    Tässä piilee se suomalaisen ulkopolitiikan suurin kaksoisstandardi, jonka jättäminen pimentoon on epärehellistä: Taiwanin tunnustamattomuus.

    Taiwan on de facto itsenäinen, kukoistava demokratia, jolla on kaikki valtion tunnusmerkit, toisin kuin Palestiinalaisalueella. Taiwanin tunnustaminen olisi todellinen tuki demokratialle ja itsemääräämisoikeudelle. Kuitenkin yksikään Suomen hallitus ei ole koskaan edes harkinnut sitä, miksi?

    Syy on hyvin yksinkertainen: Kiinan kansantasavalta.

    Jos Suomi tunnustaisi Taiwanin, Kiina vetäisi tulpan irti paitsi kauppasuhteilta myös mahdollisilta diplomaattisilta ja poliittisilta yhteyksiltä. Tässä tapauksessa suhteiden katkaisemisen hinta olisi pienimuotoinen taloudellinen katastrofi, ei niinkään puolustuksellinen.

    TilanneKansainvälisen Oikeuden PeriaateTunnustamisen Reaali-HintaMiksi Tunnustamatta Jättäminen?
    PalestiinaTuki ItsemääräämisoikeudellePuolustusyhteistyön katkeaminen Israelin kanssa.Puolustuskyvyn ja huoltovarmuuden varmistaminen.
    TaiwanTuki DemokratialleTaloudellisten suhteiden katkeaminen Kiinan kanssa.Taloudellisen vakauden ja kauppasuhteiden varmistaminen.

    Suomi on päättänyt, että se ei halua maksaa kumpaakaan hintaa. Kun vaakakupissa ovat kauniit puheet “kansainvälisestä oikeudesta” ja toisaalta ilmapuolustusjärjestelmät tai kauppasuhteet maailman toiseksi suurimpaan talouteen, idealismi häviää aina.

    Realiteetti 3: Suomen Turvallisuus Ensin

    Kylmä tosiasia on, että ulkopolitiikan ensimmäinen ja tärkein tehtävä on edistää ja turvata Suomen kansallisia etuja. Kun Suomi on liittynyt NATOon ja Euroopan turvallisuusympäristö on kiristynyt, jokaisen päätöksen on palveltava omaa puolustusta. Ennenkaikkea sitä puolustusta joka on välittömästi omissa käsissä.

    Asejärjestelmät, kuten Daavidin linko, eivät ole vain hienoja leluja; ne ovat kriittisiä asejärjestelmiä mahdollisessa konfliktissa. Olisiko vastuullista vaarantaa tällainen strateginen kyvykkyys puhtaasti symbolisen, tunteisiin vetoavan eleen vuoksi? Ehdotomasti ei.

    Suomen asekauppasuhteiden vaarantaminen Israelin kanssa olisi geopoliittisesti sama kuin uhkaisi kauppasuhteita Kiinan kanssa. Kumpikaan hinta ei ole Suomelle tässä maailmantilanteessa hyväksyttävä. Vaikka Suomi on kaupassa Kiinan kansantasavallan suhteen reilusti alijäämäinen, en oikein usko, että Suomi olisi valmis ottamaan niin kovaa lääkettä kuin kaupan katkaiseminen Kiinan kanssa. Tulematta Suomeen jäisi iso osa läppäreitä ja puhelimia ja muita TiTe aiheisia vempeleitä. Tuonti Euroopasta ja muista liittolaismaista toki korvaisi Kiinan halpatuonnin, mutta hinta saattaisi olla melko karvas kuluttajille.

    Kansainvälisen oikeuden puolustaminen on tärkeää, mutta pienen valtion on valittava taistelunsa huolellisesti ja oltava aina voittavalla puolella. Suomi valitsi jo aiemmin reaalipolitiikan pitämällä yllä suhteita Kiinaan ja jättämällä tunnustamatta Taiwanin. Samalla logiikalla se valitsee nyt puolustusintressit ja jättää tunnustamatta Palestiinan.

    Tämä on se epämukava, epämuodikas ajatus: Suomen ulkopolitiikka on itse asiassa täysin johdonmukaista. Se on johdonmukaista itsekkäästi ja pragmaattisesti, asettaen oman etunsa ja turvallisuutensa etusijalle, vaikka se tarkoittaisi arvojen jättämistä taka-alalle.

    Emme saa olla sinisilmäisiä: Palestiinan tunnustamatta jättämisen todellinen hyöty on jatkuvat asekaupat ja toimivat suhteet avainvaltioihin. Sen hinta on se, että meidän on siedettävä moralistien kovaääninen paheksunta kotimaassa ja ulkomailla. Eli hinta ei ole yhtään mitään. Jättäkäämme Palestiina siis roikkumaan ilmaan.

    Tämä on ulkopolitiikkaa 2020-luvulla. Se ei ole kaunista, mutta se on totta

    Posted in Aseet, hypoteesitilanne, informaatiosota, Jotain aivan muuta, NATO, Puolustusvoimat, Suuri peli, teknologia, Teknologia, TurPo, uhka-arvio, voimapolitiikka | Tagged , , , , | Leave a comment

    Mites sen NordStream iskun laita oli? Joko voisi tarkastella syyllisiä?

    Posted on October 8, 2025 by epamuodikkaitaajatuksia

    Nordstream isku tapahtui jo hieman yli kolme vuotta sitten (26.9.2022) Kirjoittelin aiheesta jotain niihin aikoihin itsekin. Nyt on taas vettä virranut joissa ja kaasua putkissa, joten tarkastellaampa minkälaiseen syyllisyysolettamaan voimme 2025 tiedoilla päästä.

    Kaasua vuotaa katkenneesta putkesta syyskuussa 2022. Kuvan omistaa Le Monde.

    Yhteenveto

    Mitä tapahtui?

    • Ajankohta & paikka: Syyskuussa 2022 tapahtui useita räjäytyksiä veden alla olevissa Nord Stream 1 ja Nord Stream 2 -kaasuputkissa Itämerellä, lähellä Tanskan Bornholmin saarta. Räjäytykset aiheuttivat useita vuotoja putkissa.
    • Luonne: Räjäytyksiä pidetään tahallisina sabotaaseina. Ne tapahtuivat syvällä meren pohjassa (noin 70-80 metrin syvyydessä) ja vaurioita on tunnistettu merkittävästi.
    • Vaikutukset: Putkien käyttö keskeytyi, etenkin Nord Stream 2:ta ei ollut otettu käyttöön kokonaisuudessaan. Räjäytykset aiheuttivat myös merkittäviä metaanivuotoja, ympäristöhaittoja ja vaikutuksia energiansaantiin Euroopassa.

    Tutkimukset & epäillyt

    • Ruotsi, Tanska ja Saksa aloittivat tutkinnat.
    • Ruotsi lopetti oman tutkintansa alkuvuodesta 2024, sillä viranomaiset katsoivat, että Ruotsilla ei ole lain mukaista toimivaltaa tapahtumiin.
    • Saksa jatkaa tutkintaa, mukaan lukien syytteet Perustuslain Vastaisesta sabotaasista, räjähdyksistä ja infrastruktuurin tuhoamisesta.
    • Yksi keskeinen epäilty, ukrainalainen nimeltään Serhii K, pidätettiin Italiassa elokuussa 2025 sen jälkeen, kun Saksan viranomaiset olivat antaneet Euroopan pidätysmääräyksen. Häntä epäillään koordinoinnista sabotaasioperaatiossa.
    • Lisäksi saksan tutkijat ovat nimenneet Volodymyr Z. (Volodymyr Zhuravlyev / Zhuravlyov) nimeltä erääksi syyttäjäviranomaisten mukaan räjäytysten tekijöistä (yksi sukeltajista). Hänellä on ollut pidätysmääräys, mutta hänen on raportoitu poistuneen Puolasta ennen pidätystä.

    Epävarmuudet ja kiistanalaiset kohdat

    • Virallisia todisteita siitä, kuka tilasi räjäytykset tai antoi käskyn, ei ole julkistettu tai ne eivät ole saavuttaneet kohdetta, josta kaikki tutkijat olisivat yhtä mieltä.
    • Ukraina on kiistänyt olevansa osallisena. Myös toisilla osapuolilla on esitetty syytöksiä, mutta dokumentit ja todisteet ovat säädeltyjä ja osin salaista tietoa tai epävirallisia lähteitä.
    • Myös on epäilys, että ryhmä, joka toimi, saattoi olla “pro-ukrainalainen” tai yksityisten toimijoiden ryhmä, ei välttämättä suoraan valtion ohjaama.

    Taulukko: eri osapuolien väitteet ja narratiivit

    Osapuoli / tahoKeskeinen väite syyllisyydestäTodisteet tai arvailutStatus / kommentit
    Saksa (tutkijat / syyttäjälaitos)Ukraina tai ukrainalainen ryhmä – Serhii K koordinoi sabotaasin, Volodymyr Z sukeltajanaPidätysmääräys Serhii K:lle; epäilyt dynaamisista sukeltajista; vene “Andromeda” vuokrattu väärillä papereilla; räjähteitä löydetty veneestä jne. Tutkinta käynnissä. Serhii K pidätetty, Volodymyr Z pakeni. Ei vielä näyttöjä valtion tahallisesta käskystä virallisesti.
    UkrainaKiistää osallisuuden, erityisesti valtion ohjauksen tasonVirallinen Ukraina on sanonut, että ei tiedä operaatiosta; presidentti ja hallitus ovat kieltäneet, että operaatio olisi ollut hyväksytty. Ukrainan vastaus: “epäilyt eivät ole todistettuja”
    VenäjäEsittää, että länsimaat / USA voivat olla vastuussa tai että on laajempi salajuoni länsimaita vastaanJulkiset syytökset USA:ta kohtaan; korostus siitä, kuinka putki-projektit länsimaiden ja EU:n sisällä ovat olleet kiistanalaisia. (Venäjän virallinen narratiivi)Lähteet Venäjän valtionmedialta jne. Usein ilman julkista todisteiden analyysia, jonka riippumattomat tutkijat ovat tarkistaneet.
    Julkaisut / riippumattomat tiedotusvälineet / tutkijatUseita teorioita: pro-ukrainalainen ryhmä, mahdollinen USA-yhteys, venäläiset voivat olla syyllisiä, tai operaatio ilman suoraa valtion käskyäWall Street Journal -raportit, tutkijajournalismi, tiedustelutietoa, merenalaiset havainnot, rummuttaminen siitä mitä todennäköisesti tapahtui; myös vastaväitteet ja kiistat. Monia avoimia kysymyksiä. Ei yhtä selkeää konsensusta.
    Tanska & RuotsiTanska jatkaa tutkintaa, Ruotsi sulki oman tutkintansa rajallisen toimivallan vuoksiRuotsin viranomaiset sanoneet, ettei Ruotsilla ole laillista toimivaltaa; Tanska osallistuu yhteistutkintaan. Ruotsin tutkinta lopetettu; Tanskan osalta tietoa vähemmän julkista

    Nord Stream — räjähdys, motivaatioita ja se, mikä jää varjoon

    Syyskuun 2022 tapahtumat Itämerellä — vedenalaiset räjähdykset Nord Stream 1 ja 2 -putkistoissa — ovat yksi nykypolitiikan kummallisimmista mysteereistä. Putket vuotivat valtavia määriä metaania, poliittinen paine kasvoi ja mediakeskustelu lähti välittömästi liikkeelle: kuka hyötyy? kuka halusi tätä? ja ennen kaikkea: kuka kantaa vastuun?

    Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole julistaa mitään “totuutta”, vaan tehdä järjestelmällinen ajatusharjoitus: avataan motiiveja, arvioidaan plausibiliteettia, eli mahdollisuutta/kykyä ja tahtoa tehdä ko teko, ja mietitään, mitkä väitteet kestävät paremmin järjen ja riskilaskelman valossa.

    Miksi tuhottaisiin putki? — logiikkaa Venäjän näkökulmasta

    Puhuttaessa Venäjästä on helppo nojata oletukseen: “miksi Venäjä tuhoaisi oman tulonlähteensä?” Se on hyvä kommentti — ja tavallisesti riittävä vastauskin. Putki, joka vie kaasua EU:hun, on geopoliittinen vipu: sillä voidaan luoda riippuvuutta, painostaa ja saada valuuttatuloja. Tahallinen tuho näyttäisi ensi silmäyksellä itseään vastaan toimivalta. Silti loogisia (vaikkakin riskialttiita) skenaarioita Venäjän motiiville on mahdollista rakentaa:

    1. False-flag tai narratiivinen etu: Putken “tuhoaminen” mahdollistaa syyttämisen jostain muusta — ja samalla Venäjä voi esittää olevansa uhri, joka menetti väylän, eikä tahallisesti katkaissut toimituksia. Tämä voi olla osa laajempaa disinformaatiostrategiaa, jossa vastuun osoittaminen tai sen hämärtäminen tuottaa poliittisia hyötyjä.
    2. Pelote ja signaali: Näytön aikaansaaminen siitä, että energiainfrastruktuuri ei ole turvassa, voi olla tapa signaloida kyvykkyyttä ja kantaa huolta Euroopan energiapolitiikasta. Pelote voi olla viesti paitsi EU:lle myös sisäpoliittinen signaali kotikentälle.
    3. Sopimus- tai vastuullisuuskuvioiden manipulointi: Rikkoontunut putki voi muuttaa juridisia ja sopimuksellisia velvoitteita — jos toimitus on “ulkoisesti katkennut”, sopimusosapuolten velvoitteet tai vastuut voivat muuntua. Tämä on tekninen ja juridinen lähestymistapa, ei yhtä näyttävä kuin muut motiivit.

    Mutta vastaanargumentit ovat raskaita: suora taloudellinen menetys, pitkäaikainen mainehaitta ja riski paljastumisesta tekevät tästä vaikean laskelman. Venäjän kannalta kyse onkin: onko lyhyen aikavälin geopoliittinen hyöty todella suurempi kuin pitkäaikainen kyvyn ja imagon menetys Euroopan energiakaupassa? Usein vastaus olisi ei — mutta jos tavoitteena on muu kuin valuuttatulon maksimoiminen (esim. geopoliittinen signaali tai lavastus), laskelma saa toisen muodon.

    Entä Ukraina tai pro-ukrainalaiset ryhmät?

    Poliittisesti ymmärrettävää: Nord Stream edusti monille lännessä Venäjän vaikutuskyvyn symbolia. Putken poissaolo heikensi Venäjän vipua. Siksi pro-ukrainalainen motiivi — joko valtion tukema tai itsenäisten aktorien harjoittama — on teoriassa ymmärrettävä. Sotaa käyvänä maana, jopa hyvä syys vihollisen sotatalouden vahingoittamiseen.

    Käytännössä operaatio vaatisi vedenalaista osaamista, logistista peitettä ja kykyä toimia valvotulla merialueella ilman paljastumista. Se myös riskeeraisi lännen suoran poliittisen tuen, jos syyllisyys osoittautuisi Ukrainan tukijoiden vastuuksi. Toisaalta, jos tekijät ovat ei-staatillisia (yksityisiä ryhmiä, vapaaehtoisia operaattoreita), motiivina voi olla ideologinen tai taktinen halu katkaista Venäjän mahdollisuus käyttää putkea — ja toiminta voisi tapahtua ilman valtioiden suoraa hyväksyntää. Tämä skenaario selittää osan tutkinnallista jälkeä, jota mediassa on raportoitu: yksittäiset venevuokraukset, matkaketjut, epäilyt henkilöistä.

    Länsimaat (USA/UK ym.) — plausibiliteetti ja riski

    Hypoteesi, että länsivallat olisivat osallistuneet suoraan sabotaasiin, on kiistanalainen ja poliittisesti räjähtävä. Se vaatisi poikkeuksellisen laajaa salaamista ja perustelemista: miksi oma valtiorakenne ryhtyisi toimintaan, joka vaurioittaa kansainvälisiä suhteita ja luottamusta? Julkinen retoriikka (esim. Bidenin varovaiset kommentit) on enemmän poliittista painostusta kuin konkreettinen todiste osallistumisesta.

    Kuitenkin toisinaan tiedustelutoimet voivat ylittää julkisen retoriikan rajan — mutta yleensä tällaiset teot ovat valtava riski demokratialle ja kansainväliselle legitimiteetille. Siksi useimmat analyytikot pitävät tätä vaihtoehtoa vähintään epätodennäköisenä ilman erittäin vakuuttavia todisteita.

    Suomen näkökulma — miksi epätodennäköinen

    Hypoteettinen ajatus Suomen osallisuudesta törmää nopeasti sekä geopoliittiseen että kykykysymykseen. Suomi on taloudellisesti ja poliittisesti sidoksissa EU:hun ja länsimaihin; suoran sabotaasin riski suhteessa Saksaan ja länteen on äärimmäisen korkea. Lisäksi Suomen laivastolla on osaamista miinanraivauksessa ja vedenalaisessa kartoituksessa, mutta puuttuvat sukellusvenekyvyt ja logistiset rajoitteet tekevät pitkän kantaman, salaisen vedenalaistoiminnan vaikeaksi. Poliittinen hinta paljastumisesta olisi Suomelle katastrofaalinen — siksi plausibiliteetti on erittäin alhainen. Erityiseen en usko että silloisen Marinin hallituksen henkiset ominaisuudet olisivat olleet riittävät näin kovan käskyn antamiseen. Tai Ylipäällikön hyväksynnän saamiseen muutoinkaan tälle hankkeelle.

    Motiivana teolle toimisivat Fortumin, valtionyrityksen, massiiviset noin 7 miljardin euron tappiot Saksassa, jotka Marin hallituksen tunaroinnin takai päätettiin maksattaa suomalaisilla veronmaksajilla. Käytännössä teolla päästäisiin Force Majore pykälän avulla toimittamasta Saksaan kuluttajille suomalaisten subventoimaa kaasua.

    Mitä jää varjoon — tutkinnan haasteet

    1. Valvonnan hajonta: Itämeren valvonta perustuu moniin eri lähteisiin (satelliitit, AIS, kansalliset sensorit). Pienet, tarkasti ajoitetut operaatiot voivat ajoittain lipua niiden läpi — mutta vain lyhyesti. Paljastuminen jälkikäteen on todennäköisempää kuin täydellinen peitto.
    2. Disinformaatio ja narratiivit: Kun todisteet ovat osin salaista tai epäselvää, narratiivit täyttävät tyhjiön. Kuka tahansa tehokkaasti viestivä taho voi hyödyntää tilannetta oman tarinansa levittämiseen.
    3. Todisteiden luonne: Vedenalaiset räjähteet ja vauriot jättävät jälkiä, mutta niiden yhdistäminen suoraan “käskijään” on usein vaikeaa ilman viestintälokeja, käteisketjuja tai ihmisten tunnistamista.

    Yhteenveto — mitä voimme järkevästi sanoa

    Räjäytykset olivat melkein varmasti tahallisia. Kysymys “kuka” on kuitenkin monimutkainen: kyvykkyys, motiivi ja riski muodostavat kolminaisuuden, jota käytetään plausibiliteetin arvioissa. Venäjällä on kyky ja välineet, mutta kärsii potentiaalisesti suuria taloudellisia ja maineellisia menetyksiä. Ukraina/pro-ukrainalaiset voisivat hyötyä strategisesti, mutta riski lännen reaktioihin on olemassa. Länsimaiden osallisuus on poliittisesti hyvin epätodennäköinen ilman kiistattomia todisteita. Suomen rooli hypoteettisena tekijänä on vielä vähiten uskottava — poliittinen kustannus ja operatiiviset rajoitteet tekevät siitä heikon selityksen.

    Plausibiliteettitaulukko (likimääräiset arviot ja perustelut)

    ToimijaPlausibiliteetti (0–100)Lyhyt perustelu
    Venäjä30Venäjällä on kykyä ja motiiveja geopoliittisiin signaaleihin ja false-flag-toimiin, mutta suora taloudellinen menetys ja suuri riski paljastumisesta alentavat uskottavuutta.
    Ukraina (valtiona)15Virallinen Ukraina kiisti osallisuuden; valtion organisaation tallennettu osallistuminen on logistisesti ja poliittisesti riskialtista.
    Pro-ukraina-ryhmät / ei-staatilliset aktorit45Ideologinen motiivi on selkeä ja pienet, itsenäiset ryhmät voivat toimia ilman valtiollista hyväksyntää; käytännön kyvyt ja peittelymahdollisuudet tekevät tästä kohtuullisen mahdollisen skenaarion.
    Länsimaat (USA/UK ym.)10Poliittinen hyöty on epäselvä ja riskit valtavat; toteutus vaatisi poikkeuksellista salaamista ja monitasoista peittelyä — siksi epätodennäköisin ilman suoria todisteita.
    Suomi3Poliittisesti itsetuhoinen strategia suhteessa länteen; operatiivinen kapasiteetti pitkän kantaman, salaisiin vedenalaistoimiin on rajallinen.

    Jälkikirjoitus: Miksi Suomi on edes mukana tarkastelussa?

    Joku saattaa kysyä: “Miksi ihmeessä Suomi on edes mukana tässä listassa?”
    Kysymys on hyvä — ja juuri siksi se ansaitsee käsittelyn.

    Suomi ei ole millään virallisella taholla ollut esillä Nord Stream -tutkinnoissa, eikä mitään konkreettista näyttöä suomalaisesta osallisuudesta ole koskaan esitetty. Silti aihe nousi keskusteluun, lähinnä ajatusharjoituksena: voisiko jokin pieni, teknisesti taitava rannikkovaltio — kuten Suomi — toteuttaa vastaavan operaation, jos motiivi olisi olemassa?

    Hypoteesi on kiinnostava juuri siksi, että se on epätodennäköinen mutta ei täysin mahdoton.
    Suomella on pitkä perinne miinasodankäynnistä, vedenalaisesta raivauksesta ja teknisestä merenkulun osaamisesta. Merivoimat ovat pieni, mutta hyvin koulutettu organisaatio, joka hallitsee Itämeren olosuhteet paremmin kuin useimmat.
    Teknisesti Suomi pystyisi valmistamaan ja käyttämään räjähteitä veden alla.
    Mutta siinä vaiheessa realismi loppuu.

    Ensimmäinen ja tärkein ongelma on poliittinen järki.
    Suomen suhde Saksaan, EU:hun ja nyt myös Natoon on keskinäisriippuvuuden verkko.
    Hyökkäys eurooppalaista kriittistä infrastruktuuria vastaan — varsinkin saksalais-venäläistä putkea — olisi käytännössä kansallinen itsemurha.
    Se tuhoaisi uskottavuuden, luottamuksen ja asemamme länsimaiden joukossa yön yli.

    Toinen on operatiivinen kapasiteetti.
    Suomella ei ole sukellusveneitä eikä pitkän kantaman vedenalaisia sabotaasivälineitä, joilla salainen operaatio Bornholmin alueella voitaisiin toteuttaa.
    Miinalaivat ja ohjusveneet ovat erinomaisia omassa roolissaan, mutta ne eivät ole huomaamattoman sabotaasin välineitä.
    Jos suomalaiset erikoisjoukot teoriassa kykenisivät liikkumaan veden alla ja asentamaan räjähteitä, he tarvitsisivat joko liittolaisen peiteoperaation tai siviilialuksen tukea — ja silloinkin paljastumisen riski olisi valtava.

    Kolmas on motiivi.
    Ainoa edes hypoteettisesti esitetty syy liittyy Fortumin ja Saksan energiakriisiin vuonna 2022: ajatus, että Suomi voisi jollain tavalla hyötyä kaasumarkkinoiden järkkymisestä tai Fortumin saksalaisesta riskistä.
    Mutta tämä logiikka ei kestä tarkastelua.
    Suomen oma taloudellinen etu riippuu vakaasta Euroopasta ja luottamuksesta, ei sen horjuttamisesta.

    Siksi Suomi on mukana tässä tarkastelussa vain vertailun vuoksi — osoittamassa, miten monella eri tavalla plausibiliteetti voi romahtaa, vaikka teknisiä valmiuksia ja paikallistuntemusta löytyisi.
    Toisin sanoen: Suomi on tässä keskustelussa kontrolliryhmä.
    Sen avulla on helpompi nähdä, kuinka epärealistisia monet salaliittoteoriat ovat, kun ne asetetaan todellisen geopoliittisen järjen mittapuulle.

    Kirjoituksen tavoitteena on johtaa lukija läpi eri vaihtoehtojen loogisten rungon — ei syyttää ketään ilman painavia todisteita. Nord Stream -tapaus on muistutus siitä, kuinka energia, politiikka ja turvallisuus lomittuvat ja miten narratiivit voivat levitä silloin, kun kova näyttö puuttuu.

    Posted in Baltic situation, hybridisota, merivoimat, Suuri peli, Tilanne päällä, TurPo, voimapolitiikka | Tagged , , , , , , , , , | Leave a comment

    Venäjän hyökkäyskyky Pohjoiskalotilla ja Huippuvuorilla 2025–2030

    Posted on September 25, 2025 by epamuodikkaitaajatuksia

    Venäjän sotilaallinen kapasiteetti Pohjoiskalotilla ja Huippuvuorilla (Svalbard) on merkittävä, mutta Ukrainan sodan (2022–) aiheuttamat resurssipaineet ja kansainväliset sanktiot rajoittavat sotilaallisen kyvyn kasvua seuraavien viiden vuoden aikana. Arktinen alue on Venäjälle strateginen prioriteetti, jossa se pyrkii turvaamaan taloudellisia etujaan, kuten Pohjoisen meritien (NSR) hallintaa ja luonnonvaroja, samalla kun se estää NATOn laajentumista. Jäistä avautuva Pohjoinen Jäämeri mahdollistaa monenlaiset luonnonvarojen hyödyntämiset suhteellisen matalan merenpohjansa ansiosta, ja myös muuta arktiset maat kuten tanska, Norja Kanada ja USA haluavat tähän mukaan. Jopa Kiina on lanseerannut termin “melkein arktinen maa” päästäkseen mukaan buumiin.

    Tässä analyysissa arvioidaan Venäjän kykyä kasvattaa ja varustaa yksiköitä sekä Pohjoismaiden (Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska) varustautumista, joka tasapainottaa tilannetta.

    Venäjän nykyinen ja tuleva kapasiteetti Pohjoiskalotilla

    Venäjän Arktinen sotilaallinen läsnäolo on vahvin alueella: yli 100 000 sotilasta, 40 jäänmurtajaa ja ydinsukellusveneitä Kuolan niemimaalla. Pohjoinen laivasto (Severomorsk päätukikohtanaan) mahdollistaa nopean liikkeellepanon, ja Venäjä on päivittänyt tukikohtia, kuten laajentanut kiitoteitä Nagurskojen-tukikohdassa.

    Seuraavien vuosien aikana (2025–2030) Venäjä suunnittelee lisäyksiä, kuten uusien ilmatorjuntayksiköiden sijoittamista ja harjoitusten lisäämistä, tavoitteenaan sotilaallinen dominanssi. Yksiköiden kasvattaminen on kuitenkin haastavaa. Ukrainan sota on kuluttanut resursseja: Venäjä on menettänyt tuhansia ajoneuvoja ja sotilaita, mikä hidastaa Arktisten joukkojen vahvistamista.

    Rekrytointi perustuu osin pakko-ottoihin, mutta sanktiot rajoittavat varusteiden tuotantoa – esimerkiksi panssarivaunujen ja ohjusten valmistusta. Yhteistyö Kiinan kanssa (esim. yhteiset harjoitukset) auttaa teknologian hankinnassa, mutta ei korvaa täysin menetyksiä.

    Arktiset olosuhteet (kylmyys, logistiikka) vaativat erikoisvarusteita, joiden saatavuus heikkenee sanktioiden myötä. Vuoteen 2030 mennessä Venäjä voi kasvattaa joukkoja 10–20 %:lla, mutta hyökkäyskyky rajoittuu hybriditoimiin (esim. sabotaasi) ennemmin kuin laajaan invaasioon.

    Huippuvuorten erityistilanne

    Huippuvuorilla Venäjän toiminta on rajoitettua vuoden 1920 sopimuksen nojalla, joka kieltää sotilaallisen käytön. Venäjä ylläpitää kuitenkin siviilioperaatioita, kuten Barentsburgin kaivostoimintaa, joka voi peittää tiedustelua.

    Vuonna 2025 Venäjä saattaa lisätä läsnäoloaan “taloudellisilla” perusteilla, mutta suora hyökkäys on epätodennäköinen NATOn läsnäolon vuoksi. Hybridiuhat, kuten kaapelivauriot (kuten 2022 tapauksessa), ovat todennäköisempiä. Kasvattaminen täällä riippuu Norjan reaktiosta; Venäjä voi lisätä “turisteja” tai laivoja, mutta varsinainen sotilaallinen eskalaatio vaatisi suurempia resursseja, joita Ukraina sitoo.

    Pohjoismaiden varustautuminen tasapainottaa uhkaa

    Pohjoismaat vastaavat Venäjän uhkaan vahvistamalla puolustusta. NATO-jäsenyys (Suomi 2023, Ruotsi 2024) mahdollistaa yhteisen koordinaation.

    Norja perustaa NATO-ilmatoimintakeskuksen lokakuussa 2025, vastuualueenaan Pohjoismaat ja Arktis, integroiden 200–450 henkeä ja 250 hävittäjää.

    Ruotsi lisää puolustusmenoja 50 %:lla vuosina 2025–2030, keskittyen maavoimiin ja siviilipuolustukseen. Ruotsilla on ollut perinteisesti vahvat ilmavoimat, ja uuden sukupolven Gripenin tuleminen enenevässä määrin palveluskäyttöön vaikuttaa kykyyn positiivisesti.

    Suomi vastaanottaa ensimmäiset F-35-hävittäjät 2026, parantaen Suomen ilmakykyä. Myös maavoimat ovat saamassa laajat tilausvaltuudet. Edelleen reservin yläikää nostetaan, jolloin pitkälle koulutettuja yksilöitä voidaan käyttää maanpuolustustehtävissä pidempään.

    Kolme Pohjoismaata (Norja, Ruotsi, Suomi) luovat Arktisen sotilaallisen kuljetuskäytävän joukkojen siirtoon.

    Tanska (Grönlanti) vahvistaa läsnäoloa Yhdysvaltain tuella, vastaten salaisiin vaikuttamisyrityksiin.

    Yhteensä Pohjoismaiden joukot kasvavat 20–30 %:lla, tuettuna Yhdysvaltain ja Britannian harjoituksilla.

    Tämä tasapainottaa Venäjän etua, erityisesti kun NATO:n Arktinen strategia korostaa Suomea, Norjaa ja Ruotsia.

    Johtopäätös

    Venäjän hyökkäyskyky Pohjoiskalotilla säilyy vahvana, mutta ei lyivoimaisena. Venäjän sotilaallisen kyvyn kasvua rajoittavat sanktiot ja Ukrainan sota – täysimittainen invaasio on epätodennäköinen 2030 mennessä. Huippuvuorilla painopiste on hybridissä. Pohjoismaiden nopea varustautuminen ja NATO-yhteistyö luovat tehokkaan vastapainon, vähentäen eskalaation riskiä mutta lisäten jännitteitä.

    Alueen militarisaatio vaikuttaa ympäristöön ja talouteen, korostaen diplomatian tarvetta.

    Posted in Skenaariot, Sotapelit, Suomi ja Ruotsi, Tilanne päällä, uhka-arvio, voimapolitiikka | Tagged , , , | Leave a comment

    SVR ja GRU aktiivisina EUssa ja Pohjoismaissa.

    Posted on September 23, 2025 by epamuodikkaitaajatuksia

    Venäjän tiedustelupalveluiden toiminta Euroopan unionissa, muussa Euroopassa ja Pohjoismaissa on viime aikoina ollut aktiivista ja monimuotoista, keskittyen erityisesti tiedusteluun, kyberoperaatioihin ja vaikuttamiseen. Toiminta on kytkeytynyt erityisesti Venäjän strategisiin intresseihin, kuten Naton vastustamiseen, Ukrainan sodan tukemiseen ja länsimaiden yhtenäisyyden heikentämiseen. Alla on yhteenveto keskeisistä havainnoista:

    Tiedustelu ja vakoilu:

    Venäjä kohdistaa tiedustelutoimintaansa erityisesti EU-maiden ja Pohjoismaiden ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, mukaan lukien Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys sekä niiden puolustusyhteistyö. Suomessa Venäjän kiinnostus keskittyy esimerkiksi Nato-politiikan toimeenpanoon, kansainvälisten joukkojen toimintaan ja kriittiseen infrastruktuuriin.

    Perinteinen henkilötiedustelu on vaikeutunut länsimaiden karkotettua venäläisiä diplomaatteja, jotka usein toimivat tiedustelu-upseereina. Suomi karkoitti kesällä 2023 9 diplomaattipassin turvissa toiminutta illegaalia. Tämän vuoksi Venäjä on siirtynyt yhä enemmän käyttämään sijaistoimijoita, kuten rikollisia tai taloudellisista palkkioista kiinnostuneita henkilöitä.

    Viitteitä Venäjän käyttämästä rikollisesta toiminnasta Suomessa on useita, ja ne liittyvät pääasiassa hybridivaikuttamiseen ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Venäjä hyödyntää rikollisryhmiä usein osana laajempaa toimintaansa, jolla pyritään heikentämään Suomen yhteiskunnallista vakautta ja turvallisuutta.

    Välineellistetty maahantulo

    Yksi selkeä esimerkki on välineellistetty maahantulo, jossa Venäjän viranomaiset ovat ohjanneet kolmansien maiden kansalaisia Suomen itärajalle ilman asianmukaisia matkustusasiakirjoja. Tämän ilmiön ympärille on muodostunut rikollista toimintaa, kuten ihmiskauppaa ja laittoman maahantulon järjestämistä. Kyseessä on hybridivaikuttamisen muoto, jossa valtion viralliset toimet yhdistyvät järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Tämä painostus johti itärajan rajanylityspaikkojen sulkemiseen loppuvuodesta 2023.

    Venäjän järjestäytyneen rikollisuuden, eli Venäjän mafian, toiminta Suomessa on keskittynyt muun muassa huume- ja ihmiskauppaan. Tärkeä nyanssi on, että Venäjän rikollisryhmät harvoin toimivat suoraan Suomen kaduilla, vaan ne tekevät yhteistyötä suomalaisten rikollisten kanssa, jotka hoitavat “likaisen katutyön”. Tämä tekee toiminnasta vaikeammin havaittavaa ja torjuttavaa. Venäjän valtion on arvioitu käyttävän rikollisryhmiä myös esimerkiksi rahanpesuun.

    Kybertoiminta

    Venäjän kybertiedustelu on erityisen aktiivista Pohjoismaissa, erityisesti Suomessa, missä se on lisääntynyt ja tarkentunut viime vuosina. Toiminta kohdistuu valtionhallintoon, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä kriittiseen infrastruktuuriin. Suomi toimii myös kyberkauttakulkumaana, eli Venäjä käyttää Suomen tietoverkkoinfrastruktuuria kolmansien maiden kohteiden tiedusteluun.

    Kyberoperaatiot ovat kustannustehokkaita ja tarjoavat Venäjälle mahdollisuuden hankkia tietoa ajasta ja paikasta riippumatta.

    Sabotaasi ja aktiiviset toimenpiteet:

      Venäjän sotilastiedustelupalvelu GRU on ollut aktiivinen sabotaasitoiminnassa eri puolilla Eurooppaa, erityisesti viimeisen kahden vuoden aikana. Tuhotyöt, kuten tuhopoltot ja infrastruktuurin häirintä, ovat kohdistuneet symbolisiin tai Ukrainan tukemiseen liittyviin kohteisiin, esimerkiksi sotilaallisen tuen logistiikkaan. Toiminta on muuttunut aiempaa aggressiivisemmaksi ja vähemmän tarkasti kohdennetuksi, hyödyntäen sijaistoimijoita, jotka rekrytoidaan usein sosiaalisessa mediassa.

      Tässä esimerkkejä merkittävimmistä tapauksista Suomessa:

      Eduskunnan verkkosivuihin kohdistunut hyökkäys 2022. Elokuussa 2022 eduskunnan verkkosivuihin kohdistui palvelunestohyökkäys (DDoS), joka teki sivustosta hetkellisesti käyttökelvottoman. Vaikka tällaiset hyökkäykset eivät yleensä aiheuta pysyviä vahinkoja, ne ovat osa laajempaa häirintätoimintaa. Hyökkäyksen suoritti Venäjä-mielinen hakkeriryhmä. Venäjä käyttää operaatioissa mielellään myös sijaistoimijoita.

      Vuonna 2022 Suomen ulkoministeriön tietojärjestelmiin kohdistui vakava tietomurto. Vaikka syyllisestä ei ole annettu julkista vahvistusta, on yleisesti tiedossa, että kybervakoiluun kyvykkäitä valtiollisia toimijoita, kuten Venäjää, on epäilty. Tällaiset hyökkäykset pyrkivät keräämään arkaluonteista tietoa ja ovat osa valtiollista tiedustelua. Tosin myös Kiinan nimi oli tapetilla, ja saattaahan kyseessä olla myös yhteisoperaatio, koska saatavilla on molempia osapuolia kiinnostavaa materiaalia.

      Suojelupoliisin mukaan Venäjän henkilötiedustelu on vaikeutunut Suomessa edellämainittujen diplomaattikarkotusten myötä. Tämän seurauksena Venäjä on lisännyt kybervakoilua, joka kohdistuu erityisesti valtionhallintoon, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviin kohteisiin. Tavoitteena on kerätä tietoa päätöksenteosta ja strategioista. Tässä yhteydessä on käytetty erilaisia haittaohjelmia ja tietojenkalastelua.

      Vaikka kyseessä ei ollut suora kyberhyökkäys, Suomen ja Viron välisen tietoliikennekaapelin vaurioituminen lokakuussa 2023 on liitetty Venäjän hybridioperaatioihin. Vaikka Venäjän valtion suoraa osallisuutta on vaikea todistaa, tapaus on nähty osana laajempaa pyrkimystä häiritä Suomen ja muiden maiden kriittistä infrastruktuuria.

      Yhteenvetona voidaan todeta, että Suomessa on tapahtunut useita tapauksia, joissa on selkeitä viitteitä Venäjän valtiollisista kyberoperaatioista. Ne ovat monipuolisia ja vaihtelevat yksinkertaisista häirintähyökkäyksistä (kuten palvelunestohyökkäykset) aina kehittyneempään kybervakoiluun. Venäjä hyödyntää usein myös sijaistoimijoita eli ns. Venäjä-mielisiä hakkeriryhmiä, jotta se voi kiistää oman osallisuutensa ja luoda epävarmuutta.

      Suomessa sabotaasitoimintaa ei ole raportoitu yhtä laajasti kuin muualla Euroopassa, mutta varautuminen on tarpeen Venäjän suhtautuessa Suomeen “epäystävällisenä maana”.

      Erityisen halveksittavana GRUn toimintana voitaneen pitää Pariisin Olympialaisten 2024 Pariisin vuoden 2024 olympialaisten häirintään liittyen on raportoitu erityisesti Venäjän tiedustelupalveluiden, erityisesti GRU:n, toimintaa. Vaikka suoria todisteita ei aina ole julkistettu, seuraavat seikat ovat nousseet esiin:

      Ranskan viranomaiset pidättivät elokuussa 2024 40-vuotiaan Venäjän kansalaisen, jota epäillään yhteyksistä GRU:hun ja sabotaasisuunnitelmista olympialaisten aikana. Häntä epäiltiin räjähteiden hallussapidosta ja suunnitelmista destabilisoida tapahtumaa. Tämä tapaus liitettiin laajempaan Venäjän hybridisodankäynnin kampanjaan, joka kohdistui Ranskaan ja erityisesti olympialaisiin.

      Venäjän epäillään organisoineen sabotaasi-iskuja, kuten tuhopolttoja ja infrastruktuurin häirintää, eri puolilla Eurooppaa, mukaan lukien Ranska. Näiden toimien tarkoituksena oli häiritä olympialaisten logistiikkaa ja turvallisuutta, erityisesti Ukrainan tukemiseen liittyviä kohteita.

      Kyberhäirintä ja disinformaatiokampanjat:

      Venäjä on toteuttanut kyberhyökkäyksiä ja disinformaatiokampanjoita olympialaisia vastaan. Esimerkiksi KOK raportoi, että Pariisin olympialaisten aikana tekoälyä hyödyntävä seulonta paljasti lähes 2,5 miljoonasta somepostauksesta yli 10 200 loukkaavaa kommenttia, jotka tulivat 8 900 eri tililtä. Osa näistä on liitetty Venäjän masinoimiin kampanjoihin, joilla pyrittiin levittämään negatiivisia narratiiveja ja heikentämään kisojen mainetta.

      Venäjän tiedustelupalveluiden tiedetään käyttäneen sosiaalista mediaa ja pikaviestimiä propagandansa levittämiseen, esimerkiksi vääristelemällä historiallisia tapahtumia tai tukemalla länsivastaisia viestejä. Esimerkkinä vaikkapa Ukrainan De-natsifikaatio, ja NATOn esittäminen aggressiivisena toimijana Venäjää vastaan.

      Informaatiovaikuttaminen:

      Venäjä harjoittaa informaatiovaikuttamista levittämällä disinformaatiota ja tukemalla Venäjän narratiiveja, esimerkiksi historian vääristelyä ja länsivastaisia viestejä. Tämä tapahtuu perinteisen ja sosiaalisen median sekä pikaviestinten kautta, erityisesti venäjänkielisiin yhteisöihin kohdistuen. Suomessa vaikutusmahdollisuudet venäjänkieliseen väestöön ovat kuitenkin rajalliset.

      Aktiiviset toimenpiteet, kuten maanmies- ja historiapolitiikka, poliittinen vaikuttaminen ja propaganda, ovat osa Venäjän tiedustelupalveluiden toimintaa erityisesti Suomessa, Ruotsissa ja Baltiassa. Venäjän historiapolitiikka Baltiassa on paljon voimakkaampaa ja aggressiivisempaa kuin Suomessa tai Ruotsissa, koska Venäjä kokee entiset neuvostotasavallat “lähialueekseen” ja pyrkii kontrolloimaan niiden historiankirjoitusta ja identiteettiä.

      Historiapolitiikka Baltiassa

      Venäjän historiapolitiikka Baltiassa pyrkii pääasiassa vähättelemään Neuvostoliiton suorittamaa miehitystä ja esittämään sen “vapauttamisena” fasismista. Tällä politiikalla on useita ilmenemismuotoja:

      Toisen maailmansodan tulkinta: Venäjä korostaa Neuvostoliiton roolia “natsismista vapauttajana” ja pyrkii kumoamaan Baltian maiden virallisen historiankirjoituksen, joka tunnustaa Neuvostoliiton miehitysvallaksi. Venäjä on toistuvasti kutsunut Baltian maita “natsivaltioiksi”, mikä on olennainen osa sen propagandaa.

      “Kansainvälisen natsismin vastaisen” liikkeen hyödyntäminen: Venäjä käyttää järjestöjä ja kampanjoita, jotka ovat nimellisesti “natsismin vastaisia”, mutta todellisuudessa niiden tarkoituksena on leimata Baltian maat ja niiden hallitukset fasismimyönteisiksi.

      Muistomerkkien käyttö: Venäjä pyrkii vaikuttamaan Neuvostoliiton sotilaille pystytettyjen muistomerkkien suojeluun. Kun Baltian maat ovat halunneet siirtää näitä muistomerkkejä, Venäjä on reagoinut rajusti. Esimerkiksi vuonna 2007 Viron “Pronssisotilaan” siirto aiheutti suuria kyberhyökkäyksiä Viroa vastaan.

      Maanmiespolitiikka Suomessa ja Ruotsissa

      Suomessa ja Ruotsissa Venäjän vaikutus ei ole saavuttanut samanlaista tasoa kuin Baltiassa, mutta myös täällä on havaittu pyrkimyksiä vaikuttaa venäläistaustaisiin yhteisöihin:

      Historian vääristely: Venäjä on yrittänyt levittää narratiiveja, jotka esittävät Neuvostoliiton Suomelle toisen maailmansodan aikana tekemiä tekoja “oikeutettuina” tai joilla yritetään luoda kuva siitä, että Suomi oli itse vastuussa talvisodan syttymisestä. Tämä on kuitenkin Suomen historiatietämyksessä marginalisoitu näkemys.

      Kansallisten vähemmistöjen hyödyntäminen: Venäjän on pyrkinyt aktivoimaan Suomen ja Ruotsin venäjänkielisiä vähemmistöjä. Tavoitteena on luoda mielikuva siitä, että venäjänkielisten ihmisten oikeudet olisivat uhattuna, jotta heitä voitaisiin käyttää painostusvälineenä. Toisin kuin Baltiassa, jossa venäläinen vähemmistö on suurempi ja historiallisesti poliittisesti jakautuneempi, Suomessa ja Ruotsissa tämä toiminta on ollut vähemmän tehokasta.

      Kulttuuriyhteistyön varjolla tehtävä propaganda: Venäjä on yrittänyt levittää omaa maailmankuvaansa kulttuuriyhteistyön ja erilaisten kansalaisjärjestöjen kautta, jotka ovat todellisuudessa Venäjän valtion kontrolloimia. Tämän toiminnan tavoitteena on pehmentää länsimaiden asenteita Venäjää kohtaan ja luoda narratiivi, jonka mukaan Venäjä on “normaali” toimija.

      Strategiset intressit ja uhkakuvat:

        Venäjä pitää Natoa ja sen rajanaapureita, kuten Suomea ja Ruotsia, keskeisinä tiedustelukohteinaan. Ukrainan sodan jatkuessa Venäjän resurssit ovat keskittyneet sinne, mutta sodan päätyttyä sen odotetaan kohdistavan entistä enemmän huomiota Pohjoismaihin ja Itämeren alueeseen.

        Venäjän toimet heijastavat sen halua heikentää länsimaiden tukea Ukrainalle ja lisätä epävakautta EU:ssa. Tämä näkyy esimerkiksi pakotteiden kiertämiseen tähtäävässä tiedustelussa.

        Yhteenveto:

        Venäjän tiedustelupalvelut (erityisesti GRU, SVR ja FSB) jatkavat aktiivista toimintaa EU:ssa ja Pohjoismaissa, vaikka niiden toimintakykyä ovat rajoittaneet diplomaattikarkotukset ja Ukrainan sota. Toiminta keskittyy kybertiedusteluun, sabotaasiin ja informaatiovaikuttamiseen, ja se hyödyntää yhä enemmän sijaistoimijoita peittääkseen jälkensä. Suomessa Venäjän toiminta on erityisen aktiivista kyberympäristössä, mutta myös perinteiset vaikuttamiskeinot, kuten propaganda, ovat käytössä. Ukrainan sodan päättyminen voi lisätä Venäjän aktiivisuutta Pohjoismaissa, erityisesti Naton suhteen, joten varautuminen on tärkeää.

        Posted in hybridisota, informaatiosota, sisäinen turvallisuus, Suomi ja Ruotsi, Suuri peli, terrorismi, tiedustelu ja vakoilu | Tagged , , , , | Leave a comment

        Niin Ainakin MPKn ampumataulut on muutettu

        Posted on September 21, 2025 by epamuodikkaitaajatuksia

        Joskus muinaisina aikoina 2020 kirjoitin aiheesta “Armeijan amputaulut täytyy muuttaa” ja ainakin Maanpuolustus Koulutus on muuttanut amputaulunsa. Olin eilen Rovaniemellä pistoolikurssilla 4 ja 5 ja otin hieman todistusaineistoa tästä asiasta. Tässä siis hieman haja-ajatelmia ampuma-asioista. Olkaa hyvä.

        MPK maalitaulu rakennettuna niinsanottuun SPOL tauluun. Pään peittona on A5 kokoinen paperi, ja mahalla, liivien reunan alapuolella on A4 kokoninen maali poikittain. Nämä ovat osuma-alueet. Täppä on 0 ammuntaa varten tähtäyspisteenä. 0 ammunnassa ammutaan 5ls sarja 3m, 5m ja 10m etäisyyksiltä. Oma kuva

        Kuten aijemmassa artikkelissani mainitsin, yleensä taulut ohjaavat ampumaan vitaalien alueelle, mutta nykyään alkaa joka taistelijalla on vähintään NIJ III tason suojaus tältä alueelta, jolloin on kyseenalaista lytätä luoteja liiveihin, kun tehoa on alempaa saatavilla. Nykyinen MPK taulu ohjaa ampumaan liivin tai platecarrierin alle suolisto-osumia. Jotka vievät tehokkaasti myös aina pois pelistä.

        Eli Suomalaisittan edelleen kannattaa tähdätä vyön solkeen.

        0 ammunan tarkoitus on koittaa ampua kasaa, jotta saadaan tähtäys mahdollisimman kohdilleen. Itsellä vaikutti CZ-75 Compactin koko: En saanut oikein hyvää ampumaasentoa kädelle. Joko peukalohanka tai pikkusormi oli kahvalla huonosti. Joka kasaan tuli ainakin yksi kunnon kärpänen vaikka muuten oli kohtuulliset kasat.

        MPK ammunta 5 taulu. 5. ammunta ammutaan yhdeltä tai kahdelta polvelta 10m päästä. Itse ammuin kolme yhdeltä ja kaksi kahdelta polvelta. Voitte arvata kumpi kasa tuli kummasta ammunnasta. Oma kuva

        Polvelta ampumiset pistoolilta olivat ityselle uusi suoritus, ja olin yllättynyt kuinka paljon muutos yhdeltä polvelta kahdelle polvelle vaikuttaa osumapisteeseen.

        MPK 4. ammunta on tuplalaukaukset; tähdätyt tuplat ja sitten normit. Ajattelin Zombi apokalypsimerkeissä ampua åäähän tähdätyt tuplat ja alas sitten nopeat.

        4. taulu Päässä 9 reikaa ja alhaalla kahdeksan. Vitonen siitä välistä olisi Zombien liiveissä. Jäi onneksi parannettavaa vielä. Ajattelin lähteä testaamaan samaa ammuntaa .40 S&Wllä ensiviikolla.

        Kiitokset vielä vääpeli Tuomaselle hyvinvedetystä kurssista, sekä apukouluttajaryhmälle muutenkin. Radalla osutaan taas yhteen.

        Posted in ammunta, Aseet ja varusteet, henk.koht, Jotain aivan muuta, Kotelot | Tagged , , | Leave a comment