Tämän tästä suomalaisessa mediatilassa vetäistään kollektiiviset herneet nenään, kun Puolustusvoimat ja puolustusministeriö tekevät täysin loogista ja rationaalista työtä: varmistavat, että suomalaisella sotilaalla ja kansalaisella on maailman paras suoja käytössään. Viikonloppuna uutisoitiin Suomen ja Israelin välisen materiaaliyhteistyösopimuksen (MoU) jatkamisesta kerralla kymmenellä vuodella aina vuoteen 2034 asti.

Reaktio oli arvattava. Samaan aikaan kun rajantakainen uhka on todellisempi kuin vuosikymmeniin ja Suomi seisoo NATOn etulinjamaana yli 1 300 kilometrin itärajalla, meidän omat ikuiset väärässäolijamme käyttävät energiansa siitä uhoamiseen, mistä maamme kriittisin suorituskyky ostetaan. Niin, “Railona raja aukeaa” yhä edelleen.

Meno on mennyt niin absurdiksi, että faktapuolen loputtua ja reaalipolitiikan murennuttua ideologiset fanaatikot vetävät esiin jo natsikortteja ja hyökkäävät suomalaisten kenraalien kimppuun. Kyse on tietoisesta demonisoinnista ja huomion kääntämisestä pois siitä tosiasiasta, että Suomi hankkii järjestelmiä torjuakseen todellista uhaa: Venäjän ohjuksia.

Amnesty ja kaksoisstandardien mestaruussarja

Amnesty International on jo aikoja sitten menettänyt kaiken uskottavuutensa “puolueettomana ihmisoikeusjärjestönä”. Sen toimintaa leimaa sokea ja Select-painikkeella valikoitu länsivastaisuus. Kun länsimainen demokratia taistelee olemassaolostaan terroristeja tai valloitushaluista hyökkääjää vastaan, Amnesty hyökkää säännönmukaisesti puolustajan kimppuun.

Amnesty ei ole puolueeton tuomioistuin, vaan kampanja- ja lobbausjärjestö, jonka omiin menetelmiin, evidenssin valintaan ja johtopäätöksiin voidaan kohdistaa aivan samanlaista kriittistä tarkastelua kuin muihinkin poliittisiin toimijoihin.

Israelia arvioidaan mittareilla, joita ei sovelleta yhteenkään diktatuuriin tai terroristijärjestöön. Israel ei ole syyllistynyt kansanmurhaan tai sotarikoksiin Gazassa – se käy sotaa, jonka HAMAS ja sen taustapiru Iran halusivat ja aloittivat 7. lokakuuta 2023 julmalla terrori-iskulla. Sota päättyisi heti, jos HAMAS laskisi aseensa ja vapauttaisi panttivangit. Mutta sitä Amnesty ei vaadi ainakaan samalla volyymilla kuin mitä se käyttää länsimaiden syyllistämiseen.

Amnestyn ongelma ei ole se, etteikö se tunnistaisi HAMASin velvollisuuksia. Kyllä se tunnistaa ne. Ongelma on siinä, miten eri osapuolten väitteitä ja todisteita punnitaan. Kun Israel väittää HAMASin käyttäneen siviilikohteita sotilaallisiin tarkoituksiin, Amnesty vaatii toistuvasti näyttöä ja suhtautuu väitteisiin erittäin epäilevästi. Kun se arvioi Israelin toimintaa, järjestön johtopäätökset ovat huomattavasti suorempia. Tämä modus operandi ei tee Amnesty Internationalista puolueetonta tuomioistuinta. Se tekee siitä järjestön, jonka metodologiasta, evidenssistä ja johtopäätöksistä voidaan ja pitääkin käydä poliittista keskustelua.

Järjestön moraalinen vararikko sinetöitiin lopullisesti jo kesällä 2022, kun se julkaisi häpeällisen raporttinsa syyttäen Ukrainan armeijaa siviilien vaarantamisesta – eli siitä, että ukrainalaiset puolustivat omia kaupunkejaan Venäjän hyökkäykseltä. Raportti oli niin luokaton, että jopa Amnestyn Ukrainan-toimiston johtaja erosi protestina. Amnestylle hyökkääjän ja puolustajan rinnastaminen on aina ollut mieluisampaa kuin lännen suorituskyvyn tukeminen.

Vihreät – ideologisen sokeuden ja historiallisen jatkumon uhrit

Ensimäinen kuoro-osuus tulee Vihreiltä, joiden kannattaisi silloin tällöin avata historiankirja muutoinkin kuin omien dogmiensa osalta. Moderni vihreä liike jatkaa tätä perinnettä: idealismilla ja tunnereaktioilla pyritään ajamaan alas kansallinen turvallisuus ja talous. Vihreänä tavoitteena on pitkään ollut ammattiarmeija, jota on mukava lähettää humanitaarisiin “fiilguud operaatioihin”, mutta joka ei oikein maanpuolustukseen sovellu. Puolustuspolittiinen opportunismi on kirjoitettu vihreiden DNA:han.

Tämä porukka pyöritteli silmiään, kun suomalaiset upseerit varoittivat Venäjän energiakiristyksestä ja sotilaallisesta uhasta. Nord Stream -kaasuputkia pidettiin Vihreissä “pelkkänä ympäristökysymyksenä”, maamiinoja vastustettiin ja asevelvollisuutta pidettiin vanhanaikaisena. Nyt, kun maamme ilmapuolustuksen kärki – kuten David’s Sling (Ilmatorjuntajärjestelmä 2020) – nojaa israelilaiseen huipputeknologiaan, Vihreille tärkeämpää on ideologinen puhtoisuus kuin se, putoavatko vihollisen ohjukset suomalaisten päälle vai eivät.

Vasemmistoliitto – suomettumisen ja hyödyllisten idioottien perintö

Vasemmistoliiton kohdalla mikään ei muutu. Puolue on historiattomuudessaan ja nykytilassaan aina löytänyt tavalla tai toisella reitin, jolla palvellaan idän etua – oli kyse sitten Neuvostoliitosta tai nykyisen Venäjän narratiivista. Länsimaisen puolustusyhteistyön ja suorituskykyjen vastustaminen kuuluu puolueen selkärankarefleksiin. Ennen tämä oli tietenkin tietoista, nykyään ehkä enemmän “hyödyllisiä idiootteja”.

Saman vasemmistojohtoisen ajattelun tuloksena Suomi ajettiin vuonna 2011 Ottawan maamiinasopimukseen. Toki ulkopoliittinen johto oli Kataisen hallituksessa SDPn käsissä, ja Kokoomuskaan ei tästä puhtaita papereita saa. Kenraalit ja sotilasasiantuntijat huusivat kurkku suorana, että jalkaväkimiinojen kieltäminen 1 300 kilometrin itärajalla on sotilaallinen hulluus, jolle ei ole korvaavaa suorituskykyä. Vasemmisto vaati “moraalista edelläkävijyyttä”. Nyt, kun karu reaalipolitiikka löi kasvot auki, jopa entiset sopimuksen kannattajat joutuvat myöntämään, että kenraalit olivat oikeassa ja idealistit hengenvaarallisen väärässä.

Meno on mennyt niin absurdiksi, että faktapuolen loputtua ideologiset fanaatikot vetävät esiin jo natsikortteja ja hyökkäävät suomalaisten kenraalien kimppuun. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskelan johdolla puolueesta säteilee asenne, jossa turvallisuuspolitiikkaa ei johtaisi reaalipolitikka, vaan puhdas opillinen kurinpito – asenne, jonka kanssa ei paljon neuvotella joustavuudesta, kun rajalla tuulee.

Pääasia: Suomalaisen sotilaan ja kansalaisen suoja

Leikitäänpä hetki “realityä”. Suomi on NATOn etulinjamaa. Tässä asemassa olevalla valtiolla ei ole varaa valita suorituskykyään sen perusteella, miltä jossain punavihreässä kabinetissa tai järjestötoimistossa tuntuu.

Suomalainen reserviläinen ja kansalainen ansaitsevat parhaan mahdollisen suojan ja tehokkaimman aseen. Israelilainen sotilasteknologia – kuten David’s Sling – on maailman huippua ja taistelukentällä toimivaksi todettua. Se, että tämä reaalipoliittinen tosiasia kismittää ikuisia väärässäolijoita, on täysin toissijainen seikka. Puolustusvoimien tehtävä on turvata Suomen koskemattomuus ja suomalaisten henki, ei kerätä tykkäyksiä ideologisilta järjestöiltä.

Varsinkaan järjestöiltä, jotka ovat aina suomalaisten turvallisuutta ja menestystä vastaan.