Päivä SAABilla koneentekoa katsomassa

Minulla oli ilo päästä katsomaan SAABin Linköping tehtaita lokakuisen päivän ratoksi. Itse tehdasalue on laaja, ja siellä käy töissä melkein 10% tuon Oulun kokoisen kaupungin asujaimista, eli tärkeä juttu kaupungille siis. Jo rautatieasemalla oli opasteet paikalliselle urheiluareenalle SAAB-areenalle. SAAB-olut kylläkin pubista puuttui.

besok_finland_11102016__pek9419

Magnus Skogberg (kuvassa vasemmalla) toimi koko vierailun isäntänä. Hän on SAABin Suomen ja Balttian operaatioiden johtaja. Matti Olsson (oikella) taas vastaa tuotannon strategiasta ja kehityksestä SAABilla. Sukua Matilla löytyy Suomesta Oulun lähettyvillä.

Meitä kolmea suomalaista oli isännnöimässä koko ajan neljä SAABilaista, ja muita kävi käypäläisinä kertomassa omista tehtävistään ja paikastaan Gripen En tuottamisessa. Pääsimme katsomaan itse koneen kokoamista hallissa, lentämään koneen simulaattorissa sekä juttelemaan SAABilaisten kanssa HX-ohjelmasta ja SAABin ajatusta siitä, kuinka Gripen E/D tuon rei’än täyttäisi.Hävittäjät tuotetaan edelleen samassa hallissa mistä SAABin toiminta on vuonna 1937 alkanut.

besok_finland_11102016__pek9387

Tämmöinen on tuotantopisteen dokumettipuoli: Pöydällä näkyy C/D gripen osan piirustus, ja näytöllä on vastaava E/F koneen osan CAD malli asennusohjeineen.

besok_finland_11102016__pek9379

Gripen E:n Takarunko moduli kiinni jigissä. Vähän toista kun allekirjoittaneen koirankopin väsäilyt.

Kokoamishallin hiljaisuus yllätti, esittelijämme tuotannon strategia ja -kehitysjohtaja Matti Olsson varoitti kylläkin kovaäänisestä musiikista, mutta sekin tilasta puuttui. Toinen mieleenpainuva asia oli työpisteet: Pisteellä oli monitori, jossa oli koottavan osan CAD malli, josta saattoi katsoa kutakin osaa, ja sen paikkaa kokonaisuudessa. Samoin aina osaa klikattaessa se antoi listan tarvittavista ruuveista ja liimoista joita kokoamisessa käytettiin. Kokoajat näyttivät vanhaa nivaskaansa C/D gripen piirustuksia, joita heillä oli työpisteellä muuttolaatikollinen. Voi kuvitella ainakin että oikean “piirustuksen” löytäminen on nopeampaa ja helpompaa. Jälleen tuotannossa semmoinen pikku puro, joista kasvaa huomattava säästö. Kokonaismäärä JAS-39 C/D mallin piirustuksilla oli noin 50 000.

Koska koulutukseen oli paneuduttu ruotsalaisella meiningillä, pystytään koneen oppimiskäyrää, sitä jonka uskotaan painavan lopulta F-35 kappalehinnan siedettävälle tasolle, nopeutettu huomattavasti. Ennenkuin kukaan on päässyt itse kokoamista tekemään, on hän katsellut monta kertaa animaatiot oikeasta kokoamisesta. Koneen suunnittelu on tehty mielessä se että joka homman parhaiten hanskaa, päättää missä kohtaa se suoritetaan. Esimerkkinä rakennesuunnitelija suunnittelee osan, mutta tuotannon suunnittelija päättää missä kohtaa se kiinnitetään ja pintakäsitellään. Kyllä E-mallikin piirustuksia hieman tuottaa: tuotantojigeistä, joita tehdään tarvittaessa uusia on olemassa normi paperipiirustukset. Jigit ovat oikeastaan uniikkeja tai maksimissaankin aina alle 10kpl sarja, ei se ole mitenkään tuotantoa rajoittava tekijä.

Hämmästyttävää oli myös se, että Gripenin rungon sisällä polttoaine hölskyy melko ja kaikki putket ja letkut lilluu siellä polttoaineessa vapaasti: tarvittaessa polttoainetta vain pumppaillaan reaaliaikaisesti koneen eri puolilta toisille trimmin ja tasapainoan säilyttämiseksi tai vaikkapa puhjenneen tankin tyhjentämiseksi. Samaan tapaan kuin Saburo Sakai kirjassaan Samurai kuvaa kuinka Mitsubishin A6M2 pilotti otti välillä pumpunkahvan käteen, ja pumppaili “huvikseen” polttoainetta tankista toiseen. Samassa kirjassa hän kertoo itsetiivistyvien polttoainetankkien turvallisuudesta. Zero saattoi valojuovan osuessa tankkiin tohahtaa sekunnissa, mutta ongelma poistui, kun keisarillinen laivasto sai itsetiivistyvät tankit koneisiinsa.

Mielestäni tämä on vähän vaarallista noin taistelukestävyyttä ajatellen, mutta tietenkin, jos kone hyvän osuman saa, niin on se aikalailla mennyttä joka tapauksessa. Tietenkään lentokonepolttoaine ei ole aivan niin tulenarkaa kuin luulisi; tuommoista dieselöljyn tasoista ennekuin se lämmitetään käyttölämpötilaan että se palaa kunnolla. En kysynyt, mutta luulen että Gripen E tulee lentämään JP-8 polttonaineella, joka on huomattavan inerttiä verrattuna sakain Zeron “korkeaoktaaniseen lentokonebensiiniin” NO nykyään sanottaisiin moponbensaksi 92 oktaanista Sakae moottori käytti.

Jännää uutta tekniikkaa olivat myös “pehmeät/joustavat” liitokset Gripen Essä: Ikäänkuin ulkopuoliset lohenpyrstöt, jota menevät limittäin, ja sitten laitetaan yhteen pakettiin lentokoneen rungon pintaosalla. Kuvata ei valitettavasti saanut, mutta rungon kahden liitoksen völissä oli kymmenisen lohenpyrstöä. Uskon hyvän tukevan paketin niillä aikaan saatavan.

Simulaattoti oli kyllä tällaisen tietokoneajan kakaran kuusnepasta alkaneelle simulaattoriharrastukselle jonkinmoinen kliimaksi: Sai lentää sotilaskäytössä olevaa raskassimua pallossa! Liikealustaa ei ollut, mutta aivan riittävän simulaattorisairauden tunteen sai kyllä jo näinkin aikaan. Erikoista oli se, että naaman edessä instrumentaationa oli semmoisen 22-25″ TVn kokoinen kosketusnäyttö, johon info laitettiin. Itse kukin saa sitten säätää näytön halunsa mukaan, ja se osaa reagoida tapahtumiin: Vaikkapa ohjuslaukaisun jälkeen siirtyä heti lentäjän säätämään muotoon, jossa vain, esimerkiksi, ElSo tiedot tulevat näkyviin ja reitti kotiin näytetään kartalta. Maaston tarkkuus teki myös vaikutuksen: Eräs ruotsalainen firma kokoaa niitä automaattisesti ilmakuvista: Demossa pyörimme Göteborin yllä, ja jokainen talo ja puu erottui kun alaviistoon katseli. Ei tietenkään tuuli oksia heilutellut, mutta kuitenkin hyvin vaikuttavaa. Operaatioalueilta voidaan tehdä sama sateliittikuvien perusteella, mutta resoluutio on silloin huomattavasti huononpi.

besok_finland_11102016__pek9414

Gripen C muovimalli

Ajatuksena on se datafuusio, eli on etukäteen laitettu mietintämyssy päähän ja kaavailtu MITÄ infoa lentäjä tarvitsee kun tapahtuu A. Mistä sensoreista data kerätään ja miten sensoreiden yhteisestä raakadatasta koostetaan se info, jota lentäjä tarvitsee tapauksessa A. Vaikkapa tapahtuu ohjuslaukaisu etuviistosta ylhäältä: Ohjuslaukaisuvaroitin MAWS huomaa laukaisun samoin IRST huomaa itse ohjuksen, mutta vaikkapa ELSO systeemi muutoin ei huomaa -> IR ohjus-> Lentäjälle ilmoitetaan IR ohjuksesta “tuossa suunnassa, tulee kohti”, ja lentäjä tietää aloittaa väistön ja jytkäistä soihtuja taivaalle. Mitä tietoja siis lentäjälle esitetään HUDissa ja näytöllä: MAWS ja IRST, ja ryhdytään laskemaan parasta hetkeä soihtujen laukaisuun ja zuumailemaan minnepäin kannattaa väistää.

besok_finland_11102016__pek9424

Siinä melkein “real thing” 1:1 muovimalli Gripen E hävittäjästä. Itse jouduin “tyytymään” 1:48 malliin C versiosta.

Koitin kyllä kysellä nohevana ELSO ja SEAD/DEAD kyvyistä sekä tutkan parametreistä, jotka olivat niin hys hys juttuja, että vastausta ei saanut. Tietenkään. Matemaattisesti tuo toisen tutkan singnaalin häirintä omalla vastakkaisella signaalilla on helppoa, mutta olisi todella mielenkiintoista keskustella asiasta elektroniikka- ja ohjelmistoinsinöörin kanssa. Tämä kyky tulee olemaan Ilmavoimien elämän ja kuoleman kysymys, jos jotain tunnistuslentoja agressiivisempiä toimia alkaa lentäjille tule. Brasilia on tekemässä liikkeitä Wild weasel tai Growler Gripenin suuntaan, mutta ruotsalaiset eivät ole aikeissa ottaa kaksipaikkaisia koneita ollenkaan.

Itse uskon kyllä datafuusioon ja lentäjän infromaatiokuorman pienentämiseen ja sitä kautta saavutettaviin etuihin, mutta en usko että yhdellä kaverilla onnistuu SEAD tehtävän hoito, kun kahdellakin on niissä kädet täynnä töitä. Ketään väheksymättä. Korteissa on myös Ruotsissa ilmavoimien laajennus takaisin kohti kylmän sodan vahvuuksia: 60 E Gripeniä on tilattu jo, Nyt keskutellaan enemmänkin siitä mikä tulee olemaan toisen tilauksen koko: 40-60 vai 80-100 konetta?

besok_finland_11102016__pek9475

Vaikka Gripen on hämmästyttävän pieni kone, myös pulska poika mahtuu ohjaamoon. Ajatellen myös “pientä” Gripenin kantokykyä: ASekuorma on kuitenkin melkein kaksi kertaa se, minkä Viggen kantoi. Instrumentaatiota ja ohjaamon toimintaa minulle esitteli SAABin koelentäjä Jakob Högberg.

Kaikki kuvat minulle otti SAABin talonkuvaaja Per Kustvik. Kännykkäkuvaaminen on “einright verboten” turvallisuussyistä, ja koska oma digikamera on hyvin “lääst siison”, ajattelin käyttää ammattilaista, kun sellainen oli kerran paikalla.

Ennen kaikkea tässä teknopornon huumassa kannattaa muistaa mitä HX esiselvitys, eli tavallaan tämän ostamisen raamattu/manuaali, erityisesti luvuissa kolme ja neljä, sanoo. MILLAISEEN sotaan HX-koneet ostetaan. MITEN HX-koneita aiotaan käyttää, ja paljonko tämä lysti maksaa rahaa ja paljonko se maksaa poliittisesti. Poliittisella puolella on ilmeisesti tehty päätös siitä että HX ohjelma saa maksaa noin 9 miljardia euroa. (Ennen puhuttiin pyöreästi kympistä, mutta ilmeisesti nyt on ostettu ja myyty poliittisia lehmiä senverran, että merivoimat saa sen viimeisen miljardin “Alus 2020” hankintaan.)

Mutta kaikenkaikkiaan ja loppujen lopuksi: ei SAAB ole huonoa konetta taaskaan tehnyt.

Advertisements

About epamuodikkaitaajatuksia

Reilu nelikymppinen jannu, joka on huolissaan siitä miten maanpuolustus ja turvallisuus makaa Lapissa, Suomessa ja Euroopassa. Harrastuksina Amerikkalainen jalkapallo, ja SRA ammunta. A guy about 45, who has a "thang" for military current issues, defense and shooting. Not to forget American football.
This entry was posted in HX-ohjelma, ilmavoimat and tagged , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s