Perjantaina Puolustusministeriö antoi tiedotteen, jossa kerrottiin, että Israeli Aerospace Industries ja Rafael Advanced systems on valittu jatkoon ilmatorjunnan korkeatorjuntakyvyn kehittämisessä. Rafael Advanced systemsin tapauksessa sopivaksi tuotteeksi on ilmeisesti ajatelty Spyder tai Spyder ER ohjus systeemi.joka tarjoaa eri ohjuskonfiguraatioilla 40km vaaka- ja noin 12km pystykantamaa tai 80km vaaka- ja 20km pystykantamaa. Israeli Aerospace Industriesin tuote kansiosta löytyy monenlaista ilmapuolustusvempainta, mutta jos olemme tiukasti sitoutuneet ItO järjestelmiin kyseeseen tulee BARAK ohjusjärjestelmä. Perusohjus BARAK MRAD antaa vaakakantamaa 35kilometria, mutta lisä buustereilla vaakakantama kasvaa aina 150 kilometriin ja pystykantama 30 kilometriin.

Molemmilla ohjussysteemeillä siis puolustaa melko henkilökkään alan Suomea. Vaikkapa Seinäjolle sijoitettu Spyder peittäisi suojansa alla periaatteessa koko entisen Vaasan läänin Ähtäristä Vaasaan ja Kokkolasta Pirkanmaan pohjoisiin pitäjiin asti. BARAK antaisi myös kyvyn torjua taktisia ballistisia ohjuksia, kuten Venäjän Iskanderia. Tällä systeemillä suoja ulottuisi Seinäjoelta Uumajaan asti, joten puhutaan vieläkin suuremmista, ainakin teoriassa, puolustusaloista.

Spyder Systeemi

SPYDER järjestelmässä on kaksi hakupäätä: Lyhyemmän kantaman ohjukset perustuvat PYTHON 5, ehkä maailman edistyneimmän, ilmataisteluohjuksen käyttöön varsinaisena taistelukärkenä, ja pitemmän matkan ohjuksissa pohjana on DERBY aktiivisen tutka hakupään ohjus. Tämä hakupään kahtalaisuus vaikeuttaa lähinnä lentokoneiden vastatoimia. Ohjuksissa ja lennokeissa ei yleensä ole soihtuja tai silppua hakupäätä häiritsemään.

Systeemi on kuorma-auto laveteilla, ja sillä pystytään ampumaan pystyasennosta koko ympyrän alueelle, mikä nopeuttaa toimintaa vähän maalirikkaammassa ympäristössä. Patteriin kuuluu komentoajoneuvon (CCU jossa pitkänmatkan tutka ohjaamaan ER ohjusten toimintaa) lisäksi erillinen tutkaajoneuvo ja kolmesta kuuteen ampuvaa ajoneuvoa (Missile Firing Unit, MFU). MFUissa on lisäksi oma elekto-optinen sensorinsa, joten ilmeisesti itsenäinen toiminta on jossain rajoissa mahdollista. Parhaan suojan saamiseksi samassa patterissa on eri ohjuksia, niin että torjuntaan pystytään optimaalisella aseella ja ohjuksen terminaaliliikehtimiskyvyllä.

Yllä olevasta kuvasta näkyy myös hienosti, kuinka ohjuksen kantama on huonompi lähellä maata kuin keskikorkeuksissa. Tällä on merkitystä, kun mietitään SPYDER patterin omasuojaa matalalla ja hiljaa tulevia vihulaisia vastaan. Samoin maan lähellä olevat kohteet on huomattavsti vaikeampi saada piikille, kuin korkeammalla lentävät. Brösyyrin perusteella vaikuttaa, että PYTHON 5 pohjainen ohjus on tarkoitettu patterin omasuojaan(vihreä alue), ja muut, siis DERBY pohjaiset on tarkoitettu suojaamaan muita.

Pythonilla on 11 kilon taistelukärki, ja Derbyllä 23 kilon. NASAMS systeemin AMRAAM ohjuksella kärki on myös noin 23 kiloa, joten samankaltaisissa suuruusluokissa liikutaan.

Israeli Aerospace Industries BARAK systeemi

BARAK syteemillä on tarjolla kuorma autoilla siirrettävä systeemi, mutta ampuu “kiinteistä asemista”. Toisin sanoen BARAK tuodaan tuliasema-alueelle kuorma-autoilla, jonka jälkeen kuormista lasketaan jalat ja ne jäävät jököttämään omille jaloilleen. Tarkoitus on todennäköisesti saada tukevampi lavetti, mutta asemiin ajoja tämä tietenkin hidastaa jonkin verran. Toinen mahdollisuus on kuorma-autoihin asennettu systeemi.Vaikka en usko että kuorma-auto asenteisenakaan lähtö olisi mitenkään haukimaisen nopea asemista. Brösyyri lupaa myös liikeestä ampumisen kykyä, mutta en usko sen tarkoittavan muuta kuin kykyä ampua lyhyimmän kantaman ohjuksia (MRAD) omasuojaksi.

BARAK tarjoaa ATBM kykyä, Sillä voidaan torjua taktisia ballistisia ohjuksia kuten Iskander. Tämä olisi toki hyödyllinen ominaisuus. Tämä ominaisuus on tarjolla tietenkin kaikkiin BARAK ohjuksiin, mutta vain pisimmän kataman ER ohjuksilla ominaisuudella lienee käytännön merkitystä. Vaikka BARAK ohjus liikkuu liukkaasti ja pystyy liikehtimään 50g rajuudella, syö jokainen ylimääräionen liike ohjuksen kineettistä eenergiaa, ja lyhentää siten kantamaa. Edelleen Iskender liikkuu 6-7 Machin nopeudella ja käy kääntymässä ylhäällä noin 50km korkeudessa. Taistelukärjellä, joka on liikehtimiskykyinen, on runsaasti kineettistä energiaa polttaa liikehtimiseen tilassa. Ohjuksella joka on tulossa torjumaan alhaaltapäin ei ole samaa kineettisen energia säilöä, vaan se joutuu taistelemaan joka metristä ylöspäin, ja kun ohjuksen kineettinen energia on syöty, sitä ei enää mistään tule.

Varsinainen ohjus on BARAK systeemillä koko ajan sama, mutta liittämällä siihen erikokoisia buustereista, saadaan kantama halutunlaiseksi. Taistelukärki on hyvin suuri, 60 kiloa. Suurempi taistelukärki (joka on tietenkin räjähdysainetta ja esisirpaloitua terästä) tuo paremman tuhoamistodsennäköisyyden kuin pienempi kärki, koska ilmassa lentää enemmän romua joka suuntaan kuin pienemmällä kärjellä. Tällöin se ei ole niin nöpön nuukaa nopeammankaan maalin kohdalla missäkohtaa lataus räjähtää. Ideana on tietenkin aina, että torjuttava kohde joutuu lentämään ohjuksen räjähdyksen aiheuttaman painen ja metallipilven läpi.

Liikenopeudet torjuttavilla kohteilla ovat kuitenkin niin suuria, että pienikin reikä kohteen pinnassa aiheuttaa sen, että ilmavirta repii kohteen kappaleiksi.

IAI kehyy systeemiään hyvin modulaariseksi, johon on helppo liittää erilaisia sensoreita, joiden atama tieto yhdistetaan taistelunjohdossa, Itseäni alkoi heti kiinnostamaan ilmapallokannatetut sensorit IAIn repertuaarissa. Tämä toisi asejärjestelmällä ainakin jonkilaista look down kykyä.

Yhteenvetoa

Pyysin molemmilta valmistajilta lisätietoja järjestelmistä, mutta näin 6.3.2022 minusta näyttää että BARAKin vahvuudet ovat erityisesti kantama ja taistelukärki ja SPYDERIN joustavammat ohjusvalikoimat. Odotan mielenkiinnolla mitä uutta tietoa järjestelmistä tulee.