Rupesi tuossa edellistä postausta tukiessani tulla mieleen, että koska olen huhuja lueskellut eri maiden CCA laitteista, että miltä tilanne näyttää nyt kaiken kaikkiaan Lännessä. Ruotsin “hävittäjän kokoinen salaisuus” on ihan tässä kintaalla, ja SAAB on kaikenkaikkiaan kovasti nostanut profiiliaan Euroopan ilmavoimien hankkijana. Ranskan Global Eye kaupat sekä Saabin ja General Atomicsin yhteistyöprojekti, jossa MQ-9B SkyGuardian -drone muutetaan AEW&C-järjestelmäksi nostaa SAABin tosiaankin ilmavoiman globaaliin eliittiin. MQ-9 AWACS drooni pitäisi lentää vielä kuluvana vuonna.

Mutta takaisin aiheeseen:

Näistä Loyal Wingman tai Collaboratice Combat Aircraft tuotteista Boeing Australian MQ-28 Ghostbat lienee pisimmällä, mutta muut valmistajat hengittelevät niskaan. Kaikilla CCA tuotteilla on jo aseenkantokyky, toki rajallinen esimerkiksi Dassault Rafalaen 14 tonniin verrattuna.

Boeing MQ-28 Ghost Bat & Rheinmetall: “Eurooppalainen aivotärähdys”

Kun Boeing Australia kehitti MQ-28:n, se teki sen nopeasti ja ketterästi. Mutta jotta kone myisi Euroopassa – erityisesti Saksassa ja mahdollisesti Suomessa – se tarvitsi kumppanin, joka ymmärtää vanhan mantereen byrokratian, huoltovarmuuden ja datalinkit. Tässä kohtaa Rheinmetall astuu kuvaan.

MQ-28, Rheinmetall ja US Navyn perintö

Suomen kannalta mielenkiintoisin on Boeingin MQ-28 Ghost Bat. Vaikka se kehitettiin Australiassa, sen Rheinmetall-yhteys (kumppanuus julkistettu 31.3.2026) muuttaa pelin. Se oli mukana Boeingin tarjouksissa ainakin sivulauseissa, koskapa näyttelymateriaaleissa sitä HX-aikaan mainostettiin ahkerasti. Sivumennen F/A-18 G ja nykyinen MQ-28 olivatkin minusta ne syyt, miksi Boeingin tarjous oli vähintäänkin harkinnan arvoinen.

Miksi tämä on kova juttu?

Massa: Ghost Bat on suunniteltu “uhrattavaksi”. Se on suoraa ja rehellistä sotaa: lähetetään robotti tekemään vaarallisin työ, jotta 100 miljoonan euron hävittäjä ja sen lentäjä pysyvät turvassa.

Datalinkit ja US Navy: MQ-28 on alun perin suunniteltu Boeingin “Super Hornet -maailmaan”. Vaikka Suomi luopuu Horneteistaan, US Navy operoi F/A-18E/F Super Hornet ja EA-18G Growler -kalustoa vielä pitkään. Ghost Batin datalinkit on hiottu toimimaan näiden ja F-35:n välillä. Rheinmetall varmistaa nyt, että ne puhuvat saumattomasti myös Eurofighterin kanssa.

Modulaarinen nokka: Rheinmetall toimii järjestelmämanagerina ja tuo saksalaista huippuosaamista sensoripaketteihin. Nokka vaihdetaan kymmenessä minuutissa: yhdessä on tutka, toisessa ELSO-häirintä, kolmannessa sokeuttavat sensorit.

Se on epämuodikasta, koska se tarkoittaa puolustusteollisuuden keskittymistä harvojen jättiläisten käsiin. Mutta se on samalla suoraa ja tehokasta: me saamme valmiin, testatun alustan (Boeing), joka on varustettu eurooppalaisilla silmillä ja nyrkeillä (Rheinmetall).

Ruotsin “F-Series” ja Saabin älypeli

Saab on pelannut korttinsa viisaasti. Sen sijaan, että he olisivat lähteneet rakentamaan valtavaa ja kallista 6. sukupolven hävittäjää yksin, he panostavat F-sarjaan (Future Fighter System).

• Beef: Saabin “hävittäjän kokoinen salaisuus” on itse asiassa alusta, jolla testataan Gripen E:stä tuttua Split Software -arkkitehtuuria. Se tarkoittaa, että lennonhallinta ja taktiset “aivot” on erotettu toisistaan. Jos tekoälyyn tulee uusi päivitys, se voidaan asentaa ilman, että koko koneen lentoturvallisuutta pitää sertifioida uudelleen.
• Koko: Kone on todellakin suuri (vrt. kevyet hävittäjät), mikä mahdollistaa oikeiden ohjusten (Meteor, IRIS-T) kantamisen sisäisesti.

Ranska ja Rafale F5:n siipimies

Dassault ja Ranskan valtio tajusivat, että FCAS (yhteiseurooppalainen hävittäjä) on liian kaukana (2040+). Siksi he loivat Rafale F5 -standardin, johon kuuluu erottamattomasti oma Loyal Wingman.

• Tekninen perusta: Ranska hyödyntää nEUROn-stealth-demonstraattorista saatua oppia (joka lensi jo 2012).
• Tehtävä: Ranskan siipimies on optimoitu “First Day of War” -tehtäviin: se lentää edellä sokeuttamaan vihollisen tutkat, jotta Rafale pääsee iskemään. Se on painoltaan n. 2–4 tonnia, eli selvästi pienempi kuin Saabin tai Boeingin järkäleet.

Turkki: Bayraktar Kizilelma ja “Drone-natsa”

Turkki on tällä hetkellä ainoa maa, joka on saanut “miehittämättömän hävittäjän” (Kizilelma) ilmaan ja sarjatuotannon kynnykselle näin nopeasti.

• Suoraa ja rehellistä: Kizilelma on optimoitu ilmataisteluun. Se kykenee aggressiivisiin liikkeisiin, joita ihminen ei kestäisi (G-voimat).
• Yhteys Saabiin: On mielenkiintoista nähdä, miten Turkki on ohittanut eurooppalaiset jättiläiset ketteryydessä. Siinä missä Saab ja Dassault hifistelevät koodilla, Turkki puskee rautaa taivaalle “fail fast, learn fast” -mentaliteetilla. SAAB toimitti jonkinmoisen kehityspaketin Turkkiin vuosituhannen vaihteen teinoilla, joka käynnisti Turkin omaa lentokonetuotantoa.

Aasian tiikerit: Korea ja Japani

• Etelä-Korea: Heidän CCA-projektinsa on suora vastaus Pohjois-Korean ja Kiinan uhkaan. Heille tärkeintä on, että yksi KF-21-ohjaaja voi hallita 3–4 lennokkia kuin ne olisivat osa hänen omaa konettaan.
• Japani: Japanilaiset panostavat kaikkein eniten tekoälyyn. Heidän tavoitteensa on, että lennokki osaa itsenäisesti päättää, mikä maali on prioriteetti, jos yhteys emokoneeseen katkeaa. Japani tuote on vielä raakasti “futuurissa”, mutta aika näyttää mitä tuleman pitää. Kokemusta Japanilla hävittäjäprojekteista toki on.

Yhteenvetona: Rheinmetall-yhteys poistaa Ghost Batista sen suurimman riskin – eli sen, että se jäisi pelkäksi amerikkalaiseksi “mustaksi laatikoksi”, johon emme pääse itse käsiksi. Se tekee siitä osan eurooppalaista puolustusarkkitehtuuria, joka sopii suoraan Rissalan ja Rovaniemen uusiin suojiin.

Summa Summarum: Mitä tämä tarkoittaa Suomelle?

Kun katsot tätä taulukkoa, huomaat, että meillä on valinnanvaraa. Boeing/Rheinmetall tarjoaa vakautta, Saab tarjoaa pohjoismaista älyä ja Turkki tarjoaa taistelussa testattua nopeutta.

On epämuodikasta ajatella, että ostaisimme turkkilaista tai korealaista, mutta jos hinta on puolet länsimaisista ja suorituskyky on jo ilmassa, Ilmavoimien on pakko laskea luvut uudestaan. 64 F-35-konetta on upea alku, mutta nämä “härvelit” ovat se, millä sota oikeasti voitetaan.

Minkä näistä sä laittaisit ensimmäisenä tilaukseen, jos budjetti olisi rajallinen mutta uhkakuva todellinen?