Sota terroria vastaan (Great War On Terror, 2001–2021) oli Lännen asevoimille kahden vuosikymmenen pituinen strateginen harha-askel, jonka todellista hintaa maksetaan kieli vyön alla juuri nyt. Washingtonissa ja Lontoossa keskityttiin “sydänten ja mielien voittamiseen” Afganistanissa ja Irakissa sekä sandaaleissa kulkevien sissien jahtaamiseen, maavoimien fokus siirtyi pikku sotien, guorillojen, voittamaiseen. Todellisen tasavertaisen vastustajan nujertamisen kyky menetettiin. Samalla divisioonien selkäranka mureni. Kaksi vuosikymmentä asymmetristä pikkusotaa ajoi lyijyveneenä pohjaan sen ainoan asian, jolla suursodassa on merkitystä: massiiviset tulet, panssarit ja konventionaalisen aselajien yhteistoiminnan.

Suurin tuho ei kuitenkaan tapahtunut ylijäämämarkkinoille myytyyn metalliin tai vanhentuneisiin tankkeihin, vaan ihmisiin. Tarkemmin sanottuna: nuoren upseerikunnan aivoihin ja urapolkuihin.

Kuumat uraohjukset ja unohdettu tykistö

Onko tykistö jäänyt kehityksessä jälkeen, koska kyvykkäät nuoret upseerit pakenivat erikoisjoukkoihin? Vastaus on lyhyt: kyllä on, ja jälki on rumaa. Tätä kysymystä on pohdittu oikein ajatushautumoissa molemmin puolin Atlanttia.

Sotatieteellinen kirjallisuus (mm. RAND Corporation, U.S. Army War College ja brittiläinen RUSI) vahvistaa sen, mitä jokainen tervejärkinen sotilas saattoi seurata vierestä: GWOT-vuosina nopein tie ylennyksiin ja ammatilliseen arvostukseen vei erikoisjoukkojen (JSOC, Rangers, SAS) tai kevyen laskovarjojalkaväen kautta. Jos olit nuori, kunnianhimoinen ja pystyvä luutnantti tai kapteeni, et hakeutunut kenttätykistöön. Tykistökin toki oli mukana terrorisodassa, mutta pääsääntöisesti ei niinkään “tykistönä”, vaan antamassa miehistöä lainaksi muualle Hakeuduit paikkaan, jossa pääsit “toimintaan” ja keräämään rintamanauhoja. Nämä nauhat ja merkinnät toiminnasta tulen alla ovat ensiarvoisen tärkeitä nuorelle uraohjukselle pyrittäessä eteenpäin uralla suurvalta-armeijoissa.

Tykistöstä tehtiin COIN-sodassa kiinteiden tukikohtien (FOB) vartijoita tai se korvattiin JTAC-miehillä ja täsmäpommeilla. Kun vastustajalla ei ollut tutkia, tykistöä eikä ilma-asetta, Länsi unohti, mitä epäsuora tuli on. Tykistöaseman nopea vaihto, tuliasemakoulutus, massatulet ja patteristojen koordinointi heitettiin romukoppaan. Tykistöstä ja panssariaselajista tuli “uran suvantopaikka” — paikka, jonne ei mennyt talon paras aines.

Tämä näkyy edelleen suomalaisten reserviläisten kertomista anekdooteista kv-harjoituksista: Vielä pari vuotta sitten nuoret komppania-pataljoona tason upseerit eivät osanneet varautua suomalaisten käyttämiin massivisiin epäsuoriin tuliin, jotka aiheuttivat, harjoituksessa totta kai, valtavia tappioita USAlaiselle osapuolelle.

Miten GWOT romutti tykistömuodostelmat: Tykäreistä tehtiin jalkaväkeä ja tukikohtien vartijoita

Sota terroria vastaan muutti tykistön käytön lähes täysin vastakkaiseksi sille, mihin aselaji on luotu. Kun vastustajalla ei ollut omaa epäsuoraa tulta, tutkia eikä ilmapuolustusta, tykistön perinteinen rooli aselajien yhteistoiminnan kuningattarena mureni.

1. Patteristojen paloittelu ja “FOB-tykistö”

Konventionaalisessa sodassa tykistö toimii massana: patteristot ja rykmentit keskittävät tulensa samaan maaliin, vaihtavat asemia nopeasti ja ampuvat vastatykistö-tulta vihollisen tuliasemia ja komentopaikkoja vastaan.

GWOT-aikakaudella tämä rakenne purettiin. Tykistöpatterit paloitiin tykin tai parin “toimintapareiksi”, jotka sijoitettiin kiinteisiin tukikohtiin (FOB, Forward Operating Base).

• Tykeistä tuli sotilaallisia valaisupalvelua: niillä ammuttiin satunnaisia valaisuammuksia, savuja tai yksittäisiä täsmäammuksia useiden kilometrien päähän tukemaan partioita.
• Joukot eivät koskaan harjoitelleet koko patteriston tai rykmentin tulenkeskityksiä, saati nopeita tuliasemavaihtoja. Asemat olivat betonoituja ja kiinteitä.

2. Tykkimiehistä tehtiin valejalkaväkeä (In lieu of -tehtävät)

Koska Irakissa ja Afganistanissa oli krooninen pula jalkaväestä ja suojajoukoista, kokonaisia tykistöpatteristoja ja ilmapuolustusyksiköitä muunnettiin ns. In Lieu Of (ILO) -joukoiksi.

• Kokonaisia kenttätykistö- ja ilmatorjuntayksiköitä komennettiin Irakiin ilman omaa kalustoaan suorittamaan In Lieu Of -tehtäviä.
• Heille annettiin Humveet, rynnäkkökiväärit ja kertasingot, ja heidät lähetettiin ajamaan saattuepalvelusta, vartioimaan vankiloita tai tekemään jalkapartioita kyliin.
• Ennen komennusta käyty koulutus keskittyi miinojen (IED) väistelyyn ja huoneiden vyöryttämiseen – ei epäsuoran tulen laskentaan tai Tuliasematoimintaan. Tuloksena oli sukupolvi tykkimiehiä ja -upseereita, jotka eivät olleet ampunneet kalustollaan vuosikausiin.

3. Raskaan kaluston ja raketinheittimien laiminlyönti

Telatykit (kuten Yhdysvaltain M109 Paladin) ja raskaat telamaasto-raketinheittimet (M270 MLRS) nähtiin COIN sodassa raskaina, kömpelöinä ja tarpeettomina.

• Kaluston jatkokehitys ja modernisointi pysäytettiin tai niitä viivästytettiin vuosikymmenellä.
• US Army siirtyi vahvasti keveisiin, helikopterilla siirrettäviin M777-vedettäviin haupitseihin ja pyöräalustaisiin HIMARS-järjestelmiin. Ne olivat loistavia keveissä COIN-operaatioissa, mutta liian haavoittuvia ja riittämättömiä laaja-alaisessa maasodassa, jossa vihollisen tykistö ampuu takaisin.
• Brittiarmeijassa (British Army) tilanne meni vielä pidemmälle: AS-90-telatykkien määrä ajettiin minimiin, eikä niille hankittu seuraajaa ennen kuin Ukrainan sota pakotti heräämään.

4. Ilmapuolustus- ja tutka-asemiin liittyvä rappeutuminen

Tykistöön tiiviisti liittyvä Vastatykistötutkatoiminta (Counter-Battery) ja lyhyen kantaman ilmapuolustus (SHORAD) ajettiin myös lähes nollille. Koska Talebanilla tai Irakin kapinallisilla ei ollut lentokoneita tai drooneja, Yhdysvaltain maavoimat lakkautti suurimman osan SHORAD-yksiköistään. Vastatykistötutkia käytettiin vain kranaatinheitiniskemien paikantamiseen tukikohtien ympäriltä, ei dynaamiseen sotaan liikkeessä.

Lopputulos

Länsimainen tykistö muuttui 20 vuodessa raskaasta, tuhoisasta ja nopeasti liikkuvasta aselajista staattiseksi lähipuolustus- ja pistemaali-elementiksi.

Ukrainan kylmä suihku

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Lännen poteroissa herättiin todellisuuteen paha krapula päällä:

• Tykistö oli teknologinen rampa ankka. Yhdysvaltojen tykistön kantamat olivat jääneet jälkeen verrokeista ja teollinen valmistuskapasiteetti oli ajettu alas. Sissisotaan suunnitellut kalliit täsmäammukset (kuten Excalibur) loppuisivat kulutussodassa viikoissa, kun laukausmääriä mitataan tuhansissa vuorokaudessa.
• Ison-Britannian maavoimat romutettiin näytösluonteisesti. Armeijan koko ajettiin minimiin, panssarikalustoa ajettiin alas ja tykistö taannutettiin edustusjoukkioksi. Kuten RUSI:n tutkija Jack Watling on toistuvasti todennut, British Army menetti kyvyn sotia edes prikaatitasolla. Kylmän sodan loppuvuosilla britannian panssariprikaateilla oli noin 700 vaunua, nyt ollaan tilaamassa alle kahtasataa vaunua.
• Upseereilta puuttuu kovien sotien oppi. Nykyiset prikaatin- ja divisioonankomentajat tekivät nuoruutensa työt tilanteessa, jossa taivaalla oli aina oma ilmaylivoima, satelliittiyhteys toimimassa ja vastustajalla pelkkiä rynnäkkökiväärejä. Kukaan ei opettanut heitä komentamaan tilanteessa, jossa oma ilma-alue on suljettu ja vihollisen tykistö hävittää pataljoonan minuutissa.

Milloin vääristymä oikene?

Aselajikulttuurin ja upseerikunnan vääristymää ei korjata parissa vuodessa. Se on sukupolvikysymys.

• 2025–2030 (Oppien poisoppiminen): Länsiarmeijat yrittävät nyt kuumeisesti muuttaa doktriinejaan. Ongelma on se, että nykyiset evestit ja kenraalit ovat GWOT-ajan kasvatteja. COIN-refleksit ja romantisoitu erikoisjoukkouskonto istuvat tiukassa. Poisoppiminen vie 5–10 vuotta.
• 2030-luku (Uusi sukupolvi johtoon): Nuoret upseerit, jotka astuvat palvelukseen tänään, katsovat Ukrainan sodan drone- ja tykistöhelvettiä. Vetovoima hakeutua tykistöön, ilmapuolustukseen ja elektroniseen sodankäyntiin on taas nousussa. Kestää siis 2030-luvulle asti, ennen kuin tämä ryhmä saavuttaa pataljoonien ja prikaatien komennustehtävät.

Vasta vuoden 2035 paikkeilla Länsimaisissa armeijoissa on kenraalikunta, jonka koko ajattelu rakentuu konventionaalisen suursodan pelotteelle pikkusotien sijaan.

Lukemistoa ja lähteitä

• Gian Gentile (2013): Wrong Turn: America’s Deadly Embrace of Counterinsurgency. (Eversti Gentilen suora ja rehellinen perusteos siitä, miten COIN-oppi raunioitti maavoimien suorituskyvyn).
• Jack Watling / RUSI (2022): The Future of Artillery in Complex Conflict. (Ankara analyysi Lännen tykistön alennustilasta Ukrainan sotaa vasten).
• RAND Corporation (2021): Realigning the U.S. Army for Great Power Competition. (Dokumentaatio siitä, miten maavoimien aselajitasapaino ja suorituskyvyt ryssittiin).
• U.S. Army War College / Parameters (2023): Diverted Focus: How Two Decades of COIN Shaped the Officer Corps. (Analyysi upseerikunnan vääristyneistä urapoluista).