Kun Suomen puolustusvoimat ilmoitti päivittävänsä raskaan kertasinko kalustonsa, niin huomasin yhtäkkiä, että harva asia kertoo sodankäynnin muutoksesta yhtä selvästi kuin kertasinkoperhe. Kevyestä lähialueen kertakäyttöaseesta aina uuden sukupolven digitaalisesti ohjattuun raskaaseen järjestelmään asti kehitys kertoo karua kieltään: maalit ovat kovempia, kantamat pidempiä ja vaatimukset taistelijan kantokyvylle tiukkoja.
Katsotaanpa, miten suomalaisen jalkaväen putkiarsenaali asettuu riviin kevyestä 66 KERS 12 -järjestelmästä aina uuteen saksalaiseen RGW110-“panzerfaustiin” – unohtamatta kylmän sodan legendaarista APILAS-putkea.
Ensimäisenä kuvissa kiinnittyy huomio
Vertailutaulukko: Kevyestä järeään
| Ominaisuus | 66 KERS 12 | APILAS | RGW110 (HH-T) |
| Kaliiperi | 66 mm | 112 mm | 110 mm |
| Paino | 3,4 kg | Noin 9,0 kg | 12,5 – 13,3 kg |
| Pituus | Kompakti / Kevyt | Noin 1,26 m | Noin 1,0 – 1,2 m |
| Panssarinläpäisy | 450 mm | Yli 700 mm | Yli 1 000 mm (Tandem) |
| Tehokas ampumamatka | 20 – 350 m | 300 – 400 m | Jopa 800 m |
| Tähtäinjärjestelmä | Kiinteä / Perusoptiikka | Kiinteä / perusoptiikka | Digitaalinen/ballistinen lasertähtäin |
1. Kevyt lähitaisteluase: 66 KERS 12
Perusjantteria tutuimpana ja keveimpänä sinkoaseiden edustajana loistaa Norjan tuotantoon pohjaava 66 KERS 12. 3,4 kilon painollaan ja 66 millimetrin kaliiperillaan tämä on ase, jonka taistelija heittää vaivatta selkäänsä ilman, että se hyydyttää etenemistä.
Sen tehokas ampumaetäisyys etäisyys (20–350 metriä) ja 450 millimetrin läpäisy tekevät siitä ensisijaisesti lähialueen työkalun. Se ei pure modernin taistelupanssarivaunun keulaan, mutta hoitaa kevyemmät ajoneuvot, rynnäkkövaunujen kyljet ja kenttälinnoitteet ripeästi ja tehokkaasti ilman turhia hienouksia. Tähtäin on niinpaljon siinepäin, että ampujan arviot nopeudesta ja ampumaetäisyydestä ovat kriittisessä asemassa. Ase on siis helppo ampua, mutta sangen haastava osua ilman tottumusta.
2. Historiaa edustava APILAS
Ranskalaisvalmisteinen APILAS oli aikansa raskas kuningas: 9 kilon painoinen putki, joka löysi tiensä moneen sotilaan selkään. Sen yli 700 millimetrin läpäisy ja yksinkertainen ontelokranaatti olivat kovaa valuuttaa, mutta manuaalinen ennakon arviointi ja 300–400 metrin tehokas matka tuntuivat nykyaikana vanhentuneilta. Se toimi aikansa, mutta fysiikka ajoi ohi. ERA tai monikerrospanssari syö tehokkaasti ontelosuihkun läpäisyä, joten vähintää taistelulataus olisi täytynyt päivittää. Sitä ei tule tapahtumaan, koska NEXTER lopetti aseen valmistuksen jo 20v sitten. Suomen APILAS kalusto on valmistettu 1980-luvun lopulla ja 90-luvun alussa, joten varaston hallittu alasajo on ollut jo tovin käynnissä.
3. Uusi keihäänkärki: RGW110
Kun siirrytään uuden sukupolven saksalaiseen RGW110-järjestelmään, siirrytään aivan toiselle aikakaudelle. Vaikka painoa on kertynyt reilu 12 kiloa, vastineeksi saadaan kyky läpäistä mainittu ERA tai monikerrospanssari. “Dinge an Sich” tässä konstruktiossa on kaksoisonteloammus ja elektroninen tähtäinyksikkö. Erityisesti tähtäinyksikkö tuo lisää tarkkuutt ja ulottuvuutta, poistamasta yhtälöstä ampujan arviointivirheet.
Käytännössä tähtäinyksikkö mittaa etäisyyden, laskee, ilmeisesti, ampujan seurannasta kulmanopeuden. laskee ennakon, heijastaa pisteen näytölle. Tämänjälkeen PST lähitorjuja läväyttää kaksoisonteloammuksen matkaan, ja Uralin Teräs nesteytyy.
- Matka: Tehokas kantama on venytetty aina 800 metriin asti.
- Tähtäys: Digitaalinen ballistinen lasertähtäin tekee työstä kirurgista.
- Läpäisy: Tandem-kärki raivaa reaktiopanssarin tieltä ja iskee yli 1 000 mm RHA -läpäisyllä suoraan vaunun läpi.
Loppupäätelmät
RGW-110 tuo jalkaväen panssaritorjunnalle mukavasti lisää ulottuvuutta, läpäisyä ja osumatarkkuutta. Koska APILAS tuotanto on jo ajettu alas, ovat nuorimmatkin putket varastossa jo 20 vuotiaita, joten hyllyikä alkaa täyttyä. Uutta oli pakko hankkia, ja kehitys on kehittynyt.
