Lauantaina 14. marraskuuta Helsingin keskustassa nähtiin jälleen näytelmä, jota järjestäjät itse kutsuivat sukupolvikapinaksi, mutta joka sivustakatsojan silmin muistutti lähinnä pienen aktivistipiirin meluisaa kiukuttelua. Rautatientorilta Vanhaan kirkkopuistoon vaeltanut noin 200 hengen kulkue vaati loppua talouskurille ja kapitalismille. Lopputuloksena ei kuitenkaan syntynyt vallankumousta, vaan sotkettu tavaratalon ikkuna, muutama ilotulite ja poliisin kirjaamat rikosilmoitukset. Nolo esitys Helsingin vallankumouskaadereiden kyvykkyyksistä.

Mutta keitä tämän ”Nuoriso kaduille!” -tapahtuman takana oikein häärää, millä rahoilla toimintaa pyöritetään ja miksi lopputulos jäi tuhnuiseksi häiriköinniksi?
Ideologinen sekametelisoppa: Kommunisteja ja antikapitalisteja
Vaikka marssia markkinoitiin laajana ”Z-sukupolven protestina” ja osana kansainvälistä protestiaaltoa, kyse ei ollut mistään “spontaanista nuorison kansannoususta” tai “ruohonjuuritason aktivismista”. Koollekutsujina toimi kolme äärivasemmistolaista ryhmittymää:
- Aurora Helsinki: Avoin kommunistiryhmä, joka toimii pääkaupunkiseudulla. Ryhmä puhuu suoraan järjestelmän kaatamisesta ja siitä, ettei Z-sukupolven pidä elää ”pääoman ehdoilla”.
- Vasemmistoryhmä Emilia (Emilia-ryhmä): Antikapitalistinen ja anarkistisävytteinen toimijaryhmä, joka on aiemminkin kunnostautunut tempauksissa muun muassa pääministerin virka-asunnon edustalla sekä yhteistyössä Elokapinan antifasismityöryhmän kanssa.
- Opiskelijat leikkauksia vastaan: Opiskelijaliike, joka toimii käsikynkässä edellä mainittujen ääriryhmien kanssa.
Päämäärät olivat sitä samaa vanhaa kaavaa, jota äärivasemmisto on kierrättänyt vuosikymmeniä: Orpon hallituksen leikkauspolitiikan vastustaminen yhdistettynä utopistiseen vaatimukseen koko kapitalistisen talousjärjestelmän korvaamisesta ”solidaarisemmalla yhteiskunnalla”. Eli käytännössä GULAGeilla ja valtio-orjuudella. Olen “vankileirien saaristoni” lukenut, eli tiedän jutun juonen jo. En halua sinne minne tuo tie vie.
Rahoituskuviot: Vapaaehtoistyötä vai piilotukia?
Kun tutkitaan tällaisten katutason ääriryhmien rahoitusta, törmätään nopeasti mielenkiintoiseen ilmiöön: virallista, läpinäkyvää yhdistysrakennetta tai tilinpäätöksiä ei käytännössä ole.
Sekä Aurora Helsinki että Emilia-ryhmä toimivat vapaamuotoisina aktivistiverkostoina, eivät rekisteröityinä puolueina tai suurina kansalaisjärjestöinä. Tämä tarkoittaa, ettei niille makseta suoraa puoluetukea tai suuria valtionavustuksia suoraan omalle tililleen. Sen sijaan toiminta pyörii seuraavilla mekanismeilla:
- Matalan kynnyksen katupolitiikka: Bandirolleihin, megafoniin ja sosiaalisen median markkinointiin ei tarvita kymmeniätuhansia euroja. Kulut katetaan aktivistien omista pusseista, pienkeräyksillä ja tukituotteiden myynnillä.
- Kansainvälinen verkostoituminen: ”Nuoriso kaduille!” -kampanja kytkettiin suoraan ulkomaisiin sisarprotesteihin, mikä tarjoaa valmiit iskulauseet, grafiikat ja toimintamallit ilman omaa tuotekehitystä.
- Välillinen tuki opintokeskusten kautta: Vaikka yksittäinen katuryhmä ei nosta valtiontukea, laajempi vasemmistolainen kenttä hyödyntää säännöllisesti valtion rahoittamien opintokeskusten (kuten Kansan Sivistystyön Liitto KSL ja Demokraattinen Sivistysliitto DSL) resursseja tilojen, koulutusten ja työpajojen järjestämiseen.
Minua kiinnostaisi tietää, millainen rooli kansainvälisillä verkostoilla ja niiden toimijoilla, kuten Singhillä, on tällaisen toiminnan taustalla. Kyse ei välttämättä ole suorasta rahoituksesta tai käskytyksestä. Yhteinen ideologinen infrastruktuuri, valmiit toimintamallit ja kansainvälinen koordinointi voivat jo itsessään tuottaa varsin tehokasta poliittista toimintaa. Olisi kuitenkin mielenkiintoista selvittää, missä määrin kyse on itsenäisten paikallisryhmien toiminnasta ja missä määrin laajemmin koordinoidusta liikkeestä. Yhteys noihin KV liikkeisiin tunnustettiin heti kättelyssä, todennäköisesti tosin uskottavuuden saavuttamiseksi.
Lapsellinen yritys mellakoida kuivui kokoon
Lauantain marssin surkuhupaisin piirre oli sen yritys näyttää vaaralliselta ja radikaalilta. Järjestäjät eivät edes vaivautuneet tekemään poliisille kokoontumislain vaatimaa ennakkoilmoitusta – ilmeisesti tarkoituksena oli luoda kuva lainsuojattomasta kapinasta. En tiedä oliko tarkoitus päästä ryöstelemään luksusputiikkeja Eurooppalaisen opiskelijanuorison hengessä, mutta tämä ei nyt ainakaan vielä materialisoitunut.
Kun noin 200 hengen joukko lähti liikkeelle, ”vallankumouksellinen energia” purkautui kuitenkin tavalla, joka muistutti lähinnä yläasteikäisten ilkivaltaa: kulkueesta ammuttiin ilotulitteita ja Stockmannin tavaratalon ikkunaan heitettiin maalia.
Ilmeisesti logiikka meni niin, että sotkemalla suomalaisen tavaratalon näyteikkuna annetaan kuolinisku globaalille kapitalismille. Todellisuudessa ainoa, mitä saatiin aikaan, oli ylimääräinen lasku kiinteistön siivousfirmalle, yksi poliisin kiinniottama raketti-insinööri ja rikosilmoitukset vahingonteosta. Jos suomalaisen äärivasemmiston suurin saavutus vuoden 2026 syksynä on kahdensadan hengen luvaton kulkue ja maaliläiskä tavaratalon seinässä, voi markkinatalous nukkua yönsä varsin rauhassa.
Voit katsoa, nimenomaan huviksesi, myös uutisvideon Euroopan protestiaalto levisi Suomeen, jossa näytetään kuvamateriaalia lauantain mielenosoituksesta Helsingissä.
Nuorisokommunistien ikuinen unelma on tissi josta pursuaa lämmintä äidinmaitoa suoraan suuhun, ja paras omainen on viranomainen. Tai sitten kommunismia on sovellettu väärin. Jotensakin myötähäpeää herättävä ensable kuitenkin.