Epämuodikkaita ajatuksia

Kun toimittajat piirtelevät kantamaympyröitä lehtiä myydäkseen unohtuu helposti se, että fyskiaalinen totuus ei ole aivan siistin ympyrän muotoinen. Ilmatorjunnasta puhuttaessa keskustelu keskittyy paljon Venäjän S-400 ilmatorjuntajärjestelmään. S-400 on itse asiassa kokoelma erilaisia ohjuksia sensoreita ja komento paikkoja, joilla voidaan suojella sangen suurta aluetta myös ballistisilta ohjuksilta. S-400 systeemi on tätä kirjoitettaessa ehkä koko maailman paras ilmatorjuntajärjestelmä, mutta sekään ei ole täysin aukoton tai heikkoudeton. Ohjuksia on neljä erilaista alkaen 40km torjuntaohjuksista noin 250km kantaviin ballistisiin torjuntaohjuksiin.

Läntisen Sotilaspiirin on käytössään ainakin kaksi S-400 pataljoona. Venäläinen terminologia puhuu “divisioonasta”, mutta kaiken kaikkiaan kyseessä on siis omaan ilmasotaa tai ilmapuolustuksen pystyvä yhtymä. S-400 elikkä SA-21 Growler ilmatorjuntaohjukset on Venäjän uusinta ilmatorjuntaohjus kalustoa. Sillä pystytään torjumaan ballistisia ohjuksia, mutta sen suorituskykyyn jää hieman alle ballistisen ohjusten torjunta sopimuksen määrittelemistä kyvyistä, nämä ovat tulossa vasta S-500 systeemillä.

Kun ilmapuolustus ohjus kantamaympyröitä tykätään piirtää, niin yleensä viitataan juuri tämän ohjusjärjestelmän sangen miehekkääseen 250 km vaakakantamaan. Myös pysty kantavuutta sillä on melkein kahteen sataan kilometriin asti, sopivalla ohjuksella ja sopiva maaliin. Lentokone vain ei ole oikein semmoinen järkevä maali. Ballistinen ohjus on pakko havaita kaukaa, ja myös torjunta on aloitettava aika kaukaa, joten tämä 250km/185km ohjus on tarkoitettu juurikin äärimmäisen nopeita, 4800 m/s liikkuvia käytännössä manööveröimättömiä kohteita vastaan. Tutkan suorituskyvystä on sanottu sen verran että se pystyy havaitsemaan neljän neliömetrin RCS elikkä tutkapoikkipinta-alan maalin noin 390 km päästä ja häivekoneet noin 150 km päästä mutta tämä jättää sinänsä vielä paljon arvailujen varaan. Tästä ei myöskään voida vetää johtopäätöstä, että jos HX koneen RCS on vaikkapa 1m² että se tulee näkyviin vähän alta 100km päässä. Kun kone heijastaa energiaa takaisin, niin takaisin tutkalla olevan elementin herkkyys vaikuttaa havainnointikykyyn, sekä se paljonko energiaa kone on alunperin heijastanut tutkasingnaalista takaisin. MiG-21 RCS oli tuo noin 4m² ja F-35 RCS on noin 0,035m². Lineaarisesti ajatellen F-35 pitäisi näkyä vasta reilussa kolmessa kilometrissä. Näin ei kuitenkaan ole.

S-400 järjestelmän tutka toimii niin sanotulla S alueella elikkä 2-4 gigahertsin taajuudella eli 15cm-7,5cm aallonpituuksilla. Aallot ovat niin lyhyitä että ne käytännössä noudattavat suoraa näköyhteyttä, eivätkä siis taivu ilmakehän mukana. Siksi, jos ajattelemme että yksi S-400 pataljoona olisi sijoitettu Alakurttiin noin 150 km päähän Rovaniemeltä ei se että parhaimmillaan ohjusten kantama ylettyy Rovaniemen yläpuolelle ole niin suunnattoman suuri vaikeus. Myös Maanselkä, eli Korvatunturi ja muut Itä Lapin tunturit, auttaisivat tässä, koska ne nousevat aina noin viiteensataan metriin asti, siis noin 300 metriä Alakurtin lentokenttää korkeammalle. ja ovat asettuneet noin suurinpiirtein luoteesta kaakkoon linjalle aiheuttavat ne aika paljon katvetta ja mahdollistaisivat pääsyn noin 50 kilometrin päähän Alakurtin kentältä.

Koska S-400 tutkan mikroaaltosäteily noudattaa tarkkaan suoraa liikettä, jo pelkkä Maan kaareutuminen aiheuttaa sen, että Rovaniemen kohdalla jää tutkan säteilyn, eli tutkahorisontin, ja Maapallon pinnan väliin noin 5 km aukko. Luulajan kohdalla tämä maan ja tutkahorisontin välinen aukko on jo 10km, joten aivan heti nousun jälkeen ei Venäläisen tutkan piikille päästä. S-400 havainnointietäisyys on 600km pommikoneille, täytyy 600 kilometrin päässä olla jo aika suuri lentokone ja korkealla, että sitä on käytännössä mahdollista havaita. Mutta homma toimii kyllä hyvin ballistisia ohjuksia vastaan terminaalivaiheessa niin voidaan havaita melko korkealta ja kaukaa avaruudesta. Reagointiaika järjestelmällä on “hyvin nopea”. koskapa ballistinen maali 4500 m/s ei kauaa kantamilla ole. Minimi mittausmatka tutkalla on muuten vain 2km joten pulssin pituus on 2km/300 000km/s= 0,000007s.

Koska venäläiset ilmatorjunnan suunnittelijat ovat kaikkea muuta kuin tyhmiä Ei tämä S-400 kompleksi ole “ihan yksin” lentokentällä vaan sen yhteydessä toimii lyhyemmän kantaman ohjus komplekseja jotka on osin tarkoitettu suojaamaan S-400 pataljoona (tai divisioona kuinka haluatte). Sinne voidaan sijoittaa Joko lyhyen matkan ohjusjärjestelmä sekä ilmatorjunta tykkejä tai pelkästään ohjusjärjestelmää. Järjestelmän mukana kulkee yleensä lyhyen kantaman Morpheus järjestelmä, joka torjuu esimerkiki tutkaan hakeutuvia ohjuksia. Toisena hyvänä esimerkkinä olisi Pantsir S1 järjestelmä jossa lyhyen- ja keskikantaman ohjuksilla sekä tykeillä voidaan suojata arvokkaita kohteita. (Yhden S-400 pataljoonan hinta on noin 400 000$)

Tämmönen korkealle kantava ja pitkälle matkalle ulottuva ohjusjärjestelmä olisi hyvin vaarallinen Suomen ilmavoimille, siinä mielessä että omat koneet joutuisivat operoimaan melko matalista korkeuksista jolloin ne olisivat viimeistä huutoakin olevilla ohjuksilla alakynnessä venäläisiä hävittäjäkoneita vastaan, jotka pystyisivät lentämään korkeammalla. (Jokainen kuusi kilometriä korkeutta tuplaa ohjuksen kantaman).

Tällaisen pataljoonan silmän elikkä tutkan ja siihen liittyvien osien havaitseminen tietenkin huomattavan helppoa koska ne säteilevät mutta tällä hetkellä Suomen ilmavoimilla ei ole oikein hyvää keinoa vaikuttaa Tähän järjestelmään. oikeastaan kyseeseen tulisi vain kyllästys hyökkäys jossa menetettäisiin kyllä paljon koneita ja miehiä. Tietenkin Alakurtti olis aika vaarallinen sijoituspaikka tälle systeemille koska Suomen rajan sisäpuolelta pystyttäisiin jo nykyisillä MLRS raketinheittimillä vaikuttamaan kohteeseen.

Tulevien HX koneiden tutka poikkipinta-ala on huomattavasti pienempi kuin 4m², Rafalella esimerkiksi noin 2m², eli niitä on huomattavasti paljon vaikeampi havaita. Mainittu 4m² on suurin piirtein sama kuin 1950-luvun tekniikkaa olevan MiG 21 hävittäjän tutka poikkipinta-ala. Nyky hävittäjillä tutka poikkipinta-ala on huomattavasti pienempi ja siitä ainakin länsieurooppalaista koneessa pienennetään vielä aktiivisella Aallon kumoamista tekniikalla. Amerikkalaiset tekevät saman asian koneen muutoilulla ja pintamateriaaleilla. Tulevaisuus näyttää kumpi tie on parempi. Tämä on se syy miksi Suomen kannattaisi harkita myös selkeästi häivehävittäjä hankintaa osan HX koneiden määrästä.

RCS eli tutka poikkipinta-ala tarkoittaa palloa jonka koko edestäpäin on sama kuin se annettu neliömäärä. Minulla ei ole selkeää tietoa miksi tällaiseen hieman esoteerisen tapaan mitata on päädytty, mutta siihen on varmasti oikein hyvät syyt. Kiekko olisi aina riippuvainen siitä levyn kulmasta, mutta pallo on joka suunnasta samanlainen, joten silloin RCS on täysin yksikäsitteinen. Epäilen että tämä on syy mittaustavan takana. Jos ajatellaan että pallo heijastaa tutkan energiaa takaisin aste*aste alueelta, tämä heijastus pinta-ala on toki riippuvainen pallon halkaisijasta täysin lineaarisesti. Mutta kun tutka Säde heijastuu takaisin täältä 1’*1’ alueelta tärkeäksi tulee se että kuinka herkkä elementti on ottamassa heijastuvaa säteilyä vastaan toisessa päässä. Tämä Tieto on salainen.

Nykyisten tutkan häirintä lähettimien teho on noin 6,8 kW, joka kylläkin suunnataan suoraan kohti tutkaa, niin voimme päätellä että tutkien lähetystehot ovat ainakin samaa luokkaa tai vähän suurempia.

Tanska ja Norja ovat tehneet selkeän virheen ottamalla ainoaksi hävittäjäkseen F-35 koneen. Tämä kone ei menesty ainoana käytössä olevan hävittäjänä, vaan on parhaimmillaan jos sitä käytetään ikään kuin tulenjohtajana ja varsinaiset ampujat laukovat pitkän matkan ohjuksia sitten takalinjoilta. Koska USA on Ilmavoimat, Merivoimat sekä Merijalkaväki on ilmeisesti näin suunnitellut tätä konetta käyttävänsä, niin näin sitä pitäisi myös muiden käyttäjien käyttää: Siihen se on suunniteltu siinä se parhaiten toimii.

Kun ajattelen tätä Pohjoiskalotin ja oikeastaan koko Suomen ilmasota tilaa, koskapa samanlaiset S-400 divisioonat löytyvät kyllä myös Leningradin läheltä, melkein koko Suomen ilmatila on näitten ohjusten vaikutuspiirissä. Se vaikeuttaa Ilmavoimien sodanajan toimintaa, mutta ei estä sitä: HX koneiden mukana Suomeen TÄYTYY tuoda hyvin voimakas elektronisen sodankäynnin ja SEAD/DEAD kyky. HX koneiden käyttö on muutoin liian riskialtista.

Saimme lukea Skotlantiin päässeiltä kollegoilta, että myös Royal Air Force suunnittele Eurofighter Typhoonista niin sanottua Growler tai Wild Weasel SEAD/DEAD alustaa. Siis konetta, joka on tarkoitus ampua tutkaan hakeutuvia ohjuksia sekä häiritä ilmapuolustusta sodan aikana, niin että pommeilla ja muilla lyhyen kantaman aseilla varustetut koneet pystyvät toimimaan tehokkaasti taistellussa ilmatilassa. Ranskalaisten SPECTRE järjestelmää on kehuttu kovasti ja se toimikin täysin ylivoimaisesti Libyan ilmatorjuntaa vastaan “operaatio Armattanin” aikana 2011. Mutta ongelmana on se, että Libyan ilmapuolustus oli rapakunnossa. Se oli kaukana parhaista ajoistaan ja se ei ollut moderni venäläinen integroitu ilmapuolustus systeemi.

Siinä mielessä Dassaultilla ja Sagemilla on vielä todistettavaa heidän koneensa ja SPECTREN kyvystä toimia Suomen kaltaisissa olosuhteissa ilmasodasa. Ruotsalaisilla tai itse asiassa ilmeisesti Brasilialaisilla on ollut suunnitelmaa lähteä kehittämään myös Gripen F:ästä dedikoitu ilmapuolustuksen tuhoamis versio, Mutta tästä koneesta ei tiedetä oikeastaan vielä mitään muuta kuin että “sitä on ajateltu”. Uskon että ruotsalaisetkin, kun koko maailman Rauha loppui ja historia tulikin takaisin, tekevät oman SEAD/DEAD versionsa uusista Gripeneistä.