Suomi sai jo luvan tilata AIM-120 AMRAAM ilmataisteluohjuksen uusinta versiota. Ohjusta on pyritty kehittämään hakupään ja erityisesti ampumamatkan suhteen. Aseella on ammuttu “pisin laukaisu F-22 hävittäjästä kautta aikain“
Eli, kantamaa on parannettu, mutta se kuinka paljon on yhden sanan “significant” varassa. Tilastotieteessä tällä viitataan noin 5% muutoksiin, joten AMRAAMin kantomatka olisi lisääntynyt noin 160km kantamasta noin 190km kantamaan. Kantaman pitäisi olla parempi kuin METEOR ohjuksella, mutta koska teidot ovat valistuneiden arvausten tasolla, on mahdotonta sanoa mitään varmaa aiheesta.
Hakupää on varmasti parasta mitä rahalla saa, joten ohjus on eittämättä loistava lisä Hornet ja myöhemmin Lightning 2 kaluston kykyihin. Suomeen on annettu lupa noin 400 ohjuksen myymiselle.
Benellin ajatus droonihaulikosta. Kuvan omistaa Benelli
Pienet droonit, joita nähdään Ukrainassa kantavan noin käsikranaatin kokoisia räjähteitä voidaan melko luotettavasti torjua haulikoilla. Siksi olisi hyvä, jos viestissä ja tykistössä alettaisiin panostaa haulikolla tehtävään torjuntaan melko hyödyttömien drooniseinien sijasta. Tässä siis puhutaan pienistä sähködrooneista, ei suurista ISTAR polttomoottorivemepelistä.
Nyt kun olette nauraneet minulle tarpeeksi, niin tukitaanpa ensiksi hieman todennäköisyyksiä. Verrataan kaksipiippuista perinteistä “sorsahaulikkoa” uudenkarheaan nopeaan Beretta 1301 toiminnalliseen haulikkoon.
Matemaattinen ennuste
Voimme ennustaa tehokkuutta vertaamalla onnistuneen laukauksen todennäköisyyttä (P) eri haulikoilla. Yksinkertaistettu matemaattinen malli voi näyttää seuraavalta:
Ptotal=1−(1−Posuma)^N
Missä:
Ptotal = Todennäköisyys osua drooniin vähintään kerran.
Posuma = Todennäköisyys osua yhdellä laukauksella (riippuu ampujan taidosta, droonin nopeudesta ja etäisyydestä).
N = Laukauksien määrä, jotka ammutaan droonin ollessa tehokkaalla ampumaetäisyydellä.
Oletetus:
Drooni lähestyy nopeudella 15 metriä sekunnissa (n. 54 km/h), ja haulikon tehokas ampumaetäisyys on 40 metriä. Drooni on tällä alueella noin 40/15≈2.7 sekuntia.
Ampujan taitotaso on keskimääräinen, jolloin yhden laukauksen osumatodennäköisyys (Posuma) on 0.2.
Kaksipiippuisella haulikolla ehditään ampua 2 laukausta. (Nsorsa=2).
Beretta 1301:llä ehditään ampua 4 laukausta alle sekunnissa ja vielä 2–3 lisää seuraavien sekuntien aikana. Turvallisesti oletetaan 6 laukausta. (Npuoli=6).
Lasku kaksipiippuinen
Psorsa=1−(1−0.2)^2=1−0.8^2=1−0.64=0.36 Todennäköisyys osua on 36%.
Lasku puoliautomaatti
Ppuoli=1−(1−0.2)^6=1−0.8^6≈1−0.262≈0.738 Todennäköisyys osua on noin 74%.
Tämän mallin perusteella puoliautomaattinen haulikko on yli kaksi kertaa tehokkaampi kuin kaksipiippuinen, koska se pystyy laukaisemaan useita hauliparvia samaan aikaväliin. Hyvillä ampujilla, osumatodennäköisyys saattaisi olla vaikka 0,4, jolloin jo kaksipiippuisellakin osumatodennäköisyys nousisi 1-0,36 asti eli 64% asti kaksipiippuisella. Puolarissa jos kolmella laukauksella aletaan päästä 78% prosenttiin asti. Koko kuuden putkella ollaankin sitten 95% luokassa. Eli ampujan taidolla on aika ratkaiseva merkitys kuitenkin. SM mitaleita eri haulikkolajeissa voitetaan noin 75-90% osumatodennäköisyyksillä, joten hyvin lähelle “varmaa” päästään aika pian.
Eli matemaattisesti kannattaa siis ainakin yrittää.
Edelleen hauliparvi leviää kolmiulotteiseksi pilveksi lentävää materiaa. Vaikka hauliparven leviämistä kuvataan usein karkeilla säännöillä, sen pituussuuntainen venymä ja poikittaissuuntainen leviäminen ovat eri ilmiöitä.
Pituussuuntainen venymä: Hauliparvi ei ole tasainen pallo, vaan pitkulainen, “sikarimainen” parvi. Tämä venymä johtuu siitä, että haulit hidastuvat ilmassa eri tavalla. Karkea sääntö on, että parven pituus on noin 10% ampumaetäisyydestä. Esimerkiksi 30 metrin päässä parvi on noin 3 metriä pitkä.
Poikittaissuuntainen leviäminen: Tämä on se, mitä yleensä tarkoitetaan “leviämisellä”. Kuten mainittu, nyrkkisääntönä on 2,5–3,8 cm per metri. Esimerkiksi, jos ampumaetäisyys on 30 metriä, hauliparven halkaisija olisi noin 75–114 cm.
Nämä luvut ovat kuitenkin vain suuntaa-antavia, sillä todellinen leviäminen vaihtelee suuresti patruunan, aseen ja ympäristötekijöiden, kuten ilmanpaineen ja lämpötilan, mukaan. Tästä syystä metsästäjät ja ampujat testaavat usein omat patruunansa eri etäisyyksiltä varmistaakseen osumakuvion tiheyden. Edelleen supistuksella voidaan vaikuttaa pilven leviämisen nopeuteen.
Haulikko vastaan drooni
Elikkä haulikko on yksi tehokkaimmista ja käytännöllisimmistä aseista pienten droonien torjuntaan. Tässä on nopea katsaus siihen, miksi se toimii hyvin, ja mitä sen käytössä tulee ottaa huomioon.
Miksi haulikko toimii drooneja vastaan?
Haulikon etu muihin aseisiin verrattuna on sen kyky luoda laaja sirpalevaikutus. Toisin kuin kivääri, joka ampuu yhden luodin, haulikko ampuu kerralla suuren määrän pieniä hauleja. Tämä luo levittyvän parven, joka lisää osuman todennäköisyyttä liikkuvaan, pieneen kohteeseen.
Suuri osuma-alue: Droonit ovat usein nopeita ja arvaamattomasti liikkuvia. Haulikon leviävä kuvio on paljon anteeksiantavampi kuin yksittäisen luodin tarkkuusvaatimus.
Pieni tunkeuma: Droonit on valmistettu usein kevyistä materiaaleista, kuten muovista tai hiilikuidusta. Haulikon pienet haulit ovat riittävän tehokkaita hajottamaan droonin kriittiset komponentit, kuten propellit, moottorit tai akut, mutta ne eivät usein läpäise paksumpia materiaaleja tai aiheuta suurta vaaraa taustalla oleville kohteille (kuten kiväärin luoti).
Monipuolisuus: Haulikon voi ladata erilaisilla patruunoilla tilanteen mukaan. Esimerkiksi tiheämmät haulit (pienemmät numerot) ovat tehokkaita lähempänä, kun taas harvemmat haulit (suuremmat numerot) toimivat paremmin pidemmälle, mutta tiheys on pienempi.
Torjunnan haasteet
Vaikka haulikko on tehokas, sen käyttöön liittyy myös haasteita, jotka on otettava huomioon:
Etäisyys: Haulikon tehokas kantama on rajallinen, yleensä 40–50 metriä kohteesta riippuen. Liian kaukaa ammuttu hauliparvi on liian harva osuma-alueen kattamiseksi.
Turvallisuus: Vaikka haulit ovat vähemmän vaarallisia kuin kiväärin luodit, ne voivat silti vahingoittaa ihmisiä tai omaisuutta alas tullessaan. Tämän takia ampumasuunta on valittava erittäin huolellisesti.
Yhteenvetona voidaan kuitenkin todeta, että haulikko on erinomainen työkalu pienikokoisten, matalalla lentävien droonien torjuntaan lyhyellä kantamalla.
Ukrainan kaltaisessa sotatilanteessa, missä drooneja käytetään sekä tiedusteluun että hyökkäyksiin, sopivin haulikoko riippuu droonin koosta, etäisyydestä ja käyttötarkoituksesta. Yksittäistä, yhteen tilanteeseen sopivaa optimaalista haulikokoa on vaikea nimetä, koska droonien lajityypit vaihtelevat pienistä tiedustelukoneista suuriin hyökkäysdrooneihin. Näin ollen, ampuja tarvitsee joko useampia patruunatyyppejä tai yhden mahdollisimman monipuolisen haulipatruunan.
Yleiskatsaus haulikokoihin
Haulien kokoja mitataan yleensä numeerisesti, jolloin pienempi numero tarkoittaa suurempaa haulikokoa.
Pienet haulit (#7 – #9): Nämä ovat tyypillisiä pienriistan ja lintujen metsästykseen. Niitä on patruunassa suuri määrä, mikä luo erittäin tiheän hauliparven, joka on tehokas pieniä, nopeita ja lähellä olevia kohteita, kuten FPV-drooneja vastaan. Haasteena on, että haulien energia loppuu nopeasti ja ne ovat tehottomia kauempana olevia tai isompia drooneja vastaan.
Keskisuuret haulit (#4 – #6): Nämä ovat yleisimpiä sorsa- ja jänismetsästyksessä. Ne tarjoavat hyvän tasapainon hauleiden määrän ja yksittäisen haulin energiatehon välillä. Ne ovat monipuolisia ja tehokkaita keskisuurilla etäisyyksillä, ja ne pystyvät tuhoamaan laajemman kirjon erilaisia drooneja.
Suuret haulit (#1 – #3): Näitä kutsutaan usein “buckshot” -tyyppisiksi patruunoiksi. Vaikka niiden yksittäinen osumavoima on suuri, haulien pieni lukumäärä patruunassa tekee osumisesta nopeasti liikkuvaan kohteeseen erittäin vaikeaa. Nämä ovat tehokkaampia isompia ja hitaampia kohteita vastaan.
Optimaaliset haulikoot Ukrainan sodan skenaarioissa
Ukrainan sodan kontekstissa droonit ovat pääasiassa pieniä ja nopeita, kuten FPV-droonit, jotka toimivat usein lähellä etulinjaa ja ovat vaarallisia jalkaväelle. Tällöin pienet haulit (#7 – #9) olisivat erittäin tehokkaita, koska niiden suuri tiheys maksimoi osuman todennäköisyyden.
Toisaalta, jos drooneja torjutaan hieman kauempaa, esimerkiksi ilmapuolustusasemasta, keskisuuret haulit (#4 – #6) olisivat monipuolisempia. Ne pystyvät tuhoamaan suuremman kirjon drooneja ja niillä on enemmän tehoa pidemmille matkoille, mikä on hyödyllistä, jos torjunta tapahtuu eri etäisyyksiltä.
Yhteenvetona, paras valinta olisi #4 – #6 haulikoon patruuna. Ne tarjoavat parhaan kompromissin tiheyden ja energiatehon välillä. Ne ovat riittävän tiheitä osumaan nopeasti liikkuviin kohteisiin ja niillä on riittävästi energiaa tuhoamaan tehokkaasti useimmat droonityypit kohtuulliselta etäisyydeltä. Puhumme noin 2,75mm-3,5mm kokoisista hauleista.
Lisäksi on tärkeää huomata, että patruunan sisältämän haulimateriaalin laadulla on suuri merkitys. Esimerkiksi lyijyhaulit säilyttävät paremmin nopeutensa ja energiansa kuin perinteiset teräshaulit, mikä voi parantaa kantamaa ja tehoa. Toisaalta teräshaulin läpäisy on parempi kovuuden tähden ja rekyyli pienempi, jolloin laukauksia voi ampua nopeammin peräkkäin
Droonien torjuntaan tarkoitettujen patruunoiden kehittely on Ukrainan sodan myötä noussut tärkeäksi. Esimerkiksi Ukrainassa on kehitetty uudenlaisia haulipatruunoita, jotka on suunniteltu nimenomaan droonien torjuntaan. Tällaiset patruunat saattavat sisältää erilaisia hauleja tai jopa sirpaloituvia osia.
Merivoimien havainnekuva kahdesta Pohjanmaa korvetista.
Olemme käsitelleet Pohjanmaa korvetista sen torpedovarustuksen ja pitamaaliohjuksen. Tässä kirjoituksessa keskitymme Pohjanmaa luokan ilmasuojaan ja siihen onko se riittävä saattuetoimintaan.
Vertical launch System mk 41
8 soluinen VLS systeemi ampumassa ilmeisesti juurikin ESSM ohjusta. Kuvan omistaa Naval news.
VLS, eli Vertical launch system, tai suomeksi pystylaukaisusysteemi, on Pohjanmaiden ilmatorjunnan ydin. Nimensä mukaisesti VLS tarkoittaa kuilua, josta ohjus voidaan laukaista suoraan ilmaan, jossa se pääsee kääntymään tarvittavaan suuntaan yhtä hyvin tai huonosti joka kantille. Laukaisujärjestelmä on Lockheed Martin Mk 41, tai siis VLS, joka on käytössä myös USN aluksissa. Havainnekuvat Pohjanmaa luokasta ovat jättäneet hieman auki sen, monikosoluinen Pohjanmaan VLS on. Se on 8 soluinen, ksoak DOD on antanut myyntiluvat neljälle mk41 VLS järjestelmälle. ESSM Sea Sparrow block 2 tai RIM-162 kalustolla varsinainen ohjusmäärä on neljä kertaa tuo, koskapa yhteen soluun mahtuu neljä ohjusta. Ohjuksia on siis maksimissaan 32. Pidän määrää ainakin saattuepalvelussa melko pienenä.
VLS on kehitetty vastaamaan ns saturaatiohyökkäyksiin, koska kaikki VLSään ladatut ohjukset ovat välittömästi käyttövalmiina. Toisaalta tämän jälkeen lataus on hyvin hidas toimenpide, koskapa vanhat kanisterit joudutaan nostamaan moduleista ja uudet kanisterit joudutaan lastaamaan nosturilla ja parhaiten satamassa. VLSään voidaan toki ladata muutakin, mutta Pohjanmaa luokassa solut on varattu todennäköisesti pelkästään omasuojan käyttöön.
Evolved Sea Sparrow Missile, eli ESSM
ESSM ohjus lennossa. Kuvan omistaa Seaforces Online.
Vanha AIM-7 Sparrow oli laajasti käytetty tutkaohjattu ilmataisteluohjus Yhdysvalloissa. Kun AMRAAM korvasi Sparrowit päätettiin ohjus uudistaa laajasti. Oikeastaan vain nimi säilyi. Ensinäkin ohjus kasvatettiin 8 tuumaisesta 9 tuumaiseksi, jolloin mukaan saatiin suurempi rakettimoottori, joka toi lisää kantamaa ohjukselle. BLOCK 2 ohjuksen kantama on 50+ kilometriä meren pinnalta ammuttuna. Ohjuksen nopeus on myös yli 4 Mach, mikä tarkoittaa, että myös pystykantama on huomattava.
Ohjuksen hakupäätä parannettiin lisäämällä inertiapaikannuskyky ja datalinkki. Tämä helpottaa Pohjanmaan tutkan työtä ohjattaessa ohjuksia maaliin. Vanha AIM-7 Sparrow oli puoliaktiivinen ja vaati siis tulenjohtotutkan valaisemaan maalia osuakseen kohteeseen. Nykyinen ESSM hakupää on aktiivinen vaikka pystyykin edelleen toimimaan myös puoliaktiivisesti. Laivalla on kuitenkin tutkalle lähes rajattomasti sähkötehoa tarjolla tutkille, joten erilaisten hämäysten läpi näkeminen onnistunee tällä yhdistelmällä paremmin. ESSMn tanssiparina tälläkohtaa on jälleen yksi SAABin parempi tuote CEROS 200 optro-elektroninen tulenjohtojärjestelmä. Todennäköisesti puoliaktiivisten ohjusten ohjaamiseen sopivalla palikalla. Tarkkuutta on luvassa tyynen sään 0,2 milliradiaanista parempaan kuin 0,4 mradiin kovassa merenkäynnissä. Järjestelmä kykenee ohjaamaan kahta ESSM ohjusta yhtä aikaa. Kahdella CEROS järjestelmällä voidaan siis hoitaa yhteensä vähintään kahta torjuntaa samanaikaisesti. Olettaen, että torjuntaan ammutaan aina kaksi ohjusta.
Kun muistamme, että Evolved Sea Sparrow Missilellä on myös inertiaohjaus, voidaan ESSM-ohjuksia ampua matkaan ensin joltinenkin sarja, ja loppuvaiheessa ruveta ohjaamaan ohjuksia maaliin neljää kerrallaan. Saturaatio on toki edelleen hyvinkin mahdollinen, mutta varsinkin avomerellä vaikea suorittaa. Saaristossa reaktioajat jäävät välttämättä peitteisyyden takia lyhyemmiksi. Toki aktiivinen hakupää antaa mahdollisuuden myös itsenäiseen torjuntaan. En usko että ESSM hakupää on huono, väitän vain että laivan koneista saadaan enemmän lähetys ja prosessointitehoa tutkalle, kuin ohjuksen mukana tulevasta akusta.
Omasuojaan liittyy edelleen Hamina ohjusveneistä kierrätetyt Bofors 57mm mk3 yleistykki, joka monipuolisilla ohjelmoitavilla kranaateilla pystyy hoitamaan lähitorjunnan kuudesta kilometristä sisäänpäin. Asejärjestelmä hyödyntää samaa CEROS 200 maalinosoitinta.
Arvoisa Lukija, haluan jakaa kanssasi kauhean tarinan tältä syksyltä: Olin itse SRA radan suunnitteluvastuussa ja katseltuani Colin Noirin FBI Shotgun Qualification videota Youtuubasta. Ammuimme kaksi täyteistä 50m etäisyydeltä ja sitten noin 12metristä haulit kaatuviin maaleihin. Ensimäistä kertaa kymmeneen vuoteen jäin nollille kisassa. Tämä veretseisauttava tappio kimmotti minut tarkastelemaan optimes tähtäimen mahdollisuutta Remington 870 haulikkoon.
Picatinnyä ei moisessa 90 luvun haulikossa valmiina ollut, mutta Kärkkäiseltä sai lisäpalan aseen rungon ympärille, jossa oli 20cm picatinny kiskon lisäksi myös 4 patruunan pidike. Kohtuulliseen 77€ hintaan (Tiedän että velcropatchi ja 7 patruunan pidike on militaaristandardi, mutta täytyy vähän soittaa korvakuulolta)
Holosunilla oli verkkokaupassa alennus, ja hain juurikin noin 200-250€ hintaista putkimallin tähtäintä mielellään haulikko-optimoitua. Holosunin verkkosivuilta valkkaantui lyhyelle listalle Holosun ARO-GD2, eli perus kivääritähtäin, kullanvärisellä 2 kulmaminuutin tähtäyspisteellä. Kamppeen OVH oli 340€ ja se oli 33% alennuksessa, joka helpotti huomattavasti päätymistä juuri tähän vimpaimeen.
Toimituksessa tuli myös nallekarkkeja mukavana yllärinä, ja itse tuote on saksalaisittain hyvin pakattu loppuun asti mietittyyn rasiaan ja pehmusteisiin. Mukana tarvittavat työkalut ja kaksi paristoa. Paristo on, hieman yllättäen, tähtäimen alaosasta sivusta tarjottimella sisään työnnettävä. Varsinaiset tähtäimen säätönupit ovat kohtuullisen pienet ja säätöruuvit suojaamattomat mutta hieman runkoa alempana.
Mukana tulee matalat ja korkeat jalat. Matalilla jaloilla päästäisiin AR-15 termein absolute co witness korkeuteen ja pidemmillä 1/3 witness korkeuteen. Tähän applikaatioon valitsin matalammat jalat. Jalan vaihto kävi helposti mukana tulevilla työkaluilla. Käytännössä neljä ruuvia irti, jalan vaihto, neljä ruuvia kiinni.
Tietävämmät kaverit varoittelivat kullanvärisestä pisteestä, koskapa heillä ja minulla ovat vihreät ja punaiset toimineet Lapin oloissa oikein hyvin. Ajattelin että, nyt olisi kuitenkin kohtuullinen paikka testata tätäkin väriä, ja koskapa kyse ei ole kriittisimmästä aseesta, niin kokeilu kannattaa tehdä sillä. Ajankohdaksi valitsin iltapäivän, jolloin kullanpunertavan valon voisi ajatella eniten häiritsevän tämän pisteen näkemistä. Tähtäyspisteenä musta piste A4 paperissa 50m etäisyydelle.
Remington 870 ja Holosun ARO tähtäin matalalla jalalla. Aloittamassa kohdistamista kellertävässä iltapäivän valossa. Oma kuva
Sisäänammunta
Maali ja tähtäyspiste 50m etäisyydellä. Oma kuva.
Kuten oli odotettavaa, tähtäintä sai kävelyttää aikapaljon, 35 napsua, alaspäin (Napsuväli on tässä tähtäimessä yksi kulmaminuutti) ja tähän suorituykseen menikin sitten yksi rasia täyteisiä. Ammuin aina kuitenkin kolme laukausta vähentääkseni satunnaisen poikkeaman vaikutusta suoritukseen.
Kolme toiseksiviimeistä osumaa. laskin tästä vielä hieman, mutta ampumatarviksevaihtelu on niin suurta, että aivan hifiin ei kannata mennä. Oma kuva.
Tähtäyspiste erottui oikein hyvin tässä valossa, ja sen sai myös hieman häiritsevän kirkkaaksi näin halutessaan. Säädöt ovat päällä. Lisää kirkkautta etupäässä, ja pois ampujaa lähinnä putken päällä. Tähtäin käynnistyy + nappia painettaessa, ja sammuu kun painetaan molempia näppäimiä yhtä aikaa.
Hyvin erottuu pieni kultainen piste. Oma Kuva.
Eli lyhyesti Holosun ARO-GD2 on oikein hyvä valinta perustähtäimeksi, ja kullakeltainen väri ei ollut vaikeasti erotettava iltapäivän kellertävässä valossa. Suosittelen.
Ruotsalaisen SAABin MTO 85, joka on ollut Suomessa käytössä sangen monessa iteraatiossa korvautuu jatkossa Israelilaisen Israel Aircraft Industriensin RAFAEL 5 ohjuksella. Kotoiselta nimeltään kyseessä on PTO 2020 (Reserviläisen juttu). Kannattaa huomata myös muutos MTO->PTO meritorjuntaohjuksesta pintatorjuntaohjukseen. Tämä kertoo muutoksesta Merivoimien kyvystä vaikuttaa myös kuivalle maalle.
Elinkaari: Suunniteltu käyttöön ainakin 2050-luvulle asti
Tekniset ominaisuudet:
Kantama: Yli 200 kilometriä (joissain lähteissä on mainittu jopa 400 km, mikä viittaa eri versioihin)
Nopeus: Aliääninen
Moottori: Suihkumoottori
Paino: Noin 1250 kg
Pituus: 5,5 metriä
Taistelukärki: Tunkeutumiskykyinen, sirpaloiva taistelukärki, joka on suunniteltu maksimoimaan vauriot osumakohteessa.
Ohjaus ja navigointi:
Navigointi: Inertianavigointijärjestelmä (INS) ja GPS-paikannus, joka on suojattu häirintää vastaan. Tämä mahdollistaa ennalta määriteltyjen reittipisteiden käytön lennon aikana.
Datalinkki: Kaksisuuntainen datalinkki, joka mahdollistaa lennonaikaisen kohteen päivittämisen tai vaihtamisen. Tämä antaa järjestelmälle lisäjoustavuutta ja mahdollisuuden arvioida tilannetta reaaliajassa.
Hakupää: Kehittynyt, aktiivinen tutkahakupää, joka on tehokas erilaisissa olosuhteissa ja pystyy erottamaan varsinaisen kohteen häiriöstä tai harhautuskohteista.
Käyttöalustat:
Merivoimat: Järjestelmä asennetaan Hamina-luokan ohjusveneisiin ja tuleviin Pohjanmaa-luokan monitoimikorvetteihin.
Rannikkopuolustus: Ohjusjärjestelmä on myös asennettu ajoneuvoalustoille, mikä mahdollistaa sen käytön liikkuvana rannikkopatteristona. Tämä lisää järjestelmän taistelunkestävyyttä ja alueellista kattavuutta.
Käyttötarkoitus:
Pääasiallinen käyttötarkoitus on vihollisen pinta-alusten, kuten korvettien, fregattien ja muiden sotalaivojen tuhoaminen.
Ohjusjärjestelmällä on myös kyky iskeä maalla oleviin kohteisiin (esim. satama-alueet, rannikkotukikohdat), mikä antaa sille monipuolisemman roolin.
PTO2020 edustaa Suomen Merivoimille merkittävää suorituskyvyn parannusta, joka mahdollistaa entistä tehokkaamman ja laajemman merialueiden puolustuksen.
Mitä tämä oikeastaan tarkoittaa?
Hakupään parantuminen
Ohjuksen nopeus, liikehtimiskyky ja lentorataprofiilit ovat toki tärkeitä juttuja vastatoimien väistämisessä, mutta keskityn yhteen, ehkä tylsimmältä kuulostavaan, mutta samalla tärkeimpään osaan koko kapistuksessa: hakupäähän.
Unohda hetkeksi kaikki Marvel-elokuvien tähtäykset, joissa ammutaan kohteita, jotka ovat kuin taikaiskusta paikallaan. Todellisuudessa homma on täysin toinen. Merellä, jossa aallokko heittelee, maalit piiloutuvat luotojen ja saarien taakse ja ovat vain hetken näkösällä, sää vaihtuu sekunneissa ja vihollinen yrittää kaikkensa, että olet sokea, on iskeminen oikeaan kuin sangen monen tekijän yhtäaikaisen onnistumisen summa..
Tässä ongelmaan pyrkii vastaamaan GABRIEL 5 -ohjuksen hakupää. Gabriel 5:n hakupää on tutka, mutta ei ihan mikä tahansa tutka. Se on aktiivinen tutka, mikä tarkoittaa, että se lähettää omia tutkapulsseja ja kuuntelee niiden heijastuksia. Siis kuin lepakko, joka huutaa ja kuuntelee kaiun perusteella missä saalis on.
Gabriel 5 -ohjuksen hakupään tutka on luultavasti AESA (Active Electronically Scanned Array) -tyyppinen. Tämä on yleinen suuntaus nykyaikaisissa ohjusjärjestelmissä. AESA-tutkassa jokaisella säteilyelementillä on oma lähetin-vastaanotin, mikä mahdollistaa tutkasäteen tarkan ohjailun ilman mekaanisia osia. PESA (Passive Electronically Scanned Array) -tutkassa säde ohjataan vaiheistamalla, mutta lähetykseen on vain yksi keskitetty teholähde. AESA-tutkat ovat tehokkaampia, vaikeammin häirittävissä ja niillä on parempi monipuolisuus.
Gabriel 5:n tutkan erottelukyky on erittäin korkea. Korkea erottelukyky on elintärkeä sen kyvyssä erottaa todellinen kohde harhautuskohteista (kuten silpusta) ja toimia tehokkaasti myös vaikeissa rannikko-olosuhteissa (littoral environment), joissa meren aalloista ja maasta tulevat heijastukset voivat häiritä. Kehittynyt digitaalinen signaalinkäsittely (DSP) auttaa tutkaa luomaan tarkan kuvan kohteesta ja sen ympäristöstä.
Tutkan tarkka taajuusalue on salainen tieto, mutta merimaaliohjuksissa yleisesti käytetyt taajuusalueet ovat Ku-kaista (12-18 GHz) ja Ka-kaista (26.5-40 GHz). Nämä korkeammat taajuudet mahdollistavat pienikokoisen tutka-antennin, joka mahtuu ohjuksen nokkaan, samalla kun ne tarjoavat hyvän erottelukyvyn. Ku alueella häiveteknologia on optimoitu tälle taajuusalueelle ja on todennäköisesti siksi tehokkaampaa. Tämä koskapa suuri osa tulenjohto tutkista toimii tällä taajuusalueella. Ka kaistalle ei ole tätä ongelmaa, mutta siellä esimerkiksi vesihöyry alkaa häiritä tutkan hakupään toimintaa.
Se on myös uskomattoman älykäs. Se pystyy erottamaan oikean kohteen ja harhautuskohteet, kuten silpun ja harhautuspallot. Nämä ovat keinoja, joilla yritetään huijata tutkaa luulemaan, että kohde on jossain muualla tai että niitä on useita, tai että maalin asema tai koko on jotain muuta kuin se todellisuudessa on. Gabriel 5:n hakupää on suunniteltu huomaamaan tämän huijauksen. Se näkee hämäysten läpi ja tunnistaa valheelliset signaalit.
Ja jos se ei riitä, ohjuksen datalinkki on kuin navigaattori, joka päivittyy reaaliajassa. Vaikka ohjus olisi jo matkalla, komentoalus voi lähettää sille uusia tietoja. Tämä tarkoittaa, että jos kohde muuttaa kurssia tai piiloutuu, ohjus saa uudet koordinaatit lennon aikana. Se on kuin suora yhteys aivoihin.
Gabriel 5:n hakupää on siis paitsi silmä, myös aivot. Se pystyy itsenäiseen päätöksentekoon ja sen kyky tunnistaa oikea kohde tekee siitä erittäin tehokkaan aseen.
Seuraavan kerran kun kuulet meritorjuntaohjuksista, älä ajattele vain räjähdettä. Ajattele pimeässä näkevää, ääniä kuuntelevaa ja saalista jahtaavaa petoa. Ajattele hakupäätä. Ne ovat ne todelliset tappajat. Ja se on totta kai, aika epämuodikasta ajatella niin.
Ohjuksen kärjen riittävyys
Gabriel 5 -ohjuksen kyvykkyyttä voidaan arvioida sen käyttämien tekniikoiden ja sen taistelukärjen perusteella.
Pienet ja keskikokoiset alukset (partioalukset, korvetit, fregatit)
Gabriel 5:n taistelukärki on erittäin tehokas näitä alusluokkia vastaan. Modernien ohjusten taistelukärjet ovat yleensä läpäisy- ja sirpalevaikutteisia (penetration- and fragmentation-based), eli ne on suunniteltu tunkeutumaan aluksen runkoon ja räjähtämään sisällä. Tämä aiheuttaa merkittäviä vaurioita aluksen rakenteisiin ja järjestelmiin, kuten moottoreihin, asejärjestelmiin ja elektroniikkaan.
Yksittäinen isku Gabriel 5 -ohjuksella voi riittää vaurioittamaan näitä aluksia niin pahasti, että ne menettävät taistelukykynsä tai jopa uppoavat. Ohjuksen osumatarkkuus on myös erittäin suuri, mikä lisää sen tehoa.
Suuret pinta-alukset (hävittäjät, risteilijät, lentotukialukset)
Suurempia pinta-aluksia vastaan Gabriel 5:n taistelukärki on suunniteltu aiheuttamaan vakavia vaurioita, mutta yksittäinen osuma ei välttämättä riitä upottamaan alusta. Suurilla aluksilla on usein vahvempi panssarointi ja niissä on paljon osastoituja tiloja, mikä auttaa estämään upotuksen.
Tällaisia kohteita vastaan Gabriel 5:n taktiikka on yleensä moni-iskuinen hyökkäys, tai saturaatiohyökkäys (multi-missile salvo), jossa useita ohjuksia laukaistaan niin, että ne saapuvat maalin alueelle yhtä aikaa. Tämä taktiikka mahdollistaa seuraavat:
Ylikuormitettu puolustus: Useat yhtäaikaiset ohjukset ylikuormittavat aluksen ilmapuolustusjärjestelmiä, kuten CIWS-tykkejä (Close-in Weapon System), mikä lisää todennäköisyyttä, että ainakin osa ohjuksista osuu kohteeseen.
Kertautuvat vauriot: Useat osumat eri kohtiin alusta (esim. keulaan, perään ja keskiosaan) voivat aiheuttaa tulipaloja, rakenteellisia vaurioita ja järjestelmävikoja, jotka voivat johtaa aluksen menettämiseen.
Gabriel 5 -ohjuksen taistelukärki on riittävä pieniä ja keskisuuria aluksia vastaan, ja yksikin osuma voi aiheuttaa kohteen taistelukyvyttömyyden. Suurempia pinta-aluksia vastaan se on tehokas, mutta on todennäköistä, että niiden tuhoaminen tai taistelukyvyttömäksi tekeminen edellyttää usean ohjuksen käyttöä. Kokonaisuudessaan Gabriel 5 on nykyaikainen ja tehokas merimaaliohjus, joka on suunniteltu vastaamaan laajan kirjon alustyyppejä vastaan.
SAKO ARG on Suomen ja Ruotsin yhteinen rynnäkkökivääriprojekti. Aseita on jo koekäytössä, mutta tuotantoeriä ei ole vielä tehty. Sivumennen ase on Ruotsissa käyttökiellossa, koska laukaisussa oli sikäläisen patruunan kanssa ongelmia. Kuvan omistaa SAKO
SAKO ARG S 40 -kivääri on kehitetty vastauksena Suomen Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) tarpeisiin. Kivääri on AR-15-tyyppinen puoliautomaattikivääri, joka on suunniteltu erityisesti reserviläisten ampumakoulutukseen. Vaikka Sako on historiallisesti tehnyt yhteistyötä Puolustusvoimien kanssa, tämä kivääri edustaa uudempaa yhteistyötä vapaaehtoisen maanpuolustuksen sektorilla. Tämän kiväärin luovuttaminen MPK:n käyttöön herätti välittömästi laajaa kiinnostusta myös siviilimarkkinoilla, mikä johti rajoitetun SAKO ARG S 40 Reserviläinen -erän julkaisuun.
SAKO ARG S 40 perustuu hyvin suosittuun AR-15-alustaan, mikä tekee siitä modulaarisen ja yhteensopivan monien markkinoilla olevien lisävarusteiden kanssa. Se on kaliiperiltaan .223 Rem, ja se on täysin yhteensopiva 5,56×45 mm NATO -patruunoiden kanssa.
Tärkeimmät tekniset ominaisuudet ovat:
Toimintatapa: Ase on periaatteessa suorakaasutoiminen (direct impingement), mutta SAKO ARG-perheeseen on kehitetty myös lyhytiskuinen kaasumäntäjärjestelmä. Suorakaasujärjestelmä tarjoaa kevyemmän muotoilun ja tasaisemman rekyylin, kun taas kaasumäntäjärjestelmä on suunniteltu äärimmäisiin olosuhteisiin, koska se vähentää lämmön ja hiilikertymän määrää aseen sisällä.
Piipun ominaisuudet: Kiväärissä on 16.1 tuuman (noin 41 cm) kylmätaottu piippu, jonka rihlannousu on 1:7. Kylmätaonta parantaa piipun kestävyyttä ja tarkkuutta, ja 1:7 nousu on ihanteellinen raskaammille luodeille.
Ergonomia ja hallintalaitteet: Kiväärissä on täysin kaksikätiset eli molemmille käsille sopivat hallintalaitteet. Turvavalitsin, lippaanvapautin ja luistinsalpa ovat peilattu molemmille puolille. Tämä tekee aseen käsittelystä sujuvaa riippumatta ampujan kätisyydestä. Turvavalitsimessa on 60 asteen liikerata.
Liipaisin: Aseessa on “match grade” -tason liipaisinyksikkö, joka tarjoaa puhtaan ja ennustettavan laukaisun.
Yhteensopivuus: Ase käyttää standardeja AR-15-lippaita ja Magpul-osat, kuten pölysuojus ja säädettävä perä, ovat osoitusta sen yhteensopivuudesta laajasti saatavilla olevien lisävarusteiden kanssa. Kädensuoja on M-LOK-tyyppinen.
Kestävyys: Ase on testattu Naton D14-protokollan mukaisesti äärimmäisissä olosuhteissa, kuten kuumuudessa, kylmyydessä, suolavedelle altistumisen jälkeen, pölyssä, hiekassa, mudassa ja jäässä.
Siviili- ja MPK-mallien erot
MPK:lle toimitettu malli on puoliautomaattinen kivääri, joka on hankittu koulutuskäyttöön. Toisin kuin jotkut voisivat luulla, se ei ole Suomen Puolustusvoimien tuleva rynnäkkökivääri. Puolustusvoimat on edelleen testaamassa sekä suorakaasutoimisia että kaasumäntätoimisia versioita. Siviilimarkkinoille tuotu SAKO ARG S 40 Reserviläinen on käytännössä MPK-mallia vastaava versio.
Sitten nykytilaan…
SAKO julkaisi kuluvalla viikolla esittelyn uudesta rynnäkkökivääristä, ei siis MPK aseesta vaan tulevasta PVn aseesta. Linkki SAKOn ARG sivuille TÄSSÄ. Huomioitavaa on että ase tarjotaan tällähetkellä 5,56 NATO patruunalla ja isoveli ARG 50 7,62 NATO patruunalla. Reserviläisen jutusta saimme lisäksi lukea myös uuden konekiväärin suunnittelutarpeesta. SAKOn sivuilta saa myös aseen mahdolliset piipunpituudet: 292mm eli 12″, 368mm eli 14½” sekä 406 mm eli 16″. Luodin lähtönopeus riippuu voimakkaasti piipun pituudesta. (Rajaan asti, jossakin vaiheessa paine luodin takana alkaa pienentyä, ja vastaavasti piipun kitka hidastaa luotia, kunnes vauhti piipussa pysähtyy.)
USAn armeija on tuonut julki siirtyä uuteen M7 aseeseen kaliberissä .277 Fury (tai virkamiesmäisemmin 6,8x51mm). Tässä ase patruuna konstruktiossa oli kannustavana seikkana tarve siirtyä paremmin läpäiseviin luoteihin, että joukot voivat taistella tehokkaasti ns “Near Peer” asevoimia, Venäjää ja Kiinaa vastaan. Näille kun oli paperilla tulossa käyttöön suojavarusteet, jotka olisivat tehneet NATO patruunat läpäisemättömäksi. Ukrainan sota on todistanut toisin, mutta kehitys kehittyy.
Tämä vaati aseen pesäpaineen nostoa aina 550 Mega Pascaliin asti kun paine on esimerkiksi samaa 7,62 NATOssa 430 MPa. Sitten kun luoti pääsee ilmaan se alkaa väistämättä ilmavastuksen takia hidastua. En tässä kirjoituksessa mene sen enenpää sisäballistiikkaan, mutta olen antanut itselleni kertoa, että SAKOlla on otettu huomioon mahdollinen tarve siirtyä kyseiseen yhteiseen NATO 6,8x51mm patruunaan.
Patruuna
Lähtönopeus (m/s)
Nopeus 100m (m/s)
Nopeus 200m (m/s)
Nopeus 300m (m/s)
Nopeus 500m (m/s)
Suuenergia (J)
5,56 NATO (62 gr)
948
840
745
650
470
~1797
6,8mm SPC (110 gr)
790
700
620
540
400
~2230
6,5 Creedmoor (140 gr)
820
770
720
670
580
~3050
7,62 NATO (147 gr)
850
754
686
621
501
~3470
.277 Fury (140 gr)
900
830
760
690
570
~3670
Eri mahdollisten SAKO ARG patruunoiden vertailua geneerisillä sotilaspatruunoilla. Olen varma että hyviä yhdistelmiä on muitakin, mutta peruspatruunat lienevät nämä tässä.
Asia mikä itseäni kiinnostaa eniten on tulevan aseen kaliberi: Se kertoo melkein eniten minkälaista sotaa jalkaväellä aijotaan taistella. Lähitasitelussa 5,56mm lienee vielä riittävä patruuna, mutta viimeisissä hiekkalaatikkosodissa sen ulottuvuus on osoittautunut riittämättömäksi.
Kaltaiseni tykäri selviää, toivottavasti, koko sodan läpi ampumatta laukaustakaan vihassa kiväärillään, joten 12″ piipulla oleva personal defence weapon, PDW, on minulle ja muille etappisioille hyvä valinta. Jos tulipatteri joutuu taistelemaan jalkaväen asein, on se poissa varsinaisesta tehtävästään; tuottaa teollisesti Jumalan vihaa vihollisen niskaan. Sensijaan vihreä veli tarvitsee aseen, joka on riittävän tarkka, tuottaa riittävän läpäisyn ja riittävän tulen tehon maalissa. Tämä vaatii ainakin 14,5″ piipun, mieluummin 16″ piipun.
Piipun pituus vaikuttaa luodin lähtönopeuteen kutakuinkin 1% per 10mm piipunpituutta. Eli SAKO ARGn tapauksessa lähtönopeus ero pisimmän ja lyhyimmän piipun välillä on noin 10% eli piipunsuulla 95m/s luokkaa. Tällä on ratkaiseva vaikutus 5,56mm luodin letaliteettiin: Vietnamin sodan aikaisesta M-16 aseen 20″ piipusta 5,56mm luoti aiheutti räjähdystyypin vammoja noin 150m ampumaetäisyyksille, 12″ piipulla kyseinen efekti saavutetaan noin 50m etäisyyksille asti. Perusmekaniikka tässä vammauttamistavassa on, että pieni ja kevytrakenteinen luoti pirstoutuu osuessaan ja tekee vaikeat vammat. Matalemmilla nopeuksilla luoti auraa melko kapean 5,56mm haavakanavan maalin läpi. Toki edelleen, luodin paino ja rakenne vaikuttaa asiaan.
Nykyiset optiset tähtäimet tekevät, ainakin jonkinmoisella varmuudella, myös perus JV sotilaalle mahdollisuuden tuottaa tarkkaa ja osuvaa tulta aina puoleen kilometriin asti. Olen tästä syystä ottanut matka-arvioinnissa luodin nopeuden tänne asti. Kaavio alapuolella visualisoi pluodin ballistisen kertoimen vaikutuksen aseen ampumamatkaan kohtuu tehokkaasti: Vaikka 6,5mm Creedmoor (keltainen viiva) on luodeista toiseksi hitain lähdössä, on se nopein 500m päässä, se on myös energiansa puolesta tehokkain. Toki ero .227 Furyyn on pieni. Britanniassa ollaan myös vaihtamassa jalkaväen asetta, Project Grayburn, ja patruunatarkasteluun on otettu mukaan myös 6,5mm Creedmoor. Aika näyttää pysytäänkö 7,62 NATOssa, vai tuleeko uusi patruuna 6,5 NATO, joka ei ole aivan Creedmoor, mutta melkein. Tai joku muu.
Tämä 5,56mm riittämättömyys pitkillä matkoilla havaittiin Lähi-Idän hiekkalaatikkosodissa, ja kimmoke muuttaa patruuna ase kombinaatio tulee pitkälti tästä kokemuksesta. “Vika” oikeastaan kaikissa näissä isoissa Battlerifle patruunoissa on lipaskapasiteetti: käytännössä se on 20 patruunan tanko, kuten se oli myös FALilla Afrikan puskasodissa. Toki eksoottisia rumpupatkaisuja löytynee, mutta ainakaan vielä, niitä ei sotilaskäyttöön ole hyväksytty.
Lentonopeudet visualisoituina kalibeerittain.
Kuten ylhäältä voidaan todeta, luodit hidastuvat ilmassa sangen nopeasti, ja mitä kauemmas pitäisi tulen tehoa saada, sitä raskaampi luoti pitäisi olla, karkeasti. Toinen vaikuttava asia on luodin leveyden suhde pituuteen. Koska 7,62 luoti on lyhyempi, kuin vaikkapa mainittu 6,5mm, on sen ballistinen kerroin myös huonompi. Mitä huonompi ballistinen kerroin, sitä lyhyemmät jalat luodilla on. Veneen suunnittelussa optimina pidetään 1:9 leveys-pituus suhdetta, luotia ei helposti saa yhtä paljon hylsyn sisään, koska ruutikin vaatii tilansa.
Johtopäätökset
SAKO ARG S 40 on moderni, Suomessa valmistettu AR-15-tyyppinen kivääri, joka yhdistää hyväksi todetun alustan kotimaiseen suunnitteluun, laatuun ja ergonomiaan. Sen kehitys on tiiviisti kytköksissä MPK:n koulutustarpeisiin, mikä kuvastaa Sakon pyrkimystä tukea maanpuolustusta. Aseen monipuoliset ominaisuudet ja kestävyys, jotka on testattu äärimmäisissä olosuhteissa, tekevät siitä houkuttelevan vaihtoehdon reserviläisille ja urheiluampujille.
Tuleva patruunavalinta herättää tietysti himoja, mutta uskon pohjoismaiden päätyvän johonkin tulevaan standardipatruunaan. Mikä se on, tulevaisuus kertoo.
TP-47 kuulostaa toki Törnäväläiseltä jalkapalloseuralta, mutta tarkoittaa myös SAABin erityisesti Itämeren olosuhteisiin suunniteltua kevyttorpedoa. Keräsin pohjaksi pienen taulukon nykytorpedoista, joka auttaa hahmottamaan erilaisia torpedoja ja niiden ominaisuuksia. Tarkastelen myös Itämerta ja sen lahtia torpedoaseen kannalta.
Kuten huomaamme on TP-47 on hieman välimallin torpedo verrattuna M54 kevyttorpeedoon ja vaikkapa brittiläiseen Sperafishiin. halkaisija hieman suurempi verrattuna M54ään, mutta pienempi perinteisiin 21 tuuman torpedoihin verrattuna. Jonkinverran raskaampi, pidemmälle kantava ja raskaammalla kärjellä varustettu amerikkalaiseen kilpailijaan verrattuna.
Ominaisuus
Torpedo-47 (Ruotsi)
Mark 54 (USA)
Mark 48 (USA)
Spearfish (Iso-Britannia)
Futlyar (Venäjä)
Shkval (Venäjä)
Tyyppi
Kevyt sukellusveneentorjunta
Kevyt sukellusveneentorjunta
Raskas sukellusvene-/pintatorpedo
Raskas sukellusvene-/pintatorpedo
Raskas sukellusvene-/pintatorpedo
Superkavitaatio torpedo
Massa
n. 340 kg
276 kg
1 500–1 676 kg
1 850 kg
1 500 kg
2 700 kg
Pituus
2,85 m
2,71–2,72 m
n. 5,8 m
7 m
7,2 m
8,2 m
Halkaisija
400 mm
324 mm
533 mm
533 mm
533 mm
533 mm
Propulsio
Sähkömoottori, vesisuihkumoottori, Li-akku
Edestakaisin liikkuva ulkoinen polttomoottori, Otto II -polttoaine
Otto polttoaine II -monopolttoaine, mäntämoottori, pumppujetti
Kaasuturbiini, pumppujetti, HAP/Otto polttoaine II
Sinisillä merillä sukellusveneet voivat piiloutua pääsääntönä eri lämpökerrosten eri erilämpöisten vesikerroksien ylä- tai alapuolelle. tai pysähtymällä veteen jaolemalla mahdollisimman hiljaa. Sukellusveneet on päällystetty kumilevyillä, jota imevät kaikuluotainten energiaa, ja pyrkivät vaimentamaan veneen sisältä lähteviä ääniä. Matalikolla toki voidaan laskeutua pohjaan ja odottaa siellä, mutta vaikkai nykyisten sukellusveneiden sukellussyvyydet poikkeavat huomattavasti toisen maailmansodan ehkä noin 100m-150m sukellussyvyyksistä, täytyy kevyttorpedoidenkin pystyä toimimaan yli 450m syvyyksissä.
Itämeren allas on melko matala, keskisyvyys on 55m ja syvin kohta 459m. Suomen merialueilla Ahvenanmaan hauta, noin 300m, ei varsinainen abyssikään ole. Itämeren pohjaan pääsee siis sangen helposti makaamaan, ja odottamaan toimintaa mininmi äänentuotolla. Meriveden vaihtelevat suolapitoisuudet aihettavat kerrostumia, samoin kuin lämpötilat tehden Itämerestä monimutaisen toimintaympäristön torpedon hakupäälle. Itämeri on ainutlaatuinen murtovesialue, jossa on voimakas kerrostuneisuus sekä lämpötilan että suolapitoisuuden osalta. Nämä kerrokset voivat toimia akustisina esteinä tai kanavina, jotka taittavat ja heijastavat ääntä arvaamattomasti. Sukellusveneet voivat piiloutua näiden kerrosten sisään välttääkseen havaitsemisen, mikä tekee perinteisestä kaikuluotauksesta tehottomampaa. Torpedo-47:n digitaalinen ja joustava hakupää on suunniteltu käsittelemään näitä monimutkaisia skenaarioita.
Valtameri käyttöön suunnitellut torpedot painottavat hakupään aktiivisen sonarin lähetystehoa ja toisaalta vastaanottoherkkyyttä auttaakseen torpedoa löytämään maalinsa sangen suurista vesimassoista mahdollisimman kaukaa. Itämerellä puolestaan korostuu torpedon hakupään erottelukyky. Vesimassat eivät ole suuren suuria, ja kantamaa TP-47 torpedolla on sangen hyvin, joka mahdollistaa etsimisen hieman hartaammin.
Kuten sanottu: Itämeri on verrattain matala meri, ja sen pohja on usein epätasainen ja täynnä saaristoja. Tämä aiheuttaa paljon kaikua ja äänen sirontaa, mikä vaikeuttaa kohteiden havaitsemista. Perinteisissä torpedoissa on usein hakupäät, jotka priorisoivat kantamaa, mutta Itämerellä on hyödyllisempää keskittyä resoluutioon. Torpedo-47:n hakupää käyttää korkeampaa taajuutta, mikä lyhentää havainnointietäisyyttä mutta antaa selkeämmän kuvan, mikä on ratkaisevaa kohteiden erottelussa monimutkaisesta pohjasta ja muista häiriöistä.
Valtamerillä voidaan luottaa “reikä vedessä” kätkeytymiseen, koska jos torpedon hakupää ei saa kaikua mistään, ei myöskään synny kontrastia kaikujen ja kaijuttoman alueen välille. Eli kohdetta ei voi löytää negatiivisen todistamisen keinolla. Tämä onnistuu Itämerellä, koska ainakin verrattain lähellä oleva pohja pitäisi näkyä hakupäässä. Jos ei näy niin kyse on vilunkipelistä.
Edelleen Itämeri on yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä merialueista, ja siellä liikkuu jatkuvasti tuhansia rahtialuksia. Tämä luo merkittävää taustamelua, joka voi peittää sukellusveneiden signaaleja. Tämän vuoksi torpedon on kyettävä erottamaan kohde muusta melusta, mikä vaatii hienostuneita digitaalisia signaalinkäsittelykykyjä ja mahdollisesti matalia nopeuksia etsinnän aikana.
Lyhyesti; valtamerillä torpedo voi usein luottaa pitkän kantaman havaitsemiseen avoimilla ja syvillä vesillä. Itämerellä puolestaan torpedon on voitettava useita esteitä, kuten matalan veden aiheuttama kaiku, vesikerrosten luomat akustiset ansoitukset ja vilkkaan liikenteen aiheuttama melu. Torpedo-47:n hakupää on räätälöity näiden haasteiden ratkaisemiseen, asettaen etusijalle erottelukyvyn ja kyvyn toimia monimutkaisessa ympäristössä.
Maalit Itämeren alueella
Itämeren alueella maalit ovat melko pieniä. Tärkein maaliluokista on KILO ja KILO II luokat (Projekti 877 Paltus) sukellusvene luokka. Kyseinen luokka on suunniteltu vastamerenkulku ja sukellusvene toimintaan matalissa vesissä. Siksi KILO on nykysukelluslaivoihin, noin ruotsinlaivan luokkaa, verrattuna sangen pieni. Pituudeltaan 58,7-83m leveydeltään 9,9m ja syväykseltään noin 6,3 metriä. Hieman suurempi kuin Ruotsin Gotland (Uusin brittiläinen ASTUTE luokka on 97m pitkä, leveys 11,3m ja syväys 10 metriä) Kaikkien sukellussyvyydeksi ilmoitetaan 300m mutta lienee suurempi. KILO ei itse asiassa poikkea suunnattomasti Vetehinen veneistä toisessa maailmansodassa. (pituus 63,5m, leveys 6,2m, syväys 3,6m) Tonnisto on luonnollisesti nykyveneissä huomattavasti suurempi.
Myös laivat ovat luonnollisesti mahdollisia maaleja, mutta TP-47 melko vaatimaton 50kg kärki jättänee runsaasti toivomisenvaraa suurempiin kohteisiin osuttaessa. Kontekstissaan TP-47 on selkeästi sukellusveneetorjuntaan tarkoitettu ase; Raskaat torpedot kuljettavat kohteeseen kuitenkin noin kuusinkertaisen taistelukärjen.
Saabin vastaus ongelmiin Itämerellä: TP47
Torpedo-47 (Torped 47), virallisesti Saab Lightweight Torpedo (SLWT), on Saab Dynamicsin kehittämä asejärjestelmä, joka on suunniteltu korvaamaan vanhentunut Torpedo 45. Tämä korvaamistarve syntyi modernin kevyttorpedojärjestelmän tarpeesta, joka pystyisi vastaamaan rannikkoalueiden, erityisesti Itämeren, kehittyviin ja yhä monimutkaisempiin vedenalaisiin uhkiin.
Siirtymä Torpedo 45:stä Torpedo-47:ään kuvastaa strategista muutosta meripuolustuksessa. Vaikka Torpedo 45 oli tehokas, yhä kyvykkäämpien diesel-sähköisten sukellusveneiden (esim. Venäjän Projekti 877/636 ‘Kilo’ ja tuleva Projekti 677 ‘Lada’ -luokat) sekä erilaisten kääpiösukellusveneiden ilmestyminen Venäjän Itämeren laivastoon teki sukellusveneentorjuntakyvykkyyden merkittävästä parantamisesta välttämätöntä. Tämä osoittaa Ruotsin ja Suomen tunnustaneen, että perinteiset sukellusveneentorjuntamenetelmät (kuten syvyyspommit ja kranaatinheittimet) olivat käymässä riittämättömiksi nykyaikaisia uhkia vastaan rajoitetuilla vesialueilla. Uusien, hiljaisempien ja ketterämpien sukellusveneiden esiinmarssi loi tarpeen kehittää uusi, kehittyneempi torpedojärjestelmä, joka pystyy tehokkaasti havaitsemaan ja torjumaan nämä uudet uhat. Painotus “pidempään ulottuvuuteen” ja “useampiin sukellusveneentorjuntaan kykeneviin aluksiin” korostaa tätä strategista siirtymää kohti ennakoivampia ja pidemmän kantaman sukellusveneentorjuntaoperaatioita.
Viralliset nimitykset ja valmistus
Asetta kutsutaan Ruotsin puolustusvoimissa johdonmukaisesti Torped 47:ksi ja sen valmistaja Saab Dynamics kutsuu sitä Saab Lightweight Torpedoksi (SLWT). Se suunniteltiin vuonna 2015 ja sitä valmistaa yksinomaan Saab Dynamics.
Nykyinen operatiivinen tila ja käyttöönotto
Torpedo-47 otettiin virallisesti käyttöön Ruotsin merivoimissa joulukuussa 2022, ja ensimmäiset toimitukset Ruotsin puolustusmateriaalivirastolle (FMV) alkoivat lokakuussa 2022. Suomen merivoimat vastaanotti ensimmäiset toimituksensa marraskuussa 2023, ja koelaukaisut suoritettiin kahdella Hamina-luokan ohjusveneellä niiden elinkaaripäivityksen (MLU) jälkeen. Tämä integrointi on osa Suomen Laivue 2020 -ohjelmaa, johon kuuluvat myös uudet Pohjanmaa-luokan korvetit.
Jatkotestaukset sisältävät onnistuneen laukaisun CB90-taistelualuksesta huhtikuussa 2025, mikä osoittaa sen tehokkuuden pienemmillä, “epäperinteisillä” alustoilla. Tämä laajentaa merkittävästi taktisia käyttöönottovaihtoehtoja. Torpedo-47:n nopea käyttöönotto ja integrointi sekä Ruotsin että Suomen merivoimiin, yhdistettynä testaukseen erilaisilla alustoilla, kuten CB90:llä, osoittaa suurta luottamusta Torpedo-47:n kykyihin ja sen kriittiseen rooliin alueellisissa puolustusstrategioissa. Tämä monialustajoustavuus on merkittävä voimanlisääjä, sillä se mahdollistaa laajemman alusten kirjon osallistumisen sukellusveneentorjuntatoimiin. Tämä on erityisen tärkeää merivoimille, jotka toimivat monimutkaisissa rannikkoalueiden ympäristöissä, joissa suuremmat, vähemmän ketterät alukset saattavat olla rajoitettuja. Kyky ottaa käyttöön torpedojärjestelmä pienemmiltä alustoilta osoittaa siirtymää kohti hajautetumpaa ja mukautuvampaa sukellusveneentorjuntaverkostoa, mikä lisää taktista joustavuutta ja vähentää riippuvuutta yksittäisistä, suurista aluksista.
Suomessa merivoimilla ei ole omaa helikopterikykyä, joten TP-47 kyky jää hieman torsoksi: Kun alus on kevyt torpedon käyttöalueella, on se myös jo kovasti sisällä raskastorpedoiden käyttöalueella. Toki riskiä voidaan minimoida käyttämällä torpedoa hieman pienemmistä aluksista, kuten CB-90 veneistä kuin Pohjanmaa korveteista. En tiedä onko Suomessa valmiina ihan juuri tuommoisia aluksia, mutta ilmeisesti tarve syntyy. Myöskään vastaavaa droonikykyä ei ole.
Eli SAABilta saatiin jälleen erittäin hyvä tuote, joka on suunniteltu juurikin meidän alueellemme. Amerikkalainen Mark 54 torpedoase olisi heikompi tässä tapauksessa.
SAAB tuli yön yli maailman nykyaikaisimman AWACS koneen toimittajaksi, kun Yhdysvaltain puolustusministeri Pete Hegseth ilmoitti USAn luopuvan AWACS koneista ja siirtymisestä avaruuspohjaiseen ilmataistelunjohtoon. Tämä avaa SAABille ainutkertaisen mahdollisuuden nousta AWACSien ja muiden ilmataistelujohtojärjestelmien suurtoimittajaksi.
SAABin GlobalEYE on vahvasti myötätuulessa.
AWACSien hautajaiset ja avaruuden kuuma peruna: Miksi Yhdysvaltain siirto tekee NATOlle pahan raon
Miksi Yhdysvallat lykkäsi E-7 Wedgetail -hankkeen hyllylle? Virallinen selitys on, että heidän tarpeensa ovat muuttuneet. Uskon, että tämä on suurin muutos vuosikymmeniin – siirtymä pois perinteisistä valvontakoneista kokonaan Näistä ensimäiset rakennettiin jo aikoinaan B-17 G mallin rungoille. Uskokaa minua, tämä heittää varjon koko NATOn ilmataistelunjohtokyvyn ylle.
Pitkään AWACS-koneet (Airborne Warning and Control System) ovat olleet ilmataistelun ehdoton komentopiste, lentäviä tutka-asemia, jotka ovat johtaneet ilmasodankäyntiä. Mutta ne ovat kuin dinosauruksia nykyaikaisessa sodankäynnissä. Ne ovat hitaita, suuria kohteita, joita on helppo havaita ja vielä helpompi tuhota nykyaikaisilla pitkän kantaman ohjuksilla. Intia onnistui tuohoamaan Pakistanin AWACs koneen toukokuun 2025 konfliktissa Ja kaikkein ikävintä, ne ovat, tutkataajuuksistaan johtuen, sokeita häivekoneille. Yhdysvaltain ilmavoimat on oivaltanut tämän, ja ja siirtyy seuraavaan vaiheeseen.
Yhdysvaltain päätös luopua E-7-koneista on merkki siitä, että ilmasodankäynti siirtyy nyt lopullisesti stratosfääriin ja avaruuteen. Yhdysvallat haluaa siirtyä avaruusperusteisiin järjestelmiin, jotka tarjoavat peittävyyttä, jonka kanssa mikään ilmakehässä lentävä tutka ei pysty kilpailemaan. Yhdellä avaruudessa olevalla sensorilla voi valvoa kokonaista maanosaa. Mikä parasta, niitä on lähes mahdotonta tuhota. Yhdysvallat ottaa jo seuraavaa askelta, kun Euroopan suurvallat ja NATO joutuvat vielä kehittämään edelleen olemassaolevia systeemeitä. USA sotii jo TAiwanin salmella Kiinaa vastaan, kun näyttää että Euroopassa Red Strorm Raising on sodan peruskonsepti.
NATO:n Vanhat Konnat ja Ranskan Shakkisiirto
Entä sitten NATO? Eurooppa on nyt pulassa. NATOn AWACS-laivasto koostuu vanhoista, 1980-luvun Boeing E-3A -koneista. Ne ovat lentäneet tiensä päähän. Rungot ovat lennetty loppuun, ja elektroniikkaa ei liene mahdollista enää ketiää eteenpäin. Yhdysvaltojen oli määrä olla E-7-hankkeen veturi, mutta heidän luopumisensa hankkeesta pakottaa koko allianssin miettimään, mitä tehdä seuraavaksi. Yhdysvaltain päätös heittää epävarmuuden varjon koko Euroopan AWACS-konseptin ylle. Onko järkeä ostaa lentävää alustaa, jonka päätoimittaja itse uskoo sen olevan vanhentunut? Kannattaa huomioida että USAlla ei ole valmista järjestelmää, mutta USA on sekä Kiinasta että Venäjästä valtameren takana, joten sillä on vuosikymmen aikaa, ja se voi tukeutua esimerkiksi Tyynellämerellä Australian E-7 kalustoon.
Euroopalla tätä mahdollisuutta ei ole. Venäjä ja NATOn itälaita koskevat koskevat toisiaan. Vaikkakin Euroopalla on hyvinkin kyky jollain aikavälillä tuottaa avaruuspohjaiset järjestelmänsä itse, se ei auta juuri nyt. Sota Euroopassa uhkaa lähimmän viiden vuoden aikana, joten on pakko tukeutua edelleen perinteisiin AWACS systeemeihin. Euroopassa uusia tuottaa vain NATO-maa Ruotsi ja siellä kruununjalokivi SAAB.
Kun muu NATO arpoo ratkaisuaan, Ranska on tehnyt ovelan siirron. Viimeksi mainituista uutisista Ranska on tehnyt aiejulistuksen hankkia kaksi Saab GlobalEye-konetta, optioineen hankkia kaksi lisää. Ranska ei odottele, vaan on valmis korvaamaan omistamansa vanhat E-3F-koneet. Tämä on pragmaattinen ja nopea ratkaisu, joka osoittaa Ranskan halua kehittää omaa puolustusteollisuuttaan ja vahvistaa kykyjään. Ranska on toki laajemminkin ilmoittanut halustaan ryhtyä EUn arsenaaliksi.
Tämän kaupan arvo on Ranskan kannalta merkittävä. GlobalEye on äärimmäisen tehokas, monitoiminen järjestelmä, joka pystyy valvomaan paitsi ilmatilaa, myös merta ja maata. Toisin kuin Yhdysvaltain ja muiden NATO-maiden valinta E-7 Wedgetailiin, joka keskittyy ensisijaisesti ilmaan. Ranska ostaa siis kyvykkyyksiä, jotka palvelevat heidän strategisia intressejään monipuolisesti, eikä vain matki toisten valintoja. Lisäksi Ranska on varmistanut teollisen yhteistyön Saabia tukevan ranskalaisen Sabena technics -yhtiön kanssa, mikä osoittaa maan pitkäjänteistä ajattelua.
GlobalEye vastaan Wedgetail: Eurooppalainen Realismi vs. Amerikkalainen Visio
Kun vertaillaan GlobalEye-järjestelmää Boeingin E-7 Wedgetailiin, ero on selvä. Molemmat ovat huippuluokan koneita, mutta niiden kehityspolku on erilainen. Yhdysvallat on ilmeisesti jo siirtymässä AWACSien yli, kohti avaruusjärjestelmiä, kun taas Eurooppa panostaa edelleen lentäviin valvontakoneisiin.
SAAB on onnistunut hyödyntämään Bombardierin Global 6000/6500 -liikesuihkukoneita, jotka ovat osoittautuneet luotettavaksi alustaksi. Niiden saatavuus ei ole tiettävästi aiheuttanut toimitusongelmia, mikä on hyvä uutinen Ranskalle ja muille mahdollisille asiakkaille. Toisin kuin isompien sotilaslentokoneiden, kuten E-7:n pohjana olevan Boeing 737:n, tuotantoprosessit, liikesuihkukoneiden toimitusketjut ovat usein ketterämpiä ja ennustettavampia. Muutoinkin SAAB on korostanut toimitusnopeutta ja valmiutta.
Kysymys onkin, onko Ranska ja muiden maiden, jotka ovat valinneet GlobalEyen, päätös kaukonäköinen vai hetkellinen hoito? GlobalEye on epäilemättä loistava kone, mutta onko sekin jo liian haavoittuvainen nykysodassa? Kun Yhdysvallat investoi satoja miljardeja avaruuspohjaisiin sensoriverkostoihin, Eurooppa tuntuu edelleen panostavan kalliisiin, haavoittuviin ja rajallisen kantaman lentäviin alustoihin. Kenties toisinaan “epämuodikas” ajatus on, että tulevaisuus ei ole lentävissä tutka-asemissa, vaan avaruudessa olevissa silmissä. Onko NATO jäämässä pysyvästi jälkeen? Vai ovatko ne sittenkin hajautetuissa maanpäälisissä sensorisysteemeissä? Aika näyttää.
Sitten jotain muuta; Poliittinen tilanne F-35-hankinnan ympärillä Kanadassa
Päätöksen uudelleenarviointi: Vaikka Kanadan hallitus solmi sopimuksen 88 F-35-hävittäjän hankinnasta tammikuussa 2023, uudet tiedot viittaavat siihen, että hankintaa arvioidaan nyt uudelleen. Puolustusministeri Bill Blair on julkisesti kommentoinut, että Kanada etsii vaihtoehtoja ja harkitsee, pitääkö kaikkien 88 koneen olla F-35-mallia.
Taustalla olevat syyt: Uudelleenarviointiin on useita syitä, jotka ovat saaneet poliittista tukea. Yksi keskeisistä on kasvava halu vähentää riippuvuutta Yhdysvalloista, erityisesti kiristyneiden kauppasuhteiden ja epävarman Yhdysvaltain poliittisen tilanteen vuoksi. Lisäksi F-35-koneen korkeammat käyttö- ja ylläpitokustannukset ovat herättäneet huolta. Kanadan hallitus on jo maksanut ensimmäisistä 16 koneesta, mutta se jättää tilaa harkita muiden koneiden hankkimista jäljellä olevan tilausmäärän osalta.
Vaihtoehdot ja ristiriidat: Jotkut poliittiset tahot ja asiantuntijat ovat kyseenalaistaneet F-35:n soveltuvuuden Kanadan erityistarpeisiin, kuten sen toimintaan arktisella alueella ja tarpeen suvereniteetille. Vaikka Kanadan puolustusvoimat on tukenut F-35:n valintaa, poliittisella tasolla on vahva liike muita vaihtoehtoja kohtaan.
Neuvottelut SAABin kanssa
Tämän uuden poliittisen ilmapiirin myötä Saabin ja Kanadan väliset neuvottelut ovat käynnissä.
Neuvottelujen vahvistus: Saabin toimitusjohtaja Micael Johansson on vahvistanut ruotsalaiselle medialle, että Saab on aktiivisissa keskusteluissa Kanadan kanssa Gripen-hävittäjien hankinnasta. Gripenin vahvuudet: Saab esittelee Gripeniä houkuttelevana vaihtoehtona. Vaikka Gripeniltä puuttuu F-35:n häivekyky, sen merkittävästi alhaisemmat elinkaarikustannukset ja ylläpitotarpeet mahdollistaisivat suuremman laivaston koon samalla budjetilla. Tämä antaisi Kanadan ilmavoimille paremman operatiivisen valmiuden ja suuremman lentokoneiden määrän käyttöön milloin tahansa. Teollinen yhteistyö: Saab on markkinoinut Gripeniä korostamalla vahvaa paikallista teollista yhteistyötä ja teknologiansiirtoa, mikä loisi Kanadaan työpaikkoja ja vahvistaisi maan omaa puolustusalan osaamista.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Kanadan F-35-hankinta on nyt avattu uudelleen poliittisen arvioinnin vuoksi. Tämä on avannut oven takaisin Saabin ja Gripenin kaltaisille vaihtoehdoille, joiden kanssa on parhaillaan aktiivisia neuvotteluja. On mahdollista, että Kanada päätyy lopulta käyttämään sekakalustoa, jossa osa laivastosta on F-35-koneita ja toinen osa esimerkiksi Gripen-hävittäjiä.
Tornio Ilmasta. Kuvassa Suomi on joen takana oikealla. Tornion keskusta näkyy saarella keskellä, ja Ruotsin Haaparanta on etualalla. Kuvan omistaa Tornion kaupunki
Johdanto: Vessa palaa – Mitä David Betz näkee Lännessä?
Viimeisten vuosikymmenien ajan Ruotsi on tunnettu maailmalla hyvinvointivaltiona ja liberaalin demokratian malliesimerkkinä. Kuitenkin kulissien takana, ja yhä useammin myös niiden edessä, on kasvanut yhteiskunnallinen jännite, joka on johtanut esiin nousevaan rikollisuuden aaltoon ja yhteiskunnalliseen hajoamiseen. Tämä kehitys on herättänyt kysymyksiä Ruotsin kyvystä säilyttää vakaus. Suomen näkökulmasta tilanne ei ole pelkästään naapurimaan ongelma, vaan pikemminkin varoittava esimerkki siitä, miten samat yhteiskunnalliset dynamiikat voivat alkaa kehittyä. Aivan kuten rikostarkastaja Kimmo Sainio on todennut, “emme ole mikään lintukoto enää täällä Suomessa”.
Tässä raportissa Ruotsin tilannetta tarkastellaan inhorealistisesti David Betzin sisällissodan teorian valossa. Betz, King’s College Londonin sotatutkimuksen professori, on esittänyt, että länsimaat ovat luisumassa kohti uudenlaista sisällissotaa. Se ei ole perinteinen, rintamalinjoilla käytävä konflikti, vaan hajanainen, yhteiskuntaa sisältäpäin syövä prosessi, jonka hän kuvailee “märkiväksi paiseeksi” (abscessed tooth). Betz identifioi useita tekijöitä, jotka altistavat länsimaita tälle kehityskululle. Näitä ovat yhteiskunnallisen luottamuksen romahdus, odotuskuilun syveneminen, rinnakkaisyhteiskuntien nousu ja valtion legitimiteetin mureneminen.
Yhteiskunnallinen luottamus, jota Betz kuvaa “liimaksi” ja “voiteluaineeksi”, mahdollistaa eri ryhmien yhteiselon.4 Kun tämä liima murenee, yhteiskunta fragmentoituu “kilpaileviksi identiteettipohjaisiksi heimoiksi”. Samanaikaisesti odotuskuilu, eli ero ihmisten odotusten ja heidän saavuttamansa todellisuuden välillä, kasvaa, mikä luo turhautumista ja tyytymättömyyttä. Kun taloudelliset ongelmat ja nuorten tulevaisuudennäkymien heikentyminen syvenevät, tämä odotuskuilu laajenee, mikä puolestaan vähentää luottamusta instituutioihin, kuten hallintoon. Tällaisessa tilanteessa kyynisyys alkaa korvata kansalaisuskoa, mikä tekee yhteiskunnan eheyden ylläpitämisestä yhä vaikeampaa. Tässä ketjussa syntyy ilmiö, jossa perinteiset instituutiot koetaan tehottomiksi tai epäreiluiksi, mikä luo pohjan rinnakkaisyhteiskunnille.
Tämä raportti pyrkii soveltamaan Betzin teesit Ruotsin ja Suomen todellisuuksiin, osoittaen miten Ruotsissa jo selvästi näkyvät merkit alkavat levitä Suomeen.
Osa 1: Ruotsin murtunut yhteiskuntasopimus – Kun puutarhuri on luopunut toivosta
1.1 Odotuskuilu: Nuori sukupolvi ja rikollisuuden vetovoima
Ruotsin talous on ollut pitkittyneessä taantumassa, joka on jatkunut vuoteen 2025 ja sen ennustetaan jatkuvan aina vuoteen 2027 saakka, vaikka elpymisen merkkejä onkin näkyvissä. Talouskasvun hitaus ja epävarmuus, erityisesti kauppapolitiikan kiristyminen, ovat vaikuttaneet Ruotsin talouteen. Tämä luo Betzin kuvaaman odotuskuilun, joka on vaarallinen vallankumouksia ennakoiva tekijä.4 Nuorten tulevaisuudennäkymät ovat erityisen heikkoja. Ruotsin nuorisotyöttömyys on korkea, ja tilastot osoittavat, että suuri osa työttömistä on matalasti koulutettuja tai maahanmuuttajia. Tämä on räjähdysherkkä yhdistelmä.
Ruotsalaisen dokumentin “Sweden’s Criminal Gangs: Teen Hitmen” mukaan jengit rekrytoivat alaikäisiä, jopa 8–10-vuotiaita, toimimaan tähystäjinä ja asevartijoina.7 Nämä nuoret värvätään juuri siksi, että alle 15-vuotiaita ei voida asettaa syytteeseen ja 15–17-vuotiaat saavat murhasta vain enintään neljän vuoden tuomion nuorisovankilassa.7 Tämä on selkeä ja synkkä osoitus siitä, miten odotuskuilun synnyttämä turhautuminen ja toivottomuus kanavoituvat rikollisuuteen. Jengit myyvät nuorille unelmaa, joka ei vastaa todellisuutta, manipuloiden ja hyväksikäyttäen heitä. Tämän prosessin seurauksena nuoret kokevat vieraantuneensa ruotsalaisesta yhteiskunnasta, kuten yksi teini-ikäinen palkkamurhaaja kuvailee: “ruotsalaiset katsovat meitä eri tavalla, koska olemme arabeja … valkoiset ihmiset voivat saada mitä haluavat”.7 Tämä syventää Betzin havaintoa rinnakkaisyhteiskunnista, joissa “identiteettipohjaiset heimot” elävät ja kilpailevat keskenään.4
1.2 Rinnakkaisyhteiskuntien ja identiteettipolitiikan mosaiikki
Ruotsissa poliisi on määritellyt ”haavoittuvaisia alueita” (utsatta områden), joissa on matala sosioekonominen tila ja rikollisilla on negatiivinen vaikutus yhteiskuntaan. Nämä alueet on luokiteltu vakavuuden mukaan kolmeen kategoriaan: haavoittuvaisiin, riskialueisiin ja erityisen haavoittuvaisiin alueisiin. Vaikka näiden alueiden kokonaismäärä on hieman laskenut vuodesta 2017 (61 -> 59), ongelmat erityisen haavoittuvilla alueilla ovat edelleen suuria. Tämän seurauksena näiden alueiden asukkaat kokevat turvattomuutta, ja heillä on pienempi halukkuus osallistua rikosprosesseihin tai todistaa rikoksista pelon vuoksi. Tämän seurauksena näille alueille on kehittynyt rinnakkaisia yhteiskuntarakenteita, joissa vallitsee oma oikeusjärjestelmä ja kontrolli. Joissakin tapauksissa jopa pelastuspalvelut, kuten ambulanssit ja paloautot, ovat joutuneet odottamaan poliisisaattueita tai apua päästäkseen näille alueille, mikä on johtanut termiin “no-go zones”.
Tämä tilanne osoittaa Betzin kuvaaman valtion vallan eroosion. Rikollisuuden vaikutus yhteiskuntaan on jo niin syvä, että asukkaat muuttavat käyttäytymistään, mikä heikentää yhteiskunnallista kontrollia ja lisää ei-toivottuja käytöksiä. Tämä kehitys on merkittävä ilmiö, koska se kertoo, ettei kyse ole vain yksittäisistä rikoksista, vaan valtion perustoimintojen legitimiteetin heikentymisestä. Valtio siis menettää väkivallan monopolin. Tämä on paljon vakavampi signaali kuin pelkkä rikoslukujen nousu. Se osoittaa, että yhteiskunnallinen sopimus on murtumassa ja valtion perustoimintojen saatavuus ei ole enää itsestäänselvyys.
1.3 Anarkian ilmenemismuodot: Hyökkäykset valtiota vastaan
Ruotsissa on nähty useita tapahtumia, joissa Betzin teorian mukainen “intertribal conflict” ja hyökkäykset valtiota vastaan ovat tulleet selvästi esiin. Esimerkiksi vuoden 2022 koraani-mellakat olivat näennäisesti reaktio poliitikko Rasmus Paludanin suunnitelmiin polttaa koraani, mutta poliisin mukaan rikollisryhmät käyttivät tilaisuutta hyväkseen hyökätäkseen lainvalvontaa vastaan. Mellakoissa loukkaantui yli 100 poliisia ja 14 sivullista, ja useita poliisiautoja vaurioitui tai tuhoutui. Tällaiset tapahtumat eivät ainoastaan heikennä järjestysvaltaa, vaan luovat myös kansalaisten keskuuteen tunteen, että uskonnolliset tai etniset symbolit ovat “kulttuurin taistelukenttä”. Tämä polarisaatio tekee yhteiskunnan eheyden rakentamisesta lähes mahdotonta ja lisää riskiä tuleville konflikteille.
Toinen konkreettinen esimerkki on “blåljussabotage” eli hyökkäykset hätäpalveluita, kuten poliiseja, pelastuspalveluita ja ambulansseja vastaan. Tällaiset hyökkäykset ovat lisääntyneet, ja Ruotsin valtiopäivillä on jopa tehty aloite, jonka mukaan nuoria rikoksentekijöitä voitaisiin tuomita yhdyskuntapalveluun juuri näissä toiminnoissa, jotta he ymmärtäisivät niiden tärkeyden. Ruotsin valtiopäivät ovat myös hyväksyneet lakimuutoksia, jotka antavat paremman rikosoikeudellisen suojan pelastushenkilökunnalle. Tämä kehityskulku on Betzin teorian mukaisesti eräs anarkian oire, jossa valtion kyky tarjota peruspalveluita on uhanalainen ja yhteiskunnan toimivuus murenee.
Osa 2: Ruotsalaisen jengikulttuurin varjo Suomen yllä – Rikollisuuden invaasio ja valtion reaktiot
2.1 Tornio-Haaparanta: Rikollisuuden moottoritie
Ruotsin jengiväkivalta ja -rikollisuus eivät ole jääneet Ruotsin rajojen sisäpuolelle. Rikostarkastaja Kimmo Sainio Helsingin poliisilaitokselta on kertonut, että Ruotsista leviää Suomeen kovaa jengirikollisuutta ja että Suomi ei ole enää “lintukoto”. Yksi merkittävä syy tähän on kokaiinin käytön voimakas lisääntyminen Suomessa, ja kokaiini virtaa ensisijaisesti Ruotsista, jossa jengit ovat luoneet suorat kontaktit esimerkiksi Etelä-Amerikkaan.
Tämän kehityksen keskiössä on Tornio-Haaparanta-rajayhteistyöalue, joka toimii yhtenä merkittävänä reittinä rikollisuudelle. Poliisi epäilee, että huumeet tuodaan Suomeen pääasiassa ajoneuvoilla juuri tämän rajanylityspaikan kautta. Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen esitutkinnan perusteella Suomeen on toimitettu merkittäviä määriä muun muassa amfetamiiniöljyä, jota on saostettu kidemäiseen muotoon Suomen puolella.
Tämä rikollisuuden leviäminen ei ole sattumanvaraista. Se on seurausta Betzin kuvaaman järjestelmän hajoamisesta Ruotsissa, joka on mahdollistanut uusien, kansainvälisten huumekauppareittien muodostumisen. Järjestäytyneen rikollisuuden “hyvä organisointi ja verkostoituminen” yhdistettynä “vastatoimien kankeuteen” luo otollisen maaperän rikollisuuden leviämiselle heikommin suojatuille alueille. Tämä on infrastrukturaalinen muutos, joka osoittaa Ruotsin valtion kontrollin heikkenemisen.
2.2 Jengiverkostojen symbioosi ja hybridit uhkat
Ruotsin jengien läsnäolo Suomessa on yhä selvemmin tunnistettavissa. MTV Uutisten tietojen mukaan verisesti toisiaan vastaan sotivan Foxtrot-rikollisverkoston molemmat haarat toimivat Suomessa. Poliisihallitus on vahvistanut, että ruotsalaisjengit tekevät jo yhteistyötä suomalaisten rikollisten kanssa. Tämä osoittaa, että kyse ei ole vain Ruotsista tulevista yksittäisistä rikollisista, vaan kokonaisten rikollisverkostojen toiminnan ulottamisesta Suomeen.
Betzin teoriaan liittyen, tämä ilmiö on osa laajempaa kansainvälistä ulottuvuutta ja hybridien uhkien kasvua. Suomessa Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen (PTR) yhteistyön strategiaa on uudistettu, mikä korostaa yhteistyön tehokkuutta ja joustavuutta muuttuvassa toimintaympäristössä. Suomen oikeusministeriö on myös käynnistänyt työn päivittääkseen järjestäytyneen rikollisuuden torjuntastrategiansa, hyödyntäen muiden Pohjoismaiden, erityisesti Tanskan ja Ruotsin, toimintamalleja.
Vaikka Suomessa ja Ruotsissa on merkkejä järjestäytyneen rikollisuuden, erityisesti katujengien, aiheuttamasta turvallisuusuhasta, suoria todisteita vihamielisten valtioiden aktiivisesta roolista näiden ryhmien käytössä maiden turvallisuuden heikentämiseksi ei ole riittävästi. Ruotsissa ongelma on akuutimpi, ja Suomi on saanut varoituksia samankaltaisesta kehityksestä. Hybridivaikuttamisen mahdollisuus on olemassa, mutta se on toistaiseksi spekulatiivista ilman vahvistettua näyttöä. Molemmat maat kuitenkin panostavat aktiivisesti rikollisuuden torjuntaan ja kokonaisturvallisuuden vahvistamiseen.
2.3 Suomen valtion puolustusreaktio: Periaatteellinen päätös
Suomen viranomaiset ovat reagoineet Ruotsista leviävään rikollisuuteen useilla toimenpiteillä. Sisäministeriö on tiedottanut Suomen ja Ruotsin välisen raja-alueen poliisiyhteistyösopimuksen tiivistämisestä, joka astuu voimaan 1.2.2025. Sopimus mahdollistaa, että toisen valtion viranomainen voi tietyin ehdoin ylittää rajan ja ryhtyä toimiin vakavan rikoksen torjumiseksi, jos siihen liittyy vaara ihmisen hengelle, terveydelle tai ruumiilliselle koskemattomuudelle. Tämä on suora tunnustus siitä, että rajat ylittävä rikollisuus on muuttunut niin vakavaksi, että perinteiset toimintamallit eivät enää riitä.
Lisäksi Suomen hallitus on tehnyt periaatepäätöksen poikkihallinnollisesta toimenpideohjelmasta nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi vuosina 2024–2027. Ohjelman taustalla on havaittu tilastoidun väkivaltarikollisuuden kasvu ja nuorten aikuisten muodostamat paikalliset katujengit. Ohjelma pyrkii kiristämään rangaistuksia, tehostamaan rikosprosessia ja hyödyntämään tutkimustietoa Ruotsin ja Tanskan esimerkeistä. Nämä toimenpiteet ovat vahva signaali siitä, että valtiovalta on tunnistanut Ruotsin kaltaisen yhteiskunnallisen fragmentaation uhan omassa maassaan. Suomi ei ole enää “lintukoto”, koska sen on sopeuduttava uuteen turvallisuustilanteeseen, joka ei ole vain talousrikollisuutta vaan myös väkivaltakulttuuria.
Osa 3: Anarkian siemenet Suomessa – Keskellä rauhaa ja järjestystä
3.1 Soldiers of Odin ja vigilantismi: Kansalaisyhteiskunnan hermostuneisuus
Betzin teoriassa luottamuksen romahdus johtaa siihen, että kansalaiset alkavat ottaa lainvalvonnan omiin käsiinsä, kun he kokevat valtion epäonnistuvan turvallisuuden takaamisessa. Tämä tapahtuu, koska valtio ei kykene ylläpitämään väkivallan monopolia, ja rankaisemaan tyydyttävästi rikoksiin syyllistyneitä. Tämän ilmiön symbolisena ilmentymänä voidaan Suomessa nähdä Soldiers of Odin (SOO) -ryhmän synty. Ryhmä perustettiin Kemissä lokakuussa 2015 vastauksena Euroopan siirtolaiskriisiin ja koettuun turvattomuuteen. Ryhmä on pyrkinyt esiintymään isänmaallisena järjestönä, joka taistelee Suomen puolesta, mutta sen perustajalla on yhteyksiä äärioikeistoon ja uusnatseihin.
Vaikka Soldiers of Odin ei ole suoraan Betzin kuvaaman sisällissodan osapuoli, se on selkeä merkki siitä, että yhteiskunnallisen luottamuksen perusta on heikentynyt. Se edustaa spontaania, kansalaisyhteiskunnan tasolla ilmenevää reaktiota valtion koettuun heikkouteen. Tällainen toiminta osoittaa, että kansalaiset kokevat oikeutetuksi ottaa järjestysvaltaa omiin käsiinsä, mikä on Betzin kuvaaman “märkivän haavan” ensimmäinen oire. Tämä on eräs varoitus siitä, että yhteiskunnallisen luottamuksen perusta on heikentynyt siihen pisteeseen, että “virallisen” lainvalvonnan ulkopuoliset toimijat kokevat oikeutetuksi ottaa järjestysvaltaa omiin käsiinsä. Sivumennen 2017 Soldiers Of Odinin kerhotiloihin kohdistui drive-by shooting, jossa ampujana oli “poliisin vanha tuttu”. Teolla on saattanut olla poliittinen motiivi.
3.2 Suomalainen anarkia: Rikollisuuden polarisaatio ja nuorisojengit
Suomessa poliisi on arvioinut, että 2020-luvun alussa oli jo 11 katujengiä, joissa oli noin 200 jäsentä. Suurin osa näistä jäsenistä on maahanmuuttajataustaisia nuoria, jotka toimivat pääasiassa Helsingin ja Turun seuduilla. Tämä osoittaa, että myös Suomessa on nähtävissä Betzin kuvaamaa yhteiskunnallista polarisaatiota ja fragmentaatiota, joka voi johtaa “intertribal conflict” -ilmiöön. Oikeusministeriö on todennut, että nuorten hyvinvoinnissa ja rikollisuudessa on nähtävissä polarisoitumista, mikä antaa erityisen syyn puuttua nuoriso- ja jengirikollisuuden kasvamiseen. Tämä on Betzin teorian mukaisesti oire yhteiskunnallisen koheesion heikentymisestä, jossa ryhmät kilpailevat keskenään resursseista ja identiteeteistä.
3.3 Yhteiskunnan hauraus: Odotuskuilun piilotetut kasvot
Vaikka Suomen talouskasvunäkymät ovat positiiviset vuodesta 2025 eteenpäin, julkinen talous on alijäämäinen ja velkaantuminen jatkuu. Tämä on pohja odotuskuilulle. Samalla luottamus hallitukseen on heikentynyt. Tämä luo pohjan Betzin “legitimaatio”-kriisille, jossa kansalaisten luottamus instituutioiden kykyyn toimia heidän parhaakseen murenee. Tämä on kriittinen hetki, koska tällaisessa tilanteessa näennäisesti harmittomat tai paikalliset tapahtumat voivat saada uuden, syvemmän merkityksen ja esiintyä anarkistisina piirteinä.
Päätelmä: Nyt on myöhäistä teeskennellä
Ruotsin tilanne ei ole vain “naapurin ongelma”. Se on Betzin teorioiden valossa kehittyvä yhteiskunnallinen fragmentaatio, joka on jo pitkällä. Tämän kehityksen oireet – jengirikollisuus, kyvyttömyys hallita tiettyjä alueita, hyökkäykset hätäpalveluita vastaan – ovat siirtyneet rajan yli Suomeen. Suomi on pakotettu reagoimaan tähän uuteen todellisuuteen ja tunnustamaan, ettei se ole enää turvallinen lintukoto, vaan osa laajempaa läntisen yhteiskunnan murenemista. Tässä tilanteessa Suomen viranomaisten vastatoimet ovat välttämättömiä, mutta ne ovat myös osoitus siitä, että Betzin teoria ei ole pelkkä akateeminen pohdiskelu, vaan synkkä ennuste, jonka todelliset merkit ovat jo nähtävissä.
Viranomasiten pitäisi vastata jo tämän kehityskulun ensimäisiin oireisiin ylivertaisella voimalla, ja hyvin aggressiivisesti. Seurattuania Helsingin poliisilaitoksen taikinointia “extinction Rebellionin” matalan tason terrorismin kanssa, en usko että Suomen poliisi moiseen pystyy. Kuitenkin suuri ajatteli Arthur “bomber” Harris on sanonut, että “arabi ymmärtää vain kovaa kättä”
Taulukko: Merkkejä valtiovallan heikkenemisestä ja anarkistisista piirteistä Pohjoismaissa
Kategoria (Betzin teoria)
Tapahtuma / Ilmiö
Kuvaus ja sijainti
Vaikutus valtion kontrolliin
Luottamuksen romahdus
Koran-mellakat (2022)
Väkivaltaisia yhteenottoja useissa Ruotsin kaupungeissa. Väkivalta kohdistui poliisiin ja pelastuspalveluihin.
Rikollisryhmät käyttävät hyväkseen poliittisia jännitteitä hyökätäkseen viranomaisia vastaan.
Rinnakkaisyhteiskunnat
Poliisin “utsatta områden”
Ruotsin poliisin määrittelemät alueet, joilla on matala sosioekonominen tila ja rikolliset vaikuttavat negatiivisesti yhteiskuntaan.
Pelastuspalvelut ja poliisi voivat tarvita saattueen tai apua toiminnoissaan näillä alueilla. Raportti Försvarshögskolanilta varoittaa, että tällaiset yhteiskunnat voivat olla uhka demokratialle.
Odotuskuilu
Nuorten aseistaminen
Jengit rekrytoivat alaikäisiä (jopa 8-vuotiaita) tekemään väkivaltarikoksia, koska heihin ei voida soveltaa ankarimpia rangaistuksia.7
Nuori sukupolvi kanavoi yhteiskunnallisen ja taloudellisen turvattomuutensa ja huonot tulevaisuudennäkymänsä rikollisuuteen. Nuorisotyöttömyys Ruotsissa on ollut korkealla.
Valtion kontrollin heikkeneminen
Hyökkäykset hätäpalveluja vastaan
Ambulanssit ja paloautot ovat joutuneet kivittämisen ja tihutöiden kohteeksi Ruotsin ongelma-alueilla. Riksdagenissa on jopa esitetty, että nuoret rikoksentekijät pitäisi tuomita yhdyskuntapalveluun näissä toiminnoissa.9
Peruspalveluiden toiminta uhanalainen, mikä murentaa yhteiskunnan toimivuutta.
Vigilantism
Soldiers of Odin -liike
Kemi, Suomi, 2015. Vastaus Euroopan siirtolaiskriisiin ja koettuun turvattomuuteen.24
Kansalaisten pyrkimys ottaa lainvalvonta omiin käsiinsä, kun luottamus valtion kykyyn suojella kansalaisia murenee (Betzin teoria).
Kansallisen infrastruktuurin heikkous
Sabotaasi- ja kyberhyökkäykset
Esim. Kaasu- ja tietoliikennekaapeleiden vauriot Suomen ja Viron välillä sekä Ruotsin haavoittuvuus kyberhyökkäyksille.
Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen toimivuuden uhka. Esimerkiksi Ruotsissa laaja kyberhyökkäys Tietoevryä vastaan 2024 ja Suomessa syytteitä Venäjän “varjolaivaston” miehistöä vastaan kaapelivaurioista. Nämä ovat Betzin kuvaaman infrastruktuuriin kohdistuvan sodankäynnin esiasteita.
Unohda ulkoiset uhat, lukija. Unohda suurvaltojen väliset kahakat ja perinteiset armeijat. Todellinen uhka, se joka hiipii jo ovellamme, on paljon petollisempi, paljon raaempi; Sisällissota. Jos King’s College Londonin “nykymaailman sodankäynnin” professoria David Betziä on uskominen, se on enää ajan kysymys. Siis ei jos, vaan milloin. Betz on melko varma, että se on itseasiassa jo alkanut.
Betz ei ole mikään hätähousu, vaan akateemikko, joka on syventynyt kapinallisuuteen, informaatiosodankäyntiin ja propagandan pimeään puoleen. Kun hän sanoo, ettei hän “näe tästä uloskäyntiä” , kannattanee kuunnella. Hän ei puhu spekulaatiosta, vaan “julkisesti saatavilla olevasta tiedosta ja yleisesti hyväksytyistä sisällissotateorian periaatteista”. Ja totuus on, että Länsi on kypsä sisäiselle konfliktille.
Miksi? Koska olemme murtumispisteessä.
Betzin mukaan sisällissota nykyaikaisessa länsimaisessa kontekstissa ei välttämättä tarkoita perinteisiä, järjestäytyneiden joukkojen konflikteja, vaan pikemminkin hajautettua, heimopohjaista ja väkivaltaista yhteiskunnallista hajoamista. Hän ennustaa, että tällainen konflikti voisi olla “sotkuisempi ja tuskallisempi, kuin mätä hammas, joka murtuu suussa”.
Tässä vilkaisemme viiden Länsi-Euroopan suurmaan – Englannin, Ranskan, Saksan, Italian ja Espanjan – tilanteeseen Betzin ennustusten valossa. Onko Euroopan “Edenin puutarha” todella muuttumassa taistelutantereeksi?
David Betzin sisällissodan merkit: Miten tunnistamme romahduksen?
Professori David Betz tunnistaa useita keskeisiä merkkejä, jotka viittaavat sisällissodan mahdollisuuteen länsimaissa. Nämä merkit heijastavat siirtymää vakaista, varakkaista ja luottavaisista demokratioista kohti hajanaisia, köyhiä ja epäluuloisia puolityrannioita.
Luottamuksen heikkeneminen: Yhteiskunnallisen luottamuksen merkittävä lasku on keskeinen indikaattori. Tämä koskee luottamusta hallitukseen, instituutioihin ja jopa toisiin kansalaisiin. Betz viittaa sosiaalisen pääoman romahtamiseen, joka on yhteiskunnallisen koheesion “superliima” ja eri ryhmien yhteiselämää mahdollistava “voiteluaine”. Kun luottamus murenee, hallinnon legitimiteetti heikkenee, mikä voi johtaa yhteiskunnalliseen hajoamiseen.
Monikulttuurisuuden epäonnistuminen ja ryhmäidentiteetin nousu: Betz väittää, että monikulttuurisuus on epäonnistunut, kun ihmiset alkavat samastua enemmän etnisiin, uskonnollisiin tai kulttuurisiin ryhmiinsä kuin jaettuun kansalliseen identiteettiin. Tämä johtaa “kilpailevien identiteettipohjaisten heimojen” muodostumiseen, jotka elävät virtuaalisesti erillään ja kilpailevat vähenevistä yhteiskunnallisista resursseista yhä ilmeisemmin ja väkivaltaisemmin.
Laajeneva odotuskuilu: Taloudellinen pysähtyneisyys, deindustrialisaatio ja inflaatio luovat Betzin mukaan “odotuskuilun” – kuilun sen välillä, mitä ihmiset odottavat saavuttavansa, ja sen välillä, mitä he todellisuudessa saavuttavat. Tämä kuilu on erityisen vaarallinen ja voi johtaa tyytymättömyyteen ja apatiaan kokonaisissa sukupolvissa, erityisesti nuorten keskuudessa, jotka eivät pysty hankkimaan asuntoa tai perustamaan perhettä.
Järjestyksen ja infrastruktuurin hajoaminen: Betz kuvaa skenaariota, jossa naapuri taistelee naapuria vastaan luokka-, rotu- ja uskonnollisten rajojen yli, erityisesti kaupungeissa. Hän ennustaa hauraan infrastruktuurin sabotaasia, mikä johtaa sähkön, ruoan ja yhteyksien menetykseen ja sitä kautta kaaokseen. Tähän sisältyy myös jatkuva matalan tason rikollisuus, “neuvoteltu poliisitoiminta” ja “no-go-alueiden” synty.
Kulttuurin kohteeksi ottaminen: Sisällissodat alkavat usein uskonnollisten tai kansallisten symbolien tuhoamisella, kun vanhaa järjestystä pyritään purkamaan. Betz ehdottaa, että “kulttuuri” olisi ensimmäinen kohde.
Länsi-Euroopan suurmaat suurennuslasin alla
Englanti: Monikulttuurisuuden haasteet ja hallituksen legitimiteetin kriisi
Britannia, Betzin alkuperäisessä analyysissä, nähdään erittäin haavoittuvana sisällissodan merkeille. Maa, joka on ollut vakaa tuhat vuotta, on nyt Betzin mukaan hajoamassa.
Luottamuksen eroosio ja legitimiteetin kriisi: Brittien luottamus hallitukseensa on romahtanut. Vain 30 % väestöstä luottaa hallitukseensa, mikä on 7 prosenttiyksikön lasku vuodesta 2023. Tähän luottamuksen puutteeseen liittyy syvempi kriisi: ennätykselliset 45 % briteistä ei “melkein koskaan” luota hallituksen asettavan kansakunnan etua etusijalle. Tämä luottamuspula on Betzin mukaan loitsu, joka murtuessaan saa kaiken hajoamaan. Edelleen 66 % briteistä ei usko, että heidän hallituksellaan on “riittävä ymmärrys kehittyvistä teknologioista säännelläkseen niitä tehokkaasti”.
Monikulttuurisuuden haasteet ja identiteettijaot: Sosiaalisen koheesion haasteet ovat ilmeisiä. 44 % briteistä sanoo tuntevansa itsensä “toisinaan vieraiksi omassa maassaan”. Mielenosoitukset turvapaikanhakijoille tarkoitettujen hotellien ulkopuolella, joihin äärioikeisto on usein osallistunut, paljastavat syviä jännitteitä. Vuoden 2024 mellakoiden jälkeen 74 % briteistä sanoi, etteivät mellakoitsijat puhu heidän puolestaan, mutta 26 % oli eri mieltä , mikä osoittaa jakolinjojen olemassaolon. Vaikka 53 % briteistä uskoo monikulttuurisuuden hyödyttävän kansallista identiteettiä, 47 % ei näin usko, mikä kuvastaa syvää erimielisyyttä kansallisen identiteetin perusteista.
Taloudellinen “odotuskuilu” nuorten keskuudessa: Betzin esiin nostama “odotuskuilu” on Englannissa todellisuutta, erityisesti asumisen osalta. Yli puolet (51 %) 19–29-vuotiaista asuu vanhempiensa luona , mikä on merkittävä nousu vuodesta 1994, jolloin osuus oli 41 %. Tämä viivästynyt itsenäistyminen johtuu asumisen kohtuuttomista kustannuksista ja matalasta asuntotuotannosta. Hallitsemattoman maahanmuuton painen edelleen vaikeutta asuntopulaa, ja pitäöä hinnat korkealla. Nuorisotyöttömyysaste oli 14,1 % huhti-kesäkuussa 2025, mikä on nousua edellisvuodesta , mikä edistää edelleen nuorten taloudellista epävarmuutta.
Järjestyksen ja infrastruktuurin hajoaminen: Britanniassa kyberhyökkäykset ja sabotaasi ovat jatkuva uhka. Vaikka suoria “no-go-alueita” poliisille ei ole virallisesti raportoitu , Britanniaa pidetään haavoittuvana kyberuhkien suhteen, ja rikolliset sekä valtiolliset toimijat ovat jatkuva riski kriittiselle infrastruktuurille. Rikollisverkostot ovat myös valmiita hyödyntämään järjestelmän haavoittuvuuksia. Vaikka hallitus pyrkii vahvistamaan turvallisuutta “rajoitusvyöhykkeillä” , nämä toimet ovat vasta reaktio sosiaalisen järjestyksen perusrakenteen heikkenemiseen.
Ranska: Vallankumouksen perintö ja nykyiset räjähdykset
Ranska, vallankumousten maa, näyttää edelleen olevan alttiina syville yhteiskunnallisille jännitteille, jotka voivat puhjeta avoimeksi konfliktiksi.
Luottamuksen eroosio ja institutionaalinen paine: Ranskassa luottamus kansalliseen hallitukseen oli vuonna 2023 34 %, ja tyytyväisyys hallinnollisiin palveluihin oli 52 %, molemmat selvästi OECD:n keskiarvojen alapuolella. Macronin poliittinen pääoma on “murtunut” , ja siirtyminen presidenttivaltaisesta järjestelmästä parlamentaarisempaan asettaa Ranskan viidennen tasavallan “vakavan stressin” alle.
Monikulttuurisuuden haasteet ja “lähiöiden” todellisuus: Ranskan “lähiöitä” (banlieues) leimaavat korkea työttömyys, rikollisuus ja suuri osuus ulkomaalaistaustaisia asukkaita, pääasiassa entisistä Ranskan Afrikan siirtomaista. Asukkaat kohtaavat “institutionalisoitua rasismia” ja syrjäytymisen tunnetta , mikä voi johtaa “sosiaalisiin räjähdyksiin”. Joitakin lähiöitä kuvataan “no-go-alueiksi”, ranskaksi ZUS, joihin pelastuspalvelut eivät voi mennä ilman poliisisaattuetta , mikä vastaa suoraan Betzin teoriaa. Vuoden 2023 Nahel Merzoukin mellakat korostivat “syvälle juurtuneita rasismin ja rotusyrjinnän ongelmia” lainvalvonnassa.
Taloudelliset paineet ja “odotuskuilu”: Ranskan BKT:n kasvun odotetaan hidastuvan 0,6 %:iin vuonna 2025 , ja julkiset varat ovat tiukalla, budjettivajeen ollessa 5,8 % BKT:sta vuonna 2024. Nuorisotyöttömyysaste oli 17,5 % kesäkuussa 2025 , ja nuorten pienituloisten kotitalouksien kyky päästä asuntomarkkinoille on heikentynyt merkittävästi. Nuorten itsenäistyminen on yhä riippuvaisempaa perheen taloudellisesta tuesta , mikä syventää “odotuskuilua”. Samoin eläkkeiden romahtaminen uhkaa koheesiota, Julkisen alan mellakat olivat pari vuotta sitten melko vaikeat.
Järjestyksen hajoaminen ja infrastruktuurin haavoittuvuus: Ranskassa esiintyy toistuvia, laajamittaisia kaupunkimellakoita ja sosiaalisia levottomuuksia, erityisesti syrjäytyneissä “lähiöissä”. Kyberhyökkäykset Ranskan kriittiseen infrastruktuuriin ovat lisääntyneet merkittävästi , ja epäillyt sabotaasitapaukset aiheuttivat sähkökatkoksia Nizzassa ja Cannesissa toukokuussa 2025, ja viranomaiset tutkivat “järjestäytynyttä tuhopolttoa”.
Saksa: Taloudellinen jättiläinen ja sisäiset halkeamat
Saksa, Euroopan talousveturi, ei ole immuuni Betzin kuvaamille sisäisille jännitteille, jotka voivat horjuttaa sen vakauden perustuksia.
Luottamus instituutioihin muuttuvassa poliittisessa maisemassa: Saksassa luottamus kansalliseen hallitukseen oli vuonna 2023 36 % , mikä on alle OECD:n keskiarvon. Sosiaalidemokraattisen puolueen “syvä identiteetin ja luottamuksen menetys” on merkki syvemmästä systeemiongelmasta. Saksan vuoden 2024 EU-vaaleissa populistinen radikaalioikeisto AfD ja uusi vasemmistopopulistinen Sahra Wagenknecht Alliance (BSW) saivat “merkittävimmät voitot”, mikä korostaa populistisen politiikan kasvavaa kysyntää.
Monikulttuurisuuden haasteet ja yhteiskunnallinen koheesio: AfD on hyödyntänyt “maahanmuuttovastaisia tunteita ja taloudellisia huolia” ja tammikuussa 2024 paljastui AfD:n jäsenten tavanneen äärioikeistolaisia ääriliikkeitä keskustellakseen suunnitelmista “karkottaa maahanmuuttajia ja ‘assimiloitumattomia kansalaisia'”. Poliittisesti motivoitujen rikosten ennätysmäärä, mukaan lukien maahanmuuttajien asuntoihin kohdistuneet hyökkäykset, sekä merkittäviä lisäyksiä antisemitismiin ja islamofobiseen viharikollisuuteen kirjattiin vuonna 2023.
Taloudelliset paineet ja “odotuskuilu”: Saksan talous pysähtyi laajalti vuonna 2024 (supistui 0,2 %) , ja BKT:n kasvun ennustetaan olevan 0,3 % vuonna 2024, jota seuraa 1,2 % vuonna 2025. Vaikka nuorisotyöttömyysaste on alhainen (6,40 % kesäkuussa 2025) , opintolainojen määrä laski ennätyksellisen alhaiseksi vuonna 2022 korkeiden korkojen vallitessa, ja 85 % opiskelijoista rahoittaa opintonsa vanhempiensa tuella tai osa-aikatyöllä.
Järjestyksen hajoaminen ja infrastruktuurin haavoittuvuus: Saksassa kirjattiin “uusi ennätysmäärä poliittisesti motivoituneita rikoksia” vuonna 2023. Oikeistolaisten rikosten määrä nousi 23 % vuonna 2023. Jotkut Duisburgin osat ovat muuttumassa de facto “no-go-alueiksi” poliisille maahanmuuttajien harjoittaman väkivaltarikollisuuden vuoksi. Järjestäytynyt rikollisuus on lisääntynyt, mukaan lukien italialaiset mafiat, itäeurooppalaiset jengit ja klaanipohjaiset ryhmät. Myös kriittiseen energiainfrastruktuuriin kohdistuvat kyberhyökkäykset ovat kasvava uhka , ja Saksa varoitti syyskuussa 2022, että Nord Stream -putkistojen epäiltyjen sabotaasien jälkeen kriittinen energiainfrastruktuuri on vaarassa .
Italia: Velan taakka ja sosiaalinen pirstoutuminen
Italia, kauniiden maisemien ja rikkaan historian maa, kamppailee taloudellisten haasteiden ja sosiaalisen pirstoutumisen kanssa, jotka voivat syventää Betzin ennustamaa kriisiä.
Luottamuspula ja poliittinen vakaus: Italiassa luottamus kansalliseen hallitukseen oli vuonna 2023 36 %, ja tyytyväisyys hallinnollisiin palveluihin oli 48 %, molemmat alle OECD:n keskiarvojen. Italian korkea ja kasvava julkinen velka (arviolta 141,1 % BKT:sta vuonna 2025) on merkittävä pitkän aikavälin taloudellinen haavoittuvuus.
Muuttoliike, integraatio ja sosiaalinen syrjäytyminen: Italian vastaanottojärjestelmä maahanmuuttajille on siirtynyt integraatiosta hätätilanteiden hallintaan, mikä on johtanut ylikansoitukseen ja turvapaikanhakijoiden syrjäytymiseen. Suuret, ylikansoituneet rakenteet etelässä luovat “gettoja”, jotka estävät integraatiota ja paikallisia yhteisösuhteita. Työmarkkinoille integroitumisen strukturoitujen ohjelmien puute pakottaa maahanmuuttajat epävirallisiin verkostoihin ja pimeään työhön.
Taloudelliset paineet ja “odotuskuilu”: Italian BKT:n odotetaan kasvavan 0,5 % vuonna 2024 ja 0,8 % vuonna 2025. Nuorisotyöttömyysaste oli 20,10 % kesäkuussa 2025 , mikä on alhaisempi kuin pitkän aikavälin keskiarvo, mutta edelleen korkea. Yli 1,4 miljoonaa alaikäistä elää absoluuttisessa köyhyydessä, ja kolmasosa alaikäisistä elää köyhyydessä. Nuorten työolot ovat “alipalkattuja, satunnaisia, hyväksikäyttäviä ja epävarmoja”. Keskimääräinen ikä, jolloin nuoret muuttavat pois kotoa Italiassa, on 29,9 vuotta, verrattuna 26,5 vuoteen EU:ssa. Kahden makuuhuoneen asunnon vuokra on 877 euroa/kuukausi , minkä lisäksi korkeat laskut tekevät siitä kohtuuttoman monille nuorille.
Järjestyksen hajoaminen ja infrastruktuurin haavoittuvuus: Italiassa on pitkään toimineita järjestäytyneitä rikollisryhmiä, kuten Camorra, joka toimii itsenäisten klaanien kautta ja harjoittaa huumekauppaa ja kiristystä. Nämä ryhmät hallitsevat taloudellista toimintaa alueillaan ja kilpailevat laajentumisesta. Alaikäisten rikollisuus on saavuttanut uusia korkeuksia Napolissa, ja nuoret ovat tehneet tappoja. Kyberuhat Italiassa lisääntyivät määrällisesti, kehittyneisyydeltään ja kohdennukseltaan vuonna 2024. Italia on toiseksi eniten kiristysohjelmista kärsivä EU-maa, 146 tapauksella vuonna 2024 , ja hyökkäykset energia-alan toimijoita ja infrastruktuuria vastaan ovat lisääntymässä.
Espanja: Aurinkoa ja myrskypilviä
Espanja, tuo turismin ja elämänilon tyyssija, kätkee sisälleen syveneviä jännitteitä, jotka Betzin mukaan voivat olla sisällissodan merkkejä.
Luottamuksen eroosio ja hallinnon haasteet: Espanjassa luottamus kansalliseen hallitukseen oli vuonna 2023 37 %, mikä oli hieman alle OECD:n keskiarvon 39 %. Yli 75 % väestöstä kuvasi poliittista tilannetta “huonoksi” tai “erittäin huonoksi” kesäkuussa 2024. Tämä laaja-alainen tyytymättömyys viittaa Betzin kuvaamasta sosiaalisen pääoman heikkenemisestä ja legitimiteetin romahduksesta.
Monikulttuurisuuden haasteet ja identiteettijaot: Espanjassa maahanmuuton nopea tahti on haastanut hallituksen kyvyn integroida turvapaikanhakijoita ja EU:n ulkopuolelta tulevia. Turismia vastustavat mielenosoitukset osoittavat, että jopa ilman suoria “kulttuurikonflikteja” maahanmuuton yhteydessä, muut yhteiskunnalliset jännitteet voivat johtaa “kulttuurisen identiteetin menetykseen” ja resurssikonflikteihin, mikä vastaa Betzin “heimojen välisen konfliktin” kuvausta.
Taloudelliset paineet ja “odotuskuilu”: Espanjan nuorisotyöttömyysaste oli 24,00 % kesäkuussa 2025 , ja keskimääräinen ikä, jolloin nuoret muuttavat pois kotoa, oli 30,3 vuotta vuonna 2022. Vuokrien nousu oli 80 % viimeisen vuosikymmenen aikana, ja lähes puolet vuokralaisista käyttää 40 % tuloistaan vuokraan ja käyttömaksuun. Tämä luo Betzin kuvaaman “odotuskuilun” , jossa nuorten kyvyttömyys omistaa koteja ja perustaa perheitä on merkittävä turhautumisen ja vihan lähde.
Järjestyksen hajoaminen ja infrastruktuurin haavoittuvuus: Mielenosoitukset Katalonian armahdusta vastaan ja turismia vastustavat mielenosoitukset ovat johtaneet yhteenottoihin poliisin kanssa ja osoittavat yhteiskuntaa, jossa valitukset ilmaistaan yhä useammin häiritsevin ja konfrontaatioon perustuvin keinoin. Kyberhyökkäykset Espanjan kriittisiin palveluihin lisääntyivät 43 % vuonna 2024 , ja suuri sähkökatkos Iberian niemimaalla huhtikuussa 2025 aiheutti vakavia vaikeuksia tietoliikenteessä ja kuljetusjärjestelmissä. Espanjan suurnopeusrautatieverkon sabotaasi (kuparijohtojen varkaudet) on paljastanut kriittisiä haavoittuvuuksia.
Yhteenveto: Tulevaisuuden synkkä taulukko
Seuraava taulukko tiivistää, kuinka pitkällä kukin maa on Betzin kuvaamalla tiellä kohti sisällissotaa.
Syy (Betzin mukaan)
Englanti
Ranska
Saksa
Italia
Espanja
Luottamuksen heikkeneminen
Korkea. 45% “melkein koskaan” luota hallitukseen.
Korkea. 34% luottaa hallitukseen.
Korkea. 36% luottaa hallitukseen.
Korkea. 36% luottaa hallitukseen.
Korkea. 37% luottaa hallitukseen.
Monikulttuurisuus/Identiteettijako
Korkea. 44% tuntee itsensä vieraaksi. Äärioikeiston protestit.
Korkea. Mellakat ja “lähiöiden” syrjäytyminen.
Korkea. AfD:n ja viharikosten kasvu.
Korkea. “Ghettot” ja integraation puute.
Korkea. Turismin vastaiset ja Katalonian protestit.
Laajeneva “odotuskuilu”
Korkea. 51% nuorista asuu kotona. Nuorisotyöttömyys
Keskitaso. Taloudellinen pysähtyneisyys ja opintolainakriisi.
Korkea. 20,1% nuorisotyöttömyys. Nuorten köyhyys ja itsenäistymisen viivästyminen.
Korkea. 24% nuorisotyöttömyys. Asuntokriisi.
Järjestyksen hajoaminen/Infrastruktuuri
Keskitaso. Kyberuhat, mutta “no-go-alueita” ei ole raportoitu.
Korkea. Mellakat, “no-go-alueet” ja sabotaasit.
Korkea. Järjestäytynyt rikollisuus, “no-go-alueet” ja viharikokset.
Korkea. Järjestäytynyt rikollisuus ja nuorisoväkivalta.
Keskitaso. Protesteja, sabotaasia ja kyberhyökkäyksiä.
Kulttuurin kohteeksi ottaminen
Keskitaso. Äärioikeistolaiset protestit ja mellakat.
Korkea. Identiteettipolitiikka ja kulttuurien väliset konfliktit.
Korkea. Viharikokset ja ääriajatteluun liittyvät hyökkäykset.
Keskitaso. Maahanmuuttopolitiikka ja pirstoutuminen.
Keskitaso. Turismia vastustavat protestit ja Katalonian identiteetti.
Huom: Englannin tiedot perustuvat Yhdistyneen kuningaskunnan tai Englannin tietoihin, koska England ja UK mainitaan tutkimuksessa samassa yhteydessä.
Lopuksi: Onko noidankehästä uloskäyntiä?
David Betzin synkkä ennustus ei ole pelkkää akateemista spekulaatiota. Se on kylmä, vakava analyysi todellisuudesta, joka on jo ovellamme. Länsi-Euroopan suurmaat, jotka ovat perinteisesti olleet vakauden ja vaurauden saaria, osoittavat nyt selviä merkkejä murenemisesta. Luottamuksen eroosio, identiteettipolitiikan myrkky, taloudellinen ahdinko ja järjestyksen hajoaminen luovat myrskyisän cocktailin, joka voi räjähtää käsiin milloin tahansa.
Betz toteaa, että sisällissodan puhkeamiselle on 4 %:n vuosittainen todennäköisyys valtiossa, jossa olosuhteet ovat tiedossa. Viiden vuoden aikana tämä todennäköisyys nousee 18,5 %:iin. Ja mikä pelottavinta, jos 10–15 Euroopan maata on vastaavassa haavoittuvassa tilanteessa, on 87–95 %:n todennäköisyys, että jossakin niistä puhkeaa sisällissota seuraavan viiden vuoden aikana. Jos sisällissota puhkeaa yhdessä maassa, sen leviämisen todennäköisyys muihin on 60–72 %.
Nämä luvut eivät ole lohdullisia. Ne osoittavat, että olemme jumissa.
Suurin este tälle kaikelle on “normaaliusvinouma” – ihmisen taipumus uskoa, että asiat pysyvät ennallaan. Se pitää ihmiset kodeissaan, kun hurrikaani lähestyy. Se pitää meidät sokeina lähestyvälle katastrofille.
Betz sanoo, että “kapinan välineet nykyaikaisen elämän erilaisten apuvälineiden muodossa ovat vain lojumassa”. Kaikki on valmiina. Ja kun se alkaa, “varautujat” pärjäisivät vain “jonkin aikaa, kunnes kylmät ja nälkäiset ihmiset löytäisivät, mitä heillä oli, ja ottaisivat sen heiltä”. Kaupungit syttyisivät tuleen.
David Betzin analyysi on synkkä, mutta se on myös herätys. Luottamuksen eroosio, identiteettipolitiikan myrkky, taloudellinen kuilu ja valtion legitimiteetin kriisi eivät ole erillisiä ongelmia. Ne ovat toisiaan vahvistavia elementtejä vaarallisessa palautesilmukassa. Emme voi enää teeskennellä, että kaikki on hyvin.
Epämuodikkaita ajatuksia 