EntinenPohjois-Karjalan sotilasläänin komentaja Jouko Hälvä, EVP, oli antanut YLElle haastattelun joka herätti kysymyksiä maanpuolustuksesta. Juttu on luettavissa täältä. Lopputulema oli, että liittoutua on pakko, jos ei NATOn kanssa, niin sitten Venäjän. Samoin Eversti Hälvä mainitsee hivuttautumisen kohti valikoivaa asevelvollisuutta: Lääkärintarkastusrajoja kiristettiin niin, että 85% ikäluokasta koulutuksesta on siirrytty 70% ikäluokasta koulutukseen.

Blokissa uusimmanpuolustus ja random thoughts on käsitelty samoin asevelvollisuuden ja maanpuolustuksen tulevaisuutta. Hieman eri kannoilta, mutta jäsennellysti ja järkevästi joka tapauksessa.

Minusta sitä minkälainen maanpuolustus tarvitaan 10v kuluttua kannattaa miettiä. Sen miettimiseksi pitää ajatella muutamia seikkoja: Kuka on vihollinen? Millaista sotaa ajateltiin käydä? Kuinka todennäköistä se on? Meinataanko voittaa ja jos meinataan niin yksin vai jonkun kanssa? Mennäänkö raha edellä vai suorituskyky edellä? Millaista yhteiskuntaa puolustetaan? Sitten voidaan esittää melko hyvä arvio siitä millainen puolustusvoima Valtakunnan turvaa.

Kuka on siis vihollinen?

Suomen turvallisuuspolitiikan keskuksessa on ja tulee aina olemaan Venäjä. Naapurissa olevan suurvallan intressit on aina pakko ottaa huomioon. Venäjä on puolittainen uhka Suomelle: Venäjä haluaa ohjailla Suomen ulko- ja puolustuspolitiikkaa haluamaansa suuntaan ja itselleen mieluisaksi riippumatta siitä mikä on Suomen etu. Tällähetkellä Suomessa ja Suomella ei ole mitään sellaista elintärkeää, jota Venäjä ehdottomasti tarvitsisi, mutta Suomalaiset antoivat laskea kaasuputken alueelleen, joka luo Venäjälle taloudellisen intressin meidän aluevesillemme. No, on se sama intressi Saksallakin, mutta saksalaisilla on hyvin rajoittunut kyky toimia näin kaukana emämaastaan. Venäjällä on kyky toimia Suomen merialueilla ja ilmatilassa, mutta ainakaan julkisuudessa ei ole kerrottu Suomeen suuntautuneista hyökkäysharjoituksista. Uskon että sellaisia on ollut, mutta PVn tiedotuspolitiikka näissä asioissa on ollut perinteisesti aika “sulkeutunut”.

NATOlla on Balttian ja Norjan takia intressiä toimia täällä päin. Mutta myös NATOlla on leikkausten jälkeen melko olematon kyky meidän lähialueillamme. Ei ole mitenkään tavaton ajatus, että NATO toimisi Venäjää vastaan Balttiasta tai Norjasta, joka saattaisi laajentua koskemaan meitäkin. Voimme tällaisessa konfliktissa joutua imetyksi mukaan konfliktiin samaan tapaan kuin Norja ja Tanska 1940, koska ne eivät osoittaneet kykenevänsä puolustamaan puolueettomuuttaan.

Ruotsi on tietenkin tuossa naapurissa, mutta NO Ruotsilla ei ole tulevaisuudessa oikein maavoimia, joten todennäköisesti emme Ruotsia VASTAAN joudu sotaan, Yhdessähän käydään sotaa nytkin Afganistanissa.

Muut mahdolliset viholliset ovat terroristit ulkomailla Suomen intressejä kohtaan, kotimaahan pesiytynyt tai tuotu terrorismi. Jos osallistumme NATOn tai EUn rangaistusretkikunnissa tai siirtomaasodissa toimivat joukot kaukana kotimaasta COIN ympäristössä ja säännöillä. ja vasttaan saattavt asettua oikeastaan millaiset joukot tahansa.

Siinä siis minun mieleeni tulevat mahdolliset viholliset jonkinnäköisessä järjestyksessä.

Millaisen sodan SA-Int voi joutua käymään?

Nytkin suomalaiset ovat mukana Afganistanin operaatiossa, jota ei saa sanoa sotaan osallistumiseksi. Kyse on COIN, eli counter insurgent, operaatiosta, jossa partioidaan ja pyritään rauhoittamaan aluetta. eli siis karkeasti vastasissitoiminnasta. Afganistanissa on kyseessä ns pikkusota, jossa tappioita ei juuri tule, mutta jossa niiden uhka on jatkuvasti läsnä partioidessa. Suomalaiset ovat enemmänkin olleet sivustakatsojina, kuin mukana varsinaisissa sotatoimissa, mutta jonkinlaista kokemusta äksönistä on silti saatu.

Tämä samalainen COIN operaatio voi tapahtua toki Suomessakin. Jos yhteiskunnasta syrjäytyy riittävästi riittävän vihaisia nuoria, niin heidän vihansa purkautuu väistämättä johonkin suuntaan. Ohjaavana ideologiana voi olla uusnatsismi, islam, saamelaisten vapautusrintama, “aktivismi” tai jokin muu väkivallan keinojensa edistämiseksi hyväksyvä aatesuunta. Tällaisten aatesuuntien uhkaan voidaan vastata neuvotteluilla, mutta järkevämpää on vastata pahaan pahalla.
Tällöin armeijasta tulee jonkinlainen santarmialitos, joka poliisin jatkeena hoitaa vaikeammat tehtävät. Ainakaan yleisön luottamusta tällaiset operaatiot eivät tapaa saada aikaan. Esimerkki tämmöisestä sodasta olisi vaikka 1970-80 lukujen Pohjois-Irlannin tilanne. Armeija joutui tukemaan poliisia tilanteen vakauttamiseksi.

Tästä laajempana saattaisi joukkoja Suomesta joutua osallistumaan sotatoimiin jossain, niin että paikalle lähetettäisiin nimenomaan kokonaisia yhtymiä. Vähän niinkuin Muukalaislegioona ja Peters Tsadiin. Samaan tapaan kuubalaiset tukivat eteläisen Afrikan vapaustaistelijoita Etelä-Afrikkaa vastaan. (Suurimmaksi osaksi tietenkin “neuvonantajilla”, mutta kokonaisia yhtymiäkin kävi paikan päällä.) Neuvostoliitto tuki tietenkin sekä Pohjois- Koreaa, että -Vietnamia lentäjillä, jotka osallistuivat tasiteluihin. Samoin kävi Egyptissä 1967. Nämä olisivat sitten EUn tai NATon sotia joihin olisi pakko lähteä halusi tai ei. Tappioita saattaa tulla yllättävän paljon, mutta omalle maalle ei ole vaaraa.

Sitten on tietenkin mahdollista joutua suurempiin sotiin. Esimerkiksi joutua suojelemaan Suomen puoluettomuutta, kun NATO ja Venäjä kalistelevat sapeleita vähän isommin. Skenaariona vaikkapa Balttian maihin kohdistuntu painostus, johon NATO joutuu vastaamaan, ettei muutu sotilasliitosta entiseksi liittoumaksi. Silloin erityisesti ilma ja merivoimat olisivat tulessa, ja joutuisivat vastaamaan aggressiivisesti ja nopeasti kaikkiin alueloukkauksiin. Maavoimia tarvittaisiin vähemmän, mutta kyllä puskissa pitäisi olla miehiä antamassa selkänojaa Ilma- ja Merivoimien toiminnalle sekä maan hallitukselle. Tappioita tulee hieman, ja kalusto kuluu, mutta varsinaista vaaraa ei Suomelle tai maan kansalaisille aiheudu, jos toimitaan päättäväisesti kaikkia vastaan.

Starteginen isku Suomea vastaan on myös mahdollinen, joskin se vaatii sitä että Suomelta on saatavilla jokin sellainen etu jota varten kannattaa käyttää suoranaista väkivaltaa oman tahdon läpi saamiseksi. Kyseessä siis vaikkapoa sähkö-ja liikenneverkon lamauttaminen, rajoitetut pommitukset ja erikoisjoukkojen toiminta maassa. Esimerkiksi yllätysisku ilmavoimien tuhoamiseksi maahan, että ne eivät pääse häiritsemään omia operaatioita muita vastaan. Etelä-Afrikka (no ei kylläkään jäänyt tempusta kiinni, eli todennäköisesti EA) tuhosi Zimbabven alkutaipaleella suuren osan Zimbabwen lentokoneista maahan, että Robert Mugabe ei erehtyisi tukemaan Namibialaisten taistelua Etelä-Afrikkaa vastaan. Samalla suunnalla Rhodesian (eli Zimbabwen, silloinkuin valkoisilla oli valta) ilmavoimat ottivat haltuunsa Mozambikin ilmatilaa ja tekivät iskuja yhdessä maavoimien kanssa syvälle Mosambikiin tuhotakseen sekä sissejä, että Mosambikilaisia joukkoja.

Pahin skenaario olisi tietenkin se, että maa joutuu suoran hyökkäyksen kohteeksi, jolloin tosiaankin veri punnitaan. Tällöin olisi kyseessä pitkälle samankaltainen sota kuin Jatkosota laajoine maataisteluineen ja pitkine kuluttavine aikoineen, jolloin tappioita tulee ja paljon.

No mitkä on todennäköisyydet?
Arvioin todennäköisyydet asteikolle mahdoton-hyvin epätodennäköinen-epätonnennäköinen-mahdollinen-todennäköinen-varma. Ajatellen että mahdollinen on noin 50% tsäännssi.

Suomi on jo nyt mukana COIN operaatiossa, joten siltäkohdalta voi todennäköisyyden ilmoittaa kohtaan 100% Syyrian laajat sotakentät odottavat vain interventioita, ja Egyptinkään tilanteesta ei oikein ota selvää mihin se lähtee. Luultavaa on että ainakin jotenkin joudutaan sekaantumaan näiden konfliktien ratkaisuun. Arvoin todennäköisyyden kohtaan todennäköinen-varma.

Kotimainen antiterroristioperaatio on mielestäni todennäköinen. Se ei välttämättä ole kovin paha, mutta ikävä se joka tapauksessa on. Merkkejä on puoleen ja toiseen ilmassa, joten kun toinen puoli aloittaa toisenpuolen harvennuksen vastaa toinen puoli samalla mitalla. Lähinnä kyse on rikollisjengeistä, mutta laajentuessaan tilanne voi laajentua kansanryhmien väliseksi vihanpidoski. Arvioin todennäköisyydeksi mahdollinen-todennäköinen

Siirtomaa sodat maailmalla. Näihin voi jonkinverran tietenkin valtiovalta vaikuttaa, mutta jos EU kasvattaa munat, ja alkaa ajaa etujaan, tulee västämättömästi aika, jolloin suomalaiset joutuvat mukaan. Todennäköisyydeksi arvioin hyvin epätodennäköinen-epätodennäköinen. Jos EU saa rivinsä kokoon ja alkaa muodostua enemmän valtioliitoksi nousee mahdollisuus “mahdolliseen“-asti.

Puolueettomuuden loukkausta ei voi oiein todennäköisenä pitää, koska Venäjällä ja NATOlla on liikaa pelissäjos sota alkaa ja vähän voitettavaa Suomessa. Siksi arvioin todennäköisyyden mahdottomasta-hyvin epätodennäköiseen.

Strateginen isku on samaa mahdoton-hyvin epätodennäköinen, luokkaa, mutta koska se on vakavampi uhka niin sinisilmäinen ei saa olla että sen mahdollisuuden laskee pois. Tällaisen tilanteen materialisoituminen vaatisi laajaa suursotaa, tai muuten järisyttäviä muutoksia Euroopan politiikan mannerlaatoissa. Sellainen syyhän olisi, jos vaikka Norjalaiset haluaisivat tai tarvitsevat ns Causus Bellin NATOlle: 1992, muistaakseni kuitenkin ennen -94 vuotta, Lapin kolme pohjoisinta kuntaa ilmaisivat halunsa liittyä Norjaan. Puolileikillään, juu mutta nykyisessä politiikassa yksin TÄMÄ riittää syykksi aloittaa sota noiden alueiden ihmisten tahdon toteuttamiseksi. Ajatelkaapa Kosovoa, Pohjois-Irlantia, ja Georgian kapinallisia maakuntia 2008. Aika pelottavaa vai mitä?

Tästä päästäänkin sitten vaihtoehdoista pahimpaan eli sodasta Suomen valloittamiseksi. Erittäin epätodennäköistä, ehkä jopa mahdotonta, mutta pahin vaihtoehto meidän kannaltamme. Tämä vaihtoehto johtaisi noin 100v aikana koko kansan katoamiseen maailmasta.