Suomen kuvalehdessä oli loistelias kirjoitus uudesta itämerestä ja Suomen asemasta siinä. Kirjoituksen linkitti Suomen Sotilas facebookissa. Täytyy tässä itse nostaa hattua paremilleen, ja toivoa että pääsee näiden veikkojen kanssa joskus edes pöydän alapäähän kuuntelemaan juttuja.

Uusi kylmä sota alkaa olla fakta vanhassa iloisessa Euroopassa. Rajalinjat, joita ei pitänyt enää olla, on nyt vedetty uudelleen, ja veljeskansan, ja muun balttian onneksi idemmäs kuin ne ennen olivat. Suomi vain jähmettyi samaan paikkaan tämän suvikauden aikana, ja nyt joudutaan miettimään, että mitä nyt sitten tehdään. Pitää pelätä että etsikkoaika meni ohi, ja nyt ollaan jämähdetty idän etupiiriin toistaiseksi. Siksi pitäisi toimia NYT.

Minusta Euroopan liittovaltio olisi parempi, ja erityisesti pidempiaikainen, ratkaisu kuin NATO, mutta ikävä kyllä se ei taida olla enää meidän käsissämme. Tai no sehän oli, mutta jostakin minulle käsittämättömästä syystä Suomi halusi vesittää kaikki vähänkin turvatakuuta muistuttavat rakenteet EUsta. Tämä NATO skeptisyys johtuu minulla lähinnä seikasta, että erilaiset kauppakiistat tulevat johtamaan vääjäämättä monenlaisiin ongelmiin tulevaisuudessa maailman kahden suuriimman talouden välille. Kauppasotiakin on ollut syntymässä, ja USA koittaa tietenkin tukahduttaa EUn taloudellista kasvua, koska se on uhka USAn vaikutuvallalle maailmassa, ja ehkä muutenkin. Vaikkapa vimeaikaiset lähi-idän sodat ovat johtuneet USAn tarpeesta turvata itselleen strategisen hyödykkeen saatavuus, siis öljyn, Britit ovat koittaneet itselleen kahmia siitä osuuden, mutta muu Eurooppa ei ole saanut tehtyä mittän. Eu joutuu neuvottelemaan energiastaan vihamielisen suurvallan Venäjän kanssa. Se varmaankin nyhtää itselleen kaiken mitä se voi saada: rahaa, vaikutusvaltaa ja tekniikkaa.
Vahva liittovaltio EU olisi siis ollut paremmassa asemassa vastustamaan USAn vaatimuksia, jotka eivät ole EUn intressien mukaisia.

Tämä ei nyt vaan ole tapahtumassa, viime viikonlopun vaalit todistivat sen, joten pitää valita se toiseksi paras vaihtoehto, eli NATO. Tykkäisin itse enemmän vanhemmasta, kovemmasta NATOsta kuin tästä nykyisestä, mutta beggers can’t be choosers. Vaikka edelleen Suomea puolustavat suomalaiset, niin edes apu liittolaisten ilmavoimilta olisi tervetullut.

Jännittävää minusta henkilökohtaisella tasolla on NATO vastustajien argumentaatio aiheesta. Se on suoraan kuin Hellstenin “Virtahevosta olohuoneessa”: Jos me ei tehdä mitään sellaista että se juopppo isä ei suutu, niin ehkä se jättää meidät rauhaan. Jos kyseessä olisi perhe, kehotettaisiin vieämään se juoppo äijä hoitoon, ja muut mennä vähintään terapiaan. Kansainvälisissä suhteissa on viidakon lait, se joka voi tekee kaiken sen mihin se pystyy muita niinpaljon suututtamatta, ettei napsahda omaan nilkkaan.

Suomi-neidon kannattaisi unohtaa se helevetin huono parisuhde sen karhun kanssa, jota on vietetty jo kohta 70 vuotta, ja katsella vähän muutakin elämää. Ehkä siihen kuuluu jotain muutakin kuin EU, jospa siihen kuuluisi myös yksi vakasvastiotettava NATO.