Nyt monissa “oikein ajattelevissa”-piireissä on alkanut kauhea hätä siitä, että voimapolitiikka on palannut Eurooppaan. Samoin ministeri Tuomiojan hengenheimolaisissa on jälleen herännyt kova tarve “ymmärtää Venäjää” Tuomioja siis kärsii Virtahepo olohuoneessa syndroomasta. Ulkoministerimme meni tölväisemään , noin ulkopolitiikan johtohahmoksi, aika rajusti Viron Tasavallan Presidenttiä Toomas Ilvestä. Tästä on kerrottu muuallakin, mutta itse ihmettelen tätä Vasemmistopiirien  rakkautta Venäjään. Venäjä ei ole “rauhanvaltio Neuvostoliitto”- joka tarpeentullen hellästi rauhanpanzukeilla palautti väärinajattelevat itäeurooppalaiset “oikeiden mielipiteiden pariin” DDRssä -47, Unkarissa -56 ja Tsekkoslovakkiassa -68. Sekä tietenkin osallistuin sotiin “USAn kätyriä Isaraelia” vastaan, kun Egyptiläiset kämmelsivät itse omat asiansa. Venäjä ei ole kommunistinen maa, ei edes sosialistinen maa, joten on vaikea ymmärtää näiden vasemmistoviikareiden haikailua ja rakkautta Venäjän kleptokratiaa kohtaan. Wahlroosilta sen kyllä ymmärtää, hänhän luopui aatteesta ja alkoi tehdä rahaa kun kynnelle kykeni, tosin hän ei ole kauhean positiivisia Venäjästä puhutkaan.

Mutta se Voimapolitiikan paluu.

Voimapolitiikka on nollasummapeliä, eli kaikki mikä on itselle lisää on joltakulta muulta pois, ja se on hyvä se.

Tämä kuuluu vähän samaan kastiin kun se että “suuria asevelvollisuusarmeijoilla käytäviä sotia ei enää tule” Missä siitä on tehty päästös? Ketkä päättivät? Kuka ratifioi? Kyse on vain muutaman, yleensä vassarin, Yliopiston norsunluutornissa työskentelevän proffan ajatus. Se että proffa ajattelee, ei tarkoita sitä, että tosimaailman pikku faktat mitenkään sekoittaisivat sitä ajattelua. HÄNESTÄ tuntuisi kivalta, että voimapolitiikkaa ei enään ole, ja samoin hänestä tuntuisi kivalta, että asevelvollisuusarmiejoita ei enää ole. Kyse ei ole sen kummemmasta asiasta. Euroopassa on juuri nyt käynnissä tommoinen “asevelvollisuusarmeijoiden sota” joita ei enää tule. Eikä pitänyt tulla 2008 Gruusiassakaan. Joo, Ukrainan sota alkoi Venäjän erikoisjoukkojen operaationa Krimillä, mutta sitä ennen tapahtui kansannousu, jota Venäjä yritti toimillaan pahentaa, ja nyt tapahtumat Krimin jälkeen ovat muuttuneet sisällissodaksi Ukrainassa. Saamme nähdä ehkä vielä ihan oikeita panssaritaisteluitakin.

Missään ei ole päätetty että voimapolitiikkaa ei ole. ja että keskinäisriippuvuus estää sen. Energia on ase, sitä Venäjä on heilutellut jo aika pitkään Itä-Euroopassa, ja koittanut palautella entisiä satraappeja ruotuun. Itse en ole kuvitellut että se olisi mitäään muuta kuin omien etujen ajamista. Miksi sen muuta pitäisi ollakaan. Samoin USA ajaa omia etujaan niillä keinoin millä se halluaa ja katsoo voivansa käyttää, ja siellä missä se katsoo voivansa niitä käyttää, ja missä katsoo OMIEN etujensa niin vaativan. 

Venäjän Liittolaisverkko on päässyt pahasti murenemaan sekä lähi-idässä, että koko afrikan alueella. Kiina on korvannut Venäjän Eteläisen Afrikan alueella voimapolitiikan pelaajana. Kiinalla on melkoinen kuristusote esimerksi Zimbabven ja Mosambikin talouselämässä ja politiikassa. Kiina tarvitsee resursseja ja pelaa voimapolitiikkaa siellä missä pystyy. Libya menetettiin 2012 ja Syyrian menettämiseen Venäjällä ei ole varaa. Krim on tärkeä laivastotukikohdan takia ja muuetnkin jonkinnäköinen lukko keskellä Mustaamerta. Iran on korvaamassa Irakia Venäjän tärkeimpänä liittolaisena keski-idän alueella, ja siksi Venäjä tulee pitämään huolta siitä, että USA tai Israel ei pysty, liikaa, uhkaamaan Iranin valtaapitäviä. Venäjä toimittaa, esimerkiksi, ydinreaktorin Iranilaisiile. Iranin ydinpommin jatkokehtiys jää nyt toistaiseksi nähtäväksi. Samoin yhteisiä asekehitysprojekteja Iranilla ja Venäjällä on muutamia.

Keskinäisriippuvuus on leikisti kiva juttu, mutta jos jostakjusta, esim Venäjästä, tuntuu että Gayrooppalaiset tarvitsevat enemmän halpaa kaasua ja öljyä, kuin venäläiset BMWitä ja Mersuja, niin keskinäisriippuvuutta ei ole. TAI ainakin toinen on riippuvaisempi kuin toinen. Samalla voi hajoittaa EUn yhtenäisyyttä, hoitamalla juttuja kahdenvälisesti ohi EUn, jolloin pakotteet jäävät haistapaskan tasolle. Tämäkin on venäjän voimapolitiikan mukasita. Meilläkin uutisoidaan mitä merkel on nyt sanonut ja Sarkozy on sanonut, mutta sen pitäisi olla mitä EUn ulkokomissaari on sanonut. Eli EU itsekin haluaa hoitaa suhteensa ulos kahdenvälisesti, ei yhtenäisesti. Tämä tarkoittaa sitä että EU on mahdollista saattaa päättämättömyyden tilaan sopivalla voimapolitiikalla.     

Venäjä on tukenut Syyrian hallintoa kapinallisia vastaan, koska sillä on laivastotukikohta Syyriassa. Venäjä käyttää kaikkia keinoja, poliittisia ja sotilaallisia saavuttaakseen haluamansa edut Syyriassa. Se on näköjään kannattanut ja kun länsi on huomannut, että Arabikevät tuo Muslimiveljeskunnan valtaan, niin ei ehkä kannatakaan. Pojot siis Venäjälle erän voittamisesta. 

Kaikki Suurvallat pelaavat voimapolitiikkaa joko näkyvämmin tai piilossa, mutta niin aina tehdään. Siksi Suomen olisi, yhtenä tämän voimapolitiikan Afrikan tähti pelilaudan topaasina, parempi päättä minkä pelaajan leiriin haluaa kuulua, ja alkaa toimia senmukaisesti. Tämä tietenkin ministeri Tuomiojasta henkilökohtaisista mielihyvistä välittämättä.  

Se että “ymmärtää” venäjää, siis tietää mitä peliä venäjä pelaa,  ei tarkoita sitä että haluaa auttaa Venäjän voittoon. Toivottavasti Tuomiojakaan ei ole tähän halukas. Olisi ehkä parempi että Tuomojan tilalle vaihdettaisiin joku reaalimaailmaa enemmän ymmärtävä kaveri, ja vaihdettaisiin UMssäkin suurin osa 80-luvun jäänteistä uudempiin ja vähemmän vasemmisto-idealistisiin miehiin, ja miksei naisiinkin. 

Mutta loppukaneetiksi siis: KAIKKI, aivan kaikki, pelaa AINA ja KAIKKIALLA voimapeliä, Jos joku on niin heikko että ei voi osallistua, niin on kuitenkin aina yksi pelimerkki laudalla. Sillä niin on aina ollut ja niin on aina oleva. Suomi on enemmän noita pelimerkkejä kuin pelaajia, mutta parempi on meilläkin tottua ajatukseen että asjopuukin voi ohjailla itseään edes siihen leiriin mihin se haluaa, että ei joudu siihden mihin EI halua.   

EU, USA ja Venäjä peleevat voimapolitiikkaa, tai suurta peliä, ne tekevät sen Ukrainassa, ja niin ne tekevät Suomessakin. Suomeakin kosiskellan ja tökitään niin että osaamme mennä sopivaan suuntaan kauppapolitiikalla ja esimerkiksi sillä mitä aseisa saamme USAsta ja sen NATO liittolaisilta ostaa. TAI mitä me saamme myydä minnekin sen perusteella mitä osia tarvikkeissa on mukana, tai kenelle niitä haluamme myydä.