Tämä arvostelu on ensimäinen osa sarjaa, jossa tarkastelen platecarrierin, normaalin korsettiliivin sekä chestrigin soveltuvuutta SRA-ammuntaan. Toki puhun eri varustetyypeistä ja niiden ominaisuuksita muutenkin kuin vain SRAn kannalta, tietenkään oikeaa suojauskäyttöä unohtamatta. Jatkan SRA-sarjaa todennäköisesti ase, optiikka ja muilla mielestäni kiinnostavilla artikkeleilla. En tietenkään kuvittele että minulla on käytössäni lopullinen tie, totuus ja elämä, mutta annanpa nyt kuitenkin kaikille lukijoille ajatukseni kustakin käsiteltävissä olevasta asiasta. Samaa mieltä ei tarvi eikä pidäkään olla, eihän tämä mikään Venäjä ole, mutta en ehkä kaikkein räiskyvämpiä ulostuloja palstalle luettavaksi päästä.

Suomen suurin ja kaunein armeijavarusteiden verkkokauppa Varusteleka.fi tuo maahan armeijaylimäärän lisäksi myös uutta tavaraa. Sain heiltä arvosteltavaksi Tasmanian Tiger  Platecarrier MARK II:en. Varustelekan Suojavarusteet osiosta löytyy kymmenisien kappaletta erilaisia konffauksia platecarrieristä: kevyempää ja raskaampaa, peittävämpää ja minimalistisempaa, ja kallimpaa ja kotimaisempaa kamaa.

Platecarrierit on suunniteltu, noin yleisellä tasolla, kahden luotisuojalevyn kantamiseen mahdollisimman kevyessä laitteessa. Edut jotka tällä saavutetaan ovat toiminnan helppous ja alhainen lämpökuorma taistelijalle. Yleensä platecarrierin pintaan sijoitetaan nykyään jotain tartuntapintaa, joka velcroa, tai MOLLE tikapuuta. Tasmanian Tiger etenee tässä kiinnitusjutussa MOLLE kylki edellä ja sekä liivin etu- että takaosa on tikapuun peitossa.

Kiinnitysmahdollisuutta pidetään tärkeänä että välttämättömät ammukset ja muuta tarpeet solahtavat automaattisesti päälle samalla kuin itse suojauskin. Tästä on tietysti hyviä ja huonoja puolia: hyvä puoli on tietenkin se, että pohjaan saadaan kiinni juurikin nuo tarvittavat perustarvikkeet kiinni, 2-4 pitkän aseen lipasta ja kaksi pistoolin lipasta. Samoin lippaiden päälle tikkaiden yläosaan voi laittaa admin taskun kiinni, mutta se ei ole välttämätöntä. Pikkuinen pätkä velcroa on kiinni käyttäjän leuan alla niin että välttämättömät moraalipätsit ja nimi ynnä veriryhmäkyltit saadaan näkyviin. Evakuointilenkki löytyy takaosan niskasta.

Tasmanian Tiger Platecarrier ulkoisesti.

Koskapa Tasmanian Tiger on ns. Parempi merkki, odotin että työn jälki on kauttaaltaan hyvää ja ratkaisut loppuunasti mietitty. En joutunut pettymään. Tikkaat eivät repsota valmiiksi kuin erään toisen saksalaisen, hieman kustannustietoisemman valmistajan jäljiltä. Tikkaat ovat myös mittatarkat, joten niihin on helppo kiinnittää taskuja. Kun pääsen tetsaamaan SRA-karkeloihin, voin kertoa tarkemmin kuinka kestävästi kaikki pysyy kasassa. En kylläkään kampetta tutkittuani epäile, etteikö Tasmanian Tigerin työ pysy kuosissaan kevyessä, ja pikkasen sotaisemmassakin tetsauksessa.

Paketissa tulee cummerbundit, eli leveämpi vyö, johon voi kiinnittää normi MOLLE taskuja kiinni. Lisäksi mukana tulee tavallinen 50mm vyö, johon nyt ei aivan suoraan saa mitään kiinni. Cummerbundit ovat kevyttä tyyppiä, eli kaksi 12mm nauhaa on laitettu vastakkain, ja laitettu määrävälein toisiinsa kiinni. Rakenne selviää kuvista. Tämäkin on aika ilmava rakenne, joka ei lämpökuormaa juurikaan aiheuta. Paketissa oleva 50mm vyö on siten vieläkin ilmavampi kiinnitystapa.

Molemmat sivukiinnitysvaihtoehdot tulevat takapalaan kiinni samanlaisella muovisysteemillä: Kahdessa sileässä muovihihna palasessa on noin 25mm välein rakoja, josta varsinainen kiinnitysvelkro voidaan pyöräyttää ympäri. Takapala avautuu kahdella nepparilla paneelin alaosasta, josta löytyy myös neppari jolla luotisojalevyn mukanapysyminen varmistetaan. Samantapainen värmistussysteemi ja levypaikka ovat myös carrierin etupuolella. Molemmat on suunniteltu tavalliselle 300mmx250mm suojalevylle.

Kun nepparit on avattu, aukeaa molleläppä, joka suojaa edelläkuvattua sivukiinnikkeiden kiinnistystä, että olkahihnojen säätöä. Olkahihnojen säätö on normaali muovilenkki, jonka läpi olkahihna on pujotettu ensin läpi ja sitten vielä lukkoon takaisinpäin. Kaikki säädöt ovat siis kohtuullisen hyvässä suojassa mollepaneelin takana selässä. Ne eivät myöskään tuntuneet istuessa selkään pehmusteiden läpi, joten laitos on mukava päällä. Ainakin niin mukava, kuin tämmöinen systeemi voi mukava olla.

Sovitus

Carrierin takapaneelista löytyy sekä olkahihnojen että vyötärön säädöt, kuten edellä kuvattu. Niillä pitäisi säätää paneelit niin, että paneelin yläreuna on mahdollisimman tarkkaan soliluiden päättymispoisteen ja rintalastan yläosan kohdalla. Tällöin suojalevy suojelee kehon elintärkeimpiä osia, sydäntä, aorttaa ja keuhkoja, mahdollisimman tarkasti. Edelleen miehekkääm.. mahakkaammalla taistelijalla, kuten minulla, istuttaessa pötsi ei aja koko carrieria kurkkuun asti. Toinen tärkeä seikka on se, että kun platecarrier on noinkin ylhäällä, vyökoteloiden tai battlebeltin käsittely onnistuu helpommin. Toki pistooli voidaan kiinnittää myös poikittain rintaan, mutta SRA säännöt eivät tämmöistä hyväksy. Myös kiväärin olkapäänvaihdot vaikeutuisivat tästä tarpeettomasti. Teleperä kannattaa myös mitoittaa tällöin lyhyemmälle, niin että ampuminen onnistuu hyvin normaalista asennosta.

Lisäksi huomioon kannattaa ottaa oman aseen sijoitus, erityisesti yksipistehihnaa käytettäessä. Yksipistehihnaa varten platecarrierin olkahihnan pehmusteeseen kannattaa laittaa karbiinihaka, niin että aseen hihna saadaan kulkemaan karbiiniha’an läpi, niin että aseen siirtely ei kärsi, mutta hihna ei myöskään pääse hankaamaan käyttäjän niskaa.

Säätöjen jälkeen varsinainen käyttökiinnitys tapahtuu avaalla platecarrierin etuosan, sen missä on ylhäällä muutama rivi velcroa, alaosasta mollepaneeli. Tämä aukeaa ihan repimällä velkro auki. Senjälkeen laitetaan cummerbundin tai vyön velkropää paneelin ja levytaskun väliin, ja painamalla mollepaneeli taas kiinni. Tiukkuuden pitäisi olla sellainen, että hengittäminen onnistu, mutta että liivi otta jokapuolelta kiinni kehoon.

Pro Tippinä voisi miettiä, miten tuonne taakse saisi jonkinmoisen kumiköysivirityksen, niin että kiinnityksen saisi todella tiukalle, eli varusteet päälläkään ja carrieri täynnä tavaraa ei kombo liikuttaessa häiritsevästi heilu ja hölsky, vaan pysyy napakasti paikoillaan. Luulisin, että jollakin 35mm solkivirityksellä, jossa kumiköysi välissä voisi päästä pitkälle.

Taskut ja lastaus

Carrierissä on tietenkin tilaa sekä edessä että takana, mutta ainakin, jos joutuu istuskelemaan, niin on parempi että liivin selkä jätetään paljaaksi. Helpompaa heittää patrolbag tyyppinen reppu selkään, ja ottaa pois, kun nousee ajoneuvoon, kuin veksalata platecarrierin kanssa. Sanomattakin selvää, että silloin jos suoja otetaan pois päältä vaikkapa ajoneuvoon noustessa, ne eivät suojaa jos sitten jotain tapahtuu. Jos toimitaan jalan, niin selänkin voi lastata vaikka vesirepulla ja leipälaukulla, mutta muu lienee liikaa.

Etuosa kannattaa varata pienelle määrällä ammustarviketta. Tuommoin max 4 kiväärin ja 2 sivuaseen lipasta pitäisi olla se “oikea määrä” platecarrierissä kannettavaksi. Tähän lisänä vain sidetarvike, niin platecarrienrin TST täyttö on tehty. Ylös rintaan voi laittaa matalan admintaskun, mutta ei mitään sellaista, joka häiritsee aseen siirtoa oikealta puolelta ampumaasentoon vasemmalle, ja päinvastoin. Edelleen taskut rinnan puolella pitäisi pitää mahdollsimman matalana, niin että mahaltaan ampuminen onnistuu kunnolla. Samoin makuu asennosta on vaikea saada lippaita suoraan ruhon alta. Siksi lipastaskut cummerbundin vasemmalla kyljellä eivät ole varsinaisesti huono asia.Vaikka paikka ei ole oikein optimi sielläkään.

Lopuksi

Varmasti laadukas saksalainen platecarrier, joka on 139€ hintansa väärti. Hyvät säädöt, tarkat ja kestävät ompeleet, kestävät materiaalit. Suosittelen platecarrieriä tarvitsevalle.

JOS vertaat tätä kilpailijan 500€ kamppeisiin, niin tottakai Tasmanian Tigerin tuotos on “huonompi” Mutta se ei ole kolmea kertaa huonompi. Tämä on hyvä peruscärrieri, Älä odota liikoja, mutta jos suhteutat nämä asiat, niin tiedät mitä saat: Et saa porshea, mutta bemarin kylläkin.

Tasmanian Tigerin pojat VOISI minusta miettiä jotakin kumiköysijuttua vyön ja cummerbundin kiinnitykseen. Sitä en tiedä kuinka “hyvä” tämmöinen olisi. Pitää itse väsätä jonkinmoinen proto, että osaa sanoa. Muuta siitä joskus toiste.