Ylen MOT-ohjelma oli tehnyt jo sinänsä “oikein mukavan” paljastusjutun tulevasta HX hävittäjä seuraajasta Suomessa.  MOT unohti minusta pitkälti oleellisen kysymyksen:  Kuinka monta hävittäjä Suomen loppujen lopuksi tarvitaan mitäkin erilaista tyyppiä.  Muuten “ongelmana” tuntui olevan erityisesti amerikkalaisen Lockheed Martin F-35 Joint Strike Fighterin venyvä hintahaitari. Sen elinkaarikustannukset kun ovat jotain 30-80 G€ väliltä. Halpaahan lentäminen ei tule olemaan, sen takaan millään koneella. Suomen Sotilas teki tästä laskelmia viime vuonna, ja totesi sen, mikä tiedettiinkin, että JAS-39 Gripen on halvin kaikilta kustannuksiltaan.

En kuitenkaan oikein jaksa uskoa että Suomessa valinta päätyisi F-35 koneeseen, koskapa se ei käänny, se ei kiipeä, eikä se oikee mitään kanna, eikä se edes pysty oikein taistelemaan. Tämä johtuu siitä, että yhteen koneeseen on yritetty pakata liikaa tehtäviä: Sen pitäisi tukea maataisteluita kuten A-10, sen pitäisi lentää tukialuksilta kuin F/A-18E, Sen pitäisi taistella kuin F-16, ja lisäksi sen pitäisi nousta pystysuoraan ilmaan kuin Harrier II. Asekuormaa sisäisesti 1300 kiloa, ja ulkoisesti lisää 6000, mutta jos ulkoisesti on jotain kiinni,  ei voida enään puhua häivekoneesta. Liian hapokasta, ei onnistu.

Kaikki muut neljä HX-ehdokasta ovat hyviä koeteltuja konstruktioita, joilla Suomen ilmatilaa ja maa-armeija kyllä varmasti puolustetaan. Optimoinnit joka koneessa hieman erilaiset, mutta kuitenkin sinänsä ominaisuudet ovat kohdallaan. MOT ohjelmassa huomautettiin kyllä, että JAS Gripen E versio ei ole vielä lentänyt. Tämä pitää kyllä paikkansa, mutta koskapa kyseessä on kuitenkin ruotsalaisten hyvin tuntemaan koneen jatkokehitys, eli evoluutio, versio niin minun on vaikea nähdä, että ruotsalaiset kompuroivat tässä asiassa. En siis usko että pääsemme vahingoniloisena katselemaan kiitoradalla kaatuvia ja Vattenfestivaleilla putoavia JASeja. E-gripenin pieneksi mainittu hyötykuorma on muuten aikalailla sama kuin F-35 sarjassa noin 6500-7000 kiloa.

Toinen mainittu huoli oli ohjelmassa siitä että Suomen ilmapuolustus on päästetty kuralle ja valitettavasti Tämä pitää paikkansa ja tätä ei uusia NASAMS hankinta Norjasta pysty paikkaamaan.  kyseisessä ohjusjärjestelmässä ohjuksena on horneteissakin käytetty AMRAAM elikkä AIM-120D ohjus, mutta joka maasta ammuttuna ei pääse läheskään samanlainen kantamiin kuin lentokoneesta ammuttuna.  Tässä mielessä mikä tahansa hävittäjä Suomeen tulee tulee hoitamaan osansa ilmapuolustuksesta. Lentokoneesta ammuttuna ohjuksella on huomattavasti parempi kantama ja huomattavasti parempi liikehtimiskyky, kuin maasta laukaistuna. 23mm it kanuunoiden poisto on sitten jo hieman kaksipiippuisempi juttu. Sinänsä soiva ase, mutta vaatisi hurjan panostuksen elektroniikkaan ja tekniikkaan, että ne saataisiin toimimaan osana integroitua ilmapuolustusta. Ohjusten, ammuksista puhumattakaan, torjunta on tällä kalustolla vaikeaa, ellei mahdotonta nykyisellä tekniikalla, jossa ihminen vääntää, tähtää ja ampuu. Tosin jokaiselle maavoimia tukevalle hävittäjälle ne olisivat suuri uhka. Lähi ilmatorjunnan tykkikalustossa virta tuntuu vievän lännessä kohti lasereita, joten täytyy jäädä katsomaan mitä tuleman pitää.

Kun historian piti loppua, Suomikin on, valitettavasti, tehnyt vakavia virheitä maanpuolustuksessa Suomen armeijasta lähdettiin luomaan hiekkalaatikkomaihin sopivaa siirtomaa sotiin sopivaa Nato yhteensopivaa armeijaa.  Historia alkoi uudestaan, ja nyt armeija pitäisi taas saattaa sille uralle mihinkä se on tarkoitettu: Suomen suvereniteetin ja alueen puolustamiseen.  Se ei tule olemaan halpaa. Myös laivastolle ilmavoimamafia on tehnyt hallaa. On luonnollisesti selvä, että myös laivasto tarvitsee välttämättä tehokkaat ja nykyistä kookkaammat ilmavoimat tuekseen pystyäkseen hoitamaan tehtäviään. Valitettavasti vain 7 poistuvan aluksen tilalle neljä uutta isompaa runkoa, ei taida riittää: kyseiset laivat eivät kuitenkaan pysty yksin hoitamaan kahden pienemmän aluksen tehtäviä, ainakaan yhtä aikaa. Noin kahdeksalle run golle olisi edelleen tarvetta. Fregattien rungot voidaan kuitenkin rakentaan suomessa, joten fyffet eivät lähde kokonaan pois suomesta, vaan jäävät Raumalle tai Turkuun kiertämään. Luonnollisesti asejärjestelmät ja muut täytyy ostaa ulkoa, mutta kuitenkin edes JOTAIN jää kotimaan kulutukseen.

Kuitenkin edelleen eniten kuralla on FDFn “iso keppi” eli armeija. Koulutukseen käytetään sodanajan varmuusvarastoja, kertaukset ovat olleet jo pitkään lähes muinaista kansanperinnettä. Pimeännäkölaitteita ja vietivälineitä ei riitä reserville, ja aikoinaan kunnioitettava 22 prikaatia on ajettu alle kymmeneen. Nykyisillä kahdeksalla prikaatilla ei suojella edes Ruuhka-Suomea. Sinänsä käyttökelpoista kalustoa on romutettu varastointikustannusten takia, Rynnäkkökivääreitä on tuhottu tuhat määrin.

Ainoa tapa saattaa myös armeija riittävälle tasolle on vapauttaa M05 kuvion lisäksi myös muut sotavaruste hankinnat yksityisille. Siis käytännössä ruveta myöntämään reserviläisille A-7 kategoriaan lupia, jolloin Reservin osaavin osa harjoittelee ja käyttää omia välineitään, niinkuin Suojeluskunnissa aikoinaan.
Vessa palaa, olisiko aika herätä?