Suuressa maailmassa tutkitaan mahdollisuuksia kumota toisen tutkan signaalin energiaa lähettämällä vastakkaisessa aallossa olevaa signaalia takaisin omalla tutkalla. Esimerkiksi tämmöinen artikkeli löytyi pienellä guugletuksella. Active radar cancellation– juttu.

Periaate on hyvin sama kuin vaikkapa matkustaja lentokoneissa, joissa lentomoottorien turbiinien melu onnistutaan poistamaan vastakkaisella melulla. Siis vastaäänilaitteella. Laite vain kuuntelee moottoiren kierroksia ja siten sieltä tulevaa äänen Hz taajuutta, ja säätelee omaa lähetettävää siniaaltoaan samalle taajuudelle, ja etsii lähetyshetken, jolloin ääni ja vastamelu ovat vastakkaisissa vaiheissa. Tällöin ääniaallot sitten kumoavat toisensa.

Samaa tehdään siis myös tutkilla, Temppu on kertaluokkaa vaikeampi, koskapa ääni ilmassa etenee sen vaatimattoman 340m/s ja koneen rakenteissakin melko säälittävän 5000m/s, Prosessori, jonka taajuus on vaikkapa 5MHz  eli  viiden miljoonan Hertzin huitteilla, ehtii tehdä sen yhden laskutoimituksen samassa ajassa kun ääni etenee 5000000mm/s / 5000000Hz, eli noin millin. Ihmiselle kuuluvat taajuudet ovat 20000 Hz alapuolella, joten yhden laskutoimituksen aikana (laskennallisesti, oikeasti ilmassa ääniaallot ovat pitkittäisiä aaltoja, kuten 7lk ääniopin kurssilta kaikki muistavat.) Sitten aaltomuotona jonkinmoinen sini-aalto. Eli aalto menee ympyrän 360 astetta tai näin kun matematiikasta/fysiikasta puhutaan, niin 2π aina aallonpituudessa. (Eli, jos nyt vaikka aallonpituus olisi juuri 360 cm, niin muutosta tapahtuisi aste sentillä) Tuon Linkkaamani artikkelin mukaan virhe tuossa aallon vaiheessa ei saa ylittää 60 astetta, koska silloin kaikki menee ihan häneksi, ja vasta-aalto alkaakin vahvistaa tai ainakaan ei heikennä varsinaista aaltoa.

Eli periaate on ihan selkeä: Pitää löytää sopiva taajuus, sopiva aalto ja lähettää juuri vastakkaishessa vaiheessa varsinaiseen tutkaan nähden. Vaikeus tulee siitä, että nyt tässä systeemisää KAIKKI etenee valon nopeudella. Meillä on tietenkin tietokoneet jotka ovat jo GHz luokkaa, Joten varsinainenlaskutoimitus menee 300 000 000 m/s / 3 000 000 000 Hz= 0,1 m/s eli valo etenee “vain noin” 10cm aikana kun tietokonen tekee yhden laskutoimituksen. (Tietenkin huomioonottaen sen onko kone 1 GHz vai 6 GHz, matka on pidempi tai lyhyempi, aina ylläolevan jakolaskun mukaan.) Näillä tietokoneen  nopeuksilla on sitten jo mahdollista tehdä sama miinuslaskutemppu jo valon noputta etenevälle, ja aallonpituudeltaan alle millimetrin pituiselle aallolle. Tietenkin vaikeutta tempussa lisää se, että signaali kulkee kuparissa samoja nopeuksia kuin tutka-aalto ilmassa, joten oman järjestelmän hitaus täytyy tuntea hyvin, että vasta-aalto saadaan lähtemään oikeaan aikaan, että siitä on hyötyä. ;yös oma paikka, ja mittaavan tutkan paikka on paras tuntea hyvin, että mitää vaihevirhettä ei pääse tapahtumaan.

Eli suoritus on käytännössä vaikea, mutta periaatteessa helppo, ja reaalimaailmassa saataneen onnistumaan kohtuullisella varmuudella, koskapa Ranskassa ja Ruotsissa on lähdetty tämän tekniikan varaan Rafalen ja Gripenin omasuojan kohdalla laskemaan. Toki näissä koneissa, sekä tietenkin Typhoonissa, on kaikkia järkeviä rakenteellisiä ratkaisuja joilla koneen tutkapoikkipinta-alaa voidaan laskea on käytetty samoinkuin sopivia pintamateriaaliratkaisuja, mutta muotoilua ei vain ole viety niin pitkälle kun se F-35 koneen kohdalla on tehty.

Tosin tässä vaihtokaupassa USAF on saanut koneen, joka on vaikea havaita tutkassa melkein koko pallon alueella, ilman monimutkaisia lähetin/laskenta ratkaisuja. Se sitten kumpi on “parempi” ratkaisu aerodynaamisesti loistava Eurocanardi, joka käyttää tutkaansa hämäämiseen vai tutkassa lähes näkymätön, mutta aerodynaamisesti heikompi kone. Sen tulee tulevaisuus, eli se seuraava sota, näyttämään.