Ruotsalainen kenraali oli ehtinyt kommentoimaan Suomen puolustusta viime viikolla. Iltasanomien juttu aiheesta ja MTVn kirjoitus samasta asiasta. Asiaa liippaa myös Hesarin juttu puolustusministeriön ja puolustusvoimien näkemyseroista maan puolustamisessa.  En epäile, etteikö Norrbottenin reunoja oltaisiin kolistelemassa kaksi päivää sen jälkeen, kun pilli on puhaltanut, tämä tietenkin saattaa hyvinkin pitää paikkaansa.   Toisaalta harvoin sodissa käy ihan niinkuin suunnitellaan, saattaahan siinä mennä 105kin päivää.

 Suomessa Blogosfäärissä on myös herätty asiaan. Tässä vastapainona nuoren vihreän Emil Sillanpään kirjoitus aiheesta. Ari Pesonen on asiasta vähän toista mieltä. Molemmilla kirjoittajilla on pointtinsa, mutta varsianaisia vastauksia he eivät kysymykseen “Mitä pitäisi tehdä?” anna. 

Ari Pesonen kiittelee Venäjän asevoimien nopeutta mobilisoida suuria yhtymiä ja siirtää niitä nopeasti alueelta toiselle. Pitää paikkaansa: Pihkovasta esimerkiksi löytyy erittäinkin nopeasti liikuteltava 76.  maahanlaskudivisioona sekä yksi erikoisjoukkojen prikaati. Tosin samanlainen prikaati löytyy myös kahdesti punalippuiselta Itämeren laivastolta. Eli hyvin vakavasti otettavien uhkien kanssa Suomessakin judutaan elämään. Siis Venäjä pystyy tekemään kymmenientuhansien sotilaitten niin sanottuja “äkki harjoituksia” tai “snap drillejä” periaatteessa Putinin päätöksellä muutaman hetken varoitusajalla.   Suomessa samanlainen kyky, noin 30 000 miehelle, jokaisena arkipäivänä. Viikonloput, puhumattakaan suurista juhlapyhistä, ovat paljon vaikeampi tilanne.  jos itse olisin havittele Suomenmaan haltuunottoa katsoisin ihan ensimäiseksi kuinka vappu ja juhannus sijoittuvat kalenterissa.  Jos vapun jälkeen on vielä viikonloppu, elikkä kolmen päivän viikonloppu kannattaisi hyökkäys töräyttää käyntiin vapun aamuna, kun kaikilla on tukka kipeänä ja silloin ei Suomessa tapahdu yhtikäs mitään.  Juhannus olisi yhtä varma juttu.  

Valmius on tietenkin paljon muutakin kuin varusmiehet kasarmissa. Eniten turvallisuutta on reserviläiset kotona. Jos Suomessa halutaan vakavasti varustautua hybridisodan aloittamisen ja yllätyshyökkäysten kaltaisiin uhkiin valmistautumista, niin meidän täytyy alkaa sijoittaa, Sveitsin tyyliin, sotilaille varusteet kotiin. Lyhyesti siis reserviläisille rynnäkkökiväärit tetsarit ja kolme tuliannosta patruunoita kotiin.

 Sisäiselle turvallisuudelle tämä ei ole mikään ongelma, ajattelen kaikkia laillisia aseita Suomessa, joita on sadoin tuhansin ja jonkun sveitsiläisen tutkimuslaitoksen mukaan miljoonin, ja joilla tehdään “noin yksi” väkivallanteko vuodessa. Tähän määrään 300 – 400 tuhtta rynnäkkökivääriä yksityisillä ei ole mikään ongelma. En ole nähnyt 30-luvun ja 20 luvun tilastoja suojeluskunta-aseella tehtyjen murhien, tappojen ja muitten väkivallantekojen osalta mutta ei suojeluskuntaaseita silloinkaan minään ongelmana pidetty.  Todisteena tilanteen ongelmattomuudesta voin antaa sen, että ampumaaselaki säädettiin tasavaltaan vasta vuonna 1932. Sitä ennen Suomeen sai vapaasti tuoda vaikkapa konepistooleja USAsta. Ongelma Suojeluskunta aseet ovat olleet vain muualle Josef Stalin-nimiselle herralle ja hänen kätyreilleen ja hengenheimolaisilleen Suomessa.

Edelläkerrotun lisäksi voisi paria muutakin paranusta tehdä: Suomeen tarvitaan myös maavoimiin ammattilaiskomponentti. Siis käytännössä värvättyä nuorta väkeä sen minkä nuorisotyöttömyys kestää. Jos Ruotsin ongelmat värväyksessä materialisoituisivat myös täällä, voitaisiin noin kahteen prikaatiin, siis reiluun 10 000 ammattilaiseen. Nämä olisivat aivan yhtä tehokkaasti ja nopeasti siirrettäviä joukkoja, kuin Venäläisetkin, ja joilla voidaan suojata joko tärkeitä kohteita tai muuta liikekannallepanoa.

Toisekseen Suomessa tarvitaan paljon enemmän kertausharjoituksia. Nykylainsäädäntö mahdollistaa, esimerkiksi perus kiväärimiehelle, 40 vuorokautta kertausharjoituksia sen noin 20 vuoden aikana kun reservissä ruukataan olla.  Enpä tiedä ketään, joka olisi ne loppuun käyttänyt kovissa PVn harjoituksissa. Tietenkin asia erikseen ne kaverit, jotka harrastavat maanpuolustustyötä. sellaisille saattaa tulla yksi 50 vuorokautta kertauksia vuodessa.  Siis niin, että voit laskea niin, että joka toinen vuosi on noin 5 vrk kertaus. Tietenkin Ups ja AUt samaan tapaan omien systeemiensä mukaan.

Kolmantena sitten maakuntakomppanioitten kasvattaminen pikkuhiljaa “maakunta pataljooniksi” ja edelleen “Maakunta taisteluosastoiksi” Kaikkine rakkineineen aina tiedustelulennokeista kenttätykistöpatteristoon saakka.
Edelleen, kannattaisi myös harkita systeemiä, joissa harjoituksiin osallistumisesta, siis puhuttaessa MPKn vapaaehtoisista harjoituksista. Korvaus osallistumisesta olisi ihan kunnollinen. Ei niin, että isänmaalliset miehet ja naiset maksavat siitä, että menevät palvelemaan maataan vaan, suurinpiirtein Ruotsin systeemin mukaan että taaloja suorastaan vilisee silmissä ja yhden päivän palkka on 50-70 euroa.  

Siinäpä on teille  keinot valmiina miten ruotsalaiset kenraalit saavat nukkua rauhassa. Mutta kyllä minä pelkään, että ei nykyinen hallitus, eikä mikään muukaan hallitus, tälle asialle mitään tee.