Länsimaat katsovat tekoälyä markkinalähtöisenä kulutushyödykkeenä ja pörssiyhtiöiden kilpajuoksuna. Pekingissä sitä käsitellään täsmälleen samalla oppikirjalla kuin aurinkopaneeleita, akkuteknologiaa ja sähköautoja: valtion tukemalla ylikapasiteetilla, aggressiivisella polkuhinnoittelulla ja viimein länsimaisen tuotantokapasiteetin tuhoamisella.

Kun DeepSeek, Alibaba (Qwen) ja Zhipu julkaisevat avoimia malleja ja tarjoavat rajapintakyselyitä (API) jopa huomattavasti länsimaisia kilpailijoita edullisemmin, kyseessä ei ole markkinatalouden riemuvoitto. Kyseessä on oppikirjamainen geopoliittinen ja sotilaallinen vedätys, jonka vaikutukset ulottuvat syvälle länsimaiseen suorituskykyyn ja huoltovarmuuteen. Katsokaas Kiina katsoo olevansa jo sodassa lännen kanssa, aseet vain eivät ole, kuten nykyään sanotaan, “kineettisiä”.

1. Digitaalinen silkkitie ja laitteistoansat

Nyt alkava AI vedätys ei ole ensimmäinen kerta, kun Peking käyttää samaa taktiikkaa. Siinä missä Belt and Road -aloite (Vyö ja tie) kytki Afrikan kehitysmaat ja osan Euroopan reuna-alueista – Montenegron velka-ansoista aina Pireuksen satamaan – kiinalaiseen rahaan ja infraan, tekoälyssä toteutetaan nyt samaa kaavaa. Länsi katsoi aikanaan vierestä, kun kriittistä infraa myytiin halvalla. Nyt sama virhe toistetaan ohjelmistotasolla. Erityisen selkeästi tämä on nähtävillä Afrikassa ja jos asia kiinnostaa kannattaa tutustua Kenian rautatie verkkoon ja Mombasan satamaan.

Mekanismi on yksinkertainen. Ensin markkinat hukutetaan hinnoilla, joihin yksikään kaupallisin ehdoin toimiva länsiyhtiö ei pysty vastaamaan. Kun API-kustannukset painetaan nollaan ja mallien painot tarjotaan vapaasti ladattavaksi, länsimaiset yritykset, ohjelmistotalot ja jopa puolustussektorin alihankkijat sitovat prosessinsa kiinalaisiin ekosysteemeihin.

Kun “halpa” teknologia on integroitu kriittisiin toimintoihin:

1. Länsimainen oma kehitys kuihtuu: Korkeiden pääomakustannusten parissa painiskelevat länsiyhtiöt eivät saa investointejaan takaisin ja ajavat toimintojaan alas.
2. Vipuvarsi siirtyy Pekingille: Kun vaihtoehdot on raivattu tieltä, hinnat nousevat, ehdot tiukentuvat ja ohjausruuvi siirtyy Kiinan kommunistisen puolueen käsiin. Näin Kiina on jo käyttänyt vientirajoituksia kriittisiin mineraaleihin ja harvinaisiin maametalleihin, esimerkiksi neodyymi, liittyvänä geopoliittisena vipuvartena.

Tekoäly on päättävää ja analysoivaa infrastruktuuria. Jos yhteiskunta ulkoistaa “ajattelunsa” vastustajan valvomaan arkkitehtuuriin, huoltovarmuus on menetetty jo ennen ensimmäistäkään laukausta. Myöskään minkäänlaisia salaisuuksia ei ole. Ainakaan Kiinalaisille.

2. Epäsymmetrinen vastaisku energiapuristukseen

Pekingin aggressiivinen ajoitus ei ole sattumaa. Yhdysvaltain tiukennettu linja – jossa Trumpin hallinto leikkasi Kiinan pääsyä halpaan sanktioituun raakaöljyyn ja energiakanaviin – pakottaa Kiinan hakemaan vipuvartta muualta. Venezuelan ja Iranin operaatioita kannattaa tarkastella myös tästä kulmasta.

Peking tietää, ettei se voi voittaa Yhdysvaltoja suorassa energiakilvassa tai tullisodassa. Polkuhinnoiteltu tekoäly ja globaalin digitaalisen infrastruktuurin kaappaus ovatkin Pekingin epäsymmetrinen vastaisku: jos Kiinan energiayhteyksiä kuristetaan, se tekee itsestään korvaamattoman länsimaiselle yhteiskunnalle ja sotilasteknologialle.

3. Vaikutukset puolustukseen: Trojan hevoinen koodissa

Sotilaallisessa viitekehyksessä kiinalaisten AI-mallien leviäminen luo suoria taktisia ja operatiivisia uhkia:

• Haavoittuvuudet koodikannassa: Moderni ohjelmistokehitys nojaa tekoälyavustettuun koodaukseen. Jos puolustusvälineteollisuuden koodia generoidaan kiinalaisilla malleilla (esim. DeepSeek tai GLM), järjestelmiin voidaan sisäänleipoa vaikeasti havaittavia takaportteja, joita kiinalainen tiedustelu hyödyntää kriisiolosuhteissa. Vähintäänkin tällainen koodi on katsastettava hyvin huolellisesti.
• Algoritminen liukuma ja vaikuttaminen: Kiinalaiset mallit on linjattu puoluevaltion ideologian mukaisesti. Kiinalaiset kielimallit antavat strategisissa simulaatioissa järjestelmällisesti eskaloivampia ja aggresiivisempia suosituksia länsimaille kuin Kiinalle. Kun tällaisia malleja käytetään päätöksenteon tukena, ne ohjaavat käyttäjäänsä hienovaraisesti Pekingin narratiiviin.
• Ideologinen algoritmi: Kiinalaisiin malleihin on lainsäädännöllisesti sisäänrakennettu puolueen historiakäsitys ja kriisintulkinta. Jos länsimainen ohjelmisto tai analyytikko käyttää näitä pohjamalleja tilannekuvan luomiseen, syötettävä tilannekuva vääristyy.
• Kognitiivinen ansa: Jos sotilaallisen päätöksenteon tukeen tai taktiikkasimulaatioihin päästetään järjestelmiä, jotka on optimoitu kiinalaisella datalla ja opetusmateriaaleilla, mallit tarjoavat strategioita, jotka suosivat Kiinan omia sotilasoppeja ja saavat länsimaisen toimijan tekemään virhearviointeja.
• Avoimuusdiplomatia: Tarjoamalla malleja veloituksetta Kiina kytkee Globaalin etelän maat ja pitkälti myös eurooppalaiset toimijat omaan teknologiseen kiertorataansa. Tämä vetää mukanaan kiinalaisen raudan: Huawein ja Alibaban pilvipalvelut sekä palvelinarkkitehtuurit. Länsi on vaarassa jäädä kalliille “tekoälysaarelleen”, kun muu maailma ajaa kiinalaisella moottorilla.

Lukemista aiheesta saat googlettamalla tuoreen tutkimuksen “Escalation Risks from Language Models in Military and Diplomatic Decision-Making” (Stanford University, Georgia Tech ja Northeastern University), joka tarkastelee kielimallien käyttäytymistä sotilaallisissa ja diplomaattisissa simulaatioissa. Tutkimuksessa havaittiin mallikohtaisia eroja esimerkiksi eskalaatioalttiudessa.

Mitä tästä pitää johtaa?

Naiiviuden aika on ohi. Ilmaisia lounaita ei ole teknologiasodankäynnissä olemassa.

Avoimen koodin leima ei takaa turvallisuutta – se, että mallin painot ovat saatavilla, ei tee siitä vaaratonta. Kiinalaisen puoluevaltion ja sen tekoälyyritysten välinen raja on olematon. Suomessa ja Euroopassa on varmistettava, ettei puolustussektorin tai huoltovarmuusorganisaatioiden ohjelmistokehityksessä käytetä kiinalaisiin pohjamalleihin nojaavia rajapintoja, ollenkaan.

Jos emme tue omaa ja liittolaistemme tekoälytuotantoa sekä laskentakapasiteettia, ostamme itsemme halvalla riippuvuuteen, josta irrottautuminen maksaa kriisin tullen kaiken. Polkuhinnoiteltu tekoäly on Pekingin tehokkain ase vuosiin.

Jos joku on liian hyvää ollakseen totta, se yleensä on.