Tanskan suojelupoliisi (PET) ja sotilastiedustelu (FE) tekivät sen, mitä länsimaisilta viranomaisilta saadaan aivan liian harvoin: ne sanoivat asiat suoraan ja kaunistelematta. Tanskalaisviranomaisten tuoreet arviot Venäjän toiminnasta Pohjoismaissa eivät jätä tilaa selittelyille. Venäjä ei ainoastaan tarkkaile tai kerää tietoa, vaan se valmistelee ja toteuttaa aktiivisia sabotaasioperaatioita, infrastruktuurin häirintää ja yhteiskunnallisen järjestyksen horjuttamista.

Jotain mätää on totisesti liikkeellä, eikä se rajoitu Juutinrauman rannoille.

Rikolliset sijaissotureina – uusi normaali

PET:n paljastusten pysäyttävin anti liittyy toimintatapaan. Perinteinen diplomaattisuojan suojissa tehty vakoilu on ajettu ahtaalle suurlähetystöjen henkilökunnan karkotusten myötä. Tilalle on tullut jotain huomattavasti likaisempaa: Venäjän tiedustelupalvelut rekrytoivat suoraan järjestäytynyttä rikollisuutta, paikallisia jengejä ja ideologisesti harhautuneita hyödyllisiä hölmöjä suorittamaan likaisen työn. Koska rekrytointi voidaan tehdä netissä ja maksaa myös bitcoineilla netissä, koira ei juuri perään hauku tilaajasta.

Kyseessä on halpa ja riskitön hybridiase. Kun kriittisen kaapelin lähellä pyörii hämäräperäinen alus tai logistiikkakeskuksessa syttyy kummallinen tulipalo, tekijänä on usein paikallinen Ammatti-ja taparikollinen, jolle on maksettu kryptovaluutalla. Moskova saa kiistettävyyden (plausible deniability), ja länsimainen oikeusvaltio joutuu painimaan rikosoikeudellisten näyttökynnysten kanssa samalla, kun siihen kohdistetaan valtiollista sodankäyntiä.

Implikaatiot ovat ilmeiset. Länsimaat eivät ole enää “rauhan tilassa”, jossa sodan ja rauhan raja olisi selkeä. Elämme jatkuvassa harmaassa vaiheessa, jossa vihollinen käyttää hyväkseen yhteiskuntamme avoimuutta, vapautta ja lakipykäliä.

Estämisen sietämätön vaikeus: Tanska, Etelä-Suomi ja Lappi

Vaikka uhka on yhteinen, sen torjunta näyttää täysin erilaiselta maantieteestä ja alueellisesta rakenteesta riippuen.

Tanska ja Juutinrauma: Tanskan haasteena on kapeiden salmien ja vilkkaiden merireittien valvonta. Matalat vedet, tiheä siviilimerenkulku ja kriittiset energia- sekä datakaapelit tekevät alueesta haavoittuvan. Kun satoja rahtialuksia kulkee päivittäin kapeikkojen läpi, varjolaivaston ja sabotaasialusten poimiminen massasta vaatii valtavasti merivalvontakapasiteettia. Estäminen Tanskassa on kiinni valvontateknologiasta, nopeasta reagoinnista merellä ja siitä, uskalletaanko kansainvälistä merioikeutta haastaa silloin, kun ”siviilialus” syyllistyy vihollisuuksiin.

Etelä-Suomi ja asutuskeskukset: Etelä-Suomessa kriittinen infrastruktuuri on tiheään rakennettua ja integroitua. Muuntamoasemat, vedenottamot, satamat ja datakeskukset sijaitsevat usein keskellä siviiliasutusta. Täällä venäläisten rekrytoimien välikäsien on helppo liikkua huomiota herättämättä. Etelä-Suomen estämisongelma on laajuus: jokaista muuntajaa tai satamalaituria ei voida vartioida sotilaallisesti. Torjunta nojaa vahvasti suojelupoliisin, poliisin ja rajavartiolaitoksen tiedusteluun sekä kriittisen infran omistajien omaan valvontaan. Jos tieto ei kulje viranomaisten ja yksityisen sektorin välillä minuuteissa, isku ehtii tapahtua.

Lappi ja pohjoinen strateginen syvyys: Lapissa pelikenttä muuttuu täysin. Pitkät etäisyydet, tiheä metsä, ankarat olosuhteet ja vähäinen asutus tekevät valvonnasta luonteeltaan toisenlaista. Lapissa ei ole kyse vain pistemäisestä infrasta, vaan pohjoisten yhteyksien – maanteiden, rautateiden ja Huoltovarmuuskeskuksen varastojen – turvaamisesta. Ruotsin ja Norjan rajat ylittävät huoltoreitit ovat NATO-Suomen elinehto.

Lapissa sabotaasin estäminen vaatii maastoliikkuvuutta, paikallistuntemusta ja viranomaisten saumatonta yhteistyötä alueturvallisuusjoukkojen ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen kanssa. Yksi poikki sahattu voimalinja tai räjäytetty silta syrjäisellä seudulla voi katkaista huoltoreitin päiviksi ennen kuin ketään saadaan paikalle. Toisaalta Lapin etu on “joka miehen valvonta”: harvaanasutulla alueella poikkeava toiminta, outo ajoneuvo tai epäilyttävä maastossa liikkujaryhmä jää paikallisten silmiin välittömästi.

Naiiviuden aika on ohi

Tanskan paljastukset ovat jälleen yksi herätyskello niille, jotka edelleen toivovat paluuta vanhaan järjestykseen. Venäjä ei ole kunnioittanut, eikä kunnioita rajoja, sopimuksia eikä pelisääntöjä. Se etsii saumaa, iskee missä se on helpointa ja käyttää omia vapauksiamme meitä vastaan.

Jos haluamme suojata yhteiskuntamme, meidän on luovuttava lakipykälien taakse kätkeytyvästä reaktiivisuudesta. Hybridiuhan torjunta vaatii kovia otteita: tiukempaa rajavalvontaa, tuntuvaa puuttumista varjolaivaston liikkumiseen, suoraa puuttumista vieraan vallan rekrytointiverkostoihin ja ennen kaikkea ymmärrystä siitä, että turvallisuus ei ole kustannuskysymys – se on kaiken muun toiminnan elinehto.