Törmäsin tuossa Helsingin Yliopiston Kriminaali tutkimuksen laitoksen katsaukseen. Täältöä löytyi suomalaisia pyssymieheiä kiinnostavia tietoja paljon. Lainaan tässä tutkimuksesta sivuilta 17 eteenpäin tekovälineestä kertovaa statistiikkaa:
3.5 Tekovälineet ja väkivallan tyypit Yleisin tekoväline katsauskauden henkirikoksissa (niin miesten kuin naistenkin) oli teräase ja yleisin teräase keittiöveitsi, jota oli käytetty 25 prosentissa rikoksia (56 % rikoksissa käytetyistä teräaseista). Miesten tekemistä henkirikoksista joka neljäs oli tehty ilman asetta, pahoinpitelemällä tai kuristamalla uhri kuoliaaksi. Miehet käyttivät myös ampuma-asetta rikoksissaan selvästi naisia yleisemmin. Erityisesti naisille ominaisia tekovälineitä olivat puolestaan myrkyt ja pehmeät tukahduttamisvälineet. Runsaassa puolessa rikoksia (57 %) tekijä oli käyttänyt tekopaikalta käteen sattunutta välinettä, teräaseella tehdyistä rikoksista osuus oli 67 prosenttia ja tylpällä lyömäaseella tehdyistä 75 prosenttia. Rikoksissa käytetyistä ampumaaseista käsituliaseet olivat lähes aina (82 %) tekijän mukanaan tuomia, metsästysaseista huomattava osa (46 %) oli sen sijaan tekopaikalta käteen otettuja.
Ampuma-aseella tehdyt rikokset muodostivat 14 prosenttia jakson henkirikoksista. Uhreittain laskien rikoksissa käytetyistä ampuma-aseista 28 prosenttia oli luvallisia.9 Osuus on viime vuosina ollut huomattavasti pienempi kuin vuosina 2003– 2009, jolloin ampuma-aseella surmatuista 46 prosenttia surmattiin luvallisella aseella (huomioimatta Jokelan ja Kauhajoen joukkomurhia osuus oli 39 %). Tekijäpohjaisesti laskien luvallisella aseella surmanneiden osuus on pienentynyt 28 prosenttiin 41 prosentista (taulukko 4b). Taulukko 4b Luvallisella ampuma-aseella surmanneiden osuus asetyypeittäin 2003– 2009 ja 2010–2017 (% kuvaa luvan omanneiden osuutta kyseisellä asetyypillä surmanneista; tekijäkohtaiset tiedot)
2003–09 epäiltyjä
2003–09 luvallinen ase
2010–17 epäiltyjä
2010–17 luvallinen ase
Käsituliase
60
30%
39
26%
Haulikko/ yhdistelmäase
42
62%
16
44%
Kivääri
6
50%
4
50%
Pienoiskivääri
8
50%
11
45%
Katkaistu haulikko/kivääri*
6
0
11
9%
Konetuliase
–
–
3
0%
Ilmakivääri
–
–
1
–
Taljajousi
1
–
3
–
Kaikki ampuma-aseet
123
41%
88
28%
Lupa aseeseen, jonka myöhemmin katkaissut.
9 Luvallisella ampuma-aseella tarkoitetaan tässä asetta, johon asetta käyttäneellä henkilöllä oli voimassa oleva lupa. Martti Lehti Katsauksia 34/2019
Taulukosta 4b on havaittavissa, että muutos on tapahtunut erityisesti käsituliaseella ja haulikolla tehdyissä rikoksissa ja toisaalta johtunut epätyypillisillä ampuma-aseilla tehtyjen rikosten lisääntymisestä. Ampuma-asesurmissa tapahtunut rikollisuuden lasku ajanjaksojen välillä on tapahtunut ensisijaisesti laillisilla aseilla tehdyissä rikoksissa (–57 %), toisaalta myös laittomilla aseilla tehtyjen rikosten määrä väheni tekijäkohtaisesti laskien 23 prosenttia. Teräaseella tehdyissä henkirikoksissa tekijän sukupuolella oli vaikutusta väkivallan intensiivisyyteen. Miesten teräaseella tekemistä rikoksista 24 prosentissa uhri oli surmattu yhdellä pistolla ja 35 prosentissa yli kymmenellä pistolla. Naisten teräasetapoista yhden piston rikoksia oli 59 prosenttia ja yli kymmenen piston rikoksia 15 prosenttia. Ero syntyi pääasiassa lähisuhteessa tehdyistä rikoksista. Naisten teräaseella tekemistä parisuhdetapoista yli 80 prosenttia oli yhden piston rikoksia, miesten tekemistä vain joka neljäs (taulukko 4 c).
Eli käytännössä siis: Ampuma-aseilla tehtiin 14% henkirikoksista, joista luvallisilla vehkeillä 28%. Koskapa kokonaismäärä henkirikoksissa oli 709, niin luvallisilla vehkeillä saatujen kylmien määrä olisi siis 7 vuoden tarkastelussa 709*0,14*0,28=27,79 kalmoa. Eli 3,9 per vuosi. Suomessa siis luvallisilla aseilla tehdään henkirikoksia vähemmän kuin yksi kolmessa kuukaudessa. Siis ns “kerran kesässä.”
Kuitenkin viimeisetkin aselain kiristykset myytiin Suomeen henkirikosten estämisellä ja turvallisuuden lisäämisellä. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Tarkoituksena on varmistaa sosiaalidemokraattisen diktatuurin syntyminen. Edelleen kannattaa muistaa että “Sosialistisen työväenpuolueen” ja kansallissosialistisen työväenpuolueen ero on vain internationalistinen aate. Perus “mikä tahansa”sosialisti on ihminen, joka haluaa päättää puolestasi mitä syöt, mitä ajat, ja mitä saat muutenkin tehdä. Siksi heillä on alitajuinen ymmärrys siitä, että pakottaakseen muut tekemään tahtonsa mukaan, heillä täytyy olla väkivallan monopoli. SDPn kapina 1918 ei ollut mitään sattumaa: Se oli yritys saada valta itselle, ja sitä myöten kaikki muukin maallinen mukava. Saat vapaasti todistaa minun olevan väärässä antamalla yksinkin esimerkki valtiosta,
joka toimii
on tasa-arvoinen
vapaa
sosialistinen.
Eli lyhyesti: “aseväkivalta” Suomessa on vain syy ajaa eteenpäin Euvostoliiton agendaa aseettomista, poliittisen eliitin armoilla olevista hallintoalamaisista. Samaan tähtää “luontoarvojen” varjolla meille ajettava lyijykielto.
Äänislinnan valloittamisen muistopäivän yhteydessä Karjalan FSB on julkaissut muutamia suomalaisten julmuuksista (Tässä Helsingin Sanomien juttu) kertovia dokumettejä. Nämä dokumentit kuuluvat samaan sarjaan kuin tarinat, joissa suomalaisia syytetään sotavankien hautaamisesta KGBn 1930-luvulla likvidoimien ihmisten päälle Sandarmohissa. Vaikka jutussa kerrotaankin, että venäläisetkin tutkijat pitävät väitteitä tuulesta temmattuina, ei tällä ole väliä. TÄRKEÄÄ asiassa on kuinka tavallinen Katjusha tai Ivan asian kuulee ja käsittää. Koskapa Venäjän hallinto on kunnostautunut kovasti suomalaisten tölvimisessä viimevuosina. Tämä tuskin tapahtuu ilman syytä. Tarkistin Sputnik.comin ja RT.comin, joissa asiaa ei oltu käsitelty, joten tämä uutinen on todennäköisesti tarkoitettu vain Venäjän sisäiseen kulutukseen.
Mihin tällaista uutisointia sitten tarvitaan? Kaikkien lokakampanjoiden tarkoitus on, luonnollisesti, aiheutta halveksuntaa tai vihaa lokakampanjan maalia kohtaan. Miksi sitten “perusvenäläiset” pitäisi saada vihaamaan/halveksimaan Suomea ja suomalaisia? Koska silloin on helpompi myydä venäläisille “jonkin konflikti Suomen” kanssa, jossa saattaa kuolla ja vammautua myös venäläisiä. Venäjän rajat ovat Euroopassa ovat aikalailla pullollaan erilaisia isompia ja pienempiä sekä kuumenpia ja jäädytetympiä konflikteja.
Suurvalloilla on käynnissä normaali “Suuri peli”, tai kylmä sota vol 2. Suuressa pelissä Venäjän on tärkeää kaventaa Suomen liikkumatilaa, ja palauttaa Suomi takaisin “refleksiivisen kontrollinen” ja syvän suomettumisen aikaan, jolloin Kremlin kellokkaat saavat päättää kuka Suomessa pitää valtaa ja mitä hän päättää. Tämä ei luonnollisestikaan ole suomalaisille ja Suomelle mikään hyvä juttu.
Suomi tarjoilee venäjälle suorastaan lapaan, kun Suomessa keskustellaan saamelaisten itsemääräämisoikeudesta ja vaaliluetteloista ruokitaan tåässä ajatusta separatismista. Kannattaa muistaa, että Venäjältä löytyy jo 1950-luvulla perustettu “saamelaisten vapautusrintama” RVBFL, jonka voisi nyt päivittää palvelemaan kremlin etuja. Voit lukea lisää TÄÄLTÄ tai TÄÄLTÄ. Tämä palvelisi suoraan “saamelaisten vapaavaltiota” Pohjoiskalotilla, joka tietenkin tekisi onglemia suomalaisille, ruotalaisille että norjalaisille. (Itse kirja “kylmää sotaa Lapissa” on myös lukemisen arvoinen. Mitä nyt lähtee tangenteille Vietnamiin yhtäkkiä.)
Muuan “Helsingin Yliopiston Dosentti” voisi nyt koittaa kritisoida selkeästi valheellista uutisointia Venäjällä. En kuitenkaan pidättele henkeäni sitä odotellessa.
Liitän tähän netistä kaappaamani juttelun uusista 6.8mm ehdokkaista US Armyn uudeksi kevytasepatruunaksi. Alkuperäinen artikkeli TÄÄLLÄ. Retostelen asiaa tarkkemmin luettuani. K’äytännössä ongelma on sama kuin Suomen RK-62 M 1-3 aseissa: terminaaliballistiikan tulee ohjata aseen kehitystä. USAn 6,8mm ohjelmat näyttävät tuottavan noin .308 pituista pakettia. Luoti on 6,8mm mutta hylsy on hieman paksumpi kuin perus .308 patruunassa.
Kritisoin Suomen ohjelmassa riittämätöntä läpäisyä, ja USAn ohjelmassa tähän on paneuduttu: patruunassa on monoliittiseen kupariin upotettu terässydän, jolla toivotaan saatavan riittävä läpäisy vihollisen liiveihin. Ratkaisu ei tietenkään ole täydellinen: hyvin liiveissä uiva luoti ui hyvin lihassakin, ja aiheuttaa suhteellisen helposti hoidetttavia vammoja.
Tarve nostaa lähtönopeuksia on myös ajanut asekehitystä: Etteivät paineet patruunapesässä ja piipussa kasva liian suuriksi, on ase todennäköisesti tulossa bulpub tyyppiseksi. Tällöin saadaan aseen kokonaispituus pidettyä hallinassa, mutta lähtönopeudet ylhäällä. Aseessa ollaan liikkumassa M4 kiväärin 14,5 tuuman piipusta takaisin M-16A1 mallin 20 tuuman piippuun.
jos ajatuksen pohjana pidetään 6,8mm Special Purpose Catridegea, jossa noin 7g luoti ampaisee liikkeelle 880m/s ja 6,5mm Creedmoorilla 8g luoti noin 920m/s voitaneen ennustaa, että lähtönoupeus tulee olemaan tuossa 900m/s huudeilla, ja luodin paino noin 7g. teräksen ja kuparin tiheyksillä ei suunnatonta eroa painoissa tule olemaan.
Inside the Army’s Quest for a Revolutionary New Bullet
This is Textron System’s Next Generation Squad Weapon’s 6.8mm cartridge that features its signature, plastic case-telescoped design. (Military.com/Matthew Cox)
As Army weapons officials near the end of a bold effort to arm close-combat units with Next Generation Squad Weapons, new details have emerged about the program’s elusive 6.8mm ammo, designed to pierce enemy body armor.
The Army’s long-standing effort to develop this revolutionary round, capable of taking on a sophisticated peer enemy on the battlefield, has required gunmakers to challenge design assumptions and innovate. Now that plans to develop and field the bullet are taking shape, it remains to be seen whether it will live up to its promise to transform the fight for infantrymen.Save Big on Military Auto InsuranceCompare & Save with Free, Fast Quotes. Get Free Quotes
Just recently, the three gunmakers selected for the final phase of the effort have presented a much clearer picture of the three distinctly different cartridge designs. Both Army and industry officials have disclosed concrete information on the composition of the 6.8mm projectile and how gunmakers have designed their NGSW auto rifle and rifle candidates to cope with potential problems created by the new high-velocity ammunition.
The New General-Purpose Projectile
Since the program took off two years ago, Army officials have refused to discuss specific details about the new 6.8mm bullet and the performance it’s capable of producing.
“We want to make sure we are not divulging things at some point that would give our adversaries some ideas of the things that we are trying to do,” Brig. Gen. Anthony Potts, the commander of Program Executive Office Soldier, said recently.
The stance is quite different from the openness the Army showed when it unveiled its M855A1 5.56mm Enhanced Performance Round in 2011 and, later, the M80A1 7.62mm EPR. Two Army officials with knowledge of the new 6.8mm General Purpose Projectile confirms to Military.com that it is very similar to the composition of the M855A1 and M80A1, consisting of an exposed steel penetrator that sits on top of a copper slug and is partially encased in a copper jacket.
But so far, neither Army officials or the gunmakers involved in the effort will talk about the muzzle velocity of the 6.8mm round, or the extended range it’s designed to achieve to be lethal against a modern, peer adversary.
This is Sig Sauer’s design for the Next Generation Squad Weapon’s 6.8mm cartridge that features a stainless steel base to save weight. (Military.com/Matthew Cox)
The choice for 6.8mm emerged out of a 2017 research initiative: the Small Arms Ammunition Configuration Study. That report convinced Army leaders that infantrymen need a round that would penetrate enemy body armor much more effectively than the current M855A1 EPR round.
“It was the precursor of the Next Generation Squad Weapon program,” said Brig. Gen. David Hodne, director of the Soldier Lethality Cross Functional Team and chief of infantry at the Army’s Maneuver Center of Excellence at Fort Benning, Georgia. To date, the unclassified version of the study has not been released to the public.
Program officials have said that the NGSW effort is different from past Army small arms programs because it began with the ammunition, and not the design of the weapons.
“If you want to build a new innovative weapon, you start with the ammunition; you don’t start with the weapon and try to back into the ammunition — that is not the most effective means to do it,” Potts said. “In the end … there is no secret, it’s all about energy on target. So, we have to understand the targets that we are going after, we have to understand how much energy it takes to defeat that target at that distance, and we have to build a system that delivers that.”
From the start, this ambitious performance goal created concerns in the firearms community — particularly penetrating body armor would require much higher velocities than the M855A1 EPR’s 2,970 feet per second. Higher velocities often come with higher chamber pressures, which can cause premature parts wear and reliability problems over time.
“If you have a terminal performance objective that includes body armor, there is no doubt you are going to have to raise the pressure to increase velocity because that is a key factor … in overcoming the body armor,” said Trevor Shaw, a retired Army lieutenant colonel who has worked in the firearms industry for more than 15 years. “The more velocity you’ve got, the better armor penetration you are going to have.”
Design Challenges
The three gunmakers selected by the Army for the final phase of the NGSW effort are approaching the problem in different ways.
General Dynamics Ordnance and Tactical Systems Inc. teamed up with True Velocity to produce a composite-cased 6.8mm cartridge. For gun-making expertise, GD joined with Beretta USA, which made the U.S. Army’s M9 pistol for decades before the Sig Sauer Modular Handgun System was chosen in 2017 to replace it.
The team was fully aware of the dangers of higher pressures when it designed its automatic rifle and rifle prototypes, said Dave Stouffer, director of business development for the GD-OTS team.
“Higher pressures in the weapon drive all sorts of unsavory things — barrel wear … the stresses that go back on the bolt face, extraction [problems], premature part wear — there’s all sorts of unfavorable things higher pressure drives,” he said.
The GD team chose a bullpup design — which puts the magazine and bolt-carrier group behind the pistol grip and trigger group — to avoid the problem and still meet the Army’s requirements, Stouffer said.
“One of the benefits of a bullpup-style weapon is that you can run much lower pressures and still achieve the desired velocities because you have a longer barrel,” Stouffer said.
GD’s rifle variant features a 20-inch barrel, while the AR version has a 22-inch barrel, said Kevin Sims, senior director of business development at GD-OTS, adding that the rifle variant is shorter than the M4A1 and the AR is shorter than the M249. Fully extended, the 33-inch M4A1 has a 14.5-inch barrel, and the M249’s 36-inch para version has a barrel length of just over 16 inches.
Without speaking to specifics, Stouffer said, “one of the advantages of this style of weapon is that you can have a much longer barrel in a weapon that is generally shorter.”
“If our magazine was in front of the trigger group, this weapon would be 12 to 13 inches longer than it is right now,” Stouffer said. “So, you can have the lightest-weight, shortest, most compact weapon that gives you greater capability than you would out of a traditional setup.”
True Velocity’s lightweight cartridge is a little shorter than the 7.62x51mm round but slightly fatter, so it will require redesigned magazines, Sims said.
Army’s 6.8mm General Purpose Projectile (Left) compared to the Army’s current M80A1 Enhanced Performance Round (Center) and the M855A1 Enhanced Performance Round from an Army Futures Command event in mid-July. (Military.com/Matthew Cox)
Textron Systems teamed up with Heckler & Koch, the maker of the Marine Corps‘ M27 infantry automatic rifle, and Olin Winchester for its small-caliber ammunition production capabilities.
Textron’s case-telescoped 6.8mm cartridge emerged out of the U.S. Army’s Lightweight Small Arms Technology program. The technology uses a plastic case rather than a brass case to hold the propellant and the projectile, resulting in a 30% weight savings, Wayne Prender, senior vice president for Applied Technologies & Advanced Programs at Textron, told reporters at AUSA.
The operating system in Textron’s prototypes was designed to prevent heat buildup in the system, Prender said.
“Heat and plastic generally don’t like each other; we don’t have a problem because of the design elements that have been put into the system,” he said. “We have a … rising chamber that allows us to take care of any potential latent heat that may exist in the barrel.
“We do not have any sort of heat problems. The systems have gone through extensive testing.”
The CT cartridge is also slightly shorter than the 7.62x51mm round, but because of its cylindrical shape, it will require specially designed magazines for rifle variant.
Sig Sauer developed its 6.8mm cartridge, which is a more traditional design that features a stainless-steel base joined to the brass case to save weight, Paul Snyder, product manager for belt-fed systems at Sig Sauer.
“Since you are making them both independently, you can thin them — that gives you the weight savings that you need, and it also gives you the increased powder charge that you need to go that velocity that you need,” Snyder said. “I can save anybody 20% in weight, case for case; we have patented this technology.”
Sig added steel inserts at certain places inside its M4-style design for the rifle prototype to deal with the higher pressure of the 6.8mm round, he said.
“Everywhere there is a wear point, we have reinforced that wear point with stainless steel — chamber, feed ramp,” said Snyder to deal with that “increased velocity of the bolt carrier group.”
“These things are going a lot faster. It’s a lot more violent. Everything increases when you have a higher chamber pressure round.”
Snyder also said Sig included “barrel advancements” to prevent premature wear caused by the 6.8mm round.
“It’s an abusive explosion right at the chamber, so barrel wear was a challenge for all competitors, not just Sig,” he said.
Sig’s cartridge is the same length as 7.62x51mm and can be used in many existing styles of magazines, Snyder said, stressing that the cartridge — because it’s a traditional design — will not require special machines to produce.
“We can sell the case to anybody and they can load it conventionally, so Lake City [Army Ammunition Plant] does not have to come up with any other tooling to load that cartridge; that is huge,” Snyder said.
An Ammo Producer is Chosen
The 6.8mm ammunition for the NGSW will be produced at the Lake City, Missouri, plant. Aside from being on Textron’s NGSW team, Olin Winchester recently won a $28 million Army contract to manage the plant for the next decade, according to a Sept. 27 contract announcement.
Military.com reached out to the Army and Olin Corporation to discuss the issue but did not receive a response by press time.
Orbital ATK currently manages Lake City until Olin Winchester takes over Oct. 1, 2020. Under these agreements, the Army pays for upgrades to the facility, but the managing firm invests money as well, according to Whitney Watson, spokesman for Orbital ATK.
“As part of the contract, when a bidder comes in, they will say we will invest X number of dollars into the facility as well, so there is government money that goes in and there is the operator money that also is contributed,” said Watson, who added that his firm had invested “a sizeable amount of money” over the past 18 years.
The agreement has allowed Orbital ATK to keep 2,000 people employed while it produces small arms ammo for the U.S. military as well as a sizable amount for the civilian market, Watson said.
Velocity Systems’ Next Generation Squad Weapon’s 6.8mm cartridge that features that has replaced the traditional brass case with a polymer design. (Velocity Systems)
The U.S. military puts in its yearly ammunition orders and awards a contract to the managing firm, which buys the cases, powder and bullets from suppliers to produce the ammo to meet strict government guidelines, Watson said.
The Army announced earlier this year that the service has selected a firm to oversee the architecture and design of the new Lake City facility that will produce the 6.8mm ammunition for the NGSW, Watson said, adding that the Army Corps of Engineers will manage the project.
“Shovels haven’t even turned dirt yet,” he said. “It will be the first new building since the Vietnam era, so Winchester, working with the Corps of Engineers, will be able to determine what that building looks like and the technology that will be required to produce what the government wants.”
Currently, Lake City only has the capability to produce traditional, brass-cased ammunition, said Watson, who added that “as far as what we have been told” the Army has not decided what type of new equipment it will need to produce the 6.8mm ammunition.
Army officials said in July that the service won’t select the winning firm’s weapons and cartridge design until sometime in the first quarter of 2022.
“The ammunition for the Next Generation Squad Weapon will be produced at Lake City, we know that for sure,” he said. “And since Winchester has won contract to operate Lake City, we know Winchester will be producing the ammunition for the 6.8mm.
“The picture will become much clearer once the Army has selected, for sure, the design of the Next Gen Squad Weapon. Once they have picked a design, then the dust will settle, and they will determine what that round is going to look like.”
Helikon-Tex Cougar softshelltakki on katukäyttöön suunniteltu “taktillisilla” ominaisuuksilla ryyditetty käyttökampe. Ominaisuuksia takissa on mukavia, hyödyllisiä ja kuuleja. Läpiviennit johdoille ja hanskataskut takana ovat ehdottomasti hyödyllisiä, tuuletusaukot kainaloissa mukavia. Ehdottomasti kuuleimpia ominaisuuksia ovat narusta aukevat sivusaumat, joista pääsee näppärästi käsiksi vyölle ripustettuihin dingelidongeleihin. Myös koot ovat järkeviä, joten runsaampikin reservitaistelija mahtuu vaatteisiinsa.
Sain Cougarini Hatka.fi verkkokaupasta, ja samoja takkeja on tietenkin myynnissä muillakin, mutta Hatkasta olen saanut aina asiallista ja ystävällistä palvelua, joten suosittelen lämpimästi reiluja perheyrittäjiä. Helikon-Tex on puolalaista alkuperää oleva firma joka tekee mitä moninaisempia takkeja, pukuja, liivejä sekä muuta tilpehööriä aktiivireserviläisille, retkeilijöille sekä muille aktiivisen elämän nauttijoille.
Cougar takki edestä.
Kyseessä on siis hyvälaatuinen softshell takki, joka tietenkin pitää myös vettä, jossain määrin. Kannattaa pitää mielessä että kyseessä ei ole sadetakki, ja väistämättä jossain vaiheessa kasteluku menee arvojen yli, jolloin vaate kastuu.
Kuten pisaroista näkyy, pitää Cougar softshell takki tihkua ja sumua kohtuullisen hyvin. Hihansuun kiinnitys on hyvä, oikein mitoitettu ja riittävän suuri, että isommatikin rannetietokoneet mahtuvat läpi perusasetuksessa. Oma kuva
Edelleen takissa on irrotettavat piilo-/ID lätkäpanelit (velkrolla kiinni takin sisällä). Näihin paneeleihin saa erilaisia brodeerattuja tekstejä (selkä ja toinen rintapaneeli) tai kortteja esille (kirkas paneeli, oletuksena vasen puoli).
Takki on siis “ihan varteenotettava” kampe myös turva-alan ammattilaisille, joiden täytyy pystyä toimimaan myös matalammalla profiililla. Edelleen, takin sharkskin-kangas joustaa neljään suuntaan, joten erilaiset painit ja kuperkeikkailut onnistuvat todella hyvin.
Värejä on saatavilla kaikki armeija-sateenkaaren värit (musta, laivastonsininen, kojootti ja oliivi), sekä harmaa että vihreänharmaa vaihtoehto. Kainaloissa on tuuletusaukot, jotka saa auki vetskarilla. ja kyynärpäiden alla on koko käsivarren mittaiset vahvikkeet. Harmaa on mielestäni “harmaa mies” skenaarioihin sopivin väri, joten valitsin sen. Tietenkin voi olla niin, että suuri ja kukkea entisen linjamiehen täydellisyyteen hiottu vartaloni ei tue “harmaa mies” skenaarioissa selviämistä, mutta nytpä ei ole ainakaan takista kiinni.
Kainalosysteemit näkösällä. Oma kuva
Kun vettä alkaa tulla kuin Esterin PeeCeestä, ei sofshelin vesipilariarvo yksinkertaisesti riitä enää. Tässä vaiheessa alkoi jo olla paita märkänä. Oma kuva
Cougarissa on kerrassaan miehuullinen määrä YKK vetoketjuja: Takana hanskataskuun molemmin puolin selässä poikittain, edessä hyvin kookkaat pystytaskut rinnassa molemmin puolin, vasemmassa hihassa ylhäällä ja alhaalla ja vielä oikeassa haukkarissa oma taskunsa. Takissa on velcrolla suljettava povitasku normaalisti vasemmalla puolella. Takissa on osittainen verkkovuori, kuten kuvista näkyy, mutta on parempi ajatella asiaa kerrospukeutumisen kautta, ja valmistautua laittamaan fleeceä tai muuta tavaraa alle. Edelleen kauluksen sisältä löytyy huppu.
Se miksi sinä takin haluat on kuitenkin sen mekanismi päästä koteloille sun muille vyöhärpäkkeille takkia avaamatta. Tämä on ehdottomasti takin mediaseksikkäin osa. Edessä on molemmin puolin kumiset vetonarut, ja kyljissä on kainalontuuletusluukkujen alla vielä ylimääräiset YKK vetoketjut. Näiden vetskareiden alapäässä on muoviklipsut ja velkropätkät, jotka estävät vetoketjuja avautumasta vahingossa. Kun nämä klipsut ja velcrot on avattu, aukenee Cougarin kylkeen noin 30cm aukile, josta pääset käsiksi aseeseen ja vetämään normaalisti. Ase on ehkä hieman hitaammin saatavilla, kuin normisti pikkutakin alta, mutta huomattavasti paljon nopeammin, kuin jos joutuisit ensin värkkäämään takin koko vetoketjua auki.
Klipsit avattuna, ja näytän ensin velcrovarmistuksen pitävyyden, jonka jälkeen veto. Omaa, huonoa, tuotantoa.
Cougar on Helikon Texin viranomaispuolen takkisarjan takki. Helikon Texin tässä sarjassa on samantyyppiset talvitakki (Husky) ja fleecetakki (Defender). Itse päädyin tähän välimallin systeemiin koska, no, Suomessa on melkein aina juuri tämmöisen välimallin takin kelit. Tienkään näillä selkosilla ei näistä hienoista taktillisista ominaisuuksista ole suurta hyötyä, mutta “hei, koska mä voin”.
Eli tuomiona: Hyvä, tai erittäin hyvä, sofshell-takki jokaiselle oman elämänsä toimintasankarille taktillisilla ominaisuuksilla!
Muutokset RK-62 aseisiin ovat olleet kyllä aivan oikeita ja hyviä, mutta 1947 tehty konstruktio alkaa kyllä tulla tiensä päähän. Erityisesti tämä näkyy patruunan osalta: “hyvä risunsieto” ja “hyvä haavoittamiskyky” ei oikein riitä enää 7,62x39mm patruunan ja luodin pelastukseksi. Patruunan läpäisy suojaliiveissä on huono, läpäisy pehmeässä suojassa on parempi, mutta ei erinomainen. Haavoittamiskyky on, kuten mainittu, hyvä mutta ei erinomainen. Luodin lentorata on kohtuullisen kaareva (johtuen lähtönopeudesta), mutta luoti säilyttää energiaa kohtuullisen hyvin (johtuen painosta).
Ase on painava, siihen ei saanut ilman erikoistemppuja kiinni optiikkaa ja muita varusteita. Nyt näihin asioihin on puututtu, mutta SA-int on jäämässä pikkuhiljaa ainoaksi 7,62x39mm käyttäjäksi, joten olisi tosiaankin aika katsoa, mitä RKn patruunalle voisi tehdä. Kyseessä on kuitenkin 40-luvun konstruktio, josta aika on ajanut jo rajusti ohi. Aseen läpäisy ei riitä läpäisemään liivejä, jotka on mitoitettu pysäyttämään moiset luodit (tämä ei liene yllätys). Joten jalkaväkimiehen tulivoima ei ole enää riittävä hänen tehtäviinsä verrattuna.
Kuten Trajectory kohdista nähdään, ovat luotien lentoradat huomattavan eri tavalla kaareutuneet. Mitat sentteinä. Koko taulukko on SI mitoilla, eli nopeudet metrejä sekunnissa ja energiat jouleina.
Patruunan läpäisyä, erityisesti suojaliiveissä/teräksessä määrää, kun puhutaan kokovaippa eli FMJ, luodeista, luodin halkaisijan suhde pituuteen. Mitä ohuempi ja pitempi tanko, sitä paremmin se uppoaa liiviin tai teräkseen. Suomalaisittain Lapuan tuotenimellä S 405 kulkeva 8g FMJ luoti on lyhyt halkaisijaansa nähden, joka aiheuttaa huonon läpäisyn kovissa kohteissa. Tietenkään luodin pintamateriaali (rauta/kupari) ei ole merkityksetön, mutta vähäisempi puhuttaessa kiväärikalibeerien läpäisystä. Materiaali on on sitten mitä merkityksellisin asia, kun puhutaan PSV kanuunoiden nuoliammuksista.
Muissa tässä käsiteltävissä patruunoissa on pääsääntöisesti FMJBT luodit, joilla on enemmän pituutta halkaisijaansa nähden, joka parantaa läpäisyä. Myös nopeampi 8g luoti kapeammalle alalle tietenkin parantaa läpäisyä. Luodin läpäisy toimii “pehmeissä “nykyliiveissä siten, että kun luoti liukuu ballististen kuitujen lomassa, se joko joutuu katkaisemaan x määrän kuituja tai siirtämään niitä. Kun luodin otsapinta-ala on “pii r toiseen” niin 5,56mm kaliberissa ala on 24,28 mm^2, 6,5mm väljyydessä 33,18 mm^2 ja 7,62mm kohdalla 45,6 mm^2. Eli vaikkei 7,62mm ole kahta kertaa suurempi kuin 5,56mm, sen otsapinta-ala on yli kaksi kertaa suurempi. Edelleen kannattaa huomata, että energia, jolla kuitua leikataan ei ole myöskään kahta kertaa suurempi, joten on helppo huomata, miksi 7,62 ei ole mikään läpäisijöiden kurko näissä geimeissä. (Itse asiassa “normi” .30 luoti on 7,83mm halkaisijaltaan, ja .311 tai 7,91mm on “oikea” 7,62mm RK 62 luodin halkaisija. Tilanne on oikeasti vielä vähän huonompi läpäisylle.)
Sekä 6,5mm Grendel ja 6,8mm SPC ovat energioiltaan noin 2700 joulen luokkaa eli noin 1000j enemmän kuin rynkyllä. Edelleen näillä luodeilla otsapinta-alaa on noin kolmannes vähemmän kuin rynkyllä, joten läpäisyä on vastaavasti enemmän. Tarkkoja lukuja on hyvin vaikea antaa, mutta arvelisin että ns “AK proof” suoja, joka on alle NIJ III tason ei ehkä kestä. Standardin mukainen NIJ III liivi luultavasti kestää. NIJ III kestää 7,62 NATO m80 FMJ luodin. Siis 9,6g luodin 847m/s vauhdilla. eli noin 3400 joulea.
Paitsi .223 muut luodit on valittu mahdollisimman lähelle 8g luotia. Rkn luodilla on kääytetty todellista lähtönopeutta RK-62 piipusta (690m/s). Muilta osin valmistajan ilmoittamat nopeudet. 6,5 Creedmoor on laitettu kuvaan mukaan referenssinä ikäänkuin ylälimiitistä. kaavio omaa tuotantoa, Lapuan luodeista ja Hornadyn laskimella.
Olen laskenut nopeudet aina tuonne 750 metrin etäisyyksille saakka, vaikka normi rynnäkkökiväärillä 3-4x suurentavalla optiikalla sielläkin osuminen on jo enemmän toiveajattelua. Ainakin peruskiväärimiehen ollessa kyseessä. Käytännössä aseen letaali, ainakin jollain tavalla haavoittava, ulottuvuus riittää sinne asti missä luodilla on iskuenergiaa enemmän kuin 500j. Jos vedetään yhtäläisyyksiä metsästyksestä, niin metsäkauriiseen, eli tarvaaseen, riittää noin 1000 joulea, ja valkohäntäpeuraan noin 1500 joulea.
.223 Remington tai 5,56x45mm NATO
1000j 150m
500j 350m
7,62x39mm Soviet
1000j 200m
500j 400m
6,5mm Grendel
1000j 300m
500j 550m
6,8mm Special Purpose Catridge
1000j 400m
500j 650m
Kuten nähdään, 5,56 N ja 7,62 S ovat aika lähellä toisiaan ballistisen energian kannalta. Tosin 5,56 on ylisooninen vielä 600m kohdalla, kun RKn luoti putoaa alisooniseksi 450m kohdilla. Tätä yli äänennopeuden mittaria voidaan pitää jonkinmoisena käytännön tähtäysmatkana, jolloin etäisyyden arviointi ei mene vielä ylen kriittiseksi osumisen kannalta. Edelleen voitaisiin laskea Rieman summia, että voitaisiin saada jonkinlainen lukuarvo lentoradan kaarevuudelle.
Uuden RKn patruunat 6,8mm SPC ja 6,5mm Grendel säilyvät ylisoonisina noin 700m asti. Eli ovat molemmat selkeästi pitempijalkaisia nykypatruunaan verrattuna. NATO taas on havainnut 5,56mm patruunan riittämättömäksi hiekkalaatikkosodissaan, joten olemme saaneet sielläkin suunnalla lukea kaliberimuutoksista.
6,5mm Grendel olisi siinä mielessä “helppo” valinta, että se on osin Suomessa kontruoitu, (käytännössä naitettu RKn hylsy 6,5mm luodin kanssa). Mutta tuntuu että Creedmoor on viemässä USAn erikoisjoukot, ja sitäkautta todennäköisesti myös merijalkaväen ja muun armeijan mukaansa. Jos tällainen voitaisiin laittaa jotakuinkin Tavorin kaltaiseen kontruktioon, jossa piipun pituus voitaisiin kasvattaa/pitää noin 50 senttin kohdalla. Tällöin nuo nopeudet pysyvät 800m/s paremmalla puolella, ja sitämyöden energiat kohdillaan.
Täydennys 17.10. 2019. “Radio Kipinä” eli SA-Int podcast julkaisi ohjelman tästä rk-62 päivitysasiasta päivän pari kirjoituksen jälkeen. Voit käydä kuuntelemassa ko jutun tästä. Ohjelmassa kerrottiin että 7,62x39mm haavoittamiskykyä, eli terminaaliballistiikkaa pidetään edelleen hyvänä. Tästä olen samaa mieltä. huomautan edelleen että läpäisykyky ja luodin nopeuden ja ballistiikan kaarevuus vaikeuttaa osumista. (Tällä ei tietenkään ole paljon merkitystä alle 200m matkoilla, joihon rynkky on tarkoitettu)
Lisäys 9.10.2019: Lisäksi rokkaan NY Times ja Mark Galeotti kertovat GRUn euroopan horjuttamiseen suunnitellusta erikoisosastosta. Eirtyisesti Gelottin “In Moscows shadows” bloki on Venäjän turvallisuudesta ja sotilasmahdista kiinnostuneelle todellinen aarreaitta.
Edelleen venäjän Itämeren laivasto on operoinut Liettualle kuuluvilla alueilla sotaharjoitusten yhteydessä. Edelleen ilmatilan ja vesialueiden loukkaukset ovat aikalailla arkipäivää itämern uja balttian maiden alueella. Tähän samaan syssyyn voidaan liittää suomalaisten ikiomat “Airiston Helmet” ja muut kesämökkeily varten valmistetut keskirakaiden helikoptereiden laskeutumispaikat hyvin autioiden mökkien pihamailla syvävesiväylien varressa. Jäljet johtavat sylttytehtaalle. Suomessa sotapoliiseja/ soveltuvia erikoisjoukkoja on riittämätön määrä toimimaan kymmeniä kohteita vastaan saaristossa ja Manner-Suomessa samaan aikaan (ne kymmenet ja kymmenet peltihallit eri stategisten kohteiden lähialueilla).
Tietenkin voidaan ajatella, että sama peli on ollut käynnissä jo 1950 luvulta lähtien: Suomesta on värvätty tiedonhakuun entisiä kaukopartiomiehiä, ja CCCP parusti varustekätköjä strategisten kohteiden lähelle jo rauhan aikana. Tiesutelupalveluiden ja erikoisjoukkojen toiminta on siis enemmäkin elämän ikävä pikku fakta, kuin erikoistapaus valtiollisten toimijoiden suhteissa. Suomessa pystyttiin aikoinaan toimimaan hyvinkin avoimesti, mutta nykyään Suomessa haluttaisiin oikesti pitää yllä jonkinmoista suvereniteettiä.
Olisi lapsellista kuvitella, että JOS kerran Venäjän erikoisjoukot harjoittelevat Norjassa (joka on NATO-maa), että samat erikoisjoukot eivät, jostakin syystä, harjoittelisi Suomessa ja Ruotsissa, jossa kiinnijäämisen riski ja sen poliittinen hinta on paljon halvempi. Tämä tietenkin herättää kysymyksen koulutetaanko ja kertautetaanko Suomessa erikoisjoukkoja vastaan toimivia joukkoja aivan liian vähän vai vain liian vähän.
Suomen yleisradio YLE loihelausumaan jälleen mielipiteensä USAn joukkoampumisista sekä Maailmapolitiikan Arkipäivää Podcastistä. Tottakai kaikille on selvää, että eurooppalaiselle sivistyneistölle USAn aselainsäädännössä ja muutoinkin yhteiskunnassa on kaikki “väärin”. Itseäni enempi kismittää John Morton instituutin johtajan tutkija Benita Heiskasen opittu “oikea” ennakkoasenne USAn konservatiiveihin ja oikeistoon. Tämä tekee John Morton instituutista vinon peilin, joka ei anna oikeaa kuvaa USAn tilanteesta. Samalla tavalla kuin muinainen Aleksanteri-instituutti ymmärsi Neuvostoliittoa ja sen kantoja häkellyttävän hyvin ja NATOn kantoja taas ei ollenkaan. Siis lyhyesti: Epäilen vahvasti tutkija Heiskasen kykyä pystyä tuottamaan puolueetonta ja validia tietoa tutkimuksissaan, jos sokea piste on USAn Keski-Lännen ja Rebuplikaanisen puolueen kokoinen.
Ihmettelenkin miten Heiskasen juttuja Suomen Kuvalehdessä voidaan pitää muuna kuin agendajournualisminä: Demokraattien, ja etenkin demokraattisen puolueen kaapanneen äärivasemmiston, kannat tuodaan kyllä esiin ja esitetään “totuutena”. Tällöin voidaan esittää kysymys miten Hillary Clinton ei ole USAn presidenttinä? Tietenkin on totta, että oikein kukaan ei uskonut Donald Trumpin valintaa presidentiksi, ennekuin se tapahtui. Mutta vaikka olisit väärässä isossa porukassa olet silti väärässä.
Benita Heiskasen tieteellisten artikkeleiden arviointiin minulla ei riitä pätevyys, mutta väistöskirjan aihepiirin perusteella epäilen että köykäistä on. Heiskasen maailmankuva tuntuu edustavan intersektionaalisuutta ja “Justice Democrats” ajatusmaailmaa. Suomen oloissa tämä tarkoittaa “Vihervasemmistoa” sieltä puna-vihersokeuden tummimmasta päästä. Olin positiivisesti yllättynyt, että “maailmanpolitiikan arkipäivässä” päästettiin myös konservatiivisia ääniä esiintymään.
YLE ja “tiedeyhteisö” ei pysty selittämään aseväkivallan perussyytä pois: Vaikka “Vasemmalta laidalta” kuinka tuputetaan selitystä että aseiden määrä selittää aserikkolisuuden, niin se ei sitä tee. Löysin USAn oikeusministeriön Alkoholi, tupakka, ampuma-ase ja räjähdetoimiston (Bureau of Alcohol, Tobacco, Firearms and Explosives)tilastoja vuosilta 1986-2014 aseiden määrästä, ja FBI tilastot aseväkivallasta vuodesta 2015. Tästä esitän todisteeksi ylläolevat kaksi linkkiä. FBIn varmaan kaikki tietävät, mutta data alkaa vasta 1995 vuodesta, koska silloin USA yhtenäinen rikostenraportointi ohjelma otettiin käyttöön. Edelleen FBIn vuoden 2018 raportti osoittaa, että “mustat kiväärit” tai AR-15 tai AK-47/74 tyyppiset aseet eivät ole ongelma: teräaseilla ja tylpillä astaloilla surmataan paljon enemmän ihmisiä kuin puoliautomaattiaseilla.
Edelleen järisyttävää on edustajainhuoneen demokraattiedustajien asiantuntemattomuus aseasioissa, kun he yrittävät ajaa puoliautiomaattiaseiden kieltoja. (AR-15 painaa, riippuen kokoonpanosta kolme-neljä kiloa “kymmenen laatikkoa on aika tulkinnanvarainen paino”, ja AR-15 kaliberi EI OLE .5 eli 12,7mm, vaan .223 eli 5,56mm). Jo pelkkä “rynnäkköaseen” määritelmä piti sisällään 1700 sanaa. Samaan aikaan Demokraattipuolueen presidenttiehdokkaat yrittävät kilpaa hävitä kaikki osavaltiot Kaliforniasta länteen ja NY/NYstä itään, ja siinä sivussa myös presidentinvaalit. Koko lauma ovn kilvan kieltämässä “rynnäkkökivääreitä” (jotka ovat olleet kiellettyjä jo kuusikymmentäluvulta lähtien, vaikka tämäkin on, minusta, perustuslain toisen lisäyksen vastaista) ja takavarikoimassa puoliautomaattiaseita tavan kansalta. Keski-Lännessä ihmiset metsästävät ja elävät kosketuksissa luontoon ja aseet ovat työkaluja siinä missä vasara ja pickup autokin. Aseen käyttäminen vaarallista eläintä ja eläimiä vastaan on USAn tyypillisin aseenkäyttötilanne, vaikka rannikoille keskittyvä media antaa ymmärtää muuta. Iso media kokee vain joukkoampumiset riittävän mediaseksikkäina tapahtumina, joita voidaan revittää. Jengiväkivalta, jossa kuolee suurin osa aseväkivallan uhreista, kiinnostaa korkeintaan paikallisia asemia. Kun ryöstön yritys jää yritykseksi, se ei kiinnosta, ellei ammutulla ryöstäjällä ole “sopivaa suojaväriä” ja ampujaksi saada “valkoisen ylivallan kannattajaa”.
Samaan aikaan saamme muistutusta Hong Kongista (Bloombergin videota) MIKSI USAn perustulaissa on toinen lisäys. Toisen lisäyksen tarkoitus on estää hallintoa muuttumasta tyranniaksi, takaamalla ihmisille keinon vastustaa hallitusta. Kansan”demokratioissa”, kuten vaikkapa Kiinassa, tälläinen ei tietenkään käy. Sivumennen, samaan pyrkii EUkin kieltäessään puoliautomaattiaseet ja lippaat. Kun tämä ei täysin onnistunut, yritetään nyt kieltää lyijy, ja tehdä ampumisesta niin kallista, että metsästys jää vain paremman väen harrastukseksi EU alueella. Suomessahan uusi esitys kieltäisi metsästyksen 75% maa-alasta. En ymmärrä miksi metsästäjäliitto ei ole vahvemmin asiaa vastaan.
USAssa asepolitiikka on hoidettu paljon paremmin kuin Euroopassa. Kun Chikagon ja Baltimoren tapaiset jengiväkivallan pesäkkeet poistetaan tilastosta huomataan, että USAn sydänmailla ammutaan ihmisiä hitaampaan tahtiin kuin Euroopassa. Yksilövapaudet on säilytetty ja laki ja järjestys vallitsee pääosin maassa. Vaikka Ruotsi noudattaa aikalailla standardia eurooppalaista aselainsäändäntöä, on sen lähiöhin “jostakin syystä” pesitynyt vahva aseväkivallan kulttuuri. Johtuisikohan asia jostakin muusta kuin lainsäädännöstä?
Puolustusministeriön havainnekuva Pohjanmaa fregatista. Kuva puolustusministeriön.
Pohjanmaa korveteista (600-2500tn) on kasvanut fregatteja (2500-6000tn).
kustannukset ovat nouseet 100 miljoonaa €uroa.
fregatit ovat saman kokoisia kuin Freedom luokan rannikkotaistelualukset, joten Suomi suunnittelee yhteistyötä NATOn kanssa.
pituus on noussut 94 metristä 114 metriin
aseet on tuhmia
sosiaaliturva ja koulutus eivät saa kaikkia rahoja.
Haluan valistaa toveri Yrttiahoa, ja muitakin, seuraavilla asioilla: Kirjoitin itsekin, kun monitoimikorvetti ohjelma alkoi, että korvettiluokan alukseen ei saada mahtumaan kaikkia asejärjestelmiä jotka sinne haluttiin laittaa. Karkeasti Torpedoilla ei ammuskella lentokoneita, meritaisteluohjuksilla ei torjuta omaa laivaa ja suojattavia kauppalaivoja kohden lentäviä “vampyyrejä”, ja ilmatorjuntaohjuksilla ei upoteta pinta-aluksia. Pohjanmaa aluksilla on lisäksi tarkoitus miinoittaa. Kaikki nämä asejärjestelmät, miinakannesta puhumattakaan, vaativat tilaa. Tilaa saadaan suurentamalla mittoja. Tosin miinakannen päälle sai näppärästi “helikopteri”kannen, joten en usko että tämä oli huono kompromissi.
Tulevien pohjanmaa alusten on tarkoitus myös saattaa meriliikennettä Suomen satamista Tanskan salmiin. Pahimmillaan tämä tarkoittaa kujanjuoksua sukellusveneiden ja kaukotoimintakoneiden labyrintissä. Kun saattue havaitaan, pyritään tekemään koordinoitu hyökkäys, jossa Pohjamaa alusten ilma- ja lähipuollustus, joka kyllä selviää parista ohjuksesta, kyllästetään kymmenillä ohjuksilla, jolloin välttämättä jotain pääsee läpi. Meritaisteluohjusten taistelukärjet painavat satoja kiloja, joten voitte päätellä, että isoonkin ruotsinlaivaan tömähtää moisella vampyyrillä melkoinen holezeck.
Sukellusveneet ovat toinen uhka saattueille, ja mikseivät ne voi tehdä iskuja myös kotimaan kamaralle risteilyohjuksilla. Näitä veitikoita varten tarvitaan torpedot, ne liikkuvat veden alla ja se “helikopteri”kansi sitten UAV lennokkeja varten. Helikoptereillä Pohjanmaa-alus laajentaa tarkkailu ja aseenkäyttösädettään huomattavasti. Helikopterit liikkuvat nopeammin kuin sukellusveneet, joten ainakin aselaukaisun jälkeen saadaan torjuntavoimaa paikalle estämään myöhempiä tuhotöitä. Muussa tapauksessa sama suklari on ampumassa asetäydennyksen jälkeen uusia ohjuksia, mikä ei ole meille hyvä asia.
Pohjanmaa fregattien Gabriel meritaisteluohjukset on sitten tarkoitettu pinta-aluksia vastaan. Huomionarvoisaa tässä on, että meritorjuntaohjukset on sijoitettu eri paikkaan VLS ilmatorjunta ohjusten paikkeilta. Pystysuora laukaisusysteemi eli VLS on etukannella heti lähitorjuntakanuunan (Hamina luokan ohjusveneistä purettava 57mm Bofors mk 3) takana, mutta Gabrielit on sijoitettu aluksen rakenteisiin “helikopteri”kannen etupuolelle. Gabrielejä tulee laivaan luultavasti kaksi neljän solua, eli 8 kappaletta. Koska tavoite on saada pitkään merellä kestävä luokka, löytynee Pohjanmaiden uumenista lisäksi vielä 8-16 ohjusta lisää pitemmän merelläoloajan takaamiseksi. Veikkaan että miinakannen käyttö on laskettu tämänkaltaisten jatkosuunnitelmien varaan, kun tärkeät miinoitukset on hoidettu.
Pohjanmaa luokan aluetorjunta ohjuksina on Evolved Sea Sparrow systeemi, joita mahtuu yhteen VLS soluun neljä kappaletta. ESSM on uusi ja erittäin hyvä systeemi myös manööveröivien meritaisteluohjusten torjuntaan. Koska VLS soluja on etukannella 8 päästää kertolaskulla 32 ohjukseen per alus. Itämeren laivaston iskulaivue operoi SU-24 johdannaisia taktisia rynnäkkökoneita, jotka voivat kantaa kh-31 meritaisteluohjuksia kolme kappaletta, joten yhden Pohjanmaan ohjukset riittävät torjumaan, leikisti, 11 koneen ohjukset. Edelleen jos voimia keskitetään yhden saattueen suojaamiseen ja tuhoamiseen, voitte kuvitella, että ohjuksia lentää ja paljon kahteen suuntaan. Pinta-alukset ampuvat omiaan, sukellusveneet pistävät omiaan sekaan ja laivaston ilmavoimat pistävät omansa sekaan. Jos maali on riittävän arvokas, kannattaa tehdä koordinoitu hyökkäys, jossa torjuntakyky kyllästetään hetkeksi, ja maalit saadaan tuhottua. Sivumennen sanoen, tämä puoltaisi edelleen rannikkotykistön käyttöä alustorjuntaan: Kranaatteja on melko hyödytöntä torjua, koska laivasta kyllä loppuvat ohjukset huomattavasti ennen kuin tykistöltä kranaatit. Kuitenkin riittävä määrä osumia tuhoaa suuremmankin aluksen.
Siis Toveri Yrtiaho ja kaverit: Merivoimat eivät vittuilleessaan suurentaneet alusta, vaan vaatimukset aiheuttivat sen. On helppo ymmärtää että että kun perhe kasvaa, niin perheauto kasvaa. Sama on myös monitoimialuksilla. Tähän nähden 100 M€ on aikalailla suolarahoja.
Se että Amerikkailainen littoral combat ship, eli saaristo taistelu laiva sattuu olemaan olemaan samaa kokoa liittynee siihen että vaatimukset ovat samoja, joten kokokin muodostuu sentähden enempi vähempi samaksi. En usko että Johannes Yrttiaho vakavissaan kuvittelee, että samankokoiset laivat pakottavat ketään NATOon. Silloin hän olisi aivan liian tyhmä eduskuntaan. kyseessä on poliittisten irtopisteiden keruu. Katsotaan vaan mitä Vasemmistoliitto hallituksessa tekee.
Sanoisin että koska oppilasmäärät laskevat, niin koulutukseen alkavat riittää aika pienet kasvut. Menisin jopa niin pitkälle, että jos koulutusrahat pidetään samoina ja pistetään päälle indeksi/inflaatio tarkistus, niin koulutusrahat riittävät ihan jees. Toki ammattikoulutus on ajettu todella huonoon jamaan, joten sitä pitäisi tarkastella. Sosiaalihuolto taas on sellainen musta aukko, että sinne eivät mitkään miljardit riitä. Viimeinen vika Pohjanmaa-luokassa oli siis Johannes Yrttiahon ikioma “vappusatanen”.
Finnish national broadcasting corporation did two pieces of HX-replacement program yesterday. There was regular news story HERE and discussion and piece in current affairs program A-studio. These go hand in hand, sort of. What was really interresting was that discussion in A-studio concentrated very much in the fourth aspect of combat aircraft: the political dimension.
Vasemmistoliitto, the left wing socialist/right wing communist party member Paavo Arhinmäki MP, owned up to their bias toward Gripen E, because of “good Defence co-operation with Sweden” and “common reasons”. Common reasons meant in times when Red Star was trump that Soviet Union wouldn’t like it. Nowadays it must mean that Putin/Russia wouldn’t be keen on it.
Foreign experts that were consulted in matter said the same thing: Choices mean that you emphasis different things in security policy: F-35 was seen as the NATO first option, Rafale as Pro EU option, Although I would like to differ in that: Typhoon is not only British option: Spain, Germany and Italy use it too. F-18 E was seen almost as neutral option as the Gripen, which might be surprising.
All the politicos wanted to go about the HX-program capabilities firts and possibility of parliament walking over the FDF was seen as remote chance. This is not so: FDF will keep ALL the candidates in until the last possible moment. THIS is as it should be: Indeed it is the parliament who must decide this. precisely because it involves the political aspects of the HX deal. The point is that Air force evaluates and tells the parliament what is the conclusion say along the lines, we need 25 planes in option A and 27 planes in option B.
In reality ALL the proposals will include precisely 64 fighters. SAAB puts in two mini AWACS planes, which is a great force multiplier. Boeing has unparalleled EW/SEAD capabilities in G-Growler Rhinos and “Loyal Wingman”, Lockheed Martin has the stealthiest fighter, BAE has the greatest Air to Air fighter and Dassault offers greatest Air to Ground striker or a mud mover. It is impossible to have a glimpse into the program because we know nothing about the scenarios that HX fighters need to tackle. (Apart that there are 7 of them). SO we would really need to know what is in the requirements. But it seems we will hear it sometimes in 2030’ies.
We can guess that there is a air policing scenario, OCA and DCA scenarios must be there, and also deep strike. That is four out of seven.
Really the question is WHAT capabilities you will favor most in HX contenders. Every one of them is a great fighter in their own right and all are capable of providing the capabilities FDF wants.
Tikka TAC A1 in 6,5mm Creedmoor topped up with Vortex Viper PST 3-15 power 44mm lens. The scope mount is a cheapo “some Chinese shit” type of arrangement. Nowadays Viper PST sits on top of SAKO Optilock mounts. Picture own.
Even though I’m sort of married right now I managed to sneak a rifle past the significant loved one. And don’t get me wrong: in SRA (Sovellettu Reserviläis Ammunta, aplicated reservist shooting maybe in English, LINK TO DESCRIPTION.) you can also have sniping stages, and this kind of gun would be most handy in these circumstances. and in 6,5mm Creedmoor the rifle has plenty of ability to reach out and touch someone out to and about 1000m. As FDF current doctrine requires designated marksmen to pull off 600m shots, there is more than enough rifle fro SRA shooting. Simo Häyhä competition is obviously a different story. There ARE english SRA rules in existense, so if you want to check it out here you go.
There it is. The target back can be seen in middle distance in a bit elevated position. Target has already been collected, and lies under the rifle. Own picture
Other application I wanted the rifle for was roe hunting. Granted it is on a heavier side to lug around, so it is best used in ambush or from a stand. I was going to get the Tikka Deerhunter in 6,5mm Creedmoor, but it was not available in two stage trigger before Yuletime. This being the case I decided on TAC A1, which I picked up from Oulun Ase the following week. Tikka is a great rifle, the brand is not as famous as SAKO, but it has solid reputation and, I feel, I do not “pay for the brand name” when I getting a Tikka compared to SAKO. Yes IF I had the monees, I would be owning SAKO TRG M-10 but I’m just a math and physics teacher, so my wallet protects me from many follies!
All in place. Just scope to be zeroed, and it is done. Picture own
The ballistics and accuracy in Tikka TAC A1 are there for at least 300m. So hunting is easy with this kind of gun, even considering that the roe are not biggest and tallest of targets around. The folding stock makes the gun shorter, and the locking of the folding stock is solid, so the gun is never the less a quite short to carry. In the sticks in Finland the foliage is quite dense, so short rifle is nicer to lug around. (And in Finnish hunting law, the AR-15 with 3-round mag is also lawful, so that is sort of my carry gun for stalking)
And what you get?
Unboxing. Tikka TAc a1 has all the tools and bits and pieces in to customize the rifle just for you. There are different sizes of recoil pads to get you started and all the tools you need to set the rifle up. Own photo.
Tikka TAC A1 comes in cardboard box along with all the tools you need to get started with the rifle. And with the different pads and dingy dongies that you may want to use in setting up your Tikka just so. As you can see from photo above the stuff that comes with the rifle is neatly and nicely packed, but cardboard box is a cardboard box. Rifle and parts are in sturdy plastic bags and everything is at its place, so taking them out and getting the gun ready is a breeze. You can decide wich muzzle device you want to mount on the gun. There is SAKO muzzle brake or you can let the gun stay with the barrel thread protection ring. The thread on barrel is 5/8″x24 (Tikka manual gives it out as M18x1) I don’t know if they are the same, or “close enough”.
As I mentioned there are three different pad thicknesses for adjusting the gun to your arm and eye relieve lengths. These work nicely for most people and there is also the tools to get the adjustments done in the package. So you are ready to go right from the start.
Front end view of the gun. No optics put on yet. The gun did not come with the bipod, but I got it on the same gun shopping spree from Oulun Ase in Kempele. Own photo.
I managed to fumble the SAKO OptiLock scopemounts mounting process: I, for some reason, managed to put the plastic rings that go around the tube of the scope so, that Vortex scope didn’t sit straight on rifle. What more, it looked somehow off, but I couldn’t put my finger on HOW it looked wrong. The problem was QUITE evident when I got to range the following day. I couldn’t manage to hit standard army chest ring target from 150m. After I picked this up, and rectified it, the rifle and Vortex optics VIPER PST 3-15 FFP 44mm lens combination was really good. Vortex page in English. In fact now the combination is so good that I can see the impacts if they land on white in target. Well at least with new optics of my face as well.
This is from 100m out and after first 5 round set and then adjusting. After this I zeroed the gun for 150m range. 6,5mm Creedmoor would be better of zeroed into 250m, but unfortunately there is not long enough range available here. I have had my glasses replaced after that, so i suspect the group would be tighter. Picture own.
As I poitend out the rifle is a 5kg carry, so ity is not reallya pleasure to carry around. On the other hand this rifle is a pleasure to shoot. It is accurate, the 6,5 mm Creedmoor gives it a flat trajectory, so it is plenty of a rifle to shoot out to long distances. tekstiä tekstiä tekstiä
6,5mm Creedmoor is a .308 Remington case (nominally 7,62mm) that has been necked down to 6,5mm to accept ballistically excellent 6,5mm bullet. The 6,5mm bullet is a excellent long distance shooter, so combination of room case and long and heavy bullet is a above average long distance shooter. Picture own.
Now when the gun is zeroed in for 150m, I used the Vortex Optics LRBC to do cheatsheet out to 1100m I don’t expect to be shooting the roe that far, but in future SRA stages it may become handy. I’ll go over the Vortex Viper PST zeroing in process on some future date.
Out to 150m, about 0.75 MOA without particularly trying. Own picture
In the end, yes you can quite peacefully spend your hard earned monees on Tikka TAC A1 and rest assured that you were not using your money stupidly. I recommend to get one in your favorite caliber.
Epämuodikkaita ajatuksia 