Ohjukset, ilmasodan epävakaa muuttuja.

Joskus aikaisemmin olen kirjoittanut Suomen ilmavoimista ja niiden tarpeista. Epäilin siellä, että nouseeko AIM-120 AMRAAM-D mallin osumatodennäköisyys yli 50%. NOH nytkun olen hieman enemmän tutustunut asiaan, näyttää siltä että ohjusten osumatodennäköisyys on noin 8% luokkaa. Vähän huolestuttava juttu, jos siis Suomen noin 600 ohjuksella saadaan alas noin 48 lenskaria. Sitten on ohjukset loppu ja muutenken alkaa loppu häämöttää.

Raytheon puhuu AIM-120 D:llä olevan noin 180km kantaman. (SIIS JOS rakettimoottori toimii, siinä on ollut pahoja ongelmia kylmässä ilmassa). Ohjusten kantamaa rajoittavat useta tekijät. Ensinnäkin, takasektorista ammutun ohjuksen kantama on noin 20% etusektorista ammutun ohjuksen kantamasta, eli tässä tapauksessa noin 40km. toisekseen ilman tiheys tottakai hidastuttaa ohjusta aivan fysiikan lakien mukaan. Erityisen huono juttu tämä on silloin kuin ohjuksen rakettimoottori on palanut loppuun, ja se lentää ballistisella radalla. Minulla ei ole tietoa kuinka kauan, tai minkä matkan rakettimoottori palaa, mutta uskon paloajan olevan alle 30s, eli noin 30km ampumamatkaa. Ilman tiheys jarruttaa korkealla vähemmän ja matalalla enemmän, eli mitä korkeammalla ohjus on ammuttu, sen parempi. Ohjuksen optimilaukaisukorkeus on noin 18km, koskapa Raytheon ilmoittaa sen referenssikokreudeksi tuolle 180km laukaisulle, ja kun korkeus putoaa noin 12km puolituu ohjuksen kanta noin 90 kilometriin, ja jälleen noin 45km kantamaan 6km korkeudelle. Eli pakenevien perään ammtuutu ohjus kantaa tässävaiheessa enään 10km, about.

Hyvä liikehtimiskyky koneella haittaa tätä edelleenkin, Koska lentokoneen noin 9g:n liikkeet pakottavat ohjuksen tekemään huomattavasti rajumpia liikkeitä, aina 200g asti, mutta eihän ohjus sellaista kestä, vaan joutuu tyytymään noin 60g kaarroksiin. Tämä johtaa siihen, että jos lentäjällä on ennakkovaroistusta ohjuksesta, hän pystyy liikehtimisellään ottamaan ohjukselta kineettisen energian ja siten myös liikehtimiskyvyn pois, jolloin kone ja lentäjä ovat taas vahvoilla.

Edelleen tutkaohjatut ohjukset, kuten juuri AMPRAAM, ovat lähellä maata heikoilla, kun maali alkaa hukkua maavälkkeeseen. Tämä yhdistettynä jonkinlaiseen maalikoneen liikehtimiseen, niin ohjuksella on todella vaikea osua maaliin.

Suurin osa AMRAAMin pudotuksista on saatu suoraan lentäviä, pahaa aavistamattomia koneita vastaan. Esimerkiksi Serbiassa alasammutut MIG-29 koneet olivat niin huonossa kunnosssa että minkään valtakunnan tutkavaroittimet eivät varoittaneet ohjuksista. Koneet olivat aseidenvintikiellon takia huonossa kunnossa, erityisesti elektroniikkansa osalta.

Samat perusparametrit koskevat tietenkin myös sidewindereitä, mutta passiivinen I-puna ei ole yhtä herkkä maavälkkeelle.

Eli Suomella ei ole tarpeeksi koneita edes suurimman osan ilmatilasta puolustamiseen, ja lisäksi nuo Suomen 600 ohjusta ovat aivan liian vähän.

Advertisements

About epamuodikkaitaajatuksia

Reilu nelikymppinen jannu, joka on huolissaan siitä miten maanpuolustus ja turvallisuus makaa Lapissa, Suomessa ja Euroopassa. Harrastuksina Amerikkalainen jalkapallo, ja SRA ammunta. A guy about 45, who has a "thang" for military current issues, defense and shooting. Not to forget American football.
This entry was posted in ilmavoimat, teknologia, varusteet and tagged , , , . Bookmark the permalink.

12 Responses to Ohjukset, ilmasodan epävakaa muuttuja.

  1. Ike says:

    Kongsbergin sivuilla Nasams esitteessä sanotaan että 162 koelaukaisua ja 90,5 % osumia. Ei tietoa millaisia maalit on mutta tarkoitus kai aina lienee ampua salaa. Ennen kuin oli nykyisen kaltaisia hyviä varoittimia niin 90% pudonneista koneista ei tiennyt että mikä niihin osui, eli puikko tuli alasektorista, luultavasti takasuunnasta. Sehän se olis kätevintä että Hornet vaan pomppaa ilmaan vajailla tankella ja ampuu ohjukset. Sitten hakeen uusia. Eli viisi keikkaa tunnissa x 60 konetta x 10 tuntia/päivä = 3000 ohjusta työpäivän aikana. Se olisi viikossa jo 21 000 ohjusta eli lentotukialuksen varasto.

  2. Ike says:

    Hups, laskin että yksi ohjus per lento. Mutta jos esim 4 ohjusta per lento eli 12 000 ohjusta työpäivän aikana, viikossa 84 000 kpl.

  3. Ike says:

    Taktiikasta sen verran ettei Hornetin kannata ampua lähintä vihollista, vaan esim 50km päähän, jolloin ehtii itse laskeutua jo ennen kuin ohjus on edes osunut kohteeseen. Koska varakenttiä on viitisen tuhatta, niin laskupaikka on aina lähellä. Helikopteri tuo uutta puikkoa lentäen latvusten alapuolella pellon tai maantien päällä, sitä vartenhan ne ostettiin.

  4. Ike says:

    Tuosta Serbian ammunnasta kommentoisin vielä että ohjusvaroitin perustuu kai rakettimoottorin ultravioletin huomaamiseen. UV:ta pukkaa myös suihkumoottorit esim risteilyohjus ja toiset koneet. Omat koneet antanee paljon vääriä hälytyksiä (?). Ehkä uhka havaitaan signaalin liikeradoista eli UV joka tulee suunnilleen kohti. Tutkavaroitin ei varoittaisi esim sen takia että Amraam käyttää omaa tutkaansa vasta ihan loppuvaiheessa. Tai jos ei saa matkapäivityksiä koneilta tai maasta niin pari pingiä ei ohjusta vielä edes paljasta, vääriä hälytyksiä tulee niin paljon kaikkialta, ja tähän kannattaisikin Suomessa panostaa että hallitaan oman alueen radiospektri (detektorit ja häirintälähettimet) joka niemeen ja notkoon. Koska ei tiedetä että missä se taistelu käydään.

    • Terve Ike,

      Infrapunaohjus on melko vaikea havaita passiivisuutensa takia: Se vain etsii lämpimiä kohteita. Siksi sellaisen laukaisu on huomattavasti vaikeampi huomata. Ennen laukaisua IR ojus ei paljasta itseää. Toki sellainen on MAHDOLLISTA havaita, ja nykysysteemit kuulemma pystyvät myös IR ohjuksien havaitsemiseen. Senjälkeen on vielä kuitenkin saatava ohjus liikehtimään ja mahdollisesti heitettävä soihtuja hakupään hämäämiseksi. Se ei kuitenkaan kovin helposti onnistu, ja siksi suurimman osan pudotuksista tekevät juuri infrapunaohjukset.

      Tutkhakuiset ohjukset sensijaan on helppo havaita lukituksen jälkeen. Silloin summeri alkaa huutaa ohjaajan korvaan, ja hän tietää, että on laukaisun kohteena. Samoin ei ole epäselvää mistä ohjus on tulossa, joka helpottaa vastatoimia.
      Hornet menettää mahdollisuuden ohjata ohjusta, jos se joutuu sulkemaan tutkansa. Tosin ohjaava kone voi olla muukin kuin tutka päällä oleva kone, mutta jotakin lukemia pitää saada, ettei vihollisen liikehditä saata ohjusta tilaan, josta se ei enää voi saada osumaa. UVllä tarkoittanet IR eli infrapunaohjuksia. F-35, kuulemma, saa systeemin joka pystyy havaitsemaan ja ohjaamaan vastatoimia IR ohjusta vastaan. Eri asia on, kuinka hyödykä sellainen lopuksi on.

  5. Ike says:

    Tarkkailemalla 270..290nm UV-ikkunaa nähdään aika kaukaa kiinteän polttoaineen rakettimoottorit jopa etusektorista. Näkyvin on hydroksyyli O-H ja tässä ikkunassa ei ole luonnollisia lähteitä, ellei nyt satu salamoimaan tms. Sade ja pilvet voi kyllä peittää tämän signaalin. http://www.dtic.mil/dtic/tr/fulltext/u2/b190676.pdf

    • Joo, näin pitäisi olla. Ja siksi niitä rakettimoottoreita kehitetään pimeämmiksi juuri uv alueella tällähetkellä. (No ainakin julkisten lähteiden mukaan. ) Ongelmat muutoin samat kuin Infrapunajärjestelmissä. Mutta en ollut tietoinen, että uv hakupäitä olisi vielä käytössä ohjuksissa.

  6. Ike says:

    ei olekaan, vaan niitä on käytössä lentokoneen ohjusvaroittimissa

  7. Niinpä. Olivat ainakin noin teknisesti mielenkiintoisenoloisia kapistuksia nuo integroidut omasuojajärjestelmät.

  8. Ike says:

    Tähän liittyen voisi todeta ettei kukaan varmaan odotakaan että F-22, F-35 tai B-2 olisi täysin näkymätön visuaalisesti, infrapunassa, tutkassa tai UV:ssä. Mutta jos hävittäjä näkyy pikkasen huonommin kuin vihollinen niin se voi ampua ohjuksensa ensin. Arvailen että stealth koneen taktiikka voisi olla kova nopeus korkealla, sitten liitoa moottori tyhjäkäynnillä tai jopa sammutettuna. Oma tutka ei minun mielestäni paljasta konetta kovin helpolla. Olin töissä Nokialla ja tiedän että esim 3G toimii -8dB taustakohinan ALAPUOLELLA ! Se on laajakaistaisen systeemin hienous, tosin laaja kaista tässä on vain 5 MHz vaikka voisi olla 50 tai 500MHz, jolloin sitä ei todellakaan kukaan huomaisi.

  9. juu, onhan noista passiivitutkista puhuttu nimenomaan GSM taajuuksia pauna käyttäen. Ongelmana vain ollut se kaskentateho joka koneelta vaaditaan esimerkiksi siihen että se huotaa että suunnasta X ei tukle säteilya, vaikka pitäisi (siis passiivisesti toimiessa) Multistaattinen tukahan on ilmeisesti jo niin hyvällä mallilla, että se kyllä havaitsee stealth koneet. Kuulemma ranskalla olisi semmoinen käytössä. Venäläiset pärjää pienemmä laskentateholla, ja suuremmalla taajuudella, niin että stealth kone antaa kaikua takaisin. Mutta hävittäjäkäytössä liian suuria molemmat tämmöset kompleksit.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s