Ruotsinkielinen YLE ja bloggaajakollega Korpraali Frisk ovat kirjoittaneet kvkk-62:en onglemista YLE toisella ja Korpraali kolmannella kotimaisella. Kahlasin YLEn jutun läpi, mutta pahoin pelkään, että virkamiesruotsista on jo niin pitkä aika, että ymmärsin sen että ammunnoissa oli sattunut vahinko ja ihmisia oli loukkaantunut. Muistaakseni 80-luvulla on kuoltukin juuri kvkkn kanssa, kun se saattaa laueta tärähdyksestä, ja saattaa heittää muutamaan ylimääräistä kuulaa matkaan, jos senpään ottaa. Siinämielessä kvkk saattaa hyvinkin olla PVn vaarallisin ase.

Sinänsä asessa ei ole kauheasti vikaa. siinä ei vain ole oikein riittävästi hyviä ominaisuuksia, että se olisi loistava ase. Itse olen varusmiesaikana kysesitä letkapyssyä kannellut, ja tiedän ainakin sen että se ei varsinaisesti kovin kevyt konekivääri ole. painoa on kertynyt 8,3 kg, kun esimerkiksi PKM painaa tyhjänä 7,5kg. 800g kantaa jo aika paljon paukkuja. Toinen ongelma on se että kvkkseen saa vain 100 patruunan vyölippaita ja vöitä. Kun ottaa huomioon aseen hyvän tulinopeuden 1100ls/min, niin voi laskea, että vyö on läpi noin kuudessa sekunnissa. Sinänsä ei siinä mitään, mutta nyt on sitten aika vaihtaa vyö, ja siinä menee noin 10 sekuntia. Eli vähän huonolla ammunta/lataus suhteella pelataan. Jos vyöt olisivat 200 niin suhde muuttuisi edes about 1:1.

Kuten sanottu, niin tulinopeus on kyllä hyvä, suorastaan erinomainen, mutta itse patruuna ei tuo suurta etua RKsta ammuttuun patruunaan verrattuna. Kvkkn piippu on vain noin 5 senttiä pidempi kuin rk:n piippu, joten huikeaa ballistista eroa aseilla ei ole. Tietenkin ammuttaessa sinne 500m päähän, kvkkn tuli on aika “tiheää”, eli pienellä alueelle tulee paljon kuulaa, joka nostaa osumahdollisuuksia pitkillä matkoilla. Samoin nopeat noin 5ls sarjat onnistuvat kvkklla aika kivasti. Toisaalta painavaan aseeseen rekyyli vaikuttaa hieman vähemmän, joten nopeilla sarjoilla saadaan hieman enemmän osumia kuin keveillä aseilla ammuttaessa. (Eka osuma alhaalla vyönsoljessa, toinen torson keskuksen tienoilla ja kolmassa olkapäissä.)

Jatkuvan tulen tehoa heikentää myös se että kvkkn piippua ei voi vaihtaa nopeasti: eli pikatulena ammuttaessa piippu kuumenee, ja on ennepitkää käyttökelvoton. (niinkuin Rokan kp-31 tuntemattomassa) Jos olisi vaihtopiippumahdollisuus, niin nopealla salvan avuksella vanha opiippu jäähtymään ja uusi kylmä tilalle. Tämä on ollut saksalaisilla arkipäivää jo ainakin MG-42 kksta eteenpäin ja on PKMnkin ominaisuus. Tämä olisi jatkuvaa tulta varten tärkeä ominaisuus.

Oikeastaan kvkk on lähinnä “ryhmän automaattiase” eikä oikein täysiverinen yleiskonekivääri. Siksi PVn siirtyminen PKM aseisiin on hyvä asia. Pitkä 7,62 sotilaskiväärin patruuna antaa iskuvoimaa aina kilometriin ja ylikin. Vaikkakin tulinopeus on noin puolet siitä mikä kvkklla saadaan PKMlläkin hyvä tulen peitto alueella, nimenomaan vakauden ja bipodin ansiosta, sekä tietenkin raskaamman ja iskuvoimaisemman patruunan ansiosta. Eli lopputuloksena ryhmän tulen ulottuvuus kasvaa, ja samoin tulen vaikuttavuus on yli 500m matkoilla paljon parempi kuin ennen.

Kvkk ei sinänsä ole huono ase, paperilla, hieman varmatoisempana ja turvallisempana se kyllä edelleen täyttäisi paikkansa ryhmän tukiaseena, mutta PKM täyttää tämän paikan paremmin. Kvkk on edelleen hyvä esimerkiksi tykistössä tykkiryhmän raskaana aseena, jolloin se voi hieman vähemmällä ryynäämisellä (lisää toimintavarmuutta ja poistaa huoltamisen tarvetta) tarjota lähitorjuntaan ja lähi-ilmatorjuntaa hyvin tulivoimaisen aseen.