Ensinnäkin vastuuvapautusklausuuli: Minulla ei ole “salattua” tai mitään muutakaan “taivaallista tietoa” tankkien panssaroinnista tai PsVkanuunoiden läpäisystä. Joudun siis toimimaan/kirjoittamaan julkisten lähteiden pohjalta, eli virheet aina jopa 20% asti ovat täysin mahdollisia.

Toisekseen: Sitä täydellistä Suomen tankkia ei ole, eikä tule olemaan, jolleivat suomalaiset itse päätä sitä tehdä. Tämä taas olisi tuotos/panos suhteessa hieman liikaa tämänkokoiselle kansantaloudelle. Eli ehkei sitä täydellistä vaunua meille tulekaan.

Vaunuissa tärkeimmät jutut ovat panssari, liikkuvuus ja tulivoima. Sitten tulevat vaikeammat asiat: tietovuo, komentojärjestelmä, tulenjohto ja optiikka muutenkin. Puhumattakaan miehistön koulutuksesta joka kuitenkin on edelleen se tärkein määräävä tekijä taistelussa.

Keräsin näitä tietoja Steel Beasts passarisimulaation Wikistä. Lähinnä siksi että ko “peli” on pohjana SA-INT panssarivaunusimulaattoriin. Eli kyseessä on erittäin hyvä luomus, joka on, ilmeisesti, huomattavan lähellä totuutta arvioidessa PsV taistelua. Mutta edelleen, tuskin tämäkään simulaatio viimeistä sanaa totuudelle pystyy sanomaan. Vaunujen panssarointiin ja tykkien läpäisyyn liittyvät seikat ovat tietenkin salaisia, mutta koskapa molemmin puolin kehitetään koko ajan paremmin ja paremmin läpäiseviä kranaatteja ja niitä vastaan  paremmin ja paremmin suojaavaa panssaria on kilpajuoksuasetelma selvä.

Käytäntönä näyttää olevan se, että vaunukanuunan täytyy saada läpäisy vastustajan etupanssarista kahden kilometrin päästä kohtuullisella luotettavuudella. Yleensä määrittely on sellainen, että puolet osumista läpäisee, jotkut maat/testaajat vaativat 75% läpäisy todennäköisyyden. Samoin mittaustavoissa on hieman eroa siinä kuinka paljon kranaatin massasta täytyy olla panssarin “oikealla” puolella läpäisyn tapahduttua. (Tämä siksi, että miehistö ja laitteet ovat varmasti riittävästi kärsineet). Mutta jälleen, julkisten lähteiden takia, arvuuttelun varaa on paljon. Aika pitkä luettelo, jota käytän tässä vertailussa löytyy täältä. Huomatkaa, että läpäisy annetaan 2km kohdalle, joten joudun harrastamaan luovaa matematiikkaa tuodessani sitä kilometrin läpäisyksi. Tuo 10% lisäys näyttää pitävän kohtuullisen hyvin paikkaansa, ainakin vanhempien nuoliammusten kanssa. Mutta pitkän ja ohuen kappaleen ballistiset ominaisuudet muuttuvat sen pituus/paksuus suhteen mukaan, joten jonkinmoinen arvailu on kyseessä.
Listasin lisäksi penetraattorin materiaalin, mikäli se oli listattu samoinkuin maan ja vähän osviittaa käyttöönottovuodesta. Kuten huomaatte, “normaali” tai siis riittävä tykin läpäisy menee noin 650-700mm RHA kohdalla. Se on ilmeisesti se “riittäväksi” katsottu taso nykykentille. Samoin tilastosta on helppo huomata, että edellisen polven 115mm ja 105mm kanuunat alkavat olla riittämättömiä näissä isojen poikien geimeissä. Arvot ovat nuoliammuksille.

Nyt jos mietitään Suomen maastoja ja tilanteita kuulostaa tuo 2km AmEt aika pitkältä. Epäilen että maksimimatka ehkä Seinäjoen seutuja lukuunottamatta jää mieluummin kilometriin kuin kahteen.

Sitten katsellaan vähän kuvia. Kuvat ovat SteelsBeasts pelin Wikiasta, ja noudattavat julkisten lähteiden konsensusta aina KO panssarivaunun panssaroinnista. Missä on listattu kaksi arvoa, vaikkapa 765KE ja 1231 HE tarkoittaa KE arvo juuri panssarointia nuoliammusta vastaan. Nuoliammus on nykyään Panssareiden pääasiallisin ampumatarvike. Edelleen panssari on listattu LOS eli näkösuunnasta, ikäänkuin kuvitellen, että ammus tulee vaakasuorassa panssariin. Tietenkin oikeasti kranaatti tulee ballistisella radalla, ja siitä on sitten hyötyä tai haittaa senmukaan mihin se tulee ja mikä on sitten panssarin kulma siinäkohtaa.

Vilkaistaan ensiksi vähän “Wanhoja Waunuja”
T-72 M1
T-72 M1 oli NL ulkomaanmyyntiin tarkoitettu versio. Sitä Suomikin sai ostaa. Erona NL versioon heikompi panssari. Nykyään vaunuun saadaan lisäksi aktiivi, tai ulkomaalaisittain ERA panssarointia, joka heikentää sekä ontelo- että nuoliammusten läpäisyä varsinaisessa panssarissa. Sekä Israelilaiset että venäläiset lupaavat läpäisyn putoavan puoleen ilmoitetusta Tykki käyttää samaa A-tarviketta kuin NL/venäjä vaunut, joten tykkinsä puolesta T-72 M1 on sangen soiva peli. Pahimmat ongelmat ovat ilmeisesti A-tarvike sijoittelussa, jota Groznyn katutaistelussa tsetseeniseparatistit pystyivät käyttämään hyväkseen. Johtojärjestelmien ja ammunnanhallinnan suhteen vaunu on toimiva. mutta varmaankin ikä alkaa näkyä laitteissa.

Samaa sukupolvea länsimaailmassa oli M60 Patton josta on nyt kuvissa A3 versio.
M60 Patton A3

Kuten huomaamme, on panssari melko aneeminen, mutta ainakin Israelilaiset ovat käyttäneet lisänä Blaser aktiivipanssari eli RHA elementtejä. Israel on myös modernisoinut omat M60 vaununsa moneenkin kertaan. Nimenomaan panssaroinnin osalta. Sivumennen sanoen aktiivipanssarointi on kaikenkaikkiaan vinkeä keksintö. Ensimäiseksi asialla olivat Venäläiset 1949, mutta ensimäisenä käyttöön reaktiivipanssarinsa saivat Israerilaiset Länsi-Saksalaisten avustuksella. Ideana on se että kahden metallilveyn väliin pakattu räjähdysaine laukea kun onteloammuksen suihku sytyttää se, jolloin räjänhys työntää metallilevyä kauemmas, jolloin onteloammuksen metalliporkkana joutuu etenemään enemmän ja enemmän ikäänkuin vastavirtaan, joka heikentää läpäisyä vastaavasti varsinaisessa panssarissa. Nuoliammuken tapauksessa räjähdys vääntää nuolta, joka joko katkeaa, tai nuoli joutuu etenemään panssarissa huonommassa kulmassa kuin ilman ERA panssaria.
Tykki on 105 millinen, ja alkaa olla kehityskaarensa huipussa, eli suunnattomia lisäläpäisyjä siitä ei tulla saamaan, edustaahan se jo kuitenkin noin viisikymmenvuotiasta tekniikkaa. Tykki on kuulemma kuitenkin tarkempi kuin 120mm vaunukanuuna.

Nykysukupolven vaunut.

Ensiksi Challenger 2

Challenger 2 on, kuulemma, tällähetkellä maailman parhaiten panssaroitu tankki. Ja kyllähän nuo RHA paksuudet ovat kieltämättä kunnioitettavia. Kanuuna on 120mm, mutta eri kuin muilla NATO mailla, koska britit luottavat monipuolisempaan ammuskokoelmaan kuin muut. Persianlahden sodan pisin tuhoaminen tuli kylläkin juuri tällä L30 kanuunalla, joten usko ei välttämättä aivan perusteeton ole. Britit uskovat edelleen HESH, eli tärykranaattiin.

Suojastaan huolimatta Challenger on samoissa painoissa muiden länsivaunujen kanssa, joten liikkuvuus on samaa luokkaa niiden kanssa. Ammunanhallinta ja johtojärjestelmä on samaa luokkaa muiden länsivaunujen kanssa. Eniten vaikutusta laitteiden käyttöön on koulutuksella, joten siinämielessä elektroniikan vertailu ei ole aivan mielekästä. Tietenkin uudet tasitelunhallintakokonaisuudet antavat etulyönnin semmoisia vaunuja vastaan, joilla ei sellaista ole. Mutta sinänsä elektroniset järjestelmät ovat riittäviä nos ne toimivat yhtä nopeasti kuin vastustajankin omat. Siis eivät “paljon hitaammin”. Suurin hitaus laitteistossa on kuitenkin aina ihmisessä.

Leopard 2 A4

Suomi osti noin 10 vuotta sitten Saksata ylijäämävaunuja 124 kappaletta. Näistä osa purettiin varaosiksi, ja osasta tehtiin pioneerivaunuja, mutta taisteluvaunuiksi jäi vielä 100 kappaletta näitä vaunuja. Uudemmat, eli Hollanista ostetut A6 tason vaunut alkavat tulla maahan lähivuosina. Uudempi ja “paksumpi” panssari lisää taistelukestävyyttä, ja tietenkin muutakin laitteistoa on parannettu. Tykki on pidentynyt 44 kaliberisesta 55 kaliberiseksi, joka näkyy tykin parempina läpäisyinä.

Kuten huomataan, kestää Leo 2 A4 nuoliammusta melkoisen hyvin. Erikoista leopardin panssarissa on, että se ei ole samaa Chobham tyyppistä panssaria kuin briteillä ja amerikkalaisilla, vaan reijitetty. Kun reijän koko panssarilevyssä valitaan sopivasti, kääntyy nuoliammus kitkan takia siinä hieman, jolloin saadaan samantapainen efekti aikaan kuin aktiivipanssaroinnilla.
M1A2 Abrams

Abrams on Amerikkalaisten näkemys toimivasta panzukista, ja on ainakin siinämielessä onnistunut konsepti, että laajennettavutta on ollut paljon. Vaunu aloitti 105mm L7 kanuunalla, mutta on nyt saanut 120mm Rheimetallin kanuunan, elikä saman joka on käytännössä muissakin länsivaunuissa. Muutoin vaunusta voi sanoa sen olevan hyvin suojattu, ja aikoinaan painavaksi moitittu. Uudenpi panssarointipaketti eli TUSK on olemassa.

Venäläisten vaunujen nykysukupolvi

Myös venäjällä on edelleen panssaraointi tehostettu, ja pääaseena on edelleen 125mm kanuuna ja sen kehitysversiot. Panssari on suoraan edestä juurikin tuo 750mm RHA. Tosin tarina ei kerro onko tuossa jo otettu huomioon aktiivipanssarin vaikutus. Oletan että on, koskapa aktiivielementit näkyvät vaunun päällä. JOS näin ei ole, kasvaisi tehollinen panssari noin 1000mm-1500mm RHA, joka ei kyllä kuulosta nykyaktiivipanssarissa oikein realistiselta. Seuraavan polven NERA panssarit laukaistaan sitten tutkan antaman herätteen perusteella ENNENKUIN varsinainen kranaatti osuu panssarointiin. Tämä parantaa ERAn suorituskykyä huomattavasti. Näissä sovellutuksissa venäläisillä on teknologia etumatkaa länteen. Lännessä suositaan “paksumpaa” peruspanssaria. Ranskalaisilla on Le Clerck vaunussa modulaarinen panssarointi, jota voidaan kehittää eteenpäin samalla kun tekniikka paranee.

Ja Suomen vaunutarpeet tässä kehyksessä?

Ilmeisesti Leo 2 A4 riittäisi hyvin vielä, koska se pystyy tuhoamaan kaikki vaunut Suomen ampumamatkoilla suhteellisen varmasti. Tosin niin pystyisi T-72M1 uusimmilla ampumatarvikkeilla. JOS omaa vaunua haluttaisiin harkita, kannattaisi tehdä suhteellisen kevyt vaunu, tuossa vaikkapa 35t luokassa, laittaa kevyt panssari ja ainakin tuo Rheinmetallin 120mm L44 kanuuna. Tämä siksi että vaunu olisi huomattavan kevyt ja siksi liikkuva. Käytännössä vaunuun ei voi sellaista panssaria laittaa, että se olisi immuuni vastustajan tulelle alle kilomerin matkoilla(tai voidaan, mutta sitten vaunu onkin jo oikeastaan bunkkeri, eikä liiku juuri mihinkään), joten siihen immuniteettiin ei ehkä kannata edes pyrkiä. Riittävä tykki tuhoamaan kaikki oletettavissa olevat vaunut ja hyvä maastoutumis/kätkeytymiskyky, niin että päästään ampumaan se eka laukaus, ja sitten karkuun, voisi olla se SUOMI-vaunun resepti.