Blokistikollegan propsesita voimaantuneena ajattelin tehdä kirjoituksesta topisen iteraation. Pyydän ateeksi lukiojoilta, joista ehkä tuntuu että homma menee prosessikirjoittamiseksi.

Pääministeri Stubb, Presidentti Niinistö sekä monet yksityisemmät ajattelijat koettavat hahmottaa Suomen tulevaa tilaa ja avaruutta puheissaan ja blogeissaan. Hyvää ajateltavaa tarjoavat muunmuassa random thoughts ja vaikkapa väkivallaton maanpuolutus. Koitan tähän koota hieman epämuodikkaita ajatuksiani siitä mihin suuntaan minusta Eurooppa kehittyy. Toivotaan, että tällä crowdsourcingilla päästää kiitettävään lopputulokseen.

Faktat tehdään nämä vaikka alekkainlaskulla.

• Suomi on agressiivisen suurvallan, Putinin Venäjän, naapurimaa.
• Venäjä kaipaa supervaltastatustaan takaisin.
• Venäjä pyrkii kasvattamaan vaikutusvaltaansa voiman demonstroinnilla sekä sijaissodilla lähiulkomailla.
• Venäjä on loukannut useita kertoja Suomen (ja Ruotsin) aluetta 2014.
• eli
• Venäjä pyrkii kasvattamaan vaikutusvaltaansa Suomessa ja myös Ruotsissa. Voimaansa demonstroimalla sekä pehmeämmällä ja kovenmmalla vallankäytöllä.

Iteraatio II: Venäjä kaipaa SUPERvaltastatustaan takaisin. Venäjä menetti taloudellisen ja ideologisen romahduksensa takia melekin kaiken 1990-luvun alussa. Pahimmillaan talous oli Suomen luokkaa, ja maalla oli oikeastaan vain ongelmia. Kuluneen reilun kahdenkymmene vuoden aikana Venäjä on lähtenyt uudelleen nousuun, ja osoittaa selkeästi kaipaavansa entistä painoarvoaan takaisin. Se ei Kososovonkaan sodan aikana hyväksynyt Serbian pilkkomista, vaan roudautti paikalle myös omia joukkojaan, jotka yllättivät NATOn housut kintuissa ja kaappasivat Pristinan lentokentän brittien nenän edestä. Lisää aiheesta vaikkapa täältä. Nyttemin, kun rahaa on kertynyt niinpaljon että pommareilla on varaa lentää, lähinnä symbolisia, partiolentoja maailman meerillä, näihin lipunnäyttöoperaatioihin on ryhdytty. Eli statuksen menetys on kovasti hiertänyt venäläistä sielua, ja siksi statusta on PAKKO saada hieman takaisin. Putinin Venäjä koittaa paaluttaa itselleen suuremman alan kuin sille painoarvon puolesta kuuluisi maailmanpolitiikan tonttijaossa. Tämä siksi, että jos imperiumit eivät kasva, ne kutistuvat: Aina paranoidi Venäjä pelkää Puolan kovaa kohtaloa.

Venäjä pyrkii kasvattamaan vaikutusvaltaansa Suomessa ja myös Ruotsissa. Voimaansa demonstroimalla sekä pehmeämmällä ja kovenmmalla vallankäytöllä Pehmeää tämänhetkistä vallankäyttöä edustaa KHL liiga ja Jokerit. Liiga EI OLE taloudellisesti kannatava. Sitä tukevat “Kremliä lähellä olevat tahot” ELi tarkoitus on lähentää henkisesti (OHO jääkiekko ja henkisyys samassa lauseessa, tarttee ottaa vissiin snapsi) Suomea Venäjään. 2014 kisat Etelä-Venäjällä Miljardeja hukattiin kertakäyttö infraan, mutta saatiin positiivista näkyvyyttä maailmalla. Lisäksi ne lukuisat kerrat joilla eri kellokkaat Kremlistä tai Frunzesta ovat varoittamassa Suomea liittymästä NATOon.

Venäjä hakee painoarvonsa, ja voimansa kasvua, koska pelkää latistuvansa painoarvossaan siihen noin Italian-Espanjan luokkaan, johon se kuuluisi. Keinona on gangsterimainen uhkailu ja vedätys. Kannattaa kuitenkin katsoa Tsaarin vaatteita ja todeta ne nappiverkkari Adidaksiksi.

Olen keskuteluissa kollegoideni kanssa saanut kuulla argumenttina että “niinhän USAkin toimii” mutta “niinhän Venäjäkin toimii” eli kyseessä ei ole mikään argumentti. Samoin toimii Kiina Afrikassa, mutta se on niin mukavan kaukana, että Suomessa ei tarvitse siitä piitata. Esimerkiksi Rhodesian muuttuessa Zimbabweksi on vain valkoiset vallanpitäjät vaihdettu keltaisiin. Ilmeisesti homma on ihan bueno, koska kyseiset keltaiset ovat myös punaisia, joten kyse ei ole riistosta vaan “kansainvälisestä solidaarisuudesta”. Tässä esimerkiksi juttu BBCltä aiheesta parin vuoden takaa, kolmannella kotimaisella valitettavasti. Tähtään tällä vain siihen että kaikki maat toimivat kykyjensä ja etujensa mukaan. Rislakin Paha Sektori, kertoo hienosti Suomen sodanjälkeisestä turvallisuuspoliittisesta asemasta. Ei ollut elämä helppoa silloin täällä; sekä USA että NL häsläsivät minkä ehtivät, ja veronalainen rahvas koitettiin pitää todellisesta pelistä tietämättömänä.

Eli meihin koetetaan väistämättä vaikuttaa kaikilta mahdollisilta tahoilta, ja kaikki mahdolliset toimijat koettavat käyttää meillä valtaa. Venäjä on useasti uhannut varoittanut Suomea seurauksista JOS Suomi liittyy NATOon. OK, selvä. Venäjällä on siis ulkopolittikka, jonka puitteissa se yrittää laajentaa valtaansa. Venäjä katsoo että sen hallintaa Suomen politiikkaan estää NATOn antama selkänoja Suomelle. Ei suomalaisten tarvitse asettautua putinin hallittaviksi.

Putinin Venäjä on hädin tuskin Neuvostoliiton varjo tällä hetkellä, Venäjän kyvyt ovat nyt heikot, joskin toki Putin on päättänyt lähteä yrittämään uuden kylmän sodan voittoa samoin asein kuin Länsi voitti edellisen: Pakotetaan Länsi varustautumaan Venäjän aggressiota vastaan, ja toivotaan että tällä kertaa Lännestä loppuvat pelimerkit ensiksi. En usko että tämä onnistuu, vaan Venäjän talous huutaa hoosiannaa ennekuin EUn ja USAn.

Voinemme hyväksyä uuden kylmän sodan syttyneeksi vaikka Ulkoministeri Tuomioja koettaa kiistää asian. Ilmeiseti vanhalta pohjalta koettu vasemmistolainen NATO-kauna estää Tuomiojaa kutsumasta lapiota lapioksi, vaan ulkoministeri mieluummin koittaa palvella toistakin herraa. Suomettumisen aika on liian hyvin Tuomiojan ja Väyrysen muistissa. Väyrynenhän oli mukana junailemassa NL:lle mieluisia ihmisiä valtaan NL:n avulla, jota voi pitää vähintää kyseenalaisena ja minusta valtionpetoksellisena toimintana. Minusta kummankin aika on ohi, ja olisi aika löytää vallankahvaan ihmisiä, joilla siintelee mielessä “Suomen etu” eikä “EUn huippukiva virka”

Eli suuri peli pyörii Euroopassa. Suomen pitäisi, Agit propin sanojen mukaan, päättää kenen joukoissa seisoo. Yksin ei kannata jäädä, koska silloin ei ole kenenkään puolella, vaan kaikkia vastaan. Suomelle luontevin joukko seisoa on muun EUn mukana NATO. Se on ainoa organisaatio jota Putin pelkää. Putin katsoo, että hän voi esimerkiksi Suomen kautta lietsomaan eripuraa EUn sisälle, ja hyötymään tilanteesta. Valitettavasti Suomi on Tuomiojan kautta asettautunut hyväätarkoittavana hölmönä aseeksi EU:ta vastaan.