Koko Rhodesian puskasodan 1965-1980 ajan Rhodesian turvallisuusjoukoilla oli paha ongelma: Miten saada pienet ammattilaisosastot riittämään taisteluihin reserviläisten tukena koko laajan maan alueella? Tärkeimmäksi vastaukseksi tähän tuli tekniikka nimeltä Fireforce. Fireforcessa havaittujen terroristien kimppuun tuotiin jatkuvassa hälytysvalmiudessa olevan Fireforce osasto, noin komppanjan verran sotilaita, sekä kaikki sellainen tulivoima jonka teollistuneen maan armeija voi paikalle tuoda.

Jalkaväki lensi paikalle pienikapasiteettisilla Aulette III helikoptereilla, johon mahtui lentäjän lisäksi ryhmänjohtaja ja kolme miestä. Osasto saatoi tulla paikalle usealla eri nostolla niin, että asemapaikalta, joltain toimintaalueen keskeiseltä lentokentältä, lähdettiin myös kuorma-auto letkassa kohti toiminta aluetta, ja helikopterit poimivat stickejä, eli lähinnä puolirymiä, mukaansa aina kun edelliset oli toiminta-alueelle saatu. (riippuen tietenkin toiminnan laajuudesta kohteessa. Paljonko väkeä loppujen lopuksi tarvittiin.) Jalkaväen toiminta tapahtui näissä stickeissä, joiden konsepti on hyvin lähellä NATO aremijoiden käyttämää fireteam kokoonpanoa. Rj, Kk, ja kaksi Rk miestä muodosti stickin. Aseina muilla oli FN-fal ja Kk-miehellä FN-MAG. Loppuaikoina, kun koko vakituinen jalkaväki oli hyppykoulutettu, tuli osa stickeistä paikalle hypäämällä DC-3 Dakotasta.

Jalkaväen lisäksi ainakin paikalla oli kaksimoottorinen potkurikone Lynx, joka konekiväreillä ja raketeilla tuki maanpäällä käytävää taistelua. Lisäksi ilmatukeen yritettiin saada hävittäjäpommittajia raketteineen ja kanuunoineen. Koko palettia ohjasi Aulettesta ilmasta kompanjanpäällikkö. KomentoHeKossa oli lisäksi 20mm kanuuna, joka oli sijoitettu poikittain hyttiin niin, että se pystyi ampumaan sisäkaarelle helikopterin kiertäessä laiskaa ympyrää noin 250m korkeudessa.

Kun terroristi/vapaustaistelija/vihollisosasto oli paikannettu, alkoi päällikkö asettaa HeKoilla osastoja mahdollisille vihollisen poistumisreiteille.. Jokainen heko teki useita nousuja ja laskuja, niin että oikea sijoituspaikka jäi viholliselta mahdollisimman paljon hämärän peittoon. Sitten ryhmät lähtivät joko ajamaan vihollista pysäytyslinjaa kohti, tai odottamaan vihollisen pakoyritystä pussista. Tässä edettiin aivan normaalin jv partiotaktiikan mukaan: miehet näköetäisyydellä toisistaan avorivissä kohti partioalueen keskustaa. Kontakteissa Rhodesian Turvallisuusjoukkojen parempi koulutus ja suurempi tulivoima auttoi heitä hoitamaan vastarinnan hengiltä nopeasti. Ampumakoulutus ja kissapolut olivat jatkuvaa turvallisuusjoukkojen koulutusta, jossa ei aikaa ja patruunoita säästelty.

Kun tilanne olisaatu hoidettua, kerättiin vihollisen aseet ja ruumiit keskeiselle paikalle, josta ne siirettiin tunnistettaviksi ja tuhottaviksi. ja hoidettiin muutenkin jälkihoitoa tilanteessa.

Kun normaali siisryhmä oli 8-16 taistelijaa, saatiin fireforcea käyttämällä paikalle nopeasti 2-3 kertainen ylivoima. Tämä auttoi Ehodesian Security Forcesia saavuttamaan 80-1 tappiosuhteen viholliseen. JOukot olivat niin nopeasti liikuteltavissa että vaikeinpina aikoina yksi fireforce saatoi hoitaa jopa kolme kontaktia päivässä. Tämä aiheutti tietenkin nopeasti sotaväsymystä ja PTSDtä joukoille. Huumeitten ja alkoholin yltiökäyttö oli tavallista.