Vaikka Rhodesian itärajalle luotiinkin lähes yhtenäinen miinakenttien vyö, ei sissien soluttautumista maahan voitu estää. Miinakentät aiheuttivatkin sisseille noin 8000 miehen tappiot. Tietenkään kyse ei ollut msitää koreoiden aselepovyöhykkeestä, vaan melko ohuesta miinoitetusta vy’hykkeestä, johon oli tehty myös tasoitetut jälkialueet.
Kun ZANLA hyökkäsi noin 500 miehen voimin rhodesialaiseen Umtalin kaupunkiin. Tästä kostona Rhodesian ilmavoimat aloittivat sissileirien pommitukset Mosambikissa. Ilmatoiminta ulkomaille lisääntyi, ja rhodesialaiset joutivat turvautumaan yhä enemmän etelä-afrikkalaisten lainaamiin koneisiin saadakseen riittävästi koneita ilmaan. Joskus tämä tapahtui niin,e ttä Etelä Afrikka hoiti ilmasuojan, ja Rhodesia varsinaiset ilmaiskut.
Edelleen Mosambikissä FRELIMOLLE yritettiin luoda vastavoimaa kehittämällä kilpaileva sissiliike RENAMO, joka aloittikin taistelut Mosambikin eteläosissa, ja menestyi ensin Rhodesian ja myöhemmin Etelä-Afrikan tukemana melko hyvin, aiheuttaen ongelmia sisseille ja Mosambikin hallitukselle.
1978 syyskuussa ZIPRAn onnistui ampuma alas SA-7 ohjuksella Kariba-järveltä kohti Salisburyä lentävä matkustajakone. Kone teki pakkolaskun, jossa kuoli suurin osa matkustajista ja henkilöstöstä. Henkiin jääneet jäivät hylylle. Sissit ehtivät hylyn luo ennen viranomaisia ja teloittivat suurimman osan eloon jääneistä. Muutaman onnistui paeta. Samankaltainen murhenäytelmä toistui helmikuussa 1979.
Viscount terrorisikun uhri
Turvallisuusjoukkojen resurssit olivat kerta kaikkiaan liian pienet ongelmaan nähden. 1979 maassa toimi jatkuvasti noin 12000 sissiä, joiden lisäksi rajojen ulkopuolella koulutettiin jatkuvasti lisää. Samaan aikaan valkoisiin kohdistetut iskut kiihdyttivät maastapakoa, joka pahensi edelleen miesvoimapuutetta maassa ja armeijassa. Alle 35-vuotiaat reserviläiset olivat jatkuvassa kuusiviikkoa armeijassa, kuusiviikkoa siviilissä rotaatiossa, ja kaikki
alle 60-vuotiaat olivat mukana reservin kokoamisissa. Tämä oli aiheutti vakavia taloudellisia ongelmia hallitukselle. Puhumattakaan siitä, että naiset vastasivat pitkälti perheiden turvallisuudesta kotona.
Naisille oli suunnattu myös ikioma konepistooli malli.
Poliittisesti maa muuttui Zimbabwe-Rhodesiaksi, ja maahan valittiin musta pääministeri ja presidentti. Yritys saada aikaan sisäinen vallanjako ratkaisu ja saada sen jälkeen apua ulkomailta ei onnistunut. USAn presidentti Carter ja vastavalittu Britannian pääministeri Thatcher pitivät kauppasaarron voimassa. Thacher kutsui kaikki osapuolet rauhanneuvotteluihin joulukuussa 1979. Sissit lupasivat lopettaa sotatoimet, ja osallistua vapaisiin vaaleihin maassa.
Maaliskuussa Rhodesiassa järjestettiin vapaat vaalit. Vaalikampanjan aikana Mugaben sissit pelottelivat äänestäjiä, mutta kansainväliset vaalivalvojat katsoivat toimintaa läpi sormiensa. Turvallisuusjoukoilla oli olemassa suunnitelma ”operation Quartz”, joka tähtäsi Mugaben ja hänen tärkeimpien kannattajiensa tuhoamiseen armeijan ja ilmavoimien yhteisoperaatiolla sissien päämajassa Salisburyssa. Tämän jälkeen rauha olisi tehty hieman helpompina neuvottelukumppaneina pidettyjen ZIPRAN ja Ndabaningi Sitholen kanssa. Käskyä operaatio kvartsin täytäntöönpanoon ei annettu.
Jälkinäytös Rhodesian puskasota päättyi lähes täydelliseen Robert Mugaben ja ZANUn voittoon, mutta Rhodesian African Rifles joutuivat vielä pitämään sissiliikkeet erillään toisistaan. 1980 sissiliikkeet muodostivat yhteisen puolueen, tämä ei kuitenkaan estänyt ZIPRAn ja ZANLAn valtakamppailua kaikilla hallinnon tasoilla. Britit yrittivät rakentaa samaan aikaan sissiliikkeistä yhtenäistä armeijaa, ja jossain määrin onnistuivat siinä. 1982 valtataistelujen takia armeijasta lähtemään joutuneet entiset ZIPRAn taistelijat aloittivat maantierosvoilun ja tuhosivat valtion kohteita, joka sai keskushallituksen lähettämään paikalle armeijan. Näissä operaatioissa kuoli vielä noin 20 000, pääasiassa etnisiä nbedelejä.
5. Prikaati toiminnassa
Erityisesti tässä rumassa episodissa “kunnostautui” Pohjoiskorealaisten kouluttama Zimbabwen 5. prikaati, jonka toimet olivat niin julmia, että niitä eivät voineet katsoa sormien läpi edes valtaapitävät, vaan se hajotettiin. Prikaati ei ollut osa Zimbabwen armeijaa, vaan ZANLAsta muodostettu vain pääministeri Mugabelle uskollinen miliisi.
Lisäksi Etelä-Afrikan erikoisjoukot, heistä suuri osa Rhodesian sodan veteraaneja, operoivat Zimbabwen sisällä, muun muassa tuhoten iskussa muutamia ilmavoimien hävittäjäkoneita lentokentälle 1982.
Kirjallisuutta:
Moorcraft, Paul L.; McLaughlin, Peter (April 2008) [1982]. The Rhodesian War: A Military History. Barnsley: Pen and Sword Books. ISBN 978-1-84415-694-8.
Cocks, Chris (June 2009) [1988]. Fireforce: One Man’s War in the Rhodesian Light Infantry (Fourth ed.). Johannesburg: 30° South Publishers. ISBN 978-0-9584890-9-6.
Croukamp, Dennis E. W. (December 2005). Only My Friends Call Me “Crouks”: Rhodesian reconnaissance specialist. Cape Town: Pseudo Publishing. ISBN 978-0-620-29392-1.
French, Paul (2012) Shadows of a Forgotten Past
Elektroniset:
http://selousscouts.tripod.com/rhodesian_security_forces.htm
http://www.jrtwood.com/article_fireforce.asp
Epämuodikkaita ajatuksia 