Kuten Some sotilaan Image blogissa Charly Salonius-Pasternak kirjoitti on koulutus ja harjoittelu tärkein voimavara puolustusvoimille. Tämä tietenkin pitää paikkaansa mille tahansa organisaatiolle. Vaikka esimerkiksi jääkiekossa parhaita yksilöitä suitsutetaankin, ovat he kuitenkin vain osa joukkuetta, ja tässävaiheessa kautta ovat enään jäljellä parhaat joukkueet, eivät parhaat yksilöt. Toki parhaat yksilöt auttavat, mutta parhaiten yhteen saatu joukkue peittoaa kyllä parhaat yksilöt. Tietenkin ammattinikin puolesta toitotan hyvän koulutuksen puolesta.

Saksan armeija oli maailman paras armeija 1939. Harvat WHn yksittäisistä osista olivat “parhaita”, mutta yhteispeli ja Blitzkrieg sekä huolellinen perusteellinen koulutus teki Saksan divisioonista voittamattomia. Jos katsotaan vain yksittäistä aselajia, niin Ranskan panssarivoimat olivat nixmanneihin verrattuna melko ylivoimaisia. Muut osat armeijasta jättivät sitten liikaa toivomisen varaa.

Samaan koulutuksen epäsuhtaan perustui pitkälle myös suomalaisten menestyminen Talvisodassa. Venäläiset olivat melko huolimattomasti koulutettuja ja tulivat sotimaan melko epäammattimaisella asenteella, ja hyvin kaavamaisesti. Kun venäläiset sitten oppivat hommansa, ja saivat teknisen ylivoimansa riittävästi vaikuttamaan, eivät suomalaiset enään pystyneet vastustamaan RKKAta.

Stalin ja venäjän ylijohto yritti kyllä ottaa opikseen talvisodan fiaskosta, mutta valitettavasti uudistus ei ehtinyt mennä läpi koko armeijan ennekuin Saksa lähti hyökkäykseen 1941. Saksalaisia oli jälleen vastassa osin teknisesti ylivoimainen panssariase, ja erittäin hyvä ja iskukykyinen tykistö, mutta koulutuksellisesti ja yhteistoiminnallisesti erittäin heikko kokonaisuus. Siksi Wehrmacht hyvin nopeassa tahdissa niisti puna-armeijan tappion partaalle. Seuraavina vuosina puna-armeija oppi yhteisoperaatiot ja saksalaisten koulutus alkoi mennä vessasta alas. Jotenka 1944-45 puntit olivat taidollisesti itärintamalla hyvin tasan.

Eli: Kaiken ei tarvitse olla maailman “paras” hyvä riittää, kunhan paketti on harjoiteltu ja kaikille asianosaisille koulutettu.

Tässä Suomi on nyt pahasti häviämässä oikeastaan kaikille maille Itämeren piirissä: Armeija aikaa on lyhennetty ja “tehostettu” säästösyistä, mutta koulutuksessa pitäydytään kuitenkin edelleen tehtävän kannalta epäoleellisiin juttuihin. En sano että sosiaalitunnit ovat sinänsä pahasta, mutta kannattaako ne kaikille pitää. Parempi olisi pistää taistelija sossun juttusille, jos hän apua tarvii ja lukemaan kirjanen omalla vapaa-ajallaan, eikä hukata tärkeää koulutusaikaa siihen että joku kapiainen lukee sen vihon nukkuville varusveijareille. Eikös?

Myöskään isoja treenejä ei Suomessa ole sitten muinaisen 80-luvun ollut. Olisiko aika taas tullut? Roudataan Rovajärvelle esimerkiksi kaksi varusmiesprikaatia ja kolme reserviläisprikaatia, ja treenata pari viikkoa oikein kunnolla. Maksaa paljon, kyllä, mutta testaisi koko prikaatia komentajasta ammusmies n:ään. Samalla iso harjoitus antaa ison signaalin.

Paras olisi tietenkin Suojeluskunnan perustaminen, niin että reserviläiset harjoittelisivat itse omalla ajallaan, mutta muuan viiksekäs gruusialainen diktaattori piti Suojeluskuntia liian toimivana organisaationa ja kielsi sen jollain epämääräisellä syyllä.

EU pyrkii täydentämään Suomen maanpuolustuksen tuhon kieltämällä puoliautomaattiaseet terrorismin perusteella. Tähän ei pidä suurin surminkaan suostua.