Kuten monelle muullekin Euroopan maalle myös Suomelle tuli tämä uusi “suuri pelit” tai uusi kylmä sota, kuinka nyt halutaan sanoa, pahana yllätyksenä. Onneksi Suomi ei ollut vielä ajanut puolustusta yhtä alas kun esimerkiksi Ruotsi, joka käytännössä teki omasta erittäin hyvästä puolustusvoimastaan lähinnä erilaisten siirtomaa sotiin ja rangaistus retkikuntien hotamiseen sopivan siirtomaavallan armeijan
Kun itse pääsin 90-luvun alussa armeijasta Suomen reservin vahvuus oli noin 700000 miestä Nyt se on noin 230-40 tuhannessa miehessä. Siirtymistä ei tosiaankaan ole, vaikka meille muuta väitetään, tehty puolustus edellä vaan säästöt edellä. Tämä sen takia että 700000 miehen varustaminen tulee luonnollisesti melko kalliiksi ja siksi on päätetty tällaiseen kevyt vaihtoehto jossa kuvitellaan kahdella sadalla tuhannella miehellä pystytävän tämän ja muihin tehtäviin mitä en oli laskettu tarvittavan 700000 miestä.
Erityisesti tämä Suomenkin housut kintuissa kiinnijääminen on nähtävillä siinä, että yhtäkkiä tykistön koulutus on tullut maanpuolustuskoulutuksen ohjelmaan voimakkaasti mukaan. Tämä tietenkin ihan sen takia että tulee jos ollaan esimerkiksi afganistaniin tai Irakin kaltaisessa tiloissa helpoin tapa saada tulitukea on paikalle on pyytää sitä ilmavoimilta, mutta sitten kun on “ihan oikea sota” niin Suomen ilmavoimilla ei riitä kykyä tukea jalkaväkiprikaatien taisteluita, jotenka sen takia on pakko panostaa jälleen kerran tähän tykistöön.
Tietenkin aikojen saatossa Suomen tykistö on ollut kirjavaa, kaliberi määrää, ja muuta hässäkkään ollut valtavasti. Siinä mielessä siirtyminen muutamaan pääkaliberiin on totta kai ihan järkevää. Prikaateissa patteristojen kalustona 122mm kanuuna-haupitsi eli venäläiset D 30 tai 122 H 63 Suomessa ja toisessa 152 millinen haupitsi modernisoitu. Tätä prikaatin omaa kenttätykistörykmenttiä voidaan edelleen vahvistaa erillisillä patteristoilla niin että 3-4 patteristoa tukee prikaatin neljää jalkaväkipataljoona
No nyt sitten ollaan herätty että tämä tykistö oikein täytyy kouluttaa, mutta koska verrattuna esimerkiksi jalkaväen kiväärimiehen koulutukseen jota MPK hyvin kiitettävästi harrastaa niin tykkimiesten kouluttaminen on aika kallista. Tykistön ammunnassa on monta komponenttia. Ensinnäkin tuliasemassa on ns tykkijullit jotka laittavat tykin asemaan ja suuntaavat sen rakentavat viestiyhteydet, ensin patteriin, ja pattereista patteristoon ja jälkeen alkavat ampua patteriston ohjaamina.
VAikka pattereilla ja patteristossa on periaatteessa käytössä tietokonepohjainen ammunnanhallintaohjelma AHJO, niin edelleen kaikkien täytyy pystyä ampumaan tasolla. Tietokonnethan tapaavat kaatua ikävässä paikassa, ja en oikein jaksa uskoa, että EMP pulsseja ei seuraavassa sodassa köytettäisi ihan normaalina TST toiminnan osana.
Sinänsä Tasolla, siis millimetripahvilla, ampuminen on aika helppoa, ja aika helppoa tehdä nopeasti. Sitä vain tarvitsee harjoitella Koska millimeripaperin päällä on viivoitinhässäkkä, ja pahvinpaloilla käännellään suuntia, niin että tuli saadaan maaliin kokoon.
Ensimäisenä, tai tuliasemista katsoen viimeisenä, komponenttina, jos nyt ajatellaan vähän karkein vedoin, terävässä päässä jalkaväen kanssa on tulenjohtajat. Tulenjohtajat ohjaavat varsinaista ammuntaa. käytännössä hän partioineen etsii maaleja ja antaa niille sitten vähän “Jumalan vihaa”, oli taistelutapa mikä tahansa. Tärkein ase kiikari ja tietenkin hyvä rytmitaju ja mielikuvitus.
Tietenkin tätä kaikkea voidaan, suhteellisen helposti, harjoitella erikseenään ja se silloin niin kun kauheita maksaa. Mutta semmonen MPK koulutuksen tykki jumppa 2-3 päivää voi olla vähän puuduttava jos ei päästä ampumaan. Mutta tietenkin siitäkin pitäisi ensiksi treenata.
Tässä olis kyllä semmonen kehitysidea: näitä kaikenmaailman tietokonepelejä ja simulaattoreita tehdään kuten esimerkiksi “America’s army”. Rykäistäisiin Suomessa kokoon “Tulenjohtaja, Sotashakin kuningatar”. Tulenjohtajille suunniteltu pieni simulaattori, missä saisi harjotella näitä omia tulenjohto hommia. Ja tässä voitaisiin harjoitella kaikkia perustaitoja ennekuin mennään kertaamaan metsään, että ei tarvitse jossain Rovajärvellä enää vesisateessa arpoa tulikomentoakasaan.