Suomessa ollaan, ilmeisesti Stalin muiston kunnioittamiseksi, aina pitäydytty kuudessäkymmenessä hävittäjässä. Käsittelen tässä Pariisin rauhansopimuksen 1947 (Stalinin Neuvostoliiton ) asettamia ehtoja Suomen puolustusvoimille.( Ja kyllä olen tietoinen, että näitä ehtoja on useaan kertaan muutettu, mutta” tärkeimmät” rajoitteet ovat jostain syystä edelleen voimassa.) Lisää voit vilkaista Wikipediasta

Eli, Silloin kun Punainen Tähti™ oli valttia, katsoi NL, että noin kuudellakymmenellä koneella on helppo pyyhkiä tarvittaessa pöytää. Määrä oli tietenkin naurettavan vähäinen 1940 luvun lopulla, koska se ei ole tänäkään päivänä riittävä. Tämä avasi Neuvotoliitolla mahdollisuuden käyttää Suomen, erityisesti Lapin, ilmatilaa niinkuin halusi.Kylmän sodan kovimmilla pakkasilla Ruotsilla oli maailman viidenneksi vahvimmat, noin 500 koneen ilmavoimat. Olen taipuvainen luottamaan silloisten ruotsalaisten suunnittelijoiden laskupäähän, joka laittaisi maan koon ja asukasmäärä huomioiden Suomen ilmavoimien “oikean” mitoituksen noin 200-260 koneeseen.

Eli Suomen ilmavoimat olivat noin 200 konetta liian pienet. Tätä kierrettiin sillä tavalla, että Suomi koulutti huomattavasti liikaa lentäjiä erityisesti Draken kalustoon, ja ruotsi kaikessa hiljaisuudessa varastoi ylijäämä Drakeneita suomalaisille siirrettäväksi sodan sattuessa. Kun Suomi vaihtoi Hornet kalustoon ja kylmässä sodassa tuli suojakelit, purkivat ruotsalaiset varastonsa.

Ilmavoimien koko ja koneiden hinta on 1970 luvulta noussut. Koneiden ominaisuudet ovat tietenkin myös moninkertaisesti parantuneet, samoinkuin ohjusten, ainakin periaatteellinen, kantama. Tietenkin länsikoneiden ja itäkoneiden suhteellinen ero on kaventunut, ja on myös ajatuksia, että itäkalusto on mennyt länsikaluston edelle. Aerodynaamisesti tämä pitääkin paikkaansa, avioniikasta en ole taipuvainen sanomaan ainakaan vielä mitään. Siis tärkeää ei ole, esimerkiksi, JAS-39E/F/G Gripenin kyvykkyys suhteessa J-35F Drakeniin, vaan TÄRKEÄÄ on HX koneen kyvyt suhteessa SU-27/30/37 sarjaan tai PAK-FA koneeseen ja sen omianisuuksiin.

Teknillis-taloudellisesti sekä Suomen ala ja avaruus sekä koneiden nopeus sekä huoltosyklit/huoltointensiivisyys huomioiden “oikea” määrä hävittäjiä suomessa olisi noin 100. 80 hävittäjää, 10 kaksipaikkaista yleiskonetta sekä noin 20 SEAD optimoitua konetta.

Siis kehotan huomaamaan, että “60 hävittäjää” perustuu Isä Aurinkoisen™ ajatukselle siitä mitä olisi helppo tuhota, mutta on kuitenkin jonkinmoinen viikunanlehti aseettomuuden suojana.