SAAB julkisti Suomen, ja HX ohjelman, kannalta kriittisen kyvyn viime perjantaina. Saab on saanut valmiiksi uuden hävittäjiin integroitavan elektronisen soadankäynnin paketin Arexiksen. Luonnollisesti kehitystyö on ollut osa Gripen NG tai Gripen E ohjelmaa. Minäkin olin kuullut huhuja ohjelmasta, mutta Saabilta ei aikaisemmin suostuttu kertomaan kuin se, että kyseinen ohjelma on, ja että se integroidaan voimallisesti Gripen E hävittäjään ja sen älykkäisiin systeemeihin.

Sinänsä juttu on ns. “peruskauraa”, vastaava systeemi on Dassaultilla SPECTRE ja Eurofighterillä PRETORIAN. Ruotsalaiset ovat kilpailijoitaan edelle siinä, että AREXIkseen on integroitu omalla podilla ja häirintälähettimellä VHF (UHF) alueelle, siis alle 1 GHz alueella (Anti stealth radar systems). Vaikka VHF taajuisten tutkien antamat arvot eivät yleensä kelpaa aseiden laukaisuun, niin jo tieto että joitakuita on ilmassa leikkimässä, mahdollistaa ainakin vastatoimien aloittamisen. Edelleen AREXIS antaa saattohäirintäkyvyn Gripen E koneelle. Häirintälähetin on siis niin voimakas, että sillä voidaan suojata muiden hävittäjien toimintaa taistelutilassa. Tällöin suojattavien koneiden on mahdollista kantaa mukanaan enemmän aselastia.

Nyky tietokonetekniikalla, ja venäläisten erinomaisella fysiikan tuntemuksella, on voitu luoda tutkasysteemejä, joilla uusimmat häivekoneet voidaan havaita. Koska matalilla taajuuksilla koneen muotoilu ei ole enää ratkaisevassa asemassa koneen häiveominaisuuksien kannalta, vaan koneen tilavuus on paljon tärkeämpi ominaisuus. Nämä “anti stealth” tutkat toimivat juurikin VHF alueella, ja siksi on kyky toimia niiden kyllästämssä taistelutilassa on, Suomessa ja Ruotsissa, Ilmavoimien elämän ja kuoleman kysymys.

Eli SAAB  otti tärkeän askeleen eteenpäin HX kisassa, ja valoi uskoa, ainakin minuun, että Gripen E:n ElSo kyky tulee olemaan riittävä maailman vaikeimmassa ilmasota tilassa.

Edelleen SAAB julkaisi Gripen C:n agressorimallin, eli koneen, jossa on kaikki puolustukselliset systeemit, mutta hyökkäykselliset järjestelmät puuttuvat. Nämä koneet on tarkoitettu ilmasotaharjoitteluun, ja pienempi elektroniikan määrä tarkoittaa keveämpää huolto-ohjelmaa, joka on koneiden operaattoreiden kannalta oikein hyvä juttu. Kyseessä on siis “oikeiden” hävittäjien harjoistusvastustajat. Ja ilmavoimat haluavat harjoitella eri maissa mahdollisimman lähelee omaa kykyä olevien erilaisten hävittäjien kanssa.